Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja
11.11.2019 |
Osuu kyllä monessa kohdassa oikeaan!
https://yle.fi/uutiset/3-11043764
"Lapset ovat vaiva, kärsimys ja huoli. Silti yhä useammin minusta tuntuu, että tarvitsemme vastuksia. Ihminen on rakennettu niin, ettei mikään rikas ja tärkeä tule helpolla. Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi. Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni."
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Tässä kolumnissa nyt haluttiin selkeästi tuoda esille sitä, että lapsen saaminen muuttaa ihmistä ja yleensä se tapahtuu epäitsekkääseen suuntaan. Poikkeuksiakin on, paljon. On vanhempia, jotka eivät kanna vastuuta lapsistaan, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes itsestään. Tulee mieleen vanhemmat, jotka eivät koskaan edes tapaa omaa lastaan. Paljon huostaanotetaan lapsia vanhempien vastuuttoman käyttäytymisen takia. Ei siis pidä paikkaansa vanhempi= vastuuntuntoisempi= epäitsekkäämpi. Silti, ymmärsin Juntin pointin. Kyllä lapsi kasvattaa, yleensä,paljon. Jos et ole tätä kokenut, voitko sitä kiistää?
Sittenhän koko Lähi-itä on täynnä hyvin kypsyneitä vai kuinka, jos lasten saaminen on se kasvattava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaanpa että joku on hedonisti ja haluaa vain nauttia elämästä. Eikö hänellä ole siihen oikeus? Aikuisen ihmisen pitäisi saada elää oman näköistään elämää, jos on mahdollista. Minusta tällaisten ihmisten teksteistä loistaa läpi kateus, että joutuu "uhraamaan" aikaansa lapsille.
Itsekkyys on oikeasti ongelma vain silloin, jos se satuttaa itseä ja muita. Vastakkainasettelujen sijasta voisi miettiä, ovatko kaikki lasten hankkineetkaan niin kovin epäitsekkäitä. Esimerkiksi jos mies hankkii lapsia, mutta viettää kuitenkin kaikki illat miesluolassa videopelejä pelaamassa, onko hän vastuullisempi kuin joku lapseton mies, joka matkustelee ja pitää hauskaa kodin ulkopuolella?
On yllättävän yleistä, että mies tekee todella vähän lasten kanssa. Minulla on kaveri, jonka mies suuttuu siitä että kaveri käy 30 min lenkillä ulkona, koska silloin mies joutuu viettämään puoli tuntia omien lastensa kanssa. Toisen kaverin mies sanoi suoraan jo raskausaikana, että hänen vastuunsa alkaa silloin kun lapsi voi pelata pelejä hänen kanssaan. Ystäväni suostui tähän ja oli tietysti todella uupunut vauva- ja taaperoaikana, kun mies ei tehnyt mitään. Kolmannen tutun mies otti isyyslomaa, mutta kun hänelle soitti joku kaveri että tule rassaamaan uutta autoa, niin hän lähti sinne. Päiväkausiksi. Sama mies ihmetteli kun tuttuni sanoi että olisi kiva jos olisi seuraa. "Onhan sulla lapset", mies sanoi.
Suhtaudun suurella varauksella jonkun miehen kommentteihin, koska juuri miehet pakoilevat lapsista tulevaa vastuuta kaikkein eniten. On edelleen paljon helpompaa olla isä kuin äiti.
Eläimilläkin on lapsia. Ei se lisääntyminen sinällään takaa mitään. Tarvitaan hyvä kulttuuri ja olosuhteet, pelkät lapset ei vaan riitä tekemään ihmisestä senkummempaa.
Jos lapsen tekeminen on niin jalostava asia, miksi on
niin paljon avioeroja. Joidenkin lapsista voi tulla
rikollisia, addikteja, kiusaajia ja jopa veloja.
Jotkut vihaavat vanhempiaan ja jotkut hylkäävät
lapsensa. Tehkää lapsia, mutta pitäkää niistä huolta.
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelit, shoppailu, elokuvat ja karkit, nämä eivät tuo enää sisältöä elämään. Luulen, että Juntti puhui juuri tästä. Nuo kuuluvat minulla vapaapäivään ja yhden päivän jälkeen sitä onkin jo valmis tekemään jotakin aivan muuta, tärkeämpää. Niin se lapsi muuttaa ihmistä ja sitä kasvaa aikuiseksi.
