Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokonepelit, shoppailu, elokuvat ja karkit, nämä eivät tuo enää sisältöä elämään. Luulen, että Juntti puhui juuri tästä. Nuo kuuluvat minulla vapaapäivään ja yhden päivän jälkeen sitä onkin jo valmis tekemään jotakin aivan muuta, tärkeämpää. Niin se lapsi muuttaa ihmistä ja sitä kasvaa aikuiseksi. 

Eikä minun aikuiseen elämääni kuulu kakkavaipat, juuresten soseutus, lässyttäminen, surkeat lastenkasvatustaidot joista muut ja lapsi joutuu kärsimään, viisi kertaa viikossa treeneihin kuskaus, Wilma vai mikälie, ei mistään muusta kuin niistä lapsista ja miehestä puhuminen muiden  toistenkin vanhempien ohi ja yli, aivojen pehmeneminen aikaisemmin fiksulla ihmisellä niin ettei mikään muu puheenaihe edes kiinnosta, oman ajan puute, unen puute, seksin puute ja lasten huumeisiin sortumista pelkääminen. Plus lasten kasvaminen joksikin persoonallisuushäiriöiseksi eläinrääkkääjäksi tai äärioikeistolaiseksi joista ei ole pula. Niin se itsenäisyys muuttaa ihmistä ja olen kasvanut aikuiseksi.

Oli pakko heittää takaisin...

Kannattiko heittää takaisin, se on eri asia.

Ei, mutta helpotti. En saa tästä maksua. Oikeasti olen suosittu ja tykätty tuttujen lasten keskuudessa, mutta vanhemmat ovat monesti niitä rasittavia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.

Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.

Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?

Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.

No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.

Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.

Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin. 

Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.

Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)

Mun mielestä on hauskaa, miten jotkut saavat omien jälkeläisten hoitamisesta väännettyä jotain henkistä kypsyyttä. :D Ihan jokainen nisäkäslaji kykenee samaan. Omien jälkeläisten hoito on ohjelmoitu geeneihin. Se ei todellakaan, korostan, todellakaan kerro mistään henkisestä kypsyydestä tai vastuullisuudesta. Se kertoo siitä, että hormonit toimivat kuten kuuluukin.

Jos sen sijaan 100% pyyteettömistä syistä autat vaikka muiden lapsia, eläimiä tai vanhuksia, olet epäitsekäs, vastuullinen ja henkisesti kypsä ihminen. Siis että teet muiden eteen asioita vaikka et yhtään haluaisi, vain siksi että autat. Näin minä asian näen.

/244

Missä hemmetissä se rento ja mukava elämä oikein on? En matkustele, juhli tai käy yhtään missään ja töitä ja opiskelua on 7 päivää viikossa. Mies valmistuu kohta ja on töiden takia niin väsynyt, että vaikka haluaisimmekin lapsia, ei se onnistuisi kun kumpikaan ei jaksaisi edes harrastaa seksiä.

Teen tämän lapsettomuuden näemmä ihan väärin.

Olen tavannut 40-kymppisiä miesvauvoja, jotka elävät tismalleen

samanlaista elämää kuin 20 vuotta sitten. Nämä ikuiset pojut

pleikka-peleineen eivät paljon sytytä. Jauhavat kavereista ja matkoistaan,

mutta oikeasti ovat jumiutuneet omaan elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä todeta, että kun katselen 35-vuotiaita ystäviä joilla ei ole lapsia, näen paljon itsekeskeisyyttä josta eivät ole edes tietoisia. Mökkireissun ruokalistan suunnittelu menee vääntämiseksi koska jokaisella on oma mielituote josta ei voida tuumaakaan antaa periksi edes yhden viikonlopun ajaksi, sovitut menot jätetään vahvistamatta ihan viime sekuntiin saakka koska jos mieli nyt vaikka muuttuisi jne. Sinkkunaiset roikkuu itsekkäissä miesvauvoissa jotka ynisee etteivät halua kutsua yhdessäolemista seurusteluksi vaikka viisi päivää viikosta nukutaan samassa sängyssä ja pannaan paljaalla, ja sitten nämä naiset haluavat tuntikaupalla tulkita miehen lähettämiä viestejä ja itkeskelevät kuin 14-vuotiaat ensihumalassa että "miksei se haluu olla mun kaa". Seuraavaan hengenvetoon sitten someen joku #bosslady läppä ja voimaantumista kuoharia juomalla 🤯

