Keinoja: miten jaksaa kun ei siedä miehensä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, kuinka paljon elät heidän kanssaan. Koko ajan, vuoroviikoin vai viikonloppuisin. Ku sinen tilanne, jos koko ajan. Silloin olisi vain pakko ajatella toisin.

Minun mieheni lapset käyvät vain joka toinen vkl, eli minun ei tarvitse sietää heitä. Nukun aamuisin pitkään, ja sen jälkeen teen omiani. Kasaan sille viikonlopulle kaikki ylimääräiset tehtävät.

Tietysti pohjalla on mieheni lupaus ennen yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa, että hän ei tule vaatimaan minulta yhtään mitään, mitä lapsiin tulee.

Kohtuuton lupaus mieheltäsi. Entä, jos lasten äiti kuolisi. Lapset olisivat sitten koko ajan teillä.

Se on sitten ihan eri asia. Sitten pitäisi miettiä kuvio uudelleen, ei pelkästään minun, vaan myös miehen. Mies tekee pitkää päivää, ja jos olisi lähi-isä niin haluaisiko hän, että lapset olisivat aina koko päivän yksinään?

En minä tuollaista mieti. En yleensäkään mieti, että mitä jos kuolen huomenna, mitä jos joudun työttömäksi huomenna, mitä jos....

No sehän olisi selvä asia että mies ei enää tekisi pitkää päivää vaan ottaisi vastuunsa vanhempana. Tai vaihtoehtoisesti lapset lähtisi sijoitukseen.

T:akateeminen vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, kuinka paljon elät heidän kanssaan. Koko ajan, vuoroviikoin vai viikonloppuisin. Ku sinen tilanne, jos koko ajan. Silloin olisi vain pakko ajatella toisin.

Minun mieheni lapset käyvät vain joka toinen vkl, eli minun ei tarvitse sietää heitä. Nukun aamuisin pitkään, ja sen jälkeen teen omiani. Kasaan sille viikonlopulle kaikki ylimääräiset tehtävät.

Tietysti pohjalla on mieheni lupaus ennen yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa, että hän ei tule vaatimaan minulta yhtään mitään, mitä lapsiin tulee.

Kohtuuton lupaus mieheltäsi. Entä, jos lasten äiti kuolisi. Lapset olisivat sitten koko ajan teillä.

Se on sitten ihan eri asia. Sitten pitäisi miettiä kuvio uudelleen, ei pelkästään minun, vaan myös miehen. Mies tekee pitkää päivää, ja jos olisi lähi-isä niin haluaisiko hän, että lapset olisivat aina koko päivän yksinään?

En minä tuollaista mieti. En yleensäkään mieti, että mitä jos kuolen huomenna, mitä jos joudun työttömäksi huomenna, mitä jos....

No sehän olisi selvä asia että mies ei enää tekisi pitkää päivää vaan ottaisi vastuunsa vanhempana. Tai vaihtoehtoisesti lapset lähtisi sijoitukseen.

T:akateeminen vela

Ei, kyllä sinun pitää kantaa vastuusi lapsista joiden kanssa asut. Miehellä on oikeus ja velvollisuus tehdä pitkää päivää.

Jätä se uusperheet eivät toimi se on nähty :)

En tajua, miksi oikein kerjätään ongelmia menemällä uusperhekuvioon.

Miksi täällä on näitä pellejä jotka aina kommentoi, no eroa. Lapset voivat olla oikeasti rasittavia ja kasvatettu eri lailla, ei se helppoa ole. Tsempit aapeelle. Jos mahdollista, keskustele miehen kanssa niistä asioista mitkä mättää kun ovat teillä. Voisiko jotain muuttaa? Mieti onko heissä jotain kivoja puoliakin. Mutta pitää olla aika hyvä mies että jaksat tämän rumban 🙂

Vierailija kirjoitti:

En lukenut aloitusta mutta jätä se sika.