Jännä juttu. Minä olen kasvanut aikuiseksi aivan itse. Tietonepelit, shoppailu, karkit ja elokuvat eivät kuulu minulla edes vapaapäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimensä veroinen juntti on tosiaan kyseessä...
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelit, shoppailu, elokuvat ja karkit, nämä eivät tuo enää sisältöä elämään. Luulen, että Juntti puhui juuri tästä. Nuo kuuluvat minulla vapaapäivään ja yhden päivän jälkeen sitä onkin jo valmis tekemään jotakin aivan muuta, tärkeämpää. Niin se lapsi muuttaa ihmistä ja sitä kasvaa aikuiseksi.
No voi hyvä elämä. Luuletko oikeasti, että kaikki lapsettomat tekevät näitä asioita kaiken päivää? Ja lapsia hankkinutko ei sitten voi katsoa elokuvia ja syödä karkkia? Oletan että aika moni täällä istahtaa telkkarin ääreen kun lapsi nukkuu, ja avaa karkkipussin tai jäätelöpaketin.
Kukaan työssäkäyvä ihminen ei voi päivät pitkät pelailla ja shoppailla. Toisaalta jos ei käy töissä ja elää pienillä tuilla, ei myöskään voi shoppailla, eikä pelata viimeisimpiä pelejä koska ne eivät ole ilmaisia. Elokuvia voi sentään katsoa ilmaiseksi telkkarista.
Minusta on vähän outo ajatus, että VAIN lapsi voi olla sitä elämän sisältöä ja tärkeää. Etkö itse käy töissä? Useimmille työ on sitä sisältöä, suurin osa ajasta vietetään työntekoon joka arkipäivä. Vapaapäiviä on useimmilla korkeintaan kaksi per viikko. Ei lapsettoman elämä ole mitään loputonta kesälomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla ei saisi tehdä politiikkaa eikä käyttää heitä omiin agendoihinsa. Vaan heidän on saatava tulla tervetulleina ja olla lapsia vaan.
Tämä Juntti saa ihan vapaasti olla sitä mieltä, että lasten saanti on ihan mahtavaa ja se on kasvattanut häntä ihmisenä.
Mutta mikä ihme tämän kirjoituksen julkaisuarvo on? Hän on kokenut valaistuksen josta kirjoittaa höystettynä meille lapsettomille osoitetulla veemäisellä minäminäminä-piikillä? Jos vanhemmuus on tuollaista ja varmaan onkin, silloin valtaosa ihmisistä on kokenut saman asian. Sama kun olisi kirjoittanut siitä, miten loma rentouttaa ja syksyllä kasvaa sieniä, kaikki tietävät, ei mitään uutta.
Kun minä en vaan ymmärrä, mikä itu tuota mahtavaa tunteiden kirjoa on pakko päästä jakamaan peräti Ylen taholta tuohon äänensävyyn. Enkä ymmärrä miten jonkun lapsettoman elämä millään lailla risteää Juntin elämyksen ja onnen kanssa. Onko joku ollut ilkeä lapsukaisille? Ottaako häntä päähän jos joku tuttu on kertonut olevansa elämäänsä tyytyväinen muutenkin? Odottaako hän kateutta lapsista, ihailua vaivoistaan, apua lapsettomilta, mitä ihmettä hän haluaa? Olisiko joku julkaissut samanlaisen manifestin, jossa piikitellään vanhempia, jotka mairea hymy naamalla ja puuttumatta katsovat isojen lasten riehumista ja meluamista julkisissa liikennevälineissä, näin esimerkkinä? Voin kuvitella sitä huutoa.
En ole vela, olisi kiva jos suomalaiset eivät kuolisi kansana, pidän pienistä lapsista (mutta en kaikista vanhemmista) jne. Kettuilua en kuitenkaan viitsi kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanpa että joku on hedonisti ja haluaa vain nauttia elämästä. Eikö hänellä ole siihen oikeus? Aikuisen ihmisen pitäisi saada elää oman näköistään elämää, jos on mahdollista. Minusta tällaisten ihmisten teksteistä loistaa läpi kateus, että joutuu "uhraamaan" aikaansa lapsille.
