Mielenterveysongelmat nykyään todella yleisiä - mikä ihmisiä oikein kuormittaa?

Vierailija kirjoitti:

Ennen töiden vieroksujilla oli selkä kipeä, nykyään on mt-ongelma. Sovalla yhteiskunnan elättinä hauskempi olla kuin töissä.

Sinun viestihistoria vuoden ajalta riittäisi todennäköisestä raskaammanpuoleisen diagnoosin antamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on asiat liian hyvin ja liian vähän tekemistä, niin sitten aletaan pyöritellä mielessä kaikkea turhaa. Jos ihmisen perustarpeet ei olisi niin hyvin tyydytetty länsimaissa, ihmisellä ei yksinkertaisesti olisi aikaa ja energiaa vatvoa omia ajatuksiaan taukoamatta.

Liian hyvin? Eivät suinkaan kaikki ole masentuneita. Kyllä siihen yleensä liittyy jonkinlaisia lapsuuden traumoja, yksinäisyyttä, uupumusta.

Edellinen taisi tarkoittaa, että ihmisillä ei olisi aikaa eikä voimia pohtia lapsuutensa traumoja, yksinäisyyttään ja uupumustaan, jos ruokaa saadakseen pitäisi edelleenkin kasvattaa perunansa itse, kalastaa ja metsästää, kotiansa lämmittääkseen kerätä risuja ja kaataa puita, puhtaita vaatteita saadakseen kantaa ämpärillä järvestä vettä  jne jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on muuttunut huutamiseksi ja ihmisten hyväksikäyttämiseksi.

Sellainen ahdistaa kun ei kohdella ihmisiä ihmisinä.

Pitää oikein tarkistaa palkkakuitit että puuttuuko taas jälleen rahaa, vaikka palkkakin on vain sen vähän päälle 8e tunti.

En pitkään kestänyt. Vain 11 vuotta jaksoin ja sitten siirryin eläkkeelle varsin nuorella iällä.

Aluksi huutaminen ja ylitöihin painostaminen vaikutti yöuniin ja siitä se sitten lähti.

En saanut yöllä unta kun ajattelin mitä seuraavana päivänä huudetaan.

Hajosin täysin.

Jos olisin ollut työttömänä nekin vuodet, niin mitään ei olisi tapahtunut.

Työelämä tämän teki ja nyt olen rikki.

T: Rikki

Ei käynyt sitten mielessä esim vaihtaa työpaikkaa?

Minä vaihtelen työpaikkaa vuoden aikaan enimmillään kuudesti ja kyllähän tuollainen on yleistä.

Yleisintä on ettei kysytä työntekijältä haluaako tämä jäädä ylitöihin ja kaikessa hiljaisuudessa vain jätetään tekemään työt "loppuun".

Jos lähtee normaaliin aikaan töistä, niin seuraavana päivänä on huudot. Toki en enää ole työmarkkinoilla kovinkaan suosittu, kun huudan takaisin ja uhkailen liitolla.

Sen takia minä nytkin olen työttömänä.

Ravintola-ala on sellainen minne ei oikeastaan kannata edes lähteä etsimään mitään hyvää työpaikkaa.

Nykyään työelämässä on retuperällä kaikki.

Ei voi pitää sovittuja taukoja ja sitten tuo ihmeellinen ylityöpakko. Ei kysytä mutta suututaan jos ei jää. Ei kuitenkaan palkata lisää työvoimaa mutta oletetaan että ihmisillä ei ole iltapäivällä muuta elämää kuin noukkia ne 8e tunti hilut ilman mitään ylityökorvauksia.

Ei hirveästi vapaa-aikaa korvaa ne parhaimmillaan 16e. Halvalla lähtee ihmisen aika riistäjille.

Mitä olen muidenkin kanssa keskustellut ihan avoimesti, niin ei hirveän hyvältä näytä Suomen työelämä ja työntekijöiden kohtelu. Myös tälläisistä keskusteluista katsotaan happamalla naamalla ruokatunnilla.

Ihan asiallisesti yritän keskustella että mikä on pielessä tässä maassa kun ei taukojakaan keretä pitää ja ei ole varaa hankkia lisää työntekijöitä.

Itsellä ei ole hoitoalan koulutusta mutta ilmeisesti Riisto on sieläkin työnantajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on muuttunut huutamiseksi ja ihmisten hyväksikäyttämiseksi.

