Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavuuden ärsyttäviä arjen harmituksia. Tänään silitin ja...
16.11.2019 |
kyllä harmitti silittää omia paitojani. Kuin jotain telttaa olisi pannut kuosiin. Meni varmaan 10 minuuttia ja miehen ja lasten paidoissa saman verran (niitä varmaan kymmenkunta).
Joo, joo.. laihduta ja sillai varmaan vastaukset. Mut en hae sitä, vaan pikkuasiat ärsyttää. Ei nyt varsinaisia sairauksia.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lihava ja eniten vitutti se kun en oikeasti tunnistanut itseäni. Lihottuani usein ällistyin esim. ostoskeskuksen peileistä että kuka helvetti tuo on. Valokuvissa osasin jotenkin poseerata, mutta kun peilikuva osui kohdalle niin äimistyin joka ikinen kerta enkä tottunut näkemääni.
Mä taas osaan ilmeisesti poseerata kotipeilin edessä koska näytän siinä ihan ookoolta. Siis niin kauan kun peilaan vaan edestäpäin, sivulta katsottuna olen nimittäin ihan yhtä leveä kun kilot kertyy oudosti lähinnä etupuolelle eikä esim lantio/persus leviä sivusuunnassa vaan ainoastaan eteen ja taaksepäin. Sen sijaan kaikki vieraat peilit saa näyttämään ihan oudon muhkealta ja valokuvat ne vasta onkin myrkkyä. Yhdestä työpaikan ryhmäkuvasta en oikeasti tunnistanut itseäni, olin nimittäin aivan varma etten "onneksi" ole niin lihava kuin pari tuhdimpaa duunikaveria mutta kas, minähän se olinkin porukan paksuin. Kaikki muut siis näytti kuvassa ihan omalta itseltään ja samalta kuin livenäkin, mutta minun paikallani kuvassa olikin oudon muhkea ihminen. Ei sellaista ollut aamulla kun kotipeilistä katsoin ja olin vielä töihin lähtiessäni suht tyytyväinenkin peilikuvaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
165/85 jatkaa.. usein jos salilla on Les Mills -tunteja, niin siellä on myös virtuaalitunteja, jolloin tunti pyörii nauhalta eikä ole mitään ohjaajaa kommentoimassa. Olin viimeksi sellaisella kahdestaan toisen tukevan naisen kanssa ja kumpikaan meistä ei pystynyt tekemään kaikkea.
Näin itsestäni 10 vuotta sitten otetun kuvan, siinä hymyili kaunis, hoikka, itseensä tyytyväinen ihminen.
Aloin itkemään, koska nyt peilistä katsoo taikinanaamainen, 40 kiloa ylipainoinen, itseänsä häpeävä ihminen.
Pidän kyllä vieläkin kasvoistani mutta kaikki se löllö ja ällö vituttaa.
Ihmiset tuijottaa ja jos vauvapalstan ulkopuolisessa maailmassa ollaan edes murto-osan verran samaa mieltä lihavista kuin täällä, niin en ihmettele tuijotusta ja yrmeitä ilmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla lihavuus on kurjinta siksi, kun olen joskus ollut todella kaunisvartaloinen ja muutenkin nätti. Lääkitys ym. on turvottanut minut ihan kamalaksi 😬 Uimahalleihin tai rannalle ei mitään asiaa enää, kesäisinkin peittävät vaatteet. Onneksi on rakastava mies ja perhe.
Sama mulla. Olin kirjaimellisesti sen mallinen kuin Sofia Vergara Modernissa Perheessä paitsi että vyötärö oli vielä kapeampi. Todella isot rinnat, ulkoneva pyöreä persaus, pyykkilautavatsa ja ampiaisvyötärö. Jalat pitkät ja hoikat. Kirjaimellisesti TÄYDELLINEN. Nykyään olen saman mallinen kuin Rebel Wilson. Joka ikinen päivä se itkettää. Ja tieto siitä, että vaikka onnistuisin pudottamaan nämä ylimääräiset kymmenet kilot, en enää koskaan pääsisi siihen, mitä olin. Se ihmisten katse, kun kohtaan vuosien jälkeen... kasvoilta paistaa syvä järkytys. En ihmettele.
