Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se nimenomaan ole itsekästä että MINÄ haluan lapsen niin MINÄHÄN teen sellaisen, ja vieläpä oikein katraan. Lapselta ei kysellä haluaako se syntyä tähän tuhoutuvaan ja pahoinvoivaan maailmaan. Mutta kun MINÄ haluan, että MINUN geenini jatkuvat ja MINÄ saan lasten kautta elämälleni suuremman tarkoituksen.

Lasten vanhempi tekee kuitenkin vuosikymmenien työn huolehtiessaan ja kasvattaessaan lapsista yhteiskunnan kelpo jäseniä, jotka pitävät kansakunnan rattaat pyörimässä, ratkovat ongelmia, tekevät keksintöjä, hoivaavat ja maksavat veronsa ja aikaisempien sukupolvien eläkkeet. Tämä työ kyllä hioo ihmisestä pahimman itsekkyyden.

Velat taas reppureissaavat Nepalissa, golffaavat Espanjassa, särpivät viiniä ja etsivät itseään Nordinin nettikoulussa ja itkevät yleisönosastoilla, miten lapsiperheet vievät kaikki edut.

Tämän on pakko olla ironiaa. Olihan, olihan? Jos ei ollut niin tuuheinta settiä pitkään aikaan. Niin jäätävää pss kaa että melkein jo hymyilyttää.

Vanhemmat ovat niitä veronmaksajia ja ihan yksin? Okei. Ja te pelkästään teette keksintöjä ja ratkotte ongelmia?? Huh huh! Kasvatatte joka hetki vuosikymmeniä ja tuloksena on k e l p o kansalaisia.

Vastenmieliseen vela-karikatyyriisi en muuten puutu mutta kysyn viidettä kertaa tässä ketjussa miten jonkun muun tuntemattoman ihmisen viininmaistelut ja golffailut (kuten myös pelailut, karkinsyönnit ja nokkaunet) vaikuttavat sinun elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Miten se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole koskaan tullut tunnetta haluta lapsia. Tulen kyllä hyvin toimeen lasten kanssa. 

Herään aamuisin klo 6, valmistan joka päivä tervelleellistä ja monipuolista ruokaa, en ole materialisti, minulla on hyväpalkkainen työ ja voin tehdä töitä myös kotona. Paljon on virtaa ja energiaa touhuta kaikenlaista. Lisäksi olen hyvä organisoimaan, rauhallinen eikä hermot mene pahemmassakaan stressissä. 

Joku oksennusten siivoaminen keskellä yötä menisi suit sait, ja on mennytkin siskon lapsia hoitaessa.  Pärjään todella hyvin vähäisillä yöunilla, joten valvominenkaan ei tuottaisi ongelmia. 

Mitä se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Velatäti perustelee, että koska on kerran siivonnut siskon lapsen oksun, se vastaa kokemustasolla parinkymmenen vuoden lasten hoitamista ja kasvattamista. Tämä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole koskaan tullut tunnetta haluta lapsia. Tulen kyllä hyvin toimeen lasten kanssa. 

Herään aamuisin klo 6, valmistan joka päivä tervelleellistä ja monipuolista ruokaa, en ole materialisti, minulla on hyväpalkkainen työ ja voin tehdä töitä myös kotona. Paljon on virtaa ja energiaa touhuta kaikenlaista. Lisäksi olen hyvä organisoimaan, rauhallinen eikä hermot mene pahemmassakaan stressissä. 

Joku oksennusten siivoaminen keskellä yötä menisi suit sait, ja on mennytkin siskon lapsia hoitaessa.  Pärjään todella hyvin vähäisillä yöunilla, joten valvominenkaan ei tuottaisi ongelmia. 

Mitä se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Velatäti perustelee, että koska on kerran siivonnut siskon lapsen oksun, se vastaa kokemustasolla parinkymmenen vuoden lasten hoitamista ja kasvattamista. Tämä selvä.

Ohis, mutta miten se kahdenkymmenen vuoden oksusiivous sitten kasvattaa ihmisenä? :D Miksi kukaan lapsellinen täällä ei voi vastata kysymyksiin?

/244

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kolumni olisi leimannut lasten vanhemmat itsekkäiksi ja itsekeskeisiksi, kaikki lapselliset olisivat nyt vihaisia ja vaatisivat kolumnistin päätä vadille.

