Lihavuuden ärsyttäviä arjen harmituksia. Tänään silitin ja...
kyllä harmitti silittää omia paitojani. Kuin jotain telttaa olisi pannut kuosiin. Meni varmaan 10 minuuttia ja miehen ja lasten paidoissa saman verran (niitä varmaan kymmenkunta).
Joo, joo.. laihduta ja sillai varmaan vastaukset. Mut en hae sitä, vaan pikkuasiat ärsyttää. Ei nyt varsinaisia sairauksia.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Kyllä minäkin saan nauhakengät jalkaan ilman tuolia jos on pakko. Mutta se on epämukavaa ja hankalaa ja hävettää puuskuttaa ja ähkiä jossain kyläpaikassa.
165cm/85kg
Ihan pientä ylipainoa on tuo. Oot jotain 30 BMI.
Mäkin saan kengät jalkaan ja painoa 120 kg. Sama pituus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en pidä niistä tilanteista, kun joku tuttu tulee vastaan, ja selvästi hämmästyy ulkonäköäni.
Välttelen myös trendikkäitä pikkukuppiloita, joissa on ahtaat tilat ja kiikkerät pienet tuolit.
Kummastuttaa, miten heikosti yritykset vieläkin ottavat huomioon lihavat, vaikka meitä on jo suurin osa. Esimerkiksi matalan kynnyksen liikuntapaikkoja joissa olisi turvallista lihavankin liikkua ilman pelkoa pilkatuksi tulemisesta, ei näy missään. Jos tähän kansalliseen lihavuusongelmaan oikeasti haluttaisiin ratkaisu, valtio tai kunnat tarjoaisivat maksutonta tukea tietyn BMI:n ylittäville, ravintoterapeutteja ja psykologista tukea (koska monen ylipaino johtuu tunne-elämän ongelmista). Verotusta laskettaisiin kasvisten ja hedelmien kohdalla ja nostettaisiin mm sipsien, limsojen ja karkkien osalta. Sen sijaan nyt vain kauhistellaan ja voivotellaan lööpeissä miten läskiä kansaa suomalaiset ovat.
tässä se kiteytyy,jos nainen laihduttaa niin koko yhteiskunnan pitää olla auttamassa ,muuten sitä ei voi tehdä.
noh,nuita jumppamestoja on jo, ja maksutontaa neuvontaa on jo .
joo ja vaaditaan pullukoille turvallisia jumppapaikkoja vaikka ovat jo selvä enemmistö
ne porkkanat ei nytkää maksa mitää ni tuski auttaa lihavien mässytyksee se että sipsipussi maksaiski enemmän ku nyt XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Kyllä minäkin saan nauhakengät jalkaan ilman tuolia jos on pakko. Mutta se on epämukavaa ja hankalaa ja hävettää puuskuttaa ja ähkiä jossain kyläpaikassa.
165cm/85kg
Ihan pientä ylipainoa on tuo. Oot jotain 30 BMI.
Mäkin saan kengät jalkaan ja painoa 120 kg. Sama pituus.
pientä ylipainoa BMI 30? anna mun kaikki kestää
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei mahdu talvitakki kokoa 44 päälle ja koot lopuuu usein siihen.
Portaiden nousu laihan kollegan edellä
Kenkien laitto
Pienet penkit esim teatterissa
Huvipuistolaitteet
Joku tiimipäivä johon kuuluu urheilullisia aktiviteetteja
Uimahallit. Puistatus.
Tuo portaiden nousu! Nyt kun olen ollut hetken työttömänä, niin töitä hakiessa pelkään hastatteluja senkin takia, että sinne johonkin esim. neukkariin pitää kiivetä portaat. Kiva siellä sitten puuskuttaa hikisenä kättelemään haastattelijaa. Olen käynyt nyt kolmessa haastattelussa. Kahteen pääsi onneksi suoraan hissillä. Kolmas paikka oli myös hissin päässä, mutta lähijunaliikenne takkuili ja olin jo lähellä myöhästymistä. Junalta jouduin siis juoksemaan paikalle ja hissistä huolimatta puuskutin kuin höyryveturi. Erittäin noloa ja vaivaannuttavaa. En ole saanut töitä. Epäilen vahvasti että syynä on ylipaino ja ikä (51v). Tosin kaikissa kolmessa paikassa haastattelijat on olleet myös ylipainoisia.
