Mielenterveysongelmat nykyään todella yleisiä - mikä ihmisiä oikein kuormittaa?

Nykyihmiset on monesti itsekkäitä, eivät kanna toistensa kuormia, empatiaa ja apua on arjessa vaikea saada. Sitten sitä haetaan terapeuteilta. 

Itse olen hyötynyt tästä sivustosta: https://kirkonkeskusteluapua.fi/ kun läheisistä ei ole ollut kuuntelijoiksi murheissani. 

Yritän myös noudattaa vuorisaarnan neuvoja ja rakkauden kolmoiskäskyä, kohdella muita kauniisti ja auttaa ja palvella kaikkia kun voin. Rukoilla rakkaudellisesti myös niiden puolesta, jotka kohtelee mua huonosti. 

Seuraa rahaa. Kuka maksaa ja kenelle. Ja mistä raha tulee.

Lääkkeet eivät ole ilmaisia ja niitä kirjoittaa lääkärit.

Nykyisin kestetään vain positiivisia tunteita. Ennen oli normaalia olla surullinen, kun menetti jotain (ei saanut työpaikkaa, isä kuoli jne.), nyt sitä tunnetta ei kestetä edes hypoteettisen ajatuksen tasolla. Kun ei olla iloisia tai mielessä käväisee oma kuolevaisuus, niin mennään terapiaan. Masennus on hyväksytty syy olla palkallisesti pois töistä pelaamassa tietokoneella jne.

Ei opiskelukavereillasi olisi ollut mitään mielenterveysongelmia 20 vuotta sitten, mutta nyt kaikki on medikalisoitu ja alakulosta on tehty ahdistus. Palveluja on tarjolla paljon ja edullisesti, "mielenterveysongelmista" on tehty arkipäivää.

Mikä ei poista sitä, etteikö edelleenkin olisi olemassa perinteisiä mielisairauksia. Niiden määrä ei ole kasvanut.

95v isomummoni naurahti kerran, että koko Suomella oli akuutti stressireaktio 40-luvulla, mutta ei ollut aikaa jäädä märehtimään tunteita. Piti mennä eteenpäin.

Nyt on vahva usko siihen, että elämänsä voi pysäyttää ja jäädä pohtimaan, että oliko se tuo sana tai tuo teko, joka laukaisi minussa tämän.

https://yle.fi/uutiset/3-10698717

Mielenterveysongelmat todella lisääntyvät jatkuvasti. Todennäköisesti tämä liittyy yhteiskunnan lisääntyvään polarisaatioon. Pärjäävät pärjää ja heikko murtuu elon tiellä.

Et ole paljon aikaa palstalla viettänyt, ellet ole huomannut mt-ongelmia.

On niitä ollut aina, ei ole vain osattu nimetä ja ei ole myöskään ollut kulttuurisesti hyväksyttyä tuoda esille.

Ennen ei ollut kylähulluja yms.? Kyllä oli, mutta niillekin oli töitä kun kaikkea ei oltu voitu vielä koneellistaa, ja toisaalta ei ollut somekohuja, eli sopimattomatkin saivat säilyttää työpaikkansa (mikä ei ollut hyvä juttu ollenkaan).

Mulla 40-vuotinen kuormitus. Liikaa jatkuvasti kaikkea dramaattista kuormaa. Yksin joutunut käsittelemään ja selviämään. Lääkkeiden sopimattomuus. Osaamattomuus Elää ja ottaa kevyin rantein. Yhteiskunnan ja työpaineet. 

yksinn kirjoitti:

Mulla 40-vuotinen kuormitus. Liikaa jatkuvasti kaikkea dramaattista kuormaa. Yksin joutunut käsittelemään ja selviämään. Lääkkeiden sopimattomuus. Osaamattomuus Elää ja ottaa kevyin rantein. Yhteiskunnan ja työpaineet. 

Niin ja geeneissä. Epäpätevät vanhemmat, oikeasti.

Ennen tappoivat itsensä. Itsemurhat kääntyivät laskuun kun mielialalääkkeet tulivat myyntiin.

Olette lama-ajan hedelmiä...

Kyllähän feissareiden ja kerjäläisten kohtaaminen päivittäin ajaa ihmisen mt-ongelmiin. Ei sota-ajan kokenut voi tajuta, miten vahvasti sellainen vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen tappoivat itsensä. Itsemurhat kääntyivät laskuun kun mielialalääkkeet tulivat myyntiin.

Nyt jatkavat elämää zombieina lääkkeen kera.

nupit ovat tyhmentyneet parissa vuäirntään osikymmenessä, väkeä halutaan ties mistä selittämällä sitä työperäiseksi, vapaa kasvatus, netti ja mobiilin tuomat ongelmat "natiiveilla", huonoi itsetunto johtaa käytöshäiriöihin ja kiusaamiseen, oikeistolaispolitiikka "ongelmat maton alle ja hynät mulle" tyyli jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tappoivat itsensä. Itsemurhat kääntyivät laskuun kun mielialalääkkeet tulivat myyntiin.

Nyt jatkavat elämää zombieina lääkkeen kera.

Haluatko avata, mitä zombina oleminen tarkoittaa? ja onko se pahempi, kuin kuolema?

Kai tiedätte, että hyvinvointimme perustuu valtion velkaan? Jotta valtio saisi yhä enemmän korko- ja verotuloja, kansalaisia on aivopestävä mahdollisimman varhaisesta iästä alkaen haluamaan oravanpyörään - tai ohjautumaan siihen edes asiaa sen kummemmin ajattelematta. Lapsesta tulee tuote, jonka onnellisuus on sivuseikka suhteessa sääntöihin ja rajoihin! Ikävä kyllä, tämä mentaliteetti on kääntynyt itseään vastaan pahemman kerran. Vaivihkaa, ja kuitenkin ilmiselvänä.

Liian vähän merkityksellistä tekemistä. Ennen tehtiin paljon fyysistä työtä, oltiin koko ajan liikkeessä ja sen jälkeen niin uupuneita, ettei ehtinyt alkaa syntyjä syviä murehtimaan. Työttömyys ja/tai tekemättömyys on mielestäni ihmisen mielenterveydelle pahin loukku, johon voi pudota.

Keskustelit kahden ihmisen kanssa, jotka sattuivat molemmat olemaan niin onnekkaita että saavat apua ja päättelit siitä että mielenterveysongelmia on ihan älyttömästi?

Ei sitä aina välttämättä mikään kuormita, mt-ongelmia voi tulla vaikka eläis maailman iiseintä ja leppoisinta elämää ilman minkäänlaista kuormitusta.

Kohta ketju täyttyy mielialalääkkeiden jyrkän linjan vastustajista, joilla ei ole kuitenkaan tarjota mitään ratkaisuja mihinkään. Maaninen kirjoittelu ja mustavalkoinen vastustaminen on tietysti oire jonkinlaisesta hoitamattomasta henkisestä ongelmasta.