Kukaan ei tykkää perättömistä syytöksistä. Jos sinua syyttäisi joku vaikka varkaaksi, kummin tekisit: suuttuisit ja puolustautuisit, vai sanoisit maireasti: "Ymmärrän miksi saatat luulla minua varkaaksi, mutta selitänpä nyt miksi se ei ole totta."

Kuka tahansa tuossa tilanteessa suuttuisi.

Vaikka tämä kolumni ei mainitse ketään ihmistä nimeltä, se kuitenkin leimaa suuren joukon ihmisiä vastuuttomiksi huonoiksi ihmisiksi. Se suututtaa ja se on tarkoituksella kirjoitettu sellaiseksi, että ihmiset suuttuisivat. Turha on puolustella kolumnistia, ettei hän nyt varmaan *tarkoittanut*. Aivan varmasti tarkoitti.

Juuri tämä.

Minusta on paha että kirjoittaja syyllistää sitä valintaa, jos joku tietää että ei halua lapsia.

Mutta vielä pahempi on se, että kirjottaja ihnooraa täysin ne tuhannet ja tuhannet lapsettomuudesta kärsivät..

Kirjoitusta ei pitäisi ihannoida, vaikka tuntisi kuinka suurta merkitystä omasta perheestään ja lapsistaan. Tuo kirjoitus on käsittämättömän epäsolidaarinen, jakaa ihmisiä parempiin ja huonompiin ja aiheuttaa eripuraa.

Miten sellainen kirjoitus voi olla hyvä, ja miten sen kanssa kukaan haluaa olla samaa mieltä?

Toinen asia on se, että minusta ei ole oikein käyttää omia lapsiaan oman statuksensa nostamiseen. Minusta se ei ole oikein. Kirjoittaja tekee niin, eikä se ole oikein lapsia kohtaan.

Kannattaisi lukea se kolumni.  Siinä EI ignoorattu lapsettomuudesta kärsiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole koskaan tullut tunnetta haluta lapsia. Tulen kyllä hyvin toimeen lasten kanssa. 

Herään aamuisin klo 6, valmistan joka päivä tervelleellistä ja monipuolista ruokaa, en ole materialisti, minulla on hyväpalkkainen työ ja voin tehdä töitä myös kotona. Paljon on virtaa ja energiaa touhuta kaikenlaista. Lisäksi olen hyvä organisoimaan, rauhallinen eikä hermot mene pahemmassakaan stressissä. 

Joku oksennusten siivoaminen keskellä yötä menisi suit sait, ja on mennytkin siskon lapsia hoitaessa.  Pärjään todella hyvin vähäisillä yöunilla, joten valvominenkaan ei tuottaisi ongelmia. 

Mitä se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Velatäti perustelee, että koska on kerran siivonnut siskon lapsen oksun, se vastaa kokemustasolla parinkymmenen vuoden lasten hoitamista ja kasvattamista. Tämä selvä.

Ohis, mutta miten se kahdenkymmenen vuoden oksusiivous sitten kasvattaa ihmisenä? :D Miksi kukaan lapsellinen täällä ei voi vastata kysymyksiin?

/244

Jospa itse vastaisit sinulle esitettyihin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole koskaan tullut tunnetta haluta lapsia. Tulen kyllä hyvin toimeen lasten kanssa. 

Herään aamuisin klo 6, valmistan joka päivä tervelleellistä ja monipuolista ruokaa, en ole materialisti, minulla on hyväpalkkainen työ ja voin tehdä töitä myös kotona. Paljon on virtaa ja energiaa touhuta kaikenlaista. Lisäksi olen hyvä organisoimaan, rauhallinen eikä hermot mene pahemmassakaan stressissä. 

Joku oksennusten siivoaminen keskellä yötä menisi suit sait, ja on mennytkin siskon lapsia hoitaessa.  Pärjään todella hyvin vähäisillä yöunilla, joten valvominenkaan ei tuottaisi ongelmia. 

Mitä se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Velatäti perustelee, että koska on kerran siivonnut siskon lapsen oksun, se vastaa kokemustasolla parinkymmenen vuoden lasten hoitamista ja kasvattamista. Tämä selvä.

