Lihavuuden ärsyttäviä arjen harmituksia. Tänään silitin ja...

Vierailija kirjoitti:

Sen vaikutus itsetuntoon, tuntuu että jokainen vastaantulija on vauva-palstalla kirjoitteleva ilkeä ihminen joka varmasti ajattelee päässään että hyi s*atana miksei tuokin läski laihduta. Jää välillä lähtemättä lenkille sen häpeän vuoksi, kukaan ei arvostele jos pysyn pois toisten silmistä.

Pyörällä voisi mennä töihin, mutta autossa on paremmin piilossa ja suojassa muiden katseilta.

Arvosteleeko joku sinua ulkona, niinku vastaantulija? Ja jos olet lenkkeilemässä, niin silloinhan juuri yritätkin varmaan olla terveellinen ja laihduttaa. Miksi kukaan ajattelisi jotain niin nurinkurista, että sinun pitäisi pysyä piilossa?

Kun on reippaasti ylipainoinen, niin liikunnalla pitäisi olla ihan jokin muu lähtökohta kuin se, paljonko kaloreita saa kulutettua. Ensinnäkin pitäisi keskittyä siihen, miltä se liikkuminen tuntuu omass kropassa? Ei tarvitse eikä pidä liikkua verenmaku suussa, vaan rauhassa ja kuulostellen. Pitäisi harrastaa sellaista liikkumista, mikä tuntuu itsestä mielekkäältä. Itse esim. inhoan kävelemistä ja lenkkeilyä, joten en harrasta niitä. Sen sijaan venyttelen, käyn vesijuoksemassa ja salilla. Kunhan paino putoaa, haluan aloittaa ratsastuksen. Ja kun saan kuntoa vähän lisään, haluan osallistua erilaisille vesijumppatunneille. Ehkä myös kokeilla jotain pilatesta tai vastaavaa. 

Lisäksi sen sijaan, että keskittyy kaloreitten polttamiseen, pitäisi keskittyä siihen mitä mun kehossa tapahtuu kun teen tätä liikuntaa mistä nautin? Kehon hallinta lisääntyy, yleiskunto kasvaa, olo on virkeämpi, jaksan paremmin vaikka nousta niitä rappuja tai käydä kaupassa, kehostani tulee ketterämpi jne. Pitäisi seurata niitä hyviä positiivisia muutoksia, joita siitä omasta liikkumisesta seuraa, vaikka se liikkuminen kestäisi alkuun vaan viisi minuuttia. Seuraavalla kerralla jaksaa sitten vähän pitempään jne. 

Jos siinä sivussa kiinteytyy, niin se on sitten vaan bonusta. 

Itse olen aina inhonnut liikuntaa. Kaikki muuttui kun tajusin, miksi olen inhonnut liikuntaa; siksi, että tein sitä vain ja ainoastaan siksi, että kulutan tietyn määrän kaloreita. Tää oli aina mun ainoa motiivi, ihan sama mitä painoin. Kun päästin irti tuosta kalorinkulutuspakkoajatuksesta, löysin liikunnasta iloa. En merkkaile liikkumisiani mihinkään, en tiedä mitä kulutan käydessäni salilla tai uimahallissa, eikä sillä ole mulle minkäänmaailman merkitystä. Mulle on merkitystä sillä, että pystyn kävelemään vähän pitemmälle kuin aiemmin ilman kipua, tai että huomaan että lattialta ylöspääseminen on helpompaa kuin ennen. Uskon, että tämän ansiosta mun on miljoona kertaa todennäköisempää saada liikunta oikeasti pysyväksi osaksi mun elämää kuin mitä se oli aiemmin. 

Helppo sanoa että älkää välittäkö muista, liikkukaa vaan, ei kukaan teistä ole kiinnostunut. Jos ketään ei kiinnosta ilkkua kun lihava liikkuu, mistä ne kaikki pilkkakommentit, kuvat, ja videot oikein nettiin tulee? Eikö tässäkin ketjussa jo ole nähty, että joidenkin mielestä sairaalloinen ylipaino on pilkan aihe, eikä ketään tarvitse tukea elintapojen muutoksessa, kerta irmeli tai teppokin on onnistunut ihan itse pudottamaan kymmeniä kiloja?

