Mielenterveysongelmat nykyään todella yleisiä - mikä ihmisiä oikein kuormittaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mun kommentti ei mene läpi?

Siinä oli joku kielletty sana. Esim i.tsemurha ilman pistettä taitaa olla kielletty. 

Niin, tunteellinen ihminen on nykyisin erityisherkkä ja alakuloinen tai surullinen on masentunut. Ei ole opittu tunteita ja tunteiden hallintaa kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Työajan lyhentäminen olisi yksi tehokkaimmista, lääkkeettömistä keinoista jaksamisen ja elämänlaadun parantamiseksi."

Tuossa oli yksi suurenmoisimmista viisauksista kiteytettynä yhteen lauseeseen.

Olen täysin eri mieltä. Työajan lyhentämisellä ei ole mitään järkeä niihin tulosyksikköihin, joihin pitää itse mennä vastaamaan heti seuraavana päivänä. Todellakin ärsyttää, kun joka paikassa huudetaan "lisää liksaa". Jos tilille työnantaja maksaa 200e lisää, niin helpottaako kiireet? Minä ainakin olisin tyytyväinen vaikka normaaliin palkkaan, jos olisi työntekijöitä enemmän. Tämä on se tavoite, eikä aina se palkka. 

TÖIHIN LISÄÄ HENKILÖKUNTAA!! Esim. sairaanhoito, keittiö, tarjoilija tai lastenhoito.

Ei se 200e tilillä vähennä sinun kiireitä, väsymystä ja loppuunpalamista!!!

Kyllä lyhyemmän työajan edit ovat ihan kiistattomat:

esimerkiksi MICROSOFT lyhensi Japanissa työviikon nelipäiväiseksi (laskematta palkkoja ).

Myynti kasvoi välittömästi 40 prosenttia.

Eihän työajat jossakin MICROSOFTissa Japanissa ole sama asia kuin Suomen koulukeittiössä, sairaalassa tai päiväkodissa. Miten lyhennät työpäiviä esim. hoitoalalalla, kun muutenkin on hoitajista pula? Jos Japanissa on mahdollista tehdä näin, niin miksi päättelet, että se on kiistaton tosiasia toimia meillä, kun se on minun mielestäni joillakin aloilla aivan mahdoton toteuttaa. Myynti, myynti no jaa? Et varmaankaan ajattele, että Suomessa on sellainenkin työ kuin periodityö, jolloin ollaan viikonloppuna, jouluna uutenavuotena, pääsiäisenä, vappuna ja juhannuksena. Ei silloin lyhennetä työpäiviä, koska näille kaikille hoivattaville pitää antaa myös samat juhlat kuin muillekin. Kyllä nytkin on töissä ihana laittaa joulua vanhuksille. Henkilökuntaa lisää! 

Sitä minäkin olen miettinyt että miksi helkkarissa sinne ei muka voi palkata kunnolla sitä porukkaa.

Hoidon tasokin paranisi  kerrasta oikeasti laadukkaaksi.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen. En ole lukenut ketjua. 

Olisiko mahdollista, että nyt asiat ovat kuitenkin Suomessa aika hyvin. Tällöin on varaa alkaa käsitellä asioita, joita aiemmat sukupolvet eivät kyenneet selvittämään. Sota-ajan kokeneet traumatisoituivat ja tahtomattaan traumatisoivat lapsensa. Pahasti traumatisoituneet lapset eivät kyenneet vielä avoimesti sairastamaan. Tai no ... Tupakointi, alkoholin käyttö jne. oli aiemmin yleisempää kuin nyt. Niillä lääkitsivät itseään, kurittivat lapsiaan jne. Heidän lapsensa ovat nyt ne, jotka terapiassa hoitavat näitä ylisukupolvisia traumoja. Siihen on mahdollisuus, kun elintaso on noussut ja elämä helpottunut. En tiedä, onko tässä perää, mutta omassa perheessäni se on näin. Minä ja sisarukseni olemme terapiassa ja meillä on mt-diagnoosi. Äitimme oireilee nyt vanhoilla päivillään ja käy ihan psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa, mutta vain sitä että hänellä on niin paljon huolta ja murhetta - ei hänellä mt-diagnoosia ole, vaikka hän on kyllä aika kipeä mieleltään. Isäni taas on terveydenhuollon papereissa "ihan terve", mitä nyt oli lapsiaan kohti sadistinen kodin suljettujen ovien takana. Sodan kokeneet isovanhemmat eli vanhoiksi saakka jonkinlaista selviytymistaistelua kukin omalla tavallaan. Kyllä minä kovasti ajattelen, että olen sukuni terveimmästä päästä, vaikka paradoksaalisesti olen diagnoosien puolesta sairain niin kauan kuin en ole parantunut. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kestetään vain positiivisia tunteita. Ennen oli normaalia olla surullinen, kun menetti jotain