Olet mielestäsi hauska varmaankin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut aloitusta mutta jätä se sika.

Olet mielestäsi hauska varmaankin

Ei siinä kauheasti vaihtoehtoja ole jos ei siedä toisen kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut aloitusta mutta jätä se sika.

Olet mielestäsi hauska varmaankin

Ei siinä kauheasti vaihtoehtoja ole jos ei siedä toisen kakaroita.

Ainahan sitä voi miehelle sanoa että nyt loppuu tuo kakaroiden hyysääminen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen pitäisi tietää perustaessaan uusperheen, että saa samalla toisen osapuolen lapsetkin. Moni on sanonut, ettei kannata perustaa uusperhettä jos ei ole valmis hyväksymään ja jopa rakastamaan toisen lapsia. Siitä pitää lähteä liikkeelle.

joo lasta voi rakastaa jos se  puolison eksä ei pilaisi kaikkea ,jos hän tekee kaiken mahdollisimman hankalaksi ja kumppani vielä vähättelee, että älä anna mennä tunteisiin kun muutenkin on vaikeaa uusperheessä niin siinä voi rakkaus vähän rakoilla

itse olet yksin ja puolison perhe pyörii sun ympärillä kuka mitenki, vähän on yksinäistä

sivusta

Ei kannata ottaa puolisoa ns. toiselta kierrokselta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ottaa puolisoa ns. toiselta kierrokselta.

ei kaikkien eksät ole hankalia on kyllä toisesta ääripäästä toiseen ihan tuuria minkä kohtaa

sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiesin alunperinkin että en ole lapsi-ihminen, en siedä melua ja muutenkin, oma aika on tärkeää. Siitä huolimatta löin hynttyyt yhteen miehen kanssa jolla lapset. Kun lapset oli pienempiä ja viikko-viikko, kaikki meno osaltani hyvin, oikein yllätyinkin miten hyvin sopeuduin lapsiperhe-elämään ja lapset ovat kivoja, ja tuntuivat myös tykästyvän minuun.

Mutta nyt kun vanhin jo kulkee omalla mopolla ja ovat muutenkin jo isompia, ei viikko-viikko ole enää kiveen hakattu ja lapset tulee ja menee miten sattuu, enenevissä määrin ovat meillä. Ja yllättäin nyt on itselläni raskainta, kun ei ole enää sitä varmaa rauhallista viikkoa, jolloin sai rauhassa latautua tulevaan lapsiviikkoon. Miehelle en halua asiasta valittaa, koska ajattelen jos tilanne olisi toisinpäin, lapset olisi minun lapsia, ja uusi mies valittaisi minulle siitä, kun nuo sun lapset on aina täällä? Ei tuntuisi kivalta.

Koitan setviä eteenpäin ajatellen, että kohta ovat aikuisia (ja koittamalla asettua lasten asemaan ja ajatella siltä kannalta), teen kodin ulkopuolella jotain yksinäni (lenkkeilyä,shoppailua) kun haluan omaa rauhaa. Jotain mindfullnes-ajattelua olen myös koittanut tehdä ja keskittyä miettimään, että asiat on kuitenkin aika hyvin, ollaan terveitä, ei ole rahahuolia jne.

Kun rakastuimme mieheni kanssa ja hän jätti raskaana olevan vaimonsa ja taaperon, sovimme että mies hoitaa kaiken lapsiin liittyvän. Vaimo yritti viikko-viikko järjestelyä mutta onneksi mieheni pysyi lujana eikä suostunut siihen. Itse akateemisena velana kyllä teen miehelle ja lapsille selväksi jos lapset alkavat käydä hermoilleni, koska en minä halua lapsia. Ja mieskin katuu niiden hankkimista vaikka itse oli niitä enemmän halunnut aikanaan. Oma aika on minulle kuitenkin niin tärkeää että toisten lapset eivät sitä saa pilata. Ja sinulle annan neuvon: laita mies pitämään kiinni sovitusta ja lopettamaan tuollainen moporalli. Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Sinä olet vela ja sinun ei tarvitse miettiä tilannetta ”jos kyseessä olisi sinun lapset”. Ei koska sinulla ei ole eikä tule olemaan lapsia, joten sinulla on oikeus omaan rauhaan ja elämään, kuten minullakin.