Miten hvetissä olet päästänyt tilanteen tuollaiseksi? Jälleen kerran ulkoiset avut ilmeisesti menneet väärään osoitteeseen kun et ole osannut arvostaa ja pitää itsestäsi huolta.
Pahinta on vanhat (miespuoliset) työkaverit. Olin aikoinaan viitisen vuotta sitten 165/49 ja kyllä silloin kehuttiin ällöttävillä nimityksellä "sexy megabeibi" yms. Nykyään olen mm. Masennuksen ja lääkityksen myötä 165/63 ja hämmentävän moni vanha työkaveri on tullut heittämään "vitsiä" ollaankos sitä pieniin päin kun löytyy näköjään tuota mahaa öhö öhö öhö" tai "ootpas aika pyöreä nykyään saako sanoa emakoksi höhöhöö" ja näillä huomauttelijoilla on ollut ainakin 30kg ylipainoa itsellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 172 cm / 110 kg, ja näin ihan hirveän vaivan kun laihdutin vähän alle viidessä vuodessa itseni 63-kiloiseksi. Se oli vaikeinta mitä oon ikinä tehnyt. Olin NIIN ylpeä itsestäni! Mikään olo maailmassa ei ole voittanut sitä.
Vaan kuinkas kävikään? Ei se yksi suklaapatukka hallaa tee. Haetaan tänäänkin pitsat, vaikka eilenkin. Ei se juoksulenkki NIIN tärkeä ole...
BOOM.
172 cm / 124 kg.
Mun tekis oikeastaan mieli vaan kuolla pois.
Älä luovuta! Kun olet onnistunut kerran, onnistut kyllä vielä uudelleenkin. Itsekin samassa tilanteessa olleena tunnistan ajatuksesi ja epätoivosi. Mutta usko mua, peli ei ole vielä menetetty.
Yksi oivallus, joka mulle tällä viikolla tuli, oli se, että "repsahdukset" ovat oikeastaan hyväksi tällä matkalla opetellessa uutta elämäntapaa. Ne tarjoaa mahdollisuuden huomata ne asiat, joissa on vielä työstettävää. Älä syytä ja soimaa itseäsi siitä, että näin kävi. Mieti, miksi näin kävi? Mitä sun pitäis tehdä toisin, että tää on vältettävissä jatkossa? Ja sitten teet itselles suunnitelman seuraavaa kertaa varten, kun sama tilanne tulee vastaan. Tällä kertaa sulla on työkalut tuota repsahtamista vastaan, jolloin sulla on mahis voittaa se ja jatkaa eteenpäin ilman sitä repsua.
Ole armollinen itsellesi, itsensä soimaaminen ja ilkeästi itselle puhuminen ei auta laihtumaan saati tekemään pysyviä parempia muutoksia. <3
Ja vähempikin pudotus merkkaa jo paljon! 63 on jo tosi hoikka, ei niin pieneen painoon tarvitsisi edes päästä.
Vierailija kirjoitti:
Aina hävettää kun tulee joku vastaan, joka on nähnyt hoikempana.
Ja niitähän riittää tällä pikkupaikkakunnalla. Eli jokapäiväinen harmitus.
Sitten vaatekaupoissa on tosi ärsyttävää. Ei löydy tarpeeksi isoa kokoa useinkaan.
Just tämä. Hävettää aina ihan kauheasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista).
Nämä! Niin nämä!!
Itse tässä sairaalloisen lihavana, tällä hetkellä vakaasti elämäntapojaan paremmaksi muuttavana, niin allekirjoitan tämän! Varsinkin tuollaista reippaasti ylipainoisille tarkoitettua liikuntapaikkaa, tai edes salivuoroa olen kaivannut. Mutta ei, ei oo. Eikä ole oikein mitään hoitoakaan tarjolla, jos ei sitten lihavuusleikkausta halua. Ravitsemusterapeutilla kävin kyllä, ja hän auttoi työstämään päänsisäisiä juttuja ylipainooni liittyen, mistä olen kiitollinen. Pelkäsin, että joudun sellaisen terapeutin vastaanotolle, jolla omat luutuneet vanhanaikaiset käsitykset kaikesta. Onneksi mun terapeutti oli ihana ja oikeasti ajan tasalla kaikessa.
