Mielenterveysongelmat nykyään todella yleisiä - mikä ihmisiä oikein kuormittaa?

Se on todella hyvä asia ettei ole pakko olla sukulaisten kanssa naimisissa jos ei tulla toimeen. On se ollu monilla repivää ja raastavaa olla väkisin riitaisissa suhteissa mitä olen omassa suvussanikin ja muissa suvuissa nähnyt, kamalaa läheisriippuvaisuutta. Lapsia annettiin vaikka juopoille hoitoon kun oli pakko.

Vierailija kirjoitti:

Kapitalistisesta vieraantumisesta johtuu.

Viime vuosikymmenten aikana ihmisten perhe- ja paikallisyhteisöt on hajonneet eikä muuta ole vielä tullut tilalle. Sosiaaliset suhteet on siis sekä vähentyneet että heikentyneet.

1980-luvulta alkaen yhteiskunnan arvopuhe on koventunut ja epäinhimillistynyt. Tämän merkitystä musta aliarvioidaan valtavasti mielenterveydestä, toivottomuudesta, lapsettomuudesta ja pahoinvoinnista puhuessa. Ei ennen joka tuutista koko ajan suoltanut korville kilpailupuhetta ja sitä, että olet arvoton jos et tallo ja taistele itseäsi huipulle. Itsekkyyttä ihannoivaa puhetta, puhetta "parisuhdemarkkinoista" yms jossa ihmissuhteet uudelleenmääritellään voitontavoitteluksi jossa toinen osapuoli on yhtä aikaa vastustaja ja välikappale. Puhetta, jossa yhteisen vastuun puute ja se että kansa on voimaton muuttamaan yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi oletetaan lähtökohtana. Ei voida puuttua ympäristörikoksiin, ei voida auttaa kehitysmaita, ei voida lopettaa sotia, ei voida estää veronkiertoa, ei voida pysäyttää palkkataso ja työntekijöiden oikeuksien polkemista koska demokratia on voimatonta kansainvälistä liiketoimintaa vastaan. Voimattomuuden tunne on lamaannuttava ja herättää itseinhoa. Informaatiotulva on huumaava ja media suunniteltu hämmentämään ihmisiä, yksilö on niiden edessä kyvytön ymmärtämään maailmaa. Mihinkään tietoon ei voi luottaa, missään ei ole järkeä. Ihminen joko menettää kokonaan luottamuksensa omaan kykyynsä tulkita ja arvioida tosiasioita ja kyynistyy, tai alkaa uskoa salaliittoteorioihin.

Sosiaaliturva ja toimeentulo on heikentyneet länsimaissa samana aikana. Elintaso on noussut koska sitä mitataan älypuhelimista, lennoista, autoista, koulutustasosta. Nämä asiat ovat joko tarpeettomia tai haitallisia ihmisen hyvinvoinnille, mutta osa on välttämättömiä sen vuoksi, millaiseksi yhteiskunta on muovautunut.

Sitten on tämä jatkuva epävarmuus, yhteiskunnan jatkuvasti kiihtyvä, osin teknologisesti ajettu muutos. Nykyään pidetään ihanteellisena vakauden puutetta, ainaista sopeutumista. Harvalle sopii psykologisesti sellainen maailma, jossa ei ole kiinnekohtaa ja olisi oltava "dynaaminen" ja energisoiduttava kaaoksesta.

Eikä pidä aliarvioida senkään seikan vaikutusta, että on kiistaton fakta että ilman nopeaa muutosta on huomattava riski että planeetta käy sadassa vuodessa lähes elinkelvottomaksi. Tämän asian aktiivinen poissulkeminen tietoisuudesta tuskin tekee hyvää niillekään jotka kieltäytyvät siihen uskomasta.

Lisään vielä, että mielenterveysongelmia lisää valtavasti myös ympäristön epäterveellisyys. Keho ja mieli ovat yhtä ja kummankin pahoinvointi vaikuttaa toiseen. Pienikin unen puute on todella vahingollista epidemiogisella tasolla. Työelämä ja muut velvoitteet haittavat unta entistä enemmän. Ruudut ja stressi laskevat unen laatua. Ravinto on muuttunut epäterveellisemmäksi. Suolistoflooran keskeinen rooli joissakin masennuksen ja ahdistuksen muodoissa on todistettu ja ylipainoepidemiastakin näkee, että ihmisten suolistot voivat todella huonosti. Liikkuminen oli ennen itsestäänselvää ja elämän lomassa toteutuvaa eikä erillinen velvoite, jonka toteuttamiseen vaaditaan taas lisää voimavaroja, aikaa ja jaksamista.