Kaikista oudointa on, että saan edelleen, kymmenen vuoden äitiyden jälkeen, todella usein kuulla että "no sä nyt et oo mikään tyypillinen äiti" koska olen menestynyt työelämässä, harrastan, matkustan ja näen ystäviäni. Haloo, niin tekevät aika monet muutkin perheelliset ystävät, jotka eivät enää vain jaksa olla teidän kanssa tekemisissä koska teidän elämä on jatkuvaa draamaa, tyhjyyden ja yksinäisyyden tunnetta, ylimielisyyttä ja piilotettua kadehtimista. Jo se, että mun aivan normaali ja kiva elämä on lapsettomille jotenkin erityistä, kertoo vieraantumisesta perhe-elämästä ja pelkkiin omien pelkojen täyttämien harhaluulojen varaan rakennetuista käsityksistä vanhemmuudesta.

Sinun lapsettomien kolmevitosten ystäväpiirisi kuulostaa yli-ikäisiltä pissiksiltä. Luultavasti vaikka heillä lapsia olisikin niin olisivat jollain tavalla yli-ikäisen pissiksen oloisia edelleen. Kaikki lapsettomat ja velat eivät ole tuollaisia. Minun lapsettomassa (monilukuisessa) ystäväpiirissäni ei ole yhtäkään kuvailemasi tyyppistä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kolumnissa nyt haluttiin selkeästi tuoda esille sitä, että lapsen saaminen muuttaa ihmistä ja yleensä se tapahtuu epäitsekkääseen suuntaan. Poikkeuksiakin on, paljon. On vanhempia, jotka eivät kanna vastuuta lapsistaan, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes itsestään. Tulee mieleen vanhemmat, jotka eivät koskaan edes tapaa omaa lastaan. Paljon huostaanotetaan lapsia vanhempien vastuuttoman käyttäytymisen takia. Ei siis pidä paikkaansa vanhempi= vastuuntuntoisempi= epäitsekkäämpi. Silti, ymmärsin Juntin pointin. Kyllä lapsi kasvattaa, yleensä,paljon. Jos et ole tätä kokenut, voitko sitä kiistää?

Kukaan ei kiistä, etteikö lapsi kasvata. Kiistetään väite, etteikö ilman lapsia voisi kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokonepelit, shoppailu, elokuvat ja karkit, nämä eivät tuo enää sisältöä elämään. Luulen, että Juntti puhui juuri tästä. Nuo kuuluvat minulla vapaapäivään ja yhden päivän jälkeen sitä onkin jo valmis tekemään jotakin aivan muuta, tärkeämpää. Niin se lapsi muuttaa ihmistä ja sitä kasvaa aikuiseksi. 

Jännä juttu. Minä olen kasvanut aikuiseksi aivan itse. Tietonepelit, shoppailu, karkit ja elokuvat eivät kuulu minulla edes vapaapäivään.

Tiesitkö että lastentarhalaiset tekevät noita pelejä, karkkeja ja leffoja? Ne ovat lasten väsäämiä kaikki :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kolumnissa nyt haluttiin selkeästi tuoda esille sitä, että lapsen saaminen muuttaa ihmistä ja yleensä se tapahtuu epäitsekkääseen suuntaan. Poikkeuksiakin on, paljon. On vanhempia, jotka eivät kanna vastuuta lapsistaan, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes itsestään. Tulee mieleen vanhemmat, jotka eivät koskaan edes tapaa omaa lastaan. Paljon huostaanotetaan lapsia vanhempien vastuuttoman käyttäytymisen takia. Ei siis pidä paikkaansa vanhempi= vastuuntuntoisempi= epäitsekkäämpi. Silti, ymmärsin Juntin pointin. Kyllä lapsi kasvattaa, yleensä,paljon. Jos et ole tätä kokenut, voitko sitä kiistää?