Lihava: laita yläpeukku jos tunnistat itsesi tästä, alapeukku jos et tunnista. Laihat älkää äänestäkö.
"Ahmintahäiriön oireet
Ahminnalla viitataan kohtauksenomaiseen syömiseen, jossa kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin normaalisti ja enemmän kuin useimmat muut ihmiset söisivät vastaavassa tilanteessa. Lisäksi ahmimiseen liittyy keskeisesti hallinnan menettämisen tunne eli tunne siitä, ettei syömistä voi keskeyttää, kun se on kerran alkanut. Ahmiessa syödään suuria määriä, vaikkei olisi nälkä, syömisnopeus voi olla hyvin suuri ja syöminen on lähes pakonomaista toimintaa. Yleensä ahmiminen tapahtuu yksin muilta salassa, koska ahmitut ruokamäärät ovat joko sisällöllisesti tai määrällisesti hävettäviä.
Ahmiminen voi kohdistua sellaiseen ruokalajiin, esimerkiksi suklaaseen, makeisiin tai jäätelöön, joka tyypillisesti muuten kielletään itseltä. Ahmiminen voi kohdistua myös tavalliseen ruokaan.
Ahminta päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen, ja vatsassa voi tuntua kipuja. Ahmimisen voi keskeyttää myös jokin muu ulkoinen tekijä, esimerkiksi se, että ahmintaruoat loppuvat tai joku tulee paikalle. Syömisen jälkeinen ähky johtaa usein siihen, että ahminnan päälle vaivutaan uneen. Ahmimisen jälkeen tunnetaan ”henkistä krapulaa”, masentuneisuutta ja itsensä halveksuntaa.
Ahminta johtaa liialliseen kaloreiden saantiin, mikä ajan mittaan ilmenee painonnousuna. Ahmintahäiriöstä kärsivillä on yleensä takanaan useita laihdutusyrityksiä ja suuri painonvaihtelu on tavallista. He hakevat useimmiten apua ensisijaisesti paino-ongelmiinsa."
Pilkaaminen on varmaan ihan omassa päässä.
Aloin laihduttaa, kävin lenkeillä ja kuntosaleilla. Mitään ivaamista en koskaan kohdannut. Jos joku tuli juttelemaan, niin ihan hyvässä hengessä.
Sinne vain muiden sekaan. 30 kg meni sen siljän tien, kun vain otin toisen asenteen elämään. Vuosi!
Vierailija kirjoitti:
Peilit. :(
Ja valokuvat joista ei tunnista itseään. Ja herranjestas, oma sivuprofiili.
Vanhoihin tuttuihin törmääminen.
Mikään vaate ei näytä päällä kivalta vaan kaikki saa näyttämään joltain möhkäleeltä. Kaikki vaatteet kinnaa ja kiristää.
Kumartuessa lähtee ilmat pihalle.
Huono ja heikko olo. Huippaa.
Joskus nuorena hoikkana tyttönä naureskelin lihavalle äidilleni, jolla oli aina paita mahan kohdalta märkä, kun hän tiskasi, koska vatsansa oli niin iso. Pilkkasin myös aina lihavaa siskoani, jolla oli todella selluliittiset reidet.
No nykyään olen 170/120,paita on vatsan kohdalta aina märkä kun olen jotain käsin tiskaillut ja reidet ja perse ovat niin täynnä selluliittia, etten ole juurikaan muilla vastaavaa nähnyt. Pilkka osui omaan nilkkaan.
Liikuntapaikkoja lihaville kuulostaa vaan tekosyyltä olla liikkumatta. Mikä estää ottamasta kävelysauvoja käteen ja astumasta ovesta ulos? Nyt on vielä niin pimeää ettei kukaan teitä sieltä bongaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Kyllä minäkin saan nauhakengät jalkaan ilman tuolia jos on pakko. Mutta se on epämukavaa ja hankalaa ja hävettää puuskuttaa ja ähkiä jossain kyläpaikassa.
165cm/85kg
Ihan pientä ylipainoa on tuo. Oot jotain 30 BMI.
Mäkin saan kengät jalkaan ja painoa 120 kg. Sama pituus.
BMI on 29+ mutta vähän alle 30. Kyllä mä olen ihan hirveä läski. Anteeksi, mutta niin olet sinäkin. Vielä 35kg tähän mulle lisää, en voisi varmasti edes liikkua.