Höpsis!

Ensinnäkin edellisen sukupolven KÄSITTELEMÄTTÖMÄT ongelmat eivät häviä minnekään, vaan siirtyvät tutkitusti seuraaville sukupolville. Esim. 3 sukupolvea. Nykyiset yli 20v käyvät ekaa kertaa käsittelemässä kotiolojaan terapiassa.

Uudet sukupolvet ovat tietoisempia käytettävissä olevista hoitomuodoista (terapia, lääkkeet, keskusteluapu) ja ovat valmiimpia tartuttumaan niihin ei liity enää yhtä paljon stigmaa/häpeää kuin ennen.

Ts. nykypäivän 25v. menee terapiaan, koska entisajan suomipappa ei uskaltanut. Pappa kenties hoiti itseään alkoholilla tms.

Huomatkaa, että ihmisiä on Suomessa vähän enemmänkin kuin vuosikymmeniä sitten. Kun väkiluku kasvaa ja tieto kasvaa (joka puolella netti/lehdet/ym), ihmisten tietoon tulee enemmän ongelmia kun niistä puhutaan ja uskalletaankin puhua. 100 vuotta sitten ihmisellä ei ollut tietoa elämänsä aikana kuin murto-osa siitä mitä on nyt. Muistan opettajani kertoneen että entisajan ihmiset saivat elämänsä aikana tietoa saman verran kuin nykyajan ihmiset yhdestä päivän sanomalehdestä.

Itsekin terapiassa "jopa joka viikko" ihan omasta tahdostani. Aloitin sen vasta yli 25v. Syy: lapsuuden vakava hyväksikäyttö ja siitä nousseet takaumat. Lisäksi toinen vanhemmista mahd. narsisti, hän kasvoi väkivaltaa nähden. Tämä väkivaltaa harjoittanut isovanhempi oli itsekin sodan, köyhyyden ja mahd. hyväksikäytönkin traumatisoima.

Minulle on sanottu että olen sosiaalinen ja että minulla on ns. resilienssiä (kykyä sietää vaikeuksia), jopa vahvana ihmisenä ammattilainen pitänyt. Haluan, että kun joskus perustan perheen, olen sellainen äiti, joka on käsitellyt ongelmansa ja kasvanut ihmisenä. Ennen terapiaa en ollut kertonut traumoistani lähes kenellekään ja muutenkin oli vaikea luottaa ihmisiin.

AP:lle kysymys, miksi joka viikkoinen terapia olisi merkki mt-ongelmista tai edes traumoista? Moni käy terapiassa kehittääkseen itseään, vaikkei ongelmia olisi.

Niitä "minä olen aina oikeassa eikä minun tarvitse kasvaa" -eläkeläisiä ja vanhuksia meillä on pilvin pimein jo. Ihan tervettä että ihmiset yrittävät ratkaista ongelmiaan ilman että purkavat ne lapsiinsa tai alkoholiin.

Tuossa ylipaino-ketjussa syyllistettiin masentuneita ja lääkkeiden syöjiä. Kommenti sai paljon peesausta osaskseen ja se kertookin siitä miksi suomalaiset voivat huonosti. Kaikki p*ska: mm. seks. hyväksikäyttö, r*iskaukset, koulukiusaaminen ja läheisten kokemat kärsimykset pitäisi hammasta purren unohtaa ja mennä eteenpäin. Nämä masentuneille naurajat ovat itse mieleltään vielä mustempia ja saattavat kärsiä jopa persoonallisuushäiriöstä, joita Suomessa on väkilukuun nähden eniten Euroopassa. 