Unabomber on aina ajankohtainen ajattelija. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Silloin suomalaiset firmat maksoivat veronsa Suomeen, julkiset palvelut toimivat hyvin ja tulevaisuuteen katsottiin positiivisesti.

Nyt on vain kvartaalit, osingot ja YT:t. Ihmisen arvo on tuotossa. Kaikki on lyhytjänteistä ja kaikki mietitään vain rahassa. Ahneus jyllää.

Arvostan 1800-luvun tehdaspatruunoita. He tajusivat huolehtia työntekijöistään, sillä hyvin viihtyvä työntekijä oli tuottava, pitkäaikainen ja lojaali työntekijä. Palkka oli pieni, mutta patruuna tarjosi tehtaan ääreltä työläisilleen työterveyden, asuinpaikan, lapsille koulun ja jopa oman osuuskaupan.

Entä nykyiset työnantajat? Mihin se raha oikein katoaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapitalistisesta vieraantumisesta johtuu.

Viime vuosikymmenten aikana ihmisten perhe- ja paikallisyhteisöt on hajonneet eikä muuta ole vielä tullut tilalle. Sosiaaliset suhteet on siis sekä vähentyneet että heikentyneet.

1980-luvulta alkaen yhteiskunnan arvopuhe on koventunut ja epäinhimillistynyt. Tämän merkitystä musta aliarvioidaan valtavasti mielenterveydestä, toivottomuudesta, lapsettomuudesta ja pahoinvoinnista puhuessa. Ei ennen joka tuutista koko ajan suoltanut korville kilpailupuhetta ja sitä, että olet arvoton jos et tallo ja taistele itseäsi huipulle. Itsekkyyttä ihannoivaa puhetta, puhetta "parisuhdemarkkinoista" yms jossa ihmissuhteet uudelleenmääritellään voitontavoitteluksi jossa toinen osapuoli on yhtä aikaa vastustaja ja välikappale. Puhetta, jossa yhteisen vastuun puute ja se että kansa on voimaton muuttamaan yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi oletetaan lähtökohtana. Ei voida puuttua ympäristörikoksiin, ei voida auttaa kehitysmaita, ei voida lopettaa sotia, ei voida estää veronkiertoa, ei voida pysäyttää palkkataso ja työntekijöiden oikeuksien polkemista koska demokratia on voimatonta kansainvälistä liiketoimintaa vastaan. Voimattomuuden tunne on lamaannuttava ja herättää itseinhoa. Informaatiotulva on huumaava ja media suunniteltu hämmentämään ihmisiä, yksilö on niiden edessä kyvytön ymmärtämään maailmaa. Mihinkään tietoon ei voi luottaa, missään ei ole järkeä. Ihminen joko menettää kokonaan luottamuksensa omaan kykyynsä tulkita ja arvioida tosiasioita ja kyynistyy, tai alkaa uskoa salaliittoteorioihin.

Sosiaaliturva ja toimeentulo on heikentyneet länsimaissa samana aikana. Elintaso on noussut koska sitä mitataan älypuhelimista, lennoista, autoista, koulutustasosta. Nämä asiat ovat joko tarpeettomia tai haitallisia ihmisen hyvinvoinnille, mutta osa on välttämättömiä sen vuoksi, millaiseksi yhteiskunta on muovautunut.

Sitten on tämä jatkuva epävarmuus, yhteiskunnan jatkuvasti kiihtyvä, osin teknologisesti ajettu muutos. Nykyään pidetään ihanteellisena vakauden puutetta, ainaista sopeutumista. Harvalle sopii psykologisesti sellainen maailma, jossa ei ole kiinnekohtaa ja olisi oltava "dynaaminen" ja energisoiduttava kaaoksesta.

Eikä pidä aliarvioida senkään seikan vaikutusta, että on kiistaton fakta että ilman nopeaa muutosta on huomattava riski että planeetta käy sadassa vuodessa lähes elinkelvottomaksi. Tämän asian aktiivinen poissulkeminen tietoisuudesta tuskin tekee hyvää niillekään jotka kieltäytyvät siihen uskomasta.

Lisään vielä, että mielenterveysongelmia lisää valtavasti myös ympäristön epäterveellisyys. Keho ja mieli ovat yhtä ja kummankin pahoinvointi vaikuttaa toiseen. Pienikin unen puute on todella vahingollista epidemiogisella tasolla. Työelämä ja muut velvoitteet haittavat unta entistä enemmän. Ruudut ja stressi laskevat unen laatua. Ravinto on muuttunut epäterveellisemmäksi. Suolistoflooran keskeinen rooli joissakin masennuksen ja ahdistuksen muodoissa on todistettu ja ylipainoepidemiastakin näkee, että ihmisten suolistot voivat todella huonosti. Liikkuminen oli ennen itsestäänselvää ja elämän lomassa toteutuvaa eikä erillinen velvoite, jonka toteuttamiseen vaaditaan taas lisää voimavaroja, aikaa ja jaksamista.