Ohis, mutta miten se kahdenkymmenen vuoden oksusiivous sitten kasvattaa ihmisenä? :D Miksi kukaan lapsellinen täällä ei voi vastata kysymyksiin?

/244

Joidenkin äityleiden kanssa näkyy olevan samanlaista kuin pahimpien tasojankkaajien. Perustelut ovat harvassa, logiikka pettää, vaihdetaan puheenaihetta. Avointa halveksuntaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se nimenomaan ole itsekästä että MINÄ haluan lapsen niin MINÄHÄN teen sellaisen, ja vieläpä oikein katraan. Lapselta ei kysellä haluaako se syntyä tähän tuhoutuvaan ja pahoinvoivaan maailmaan. Mutta kun MINÄ haluan, että MINUN geenini jatkuvat ja MINÄ saan lasten kautta elämälleni suuremman tarkoituksen.

Lasten vanhempi tekee kuitenkin vuosikymmenien työn huolehtiessaan ja kasvattaessaan lapsista yhteiskunnan kelpo jäseniä, jotka pitävät kansakunnan rattaat pyörimässä, ratkovat ongelmia, tekevät keksintöjä, hoivaavat ja maksavat veronsa ja aikaisempien sukupolvien eläkkeet. Tämä työ kyllä hioo ihmisestä pahimman itsekkyyden.

Velat taas reppureissaavat Nepalissa, golffaavat Espanjassa, särpivät viiniä ja etsivät itseään Nordinin nettikoulussa ja itkevät yleisönosastoilla, miten lapsiperheet vievät kaikki edut.

Tämän on pakko olla ironiaa. Olihan, olihan? Jos ei ollut niin tuuheinta settiä pitkään aikaan. Niin jäätävää pss kaa että melkein jo hymyilyttää.

Vanhemmat ovat niitä veronmaksajia ja ihan yksin? Okei. Ja te pelkästään teette keksintöjä ja ratkotte ongelmia?? Huh huh! Kasvatatte joka hetki vuosikymmeniä ja tuloksena on k e l p o kansalaisia.

Vastenmieliseen vela-karikatyyriisi en muuten puutu mutta kysyn viidettä kertaa tässä ketjussa miten jonkun muun tuntemattoman ihmisen viininmaistelut ja golffailut (kuten myös pelailut, karkinsyönnit ja nokkaunet) vaikuttavat sinun elämääsi?

Siis ne lapset tekee ja ratkoo. Täti golffaa ja särpii viiniä ja analysoi Godot'ta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Minulla ei ole lapsia, koska ei ole koskaan tullut tunnetta haluta lapsia. Tulen kyllä hyvin toimeen lasten kanssa. 

Herään aamuisin klo 6, valmistan joka päivä tervelleellistä ja monipuolista ruokaa, en ole materialisti, minulla on hyväpalkkainen työ ja voin tehdä töitä myös kotona. Paljon on virtaa ja energiaa touhuta kaikenlaista. Lisäksi olen hyvä organisoimaan, rauhallinen eikä hermot mene pahemmassakaan stressissä. 

Joku oksennusten siivoaminen keskellä yötä menisi suit sait, ja on mennytkin siskon lapsia hoitaessa.  Pärjään todella hyvin vähäisillä yöunilla, joten valvominenkaan ei tuottaisi ongelmia. 

Mitä se vanhemmuus oikein kasvattaa?

Velatäti perustelee, että koska on kerran siivonnut siskon lapsen oksun, se vastaa kokemustasolla parinkymmenen vuoden lasten hoitamista ja kasvattamista. Tämä selvä.

Ohis, mutta miten se kahdenkymmenen vuoden oksusiivous sitten kasvattaa ihmisenä? :D Miksi kukaan lapsellinen täällä ei voi vastata kysymyksiin?

/244

Jospa itse vastaisit sinulle esitettyihin kysymyksiin.

Sori. Nyt on mennyt ohi. Toistaisitko kysymykset?

Ja jos olet se joka jankkaa sitä, että kolumnisti ei sanonut että lapselliset ihmiset ovat parempia kuin lapsettomat, niin en jaksa keskustella ihmisen kanssa joka ei viitsi edes lukea tekstiä josta keskustellaan.

/244

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että, taas sitä projisoidaan lapsettomiin omia epäonnistumisia vanhempina.