Se on erikoista, ettei vaatteita löydy vyötärölihavalle lyhyelle omenavartalolle. Sittenhän kaulus on liian iso vaikka muualta sopisi. Ja maha on vielä sen verran vähän pullukka, että isompaan paitaan se jo piiloutuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Kyllä minäkin saan nauhakengät jalkaan ilman tuolia jos on pakko. Mutta se on epämukavaa ja hankalaa ja hävettää puuskuttaa ja ähkiä jossain kyläpaikassa.
165cm/85kg
Ihan pientä ylipainoa on tuo. Oot jotain 30 BMI.
Mäkin saan kengät jalkaan ja painoa 120 kg. Sama pituus.
pientä ylipainoa BMI 30? anna mun kaikki kestää
Ei 30 painoindeksillä ole mitenkään katukuvasta erottuva. Eli siinä mielessä lievää. Ei sellaista ihmistä katso edes lihavaksi. Mutta asia on vääristynyt tietysti. Alkaa olla normi olla ylipainoinen varsinkin keski--iässä.
Voittteko te pilkkaajat ja ilkkujat poistua tästä ketjusta? Kukaan ei ole kysynyt teidän mielipidettänne yhtään mihinkään. Teidän ivaamisenne ei myöskään (yllätys yllätys) auta meitä laihtumaan grammaakaan. Me, joilla on ongelmia ylipainomme kanssa, haluamme tässä ketjussa keskustella niihin liittyvistä asioista. Ne ei kosketa teitä ja teidän elämiänne millään tavalla.
Jos ylipainoinen kokee tarvitsevansa jotain apua laihtuakseen, niin millä tavalla se on teiltä pois? Painukaa hemmettiin tästä ketjusta.
Olin 172 cm / 110 kg, ja näin ihan hirveän vaivan kun laihdutin vähän alle viidessä vuodessa itseni 63-kiloiseksi. Se oli vaikeinta mitä oon ikinä tehnyt. Olin NIIN ylpeä itsestäni! Mikään olo maailmassa ei ole voittanut sitä.
Vaan kuinkas kävikään? Ei se yksi suklaapatukka hallaa tee. Haetaan tänäänkin pitsat, vaikka eilenkin. Ei se juoksulenkki NIIN tärkeä ole...
BOOM.
172 cm / 124 kg.
Mun tekis oikeastaan mieli vaan kuolla pois.
Vierailija kirjoitti:
Liikuntapaikkoja lihaville kuulostaa vaan tekosyyltä olla liikkumatta. Mikä estää ottamasta kävelysauvoja käteen ja astumasta ovesta ulos? Nyt on vielä niin pimeää ettei kukaan teitä sieltä bongaa.
Mutta auttaako pelkkä sauvakävely? Tuossa Suurin pudottaja-ohjelmassakin ne tyypit kävi läpi hirveitä rääkkitreenejä. Tälläkin palstalla yleisenä totuutena kerrotaan, että vain ruokavalio vaikuttaa lihomiseen/laihtumiseen, liikunnalla ei väliä.
Ymmärrän tietenkin, että kaikki liikunta on hyväksi terveyden kannalta, mutta jos puhutaan nyt vain laihtumisesta, niin onko liikunnasta kuitenkaan apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lempeällä kiinnostuksella tiedustelen, miten lihava pitää olla että tarvitsee tuolin kenkien laittamiseen jalkaan? Ymmärrän jos on vanha tai sairas, mutta itse olen yli 110 kg, ehkä jopa 120 kg tällä hetkellä, ja alle keskipituuden, eikä minulla ole mitään vaikeuksia saada nauhakenkiä jalkaan ilman tukea.
Kyllä minäkin saan nauhakengät jalkaan ilman tuolia jos on pakko. Mutta se on epämukavaa ja hankalaa ja hävettää puuskuttaa ja ähkiä jossain kyläpaikassa.
165cm/85kg
Ihan pientä ylipainoa on tuo. Oot jotain 30 BMI.
Mäkin saan kengät jalkaan ja painoa 120 kg. Sama pituus.
BMI on 29+ mutta vähän alle 30. Kyllä mä olen ihan hirveä läski. Anteeksi, mutta niin olet sinäkin. Vielä 35kg tähän mulle lisää, en voisi varmasti edes liikkua.