Siitähän oli juurikin juttua - se Turin yliopiston biologi joka paransi itsensä masennuksesta...

Tietenkään kaikkea mt-ongelmaa ei voi kuvitella parannettavan lääkkeettömästi mutt minäkin kyllä uskon että merkittävä osa masentuneista ihmisista paranisi (eli kokisi itsensä vähemmän masentuneeksi) jos ihmiset pitäisivät itsestään huolta: oikea ravintotasapaino, liikunta, uni, mielekkäät harrastukset, päihteettömyys.

We therefore advocate a revolution against the industrial system. This revolution may or may not make use of violence; it may be sudden or it may be a relatively gradual process spanning a few decades. We can't predict any of that. But we do outline in a very general way the measures that those who hate the industrial system should take in order to prepare the way for a revolution against that form of society. This is not to be a POLITICAL revolution. Its object will be to overthrow not governments but the economic and technological basis of the present society.

Ja vähemmän virtuaalielämää ja enemmän todellista elämää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Silloin suomalaiset firmat maksoivat veronsa Suomeen, julkiset palvelut toimivat hyvin ja tulevaisuuteen katsottiin positiivisesti.

Nyt on vain kvartaalit, osingot ja YT:t. Ihmisen arvo on tuotossa. Kaikki on lyhytjänteistä ja kaikki mietitään vain rahassa. Ahneus jyllää.

Arvostan 1800-luvun tehdaspatruunoita. He tajusivat huolehtia työntekijöistään, sillä hyvin viihtyvä työntekijä oli tuottava, pitkäaikainen ja lojaali työntekijä. Palkka oli pieni, mutta patruuna tarjosi tehtaan ääreltä työläisilleen työterveyden, asuinpaikan, lapsille koulun ja jopa oman osuuskaupan.

Entä nykyiset työnantajat? Mihin se raha oikein katoaa?

1970- ja 80-luvuilla suomalaisten elintaso tuli kommunistisen diktatuurin orjien selkänahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Vaikutti olevan hyvin siinä kuplassa, missä tietämättömyyttään eli. Jos katsoi kuplansa ulkopuolelle, maailma ei todellakaan ollut terve. Olen elänyt teinivuoteni 70-luvulla ja tullut äidiksi 80-luvulla. Silloin suurin osa suomalaisista ei vaan ollut kiinnostunut mistään muusta kuin omasta navastaan. 

Tähän vielä lisään, että yhteisöllisyyden katoaminen ja yksinäisyyden lisääntyminen ovat seurausta päätöksistä, joita 70- ja 80- luvuilla tehtiin. Asiat, jotka ennen olivat perheen, suvun ja naapuriyhteisön tehtäviä, siirrettiin juuri noilla vuosikymmenillä yhteiskunnan tehtäviksi. 

Mitäpä tarkoitat? Tarkoitatko, että ennen perheet suvut ja naapuriyhteisöt maksoivat sosiaaliturvan.

Vai sitä, että yhteiskunta jotenkin kutsuu kahville, teelle ja viettää yhteisöllistä elämää:) Eli yhteiskunta tuskin yhteisöllisyyteen liittyy, vaan enemmänkin "kulttuuri". Eli mennäänkö kuulokkeet korvissa älyluuri kädessä muita huomioimatta vai kutsutaanko kavereita esim.teelle.

Kyllä valtion olemassaolo on täysin turha, ellei se kykene luomaan kunnon töitä tai pitämään huolta, myös heikommistaan. Nythän kaikin keinoin valtioita koitetaan hävittää ja seurauksena on vain kaaosta, mellakoita, lakkoja ja lopulta sotia.

Tarkoitan, että juuri noilla vuosikymmenillä rakennettiin esim paljon vanhainkoteja, jotta aikuisten lasten ei tarvinnut enää huolehtia vanhuksistaan kuten aiemmat sukupolvet olivat joutuneet tekemään. Rakennettiin lisää päiväkoteja ja subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta säädettiin 1985 päivähoitolain uudistuksessa. Eli ei ollut enää tarpeellistakaan, että isovanhempia olisi tarvinnut käyttää apuna, jotta pienten lasten vanhemmat voisivat käydä töissä. Sosiaaliturvaa kehitettiin, jotta ihmisten ei tarvinnut enää pyytää rahaa lainaksi eikä muutenkaan avuksi sukulaisiltaan. Kaikessa pyrittiin siihen, että kansalainen saa kaiken tarvitsemansa avun ja palvelun yhteiskunnalta. Tästä seurasi, ettei ollut enää tarvetta olla edes väleissä sukulaistensa kanssa. Siinä missä aiemmat sukupolvet olivat vielä joutuneet edes jollain tasolla sietämään vaikkapa anoppiaan (koska saattoivat jossain vaiheedssa tarvita anoppinsa apua), enää ei tarvinnut. 

