Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eiköhän työssäkäyvä lapseton loppupeleissä käy yhteiskunnalle paljon halvemmaksi kuin lapsiperhe, varsinkin jos ne lapset taas hankkkivat lapsia jne? Sehän on ikiliikkuja, joka vain kuluttaa yhteiskunnan ja maapallon varoja-

Työssäkäyvä lapseton on eräällä tapaa parasiitti joka vanhana on elätti, kun ei ole tehnyt lapsia jotka maksaisivat veroja ja kustantaisivat hänen vanhuutensa.

Mulla on lapsia ja maksan veroja 3800e kuussa. Näillä veroilla katan kevyesti lapseni koulun ka tarhan reaaliset kustannukset (n 6000e/vuosi) joten minä ainakin tuotan yhteiskunnalle, en ole taakka. Minä ja lapseni emme käytä julkisia palveluita yli 45 000e:lla vuodessa minkä maksan veroja.

Mikään ei takaa sitä, ettei sinun lapsistasi tule yhteiskunnan elättiparasiitteja jo työikäisinä. Mitä useampi heistä elää tuilla jo silloin, sitä moninkertaisempi on epäonnistumisesi. Myös sinusta tulee silloin osittain elätti, jos lapsesi eivät pysty maksamaan eläkettäsi eivätkä omaa elämistään. Lapsi ei tarkoita takuuvarmaa veronmaksajaa.

Katsos ei se aivan sillä lisääntymisellä kuittaudu, tällä sinun logiikallasi.

Ja taas perustellaan puutaheinällä.

Tutkitusti koulutetuissa perheissä kasvaneet lapset pärjäävät keskimäärin elämässään paremmin kuin muut.  Mutta joo ei, maalataan toki pirua seinälle. Ei niistä mitään kuitenkaan tule.

Onpa kyllä osuva nimi tämänkaltaisen kolumnin kirjoittajalle! 😂

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu ja totta.

Huonosti kirjoitettu ja valetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eiköhän työssäkäyvä lapseton loppupeleissä käy yhteiskunnalle paljon halvemmaksi kuin lapsiperhe, varsinkin jos ne lapset taas hankkkivat lapsia jne? Sehän on ikiliikkuja, joka vain kuluttaa yhteiskunnan ja maapallon varoja-

Työssäkäyvä lapseton on eräällä tapaa parasiitti joka vanhana on elätti, kun ei ole tehnyt lapsia jotka maksaisivat veroja ja kustantaisivat hänen vanhuutensa.

Mulla on lapsia ja maksan veroja 3800e kuussa. Näillä veroilla katan kevyesti lapseni koulun ka tarhan reaaliset kustannukset (n 6000e/vuosi) joten minä ainakin tuotan yhteiskunnalle, en ole taakka. Minä ja lapseni emme käytä julkisia palveluita yli 45 000e:lla vuodessa minkä maksan veroja.

Mutta mietipä jos sinun lapsistasi edes yhdestä kasvaa vaikkapa päihderiippuvainen, mielisairas tai muista syistä yhteiskunnan elätti. Sinun maksamiesi verojen vaikutus nollautuu ja muuttuu negatiiviseksi aika nopeasti. 

^ Ja lisäksi lapsettomana mulla jää palkasta säästöön n. 500 euroa kuukaudessa, ja silloinkin saan elää kohtalaisen leveästi. Jos saan käydä vielä 30 vuotta töissä ennen eläkeikää, olen säästänyt n. 180 000. Jo sillä kustannan itselleni 1500 euroa / kk kymmeneksi ensimmäiseksi eläkevuodeksi. Lisäksi jos sijoitan rahoja järkevästi, niin ehkä vielä enemmän. Lapsiperheillä harvemmin jää kovin paljon säästöön, jos palkka ei ole jotain aivan älytöntä. Joten ne teidän lapsenne saavat tosiaan kustantaakin teidän eläkkeenne... 