Miksi muuten tuomita muita niin kovaäänisesti? 🤷‍♀️

Tuskin kukaan lapsettomia tuomitsee. Ainoa huoli on taloudellinen, eläkejärjestelmämme on rakennettu sen varaan, että tulevat sukupolvet maksavat tulevaisuuden eläkkeet. Jos lapset käyvät vähiin Suomessa, loppuu myös eläkkeiden maksu. Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa sen suhteen hankkiiko lapsia vai ei. Enemmänkin tuntuu, että velat tuomitsevat lapsia hankkineet ja hyökkäävät perheellisiä vastaan. Toki kaikkien ei pidä hankkia lapsia ja on vain hyvä, että sekopäisimmät tapaukset jättävät lisääntymättä. Perheellisenä olen vain tuonut tässä keskustelussa esiin sen näkökulman, että lapsettomien on joskus vaikea ymmärtää aidosti, miten lapsen saaminen muuttaa elämää ja ajattelutapaa. Ja muutos on usein positiiviseen, altruistisempaan suuntaan.  Itse ajattelin aikaisemmin etten halua lapsia ja hämmästelin niitä ihmisiä, jotka hankkivat suurperheen. Päätin kuitenkin hankkia yhden lapsen ja hyvä, että uskalsin niin tehdä ja en ole katunut päätöstäni.  Nyt voisin itsekin kuvitella hankkivani vaikka kolme lasta. Niin se ajattelumaailma muuttuu.

Ikävä kyllä juuri ne sekopäisimmät tuntuu lisääntyvän, ja paljon.. Viisaat jättää lisääntymättä.

Tutkimusten mukaan asia on juuri toisinpäin. Syntyvyys on laskenut, koska matalasti koulutetut ja työttömät jättävät lapset hankkimatta. Korkeasti koulutetut edelleen hankkivat lapsia kuten ennenkin.

Tutkimuksesta linkki aina mukaan, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas miten paljon se oululainen isäkin kehittyi, kun pahoinpiteli lapselleen aivovamman?

Vai eikö se kehitys olekaan automaatti?

Taas kerran perustellaan yksittäisellä, harvoin toteutuvalla esimerkillä. 

Suomessa perheväkivaltaa on edelleen olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että, taas sitä projisoidaan lapsettomiin omia epäonnistumisia vanhempina.

Miksi muuten tuomita muita niin kovaäänisesti? 🤷‍♀️

Tuskin kukaan lapsettomia tuomitsee. Ainoa huoli on taloudellinen, eläkejärjestelmämme on rakennettu sen varaan, että tulevat sukupolvet maksavat tulevaisuuden eläkkeet. Jos lapset käyvät vähiin Suomessa, loppuu myös eläkkeiden maksu. Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa sen suhteen hankkiiko lapsia vai ei. Enemmänkin tuntuu, että velat tuomitsevat lapsia hankkineet ja hyökkäävät perheellisiä vastaan. Toki kaikkien ei pidä hankkia lapsia ja on vain hyvä, että sekopäisimmät tapaukset jättävät lisääntymättä. Perheellisenä olen vain tuonut tässä keskustelussa esiin sen näkökulman, että lapsettomien on joskus vaikea ymmärtää aidosti, miten lapsen saaminen muuttaa elämää ja ajattelutapaa. Ja muutos on usein positiiviseen, altruistisempaan suuntaan.  Itse ajattelin aikaisemmin etten halua lapsia ja hämmästelin niitä ihmisiä, jotka hankkivat suurperheen. Päätin kuitenkin hankkia yhden lapsen ja hyvä, että uskalsin niin tehdä ja en ole katunut päätöstäni.  Nyt voisin itsekin kuvitella hankkivani vaikka kolme lasta. Niin se ajattelumaailma muuttuu.

Olet kertonut saman jo monta kertaa. Tämän ketjun aihe ei ole sinun jalostumisesi jonka olet tehnyt selväksi. Samoin ymmärtäminen on jo käsitelty, emme varmaan ymmärrä, emme. Mitä sitten? Ketjun aihe oli Mr. Juntti joka selvin sanoin teki kantansa selväksi eikä kovin rakentavaan sävyyn. Hyökkäys perheellisiä vastaan ei nyt auennut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että ihmiset rakentavat käsityksensä usein itse kokemaansa. Mutta välillä on tullut tosi outoja tilanteita vastaan.