Toi viimeinen kommenttisi osoitti, että olet trolli tai et oikeasti edes lihava. Ainakaan sinulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä tarkoittaa painaa yli 100 kg. Kyllä me pystymme aivan hyvin liikkumaan, emme tietenkään yhtä sulokkaasti kuin hoikemmat kanssaeläjät, mutta 120 kg painavana juoksen lyhyitä matkoja, nousen portaita, kyykistyn jne. En ole invalidi painoni vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole invalidi painoni vuoksi.
Noh, pian olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntapaikkoja lihaville kuulostaa vaan tekosyyltä olla liikkumatta. Mikä estää ottamasta kävelysauvoja käteen ja astumasta ovesta ulos? Nyt on vielä niin pimeää ettei kukaan teitä sieltä bongaa.
Mutta auttaako pelkkä sauvakävely? Tuossa Suurin pudottaja-ohjelmassakin ne tyypit kävi läpi hirveitä rääkkitreenejä. Tälläkin palstalla yleisenä totuutena kerrotaan, että vain ruokavalio vaikuttaa lihomiseen/laihtumiseen, liikunnalla ei väliä.
Ymmärrän tietenkin, että kaikki liikunta on hyväksi terveyden kannalta, mutta jos puhutaan nyt vain laihtumisesta, niin onko liikunnasta kuitenkaan apua?
Suurin pudottaja on p@ska ohjelma. Ihmiset laitetaan sietämättömään rääkkiin, jolla saa kyllä painon putoamaan, mutta tulokset ei ole pysyviä. Ohjelman jälkeen kaikki lihoo takaisin. Ainoastaan järkevillä elämäntapamuutoksilla saa oikeita tuloksia. Pitäisi myös työstää niitä syitä miksi syö liikaa.
Mua ehkä eniten ärsyttää se, kun kaikki koko ajan hokee, että et sä oot lihava, ei sun tarvii laihduttaa, oot hyvä just noin.
Okei, mulla on "vain" 10 kg normaalipainoon eli olen aika paljon pienempi kuin moni muu lihava. Mutta fakta on, että mulla on jo terveysongelmia tämänkin ylipainon takia. Mm. nilkat ja polvet sekä kroonistunut tulehdustila kehossa. Lääkärin mukaan ainoa keino saada helpotusta on laihtuminen.
Tiedättekö, kun tekisi mieli vaan sanoa kaikille, että jumaliste, mä en kysynyt, mä en vienyt puhetta mun painoon enkä asiaa muutenkaan. ANTAKAA OLLA. Ette auta yhtään. Mä en kaipaa fat acceptancea mun painosta.
Ja miksi muutenkin mulle pitää koko ajan puhua siitä? Tein tietoisen päätöksen jo kauan sitten että en puhu yhtään kenenkään muun kuin terveydenhuoltoalan ammattilaisten kanssa mun painosta. Ja se, että joka ikinen kerta kun syön, joku huomauttaa jotain. Oli se sit "rakentavaa" tai positiivista. Niin nyt sitte syön mieluummin yksin. Mikä on sekin huono kun on toi ahmimishäiriö.
ANTAKAA MUN OLLA RAUHASSA!!!
Ja älkää jumaliste tulko hokemaan mulle että mä en ole lihava vaan just hyvä näin. SE ON JUMALISTE MUN OMA ASIA.
Nämä! Niin nämä!!
Itse tässä sairaalloisen lihavana, tällä hetkellä vakaasti elämäntapojaan paremmaksi muuttavana, niin allekirjoitan tämän! Varsinkin tuollaista reippaasti ylipainoisille tarkoitettua liikuntapaikkaa, tai edes salivuoroa olen kaivannut. Mutta ei, ei oo. Eikä ole oikein mitään hoitoakaan tarjolla, jos ei sitten lihavuusleikkausta halua. Ravitsemusterapeutilla kävin kyllä, ja hän auttoi työstämään päänsisäisiä juttuja ylipainooni liittyen, mistä olen kiitollinen. Pelkäsin, että joudun sellaisen terapeutin vastaanotolle, jolla omat luutuneet vanhanaikaiset käsitykset kaikesta. Onneksi mun terapeutti oli ihana ja oikeasti ajan tasalla kaikessa.
Siinä kohtaa kun ihmisellä alkaa olla reippaasti yli 50 kiloa ylipainoa, ei auta enää pelkkä "syö vähemmän, liiku enemmän" -mantra. Tarvitaan muutakin apua.