Ei kaikilla ole teräksistä itsetuntoa, kiva jos sulla on. Minä menisin liikuntatunnille jos siellä mentäisiin lihavan tahtiin, eikä kukaan tuhahtelisi epäesteettiselle olemukselleni. Minä menisin salille jos siellä ei olisi ikkunoita kadulle, laumaa teinejä tai henkisesti teinejä kännykkäkameroineen ja keski-ikäisiä pirkkoja jotka katsoo halveksuen ja supisten miten kukaan on voinut päästää itsensä ''tuohon kuntoon''. Ja älkää nyt viitsikö aliarvioida älyäni ja väittää että tällaisia ihmisiä ei ole, että kuvittelen vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.

Kyllä minäkin saan nauhakengät jalkaan ilman tuolia jos on pakko. Mutta se on epämukavaa ja hankalaa ja hävettää puuskuttaa ja ähkiä jossain kyläpaikassa. 

165cm/85kg

Auttaa kun muistaa hengittää, saan kengät jalkaan ilman puuskutusta 163/96

Vierailija kirjoitti:

Helppo sanoa että älkää välittäkö muista, liikkukaa vaan, ei kukaan teistä ole kiinnostunut. Jos ketään ei kiinnosta ilkkua kun lihava liikkuu, mistä ne kaikki pilkkakommentit, kuvat, ja videot oikein nettiin tulee? Eikö tässäkin ketjussa jo ole nähty, että joidenkin mielestä sairaalloinen ylipaino on pilkan aihe, eikä ketään tarvitse tukea elintapojen muutoksessa, kerta irmeli tai teppokin on onnistunut ihan itse pudottamaan kymmeniä kiloja?

Ei kaikilla ole teräksistä itsetuntoa, kiva jos sulla on. Minä menisin liikuntatunnille jos siellä mentäisiin lihavan tahtiin, eikä kukaan tuhahtelisi epäesteettiselle olemukselleni. Minä menisin salille jos siellä ei olisi ikkunoita kadulle, laumaa teinejä tai henkisesti teinejä kännykkäkameroineen ja keski-ikäisiä pirkkoja jotka katsoo halveksuen ja supisten miten kukaan on voinut päästää itsensä ''tuohon kuntoon''. Ja älkää nyt viitsikö aliarvioida älyäni ja väittää että tällaisia ihmisiä ei ole, että kuvittelen vain. 

Tietenkin tuollaisia ihmisiä on . Voin sanoa vain omalta osaltani, että aamulenkillä tulee joka toinen pv vastaan ylipainoinen naislenkkeilijä ja joka kerta moikataan toisiamme. Ei mitään hajua kuka hän on, mutta minusta on tosi hienoa joka kerta, että tälläkin kertaa hän tulee lenkillä vastaan :)

Miksei mies silitä itse omia vaatteitaan? Teetkö kaiken valmiiksi?

Mulla on "vain" 20kg ylipainoa ja se on jo aiheuttanut merkittäviä terveysongelmia, en tiedä miten oikeasti vaikeasti ylipainoiset pystyy edes liikkumaan?

Vierailija kirjoitti:

Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.

Juuri tuossa sinun painossani. Hyvä kun ei aikoinaan meinannut taju mennä kun kurotteli mahan yli ja koitti nähdä jalkansa kun sitoi kengännauhat. Vyötärö ja lantio oli samaa palloa niin 135cm ympärysmitta + isot rinnat siihen päälle todellakin teki kenkien sitomisesta tuskaa ja se piti hoitaa niin nopeasti kun pystyi ettei hapen puutteesta mennyt taju. Lähdenkin tästä lenkille, ei ikinä enää läskiksi. Mieluummin amputoin jäsenen itseltäni kuin olen lihava.

Vuosia sitten kun kävin yhdessä nyt jo lakkautetussa jumppapaikassa, siellä kävi yksi aika reippaasti ylipainoinen nainen jota katsottiin pahasti ainoastaan sen vuoksi, että hän peseytyi naisten pukkarin ainoassa vessassa, vissiin häveliäisyyssyistä. Tämä vessan lavuaarin hana oli myös ainut paikka mistä pystyi täyttämään vesipulloaan (joo ei ihmekään että tuo paikka on lopettanut) ellei kehdannut jo tunnille pukeuduttuaan mennä suihkun puolelle pulloa täyttämään (en olisi mennyt).

