Mikä on ihaninta kun on ulkomaalainen puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalainen enkä vaihtaisi ulkomaalaiseen. Yhteinen kieli on tärkeä.

Yhteinen kieli??

Kyllä me mieheni kanssa pystymme kommunikoimaan ;)

Yksi parhaista asioista tässä on ollut uuden kielen oppiminen natiivitasoisesti. Se on yllättänyt, miten kiva matka se on ollut, uusi kieli on myös muuttanut persoonaani hieman.

Asuminen ulkomailla on tehnyt Suomesta lomaparatiisin, se on rikastuttanut elämääni.

Olen saanut hyviä ystäviä monista maista, sekin on ollut hieno elämää rikastuttava tekijä.

Minulla on puhelias, tunteensa näyttävä mies. Joka on myös lapsirakas ja siivoaa tosi hyvin. Ei ole valittamista.

Natiivin tasoinen kielitaito? Tiesitkö, että hyvin harva suomenruotsalainen pääsisi läpi suomalaisesta äidinkielen yo-kokeesta?

Vaimollani on hyvä kielipää. Puhuu japanin lisäksi hyvää suomea, englantia ja ranskaa. Silti suomenkielentaito ei 20 suomessa asutun vuoden jälkeen ole lähelläkään natiivia. Kaksi vaimon kaveria on opiskellut suomenkielen maisteriksi Helsingin yliopistossa, eikä heidänkään puheensa ole natiivin tasolla. 

Tästä huolimatta AV:lla on paljon muun kuin äidinkielensä natiivin kielitaidon omaavia. Siis omasta mielestään. 😂

Ei natiivitaso tarkoita, että pitää saada äidinkielen yo-kokeesta L.

Ei natiivitaso tarkoita täydellistä, koska natiivitkaan eivät ole täydellisiä.

Se, miten sinä sen määrittelet, ei välttämättä ole oikea, oletko tullut ajatelleeksi?

Olen eri kommentoija, mutta mietin, miksi niin kovasti aina kehutaan natiivitason saavuttamista vieraassa kielessä, jos se kuitenkin tarkoittaa kaikenlaisia kielioppivirheitä? Ei niin, etteikö mitään virheitä saisi tehdä, mutta onko se todella niin paljon hienompaa osata puhua kuin kouluttautumaton satamatyöntekijä Liverpoolista kuin tuntea kielioppisäännöt?

Kohtelevat naisia yleisesti ottaen paremmin, kuin Suomalaiset kanssatoverinsa. 🙂

Klisee, mutta myös omien kokemusten perusteella totta

up.

Tänään s-marketissa, todella lihava suomalainen nainen ja lyhyt, laiha ulkomaalainen ukko ostoksilla. Kyseinen ukko oli häpeissään tämän jättikokoisen naisensa seurassa. Säälitti tämä laiha ukko, ison jyrän seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Tänään s-marketissa, todella lihava suomalainen nainen ja lyhyt, laiha ulkomaalainen ukko ostoksilla. Kyseinen ukko oli häpeissään tämän jättikokoisen naisensa seurassa. Säälitti tämä laiha ukko, ison jyrän seurassa.

Jospa se mies siitä kasvaa ja vahvistuu, kun nainen tarpeeksi sitä syöttää omaan piikkiinsä.

Afrikkalainen mies ei tuskaile ylipainoani. Suomalainen pihtaisi, menisi vieraisiin ja valittaisi AV:lla, kuinka suomalaiset naiset on rumia läskejä, vaimo mukaan lukien

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalainen enkä vaihtaisi ulkomaalaiseen. Yhteinen kieli on tärkeä.

Yhteinen kieli??

Kyllä me mieheni kanssa pystymme kommunikoimaan ;)

Yksi parhaista asioista tässä on ollut uuden kielen oppiminen natiivitasoisesti. Se on yllättänyt, miten kiva matka se on ollut, uusi kieli on myös muuttanut persoonaani hieman.

Asuminen ulkomailla on tehnyt Suomesta lomaparatiisin, se on rikastuttanut elämääni.

Olen saanut hyviä ystäviä monista maista, sekin on ollut hieno elämää rikastuttava tekijä.

Minulla on puhelias, tunteensa näyttävä mies. Joka on myös lapsirakas ja siivoaa tosi hyvin. Ei ole valittamista.

Natiivin tasoinen kielitaito? Tiesitkö, että hyvin harva suomenruotsalainen pääsisi läpi suomalaisesta äidinkielen yo-kokeesta?

Vaimollani on hyvä kielipää. Puhuu japanin lisäksi hyvää suomea, englantia ja ranskaa. Silti suomenkielentaito ei 20 suomessa asutun vuoden jälkeen ole lähelläkään natiivia. Kaksi vaimon kaveria on opiskellut suomenkielen maisteriksi Helsingin yliopistossa, eikä heidänkään puheensa ole natiivin tasolla. 

