Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavuuden ärsyttäviä arjen harmituksia. Tänään silitin ja...
16.11.2019 |
kyllä harmitti silittää omia paitojani. Kuin jotain telttaa olisi pannut kuosiin. Meni varmaan 10 minuuttia ja miehen ja lasten paidoissa saman verran (niitä varmaan kymmenkunta).
Joo, joo.. laihduta ja sillai varmaan vastaukset. Mut en hae sitä, vaan pikkuasiat ärsyttää. Ei nyt varsinaisia sairauksia.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Liikuntapaikkoja lihaville kuulostaa vaan tekosyyltä olla liikkumatta. Mikä estää ottamasta kävelysauvoja käteen ja astumasta ovesta ulos? Nyt on vielä niin pimeää ettei kukaan teitä sieltä bongaa.
Samaa mieltä tästä ja olen itsekin ylipainoinen. Käyn satunnaisesti myös salilla, joskus sinne on vaikeaa lähteä mutta sekin ongelma on omassa päässäni, ei muissa ihmisissä. Toki liikkuminen on hankalampaa ylipainoiselle, en ehkä voi juosta itseäni timmimpään kuntoon, mutta voin kävellä tai pyöräillä. Ja jos ajatellaan ylipainoisille tarkoitettuja liikuntapaikkoja, niin miten lihava pitää olla että näihin pääsee? Jos on BMIn mukaan 15kg ylipainoa ja huono kunto, onko tarpeeksi läski vai pitääkö mennä tavalliselle salille instabeibejen sekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntapaikkoja lihaville kuulostaa vaan tekosyyltä olla liikkumatta. Mikä estää ottamasta kävelysauvoja käteen ja astumasta ovesta ulos? Nyt on vielä niin pimeää ettei kukaan teitä sieltä bongaa.
Mutta auttaako pelkkä sauvakävely? Tuossa Suurin pudottaja-ohjelmassakin ne tyypit kävi läpi hirveitä rääkkitreenejä. Tälläkin palstalla yleisenä totuutena kerrotaan, että vain ruokavalio vaikuttaa lihomiseen/laihtumiseen, liikunnalla ei väliä.
Ymmärrän tietenkin, että kaikki liikunta on hyväksi terveyden kannalta, mutta jos puhutaan nyt vain laihtumisesta, niin onko liikunnasta kuitenkaan apua?
Omalla kohdallani olen huomannut ettei kävely auta mitään. Tai siis kivahan se on lenkkeillä ja liikkua ulkona eli on hyviä puolia, mutta ei se ainakaan mua laihduta. Tuossa suurimmassa pudottajassa olikin muuten, että se mikkoskakin oli polkenut kuntopyörää herraties kuinka monta tuntia ja vasta se rääkki herätti hällä aineenvaihdunnan ja sitten alkoi laihtua. Sitä ennen ei siis kilot meinanneet tippua millään.
Ei se kävely pidemmän päälle motivoi jos se oma aktiivisuus ei näykään vaa'alla ja peilissä.
Vierailija kirjoitti:
Olin 172 cm / 110 kg, ja näin ihan hirveän vaivan kun laihdutin vähän alle viidessä vuodessa itseni 63-kiloiseksi. Se oli vaikeinta mitä oon ikinä tehnyt. Olin NIIN ylpeä itsestäni! Mikään olo maailmassa ei ole voittanut sitä.
Vaan kuinkas kävikään? Ei se yksi suklaapatukka hallaa tee. Haetaan tänäänkin pitsat, vaikka eilenkin. Ei se juoksulenkki NIIN tärkeä ole...
BOOM.
172 cm / 124 kg.
Mun tekis oikeastaan mieli vaan kuolla pois.
Älä luovuta! Kun olet onnistunut kerran, onnistut kyllä vielä uudelleenkin. Itsekin samassa tilanteessa olleena tunnistan ajatuksesi ja epätoivosi. Mutta usko mua, peli ei ole vielä menetetty.
Yksi oivallus, joka mulle tällä viikolla tuli, oli se, että "repsahdukset" ovat oikeastaan hyväksi tällä matkalla opetellessa uutta elämäntapaa. Ne tarjoaa mahdollisuuden huomata ne asiat, joissa on vielä työstettävää. Älä syytä ja soimaa itseäsi siitä, että näin kävi. Mieti, miksi näin kävi? Mitä sun pitäis tehdä toisin, että tää on vältettävissä jatkossa? Ja sitten teet itselles suunnitelman seuraavaa kertaa varten, kun sama tilanne tulee vastaan. Tällä kertaa sulla on työkalut tuota repsahtamista vastaan, jolloin sulla on mahis voittaa se ja jatkaa eteenpäin ilman sitä repsua.