Esim. eräs lapseton ystävä halusi illanistujaisissa puhua työpaikkansa sisäilmaongelmista kun toinen ystävä oli kertonut että rakenneultrassa oli todettu kehitysvamma. Toinen oli kun miespuolisen ystäväni tyttöystävä teki abortin vela-miehen toiveesta. Ystäväni totesi että minun lapseni voivat sitten pitää hänestä huolta vanhana. Kummassakin tapauksessa kyseessä oli reilusti kolmekymppinen fiksu ihminen.

Minusta tilanne on ollut jo muutamia vuosia niin, että syntyvyyden laskiessa perhe-elämästä on tullut vierasta. Huomaan jännittäväni enemmän tilaisuuksia joihin menen lasten kera kuin silloin kun olen ilman lapsia liikkeellä, vaikka lapseni ovat hyväkäytöksisiä.

Tuntuu että lasten olemassaoloa täytyy jotenkin pahoitella, ja usein myös himmailla heihin liittyviä juttuja koska monen ystävän elämässä ei lapsia ole. Eikä kyse ole mistään puklurättijutuista, vaan vaikka sellaisesta että lapseni on oppinut pitkän harjoittelun jälkeen takaperinvoltin ja olen tosi ylpeä hänestä. Minulle tämä asia on yhtä paljon kuulumisia kuin lapsettoman ystävän viimeksi näkemä elokuva, mutta sosiaalisissa kokoontumisissa minunkin on larpattava lapsetonta, koska joudun joko varomaan vasten tahtomattaan lapsettomien tunteita tai velojen kiusaantuneisuutta.

Ne ei ole sun kuulumisia, vaan sun lapsen. Ei sinuakaan todennäköisesti paljoa kiinnosta kaverisi puolison harrastussaavutukset tai kaverin kollegan laihdutustulokset, tai jokin vastaava kaverisi läheiselle tapahtunut suht normaali asia joka ei mitenkään ole sun oma mielenkiinnonkohde ja jonka tekijää et pahemmin tunne.

Tämä just on niin tyypillistä vanhemmuutta, että se on persoona katoaa täysin, ja itse = lapsi.

Juuri kaltaistesi ihmisten vuoksi koen että ilmapiiri on muuttunut lapsivihamieliseksi. Esimerkiksi tuo, että heität heti väittämän että oma persoonani olisi kadonnut täysin, mihin ihmeeseen se perustuu? Että jos puhun joskus lapsestani, se pyyhkii pois kaiken muun mitä puhun ja olen? Kaverin kollega nyt ei ole sama asia kuin oma lapsi, on tunnekylmää saivartelua esittää että olisivat samalla merkitystasolla.

Olen miettinyt viime aikoina sisäistettyä misogyniaa, koska se selittäisi tämän ilmiön. Naisen on pyyhittävä persoonastaan pois kaikki herkät piirteet jos ne liittyvät lapseen; äitiys täytyy häivyttää ja erityisesti rakkaus ja ylpeys omaan lapseen on himmennettävä, koska se tulkitaan ylimielisyytenä ja leuhkimisena, jotenkin epä-älyllisenä hysteriana. Huomattavan ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, että vain motivoituneiden ja rakastavien vanhempien tulisi hankkia jälkikasvua.

Samaan aikaan naiset vaativat parempaa seksiä, oppivat olemaan armollisempia omalle keholleen jne. Mutta lisääntyminen on kuin jonkinlaista petturuutta naisen itsemäärämistä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se nimenomaan ole itsekästä että MINÄ haluan lapsen niin MINÄHÄN teen sellaisen, ja vieläpä oikein katraan. Lapselta ei kysellä haluaako se syntyä tähän tuhoutuvaan ja pahoinvoivaan maailmaan. Mutta kun MINÄ haluan, että MINUN geenini jatkuvat ja MINÄ saan lasten kautta elämälleni suuremman tarkoituksen.

Lasten vanhempi tekee kuitenkin vuosikymmenien työn huolehtiessaan ja kasvattaessaan lapsista yhteiskunnan kelpo jäseniä, jotka pitävät kansakunnan rattaat pyörimässä, ratkovat ongelmia, tekevät keksintöjä, hoivaavat ja maksavat veronsa ja aikaisempien sukupolvien eläkkeet. Tämä työ kyllä hioo ihmisestä pahimman itsekkyyden.