Arvoisat lapsettomat vai pitäisikö sanoa Emma W:n sanoin self-commitment (ja omaksua uusi kiva anglismi suomen kieleen...? Lyhentyisi selfkommari). Kyllä ne, joilla on lapsia saavat asioihin erilaisen perspektiivin lapsen myötä, ja lapsi muuttaa vanhemmaksi tulluttua henkilöä eli se, että jollain on lapsi näkyy jotenkin. Sehän on ihan loogista. Miksei se näkyisi? En voi ymmärtää, miksi lapsettomien on vaikea niellä tätä. Minä olen itse lapseton. Myönnän, että toimiin varmasti lapsen omaavan hlön mielestä hyvin itsekkäästi arjessani ja kyllä aikaa valuu ties mihin turhaan. Jos olisin vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista, ihan varmasti muuttuisin hyve-eettisesti ajateltuna paremmaksi tyypiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole koskaan tullut tunnetta haluta lapsia. Tulen kyllä hyvin toimeen lasten kanssa. 

Herään aamuisin klo 6, valmistan joka päivä tervelleellistä ja monipuolista ruokaa, en ole materialisti, minulla on hyväpalkkainen työ ja voin tehdä töitä myös kotona. Paljon on virtaa ja energiaa touhuta kaikenlaista. Lisäksi olen hyvä organisoimaan, rauhallinen eikä hermot mene pahemmassakaan stressissä. 

Joku oksennusten siivoaminen keskellä yötä menisi suit sait, ja on mennytkin siskon lapsia hoitaessa.  Pärjään todella hyvin vähäisillä yöunilla, joten valvominenkaan ei tuottaisi ongelmia. 

Mitä se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Velatäti perustelee, että koska on kerran siivonnut siskon lapsen oksun, se vastaa kokemustasolla parinkymmenen vuoden lasten hoitamista ja kasvattamista. Tämä selvä.

Ohis, mutta miten se kahdenkymmenen vuoden oksusiivous sitten kasvattaa ihmisenä? :D Miksi kukaan lapsellinen täällä ei voi vastata kysymyksiin?

/244

Jospa itse vastaisit sinulle esitettyihin kysymyksiin.

Sori. Nyt on mennyt ohi. Toistaisitko kysymykset?

Ja jos olet se joka jankkaa sitä, että kolumnisti ei sanonut että lapselliset ihmiset ovat parempia kuin lapsettomat, niin en jaksa keskustella ihmisen kanssa joka ei viitsi edes lukea tekstiä josta keskustellaan.

/244

Miksi sitten kukaan viitsisi keskustella sinun kanssasi, kun joko et ymmärrä lukemaasi tai tahallasi ymmärrät sen väärin ja sitten kiukuttelet siitä täällä?

Näytä kohta, missä Juntti haluaa kolumnillaan "(...) kertoa näille lapsettomille, että he ovat väärässä, koska he nyt vain ovat väärässä". 

Kolmannessa ja neljännessä luvussa hän sen sanoo. Ehkä et jaksanut (osannut?) lukea niin pitkälle.

/244

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole koskaan tullut tunnetta haluta lapsia. Tulen kyllä hyvin toimeen lasten kanssa. 

Herään aamuisin klo 6, valmistan joka päivä tervelleellistä ja monipuolista ruokaa, en ole materialisti, minulla on hyväpalkkainen työ ja voin tehdä töitä myös kotona. Paljon on virtaa ja energiaa touhuta kaikenlaista. Lisäksi olen hyvä organisoimaan, rauhallinen eikä hermot mene pahemmassakaan stressissä. 

Joku oksennusten siivoaminen keskellä yötä menisi suit sait, ja on mennytkin siskon lapsia hoitaessa.  Pärjään todella hyvin vähäisillä yöunilla, joten valvominenkaan ei tuottaisi ongelmia. 

Mitä se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Velatäti perustelee, että koska on kerran siivonnut siskon lapsen oksun, se vastaa kokemustasolla parinkymmenen vuoden lasten hoitamista ja kasvattamista. Tämä selvä.

Ohis, mutta miten se kahdenkymmenen vuoden oksusiivous sitten kasvattaa ihmisenä? :D Miksi kukaan lapsellinen täällä ei voi vastata kysymyksiin?

/244

Mun lapset ei laattaa öisin, enkä niiden olemassaololla muutenkaan ratsasta. En myöskään ajattele että lapsettomat olisi automaattisesti jotenkin ”alhaisemmalla tasolla”.