Kukaan ei kiistä, etteikö lapsi kasvata. Kiistetään väite, etteikö ilman lapsia voisi kasvaa.

No otetaan jokin lähi idän perhe jossa älytön määrä lapsia mutta täyshäslinki isillä heilua, missä oli se kasvaminen lasten kautta?

Lapset eivät takaa mitään kasvua ilman hyvää kehyskulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso vauva ilmoittautuu! Olen oppinut arvostamaan vapauttani ja en luovu siitä. Koskaan.

-M28

Olet vielä nuori. Aika monen mieli vielä muuttuu. Useimmille se vain on sitten myöhäistä

mies51v

Minä olen 42 eikä mieli ole vielä muuttunut. Kuinka kauan sitä pitäisi odotella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.

Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.

Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?

Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.

No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.

Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.

Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin. 

Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.

Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)

Ja tästähän taas ei ole mitään todisteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Välillä aamuyöstä oksennusta siivotessa väsyttää niin, että pelkää sydämensä pysähtyvän. Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."

Joo, kyllä koirakin oksentaa ja  ripuloi niin, että unet jäävät välillä väliin. Olen siis aikuinen, koska olen valvonut siivoamassa oksennusta ja paskaa :)

"Välillä aamuyöstä äidin ja sen miesystävän oksennusta siivotessa väsyttää niin, että pelkää sydämensä pysähtyvän. Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."

Joo, kyllä koirakin oksentaa ja ripuloi niin, että unet jäävät välillä väliin. Olen siis aikuinen, koska olen valvonut siivoamassa oksennusta ja paskaa :)

tää on kuin mun lapsuudesta, siksi mustakin tuli aikuisvauvva, joka maksaa paljon veroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia kirjoitti:

Tämä oli ihan mielenkiintoinen näkökulma, vaikka en olekaan kirjoittajan kanssa kaikesta samaa mieltä.

Tässä näkökulmassa ei huomioitu mm. sitä, että eihän lapseton ihminen tietenkään läheskään aina elä materialistista tai pintaliitoista itsekeskeistä elämää. Kyllähän myös lapseton ihminen voi käyttää vapaa-aikaansa monellakin tavalla maailmanparantamiseen. Näissä lapsellisuus/lapsettomuus -aiheisissa kannanotoissa välillä häiritsee vertailu ja vastakkainasettelu. Se miten yritetään saada jompikumpi vaihtoehto näyttämään jotenkin huonommalta. Itse ajattelen, että meillä jokaisella täällä on joku kutsumus ja elämäntehtävä, jollain se on lapsenkasvattaminen ja perhe-elämä, jollain toisella vaikka omistautuminen jollekin tärkeälle työlle. Fiksuja kasvattajia tarvitaan siinä missä fiksuja ja tiedostavia aikuisia ylipäätäänkin. En myöskään ajattele, että ihmisestä tulisi ”aikuinen” vasta lapsen saatuaan. 

Itse olen lapseton nainen eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta arvottaa lapsettomuutta ja lapsellisuutta keskenään. Minulle itsetutkiskelu ja itsensä henkinen kehittäminen on aina ollut tärkeää ja tavoitteeni on tehdä maailmasta edes hitusen parempi paikka, vaikken pyrikään kasvattamaan tänne lasta, joka joskus tulevaisuudessa ehkä parantaisi tätä maailmaa. Muille ihmisille voi olla läsnä ja tukena muutenkin kuin oman lapsen kautta. 