Ole armollinen itsellesi, itsensä soimaaminen ja ilkeästi itselle puhuminen ei auta laihtumaan saati tekemään pysyviä parempia muutoksia. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.
Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.
Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.
tässä se kiteytyy,jos nainen laihduttaa niin koko yhteiskunnan pitää olla auttamassa ,muuten sitä ei voi tehdä.
noh,nuita jumppamestoja on jo, ja maksutontaa neuvontaa on jo .
Miksi ei saisi pyytää apua? Ihmisiä ja ongelmien ratkomista varten se yhteiskunta onkin.
No minua ärsyttää se, että ihmiset oletusarvoisesti kuvittelevat että ruokavalioni on pelkkää pitsaa ja sipsejä koska olen läski. Välillä kuulenkin tuosta aika ihmeellisiä heittoja työkavereilta. Lihoin pitkälti lääkityksen ja erään onnettomuuden takia, kun en käytännössä voinut liikkua puoleen vuoteen.
Tässä pikku hiljaa kiloja karistellessa... ja ei en syö pitsaa tai sipsejä kuin aniharvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntapaikkoja lihaville kuulostaa vaan tekosyyltä olla liikkumatta. Mikä estää ottamasta kävelysauvoja käteen ja astumasta ovesta ulos? Nyt on vielä niin pimeää ettei kukaan teitä sieltä bongaa.
Mutta auttaako pelkkä sauvakävely? Tuossa Suurin pudottaja-ohjelmassakin ne tyypit kävi läpi hirveitä rääkkitreenejä. Tälläkin palstalla yleisenä totuutena kerrotaan, että vain ruokavalio vaikuttaa lihomiseen/laihtumiseen, liikunnalla ei väliä.
Ymmärrän tietenkin, että kaikki liikunta on hyväksi terveyden kannalta, mutta jos puhutaan nyt vain laihtumisesta, niin onko liikunnasta kuitenkaan apua?
Suurin pudottaja on p@ska ohjelma. Ihmiset laitetaan sietämättömään rääkkiin, jolla saa kyllä painon putoamaan, mutta tulokset ei ole pysyviä. Ohjelman jälkeen kaikki lihoo takaisin. Ainoastaan järkevillä elämäntapamuutoksilla saa oikeita tuloksia. Pitäisi myös työstää niitä syitä miksi syö liikaa.
Mä en syö mielestäni liikaa, mutta mä syön väärin. Väärässä rytmissä ja ihan vääriä ruokia. Ruoasta on jo tullut melkoinen stressi. Lisäksi mä nukun vain 5-6h yössä. Tähän lisätään vielä kortisonilääkitys, josta tulee se "ihana" juoppopöhötys. Nyt olen pikkuhiljaa jättämässä pois tuota lääkitystä, aion testata jos kuitenkin vois elää ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntapaikkoja lihaville kuulostaa vaan tekosyyltä olla liikkumatta. Mikä estää ottamasta kävelysauvoja käteen ja astumasta ovesta ulos? Nyt on vielä niin pimeää ettei kukaan teitä sieltä bongaa.
Mutta auttaako pelkkä sauvakävely? Tuossa Suurin pudottaja-ohjelmassakin ne tyypit kävi läpi hirveitä rääkkitreenejä. Tälläkin palstalla yleisenä totuutena kerrotaan, että vain ruokavalio vaikuttaa lihomiseen/laihtumiseen, liikunnalla ei väliä.
Ymmärrän tietenkin, että kaikki liikunta on hyväksi terveyden kannalta, mutta jos puhutaan nyt vain laihtumisesta, niin onko liikunnasta kuitenkaan apua?
Omalla kohdallani olen huomannut ettei kävely auta mitään. Tai siis kivahan se on lenkkeillä ja liikkua ulkona eli on hyviä puolia, mutta ei se ainakaan mua laihduta. Tuossa suurimmassa pudottajassa olikin muuten, että se mikkoskakin oli polkenut kuntopyörää herraties kuinka monta tuntia ja vasta se rääkki herätti hällä aineenvaihdunnan ja sitten alkoi laihtua. Sitä ennen ei siis kilot meinanneet tippua millään.
Ei se kävely pidemmän päälle motivoi jos se oma aktiivisuus ei näykään vaa'alla ja peilissä.
No näin juuri sen olen ajatellut. Mua myös hirvitti tuo Mikkosen aineenvaihduntajuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen hyvässä tikissä, hoikka ja harrastan aktiivisesti liikuntaa. Terveyden kanssa on käynyt aina hyvä tuuri. Jos näen reilusti ylipainoisen ihmisen harrastamassa liikuntaa en missään nimessä suhtaudu häneen pilkaten tai halveksuen. Olen itsekin ollut aikanaan ylipainoinen ja onnistunut elämänmuutoksessa.
