1940-luvun lopulla syntyneet eläneet kultalusikka perseessä koko ikänsä

Aloittajan vanhempien kohdalla voi hyvinkin pitää paikkaansa. Moni 1940-luvulla syntynyt oli evakkoperheessä, joka menetti kaiken sodassa ja aloitti aivan tyhjästä. Kysykääpä joltakin lappilaiselta, millaista oli elää lähes maan tasalle poltetussa kylässä tai karjalaisperheen lapselta, jonka perhe aloitti uuden elämän kylmällä tilalla asutusalueella.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan vanhempien kohdalla voi hyvinkin pitää paikkaansa. Moni 1940-luvulla syntynyt oli evakkoperheessä, joka menetti kaiken sodassa ja aloitti aivan tyhjästä. Kysykääpä joltakin lappilaiselta, millaista oli elää lähes maan tasalle poltetussa kylässä tai karjalaisperheen lapselta, jonka perhe aloitti uuden elämän kylmällä tilalla asutusalueella.

Pjutinin röllin vastausta ootellessa................

Työtä olisi nytkin jokaiselle, kunhan osattaisiin irrottautua liittojen otteesta.

Ap älä turhaa jäkätä kultalusikkasuussa vanhemmistas, sähän kuitenkin perit heidät.Eikä oo siis tarvinnu tehdä mitään.heh.

Vierailija kirjoitti:

Työtä olisi nytkin jokaiselle, kunhan osattaisiin irrottautua liittojen otteesta.

työsopimukset pois ja palkka mjaksethaan jos jaksettaan

t. Trumpjutin

Vierailija kirjoitti:

Ap älä turhaa jäkätä kultalusikkasuussa vanhemmistas, sähän kuitenkin perit heidät.Eikä oo siis tarvinnu tehdä mitään.heh.

mjut kun ei se riitä

rupla on vakaa valjuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39, työterveyslääkäri kirjoitti:

Onhan se niin, että suuret ikäluokat ovat aina ajaneet omia etujaan törkeällä tavalla, tämä on mahdollista demokratiassa: kun heitä on olluet poikkeuksellisen paljon äänestämässä ja poikkeuksellisen paljon eduskunnassa "edustamassa koko kansaa" käyttämässä ylintä lainsäädäntövaltaa, niin tietenkin ovat vallassa ollessaan ja äänestäessään ajaneet aina asioita siten kuin heille itselleen on parasta. Esim. eläkejärjestelmämme kehittäminen on ollut aivan järjetön ratkaisu niin että ne jotka ovat töissä maksavat eläkeläisten eläkkeet aina sukupolvesta toiseen.

No, suuret ikäluokat eivät maksaneet heitä edeltäville vanhuksille korkeita eläkkeitä ja heidän omat eläkemaksunsa olivat pienet. Sitten kun he tajusivat jäävänsä itse eläkkeelle niin eläkkeet muuttuivat paljon suuremmiksi ja eläkemaksut kohosivat työssä olevilla ja sitten kun ikäluokat ovat pienentyneet ja eläkkeet suurilla ikäluokilla on korotettu erittäin korkeiksi siten ettei ylärajaa ole ja joku valtionyhtiön toimitusjohtaja joka on saanut miljoonan vuodessa palkkaa saa eläkettä monta kymmentä tuhatta kuukaudessa ja se raha revitään eläkemaksuilla nyt työssä olevilta.

Eläkemaksut ovat kohonneet törkeän korkeiksi ja se on kaikki pois palkasta, työnantajan eläkemaksu on todella korkea, minkä takia palkkaa voidaan maksaa vähemmän ja toisaalta palkansaajankin eläkemaksu on koko ajan kohonnut, pakollinen veroluonteinen maksu kaikille riippumatta tuloista samalla prosentilla. Nyt kun tulevia eläkkeenmaksajia ei ole yhä paljon väestön vähentyessä niin eläkkeitä ei ole varsa maksaa ja eläkeuudistuksissa eläkeikä kohoaa koko ajan korkeammaksi.

Vielä 90-luvun alussa moni jäi ns. "eläkeputkeen" jääden jopa 58-vuotiaana pois töistä. Omatkin isovanhemmat eläköityivät 58 ja 50 -vuotiaina, itsellä nyt eläkeikä 67v. ja varmaan nousee tuostakin tulevaisuudessa. Mummo on nyt kohta 87-vuotias ja on ollut eläkkeellä jo 27 vuotta ja on todella hyväkuntoinen. Elää varmaan 95-vuotiaaksi ja on kolmasosan elämästään eläkkeellä joka on työuraan ja olemattomaan kouluukseen nähden todella hyvä.