Varmaan joillakin ensimmäisen lapsen saaminen toimii eräänlaisena pakkoherättäjänä, jos on lasta ennen kokenut tekemisensä jollain tapaa merkityksettömiksi tai pikkumaisiksi. Lapseton ei varmastikaan voi tietää täysin mitä vanhemmuus on, mutta ajattelen, että henkistä kasvua voi tapahtua isosti monenlaisten muidenkin asioiden kautta, kuin vanhemmuuden. Elämä heittää eteen muitakin haasteita joka tapauksessa. 

Olen samaa mieltä.

Tuon kolumnin kaltaiset ulostulot perustuvat usein siihen ajatukseen, että kaikki velat ovat veloja siksi, että haluavat juhlia ja elää itsekeskeistä, hedonistista elämää. Usein unohdetaan, että kaikki velat eivät ole sellaisia, eivätkä kaikki sellaiset ole veloja. Jotkut tekevät lapsia, ja jättävät ne sitten oman onnensa nojaan kasvamaan onnettomiksi ja moniongelmaisiksi aikuisiksi samalla, kun itse hummailevat menemään ja laiminlyövät kasvatuksen. Jotkut lapsettomat puolestaan tekevät elämäntyönsä esimerkiksi hoitotyön parissa. Nämäkin ovat kuitenkin yksiulotteisia ääripäitä ja yleistyksiä, joiden väliin mahtuu erilaisia valintoja ja kohtaloita. Kertoo suhteellisuudentajun puutteesta, että lokeroi kaikki lapsettomat (ja siinä sivussa myös perheelliset) ankarasti yhteen luokkaan. 

Haluaisin myös huomauttaa, että on meitäkin veloja, jotka ovat alun perin halunneet lapsia, mutta päätyneet huolellisen punninnan perusteella päätökseen olla niitä hankkimatta. Itse halusin nuorempana perustaa perheen, mutta sairastuminen vakavasti pakotti harkitsemaan asiaa uudelleen. Katson, etten kykenisi huolehtimaan lapsesta ja tarjoamaan tälle tervettä ja vakaata kasvuympäristöä. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei automaattisesti kieli halusta pakoilla vastuuta: väittäisin, että esimerkiksi omassa tapauksessani se on pikemminkin juuri ennakoivan vastuun ottamista omasta lisääntymiskyvystäni.

Minusta tuossa kolumnissa ei sinänsä leimattu veloja juhlijoiksi jne.

Vaan puhutaan siitä, että niin kauan kuin ei ole aidosti vastuussa muusta kuin itsestään, jää elämästä väkisinkin monia ulottuvuuksia pois. Vaikka kuinka olisi muuten vastuullinen.

Työskentelen lastensuojelun asumisyksikössä, jossa huolehdin muiden pykkäämistä jälkikasvuista. Traumatisoituneista, moniongelmaisista, väkivaltaisista, masentuneista ja erittäin ahdistuneista lapsista. Monen kohdalla miettii, että voi kun vanhemmat olisivat olleet vastuullisia ja tajuta olla lisääntymättä. Lapsilla kasa lääkkeitä jo nuoresta lähtien. Koulu ei onnistu ja sosiaaliset taidot olemattomat, vihaa ja katkeruutta täynnä. Kannan vastuuni huolehtimalla niistä, joiden vanhemmista ei ollut vanhemmiksi. Tähän työhön ei juurikaan ole tunkua sen raskauden takia, joten parempi olisi, jos hylättyjä ja rikottuja lapsia syntyisi vähemmän.

Mut mä en haluu olla aikuisvauvvaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.

Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.

Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?

Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.

No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.

Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.

Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin. 

Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.

Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)

Ja tästähän taas ei ole mitään todisteita.

Tämäkin keskustelu, jossa vaikka koiran hoitaminen sujuvasti rinnastetaan lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen. Itkettäisi tällaisten ihmisten typeryys, jos ei naurattaisi niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.

Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.