On valitettavaa, jos ylipainoisena tai muuten törmää ilkkujiin. He ovat luusereita, älkää antako heidän lannistaa.
Jostain luin, että laihdutus on 80% ruokavaliota ja 20% liikuntaa. Ruokavaliolla siis laihdutetaan, liikunnasta saa sitten vähän lisäbuustia siihen, mutta ilman liikuntaakin laihtuu. Sen sijaan vain lisäämällä liikuntaa mutta jatkamalla syömistä entiseen malliin on hirmu vaikeaa saada mitään tuloksia aikaan.
Tuosta "mihin lihavat tarttee omia liikuntapaikkoja". Ihan omasta kokemuksesta voi kertoa, että kun ylipainoa on sairaalloisesti, se liikkuminen ylipäänsä ei ole yhtä sulavaa saati edes normaalia kuin suht normaalipainoisilla. Tässä elopainossa en taivu, en pääse kyykkyyn, en halua mennä lattialle mihinkään asentoon kun sieltä ylöspääseminen on kamalaa. Kuntosalilla en pääse esim reidenojentajalaitteeseen, kun en vaan saa jalkojani siihen mitenkään. Tai en pääse kuntopyörän päälle, koska kaikki nää kilot tekee musta kömpelön. Vaikka sitä onkin tottunut kantamaan näitä kilojaan ja katseisiinkin, niin en silti halua ehdoin tahdoin olla töllisteltävänä vaikka salilla, kun en pääse johonkin laitteeseen. Tai jossain jumpassa, jossa en taivu samalla tavalla kuin normaalipainoiset saati edes pääse samoihin asentoihin. Mun fyysinen kuntokaan ei ole lähelläkään normaalipainoisen, huonokuntoisen ihmisen kuntoa. Joten jossain ryhmäliikuntatunneilla normipainoisten kanssa .... ei kiitos.
Näistä syistä olisi ihanaa, kun olisi edes se yksi salivuoro, jolloin paikalla on vain kaltaisiani ihmisiä. SIlloin kukaan ei kauhistele, miten tuokaan ei pääse johonkin laitteeseen tai ei jaksa tehä alkulämmittelyä kuin 5 minuuttia jne. Käyn kyllä nyt salilla ihan kuin muutkin, mutta näihin laitteisiin joihin en nyt kykene, en halua edes yrittää jos kanssani on salilla joku muukin. En halua nolata itseäni yhtään enempää, kuin mitä nyt näillä kiloilla ihminen ilman suurempaa efforttia nolaa.
Mutta, ei tätä kai ymmärrä kukaan muu, kuin sellainen jolla oikesti bmi on jo niin paljon, että se vaikuttaa liikkumiseen jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuutuessa tai siis oikeammin noustessa maha plompsahtaa joka samperin kerta housunkauluksen yli ja ai prkele kun onkin sitten kiva olo. Eikä sitä mahaa voi alkaa oikein ihmisten ilmoilla tunkemaankaan takaisin sinne housuihin vaan housut vaan valuu ja valuu jalasta..
Varsinkin autoon meno on hankalaa. kun jotenkin se ratti on nykyisin ihan liian lähellä.. Ja talvitakki päällä ei voi edes harkita ajavansa, ei vaikka sen pitäisi aukikin koska se kiristää hartioista ja tuntuu ettei rattiakaan voi kääntää normisti.
Ei vielä viime talvena ollut näitä uusia, prkeleen mukavia murheita.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hyvässä tikissä, hoikka ja harrastan aktiivisesti liikuntaa. Terveyden kanssa on käynyt aina hyvä tuuri. Jos näen reilusti ylipainoisen ihmisen harrastamassa liikuntaa en missään nimessä suhtaudu häneen pilkaten tai halveksuen. Olen itsekin ollut aikanaan ylipainoinen ja onnistunut elämänmuutoksessa.
On valitettavaa, jos ylipainoisena tai muuten törmää ilkkujiin. He ovat luusereita, älkää antako heidän lannistaa.
Kiitos🌹 kunpa kaikki näkisivät asian näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kenkien pukemisen vaikeus riippuu niin siitä mihin ne kilot on sijoittuneet. Jos on omenavartalo, jo 15 kiloa ylimääräistä vaikeuttaa nauhojen solmimista painamalla keuhkoja lyttyyn.