Eli monasti kävi niin, että jonossa seisoi kymmenen naista pullot kourassaan, ja tämä leidi vaan loiskutteli menemään siellä vissiin vessasuihkun kanssa, puki rauhassa. Vessa oli aina ihan vedenpaisumuksen jäljiltä sen asiakkaan jälkeen. Monta kertaa luovutin ja menin ilman vettä tunnille, kävin sitten kesken tuntia nopsaan täyttämässä pullon jos en muistanut täyttää jo kotona.

Eli: mun on hankala uskoa että tätä naista olisi kukaan katsonut nenäänsä pitkin ylipainon takia mutta tuo kaikkien salillakäyntiä hankaloittavan toiminnan takia sai varmasti ilkeitä katseita ja ihan syystäkin. Mietin silloin miten tuon tilanteen olisi saanut ratkaistua, on hankalaa ottaa se asiakkaan itsensä kanssa puheeksi koska se olisi voinut olla hänelle iso kasvojenmenetys. Myös henkilökunnalle valittaminen tuntui jotenkin väärältä koska toki ymmärrän että varmaan ei ollut mukavaa hänellekään tuo vessassa peseytyminen.

Itselläni tilanne nosti toki ärtymystä (ajattelemattomuus, ainoan vessan varaaminen 20 minuutiksi) mutta myös myötätuntoa. Tuumin että en oikeasti voisi kuvitella että hän saisi suihkuhuoneen puolella pahaa silmää, mutta nämä ovat niin herkkiä asioita että ehkä ihminen tulkitsee monasti tavallisen katseenkin tuomitsevaksi.

Tälle jumppaajalle tuo ketjussa mainittu isompien ihmisten jumppasali olisi ollut varmasti iso helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Bussit ja lentokoneet on kauhun paikka minulle, varsinkin lentokoneet, bussissa voi kuitenkin kikkailla valitsemalla paikan itse, seisomalla tai häipymällä ulos, jos alkaa ahdistaa. 

Lentokoneella en mielellään matkustaisi ikinä. Siinä ei voi välttää noloa tilannetta, jos sellainen sattuu kohdalle. Kerran lyttäsin alaikäisen pojan koko matkaksi ikkunaa vasten, kerran minun ja muutamien muiden matkustajien paikkoja jouduttiin vaihtamaan takiani, jotta kaikki mahtuisivat istumaan. Kerran vierustoverini järjesti metelin, koska ei halunnut istua vieressäni. 

Kenkien pukemisen lisäksi ihan minkä tahansa asian nostaminen lattialta on saakelin raskasta. Eilen putosi paistinlasta: Normaalipainoisena sitä vain koukistaa polvet, tarttuu lastaan, suoristaa polvet, toistaa saman pesurätin kanssa, jatkaa ruoanlaittoa. Tämän kokoisena samaan kuluu triplasti enemmän aikaa ja kymmenkertaisesti vaivaa. Polvet natisee ja naksuu ja hiki virtaa, kun otan tukea työtasosta ja kampean itseni ylös toivoen, että käsivoimat riittävät. Takaisin alas laskeutuessa on vähällä, etten rojahda kivuliaasti polvilleni. Maha vetää kohti lattiaa, kun siivoan ruokaroiskeet. Happi ei kulje ja päässä huimaa, polvia särkee. Tämä toistuu joka kerta, kun joudun käymään lattiatasossa kenkien, pudonneen esineen, tai siivoamisen takia. Pahinta on, jos pudotan jotain pihalla ollessani, eikä tarpeeksi lähellä ole tolppaa, seinää tms, jonka avulla voin nousta

Painoa minulla on 138 kg, pituutta 158cm. Vaikka pudottaisin sata kiloa, olisin silti vielä hengissä

Ja jostain kumman syystä ainakaan minä itse en jotenkin hahmota näitä omia laajentuneita mittojani vaan just kaikenmaailman lastat sun muut putoilee normaaliakin useammin lattialle kun siihen hipaisee maha tai jokin muu joka ei normaali-itsellä olisi vielä lähelläkään. Samoin sitä kolhii itseään ovenkarmeihin ja huonekaluihin kun ei vaan tajua että tämän ruhon kuljetus onkin aiempaa ja normaalia leveämpi. Samoin on kamalaa tajuta jossain parkkiksella, että enhän mä perhana tosiaan voikaan vaan sujahtaa tuosta parkissa olevien autojen välistä vaan mun pitääkin kiertää ne..