Tämä sosiaalipoliittinen muutos liittyi siihen, että suuret ikäluokat joutuivat muuttamaan töiden perässä kauas kotipaikoiltaan ja sinne taakse jäivät ne sukulaiset ja isovanhemmat. Enää ei ollut apua suvusta samalla tavalla.

Niille lapsille ja kotipaikkaan jääneille vanhuksille piti kehittää joku hoitopaikka, kun porukka kävi töissä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus traumat , yksinäisyys, huonoitsetunto, mielenterveysongelmat ja oppimisvaikeudet (neurologiset häiriöt). Siinä on ainakin syitä omalle kohdalle. Mutta tämä pimeys ja kylmyys pahentaa oloa. Kesäisin jaksaa sinnitellä paskasta huolimatta. Lääkkeet ei sovi mulle.

me too.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Vaikutti olevan hyvin siinä kuplassa, missä tietämättömyyttään eli. Jos katsoi kuplansa ulkopuolelle, maailma ei todellakaan ollut terve. Olen elänyt teinivuoteni 70-luvulla ja tullut äidiksi 80-luvulla. Silloin suurin osa suomalaisista ei vaan ollut kiinnostunut mistään muusta kuin omasta navastaan. 

Tähän vielä lisään, että yhteisöllisyyden katoaminen ja yksinäisyyden lisääntyminen ovat seurausta päätöksistä, joita 70- ja 80- luvuilla tehtiin. Asiat, jotka ennen olivat perheen, suvun ja naapuriyhteisön tehtäviä, siirrettiin juuri noilla vuosikymmenillä yhteiskunnan tehtäviksi. 

Mitäpä tarkoitat? Tarkoitatko, että ennen perheet suvut ja naapuriyhteisöt maksoivat sosiaaliturvan.

Vai sitä, että yhteiskunta jotenkin kutsuu kahville, teelle ja viettää yhteisöllistä elämää:) Eli yhteiskunta tuskin yhteisöllisyyteen liittyy, vaan enemmänkin "kulttuuri". Eli mennäänkö kuulokkeet korvissa älyluuri kädessä muita huomioimatta vai kutsutaanko kavereita esim.teelle.

Kyllä valtion olemassaolo on täysin turha, ellei se kykene luomaan kunnon töitä tai pitämään huolta, myös heikommistaan. Nythän kaikin keinoin valtioita koitetaan hävittää ja seurauksena on vain kaaosta, mellakoita, lakkoja ja lopulta sotia.

Tarkoitan, että juuri noilla vuosikymmenillä rakennettiin esim paljon vanhainkoteja, jotta aikuisten lasten ei tarvinnut enää huolehtia vanhuksistaan kuten aiemmat sukupolvet olivat joutuneet tekemään. Rakennettiin lisää päiväkoteja ja subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta säädettiin 1985 päivähoitolain uudistuksessa. Eli ei ollut enää tarpeellistakaan, että isovanhempia olisi tarvinnut käyttää apuna, jotta pienten lasten vanhemmat voisivat käydä töissä. Sosiaaliturvaa kehitettiin, jotta ihmisten ei tarvinnut enää pyytää rahaa lainaksi eikä muutenkaan avuksi sukulaisiltaan. Kaikessa pyrittiin siihen, että kansalainen saa kaiken tarvitsemansa avun ja palvelun yhteiskunnalta. Tästä seurasi, ettei ollut enää tarvetta olla edes väleissä sukulaistensa kanssa. Siinä missä aiemmat sukupolvet olivat vielä joutuneet edes jollain tasolla sietämään vaikkapa anoppiaan (koska saattoivat jossain vaiheedssa tarvita anoppinsa apua), enää ei tarvinnut. 

Tämä sosiaalipoliittinen muutos liittyi siihen, että suuret ikäluokat joutuivat muuttamaan töiden perässä kauas kotipaikoiltaan ja sinne taakse jäivät ne sukulaiset ja isovanhemmat. Enää ei ollut apua suvusta samalla tavalla.

Niille lapsille ja kotipaikkaan jääneille vanhuksille piti kehittää joku hoitopaikka, kun porukka kävi töissä.