Mutta mä pidän esim. itseäni, miestäni ja isäksi tulleita veljiäni paljon avarakatseisempina ja kypsempinä nyt kun meillä on lapsia kuin pari vuotta sitten. Se johtuu siitä että lapsi pakottaa tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisesti ja opettelmaan uutta just nyt eikä sitten joskus. Pikkubroidi sai esikoisen 20-vuotiaana ja kasvoi vuodessa enemmän kuin mä vuosikymmenessä kunnes sain 30-vuotiaana esikoiseni. Mut mä en

Kasvoi millä tavalla? Millä tavalla avarakatseisemmaksi muutuitte? Miten kypsempiä?

Eikö ole mitään muuta asiaa, mikä pakottaisi opettelamaan uutta just nyt eikä sitten joskus?

Ohis, mutta mun ainakin on pakko opetella hel.vetisti uutta just nyt eikä hetken päästä. Opiskeluoikeus uhkaa meinaan päättyä kesken. :D

/244

Ohis, mutta minä väittelin lapsen ollessa vuoden. Eikä maisterintutkinnon suorittaminenkaan mennyt esikoisen vauva-aikana yli tavoiteajasta. Meitä on niin monenlaisia :)

Vau, eikä! Jos tietäisin osoitteen, lähettäisin mitalin. :)

Totta puhuen en ymmärrä yhtään miten tuo kummallinen kruununkiillotus liittyi siihen, että joskus on pakko oppia uutta heti eikä hetken päästä. Myös lapsettoman.

/244

Alkuun provosoiduin jo otsikosta, mutta tekstin luettuani rauhtoituin. Nimittäin kirjoittaja väittää lapsettomien olevan jotenkin keskenkasvuisia ja typeriä, mutta kuitenkin itse kirjoittaa varsin mustavalkoisesta ja lapsellisesta näkökannasta. Rivien välistä haiskahtaa  katkeruus siitä että elämä on aika rankkaa lasten kanssa ja joku muu pääsee helpommalla. 

Kirjoittajalla on aika yksipuolinen kuva siitä, miksi joku ei tee lapsia. Se on vain mukavuudenhalu ja minäkeskeisyys. Kontrollintarve ja joustamattomuus.

Lapsettomuus voi johtua niin monista asioista, myös vapaaehtoinen. Elämässä voi olla kokenut sellaisia myrskyjä jotka kasvattavat enemmän kuin mikään lapsiperhearki. 

Jokainen lapsi tulee olla oikeasti toivottu. Aika itsekäs ajatus tehdä lapsi vain siksi, että oma minuus kasvaisi ja kehittyisi. Se ajatus jos mikä, on minäkeskeistä. 

Toivoisin että lopetettaisiin tämä ”kilpailu” ja syyttely lapsettomien ja lapsellisten ihmisten välillä.

Maailmassa on aina ollut molempia ja molemmat ovat tehneet merkittäviä tekoja.

Itse olen lapseton ja luulin pitkään, etten voi tuntea syvää merkitystä elämässä. Tämä johtuu siitä että lapsettomuus ei ollut oma valintani. Joku muu joka on valinnut lapsettomuuden, kokee sitä merkitystä eikä kyseessä ole välttämättä edes ”valinta ” vaan luonnollinen tie, se miten asioiden tulee olla. Vapaaehtoisesti lapseton ei joudu tekemään välttämättä mitään raastavaa valintaa.. kun asian tietää jo jos itsensä tuntee, että mikä on se oma tarkoitus ja merkitys elämässä.

Minäkin löysin tämän merkityksen ja se on mahtavaa! Tajusin että mulla on väliä, olen tärkeä ja minulla on merkitys ihmisenä, ihan omassa elämässä kuin muiden ihmisten elämässä, jo tällä pelkällä olemassaolollani.

Jos hiljennytte kuuntelemaan Jeesusta tai Jumalaa huomaatte, ettei Jeesuksen tai Jumalan tie todellakaan ole se, mitä tuo kolumnistin kirjoitus korostaa. Eikä se ole lapsellisten haukkuminen tai lapsettomien solvaaminen, Jeesuksen sanoma ei ole kilpailu ja toisiaan vastaan oleminen. Jumala ei kannusta ketään vihaamaan.

Sanoisin että kolumnisti asettaa itsensä melkein Jumalan asemaan.. ei hänellä ole tätä oikeutta ja metsään menee, mutta Jumala onneksi ymmärtää. Kolumnistin tyyli on hyvin inhimillistä ja Jumala ymmärtää sen.