Itsekkyys on oikeasti ongelma vain silloin, jos se satuttaa itseä ja muita. Vastakkainasettelujen sijasta voisi miettiä, ovatko kaikki lasten hankkineetkaan niin kovin epäitsekkäitä. Esimerkiksi jos mies hankkii lapsia, mutta viettää kuitenkin kaikki illat miesluolassa videopelejä pelaamassa, onko hän vastuullisempi kuin joku lapseton mies, joka matkustelee ja pitää hauskaa kodin ulkopuolella?
On yllättävän yleistä, että mies tekee todella vähän lasten kanssa. Minulla on kaveri, jonka mies suuttuu siitä että kaveri käy 30 min lenkillä ulkona, koska silloin mies joutuu viettämään puoli tuntia omien lastensa kanssa. Toisen kaverin mies sanoi suoraan jo raskausaikana, että hänen vastuunsa alkaa silloin kun lapsi voi pelata pelejä hänen kanssaan. Ystäväni suostui tähän ja oli tietysti todella uupunut vauva- ja taaperoaikana, kun mies ei tehnyt mitään. Kolmannen tutun mies otti isyyslomaa, mutta kun hänelle soitti joku kaveri että tule rassaamaan uutta autoa, niin hän lähti sinne. Päiväkausiksi. Sama mies ihmetteli kun tuttuni sanoi että olisi kiva jos olisi seuraa. "Onhan sulla lapset", mies sanoi.Suhtaudun suurella varauksella jonkun miehen kommentteihin, koska juuri miehet pakoilevat lapsista tulevaa vastuuta kaikkein eniten. On edelleen paljon helpompaa olla isä kuin äiti.
Tiedän vastaavia tapauksia. Mies lupasi hoitaa lasta vaan vaimo tiesi kaksi asiaa. 1) näin ei tule käymään 2) lapsi tulisi lopulta jäämään hänen kontolleen joten raskaus päätettiin keskeyttää heti alkuvaiheessa. Mies kertoi jälkikäteen vaimonsa tarjonneen eroa sitä varten mikäli haluaa yrittää perheen perustamista jonkun muun kanssa.
Ei näemmä halunnut sillä jäi tähän suhteeseen.
Miesten rooli tulee aina olemaan kaikista helpoin. Voit vaan lonkalta heittää; Joo, mä hoidan! Silläkin uhalla ettet tule hoitamaan. Nämä perinteisistä maista tuodut rouvat yleensä sitten hoitavatkin eron sattuessa lapset kun eihän noista useinkaan ole siihen hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelit, shoppailu, elokuvat ja karkit, nämä eivät tuo enää sisältöä elämään. Luulen, että Juntti puhui juuri tästä. Nuo kuuluvat minulla vapaapäivään ja yhden päivän jälkeen sitä onkin jo valmis tekemään jotakin aivan muuta, tärkeämpää. Niin se lapsi muuttaa ihmistä ja sitä kasvaa aikuiseksi.
Jännä juttu. Minä olen kasvanut aikuiseksi aivan itse. Tietonepelit, shoppailu, karkit ja elokuvat eivät kuulu minulla edes vapaapäivään.
Toivottavasti kaiken tekemäsi ei tarvitse olla hyödyllistä ja aikuismaista! Olen monen lapsen äiti, ja on ihanaa olla välillä aikuisvauva. Että siinä mielessä viihtyisin varmasti Juntin mainitsemien lapsettomien kanssa. Kyllä elämään mahtuu kaikenlaista, vastuuta ja hupia. Ja tunnen ihania lapsettomia ihmisiä, joita ilman maailma olisi tylsä paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelit, shoppailu, elokuvat ja karkit, nämä eivät tuo enää sisältöä elämään. Luulen, että Juntti puhui juuri tästä. Nuo kuuluvat minulla vapaapäivään ja yhden päivän jälkeen sitä onkin jo valmis tekemään jotakin aivan muuta, tärkeämpää. Niin se lapsi muuttaa ihmistä ja sitä kasvaa aikuiseksi.