Kaikenlaisten mielipuolien lumppujen kanssa sitä miehet menevätkin yhteen! Tosin ei ole miehessäkään kehumista, kun jätti raskaana olevan vaimon ja taaperon...Varmaan vakka löysi kantensa.

Kannattaa erota. Miehesi lapset tulevat olemaan aina osa miehesi elämää.

Lapsille on ihan hirveää jos vanhemman puoliso ei heistä pidä ja pahimmillaan voi jäädä elinikäiset traumat.

Jos haet välillä omaa aikaa ja esitä asian nätisti. "Kun minä nyt olen vähän tällainen, että tarviin välillä omaa aikaa".

Ymmärrän ap. Minulla ongelma vaan paheni ajan kanssa ja lopulta oli pakko muuttaa erilleen isäviikoiksi.

Ratkaisu tähän yleiseen ongelmaan on ymmärtää, että uusperhe ei ole koskaan kuten ydinperhe, eikä kannata yrittää leikkiä ydinperhettä. Parasta on, että mies hankkii oman asunnon, jossa asuu lapsiviikoilla ja nainen pitää oman asuntonsa, jossa mieskin voi olla niillä viikoilla, kun lapsia ei ole. Ainoa toimiva tapa.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu tähän yleiseen ongelmaan on ymmärtää, että uusperhe ei ole koskaan kuten ydinperhe, eikä kannata yrittää leikkiä ydinperhettä. Parasta on, että mies hankkii oman asunnon, jossa asuu lapsiviikoilla ja nainen pitää oman asuntonsa, jossa mieskin voi olla niillä viikoilla, kun lapsia ei ole. Ainoa toimiva tapa.

Tai voi yrittää hankkiutua lapsista eroon. Itse keplottelin hyvän tekosyyn turvin tämän niin että muutettiin sen verran kauas ettei lapsi voinut käydä kuin todella harvoin. Eikä aikaakaan kun ei enää halunnut tulla koska vierasti niin paljon eli juoneni onnistui mainiosti! Jos muutto ei olisi onnistunut olisin tehnyt lapsen meillä olosta niin tylsää ja kurjaa ettei olisi halunnut tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Muistat, että ne on vaan lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Ja että suurin syy siihen, miksi he inhottavat on se, että he muistuttavat olemassaolollaan miehen eksästä.

T: Uusperheen äiti

Ensimmäisen lauseen kohdalla täysin samaa mieltä. Toinen lause..?!? Miksi se miehen eksä nyt aina aiheuttaisi niin inhottavia tuntemuksia? Jos siis ihan normaali ero ollut takana. Lapset vaistoavat myös tällaisen eksävihan, kannattaa puhua nätisti heidän äidistään. 

Ei voi muuta kuin toivoa että moni viesti on vain kieli poskella kirjoitettua trollausta. Mun on ainakin, näin niin kuin tolkun ihmisenä, todella vaikea uskoa että yksikään aikuinen ihminen voisi olla noin julma lapsia kohtaan. Syyttömiä he siihen tilanteeseen ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta kuin toivoa että moni viesti on vain kieli poskella kirjoitettua trollausta. Mun on ainakin, näin niin kuin tolkun ihmisenä, todella vaikea uskoa että yksikään aikuinen ihminen voisi olla noin julma lapsia kohtaan. Syyttömiä he siihen tilanteeseen ovat. 

Minä taas uskon että nämä viestit ovat ihmisten niitä ihan aitoja ajatuksia ja tuntemuksia mitä ei ääneen välttämättä kerrota. Aika harva aidosti välittää puolisonsa edellisen suhteen lapsista.