Ja vaikka Jumala sanoi, lisääntykää ja täyttäkää maa - se ei tarkoittanut sitä mitä kolumnisti kirjoittaa. Se ei tarkoittanut että lapsettomuus valintana olisi väärin tai tahdoton lapsettomuus rangaistus. Monet hengelliset gurut ovat lapsettomia. Jeesus oli lapseton ja verrattain vanha kuollessaan. Meillä kaikilla on omat elämänpolkumme ja niillä kaikilla on merkitystä.

Kun mietitte asiaa tältä kannalta, vaikka ette olisi uskovaisia, miltä tämä tässä ketjussa käyty keskustelu kuulostaa? Asian mitä yritän sanoa voi varmaan lukea myös uskonnottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Arvoisat lapsettomat vai pitäisikö sanoa Emma W:n sanoin self-commitment (ja omaksua uusi kiva anglismi suomen kieleen...? Lyhentyisi selfkommari). Kyllä ne, joilla on lapsia saavat asioihin erilaisen perspektiivin lapsen myötä, ja lapsi muuttaa vanhemmaksi tulluttua henkilöä eli se, että jollain on lapsi näkyy jotenkin. Sehän on ihan loogista. Miksei se näkyisi? En voi ymmärtää, miksi lapsettomien on vaikea niellä tätä. Minä olen itse lapseton. Myönnän, että toimiin varmasti lapsen omaavan hlön mielestä hyvin itsekkäästi arjessani ja kyllä aikaa valuu ties mihin turhaan. Jos olisin vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista, ihan varmasti muuttuisin hyve-eettisesti ajateltuna paremmaksi tyypiksi. 

On monia muitakin tapoja tehdä hyvää, kuin lapsen kasvatus. On monia muitakin tapoja tehdä epäitsekkäitä tekoja. Mutta uskon, että sinun oppikoulusi, eli nämä sinua kasvattavat kokemukset, ovat vielä tulossa. Kaikilla meillä on merkitys tässä elämässä.. ja jos koet että kanssa on ns varaa kasvaa, se kasvu tapahtuu kyllä. Asian suhteen ei tarvitse hätäillä, meillä kaikilla on oma polkumme kuljettavana.

Vierailija kirjoitti:

Arvoisat lapsettomat vai pitäisikö sanoa Emma W:n sanoin self-commitment (ja omaksua uusi kiva anglismi suomen kieleen...? Lyhentyisi selfkommari). Kyllä ne, joilla on lapsia saavat asioihin erilaisen perspektiivin lapsen myötä, ja lapsi muuttaa vanhemmaksi tulluttua henkilöä eli se, että jollain on lapsi näkyy jotenkin. Sehän on ihan loogista. Miksei se näkyisi? En voi ymmärtää, miksi lapsettomien on vaikea niellä tätä. Minä olen itse lapseton. Myönnän, että toimiin varmasti lapsen omaavan hlön mielestä hyvin itsekkäästi arjessani ja kyllä aikaa valuu ties mihin turhaan. Jos olisin vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista, ihan varmasti muuttuisin hyve-eettisesti ajateltuna paremmaksi tyypiksi. 

Mun on vaikea niellä väitteitä joita ei perustella kunnolla. Eli millä tavalla erilaisen perspektiivin saa lapsen myötä ja millä tavalla tämä vaikuttaa siihen, että lapsettomat olisivat vauvoja ja vain lapsia tehneet "oikeita aikuisia"?

Vierailija kirjoitti:

Alkuun provosoiduin jo otsikosta, mutta tekstin luettuani rauhtoituin. Nimittäin kirjoittaja väittää lapsettomien olevan jotenkin keskenkasvuisia ja typeriä, mutta kuitenkin itse kirjoittaa varsin mustavalkoisesta ja lapsellisesta näkökannasta. Rivien välistä haiskahtaa  katkeruus siitä että elämä on aika rankkaa lasten kanssa ja joku muu pääsee helpommalla. 

Kirjoittajalla on aika yksipuolinen kuva siitä, miksi joku ei tee lapsia. Se on vain mukavuudenhalu ja minäkeskeisyys. Kontrollintarve ja joustamattomuus.

Lapsettomuus voi johtua niin monista asioista, myös vapaaehtoinen. Elämässä voi olla kokenut sellaisia myrskyjä jotka kasvattavat enemmän kuin mikään lapsiperhearki. 