Eikä minun aikuiseen elämääni kuulu kakkavaipat, juuresten soseutus, lässyttäminen, surkeat lastenkasvatustaidot joista muut ja lapsi joutuu kärsimään, viisi kertaa viikossa treeneihin kuskaus, Wilma vai mikälie, ei mistään muusta kuin niistä lapsista ja miehestä puhuminen muiden toistenkin vanhempien ohi ja yli, aivojen pehmeneminen aikaisemmin fiksulla ihmisellä niin ettei mikään muu puheenaihe edes kiinnosta, oman ajan puute, unen puute, seksin puute ja lasten huumeisiin sortumista pelkääminen. Plus lasten kasvaminen joksikin persoonallisuushäiriöiseksi eläinrääkkääjäksi tai äärioikeistolaiseksi joista ei ole pula. Niin se itsenäisyys muuttaa ihmistä ja olen kasvanut aikuiseksi.
Oli pakko heittää takaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.
Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.
Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?
Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.
No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.
Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.
Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin.
Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.
Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelit, shoppailu, elokuvat ja karkit, nämä eivät tuo enää sisältöä elämään. Luulen, että Juntti puhui juuri tästä. Nuo kuuluvat minulla vapaapäivään ja yhden päivän jälkeen sitä onkin jo valmis tekemään jotakin aivan muuta, tärkeämpää. Niin se lapsi muuttaa ihmistä ja sitä kasvaa aikuiseksi.
Eikä minun aikuiseen elämääni kuulu kakkavaipat, juuresten soseutus, lässyttäminen, surkeat lastenkasvatustaidot joista muut ja lapsi joutuu kärsimään, viisi kertaa viikossa treeneihin kuskaus, Wilma vai mikälie, ei mistään muusta kuin niistä lapsista ja miehestä puhuminen muiden toistenkin vanhempien ohi ja yli, aivojen pehmeneminen aikaisemmin fiksulla ihmisellä niin ettei mikään muu puheenaihe edes kiinnosta, oman ajan puute, unen puute, seksin puute ja lasten huumeisiin sortumista pelkääminen. Plus lasten kasvaminen joksikin persoonallisuushäiriöiseksi eläinrääkkääjäksi tai äärioikeistolaiseksi joista ei ole pula. Niin se itsenäisyys muuttaa ihmistä ja olen kasvanut aikuiseksi.
Oli pakko heittää takaisin...
Kannattiko heittää takaisin, se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton enkä aio lasta hankkia todistaakseni maailmalle olevani hyvä ja epäitsekäs ihminen. Ei elämä ole mikään peli, jossa lasten hankkimisen myötä siirtyy korkeammalle tasolle.
KENENKÄÄN ei pidä hankkia lapsia osoittaakseen jotain maailmalle, vaan koska haluaa lapsen.
Jos todella luulet, että lapset hankitaan muille todistelua varten, on syytäkin pysyä lapsettomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.
Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.
Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?
Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.
No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.
Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.
Olen osittain eri mieltä. Jos ihminen tekee työtä vain rahasta, eikö silloin kannata valita ala, jossa olisi hyvät palkat? Hoitotyössä on usein matalat palkat, ja uskallan väittää, että iso osa siellä työskentelevistä tekee sitä työtä, koska haluavat auttaa.
Ei, se on kyllä enemmän sitä, että hoitoalaa on helpohko päästä opiskelemaan vs vaikka lääkäriksi. Niihin rahakkaisiin hommiin ei niin vaan mennä, vaaditaan esimerkiksi koko lailla älykkyyttä. Ei kaikista vaan ole juristeiksi, lääkäreiksi, johtajiksi jne (ei itsestänikään).
Hoitoala on turvallinen valinta, minkä moni vaan tekee, koska ei keksi muuta. Vähän sama kuin amk-insinööri miehillä. Tai joku tradenomi. Hyviä ammatteja kaikki, mutta aika tusinatavaraa.