Juuri näin. Mutta siitä seurasi, ettei oikeastaan ollut enää tarvetta olla väleissä sen paremmin sukulaisten kuin naapureidensakaan kanssa, koska heidän apuaan ei enää tarvittu. Rakennettiin yhteiskunta, jossa ihmiset eivät enää tarvinneet toisiaan. Jos jotain tarvitsi, aina oli jokin taho, missä palkattu työntekijä teki sen, mitä aiemmin teki sukulainen tai naapuri. 

Kun olen seurannut 40-luvulla syntyneiden vanhempieni ikäluokkaa, uskallan kyllä väittää, että monilla heistä voitaisiin diagnosoida vaikka mitä, jos he hakeutuisivat hoitoon. Heille "hulluus" ja "kallonkutistajat" ovat kuitenkin yhä samanlainen mörkö kuin nuoruudessaan, ja tärkeintä on ollut pitää kulissit pystyssä, ettei vain joudu häpeämään vaikeuksiaan.

Näissä keskusteluissa aina näkee kommentteja, joissa entisaikoja ihaillaan, että "ei silloin ollut aikaa jäädä märehtimään niin kuin nykyajan pullamössöillä! Ihmiset olivat vahvoja, tekivät kovasti töitä ja rakensivat tämän maan, siihen ei nykyajan pullamössöt pystyisi!" Usein pyörittelen päätäni, että näillä kommentoijilla ei selvästi ole ollut mahdollisuutta/halua nähdä, että sen väkisin eteenpäin puskemisen ja saavutetun materiaalisen hyvän taustalla elettiin usein perhehelvetissä, kun ne vanhempien vuosikymmeniä haudatut traumat puskivat esiin.

Omat "mt-ongelmani" eli psyykkinen pahoinvointini oli seurausta koko kasvuiän kestäneestä toistuvasta traumatisoitumisesta traumatisoituneiden vanhempien armoilla. Vielä ysärilläkin neuvot olivat luokkaa "älä välitä, älä valita, sun täytyy olla vahva ja mennä eteenpäin, ollutta ja mennyttä mitä sä sitä enää märehdit". Jos joku näyttäisi käsivarressaan vuotavaa avohaavaa, suhtauduttaisiinko siihen näin? Onneksi pystyin "jo" parikymppisenä repimään itseni irti sairaista kuvioista, ja oman työn sekä terapian avulla sain mahdollisuuden terveempään elämään. L u o j a n  k i i t o s nykyään saa sanoa, että on henkisesti paha olo, ja siihen on apua tarjolla. Saisi olla vieläkin hanakammin. Edelliset sukupolvet rakensivat maan konkreettisesti, ehkä me pullamössöt voidaan tehdä siitä lämpimämpi ja rakastavampi paikka elää.

Täällä palstalla oli muuten hiljattain ketju ihmisen perustarpeista, ja sitä lukiessa mietin, että eipä tarvitse ihmetellä, miksi pahoinvointi on niin yleistä, kun niin harva pitää psyykkisten tarpeiden tyydyttämistä välttämättömänä. Joo, kyllähän ihminen hengissä pysyy ilmankin, mutta ei kyllä kehity terveeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapitalistisesta vieraantumisesta johtuu.

Viime vuosikymmenten aikana ihmisten perhe- ja paikallisyhteisöt on hajonneet eikä muuta ole vielä tullut tilalle. Sosiaaliset suhteet on siis sekä vähentyneet että heikentyneet.

1980-luvulta alkaen yhteiskunnan arvopuhe on koventunut ja epäinhimillistynyt. Tämän merkitystä musta aliarvioidaan valtavasti mielenterveydestä, toivottomuudesta, lapsettomuudesta ja pahoinvoinnista puhuessa. Ei ennen joka tuutista koko ajan suoltanut korville kilpailupuhetta ja sitä, että olet arvoton jos et tallo ja taistele itseäsi huipulle. Itsekkyyttä ihannoivaa puhetta, puhetta "parisuhdemarkkinoista" yms jossa ihmissuhteet uudelleenmääritellään voitontavoitteluksi jossa toinen osapuoli on yhtä aikaa vastustaja ja välikappale. Puhetta, jossa yhteisen vastuun puute ja se että kansa on voimaton muuttamaan yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi oletetaan lähtökohtana. Ei voida puuttua ympäristörikoksiin, ei voida auttaa kehitysmaita, ei voida lopettaa sotia, ei voida estää veronkiertoa, ei voida pysäyttää palkkataso ja työntekijöiden oikeuksien polkemista koska demokratia on voimatonta kansainvälistä liiketoimintaa vastaan. Voimattomuuden tunne on lamaannuttava ja herättää itseinhoa. Informaatiotulva on huumaava ja media suunniteltu hämmentämään ihmisiä, yksilö on niiden edessä kyvytön ymmärtämään maailmaa. Mihinkään tietoon ei voi luottaa, missään ei ole järkeä. Ihminen joko menettää kokonaan luottamuksensa omaan kykyynsä tulkita ja arvioida tosiasioita ja kyynistyy, tai alkaa uskoa salaliittoteorioihin.