Velat taas reppureissaavat Nepalissa, golffaavat Espanjassa, särpivät viiniä ja etsivät itseään Nordinin nettikoulussa ja itkevät yleisönosastoilla, miten lapsiperheet vievät kaikki edut.

Tämän on pakko olla ironiaa. Olihan, olihan? Jos ei ollut niin tuuheinta settiä pitkään aikaan. Niin jäätävää pss kaa että melkein jo hymyilyttää.

Vanhemmat ovat niitä veronmaksajia ja ihan yksin? Okei. Ja te pelkästään teette keksintöjä ja ratkotte ongelmia?? Huh huh! Kasvatatte joka hetki vuosikymmeniä ja tuloksena on k e l p o kansalaisia.

Vastenmieliseen vela-karikatyyriisi en muuten puutu mutta kysyn viidettä kertaa tässä ketjussa miten jonkun muun tuntemattoman ihmisen viininmaistelut ja golffailut (kuten myös pelailut, karkinsyönnit ja nokkaunet) vaikuttavat sinun elämääsi?

Siis ne lapset tekee ja ratkoo. Täti golffaa ja särpii viiniä ja analysoi Godot'ta.

No niinpä olikin. Lapsosethan ne. Luin väärin. Veroja makselevat eivätkä käy sossussa tms.

Minä olen vela. Olen päiväkodissa töissä ja voin sanoa, että kyllä lastenhoitajan homma on se joka kasvattaa. Teeppä vuosikkymeniä töitä ja nimenomaan niiden pienten lasten parissa, pese kakkoja, siivoa oksuja ja saa haukkuja vanhemmilta.

Kyllä se näin on, että MEIHIN verrattuna monet vanhemmat ovat ihan sikiötasoa.

(Vastuu lukijalla, kirjoitus saattaa sisältää pieniä määriä sarkasmia).

Joo, musta on myös itsekästä ”rusinat pullasta”-menoa fiilistellä itseään ihanaksi kummitädiksi jonka ei tarvii hankkia omia skidejä kun voi nauttia niistä satunnaisesti ja samalla dissata niitä naisia jotka oikeasti tekevät joka ikinen päivä sen rankan työn, ja väittää vielä päälle että ne lapset tykkää tädistä varmaan enemmän kuin omista vanhemmistaan kun täti on niin rento ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että ihmiset rakentavat käsityksensä usein itse kokemaansa. Mutta välillä on tullut tosi outoja tilanteita vastaan.

Esim. eräs lapseton ystävä halusi illanistujaisissa puhua työpaikkansa sisäilmaongelmista kun toinen ystävä oli kertonut että rakenneultrassa oli todettu kehitysvamma. Toinen oli kun miespuolisen ystäväni tyttöystävä teki abortin vela-miehen toiveesta. Ystäväni totesi että minun lapseni voivat sitten pitää hänestä huolta vanhana. Kummassakin tapauksessa kyseessä oli reilusti kolmekymppinen fiksu ihminen.

Minusta tilanne on ollut jo muutamia vuosia niin, että syntyvyyden laskiessa perhe-elämästä on tullut vierasta. Huomaan jännittäväni enemmän tilaisuuksia joihin menen lasten kera kuin silloin kun olen ilman lapsia liikkeellä, vaikka lapseni ovat hyväkäytöksisiä.

Tuntuu että lasten olemassaoloa täytyy jotenkin pahoitella, ja usein myös himmailla heihin liittyviä juttuja koska monen ystävän elämässä ei lapsia ole. Eikä kyse ole mistään puklurättijutuista, vaan vaikka sellaisesta että lapseni on oppinut pitkän harjoittelun jälkeen takaperinvoltin ja olen tosi ylpeä hänestä. Minulle tämä asia on yhtä paljon kuulumisia kuin lapsettoman ystävän viimeksi näkemä elokuva, mutta sosiaalisissa kokoontumisissa minunkin on larpattava lapsetonta, koska joudun joko varomaan vasten tahtomattaan lapsettomien tunteita tai velojen kiusaantuneisuutta.