Siis mikä aineenvaihdunta piti käynnistää liikunnalla? Lihavalla ihmisellä on selvästi vilkkaampi aineenvaihdunta (vai mistä te oikein puhutte? oletan että energiankulutuksesta) kuin hoikemmalla. Ei keho ole missään talviunilla jos on lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen sen vain positiivisena asiana, jos ylipainoinen on lenkkeilemässä. Nyt muuten on niin pilkkopimeää, ettei tuolla ulkona edes näe mitään, niin tuskin siellä ketään kiinnostaa tuijotella.
Itse olen todella lihava, pudotettavaa on ainakin 60 kiloa. Laihdutan näin alkuun pelkän ruokavalion avulla, koska liikunta lisää huomattavasti ruokahaluani. Lisäksi koen, että olisi liian raskasta muuttaa kerralla koko elämäntyyli. Lähden liikkumaan vasta kun painoa on pudonnut reilusti.
Bussit ja lentokoneet on kauhun paikka minulle, varsinkin lentokoneet, bussissa voi kuitenkin kikkailla valitsemalla paikan itse, seisomalla tai häipymällä ulos, jos alkaa ahdistaa.
Lentokoneella en mielellään matkustaisi ikinä. Siinä ei voi välttää noloa tilannetta, jos sellainen sattuu kohdalle. Kerran lyttäsin alaikäisen pojan koko matkaksi ikkunaa vasten, kerran minun ja muutamien muiden matkustajien paikkoja jouduttiin vaihtamaan takiani, jotta kaikki mahtuisivat istumaan. Kerran vierustoverini järjesti metelin, koska ei halunnut istua vieressäni.
Kenkien pukemisen lisäksi ihan minkä tahansa asian nostaminen lattialta on saakelin raskasta. Eilen putosi paistinlasta: Normaalipainoisena sitä vain koukistaa polvet, tarttuu lastaan, suoristaa polvet, toistaa saman pesurätin kanssa, jatkaa ruoanlaittoa. Tämän kokoisena samaan kuluu triplasti enemmän aikaa ja kymmenkertaisesti vaivaa. Polvet natisee ja naksuu ja hiki virtaa, kun otan tukea työtasosta ja kampean itseni ylös toivoen, että käsivoimat riittävät. Takaisin alas laskeutuessa on vähällä, etten rojahda kivuliaasti polvilleni. Maha vetää kohti lattiaa, kun siivoan ruokaroiskeet. Happi ei kulje ja päässä huimaa, polvia särkee. Tämä toistuu joka kerta, kun joudun käymään lattiatasossa kenkien, pudonneen esineen, tai siivoamisen takia. Pahinta on, jos pudotan jotain pihalla ollessani, eikä tarpeeksi lähellä ole tolppaa, seinää tms, jonka avulla voin nousta
Painoa minulla on 138 kg, pituutta 158cm. Vaikka pudottaisin sata kiloa, olisin silti vielä hengissä
Sen vaikutus itsetuntoon, tuntuu että jokainen vastaantulija on vauva-palstalla kirjoitteleva ilkeä ihminen joka varmasti ajattelee päässään että hyi s*atana miksei tuokin läski laihduta. Jää välillä lähtemättä lenkille sen häpeän vuoksi, kukaan ei arvostele jos pysyn pois toisten silmistä.
Pyörällä voisi mennä töihin, mutta autossa on paremmin piilossa ja suojassa muiden katseilta.
Olen laihduttanut 30 kg runsaassa vuodessa ihan vaan ruokavaliolla eli vähentämällä kulutusta 500 kcal/pv alle lepoaineenvaihdunnan. Ja pitänyt tuloksen jo viitisen vuotta. Eli jos salille meno hävettää, tosiaan laihdutus on pääosin syömisen muuttamista eli sillä muutoksella jo onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä aineenvaihdunta piti käynnistää liikunnalla? Lihavalla ihmisellä on selvästi vilkkaampi aineenvaihdunta (vai mistä te oikein puhutte? oletan että energiankulutuksesta) kuin hoikemmalla. Ei keho ole missään talviunilla jos on lihava.
Saat alapeukkua, en tiedä miksi, mutta siis lihavalla on massansa puolesta automaattisesti suurempi perusenergiankulutus kuin hoikemmalla. Ei se ole sen monimutkaisempaa. Jos siis verrataan vaikka normaalipainoista ja lihavaa.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään väittänyt invalidi olevani, mutta tiedostan kyllä oman ylipainoni ja olen rehellinen itselleni. Olen läski, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Enkä todellakaan näytä hyvältä, enkä varmasti ole terve läskieni kanssa. Mutta sä olet luultavasti paljon nuorempi kuin minä, niin sulla ei ole vielä kunto päässyt rapistumaan kilojen takia. Olen 50+.
165/85