Lisäksi "sairaseläkkeelle" pääsi 90-luvun laman aikaan olemattoman vähillä sairauksilla ja vaivoilla, esim. toimistotyöläinen sen takia kun on vähän nivelrikkoa sormissa (suvussa on tällaisia tapauksia), ilmeisesti kun lamassa piti laittaa työntekijöitä ulos paljon niin jottei potkuja jouduttaisi antamaan niin paljon niin laitettiin porukkaa sairaseläkkeelle. Esim. paperitehtailta paljon porukkaa varhaiselle eläkkeelle kun työntekijöitä ei tarvittu enää niin paljon. Saatiin siistimmin työntekijät pois töistä kuin antamalla potkut. No lama tuli ja meni ja sairaseläkeläiset 55-vuotiaasta saakka sairaseläkkeellä vaivojen kanssa jotka ovat olleet lieviä ja ehkä parantuneetkin ja lopun ikää saa eläkettä kymmeniä vuosia. Selkä vähän kipeä niin ei kun sairaseläkkeelle tuolloin. Nykyään ei pääse kirveelläkään etenkään alle 60-vuotias sairaseläkkeelle, eikä kukaan ainakaan nivelrikon tai selkäkivun tms. pikkuvaivan takia. Pitää olla Alzheimerin tauti ja dementia siihen liittyen tai joku vakava MS-tauti niin että on pyörätuolissa jo lopun ikää tms. Ja alle 60-vuotias hitsaaja esim. vaikka uudelleenkoulutetaan koulunkäyntiavustajaksi "kuntoutuksena" jne.

Annapas trolli"lääkäri" ratkaisuja, äläkä vain syyllistä. Oletan, että olet aloittaja, ja olet tätä vihapuhettasi ajan kanssa harjoitellut, ja nyt sopivasti litaniasi copy pasteerasit sopivasti omaan aloitukseesi.

Sinun ikäpolvellasihan on nyt kaikki langat käsissä, mutta  mieluummin teettäisit paskahommat muilla.

Olen 39-vuotias mies, työterveyslääkärinä yksityisellä lääkäriasemalla. Työn puoless tiedän ja tunnen eläkejärjestelmän oikein hyvin, pakkohan se on kun lausuntoja laatii. Raskaissakin suorittavissa töissä on suurimman osan pakko olla 67-vuotiaaksi saakka vaikka työkyky on mitä on, esim. kirvesmies jossain marraskuun räntäsateessa jossain kerrostalon katolla rakennushommissa tai joku levyseppähitsaaja tai jossain terminaalissa nostelemassa raskaita taakkoja koko päivän jne.

Sen takiahan olen käynyt kouluja että ei tarvitse olla tuollaisissa töissä, yhteensä 18 vuotta lisensiaatiksi saakka lopulta yliopistossa. Kyllä se lukio oli aika rankkaa jo että sai paperit joilla pääsee lääkikseen ja samoin pääsykokeisiin valmistautuminen samana keväänä kun oli ensin ylioppilaskirjoitukset, heti kirjoitusten perään jotain 8 tuntia päivässä lukemista, kemian ja fysiikan laskuja sekä anatomian ja fysiologian lukemista itsekseen. Lukioaikana koulun jälkeen läksyjä sitten loppupäivä pitkälti. Muta pääsin sitten lääkikseen ekalla yrittämällä, eikä meitä ollutkaan vuosikurssillamme 80 ylioppilaasta kuin 7 päässyt ekalla kerralla sisään, oli meillä yksi joka oli hakenut 7 kertaa ennen kuin pääsi sisään. Pääsykokeissa suurin osa oli yrittämässä kolmatta kertaa ja lukeneet siinä välissä yliopistossa fysiikka, kemiaa ja biologiaa ja teekkareita oli paljon joilla oli hyvät matematiikan ja fysiikan taidot. Kilpailu oli siis aika kovaa päästä sinne tiedekuntaan. Eikä se lääkis ole mikään helppo koulu sitten kun sinne sisään pääsee ensin, sitten lyhyen kesäloman jälkeen alkaa hirveä lukeminen ja vaikeat kliiniset kurssit, joissa pitää kerätä todella paljon käytännön suorituksia, tietysti pitääkin että oppii lääkärin työn. Samoin klinikassa käytännön tentit melkoisen vaikeita niin että jotkut herkemmät naispuoliset kandit eivät uskaltaneet tulla ollenkaan jonkun äkäisen ja vaativan professorin tenttiin nolattavaksi ja hylättäväksi porukan edessä. Tai joku v i t t u i l e v a kirurgi kun sitä avustaa leikkaussalissa ja kun kirurgi itse vetää jotkut langat tähystyksessä näkökentän eteen kun koettaa pitää tähystintä jossain olkapäässä vaikka niin että näkymä olisi leikkaavalle kirurgille hyvä niin kun herra kirurgi itse vetää jotain eteen niin ettei näkyvyyttä hetkeen ole väkisinkään niin kauhea kiroilu ja kandin haukkuminen kun kandia jännittää muutenkin ja pakko se on kestää naama peruslukemilla että saa suoritusmerkinnän.