Ne ei ole sun kuulumisia, vaan sun lapsen. Ei sinuakaan todennäköisesti paljoa kiinnosta kaverisi puolison harrastussaavutukset tai kaverin kollegan laihdutustulokset, tai jokin vastaava kaverisi läheiselle tapahtunut suht normaali asia joka ei mitenkään ole sun oma mielenkiinnonkohde ja jonka tekijää et pahemmin tunne.

Tämä just on niin tyypillistä vanhemmuutta, että se on persoona katoaa täysin, ja itse = lapsi.

Juuri kaltaistesi ihmisten vuoksi koen että ilmapiiri on muuttunut lapsivihamieliseksi. Esimerkiksi tuo, että heität heti väittämän että oma persoonani olisi kadonnut täysin, mihin ihmeeseen se perustuu? Että jos puhun joskus lapsestani, se pyyhkii pois kaiken muun mitä puhun ja olen? Kaverin kollega nyt ei ole sama asia kuin oma lapsi, on tunnekylmää saivartelua esittää että olisivat samalla merkitystasolla.

Olen miettinyt viime aikoina sisäistettyä misogyniaa, koska se selittäisi tämän ilmiön. Naisen on pyyhittävä persoonastaan pois kaikki herkät piirteet jos ne liittyvät lapseen; äitiys täytyy häivyttää ja erityisesti rakkaus ja ylpeys omaan lapseen on himmennettävä, koska se tulkitaan ylimielisyytenä ja leuhkimisena, jotenkin epä-älyllisenä hysteriana. Huomattavan ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, että vain motivoituneiden ja rakastavien vanhempien tulisi hankkia jälkikasvua.

Samaan aikaan naiset vaativat parempaa seksiä, oppivat olemaan armollisempia omalle keholleen jne. Mutta lisääntyminen on kuin jonkinlaista petturuutta naisen itsemäärämistä vastaan.

Ei tarvitse häivyttää mitään. Saa puhua lapsista. Mutta olisi kiva, jos voisi puhua välillä muustakin. Yllättävän usein se tuntuu lapselliselle olevan täysin mahdotonta.

Istuin työmatkalla 2 h junassa kolmen naisen kanssa, joilla kaikilla oli lapsia. Arvaatte varmaan. Kahteen tuntiin ei muusta puhuttu, vaikka piti suunnitella seminaaria.

Yhden kaverin kanssa pistin välit kokonaan poikki, kun se touhu meni ihan psykoottiseksi. Puhui aivan taukoamatta ja vain ja ainoastaan lapsistaan. Jutut vielä sitä tasoa, että oli ihanaa kun Elmeri aamulla lauloi Ukko Noaa, kiva kun syötiin välipalaksi voileipiä, oli mukavaa laskea liukumäessä puistossa, Elmeri tykkäsi.

Toisaalta mulla on myös useampi lapsellinen kaveri, jotka ovat pysyneet ihan täyspäisinä. Yksi jopa kieltäytyy vastaamasta lapsiinsa liittyviin kysymyksiin kun käymme vaikka kahvilla. Ei kuulemma halua miettiä perhe-elämää kun pitkästä aikaa tapaa ystäväänsä.

/244

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, mutta mulle on jäänyt hämäräksi, että mikä sitten on se mystinen "aikuisuus" mihin kaikkien pitäisi pyrkiä? Miten se siis mielestänne ilmenee ja onko kyse maailmanlaajuisesta ilmiöstä vai vaikuttaa esim. kulttuuri asiaan?

Onko siinä aikuisuudessa sijaa minkäänlaiselle leikkimielisyydelle ja jos, niin kuinka paljon?

Vai onko tämä nyt taas niitä asioita mitä "ei voi sanoin kuvailla"? Eli ihan yhtä tyhjän kanssa tuoda edes esiin sellaista voimakkaasti subjektiivista kokemusta, josta kukaan ei edes voi tietää miten joku toinen sen asian kokee (vrt. kipu, miten toinen näkee maailman esim. värit).

Odotan edelleen vastausta. Ei mitään järkeä koko keskustelussa, jos Juntin mielipidettä komppailevat eivät kykene perustelemaan mielipidettään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.

Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.

Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?

Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.

No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.

Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.

Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin. 

Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.

Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)

Ja tästähän taas ei ole mitään todisteita.