Vierailija kirjoitti:

Aina hävettää kun tulee joku vastaan, joka on nähnyt hoikempana. 

Ja niitähän riittää tällä pikkupaikkakunnalla.  Eli jokapäiväinen harmitus. 

Sitten vaatekaupoissa on tosi ärsyttävää. Ei löydy tarpeeksi isoa kokoa useinkaan. 

Älä suotta häpeile. Asun pikkupaikkakunnalla ja ihan rehellisesti sanottuna en kyllä kiinnitä huomiota kenenkään painoon jos se ei poikkea todella paljon muiden ihmisten painoista tyyliin 300 kiloa tai 40 kiloa aikuisella.

Vierailija kirjoitti:

Bussit ja lentokoneet on kauhun paikka minulle, varsinkin lentokoneet, bussissa voi kuitenkin kikkailla valitsemalla paikan itse, seisomalla tai häipymällä ulos, jos alkaa ahdistaa. 

Lentokoneella en mielellään matkustaisi ikinä. Siinä ei voi välttää noloa tilannetta, jos sellainen sattuu kohdalle. Kerran lyttäsin alaikäisen pojan koko matkaksi ikkunaa vasten, kerran minun ja muutamien muiden matkustajien paikkoja jouduttiin vaihtamaan takiani, jotta kaikki mahtuisivat istumaan. Kerran vierustoverini järjesti metelin, koska ei halunnut istua vieressäni. 

Kenkien pukemisen lisäksi ihan minkä tahansa asian nostaminen lattialta on saakelin raskasta. Eilen putosi paistinlasta: Normaalipainoisena sitä vain koukistaa polvet, tarttuu lastaan, suoristaa polvet, toistaa saman pesurätin kanssa, jatkaa ruoanlaittoa. Tämän kokoisena samaan kuluu triplasti enemmän aikaa ja kymmenkertaisesti vaivaa. Polvet natisee ja naksuu ja hiki virtaa, kun otan tukea työtasosta ja kampean itseni ylös toivoen, että käsivoimat riittävät. Takaisin alas laskeutuessa on vähällä, etten rojahda kivuliaasti polvilleni. Maha vetää kohti lattiaa, kun siivoan ruokaroiskeet. Happi ei kulje ja päässä huimaa, polvia särkee. Tämä toistuu joka kerta, kun joudun käymään lattiatasossa kenkien, pudonneen esineen, tai siivoamisen takia. Pahinta on, jos pudotan jotain pihalla ollessani, eikä tarpeeksi lähellä ole tolppaa, seinää tms, jonka avulla voin nousta

Painoa minulla on 138 kg, pituutta 158cm. Vaikka pudottaisin sata kiloa, olisin silti vielä hengissä

Miksi ihmeessä sairaalloisen ylipainoinen ei osta itselleen kahta istumapaikkaa lentokoneessa? Se ei ole enää vain sinun ongelmasi, vaan muiden vieressä istuvien ongelma kun et mahdu paikallesi. 

Vierailija kirjoitti:

Hikoilu. Voi jestas. Kaikki muu vielä menee, mutta se ei, että kainalot, nivuset ja tissinaluset on koko ajan litimärät.

Apteekin Absolut Torr auttaa. Vauvatalkki lisää dödön pitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku  tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.

Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.

Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.

tässä se kiteytyy,jos nainen laihduttaa niin koko yhteiskunnan pitää olla auttamassa  ,muuten sitä ei voi tehdä.

noh,nuita jumppamestoja on jo, ja maksutontaa neuvontaa on jo  . 

joo ja vaaditaan pullukoille turvallisia jumppapaikkoja vaikka ovat jo selvä enemmistö

ne porkkanat ei nytkää maksa mitää ni tuski auttaa lihavien mässytyksee se että sipsipussi maksaiski enemmän ku nyt XD

Etkö tosiaan keksi hevi-osastolta mitään muuta kuin porkkanat? Kuka niitä jatkuvasti jaksaa syödä? Yksi iso sipsipussi maksaa saman verran mitä 250 gramman rasia kotimaisia kirsikkatomaatteja. Hevi-osastolla on paljon muutakin, mitä olisi kiva syödä, mutta hinta nousee esteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Lihava: laita yläpeukku jos tunnistat itsesi tästä, alapeukku jos et tunnista. Laihat älkää äänestäkö.