Suomalaiset naiset ovat vahvoja ja itsenäisiä yrittäjänaisia, vaikka puolet alle 35-vuotiasta käyttää/on käyttänyt psyykenlääkkeitä! He eivät oikeasti osta näitä lääkkeitä itselleen, vaan omille miehilleen, ketkä eivät uskalla hakea niitä lääkkeitä itse! "Kun naiset tekevät yhteistyötä, ihmeellisiä asioita tapahtuu!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kapitalistisesta vieraantumisesta johtuu.

Viime vuosikymmenten aikana ihmisten perhe- ja paikallisyhteisöt on hajonneet eikä muuta ole vielä tullut tilalle. Sosiaaliset suhteet on siis sekä vähentyneet että heikentyneet.

1980-luvulta alkaen yhteiskunnan arvopuhe on koventunut ja epäinhimillistynyt. Tämän merkitystä musta aliarvioidaan valtavasti mielenterveydestä, toivottomuudesta, lapsettomuudesta ja pahoinvoinnista puhuessa. Ei ennen joka tuutista koko ajan suoltanut korville kilpailupuhetta ja sitä, että olet arvoton jos et tallo ja taistele itseäsi huipulle. Itsekkyyttä ihannoivaa puhetta, puhetta "parisuhdemarkkinoista" yms jossa ihmissuhteet uudelleenmääritellään voitontavoitteluksi jossa toinen osapuoli on yhtä aikaa vastustaja ja välikappale. Puhetta, jossa yhteisen vastuun puute ja se että kansa on voimaton muuttamaan yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi oletetaan lähtökohtana. Ei voida puuttua ympäristörikoksiin, ei voida auttaa kehitysmaita, ei voida lopettaa sotia, ei voida estää veronkiertoa, ei voida pysäyttää palkkataso ja työntekijöiden oikeuksien polkemista koska demokratia on voimatonta kansainvälistä liiketoimintaa vastaan. Voimattomuuden tunne on lamaannuttava ja herättää itseinhoa. Informaatiotulva on huumaava ja media suunniteltu hämmentämään ihmisiä, yksilö on niiden edessä kyvytön ymmärtämään maailmaa. Mihinkään tietoon ei voi luottaa, missään ei ole järkeä. Ihminen joko menettää kokonaan luottamuksensa omaan kykyynsä tulkita ja arvioida tosiasioita ja kyynistyy, tai alkaa uskoa salaliittoteorioihin.

Sosiaaliturva ja toimeentulo on heikentyneet länsimaissa samana aikana. Elintaso on noussut koska sitä mitataan älypuhelimista, lennoista, autoista, koulutustasosta. Nämä asiat ovat joko tarpeettomia tai haitallisia ihmisen hyvinvoinnille, mutta osa on välttämättömiä sen vuoksi, millaiseksi yhteiskunta on muovautunut.

Sitten on tämä jatkuva epävarmuus, yhteiskunnan jatkuvasti kiihtyvä, osin teknologisesti ajettu muutos. Nykyään pidetään ihanteellisena vakauden puutetta, ainaista sopeutumista. Harvalle sopii psykologisesti sellainen maailma, jossa ei ole kiinnekohtaa ja olisi oltava "dynaaminen" ja energisoiduttava kaaoksesta.

Eikä pidä aliarvioida senkään seikan vaikutusta, että on kiistaton fakta että ilman nopeaa muutosta on huomattava riski että planeetta käy sadassa vuodessa lähes elinkelvottomaksi. Tämän asian aktiivinen poissulkeminen tietoisuudesta tuskin tekee hyvää niillekään jotka kieltäytyvät siihen uskomasta.

Lisään vielä, että mielenterveysongelmia lisää valtavasti myös ympäristön epäterveellisyys. Keho ja mieli ovat yhtä ja kummankin pahoinvointi vaikuttaa toiseen. Pienikin unen puute on todella vahingollista epidemiogisella tasolla. Työelämä ja muut velvoitteet haittavat unta entistä enemmän. Ruudut ja stressi laskevat unen laatua. Ravinto on muuttunut epäterveellisemmäksi. Suolistoflooran keskeinen rooli joissakin masennuksen ja ahdistuksen muodoissa on todistettu ja ylipainoepidemiastakin näkee, että ihmisten suolistot voivat todella huonosti. Liikkuminen oli ennen itsestäänselvää ja elämän lomassa toteutuvaa eikä erillinen velvoite, jonka toteuttamiseen vaaditaan taas lisää voimavaroja, aikaa ja jaksamista.

