Lihavuuden ärsyttäviä arjen harmituksia. Tänään silitin ja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 172 cm / 110 kg, ja näin ihan hirveän vaivan kun laihdutin vähän alle viidessä vuodessa itseni 63-kiloiseksi. Se oli vaikeinta mitä oon ikinä tehnyt. Olin NIIN ylpeä itsestäni! Mikään olo maailmassa ei ole voittanut sitä.

Vaan kuinkas kävikään? Ei se yksi suklaapatukka hallaa tee. Haetaan tänäänkin pitsat, vaikka eilenkin. Ei se juoksulenkki NIIN tärkeä ole...

BOOM.

172 cm / 124 kg.

Mun tekis oikeastaan mieli vaan kuolla pois.

Älä luovuta! Kun olet onnistunut kerran, onnistut kyllä vielä uudelleenkin. Itsekin samassa tilanteessa olleena tunnistan ajatuksesi ja epätoivosi. Mutta usko mua, peli ei ole vielä menetetty. 

Yksi oivallus, joka mulle tällä viikolla tuli, oli se, että "repsahdukset" ovat oikeastaan hyväksi tällä matkalla opetellessa uutta elämäntapaa. Ne tarjoaa mahdollisuuden huomata ne asiat, joissa on vielä työstettävää. Älä syytä ja soimaa itseäsi siitä, että näin kävi. Mieti, miksi näin kävi? Mitä sun pitäis tehdä toisin, että tää on vältettävissä jatkossa? Ja sitten teet itselles suunnitelman seuraavaa kertaa varten, kun sama tilanne tulee vastaan. Tällä kertaa sulla on työkalut tuota repsahtamista vastaan, jolloin sulla on mahis voittaa se ja jatkaa eteenpäin ilman sitä repsua. 

Ole armollinen itsellesi, itsensä soimaaminen ja ilkeästi itselle puhuminen ei auta laihtumaan saati tekemään pysyviä parempia muutoksia. <3

Ja vähempikin pudotus merkkaa jo paljon! 63 on jo tosi hoikka, ei niin pieneen painoon tarvitsisi edes päästä.

63 kg on keskimittaisen naisen normaalipaino, joten kyllä siihen kannattaa pyrkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku  tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.

Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.

Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.

tässä se kiteytyy,jos nainen laihduttaa niin koko yhteiskunnan pitää olla auttamassa  ,muuten sitä ei voi tehdä.

noh,nuita jumppamestoja on jo, ja maksutontaa neuvontaa on jo  . 

Ylipainoa voi tosiaan aiheuttaa esim.lääkitys.Eikä laihdutus ole verrattavissa esim.tupakanpolton lopettamiseen koska syömistä ei voi lopettaa.

Kunhan sinulle tulee vaihdevuodet,ehkä ymmärrät,että painoa tulee tosi herkästi ja vatsa nimenomaan kasvaa. ERI

Lääkitys tai vaihdevuodet eivät aiheuta ylipainoa, vaan se, että syö enemmän kuin kuluttaa. Molemmissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.

Kyllä minäkin saan nauhakengät jalkaan ilman tuolia jos on pakko. Mutta se on epämukavaa ja hankalaa ja hävettää puuskuttaa ja ähkiä jossain kyläpaikassa. 

165cm/85kg

Auttaa kun muistaa hengittää, saan kengät jalkaan ilman puuskutusta 163/96

Ohis Varmasti riippuu kropan muodostakin hieman. Sama pituus minulla. Itse huomasin, että pudotus 103-> 94 toi merkittävän helpotuksen. Polvet ei kipeydy kun nousee tuolilta tai vessanpytyltä istumasta, housut ja sukat menee jalkaan seisien sujuvasti toista polvea nostamalla suoraan ylöspäin, ei sivulle kuten aiemmin. Kengät puen jalat suorina, yläkroppaa taivuttaen. Pudotin ja pudotan painoa lautasmallilla, pilateksella ja kävelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä aineenvaihdunta piti käynnistää liikunnalla? Lihavalla ihmisellä on selvästi vilkkaampi aineenvaihdunta (vai mistä te oikein puhutte? oletan että energiankulutuksesta) kuin hoikemmalla. Ei keho ole missään talviunilla jos on lihava.