Tiedän että joku kirvesmiehen tai metallimiehen työ on neljäsosan palkan osalta siitä mitä itse saan jos bruttopalkkaa katsoo ja työ on ns. "paskatyötä", jota en itse jaksaisi viikkoakaan. Mutta siksi nuo koulut on käyty että pääsee hyväpalkkaiseen siistiin sisätyöhön talvella lämpöiseen ja kesällä ilmastoituun työhuoneeseen kauluspaita ja suorat housut sekä nappaskengät päällä.

Enkä ole aloittaja. Mutta nykyisen eläkejärjestelmän tiedän ja tiedän työeläkeyhtiöiden suhtautumisen työkyvyttömyyseläkkeisiin, täytyy olla todella vakava sairaus jotta pääsee edes osatyökyvyttömyyseläkkeelle, vakuutuslääkäri hylkää hakemuksen todella herkästi jos potilas kykenee yhtään mihinkään työhön mitä Suomesta löytyy, alle 60-vuotias uudelleenkoulutetaan käytännössä aina johonkin työhön, vaikka se metallimies tai hitsaaja koulunkäyntiavustajaksi tai pizzeriaan kuljettamaan pizzoja ja tietysti näin täytyy toimiakin jos johonkin työhön kykenee, jotta työläisiä riitää eikä eläkemaksuja mene. Toisaalta kuka palkkaa 58-vuotiaan pitkälti työkyvyttömän töihin nykyään?

Miksi ihmeessä työskentelet 39 v. edelleen työterveyslääkärinä?

Laura Huhtasaaren ukko on 39v. työterveyslääkäri (Teemu Lämsä).

hjyvä mies

Vierailija kirjoitti:

Sisällissota tarvitaan vanhuksia vastaan tai eläkkeiden pakkopienentäminen. Jompi kumpi on edessä ennemmin tai myöhemmin.

 

Häh.vanhuksia vastaan? Eiks ne makaa vaipoissaan ilman kunnollista hoitoa jossain hoitolaitoksissa, joissa ei ole riittävää eikä pätevää henkilökuntaa.

Ei ole kateuden määrällä mitään rajaa.

Eikös työterveyslääkärin vanhempien ikäluokka nostanut Suomen Köyhyydestä?Mahdollistanut työterveyslääkärin koulutuksen? Vähän kiitollisuutta eikä kateutta toivoisi.

Vierailija kirjoitti:

Käytöksesi perusteella kotisi ei ollut sivistynyt. Pahoitteluni.

Jokaisella sukupolvella on oma taakkansa. Ihan jokaisella.

Juuri näin. Kukaan ei syntymäaikansa itse valitse ja vallitsevat yhteiskunnalliset olot johtuvat niin monista syistä, eivätkä ole yksilön vika tai ansio.

Vaikka töitä oli, asuttiin alivuokralaisina tai pienissä asunnoissa ilman mukavuuksia. Töitä tehtiin rankasti, eikä valitettu, koska tulevaisuuteen uskottiin. Elämä oli paljon yksinkertaisempaa ja omat vaikeudet oli useimmilla. Ottakaa selvää asioista ennen kuin kritisoitte.

Jos nyt on ahkeruudella saatu kerrytettyä jotain omaisuutta, ei siitä kannata kateellinen olla. Nehän putoavat seuraavan sukupolven syliin perintönä, joista harva 40- tai 50- luvulla syntynyt osasi edes uneksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 50-luvulla. Vielä silloinkin oli puutetta monista asioista ja leipäkortit vasta poistuneet.

Miten voit sanoa, että sodan aikana syntyneet ihmiset ovat syntyneet kultalusikka suussa? Elämä oli niukkaa ja miltei kaikesta oli puute.

Lue joskus sen ajan romaaneja tai elämänkertoja.

Sota-aika oli kamalaa niin kotijoukoille kuin sodassa oleville. Moni menetti terveytensä tai henkensä.