Tästä huolimatta AV:lla on paljon muun kuin äidinkielensä natiivin kielitaidon omaavia. Siis omasta mielestään. 😂

Ei natiivitaso tarkoita, että pitää saada äidinkielen yo-kokeesta L.

Ei natiivitaso tarkoita täydellistä, koska natiivitkaan eivät ole täydellisiä.

Se, miten sinä sen määrittelet, ei välttämättä ole oikea, oletko tullut ajatelleeksi?

Olen eri kommentoija, mutta mietin, miksi niin kovasti aina kehutaan natiivitason saavuttamista vieraassa kielessä, jos se kuitenkin tarkoittaa kaikenlaisia kielioppivirheitä? Ei niin, etteikö mitään virheitä saisi tehdä, mutta onko se todella niin paljon hienompaa osata puhua kuin kouluttautumaton satamatyöntekijä Liverpoolista kuin tuntea kielioppisäännöt?

Mä en miellä sitä muuksi kuin että tajuaa kielen vivahteet, tarkalleen, mitä tarkoitetaan, sanonnat, sanaleikit, osaa valita oikean sanan, ymmärtää tyylin ym. eikä niinkään mitään kielitieteilyä. Sellainen kielen "sisälle pääsy".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalainen enkä vaihtaisi ulkomaalaiseen. Yhteinen kieli on tärkeä.

Yhteinen kieli??

Kyllä me mieheni kanssa pystymme kommunikoimaan ;)

Yksi parhaista asioista tässä on ollut uuden kielen oppiminen natiivitasoisesti. Se on yllättänyt, miten kiva matka se on ollut, uusi kieli on myös muuttanut persoonaani hieman.

Asuminen ulkomailla on tehnyt Suomesta lomaparatiisin, se on rikastuttanut elämääni.

Olen saanut hyviä ystäviä monista maista, sekin on ollut hieno elämää rikastuttava tekijä.

Minulla on puhelias, tunteensa näyttävä mies. Joka on myös lapsirakas ja siivoaa tosi hyvin. Ei ole valittamista.

Natiivin tasoinen kielitaito? Tiesitkö, että hyvin harva suomenruotsalainen pääsisi läpi suomalaisesta äidinkielen yo-kokeesta?

Vaimollani on hyvä kielipää. Puhuu japanin lisäksi hyvää suomea, englantia ja ranskaa. Silti suomenkielentaito ei 20 suomessa asutun vuoden jälkeen ole lähelläkään natiivia. Kaksi vaimon kaveria on opiskellut suomenkielen maisteriksi Helsingin yliopistossa, eikä heidänkään puheensa ole natiivin tasolla. 

Tästä huolimatta AV:lla on paljon muun kuin äidinkielensä natiivin kielitaidon omaavia. Siis omasta mielestään. 😂

Ei natiivitaso tarkoita, että pitää saada äidinkielen yo-kokeesta L.

Ei natiivitaso tarkoita täydellistä, koska natiivitkaan eivät ole täydellisiä.

Se, miten sinä sen määrittelet, ei välttämättä ole oikea, oletko tullut ajatelleeksi?

Olen eri kommentoija, mutta mietin, miksi niin kovasti aina kehutaan natiivitason saavuttamista vieraassa kielessä, jos se kuitenkin tarkoittaa kaikenlaisia kielioppivirheitä? Ei niin, etteikö mitään virheitä saisi tehdä, mutta onko se todella niin paljon hienompaa osata puhua kuin kouluttautumaton satamatyöntekijä Liverpoolista kuin tuntea kielioppisäännöt?

Mä en miellä sitä muuksi kuin että tajuaa kielen vivahteet, tarkalleen, mitä tarkoitetaan, sanonnat, sanaleikit, osaa valita oikean sanan, ymmärtää tyylin ym. eikä niinkään mitään kielitieteilyä. Sellainen kielen "sisälle pääsy".

Juuri näin. Tämä vaatii aivan huomattavan laajan sanavaraston.

Romanttisuus ja heittäytymiskyky. Monipuolinen häpeilemätön romanttinen seksi. Seksi ja romanttisuus liityy arkipäivän asioihin. Mikään ei ole noloa. Eläväinen ja yhteisöllinen. Siinähän se.

Ainakin puhumme mieheni kanssa paljon enemmän kuin suomalaisten exien kanssa yhteensä. Tämä kommentti noihin kielikommentteihin.

Thaikkumisu siivoaa kokkaa ei mäkätä aina valmis seksiin ja vielä pieniruokainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalainen enkä vaihtaisi ulkomaalaiseen. Yhteinen kieli on tärkeä.