Siitähän oli juurikin juttua - se Turin yliopiston biologi joka paransi itsensä masennuksesta...

Tietenkään kaikkea mt-ongelmaa ei voi kuvitella parannettavan lääkkeettömästi mutt minäkin kyllä uskon että merkittävä osa masentuneista ihmisista paranisi (eli kokisi itsensä vähemmän masentuneeksi) jos ihmiset pitäisivät itsestään huolta: oikea ravintotasapaino, liikunta, uni, mielekkäät harrastukset, päihteettömyys.

En tietenkään edusta kaikkia masentuneita, mutta olen testannut tuon käytännössä eikä se riitä. Sen sijaan jos saisin mielekkään, ei liian stressaavan työpaikan jossa mukava työyhteisö, se auttaisi paljon enemmän.  

Vahvat ja voimaantuneet suomalaiset naiset ilmoittavat olevansa itse psyykenongelmaisia vaikka oikeasti heidän miehensä/perheenjäsenensö on oikeasti se sairas! Ottavat stigman luodin itseensä! Oikeaa uhrautumista!

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo. Se että miehillä ja naisilla ei ole selkeitä roolejaan. Ja yllättäen tämä kuormittaa lähinnä naisia.

Joo, kyllä naiset olivat hirveän onnellisia ennen ihmisoikeuksia, ehkäisyä jne. Ei ollut onneksi yhtään rankkaa se 15 lapsen synnyttäminen ja lapsivuoteeseen kuoleminen 27-vuotiaana. Ei ollut yhtään rankkaa joutua sietämään hakkaavaa miestä. Ei ollut yhtään rankkaa kun ei saanut päättää mitä omassa elämässään tekee.

Häipykää, sovinistit.

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo. Se että miehillä ja naisilla ei ole selkeitä roolejaan. Ja yllättäen tämä kuormittaa lähinnä naisia.

Tämä on usan alt rightistä peräisin oleva tarina, jolla ei ole mitään totuuspohjaa.  90% naisista ei kaipaa takaisin 50-luvulle. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ylipaino-ketjussa syyllistettiin masentuneita ja lääkkeiden syöjiä. Kommenti sai paljon peesausta osaskseen ja se kertookin siitä miksi suomalaiset voivat huonosti. Kaikki p*ska: mm. seks. hyväksikäyttö, r*iskaukset, koulukiusaaminen ja läheisten kokemat kärsimykset pitäisi hammasta purren unohtaa ja mennä eteenpäin. Nämä masentuneille naurajat ovat itse mieleltään vielä mustempia ja saattavat kärsiä jopa persoonallisuushäiriöstä, joita Suomessa on väkilukuun nähden eniten Euroopassa. 

Mun psykologina toimiva tuttava sanoi uskaltavansa epäillä, että n. 50% suomalaisista on joko psykopatiaa, narsismia tai epäsosiaalinen persoonallisuuhäiriö. Nauroin hänelle että älä viitsi. Hän  sanoi että kohtaa työssään joka viikko useita kymmeniä uusia tapauksia, jotka ovat tämän kaltaisten ihmisten uhreja. Syynä on tunnekylmä kasvatus, jota harrastetaan melkein jokaisessa suomalaisessa perheessä. 

Hyvinvointivaltio on ajettu ihan tarkoituksellisesti alas, kilpailuyhteiskunnassa kaikki ei pärjää ja osa niistäkin jotka pärjäisivät, masentuvat kun elämä on yhtä paskaa kilpailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo. Se että miehillä ja naisilla ei ole selkeitä roolejaan. Ja yllättäen tämä kuormittaa lähinnä naisia.

Tämä on usan alt rightistä peräisin oleva tarina, jolla ei ole mitään totuuspohjaa.  90% naisista ei kaipaa takaisin 50-luvulle. 

Ei tietoisesti.

Mutta alitajunta ohjaisi siihen suuntaan ja niin mieli järkkyy.