Siinä kohtaa kun ihmisellä alkaa olla reippaasti yli 50 kiloa ylipainoa, ei auta enää pelkkä "syö vähemmän, liiku enemmän" -mantra. Tarvitaan muutakin apua.
Pakko kommentoida. On noissa ravintoterapeutissa kyllä isoja eroja! Ensimmäinen (ennen kuin kunta sote-toimiessaan vaihtoi palveluntarjoajaa...) oli ihan mahtava (kiitos Leena!), jonka kanssa synkkasi, puhuimme kaikenlaisista, kannusti sisäiseen muutokseen jne. ja toinen tiukkahuulinen, jäykkä teorianipottaja, joka kehoitti istumaan selkä suorassa tuolissa (!!) ja jolla selvästi vaikeaa kohdata erilaisuutta (tässä tapauksessa todella ylipainoinen ihminen). Ei voinut kuin nauraa tuon jälkimmäisen kohdalla. Lopetin terapioinnin ja jatkan Leenan opeilla itsekseni :)
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.
Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.
Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.
Ainoastaan sellainen paikka, jossa ei ole muita ihmisiä on takuuvarmasti pilkaton liikuntapaikka. Oma koti ja pyörätie, jossain korvessa. Maksutonta ravintonneuvontaa on kaikki kirjastot täynnä ihan ilmaiseksi. YouTube on täynnä jumppaohjeita ja netissä on vaikka mitä tietoa laihdutuksesta.
Ruoka on oikeasti vain kallista heille, jotka syövät ihan liikaa. Jos syöt 1600 kaloria päivässä ei siihen kauheasti ruokaa mahdu. Et sinä kovin paljoa hedelmää, vihannesta, juuresta, viljaa, pastaa, lihaa, kananmunaa tai kalaa ja rasvaa saa mahtumaan noihin kaloreihin.
Herkkujen hinnalla ei ole merkitystä laihoille, koska he syövät niitä harvoin ja vähän. Eikä sen pitäisi olla lihavillekaan, koska heidänkin pitäisi syödä niitä sekä vähän, että harvoin.
Jos aloitat tämän ainoastaan 150€ tai alle, kuussa ruokaan ja juomiin dieetin, niin tulet laihtumaan. Koska se on monen ongelma. Mahdollisuus ostaa ruokaa rajattomasti ja ihan liikaa omaan kaloritarpeeseen.
Minua ei kummastuta miksei lihavia huomioida. Lihavat he halua profiloitua lihaviksi. Menisitkö kahvilaan joka mainostaa, että tuolimme on erikoiskestäviä? Vessamme ovat tavallista suurempia ja pöytien välissä on paljon tilaa? Et todennäköisesti, koska et haluaisi profiloitua tämän kahvilan kohderyhmäksi. Lihavaksi herkuttelijaksi. Vähän kuten lihavat haluavat ostaa koon 44 vaatteita eikä 50 kokoa olevia vaatteita, vaikka he sitä olisivatkin.
Haluaisitko lihaville lentokoneeseen erikoispenkit? Penkit, jonne lihavat ohjattaisiin koneessa? Lihavat menisivät takaovesta, koska takapenkit olisivat siellä heille suuremmat ja etupenkit varattu bisnes ja ykkösluokalle. Ja keskelle heidän taas olisi hankala päästä. Tällaista tämä lihavien huomioiminen olisi, koska eihän kaikkia penkkejä voida tehdä suuriksi, koska silloin menetettäisiin useita asiakaspaikkoja. Ei kolme istuttavasta rivistä lihavien takia tehdä kahdelle istuttavia. Mutta jos haluat tilaa ostat ykkösluokasta ja ne ovat myynnissä jo nyt. Ihan kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.
Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.
Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.
Tätä en ymmärrä. Eli lihavuutesi syy on ruuan hinta? Ja kun ei ole liikuntapaikkoja lihaville? Yhteiskunnan vika!