Yhteinen kieli??

Kyllä me mieheni kanssa pystymme kommunikoimaan ;)

Yksi parhaista asioista tässä on ollut uuden kielen oppiminen natiivitasoisesti. Se on yllättänyt, miten kiva matka se on ollut, uusi kieli on myös muuttanut persoonaani hieman.

Asuminen ulkomailla on tehnyt Suomesta lomaparatiisin, se on rikastuttanut elämääni.

Olen saanut hyviä ystäviä monista maista, sekin on ollut hieno elämää rikastuttava tekijä.

Minulla on puhelias, tunteensa näyttävä mies. Joka on myös lapsirakas ja siivoaa tosi hyvin. Ei ole valittamista.

Natiivin tasoinen kielitaito? Tiesitkö, että hyvin harva suomenruotsalainen pääsisi läpi suomalaisesta äidinkielen yo-kokeesta?

Vaimollani on hyvä kielipää. Puhuu japanin lisäksi hyvää suomea, englantia ja ranskaa. Silti suomenkielentaito ei 20 suomessa asutun vuoden jälkeen ole lähelläkään natiivia. Kaksi vaimon kaveria on opiskellut suomenkielen maisteriksi Helsingin yliopistossa, eikä heidänkään puheensa ole natiivin tasolla. 

Tästä huolimatta AV:lla on paljon muun kuin äidinkielensä natiivin kielitaidon omaavia. Siis omasta mielestään. 😂

Ei natiivitaso tarkoita, että pitää saada äidinkielen yo-kokeesta L.

Ei natiivitaso tarkoita täydellistä, koska natiivitkaan eivät ole täydellisiä.

Se, miten sinä sen määrittelet, ei välttämättä ole oikea, oletko tullut ajatelleeksi?

Olen eri kommentoija, mutta mietin, miksi niin kovasti aina kehutaan natiivitason saavuttamista vieraassa kielessä, jos se kuitenkin tarkoittaa kaikenlaisia kielioppivirheitä? Ei niin, etteikö mitään virheitä saisi tehdä, mutta onko se todella niin paljon hienompaa osata puhua kuin kouluttautumaton satamatyöntekijä Liverpoolista kuin tuntea kielioppisäännöt?

Mä en miellä sitä muuksi kuin että tajuaa kielen vivahteet, tarkalleen, mitä tarkoitetaan, sanonnat, sanaleikit, osaa valita oikean sanan, ymmärtää tyylin ym. eikä niinkään mitään kielitieteilyä. Sellainen kielen "sisälle pääsy".

Minusta yksi hyvä tapa arvioida kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta on erilaisten sanontojen ymmärtäminen, puhumattakaan niiden käyttämisestä. Ne on usein aika hankalia muille kuin natiiveille. Vaikka ymmärtäisi jokaisen yksittäisen sanan merkityksen, ei silti ymmärretä sanonnan merkitystä kunnolla. Minäkin joudun niitä edelleen vaimolle selittämään.

Englantilainen mies. Avoin, osaa keskustella monista asioista (mukaanlukien teatteri, taide ja arkkitehtuuri), osaa pukeutua, osaa käyttäytyä kuin kunnon herrasmies. Ei paisko ovia eikä huudata televisiota/stereoita kotona. Hänen mielestään herrasmies on hillitty ja välttää metelin aiheuttamista.

Mölisevät suomimiehet sohvalla telkkarin ääressä alkoivat tympiä minua jo peruskouluikäisenä, joten otin ulkomaisen miehen heti kun sain. Ikää oli 20 vuotta minulla silloin ja mies on samanikäinen.

Kaipaan kyllä sitä, että voisin puhua suomea ja mies ymmärtäisi, mutta ainahan voin puhua suomalaisille ystäville. Ja jutella lemmikkieläinten kanssa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalainen enkä vaihtaisi ulkomaalaiseen. Yhteinen kieli on tärkeä.

Yhteinen kieli??

Kyllä me mieheni kanssa pystymme kommunikoimaan ;)

Yksi parhaista asioista tässä on ollut uuden kielen oppiminen natiivitasoisesti. Se on yllättänyt, miten kiva matka se on ollut, uusi kieli on myös muuttanut persoonaani hieman.

Asuminen ulkomailla on tehnyt Suomesta lomaparatiisin, se on rikastuttanut elämääni.

Olen saanut hyviä ystäviä monista maista, sekin on ollut hieno elämää rikastuttava tekijä.

Minulla on puhelias, tunteensa näyttävä mies. Joka on myös lapsirakas ja siivoaa tosi hyvin. Ei ole valittamista.

Natiivin tasoinen kielitaito? Tiesitkö, että hyvin harva suomenruotsalainen pääsisi läpi suomalaisesta äidinkielen yo-kokeesta?