Jokainen lapsi tulee olla oikeasti toivottu. Aika itsekäs ajatus tehdä lapsi vain siksi, että oma minuus kasvaisi ja kehittyisi. Se ajatus jos mikä, on minäkeskeistä. 

Samaa mieltä. Itselläni on lapsi mutta en näe että lapsensaanti olisi tehnyt minusta jotenkin paremman ihmisen. Se on toki muuttanut minua, pakottanut laittamaan lapsen tarpeet omieni edelle. Vanhemmuus on ollut sekä raskasta että palkitsevaa. Mielestäni kirjoittaja näkee asiat mustavalkoisesti, mahtaako kummuta perfektionismista jonka vangiksi olisi kuulemma jäänyt ilman lapsia. Nyt sitten vanhemmuus on jotain ylivertaista.

Merkityksellistä elämää voi elää niin monella tavalla. Moni lapseton antaa tälle maailmalle ja yhteiskunnalle paljon toimiessaan itselleen merkityksellisten asioiden parissa ja eläessään omien arvojensa mukaisesti. Lapsettomat maksavat usein myös enemmän veroja kun kotonaolovuosia ei kerry lapsien myötä. Mielestäni kirjoitus kuvaa tätä armotonta aikaa jossa kaikki pitää ankarasti jaotella "isoihin vauvoihin ja vastuullisiin aikuisiin", "luusereihin ja menestyjiin" yms. epäinhimillistä ja typerää. Ihmiset ovat yksilöitä erilaisine elämäntarinoineen, arvoineen ja motiiveineen. Kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuun provosoiduin jo otsikosta, mutta tekstin luettuani rauhtoituin. Nimittäin kirjoittaja väittää lapsettomien olevan jotenkin keskenkasvuisia ja typeriä, mutta kuitenkin itse kirjoittaa varsin mustavalkoisesta ja lapsellisesta näkökannasta. Rivien välistä haiskahtaa  katkeruus siitä että elämä on aika rankkaa lasten kanssa ja joku muu pääsee helpommalla. 

Kirjoittajalla on aika yksipuolinen kuva siitä, miksi joku ei tee lapsia. Se on vain mukavuudenhalu ja minäkeskeisyys. Kontrollintarve ja joustamattomuus.

Lapsettomuus voi johtua niin monista asioista, myös vapaaehtoinen. Elämässä voi olla kokenut sellaisia myrskyjä jotka kasvattavat enemmän kuin mikään lapsiperhearki. 

Jokainen lapsi tulee olla oikeasti toivottu. Aika itsekäs ajatus tehdä lapsi vain siksi, että oma minuus kasvaisi ja kehittyisi. Se ajatus jos mikä, on minäkeskeistä. 

Samaa mieltä. Itselläni on lapsi mutta en näe että lapsensaanti olisi tehnyt minusta jotenkin paremman ihmisen. Se on toki muuttanut minua, pakottanut laittamaan lapsen tarpeet omieni edelle. Vanhemmuus on ollut sekä raskasta että palkitsevaa. Mielestäni kirjoittaja näkee asiat mustavalkoisesti, mahtaako kummuta perfektionismista jonka vangiksi olisi kuulemma jäänyt ilman lapsia. Nyt sitten vanhemmuus on jotain ylivertaista.

Merkityksellistä elämää voi elää niin monella tavalla. Moni lapseton antaa tälle maailmalle ja yhteiskunnalle paljon toimiessaan itselleen merkityksellisten asioiden parissa ja eläessään omien arvojensa mukaisesti. Lapsettomat maksavat usein myös enemmän veroja kun kotonaolovuosia ei kerry lapsien myötä. Mielestäni kirjoitus kuvaa tätä armotonta aikaa jossa kaikki pitää ankarasti jaotella "isoihin vauvoihin ja vastuullisiin aikuisiin", "luusereihin ja menestyjiin" yms. epäinhimillistä ja typerää. Ihmiset ovat yksilöitä erilaisine elämäntarinoineen, arvoineen ja motiiveineen. Kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme.

Jep, juurikin näin.