Tekosyitä! Kyllä se syy on ihan siellä peilissä. Olen itse laihduttanut ja ainoa mitä tarvitaan, on itsekuri. Liikuntaa vihaan joten olen tehnyt lähinnä kävelylenkkejä. Mieluiten pimeällä. Kukaan ei sua pakota ostamaan sitä suklaapatukkaa tai sipsipussia. Eikä se terapia ole ratkaisu kaikkeen eikä todellakaan lihavuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa että älkää välittäkö muista, liikkukaa vaan, ei kukaan teistä ole kiinnostunut. Jos ketään ei kiinnosta ilkkua kun lihava liikkuu, mistä ne kaikki pilkkakommentit, kuvat, ja videot oikein nettiin tulee? Eikö tässäkin ketjussa jo ole nähty, että joidenkin mielestä sairaalloinen ylipaino on pilkan aihe, eikä ketään tarvitse tukea elintapojen muutoksessa, kerta irmeli tai teppokin on onnistunut ihan itse pudottamaan kymmeniä kiloja?
Ei kaikilla ole teräksistä itsetuntoa, kiva jos sulla on. Minä menisin liikuntatunnille jos siellä mentäisiin lihavan tahtiin, eikä kukaan tuhahtelisi epäesteettiselle olemukselleni. Minä menisin salille jos siellä ei olisi ikkunoita kadulle, laumaa teinejä tai henkisesti teinejä kännykkäkameroineen ja keski-ikäisiä pirkkoja jotka katsoo halveksuen ja supisten miten kukaan on voinut päästää itsensä ''tuohon kuntoon''. Ja älkää nyt viitsikö aliarvioida älyäni ja väittää että tällaisia ihmisiä ei ole, että kuvittelen vain.
Ihmiset ovat julmia ja lukemattomat ihmiset kohtaavat näitä tuhahtelijoita ja pilkkaajia. Juttelin erään kanadalaisen tummaihoisen naisen kanssa, joka asui Italiassa. Hänen kertoi kuinka häntä katsoessaan ihmiset ajattelevat onkohan hän maksullinen ja toisinaan he jopa kysyivät häneltä sitä. Hän koulutettu, hyvin pukeutunut ja naimisissa oleva, joutui noiden katseiden kohteeksi harva se päivä, eikä hän voinut sille mitään. Hän ei pääse siitä edes eroon laihduttamalla.
Ja niin on monelle muullekin. Lyhyille miehille, vammaisille, rumille, romaaneille jne. Ymmärrän kyllä, että ne katseet aiheuttaa tuskaa, mutta oikea reaktio ei ole ryhtyä näkymättömäksi ja pelätä ulos menoa. Jos sinua kuvataan salilla, teet ilmoituksen. Jos sinua pilkataan, kysyt miksi hänellä ei ole käytöstapoja.
Tee itse itsellesi se täydellinen jumppatunti omassa kodissasi. Tilaa sinne vaikka se personal trainer. Laihduttaminen on sinussa, ei se saa olla muiden sanoissa tai katseissa tai niiden puuttumisessa. Se, että jossain on typeriä teinejä ei merkitse mitään, jos oikeasti haluat syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Älä käytä heitä itsellesi tekosyynä, mikset vois syödä vähemmän ja terveellisemmin ja liikkua jotenkin.
Halutessasi voit aloittaa vaikka tuolla hulavanteella ja kahvakuulalla ihan omassa olohuoneessa 10 minsaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.
Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.
Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.
tässä se kiteytyy,jos nainen laihduttaa niin koko yhteiskunnan pitää olla auttamassa ,muuten sitä ei voi tehdä.
noh,nuita jumppamestoja on jo, ja maksutontaa neuvontaa on jo .
Ylipainoa voi tosiaan aiheuttaa esim.lääkitys.Eikä laihdutus ole verrattavissa esim.tupakanpolton lopettamiseen koska syömistä ei voi lopettaa.
Kunhan sinulle tulee vaihdevuodet,ehkä ymmärrät,että painoa tulee tosi herkästi ja vatsa nimenomaan kasvaa. ERI
Vierailija kirjoitti:
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Jos on iso maha? Silloin on vaikea kumartua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.
Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.
Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.
tässä se kiteytyy,jos nainen laihduttaa niin koko yhteiskunnan pitää olla auttamassa ,muuten sitä ei voi tehdä.
noh,nuita jumppamestoja on jo, ja maksutontaa neuvontaa on jo .
Ylipainoa voi tosiaan aiheuttaa esim.lääkitys.Eikä laihdutus ole verrattavissa esim.tupakanpolton lopettamiseen koska syömistä ei voi lopettaa.
Kunhan sinulle tulee vaihdevuodet,ehkä ymmärrät,että painoa tulee tosi herkästi ja vatsa nimenomaan kasvaa. ERI
Laihduta on tosiaan vaikeaa, mutta niin on moni muukin asia. Ehkä se ruokailu pitäisi antaa jonkun toisen vastuulle? Ehkä pitäisi hyväksyä ettei itse ole ”pätevä” ostamaan ja valikoimaan kaupasta niitä omia syötäviä, eikä varsinkaan siihen laihdutukseen soveltuvia? Siihen nämä dieetit perustuu, joku pätevämpi päättää ja sinun tehtäväksi tulee vain noudattaa. Näitä on kyllä vaihdevuotisille ja vaikka ihan sairaalassa makaaville.
Vatsa kasvaa ja lihakset vähenee vanhetessa, mutta sitä voi kovalla työllä vastustaa. Se on vaikeaa ja raskasta, mutta jossain määrin mahdollista. Tietenkin johonkin kortisonilihoamiseen keinot ovat vähissä, mutta silloin on vaan hyväksyttävä itsensä ja yritettävä edes pitää lihaskuntoa yllä.
Hyvä lihaskunto vaatii työtä ja vanhetessa laihana pysyminen vielä enemmän, mutta tekemättä mitään, lopputulos on täysin varma.
Hitaat liikkeet, juoksemien näyttää kuin olisi hidastetussa filmissä. Pyykit tarvitsee tilaa kuivumiseen kun vaateet on isoja, tavalliseen telineeseen ne ei tahdo mahtua.
Ylämäkien kävely hengästyttää. Vihaan kävellä paikoissa missä on ihmisiä, koska yleensä silloin alan pidättämään hengitystäni ja kävelemään nopeammin, koska alkaa ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntapaikkoja lihaville kuulostaa vaan tekosyyltä olla liikkumatta. Mikä estää ottamasta kävelysauvoja käteen ja astumasta ovesta ulos? Nyt on vielä niin pimeää ettei kukaan teitä sieltä bongaa.
Mutta auttaako pelkkä sauvakävely? Tuossa Suurin pudottaja-ohjelmassakin ne tyypit kävi läpi hirveitä rääkkitreenejä. Tälläkin palstalla yleisenä totuutena kerrotaan, että vain ruokavalio vaikuttaa lihomiseen/laihtumiseen, liikunnalla ei väliä.
Ymmärrän tietenkin, että kaikki liikunta on hyväksi terveyden kannalta, mutta jos puhutaan nyt vain laihtumisesta, niin onko liikunnasta kuitenkaan apua?
Suurimmassa pudottajassa oli tarkoitus tiputtaa painoa mahdollisimman paljon viidessä viikossa, se ei siis ole verrannollinen normielämään. Kaikki liikunta on hyödyllistä, varsinkin hyötyliikuntaa tehdään liian vähän. Tärkeää olisi myös että liikunta olisi mielekästä jotta sitä jaksaisi pitkäjänteisesti harrastaa. Toki syöminen on se millä pystyy helpommin saada tuloksia aikaan, kun sen yhden suklaapatukan kuluttamiseen täytyisi mennä tunniksi juoksemaan..
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että laihdutus on 80% ruokavaliota ja 20% liikuntaa. Ruokavaliolla siis laihdutetaan, liikunnasta saa sitten vähän lisäbuustia siihen, mutta ilman liikuntaakin laihtuu. Sen sijaan vain lisäämällä liikuntaa mutta jatkamalla syömistä entiseen malliin on hirmu vaikeaa saada mitään tuloksia aikaan.