Sellainen ahdistaa kun ei kohdella ihmisiä ihmisinä.

Pitää oikein tarkistaa palkkakuitit että puuttuuko taas jälleen rahaa, vaikka palkkakin on vain sen vähän päälle 8e tunti.

En pitkään kestänyt. Vain 11 vuotta jaksoin ja sitten siirryin eläkkeelle varsin nuorella iällä.

Aluksi huutaminen ja ylitöihin painostaminen vaikutti yöuniin ja siitä se sitten lähti.

En saanut yöllä unta kun ajattelin mitä seuraavana päivänä huudetaan.

Hajosin täysin.

Jos olisin ollut työttömänä nekin vuodet, niin mitään ei olisi tapahtunut.

Työelämä tämän teki ja nyt olen rikki.

T: Rikki

Ei käynyt sitten mielessä esim vaihtaa työpaikkaa?

Siis onko tuo mielestäsi ihan ok käytöstä ihmisiä ja työntekijöitä kohtaan?

Pitäisikö vaihtaa mieluummin käytöstä työntekijöitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän parikin ihmistä henkilökohtaisesti, jotka pääsivät masennusdiagnoosilla eläkkeelle alle 40-vuotiaina ja vot, johan parani mt-ongelmat puolen vuoden sisällä! Eli kyllä niitäkin on, joille nimenomaan työllisyys ja tekeminen aiheuttaa mt-ongelmia.

Tunnen samoin.

Sairaanhoitaja joka tekee pätkää.

Työttömänä lopettaa tupakoinnin seinään itsestään. Myös alkoholiongelmaa, kun on kovaa työruuhkaa.

Hänen on pakko nollata ja rauhoittaa pää välipäivinä tai jopa iltaisin.

Tupakoi aina kun kerkeää työtauoilla, koska hommat on menneet niin tiukaksi ettei siihen normaali ihminen kykene. Ei kykene tekemään töitään huolella kun pitää painaa usean työntekijän tahdilla.

Täysin sairas työmaailma nykyään. Kerran itki olkapäätäni vasten kaikkea tätä. Tunnettu ollaan lapsuudesta asti. Työpaikka tupakointi tuli ihan yllätyksenä minulle.

Tuo ihminen voi työttömänä mainiosti. Minustakin työelämä on sairas tällä hetkellä.

Ei ihme jos ihmisiä on sairaseläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Kai tiedätte, että hyvinvointimme perustuu valtion velkaan? Jotta valtio saisi yhä enemmän korko- ja verotuloja, kansalaisia on aivopestävä mahdollisimman varhaisesta iästä alkaen haluamaan oravanpyörään - tai ohjautumaan siihen edes asiaa sen kummemmin ajattelematta. Lapsesta tulee tuote, jonka onnellisuus on sivuseikka suhteessa sääntöihin ja rajoihin! Ikävä kyllä, tämä mentaliteetti on kääntynyt itseään vastaan pahemman kerran. Vaivihkaa, ja kuitenkin ilmiselvänä.

Kyllä. Ihminen ei ole itsessään minkään arvoinen (ihan sama mitä mantraa tolkutetaan), koko ihmisen arvo perustuu sille, mitä hän tuottaa tähän oravanpyörään. Jos putoat, olet vain liikaa, ylimääräinen, tiellä. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta sen enempää kuin kilon pa*kasta.

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-10698717

Mielenterveysongelmat todella lisääntyvät jatkuvasti. Todennäköisesti tämä liittyy yhteiskunnan lisääntyvään polarisaatioon. Pärjäävät pärjää ja heikko murtuu elon tiellä.

Itsellä on fyysisiä sairauksia jotka haittaa elämää pahasti (on diagnoositkin) sekä masennus niiden takia, mutta en saa enää esimerkiksi fysioterapiaa säästön takia, sen sijaan mielenterveysdiagnooseja ja huolta psyykkisestä voinnista riittää. Jos pääsen joskus vielä työkyvyttömyyseläkkeelle, niin suurimmaksi perusteeksi katsottaisiin masennus, jos se pahenee tai pitkittyy.