Omassa kaupungissani sote-aloille pääsi opiskelemaan vain pieni osa hakijoista. Kaikki halukkaat eivät todellakaan pääse sisään. Moni lääkäriksi valmistuva on täysi idiootti tunneälykkyyden suhteen. Matemaattinen osaaminen voi olla huippuluokkaa, mutta ihmisten kohtaamistaidot täysin olemattomat eikä psykologiasta ymmärretä höykäsen pöläystä. On aika vähä-älyistä ja naiiviakin ajattelua niputtaa kaikki lääkärit älykkäiksi ja hoitajat vähä-älyisiksi. Älykäs ihminen ymmärtää, että näiden ryhmien sisällä on aika tavalla hajontaa. Moni akateeminen ala ei vaadi mitään muuta kuin istumalihaksia, ei yliopistot ole täynnä mitään huippuälykkäitä, vaan suurin osa on älyltään ihan sitä normiluokkaa.
No enhän minä puhunut vähä-älyisestä mitään. Eikai tavallisuus ole vähä-älyisyyttä. Useimmat ihmiset ovat aika taviksia, eivätkä niin vain mene johonkin rahakkaisiin töihin (kun tuossa edellä oli kommentti, että tottakai ihmiset vaan menisivät rahakkaisiin töihin, jos työ olisi rahasta kiinni). Tavalliset ihmiset hakeutuvat tavallisiin töihin ja hoitoala nyt on yksi naisten tyypillisimpiä uravalintoja. Useimmilla ei ole mitään suurta kutsumusta, monella on toki antikutsumus ja tietää, ettei missään nimessä halua hoitoalalle.
Enkä minä ole nostamassa lääkäreitä miksikään yli-ihmisiksi. Tottakai heillä on puutteensa, esimerkiksi sosiaaliset taidot voivat olla heikot, koska sitä lääkiksen pääsykoe ei mittaa. Mutta lienee aika turha kyseenalaistaa sitä, etteikö lääkikseen pääsevällä olisi varsin korkea älykkyys näissä asioissa, mitä pääsykoe mittaa (matemaattinen älykkyys).
Mitä taas tulee akateemisiin aloihin, tietenkään siellä kaikki eivät ole mitenkään erityisiä, koska noin kolmasosa väestöstä suorittaa akateemisen tutkinnon. Mutta eihän läheskään kaikilta akateemiselta aloilta myöskään pääse mihinkään rahakkaisiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
"Välillä aamuyöstä oksennusta siivotessa väsyttää niin, että pelkää sydämensä pysähtyvän. Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."
Joo, kyllä koirakin oksentaa ja ripuloi niin, että unet jäävät välillä väliin. Olen siis aikuinen, koska olen valvonut siivoamassa oksennusta ja paskaa :)
"Välillä aamuyöstä äidin ja sen miesystävän oksennusta siivotessa väsyttää niin, että pelkää sydämensä pysähtyvän. Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."
Joo, kyllä koirakin oksentaa ja ripuloi niin, että unet jäävät välillä väliin. Olen siis aikuinen, koska olen valvonut siivoamassa oksennusta ja paskaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Välillä aamuyöstä oksennusta siivotessa väsyttää niin, että pelkää sydämensä pysähtyvän. Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."
Joo, kyllä koirakin oksentaa ja ripuloi niin, että unet jäävät välillä väliin. Olen siis aikuinen, koska olen valvonut siivoamassa oksennusta ja paskaa :)
"Välillä aamuyöstä äidin ja sen miesystävän oksennusta siivotessa väsyttää niin, että pelkää sydämensä pysähtyvän. Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."
Joo, kyllä koirakin oksentaa ja ripuloi niin, että unet jäävät välillä väliin. Olen siis aikuinen, koska olen valvonut siivoamassa oksennusta ja paskaa :)
Koiran vertaaminen lapseen nyt on yksinkertaisesti huomattavan keskenkasvuista.
Alue: Aihe vapaa
Siitä vaan tekemään tusinatyötä jonnekin akuutti-valvonta-esh-tyyppiselle vuodeosastolle. Lähdet maha kuralla pois klo 11 eika päivänä. Ei kaikista kuule ole, mutta voi voi. Se, mihin hakee 20-vuotiaana on aika monelle muutenkin hakuammuntaa.
Julkispuolella tullut nähtyä puoluekirjoilla valittuja johtajia, jotka lähinnä syövät ja matkustavat kuntien ja valtion laskuun.
Sori, ohis.