Tuosta "mihin lihavat tarttee omia liikuntapaikkoja". Ihan omasta kokemuksesta voi kertoa, että kun ylipainoa on sairaalloisesti, se liikkuminen ylipäänsä ei ole yhtä sulavaa saati edes normaalia kuin suht no
rmaalipainoisilla. Tässä elopainossa en taivu, en pääse kyykkyyn, en halua mennä lattialle mihinkään asentoon kun sieltä ylöspääseminen on kamalaa. Kuntosalilla en pääse esim reidenojentajalaitteeseen, kun en vaan saa jalkojani siihen mitenkään. Tai en pääse kuntopyörän päälle, koska kaikki nää kilot tekee musta kömpelön. Vaikka sitä onkin tottunut kantamaan näitä kilojaan ja katseisiinkin, niin en silti halua ehdoin tahdoin olla töllisteltävänä vaikka salilla, kun en pääse johonkin laitteeseen. Tai jossain jumpassa, jossa en taivu samalla tavalla kuin normaalipainoiset saati edes pääse samoihin asentoihin. Mun fyysinen kuntokaan ei ole lähelläkään normaalipainoisen, huonokuntoisen ihmisen kuntoa. Joten jossain ryhmäliikuntatunneilla normipainoisten kanssa .... ei kiitos.Näistä syistä olisi ihanaa, kun olisi edes se yksi salivuoro, jolloin paikalla on vain kaltaisiani ihmisiä. SIlloin kukaan ei kauhistele, miten tuokaan ei pääse johonkin laitteeseen tai ei jaksa tehä alkulämmittelyä kuin 5 minuuttia jne. Käyn kyllä nyt salilla ihan kuin muutkin, mutta näihin laitteisiin joihin en nyt kykene, en halua edes yrittää jos kanssani on salilla joku muukin. En halua nolata itseäni yhtään enempää, kuin mitä nyt näillä kiloilla ihminen ilman suurempaa efforttia nolaa.
Mutta, ei tätä kai ymmärrä kukaan muu, kuin sellainen jolla oikesti bmi on jo niin paljon, että se vaikuttaa liikkumiseen jollain tavalla.
Oletko ajatellut että nuo ajatuksesi voivat olla vain pääsi sisällä? Itse ryhmäliikunnassa/salilla/missä vaan käydessäni en koskaan ole kiinnittänyt huomiota siihen mitä muut tekee tai kuullut että kukaan muukaan olisi hämmästellyt tms. Kaikenlaisia ihmisiä liikuntapaikoilla käy.
Tuntuu että helposti epävarmat ihmiset kuvittelee että kaikki tuijottavat heitä ja ajattelevat heitä vaikka todellisuudessa hyvin harvaa kiinnostaa joku random jossain random paikassa. Varmaan ajatuksissaan itsekin saatan "katsoa" johonkin kun on keskittynyt mutta ei se tarkoita että tuijottaisin tai edes rekisteröisin mitä katson.
Ja tarkoitukseni tällä viestillä ei ole ilkeillä vaan vain tuoda ilmi ettei kannata ylianalysoida muiden toimintaa :)
Nyt on ihan pakko kysyä, minkä kokoisia kommentoijat oikein ovat? Minä olen pahasti ylipainoinen, olin kesän alussa vielä 110kg (laihdutan, nyt 96kg), 170cm muttei minulla koskaan ollut mitään vaikeuksia kenkien kanssa, hikoillut tuolla tavalla, ollut ongelmia mahtua penkkeihin tai pelännyt, saati rikkonut koskaan tuoleja.
Alue: Aihe vapaa
Jos jollain salilla on Les Mills tunteja ja Bodybalance, niin kannattaa kokeilla sitä. Sisältää pilatestakin ja jokainen saa tehdä omaan tahtiin, eikä ohjaaja tule ihmettelemään ellet tee jotenkin vaarallisesti väärin. Itse aloitin tuolla ja kyllä hiki valuu jo yksinkertaisissa liikkeissä, mutta sitä pystyn tekemään ja sain kunnon kasvamaan. Pelkkä pilates oli liian rankkaa ja vaikeaa, sitäkin kokeilin.
Edellisen viestin 165/85