"Ahmintahäiriön oireet

Ahminnalla viitataan kohtauksenomaiseen syömiseen, jossa kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin normaalisti ja enemmän kuin useimmat muut ihmiset söisivät vastaavassa tilanteessa. Lisäksi ahmimiseen liittyy keskeisesti hallinnan menettämisen tunne eli tunne siitä, ettei syömistä voi keskeyttää, kun se on kerran alkanut. Ahmiessa syödään suuria määriä, vaikkei olisi nälkä, syömisnopeus voi olla hyvin suuri ja syöminen on lähes pakonomaista toimintaa. Yleensä ahmiminen tapahtuu yksin muilta salassa, koska ahmitut ruokamäärät ovat joko sisällöllisesti tai määrällisesti hävettäviä.

Ahmiminen voi kohdistua sellaiseen ruokalajiin, esimerkiksi suklaaseen, makeisiin tai jäätelöön, joka tyypillisesti muuten kielletään itseltä. Ahmiminen voi kohdistua myös tavalliseen ruokaan.

Ahminta päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen, ja vatsassa voi tuntua kipuja. Ahmimisen voi keskeyttää myös jokin muu ulkoinen tekijä, esimerkiksi se, että ahmintaruoat loppuvat tai joku tulee paikalle. Syömisen jälkeinen ähky johtaa usein siihen, että ahminnan päälle vaivutaan uneen. Ahmimisen jälkeen tunnetaan ”henkistä krapulaa”, masentuneisuutta ja itsensä halveksuntaa.

Ahminta johtaa liialliseen kaloreiden saantiin, mikä ajan mittaan ilmenee painonnousuna. Ahmintahäiriöstä kärsivillä on yleensä takanaan useita laihdutusyrityksiä ja suuri painonvaihtelu on tavallista. He hakevat useimmiten apua ensisijaisesti paino-ongelmiinsa."

Voiko minut luokitella ahmintahäiriöiseksi koska käytin pizzaa unilääkkeenä kun elin todella stressaavaa elämänvaihetta? Muuten en saanut syötyä ja elin kahvilla ja tupakalla. Illalla sitten tilasin kantapaikasta pizzan ja söin sen.

Sen jälkeen olin ähkyssä, pesin hampaat ja menin maaten. Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin muutaman tunnin päästä aamuyöllä.

Tuon elämänvaiheen jälkeen olen syönyt pizzaa lähinnä toisten seurana koska se ei ole mielestäni mitenkään erityisen hyvää tai houkuttelevaa. Se on helppo valinta.

Olen ollut lihava ja eniten vitutti se kun en oikeasti tunnistanut itseäni. Lihottuani usein ällistyin esim. ostoskeskuksen peileistä että kuka helvetti tuo on. Valokuvissa osasin jotenkin poseerata, mutta kun peilikuva osui kohdalle niin äimistyin joka ikinen kerta enkä tottunut näkemääni.

Liikkuminen SATTUU. Tiedättekö sen tavan miten vanhat alkoholistit kävelevät, ns. katkokävely? Aloin kärsimään samantyylisestä, eli kipu nilkan/pohkeen ulkosyrjässä pysäytti vähän väliä. Olin ihan varma että olen jo vakavasti sairas, mutta kappas vaan: sain 10kg pois, ja sinne lähtivät myös kävelykivut! :D 

Vihaan sitä, miten pitää koko ajan ns. varoa itseään: jos istahdat vähänkään rempseästi ravintolan pöytään, on vaarana että vähintäänkin tönäiset pöytää tai kaadat jopa jotain. -_-' Huvipuistossa ei meinaa mahtua turvavyöt laitteissa kiinni (ja ahdasta on muutenkin). Hiki, hiki, HIKI. Ruokaa menee selkeästi enemmän kuin silloin, kun olin normaalipainoinen. Muistan että esim. söin pakastepitsasta puolikkaan ja olin tyytyväinen. Nykyään on nälkä sen kokonaisenkin pitsan jälkeen...