Sosiaaliturva ja toimeentulo on heikentyneet länsimaissa samana aikana. Elintaso on noussut koska sitä mitataan älypuhelimista, lennoista, autoista, koulutustasosta. Nämä asiat ovat joko tarpeettomia tai haitallisia ihmisen hyvinvoinnille, mutta osa on välttämättömiä sen vuoksi, millaiseksi yhteiskunta on muovautunut.

Sitten on tämä jatkuva epävarmuus, yhteiskunnan jatkuvasti kiihtyvä, osin teknologisesti ajettu muutos. Nykyään pidetään ihanteellisena vakauden puutetta, ainaista sopeutumista. Harvalle sopii psykologisesti sellainen maailma, jossa ei ole kiinnekohtaa ja olisi oltava "dynaaminen" ja energisoiduttava kaaoksesta.

Eikä pidä aliarvioida senkään seikan vaikutusta, että on kiistaton fakta että ilman nopeaa muutosta on huomattava riski että planeetta käy sadassa vuodessa lähes elinkelvottomaksi. Tämän asian aktiivinen poissulkeminen tietoisuudesta tuskin tekee hyvää niillekään jotka kieltäytyvät siihen uskomasta.

Lisään vielä, että mielenterveysongelmia lisää valtavasti myös ympäristön epäterveellisyys. Keho ja mieli ovat yhtä ja kummankin pahoinvointi vaikuttaa toiseen. Pienikin unen puute on todella vahingollista epidemiogisella tasolla. Työelämä ja muut velvoitteet haittavat unta entistä enemmän. Ruudut ja stressi laskevat unen laatua. Ravinto on muuttunut epäterveellisemmäksi. Suolistoflooran keskeinen rooli joissakin masennuksen ja ahdistuksen muodoissa on todistettu ja ylipainoepidemiastakin näkee, että ihmisten suolistot voivat todella huonosti. Liikkuminen oli ennen itsestäänselvää ja elämän lomassa toteutuvaa eikä erillinen velvoite, jonka toteuttamiseen vaaditaan taas lisää voimavaroja, aikaa ja jaksamista.

Siitähän oli juurikin juttua - se Turin yliopiston biologi joka paransi itsensä masennuksesta...

Tietenkään kaikkea mt-ongelmaa ei voi kuvitella parannettavan lääkkeettömästi mutt minäkin kyllä uskon että merkittävä osa masentuneista ihmisista paranisi (eli kokisi itsensä vähemmän masentuneeksi) jos ihmiset pitäisivät itsestään huolta: oikea ravintotasapaino, liikunta, uni, mielekkäät harrastukset, päihteettömyys.

Tuo on ehkä tarpeettoman vahva väite. Sanotaan, että ehkäiseminen on parempi kuin hoito, ja luulen että niin on tässäkin. Sairastuneet tuskin paranevat pelkällä elintavanmuutoksella, ainakin ilman että heidän ympäristönsä myös muuttuu niin että sairauden laukaisseet tekijät poistuvat. Harvalla on mahdollisuutta paeta niiltä asioilta, jotka sairastuttavat, muuten sen olisi tehnyt ennen sairastumistaan. Mutta ihmiset olisivat vähemmän herkistyneitä masennukselle ja uusia tapauksia tulisi vähemmän jos edes nämä fyysiset tekijät voitaisiin korjata.

Tosin vastuuta tästä on turhaa pistää yksilöiden niskoille. Kuri, moralisointi ja uusien velvoitteiden kasaaminen ei auta asiaa. Tällainen tuomitseva puhe ihmisten kelvottomuudesta ja laiskudesta tulee väistämättä uudeksi osaksi sitä yleistä aateilmapiiriä, jossa ihmisen käytettävissä olevat fyysiset ja henkiset resurssit määräävät hänen arvonsa ja heikkous on halveksittavaa eikä kimmoke avun tarjoamiseen. Ei se ole mitään sattumaa, että kaikki ongelmat kasautuvat tilastoissa köyhille, paitsi ehkä ne, jotka näkyvät luvuissa vain jos niihin haetaan apua.

