Mikä on ihaninta kun on ulkomaalainen puoliso?

Ei tarvitse asua Suomessa. Moni suomalainen mies kuitenkin siellä taitaa haluta asua ja minä en halua.

Ihmisen minä nain en erityisesti hänen toista kansalasuuttaan..  - Toki, jos saamme lapsia niin toivon heidän omaksuvan sekä minun että kumppanini äidinkielen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalainen enkä vaihtaisi ulkomaalaiseen. Yhteinen kieli on tärkeä.

Yhteinen kieli??

Kyllä me mieheni kanssa pystymme kommunikoimaan ;)

Yksi parhaista asioista tässä on ollut uuden kielen oppiminen natiivitasoisesti. Se on yllättänyt, miten kiva matka se on ollut, uusi kieli on myös muuttanut persoonaani hieman.

Asuminen ulkomailla on tehnyt Suomesta lomaparatiisin, se on rikastuttanut elämääni.

Olen saanut hyviä ystäviä monista maista, sekin on ollut hieno elämää rikastuttava tekijä.

Minulla on puhelias, tunteensa näyttävä mies. Joka on myös lapsirakas ja siivoaa tosi hyvin. Ei ole valittamista.

Minkä kielen olet oppinut natiivin tasoisesti? Olen aidosti kateellinen. Asuin Englannissa 10 vuotta ja esim. yliopistotutkinnon suoritin siellä ja siltikään en koe olevani natiivin tasolla verbaalisessa ilmaisussa.

Olen asunut maassa 27 vuotta ja opiskellut kieltä todella paljon, se on ollut harrastukseni. Olen myös kirjallisuuspiirissä ja itseilmaisukursseilla ym. Ääntämyksessäni kuuluu vielä pikkasen, muttei muussa.

Ok. Antaa toivoa, kun nyt vuoden verran kamppaillut uuden kielen kanssa ja välillä meinaa iskeä epätoivo. Asiaa ei auta se, että muita ulkomaalaisia ei täällä näytä kiinnostavan kielen (romania) opiskelu jotain alkeiskurssia enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ar. abi. en kanssa liitto kestää aina naisen kuolemaan asti ellei mies räjäytä itseään ensin

...kunnes kuolema teidät erottaa... 😂

Viimeisten kahden kuukauden aikana suomalaiset miehet ovat tappaneet neljä puolisoa.

Luuletko olevan jotain väliä miehen kansallisuudella siinä kohtaa, tappaako suomi-poika jotenkin paremmin?

Minä haluan ulk. miekkosen ihan siksi, että he USKALTAVAT. He tulevat puhumaan jos haluavat, suomimiekkoset ainoastaan katsovat kaukaa (tai miksei lähempääkin), suu tiukasti supussa.

Ulk. miekkoset katsovat syvälle silmiin ja hymyilevät vienosti, kuten esim. Se pizzalähetti, joka yllättäen kääntyi katsomaan taakseen kun minä katsoin hänen loittonevaa selkäänsä XDDD. siinä sitten katseet kohtasivat ja miekkonen hymyili vienosti ja niin suloisesti XDDD Suomimiekkonen olisi vain katsonut näin: 😐

Kokemuksia vain seurustelusta. Kohteliaisuus, avoimuus ja leikkisyys, sekä uuden kielen ja kulttuurin avautuminen positiivista. Pitkät välimatkat läheisten luo, vieras kieli ja kulttuurierot haasteena. Ei ehkä löydä ystäviä jos toinen puhuu vain sitä omaa kieltään, jota harvaa osaa Suomessa, eikä hän opi suomea. Kaikilla ei ole kielipäätä.

Voi viedä jättijellyn kirpparille <3

Pizzalähetti katsoi näin: ☺️

Vierailija kirjoitti:

Koska se on kaunis, hyvä sängyssä, mukava. Kaikkea sitä mitä suomalainen nainen ei ole.

Ja sulla on niin iso otos, että pystyt yleistämään? Harva kotimainen nainen huolisi mies*uoraa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse asua Suomessa. Moni suomalainen mies kuitenkin siellä taitaa haluta asua ja minä en halua.