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tiedätte, että hyvinvointimme perustuu valtion velkaan? Jotta valtio saisi yhä enemmän korko- ja verotuloja, kansalaisia on aivopestävä mahdollisimman varhaisesta iästä alkaen haluamaan oravanpyörään - tai ohjautumaan siihen edes asiaa sen kummemmin ajattelematta. Lapsesta tulee tuote, jonka onnellisuus on sivuseikka suhteessa sääntöihin ja rajoihin! Ikävä kyllä, tämä mentaliteetti on kääntynyt itseään vastaan pahemman kerran. Vaivihkaa, ja kuitenkin ilmiselvänä.

Kyllä. Ihminen ei ole itsessään minkään arvoinen (ihan sama mitä mantraa tolkutetaan), koko ihmisen arvo perustuu sille, mitä hän tuottaa tähän oravanpyörään. Jos putoat, olet vain liikaa, ylimääräinen, tiellä. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta sen enempää kuin kilon pa*kasta.

Semmoista se on. Siksi pitääkin valita, että masentuuko vai taisteleeko. Eläimet käyvät jatkuvaa kamppailua, samoin pohjimmiltaan ihmiset. Ei luontoäitiä kiinnosta mitä mieltä yksilö on mistään, sen ehdoilla on pelattava. Ja olkaa kiitollisia, että elämme suhteellisen pehmeässä yhteiskunnassa, sillä muualla olisitte rahattomana kadulla kerjäämässä samalla kun taudit nakertaisivat kroppaanne.

Ihmiset vaatii hoitoa ongelmiinsa, mutta jäävät kivikautisen psykoterveydenhoidon oravanpyörään missä kukaan ei parane. Olisko aika uudistua?

Vierailija kirjoitti:

Liian vähän merkityksellistä tekemistä. Ennen tehtiin paljon fyysistä työtä, oltiin koko ajan liikkeessä ja sen jälkeen niin uupuneita, ettei ehtinyt alkaa syntyjä syviä murehtimaan. Työttömyys ja/tai tekemättömyys on mielestäni ihmisen mielenterveydelle pahin loukku, johon voi pudota.

No ennen tehtiin paljin ihan merkityksettömiä töitä, koska ei ollut konetta vielä. Lapioitiin jätteitä järven pohjaan yms.

Toki ennen oli kaikesta huolimatta paremmin, että moni metsämies ja maatalon emäntä tekivät merkityksellistä työtä. Maanviljely ja peltotyöt olivat luomua ja inhimullisiä.

Nyt ne tekee koneet hyönteismyrkkyineen, ja jäljellä on enää mielenterveydelle vaarallisia matalapalkkaduuneja määräaikaisina nollasoppareina yms.

Nuorilla ei ole mitään valoista tulevaisuutta. Hidas näivettyminen Detroitin tyylin ja eksponentiaalinen köyhyyden ja katastrofien kasvu. Ennustan, että hedelmällisyysluku painuu jopa alle yhden kymmenen vuoden sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Vaikutti olevan hyvin siinä kuplassa, missä tietämättömyyttään eli. Jos katsoi kuplansa ulkopuolelle, maailma ei todellakaan ollut terve. Olen elänyt teinivuoteni 70-luvulla ja tullut äidiksi 80-luvulla. Silloin suurin osa suomalaisista ei vaan ollut kiinnostunut mistään muusta kuin omasta navastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Silloin oli ihan kauheaa, kiusaamista ei ollut olemassa kuin kiusatun päässä. Masennukselle naurettiin, homoseksuaaleja vainottiin, oppimisvaikeuksia ei ollut mutta tyhmiä oppilaita paljonkin... plus paljon muuta tunteettomuutta kautta linjan.

Koska nyt voi mielenterveydestä vihdoin puhua avoimesti ja hoitoakin on tarjolla. Tietoa löytyy ja anonyymi keskustelu netissä mahdollistaa kokemusten jakamisen.

Nyt on tulva hoitoon koska alamme purkaa sitä kun ”1940 oli tilanne päällä” , kuten joku aikaisemmin sanoi. Sota on aihettanut paljon muutakin traumaa, moni perhe menetti jäsenen, elättäjän, isän... tuli alkoholismia, hammasta purren selviytymistä.

Kasvatus jäi harvojen vastuulle, mahdolliset hyvien tunnetaitojen siirtämiset seuraaville polville ehkä katkesivat.

Maamme kaupungistui parissa kymmenessä vuodessa, yhteiseloon ei ollut sosiaalista mallia.