Jaa a kerro toi mun isälle joka t.appoi itsensä kun minä olin 14 ja sisko 8

Am pui itseään päähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kolumnissa nyt haluttiin selkeästi tuoda esille sitä, että lapsen saaminen muuttaa ihmistä ja yleensä se tapahtuu epäitsekkääseen suuntaan. Poikkeuksiakin on, paljon. On vanhempia, jotka eivät kanna vastuuta lapsistaan, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes itsestään. Tulee mieleen vanhemmat, jotka eivät koskaan edes tapaa omaa lastaan. Paljon huostaanotetaan lapsia vanhempien vastuuttoman käyttäytymisen takia. Ei siis pidä paikkaansa vanhempi= vastuuntuntoisempi= epäitsekkäämpi. Silti, ymmärsin Juntin pointin. Kyllä lapsi kasvattaa, yleensä,paljon. Jos et ole tätä kokenut, voitko sitä kiistää?

Kukaan ei kiistä, etteikö lapsi kasvata. Kiistetään väite, etteikö ilman lapsia voisi kasvaa.

Voi, mutta ei samalla tavalla kuin vanhempana. Valitan.

Olenko vauva? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.

Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.

Jaa a kerro toi mun isälle joka t.appoi itsensä kun minä olin 14 ja sisko 8

Am pui itseään päähän

No hehheh. Oletpas vitsikäs.

Ei se vanhemmuus suojaa näiltä asioilta, tietenkään. Mutta yhteisöllisyys vähentää näitä kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen tekeminen on niin jalostava asia, miksi on

niin paljon avioeroja. Joidenkin lapsista voi tulla

rikollisia, addikteja, kiusaajia ja jopa veloja.

Jotkut vihaavat vanhempiaan ja jotkut hylkäävät

lapsensa. Tehkää lapsia, mutta pitäkää niistä huolta.

Oletko lapsivauva????

Vain lapsen saaneet ovat aikuisia

Totta, kovin ovat itsekkäitä. Moni tuntemani lapseton on tosiaan kun pikkulapsi, minäminäminä. Vaikea huomioida toisia, joustaa omista menoistaan/tarpeistaan. Maailma on täysin sekasin jos ei joskus saa nukuttua yms..

Kovia ovat myös neuvomaan lasten kasvatuksessa:D

Olern miettinyt ihan samoja asioita, mutta tämä kaveri osasi pistää ne kyllä sanoiksi paremmin kuin olisin itse osannut.

Ihan hyvä pointti tuokin, että mihin tämä maailma menee jos fiksut ja rauhallisissa oloissa elävät ihmiset jättävät lisääntymättä ja kriisipesäkkeissä vain väkiluku jatkaa räjähdysmäistä kasvuaan. Intian slummeissako maailmaa kohtaavat ekologiset ja muut ongelmat ratkaistaan?

Minusta lapsen saaminen tekee ihmisistä lähinnä itsekkäitä. lapsen saaneissa herää jonkinlainen emovietti, joka ohjaa huomion omien resurssien maksimointiin. Luonnon näkökulmasta resurssien maksimointi on yksi tapa pyrkiä tarjoamaan jälkikasvulle mahdollisimman hyvät selviytymisen mahdollisuudet.

Lapsia saaneet näyttävät kokevan, että heillä on enemmän oikeuksia. Heidän on saatava hyviä terveyspalveluita, heidän on saatava päättää, milloin pitävät lomansa, heidän on saatava lapselleen joustava päivähoito ja kunnon koulutus.

Kaiken keskipiste on minä, minä, minä. Siinä unohtuu se, että Suomessa asiat ovat erinomaisesti melkein koko muuhun maailmaan verrattuna. Vanhemmaksi tullut ei osaa suhteuttaa asioita, vaan hänelle keskeistä on minä, minun lapseni ja minun resurssini.

Kun ihminen saa lapsen, hänestä tulee entistä suoraviivaisempi omien etujen tavoittelija.