Minä suomalainen mies olen asunut muutaman kerran myös muualla maailmalla; ensin opiskelemassa myöhemmin töissä - Vielä olen halunnut palata takaisin Suomeen, mutta luultavammin tulen vielä asumaan isomman tai pidennän pätkän muualla. - Paljon riippuu löydänkö itselleni kumppanin ja millaisia ajatuksia hänellä on. Tunnen ja tiedän myös muuala Suomeen muuttaneita miehiä (ja naisia), jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita muuttamaan, ainakaan nykyisiin oloihinsa aiempaan kotimaahansa.   

Niin ja tosi moni suomimiekkonen tuntuu veljeltä tai ylihuolehtivalta isältä, jota en koskaan saanut (kumpaakaan siis.)

Siinä ei paljon TYLSYYS auta asiaan, suomimiekkonen on niin järjettömän tylsä ettei tosikaan.

Erikoinen kysymys. Mahtaako tässä mitään sen ihanampaa olla kuin suomalaisenkaan naisen kanssa seurustelussa. Hän vain on juuri sopiva minulle. Tietysti on mielenkiintoista elää kahden kulttuurin välillä.

Mies on romanttinen, älykäs ja hauskaa seuraa vielä näin 17 yhteisen vuoden ja neljän yhteisen lapsenkin jälkeen.

Yksikään suomalainen mies jota tapailin ei ollut edes romanttinen tai hauska. Tai komea.

Omani on sitä kaikkea. Kulttuurieroja, no ei oikeastaan muussa kuin siinä että mies haluaa tehdä ruoat 😂 Italialainen on oma muruseni.

Espanjalainen mies oli, mutta vaihdoin suomalaiseen ja elämä helpottui. Suomalaiset ovat itsenäisempiä eikä ole anoppia koko ajan pyörimässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalainen enkä vaihtaisi ulkomaalaiseen. Yhteinen kieli on tärkeä.

Yhteinen kieli??

Kyllä me mieheni kanssa pystymme kommunikoimaan ;)

Yksi parhaista asioista tässä on ollut uuden kielen oppiminen natiivitasoisesti. Se on yllättänyt, miten kiva matka se on ollut, uusi kieli on myös muuttanut persoonaani hieman.

Asuminen ulkomailla on tehnyt Suomesta lomaparatiisin, se on rikastuttanut elämääni.

Olen saanut hyviä ystäviä monista maista, sekin on ollut hieno elämää rikastuttava tekijä.

Minulla on puhelias, tunteensa näyttävä mies. Joka on myös lapsirakas ja siivoaa tosi hyvin. Ei ole valittamista.

Natiivin tasoinen kielitaito? Tiesitkö, että hyvin harva suomenruotsalainen pääsisi läpi suomalaisesta äidinkielen yo-kokeesta?

Vaimollani on hyvä kielipää. Puhuu japanin lisäksi hyvää suomea, englantia ja ranskaa. Silti suomenkielentaito ei 20 suomessa asutun vuoden jälkeen ole lähelläkään natiivia. Kaksi vaimon kaveria on opiskellut suomenkielen maisteriksi Helsingin yliopistossa, eikä heidänkään puheensa ole natiivin tasolla. 

Tästä huolimatta AV:lla on paljon muun kuin äidinkielensä natiivin kielitaidon omaavia. Siis omasta mielestään. 😂

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalainen enkä vaihtaisi ulkomaalaiseen. Yhteinen kieli on tärkeä.

Yhteinen kieli??

Kyllä me mieheni kanssa pystymme kommunikoimaan ;)

Yksi parhaista asioista tässä on ollut uuden kielen oppiminen natiivitasoisesti. Se on yllättänyt, miten kiva matka se on ollut, uusi kieli on myös muuttanut persoonaani hieman.

Asuminen ulkomailla on tehnyt Suomesta lomaparatiisin, se on rikastuttanut elämääni.

Olen saanut hyviä ystäviä monista maista, sekin on ollut hieno elämää rikastuttava tekijä.

Minulla on puhelias, tunteensa näyttävä mies. Joka on myös lapsirakas ja siivoaa tosi hyvin. Ei ole valittamista.