Olisi ihme jos_ei_olisi masennusta, tyypillinen keskustelu täälläkin sisältää paljon dissausta ja nokittelua, se on vanhan Suomen malli. Nuorilla onneksi on uusia vaikutteita.

Kuormittuminen kumuloituu, kun kellään ei ole aikaa eikä kiinnostusta kuunnella tai auttaa ketään kun kaikilla on omatkin kriisit koko ajan päällä. Kaikesta tulee pelkkää selviytymistä ja minäprojektin uskottavana pitämistä. Ihmisistä yksinäisiä.

Syitä? Ehkä työn ja ihmissuhteiden silppuuntuminen. Silpputyö ei riitä elämiseen, mutta vakityöläiset uupuvat yt-maailmassa. Ja ehkä se ristiriita, kun yhtäältä nykyisin pitäisi olla kaikessa tosi vapaa ja rajaton, mutta toisaalta jos olet vähänkin moralisoitavissa, olet ikään kuin hirveän syyllinen kaikkeen koko ajan. Yhteisöt eivät tue, vaan hylkäävät ja syyllistävät. Ei voi tehdä kuin vääriä valintoja, se kuormittaa. Mediakin vahvistaa näitä kuormituksia joka päivä, ja some varsinkin.

Internet ja some.

Ihmisiä on somen takia kaikkialla, mutta ei ketään siinä sun olohuoneessa teekupposen kanssa jutustelemassa.

Kaikkea on liikaa tarjolla, kaikkea periaatteessa voisi saada, kaikkialle voisi matkustaa, kaikkea voisi tehdä. Tulee ähky ja lopulta kaikki tuntuu merkityksettömältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta ketju täyttyy mielialalääkkeiden jyrkän linjan vastustajista, joilla ei ole kuitenkaan tarjota mitään ratkaisuja mihinkään. Maaninen kirjoittelu ja mustavalkoinen vastustaminen on tietysti oire jonkinlaisesta hoitamattomasta henkisestä ongelmasta.

Luepa kirja "Tappava psykiatria ja lääkinnän harha" ja mieti asiaa uudelleen.

Luepa kirja Nalle Puhin kootut kertomukset, ja mieti asiaa uudelleen.

Huono vanhemmuus. Lapset eivä osaa käsitellä tunteitaan eivätkä opeta hoitamaan käytännön asioita. Nythän on muotia hakea lääkäriltä pillerit vaikka hautajaisia varten. Eräs naislääkäri kertoi sanoneensa, että suru ei ole sairaus eikä antanut lääkettä potilaalle. Pitää itkeä, kun itkettää ja nauraa, kun naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47v erakkoäiti kirjoitti:

Onko tämä maailma sinusta terve? Minusta ihminen joka ei sairastu tästä maailmanmenosta, on enemmän vinksallaan, kuin se jonka mieli murenee tästä sairaasta ihmisten maailmasta.

Mulla ollut mt-ongelmia nuoresta asti, joihin johtaneet pahat kokemukset, ELÄMÄ. Eikä helpota asiaa kun pitää enemmän luonnosta kuin ihmismassoista, ympäristö tuhotaan ja ihmisiä kaikkialla.

Milloin maailma on mielestäsi ollut terve? 500 vuotta sitten? Millä tavalla? Se mikä pitää paikkansa on, että tieto lisää tuskaa. Jos emme tietäisi näin hyvin, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, eläisimme vain omassa kuplassamme autuaan tietämättöminä, että maailma ei ole terve. 

70- ja 80-luvuilla asiat vaikutti olevan aika hyvin ja menevän hyvään suuntaan. Oli töitä, tulevaisuus, ilmastonmuutos toki jo alkanut.

Vaikutti olevan hyvin siinä kuplassa, missä tietämättömyyttään eli. Jos katsoi kuplansa ulkopuolelle, maailma ei todellakaan ollut terve. Olen elänyt teinivuoteni 70-luvulla ja tullut äidiksi 80-luvulla. Silloin suurin osa suomalaisista ei vaan ollut kiinnostunut mistään muusta kuin omasta navastaan. 

Tähän vielä lisään, että yhteisöllisyyden katoaminen ja yksinäisyyden lisääntyminen ovat seurausta päätöksistä, joita 70- ja 80- luvuilla tehtiin. Asiat, jotka ennen olivat perheen, suvun ja naapuriyhteisön tehtäviä, siirrettiin juuri noilla vuosikymmenillä yhteiskunnan tehtäviksi.