Kyllä mun mielestä on paljon itsekkäämpää tehdä lapsia esim. sillä periaatteella että "Ompahan joku pitämässä musta huolta ku oon vanha" 

Muutenkin lähes kaikki vanhemmat nykyään ovat todella itsekkäitä eivätkä välitä muista kuin kakaroistaan ja omasta navastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuun provosoiduin jo otsikosta, mutta tekstin luettuani rauhtoituin. Nimittäin kirjoittaja väittää lapsettomien olevan jotenkin keskenkasvuisia ja typeriä, mutta kuitenkin itse kirjoittaa varsin mustavalkoisesta ja lapsellisesta näkökannasta. Rivien välistä haiskahtaa  katkeruus siitä että elämä on aika rankkaa lasten kanssa ja joku muu pääsee helpommalla. 

Kirjoittajalla on aika yksipuolinen kuva siitä, miksi joku ei tee lapsia. Se on vain mukavuudenhalu ja minäkeskeisyys. Kontrollintarve ja joustamattomuus.

Lapsettomuus voi johtua niin monista asioista, myös vapaaehtoinen. Elämässä voi olla kokenut sellaisia myrskyjä jotka kasvattavat enemmän kuin mikään lapsiperhearki. 

Jokainen lapsi tulee olla oikeasti toivottu. Aika itsekäs ajatus tehdä lapsi vain siksi, että oma minuus kasvaisi ja kehittyisi. Se ajatus jos mikä, on minäkeskeistä. 

Samaa mieltä. Itselläni on lapsi mutta en näe että lapsensaanti olisi tehnyt minusta jotenkin paremman ihmisen. Se on toki muuttanut minua, pakottanut laittamaan lapsen tarpeet omieni edelle. Vanhemmuus on ollut sekä raskasta että palkitsevaa. Mielestäni kirjoittaja näkee asiat mustavalkoisesti, mahtaako kummuta perfektionismista jonka vangiksi olisi kuulemma jäänyt ilman lapsia. Nyt sitten vanhemmuus on jotain ylivertaista.

Merkityksellistä elämää voi elää niin monella tavalla. Moni lapseton antaa tälle maailmalle ja yhteiskunnalle paljon toimiessaan itselleen merkityksellisten asioiden parissa ja eläessään omien arvojensa mukaisesti. Lapsettomat maksavat usein myös enemmän veroja kun kotonaolovuosia ei kerry lapsien myötä. Mielestäni kirjoitus kuvaa tätä armotonta aikaa jossa kaikki pitää ankarasti jaotella "isoihin vauvoihin ja vastuullisiin aikuisiin", "luusereihin ja menestyjiin" yms. epäinhimillistä ja typerää. Ihmiset ovat yksilöitä erilaisine elämäntarinoineen, arvoineen ja motiiveineen. Kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme.

Hyvä kirjoitus.

Itse näen tämän asian vielä niin, että ei kenenkään elämällä ole mitään erityistä merkitystä. Ei lapsettoman ei lapsellisen. Kukaan ei ole syntynyt tähän maailmaan siten, että olisi jo valmiiksi joku"tehtävä", mikä pitää suorittaa. Ei edes lapsen kasvatus. Elämän tarkoituksen etsiminen on aivan turhaa, ei sillä ole mitään tarkoitusta, olemme pitkälti sattuman johdosta täällä maapallolla.

Elämää pitää vain elää, jokainen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat (vapaaehtoiset) jauhavat tarinoita itsestään lapsena, omaavat narsistisia piirteitä, ovat työelämässä hankalia, omaavat voimakkaan oikeudentajun siitä mikä kuuluu heille. Työpaikallani on tälläinen lapseton narsku, kenelle mikään järjestyly tai uusi asia ei koskaan sovi ja ihmettelee kun ei saa palkallista saikkua kun lemmikkieläin on sairas, ei ymmärtänyt että voisi olla tyytyväinen kun myönnettiin edes palkatonta vapaata tuolloin. Iso, iso vauva.

Sun työpaikalla sattuu olemaan itsekäs ihminen, joka on lapseton, ei lapseton, joka on itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kolumnissa nyt haluttiin selkeästi tuoda esille sitä, että lapsen saaminen muuttaa ihmistä ja yleensä se tapahtuu epäitsekkääseen suuntaan. Poikkeuksiakin on, paljon. On vanhempia, jotka eivät kanna vastuuta lapsistaan, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes itsestään. Tulee mieleen vanhemmat, jotka eivät koskaan edes tapaa omaa lastaan. Paljon huostaanotetaan lapsia vanhempien vastuuttoman käyttäytymisen takia. Ei siis pidä paikkaansa vanhempi= vastuuntuntoisempi= epäitsekkäämpi. Silti, ymmärsin Juntin pointin. Kyllä lapsi kasvattaa, yleensä,paljon. Jos et ole tätä kokenut, voitko sitä kiistää?