Natiivin tasoinen kielitaito? Tiesitkö, että hyvin harva suomenruotsalainen pääsisi läpi suomalaisesta äidinkielen yo-kokeesta?

Vaimollani on hyvä kielipää. Puhuu japanin lisäksi hyvää suomea, englantia ja ranskaa. Silti suomenkielentaito ei 20 suomessa asutun vuoden jälkeen ole lähelläkään natiivia. Kaksi vaimon kaveria on opiskellut suomenkielen maisteriksi Helsingin yliopistossa, eikä heidänkään puheensa ole natiivin tasolla. 

Tästä huolimatta AV:lla on paljon muun kuin äidinkielensä natiivin kielitaidon omaavia. Siis omasta mielestään. 😂

Ei natiivitaso tarkoita, että pitää saada äidinkielen yo-kokeesta L.

Ei natiivitaso tarkoita täydellistä, koska natiivitkaan eivät ole täydellisiä.

Se, miten sinä sen määrittelet, ei välttämättä ole oikea, oletko tullut ajatelleeksi?

Konservatiivisuus, saa puhua englantia ja tummat hiukset <3

Vierailija kirjoitti:

Se, että afrikkalainen mieheni on todella komea, todella romanttinen, todella kunnianhimoinen. Ja tietenkin sängyssä sitten... UIH!, voiko ihanampaa olla! ❤️

N24

Olet peruuttamattomasti pilalla :D

Vierailija kirjoitti:

Se, että afrikkalainen mieheni on todella komea, todella romanttinen, todella kunnianhimoinen. Ja tietenkin sängyssä sitten... UIH!, voiko ihanampaa olla! ❤️

N24

Olet peruuttamattomasti pilalla :D

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalainen enkä vaihtaisi ulkomaalaiseen. Yhteinen kieli on tärkeä.

Yhteinen kieli??

Kyllä me mieheni kanssa pystymme kommunikoimaan ;)

Yksi parhaista asioista tässä on ollut uuden kielen oppiminen natiivitasoisesti. Se on yllättänyt, miten kiva matka se on ollut, uusi kieli on myös muuttanut persoonaani hieman.

Asuminen ulkomailla on tehnyt Suomesta lomaparatiisin, se on rikastuttanut elämääni.

Olen saanut hyviä ystäviä monista maista, sekin on ollut hieno elämää rikastuttava tekijä.

Minulla on puhelias, tunteensa näyttävä mies. Joka on myös lapsirakas ja siivoaa tosi hyvin. Ei ole valittamista.

Natiivin tasoinen kielitaito? Tiesitkö, että hyvin harva suomenruotsalainen pääsisi läpi suomalaisesta äidinkielen yo-kokeesta?

Vaimollani on hyvä kielipää. Puhuu japanin lisäksi hyvää suomea, englantia ja ranskaa. Silti suomenkielentaito ei 20 suomessa asutun vuoden jälkeen ole lähelläkään natiivia. Kaksi vaimon kaveria on opiskellut suomenkielen maisteriksi Helsingin yliopistossa, eikä heidänkään puheensa ole natiivin tasolla. 

Tästä huolimatta AV:lla on paljon muun kuin äidinkielensä natiivin kielitaidon omaavia. Siis omasta mielestään. 😂

Ei natiivitaso tarkoita, että pitää saada äidinkielen yo-kokeesta L.

Ei natiivitaso tarkoita täydellistä, koska natiivitkaan eivät ole täydellisiä.

Se, miten sinä sen määrittelet, ei välttämättä ole oikea, oletko tullut ajatelleeksi?

Niin, eihän kaikki valitettavasti osaa puhua edes omaa äidinkieltään, kirjoittamisesta puhumattakaan. Ja kyllä, minulla on käsitys siitä, miten natiivi osaa omaa kieltään. 

Puhuin joskus asiasta Lontoossa englanninopettajani kanssa. Se sanoi, että minun ryhmässäni oppilaat käyttävät noin 8.000 sanaa. Syntyperäinen britti käyttää normaalisti noin 12.000 sanaa, mutta tunnistaa noin 60.000 aivan kuin keskivertosivistynyt suomalinenkin. Ero on mielestäni valtava.