Jos ihmisten käytöstä halutaan muuttaa, se vaatii ympäristön rakenteiden muuttamista niin että toivotusta käytöksestä tulee helpoin tai ainakin helppo tapa toimia. Ongelman on aiheuttanut ympäristön muutos, ja se menee pois kun ympäristö muutetaan taas terveellisemmäksi. On ihan tutkittu asia, että olosuhteet vaikuttavat ihmisen käytökseen voimakkaammin kuin mitkään hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa. Tekisi todella hyvää jos ihmisluontoa ymmärrettäisiin paremmin ja empaattisemmin ja lakattaisiin pitämästä sitä ja inhimillistä "heikkoutta" huonona, vääränä ja moraalittomana.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelin parin opiskelukaverin kanssa. Olemme kaikki korkeakoulussa opiskelevia alle 25-vuotiaita nuoria aikuisia. Hieman yllätti, että molemmat ovat psyk. polin hoidossa ja toinen käy jopa terapiassa joka viikko!

Milloin tilanne on mennyt tähän, että aivan ns. normaaleilla opiskelevilla ja työssäkäyvillä ihmisillä on näin paljon mielenterveysongelmia?

Onko täällä AV-laisilla mt-ongelmia? Mikä on ajanut teidät ongelmien partaalle? Kysyn tätä ihan vain pelkästä ihmetyksestä. Jotenkin tuntuu, että kun nykyään syntyy lapsi, niin siitä tulee lähes poikkeuksetta mielenterveysongelmainen.

Elämme pohjoisella pallonpuoliskolla, joka asettaa omat haasteensa. Pekka Routalemmen sanoin: Kaamos aloittaa jälleen jokavuotisen tanssinsa ihmisen mielenterveyden kanssa.

Lisäksi maassamme on lukematon joukko yksinäisiä ihmisiä, jotka eivät jostakin syystä löydä paikkaansa pallollamme. Lisääntynyt vapaa-aika on myös joillekin masentava asia, jos elämä tuntuu jo muutenkin tyhjältä.

Kannattaa lukea tämä kirjoitus  joka liittyy aiheeseen:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/27/masennuksesta-on-tullut-uusi-k…

Mt-ongelmia aiheuttaa kollektiivinen huono itsetunto. Koulutus kasvattaa meistä riittämättömiä ja arkoja, ja vietämme elämämme heikkoina ja voimattomina. Tämä tuottaa masennusta, ahdistusta ja yleistä alakuloa. Keskimääräinen suomalainen ei usko omiin mahdollisuuksiinsa, eikä meidän mahdollisuuksimme kansakuntana. Aika moni ei usko myöskään länsimaisen elämäntavan mahdollisuuksiin selvitä pidemmällä aikavälillä. Kun yleinen fiilis on tappiomieli, ei mitään viitsi enää edes yrittää. Menestys on rajattu taloudelliseen suoritteeseen, jolloin suurin osa ihmisistä on tuomittu häviäjiksi.

Kannattaa lukea Unabomberin manifesti. Siinä tämäkin asia selitetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Vaikutti olevan hyvin siinä kuplassa, missä tietämättömyyttään eli. Jos katsoi kuplansa ulkopuolelle, maailma ei todellakaan ollut terve. Olen elänyt teinivuoteni 70-luvulla ja tullut äidiksi 80-luvulla. Silloin suurin osa suomalaisista ei vaan ollut kiinnostunut mistään muusta kuin omasta navastaan. 

Tähän vielä lisään, että yhteisöllisyyden katoaminen ja yksinäisyyden lisääntyminen ovat seurausta päätöksistä, joita 70- ja 80- luvuilla tehtiin. Asiat, jotka ennen olivat perheen, suvun ja naapuriyhteisön tehtäviä, siirrettiin juuri noilla vuosikymmenillä yhteiskunnan tehtäviksi. 

Mitäpä tarkoitat? Tarkoitatko, että ennen perheet suvut ja naapuriyhteisöt maksoivat sosiaaliturvan.

Vai sitä, että yhteiskunta jotenkin kutsuu kahville, teelle ja viettää yhteisöllistä elämää:) Eli yhteiskunta tuskin yhteisöllisyyteen liittyy, vaan enemmänkin "kulttuuri". Eli mennäänkö kuulokkeet korvissa älyluuri kädessä muita huomioimatta vai kutsutaanko kavereita esim.teelle.

Kyllä valtion olemassaolo on täysin turha, ellei se kykene luomaan kunnon töitä tai pitämään huolta, myös heikommistaan. Nythän kaikin keinoin valtioita koitetaan hävittää ja seurauksena on vain kaaosta, mellakoita, lakkoja ja lopulta sotia.