Tämäkin keskustelu, jossa vaikka koiran hoitaminen sujuvasti rinnastetaan lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen. Itkettäisi tällaisten ihmisten typeryys, jos ei naurattaisi niin paljon.

Vastuu se on siitä eläimestäkin.

Lapsettomuus ei mitenkään poissulje kykyä ottaa vastuuta muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Tai henkistä kypsyyttä.

Kuinka kapeakatseinen pitää olla, että näin luulee? Eikös teidän vanhempien pitänyt niiden lasten myötä olla kykeneviä näkemään asioita muiden kantiltaja ymmärtää erilaisia persoonia?

No eläin nyt vaan on täysin eri asia kuin lapsi. Kyllä, minulla on kaksi koiraa ja kaksi lasta. Ja vastuu koirasta on vain pienen hippusen siitä mitä lapsesta.

Justhan joku lapsellinen sanoi, ettei ne lapset ole niin vastuuttavia kuin muutaman vuoden. Sitten kun oppivat käymään vessassa, lukemaan jne. niin aika itsenäisiä ovat. Koira taas on sen 12-15 vuotta koko ajan ihan yhtä velvoittava, se ei kehity ja itsenäisty.

Kolme lasta ja neljä koiraa kasvattaneena en voi kuin äimistellä, miten huolettomasti täällä rykäistään yhtäsuuruusmerkit lasten ja koirien välille. Jotain synergiaa kyllä löytyy kasvatuksellisissa asioissa,  mutta..:!  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se nimenomaan ole itsekästä että MINÄ haluan lapsen niin MINÄHÄN teen sellaisen, ja vieläpä oikein katraan. Lapselta ei kysellä haluaako se syntyä tähän tuhoutuvaan ja pahoinvoivaan maailmaan. Mutta kun MINÄ haluan, että MINUN geenini jatkuvat ja MINÄ saan lasten kautta elämälleni suuremman tarkoituksen.

Lasten vanhempi tekee kuitenkin vuosikymmenien työn huolehtiessaan ja kasvattaessaan lapsista yhteiskunnan kelpo jäseniä, jotka pitävät kansakunnan rattaat pyörimässä, ratkovat ongelmia, tekevät keksintöjä, hoivaavat ja maksavat veronsa ja aikaisempien sukupolvien eläkkeet. Tämä työ kyllä hioo ihmisestä pahimman itsekkyyden.

Velat taas reppureissaavat Nepalissa, golffaavat Espanjassa, särpivät viiniä ja etsivät itseään Nordinin nettikoulussa ja itkevät yleisönosastoilla, miten lapsiperheet vievät kaikki edut.

Tämän on pakko olla ironiaa. Olihan, olihan? Jos ei ollut niin tuuheinta settiä pitkään aikaan. Niin jäätävää pss kaa että melkein jo hymyilyttää.

Vanhemmat ovat niitä veronmaksajia ja ihan yksin? Okei. Ja te pelkästään teette keksintöjä ja ratkotte ongelmia?? Huh huh! Kasvatatte joka hetki vuosikymmeniä ja tuloksena on k e l p o kansalaisia.

Vastenmieliseen vela-karikatyyriisi en muuten puutu mutta kysyn viidettä kertaa tässä ketjussa miten jonkun muun tuntemattoman ihmisen viininmaistelut ja golffailut (kuten myös pelailut, karkinsyönnit ja nokkaunet) vaikuttavat sinun elämääsi?

Siis ne lapset tekee ja ratkoo. Täti golffaa ja särpii viiniä ja analysoi Godot'ta.

No niinpä olikin. Lapsosethan ne. Luin väärin. Veroja makselevat eivätkä käy sossussa tms.

Niin - suurin osa ihmisistä aikuisiässään tosiaan makselee veroja ja sossussa käyvät ovat ainakin toistaiseksi olleet vähemmistönä. Rinteen hallitus korjannee tämänkin asian.

Entä jos on uusioperhe, jossa toisella osapuolella on yhteenmuuttaessa 10 vuotias lapsi? Voiko se lapseton "vanhempipuoli" sanoa kuitenkin olevansa sitten aikuinen? vai minkä ikäinen lapsi pitää vähintään ottaa, että tulee mukana riittävästi kärsimystä ja tuskaa, jotta varmasti kasvaa aikuiseksi?