Ai joo, myös itseäni vituttaa rankasta että pilasin kroppani: isot rinnat, iso ja muodokas perse, kapea vyötärö. Nykyään isot mutta pilalle roikkuneet rinnat, iso mutta muhkurainen perse, vatsassa jäätävä etureppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä aineenvaihdunta piti käynnistää liikunnalla? Lihavalla ihmisellä on selvästi vilkkaampi aineenvaihdunta (vai mistä te oikein puhutte? oletan että energiankulutuksesta) kuin hoikemmalla. Ei keho ole missään talviunilla jos on lihava.

Saat alapeukkua, en tiedä miksi, mutta siis lihavalla on massansa puolesta automaattisesti suurempi perusenergiankulutus kuin hoikemmalla. Ei se ole sen monimutkaisempaa. Jos siis verrataan vaikka normaalipainoista ja lihavaa.

Ei se ylimääräinen neste ja laardi juurikaan kuluta energiaa. Normipainoisella voi hyvinkin olla enempi lihasmassaa joka kuluttaa energiaa levossakin. Normipainoisella ei myöskään ole paksua ja lämmittävää rasvakerrosta joten kropan normilämpöisenä pitäminenkin kuluttaa enemmän energiaa. Lisäksi normipainoinen syö todennäköisesti terveellisemmin ja sellaisia ruokia joiden sulattaminen kuluttaa enemmän energiaa.

Sitä omaa kulutusta kannattaa arvioida sen mukaan mitä normipainoisena painaisi ja kuluttaisi. Hyvin harva (ylipainoinenkaan) nainen kuluttaa edes 2000 kaloria päivässä ja plusmiinusnollalla ei tietenkään edes laihdu vaan ylläpitää painoa. Joku normipainoinen jumppapirkko joka treenaa ja juoksee päivittäin kuluttaa sen pikkuisen päälle 2000 kaloria mutta suht passiivinen ylipainoinen jää reilusti alle. Varsinkin keski-iässä kun peruskulutus vaan laskee..

Sitten kun vielä suoliston bakteerikanta on seonnut niin siinäpä sitä ollaan. Ennaltaehkäisy olisi ihan kaikista järkevintä ja jokainen mahdollisesti kertyvä extrakilo kannattaisi tiputtaa samoin tein. Olisi ollut huomattavasti iisimpää kuin päästä eroon näistä +25 kilosta..

Maha roikkuu housujen päällä. Ärsyttää. Mikään ei näytä hyvältä, kauhea mahareppu housun kauluksen päällä tai jos sen saa tukittua housuun, niin valuu reisien päälle. Yök. Paidat pitää kaikki olla tyylittömiä tunikatelttoja. 165cm/85kg ja kyllä olen laihduttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntapaikkoja lihaville kuulostaa vaan tekosyyltä olla liikkumatta. Mikä estää ottamasta kävelysauvoja käteen ja astumasta ovesta ulos? Nyt on vielä niin pimeää ettei kukaan teitä sieltä bongaa.

Jos on sairaalloisen lihava, käveleminen -varsinkaan liukkailla keleillä- ei välttämättä ole paras mahdollinen liikuntamuoto. Usein lääkärit suosittelevat venyttelyä sekä uimista alkuun. 

Normaalipainoinen ei ehkä tätä ymmärrä, mutta lihavan voi olla aika kurjaa osallistua tavallisiin ryhmäliikuntatunteihin: kunto ei ole lähelläkään sitä lähtöpistettä, mistä normaalipainoiset lähtevät, vaikkeivät olisi liikkuneet vuosiin. Itse kävin pilateksen aloittelijatunnilla, ja sain huomata että ison vatsani kanssa se oli ihan turhaa touhua: venytykset ym. jäivät tekemättä kun en vaan taipunut, ja kun sitten yritin jotain käsiä jumpata tilalle, ohjaaja tuli ihmettelemään miksen tee kuten muutkin. :/ Niin...miksiköhän en. Tunnin loputtua olin aivan hiestä märkä, tärisin. Ja kyseessä oli yksinkertaisia liikkeitä sisältävä aloittelijoiden tunti.