Kukaan ei kiistä, etteikö lapsi kasvata. Kiistetään väite, etteikö ilman lapsia voisi kasvaa.

Voi, mutta ei samalla tavalla kuin vanhempana. Valitan.

No ei tietenkään. Kokemus kasvattaa, ja lapsellisilla ihmisillä on eri kokemukset, kuin lapsettomilla.

Mutta väite siitä, että vain vanhempana voit kasvaa vastuulliseksi ja paremmaksi ihmiseksi on yksinkertaisesti vain väärä.

Mutta ei tällaista ole kukaan väittänytkään. 

Mutta juuri tuota tässäkin ketjussa väitetään. Kolumnistikin puhui lapsettomista aikuisvauvoina. Mitä muutakaan se tarkoittaa, kuin että lapsettomat ovat vastuuttomia ja lapsen tasolle jääneitä (kolumnistin ja osan palstailijoista mielestä)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole koskaan tullut tunnetta haluta lapsia. Tulen kyllä hyvin toimeen lasten kanssa. 

Herään aamuisin klo 6, valmistan joka päivä tervelleellistä ja monipuolista ruokaa, en ole materialisti, minulla on hyväpalkkainen työ ja voin tehdä töitä myös kotona. Paljon on virtaa ja energiaa touhuta kaikenlaista. Lisäksi olen hyvä organisoimaan, rauhallinen eikä hermot mene pahemmassakaan stressissä. 

Joku oksennusten siivoaminen keskellä yötä menisi suit sait, ja on mennytkin siskon lapsia hoitaessa.  Pärjään todella hyvin vähäisillä yöunilla, joten valvominenkaan ei tuottaisi ongelmia. 

Mitä se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Velatäti perustelee, että koska on kerran siivonnut siskon lapsen oksun, se vastaa kokemustasolla parinkymmenen vuoden lasten hoitamista ja kasvattamista. Tämä selvä.

Ohis, mutta miten se kahdenkymmenen vuoden oksusiivous sitten kasvattaa ihmisenä? :D Miksi kukaan lapsellinen täällä ei voi vastata kysymyksiin?

/244

Jospa itse vastaisit sinulle esitettyihin kysymyksiin.

Sori. Nyt on mennyt ohi. Toistaisitko kysymykset?

Ja jos olet se joka jankkaa sitä, että kolumnisti ei sanonut että lapselliset ihmiset ovat parempia kuin lapsettomat, niin en jaksa keskustella ihmisen kanssa joka ei viitsi edes lukea tekstiä josta keskustellaan.

/244

Miksi sitten kukaan viitsisi keskustella sinun kanssasi, kun joko et ymmärrä lukemaasi tai tahallasi ymmärrät sen väärin ja sitten kiukuttelet siitä täällä?

Näytä kohta, missä Juntti haluaa kolumnillaan "(...) kertoa näille lapsettomille, että he ovat väärässä, koska he nyt vain ovat väärässä". 

Kolmannessa ja neljännessä luvussa hän sen sanoo. Ehkä et jaksanut (osannut?) lukea niin pitkälle.

/244

Laita sitaatit niihin kohtiin, mihin viittaat. Ylimalkainen "kolumnissa sanotaan" ei ikävä kyllä riitä. 

Vierailija kirjoitti:

^ Ja lisäksi lapsettomana mulla jää palkasta säästöön n. 500 euroa kuukaudessa, ja silloinkin saan elää kohtalaisen leveästi. Jos saan käydä vielä 30 vuotta töissä ennen eläkeikää, olen säästänyt n. 180 000. Jo sillä kustannan itselleni 1500 euroa / kk kymmeneksi ensimmäiseksi eläkevuodeksi. Lisäksi jos sijoitan rahoja järkevästi, niin ehkä vielä enemmän. Lapsiperheillä harvemmin jää kovin paljon säästöön, jos palkka ei ole jotain aivan älytöntä. Joten ne teidän lapsenne saavat tosiaan kustantaakin teidän eläkkeenne... 

Brutto 2200e / kk ja 800e jää keskimäärin kuussa säästöön :) 2 lasta on.