195, kuulostat mun nuoremmalta versiolta. Itselläni tilanne ei ole helpottanut, vaikka nykyään osaan vältellä huonoa seuraa tai oikeastaan kaikkea seuraa! Olen sosiaalinen työaikana, mutta illat vietän yksin viiniä juoden. Edes viiden vuoden intensiivinen terapia ei parantanut mua. Olen myös aloittanut ja lopettanut useita harrastuksia ja ihmissuhteita. Luovutin muutama vuosi sitten ja olen alkoholisoitunut vähitellen yhä pahemmin. Olen silti suorittanut tutkintoni loppuun. Valitettavasti edes ktmn paperit eivät työllistä nykyään. Teen hanttihommia paremman puutteessa. Onpahan edes jotain. N38

Työelämän kasvavat vaatimukset. Jatkuva tietotulva ja onlinessa oleminen. Jatkuvasti ollaan tietoisia, mitä maailmalla, tuttujen ja tuntemattomien elämässä tapahtuu, whats appi-ryhmät piippavat yötä päivää. sähköpostia laitetaan lyhyellä varoitusajalla ja oletetaan aina saavutettavissa olemista. Ennen kun lähdettiin lomamatkalle, siellä oltiin viikko rauhassa kaikesta irrallaan ja lähetettiin postikortti. Nyt lomallakin pitää olla saavutettavissa, kun se on tehty niin helpoksi. Ei ole "hyvää syytä" irrottautua somesta/verkosta. Aistitulva on lisääntynyt ihan hirmuisesti..

Ihmiset asettavat itselleen ylitsepääsemättömiä paineita niin työssä kuin kotielämässä:

-

- täytyy olla timmi kropaltaan iästä riippumatta (mieluiten painindeksi tuijottaen)

-täytyy esittää hienoa somessa valkosine lakanoineen ja vehreine kasveineen

-täytyy jaksaa olla erinomainen työssä ja mieluusti ottaa töitä kotiinkin, jos ei sitten ole

-yksityisyrittäjä, joka todennäköisesti kaatuu ennenaikaiseen hautaan hymyssä suin maailmalle iloisesti esiintyen kaiken maailman pölleihin, velleihin ja alveihin jatkuva luottotietojen menetys niskassaan, koska...

-ilman luottotietojahan ei saa edes kaupunginasuntoa (Helsingissä), mikä olisi tietysti suuri häpeä, koska täytyy olla omakotitalo, kaksi lasta, uima-allas, kolme autoa ja rotukoira

-täytyy mys olla hyvä äiti/isä, mikä tarkoittaa suloisia some-päivityksiä ja ehdottomasti reippaita, päivittäisiä lenkkejä ja puistosekoiluja... anteeksi -seikkailuja säästä riippumatta

-lajitittelu(PAKKO)

-superterveellinen, mieluusti kasvisruoka (ei ikinä, missään nimessä einekseen viittaavaankaan lautaselle, vaan ihan itse on ainekset silputtava ja uunissa tai höyryttäen valmistettava, koska keittäminen paistamisesta puhumattakaan on synti)

4

307 jatkaa, mun nuoruudessa puhuttiin, että mikäli jaksaa opiskella, saa hyvän/varman työpaikan. Mulla oli hyvä keskiarvo ja opiskelin/tein harjottelujaksoja ulkomailla. Kielitaitoa ja valmiutta heittäytymiseen siia löytyy. Silti tämäkään ei riitä nykyisillä työmarkkinoilla. Pitäisi tuntea oikeat ihmiset ja olla onnekas, että saisi sen ensimmäisen oman alan työn. Olen tarjoutunut ilmaiseen harjoitteluun yms, mutta sekään ei auta. Olen harkinnut vakavasti muuttoa esim Norjaan.

Vähemmästäkin masentuu, kun ei voi hyödyntää taitojaan täysi määräisesti. Joudun joka päivä selittämään muille työntekijöille useita kertoja mitä tehdään ja miten. Jostain syystä duunarialoille päätyy paljon adhd tyyppejä tai muuten vaan huonomuistisia ihmisiä. Joudun turruttamaan aivoni lääkkeillä ja alkoholilla. En muuten jaksaisi yksinkertaisia kolleegojani ja työn toisteisuutta. N38

Kannabiksen käyttö on yleistynyt ja sitä kokeillaan jo nuorina teineinä