Tarkoitan, että juuri noilla vuosikymmenillä rakennettiin esim paljon vanhainkoteja, jotta aikuisten lasten ei tarvinnut enää huolehtia vanhuksistaan kuten aiemmat sukupolvet olivat joutuneet tekemään. Rakennettiin lisää päiväkoteja ja subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta säädettiin 1985 päivähoitolain uudistuksessa. Eli ei ollut enää tarpeellistakaan, että isovanhempia olisi tarvinnut käyttää apuna, jotta pienten lasten vanhemmat voisivat käydä töissä. Sosiaaliturvaa kehitettiin, jotta ihmisten ei tarvinnut enää pyytää rahaa lainaksi eikä muutenkaan avuksi sukulaisiltaan. Kaikessa pyrittiin siihen, että kansalainen saa kaiken tarvitsemansa avun ja palvelun yhteiskunnalta. Tästä seurasi, ettei ollut enää tarvetta olla edes väleissä sukulaistensa kanssa. Siinä missä aiemmat sukupolvet olivat vielä joutuneet edes jollain tasolla sietämään vaikkapa anoppiaan (koska saattoivat jossain vaiheedssa tarvita anoppinsa apua), enää ei tarvinnut. 

No mutta omaishoitajuus ei kyllä välttämättä kaikille sovi. Lisäksi laadukas vanhainkoti, koulu tai päiväkoti ovat hyviä asioita, jos ne on toteutettu hyvin. Esim. Ennen oppikirjatkin olivat laadukkaita ja kestivät kauan. Nykyään ne ovat täysin laaduttomia ja ne ei kestä kuin yhden lukuvuoden.

Ei ole yhteiskunnan vika, jos se tarjoaa palvelut ja ihmiset eivät siedä toisiaan. Pahintahan olisi sietää anoppia rahan takia, eikä aidosti. Kyllä nuo 70-80 luvun ratkaisut ihan ok olleet.

Mutta se kaikki mikä tapahtui rahamarkkinoiden vapauttamisen jälkeen 1987 on johtanut erittäin huonolla politiikalla höystetty palveluiden ja tehtaiden alasajoon, oman omistuksen myyntiin ulkomaille, halpapätkätyövoimaan sekä digitalisaation ja politiikan aiheuttamaan massatyöttömyyteen. Nyt diginatiivizombit koittavat selvitytyä eta-maiden ulkomaisten halpaduunareiden seassa pätkätöissä, joilla ei elä, kaikesta propagandasta huolimatta näin on käynyt.

Norjassa taas valitsivat sen, että vahva valtio voi omistaa ja sijoittaa ja suorastaan hukkuvat rahaan.

Tämä siitä huolimatta, että osaamistaso noin muutoin on siellä huomattavasti heikompi esim. Patenttien määrä per capita tai pisatutkimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Silloin suomalaiset firmat maksoivat veronsa Suomeen, julkiset palvelut toimivat hyvin ja tulevaisuuteen katsottiin positiivisesti.

Nyt on vain kvartaalit, osingot ja YT:t. Ihmisen arvo on tuotossa. Kaikki on lyhytjänteistä ja kaikki mietitään vain rahassa. Ahneus jyllää.

Arvostan 1800-luvun tehdaspatruunoita. He tajusivat huolehtia työntekijöistään, sillä hyvin viihtyvä työntekijä oli tuottava, pitkäaikainen ja lojaali työntekijä. Palkka oli pieni, mutta patruuna tarjosi tehtaan ääreltä työläisilleen työterveyden, asuinpaikan, lapsille koulun ja jopa oman osuuskaupan.

Entä nykyiset työnantajat? Mihin se raha oikein katoaa?

1970- ja 80-luvuilla suomalaisten elintaso tuli kommunistisen diktatuurin orjien selkänahasta.

Ja kestämättömästä siemenviljan syönnistä luonnon tuhoamisen muodossa.  Äläkä unohda globaalia etelää. Näistä se elintaso edelleen tulee, "diktatuurit" vaan on neoliberaaleja "hauraita demokratioita".

Vierailija kirjoitti:

[Arvostan 1800-luvun tehdaspatruunoita. He tajusivat huolehtia työntekijöistään, sillä hyvin viihtyvä työntekijä oli tuottava, pitkäaikainen ja lojaali työntekijä. Palkka oli pieni, mutta patruuna tarjosi tehtaan ääreltä työläisilleen työterveyden, asuinpaikan, lapsille koulun ja jopa oman osuuskaupan.

Mistä IHMEESTÄ olet saanut tällaisen käsityksen? Ei tuollaista väitä edes röyhkeimmät oikeistopropagandistit.