En mitenkään pysty allekirjoittamaan tätä. Mulla pitäis kehon kuluttaa ainakin 5000kcal ja syön 2000, silti lihon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku  tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.

Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.

Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.

tässä se kiteytyy,jos nainen laihduttaa niin koko yhteiskunnan pitää olla auttamassa  ,muuten sitä ei voi tehdä.

noh,nuita jumppamestoja on jo, ja maksutontaa neuvontaa on jo  . 

Ylipainoa voi tosiaan aiheuttaa esim.lääkitys.Eikä laihdutus ole verrattavissa esim.tupakanpolton lopettamiseen koska syömistä ei voi lopettaa.

Kunhan sinulle tulee vaihdevuodet,ehkä ymmärrät,että painoa tulee tosi herkästi ja vatsa nimenomaan kasvaa. ERI

Lääkitys tai vaihdevuodet eivät aiheuta ylipainoa, vaan se, että syö enemmän kuin kuluttaa. Molemmissa tapauksissa.

vaihdevuodet hidastaa aineenvaihduntaa. Jos ei vähennä syömisiään niin lihoo. Lääkitys voi sotkea kylläisyyden tunteen.

Lähtöpaino 85,8kg, tänään 83,1kg, laihdutusta takana reilu viikko. Napsahti vain päässä että nyt se alkaa, vähähiilarisella on menty, sillä saan parhaat tulokset.  Mitään sairauksia ei ole vaikka ikää jo 46v. En ole ollut aikuisiällä koskaan hoikka, jo parikymppisenä painoin 63-65kg. Enemmän paino on ollut 80 kieppeissä kuin 60:nen, pituus 160cm. Tylsintä on suuret vaatekoot, vaatteet eivät näytä silloin kauniilta, istuvat huonosti.

Mun ongelma on vääristynyt kehon kuva. Vaikka ylipaino on näin runsas, BMI yli 33 olen pitänyt itseäni hoikempana kuin olen. Peilistä katsoo ihan ok näköinen nainen. Valokuvista sitten järkytyn, kuka on tuo mahdoton läski. Kun en näe itsenäki kokonaisvaltaisesti lihavana on laihduttamisen aloitus ollut vaikeaa. Toinen syy miksi en ole saanut motivaatiota laihduttamiseen on se että läski suojelee. Kun olet läski et saa miehiltä ei toivottua huomiota. 

Nyt on tavoite 68 kilossa, vuosi aikaa laihduttaa. Kun olen pysynyt tavoitteessa kaksi vuotta, sallin itselleni pari kauneustoimenpidettä. 

Arjen harmituksia lihavuudessa on vaatteiden istuminen: farkut yleensä aina puristavat vatsasta ja ovat selästä löysät, ja vyön käyttäminen ei onnistu ilman, että maha näyttää kireän pinkeältä ja tunnu epämukavalta. Puserot ja takit puristavat rintakehän  tai vatsan kohdalta, vaikka vaate olisi muuten sopiva päällä. Myös valikoima on suppeampi vaatteissa, kun malli tai koko ei ole sopiva.

Toinen harmitus liittyy siihen, että tunnen muun perheeni häpeävän minua ylipainoni takia :( Puolisoni ei häpeä minua, ei ainakaan ole myöntänyt asiaa tai osaa peittää asian todella hyvin. En ole muutenkaan niin hyvännäköinen kuin muu perheeni, joten lihavuus pahentaa jo valmiiksi selkeästi erottuvaa ulkonäköäni muihin verrattuna. En muista, milloin viimeksi minua olisi sanottu kauniiksi jonkun muun kuin puolisoni toimesta :(

Tällä hetkellä olen pyrkimässä pienempään vyötärönympärykseen ja painoon, tulosta näkyy jo ainakin siinä, miten vaatteet istuu ja kasvot ovat kaventuneet. Harrastan raskaampaa liikuntaa kerran viikossa siihen asti, kunnes kuntoni paranee selkeästi, sen jälkeen käyn useammin.

Teltta kun teltta