Vaimollani on hyvä kielipää. Puhuu japanin lisäksi hyvää suomea, englantia ja ranskaa. Silti suomenkielentaito ei 20 suomessa asutun vuoden jälkeen ole lähelläkään natiivia. Kaksi vaimon kaveria on opiskellut suomenkielen maisteriksi Helsingin yliopistossa, eikä heidänkään puheensa ole natiivin tasolla. 

Tästä huolimatta AV:lla on paljon muun kuin äidinkielensä natiivin kielitaidon omaavia. Siis omasta mielestään. 😂

Ei natiivitaso tarkoita, että pitää saada äidinkielen yo-kokeesta L.

Ei natiivitaso tarkoita täydellistä, koska natiivitkaan eivät ole täydellisiä.

Se, miten sinä sen määrittelet, ei välttämättä ole oikea, oletko tullut ajatelleeksi?

Olen eri kommentoija, mutta mietin, miksi niin kovasti aina kehutaan natiivitason saavuttamista vieraassa kielessä, jos se kuitenkin tarkoittaa kaikenlaisia kielioppivirheitä? Ei niin, etteikö mitään virheitä saisi tehdä, mutta onko se todella niin paljon hienompaa osata puhua kuin kouluttautumaton satamatyöntekijä Liverpoolista kuin tuntea kielioppisäännöt?

Mä en miellä sitä muuksi kuin että tajuaa kielen vivahteet, tarkalleen, mitä tarkoitetaan, sanonnat, sanaleikit, osaa valita oikean sanan, ymmärtää tyylin ym. eikä niinkään mitään kielitieteilyä. Sellainen kielen "sisälle pääsy".

Okei, tuo on järkeenkäypää, vaikka ei varmaankaan ihan mustavalkoista. Natiivitaso taitaa toimia vain tietyn viiteryhmän sisällä. Yliopiston professori ei ehkä ymmärrä sitä satamatyöntekijää täysin, eikä se satamajätkä ymmärrä akateemisten puheenpartta tai sanaleikkejä. 

Hakkaa, haisee, pummaa, orjuuttaa ja tappaa

Olen 156 kg ja 56 v .Suomalainen nainen. Afrikkalainen kumppanini ei katso ulkomuotoa. Hän katsoo sisintä.

Tasa-arvo. Tekee oman osansa ja välillä enemmänkin.

Suomalaiset naiset ovat kyllä aika vastenmielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Englantilainen mies. Avoin, osaa keskustella monista asioista (mukaanlukien teatteri, taide ja arkkitehtuuri), osaa pukeutua, osaa käyttäytyä kuin kunnon herrasmies. Ei paisko ovia eikä huudata televisiota/stereoita kotona. Hänen mielestään herrasmies on hillitty ja välttää metelin aiheuttamista.

Mölisevät suomimiehet sohvalla telkkarin ääressä alkoivat tympiä minua jo peruskouluikäisenä, joten otin ulkomaisen miehen heti kun sain. Ikää oli 20 vuotta minulla silloin ja mies on samanikäinen.

Kaipaan kyllä sitä, että voisin puhua suomea ja mies ymmärtäisi, mutta ainahan voin puhua suomalaisille ystäville. Ja jutella lemmikkieläinten kanssa. 

 

Oletko käynyt jalkapallo-ottelussa Briteissä tai pubissa katsomassa fudista. Suomalaiset mölisijämiehet jää kakkoseksi heittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englantilainen mies. Avoin, osaa keskustella monista asioista (mukaanlukien teatteri, taide ja arkkitehtuuri), osaa pukeutua, osaa käyttäytyä kuin kunnon herrasmies. Ei paisko ovia eikä huudata televisiota/stereoita kotona. Hänen mielestään herrasmies on hillitty ja välttää metelin aiheuttamista.

Mölisevät suomimiehet sohvalla telkkarin ääressä alkoivat tympiä minua jo peruskouluikäisenä, joten otin ulkomaisen miehen heti kun sain. Ikää oli 20 vuotta minulla silloin ja mies on samanikäinen.

Kaipaan kyllä sitä, että voisin puhua suomea ja mies ymmärtäisi, mutta ainahan voin puhua suomalaisille ystäville. Ja jutella lemmikkieläinten kanssa. 

 

Oletko käynyt jalkapallo-ottelussa Briteissä tai pubissa katsomassa fudista. Suomalaiset mölisijämiehet jää kakkoseksi heittämällä.

Tai käynyt koskaan vaikka Espanjassa katsomassa brittituristeja. Suomalaiset mielensäpahoittajat ja myötähäpeilijät ovat suotta huolissaan maineestamme verrattuna britteihin, joita on joka paikassa kymmenkertainen määrä.