Sota jätti traumat niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

Vaikka säilyi hengissä, niin samanlainen ihmien ei lelut koskaan.

Se heitti varjonsa myös koko perheelle.

Voitko kuvitella edes miltä tuntui, kun tuli ilmahälytys ja täytyi paeta pommisuojaan? Kaupunkeja ja koteja tuhoutui. Koti meni sääliksi hetkessä, jäi vain rauniot.

Pesteet joutuivat jättämään kotinsa rajan taakse ja aloittamaan ihan vieraalla paikkakunnalla.

Koulutus "kuului" vain rikkaammille, kaikille ei ollut mahdollisuutta muuhun kuin kansakouluun. Jne.

Pitkä essee sodan kauhuista mutta eivät ne sinua koskeneet. Suurten ikäluokkien klassinen veto tosin.

En ole tuo,  jolle vastasit, mutta vastaanpa myöskin 1950 syntyneenä. Omassa perheessäni vanhin oli syntynyt 1944, seuraava 1945, seuraava 1947, seuraava 1948 ja sitten minä, seuraavat 1951, 1953. Isämme, sotaveteraani, oli syntynyt 1920 ja oli sodassa 5 vuotta. Oli sotainvalidi ja kuoli tapaturmaisesti v 1964.

En tiedä mitä kadehdittavaa meidän perheen elämässä on verrattuna tämän päivän ihmisten elämään. Kultalusikoita ei näkynyt ainakaan meidän perheessä, mutta olipahan muuten jännittävää elämää sodassa traumatisoituneen alkoholisti-isän seikkailuja seuratessa.  Siinäpä sitä extremeä ihan riittämiin.

Ja voin vakuuttaa, että tämä oma tarinani ei ole mitenkään poikkeava. Suuret lapsiperheet ainakin maaseudulla olivat tavallisia, köyhyys, asuntojen ahtaus ja alkeelliset olot,  isien traumat ja alkoholin käyttö vaikuttivat monen -40 ja -50- luvulla syntyneen lapsen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär46v kirjoitti:

Häpeä! Jatkosota loppui 1944 ja 1940-luvun lapset saivat isänsä traumatisoituneina takaisin. Sotaleskien ja orpojen kohtelu puolestaan oli kylmäkiskoista ja törkeää. Käsittämätöntä puhetta, että ovat päässeet helpolla. Vielä kerran, häpeä.

Oon prikulleen samaa mieltä. -43 syntynyt isäni ei päässyt edes oppikouluun, koska ei varaa. Eteni sitten työn ohessa opiskellen, mutta hitosti sitä työtä oli tehtävänä. Ja todella suurella osalla ikäluokasta näin.

Kuka kadehtii lapsuutta, jossa pääruoka oli velli tai puuro, ja kaikki säännösteltyä?

N44

Oppikouluun pääsi vapaaoppilaspaikalla jos ei ollut varaa maksaa pientä lukukausimaksua. Eikä se lukukausimaksu ollut mikään iso, ei mikään todellinen lukukausimaksu kuten jossain ulkomaisissa kouluissa vaan pienehkö maksu sama kuin jokin musiikkiopiston maksu nykyään jotain 200€ vuodessa esim. ja lisäksi oli ilmaisia valtion oppikouluja. Toki ruoka piti ottaa eväänä kotoa ja kirjat ja kynät maksaa itse, kuten esim. lukiossakin nykyään.

Taisi isä joko pudota oppikoulusta, vapaaoppilaspaikan menetti jos jäi luokalle tai sitten halusi jo nuorena töihin tienaamaan omaa rahaa itselleen kun eihän koulusta mitään maksettu. Lyhytnäköistä.

Käytännössä Suomessa on ollut aina ilmainen koulutus vaikka tohtoriksi asti, tästä on haluttu pitää kiinni tarkkaan, se kun on kansakunnan etu pitkälti että kaikki saavat opiskella ilmaiseksi eikä köyhästä perheestä oleva lahjakas lapsi tai nuori jää kouluttamatta. Kekkonenkin oli pienen köyhän torpan lapsi, mutta niin vain pystyi opiskelemaan lakitieteen tohtoriksi saakka ilman yliopiston lukukausimaksuja kuten jossain jenkeissä ja tasavallan presidentiksi päätyi lopulta. Eli kyllä se itsestä on kiinni.

Eikä tässä ole kyseessä mikään 40-luvun lapsuus vaan 80-luvulta saakka maksettu hyvä eläke nuoresta iästä alkaen vähäisellä koulutuksella ja helpommilla töillä kuin nykyajan kiireinen työelämä jatkuvine muutoksineen.

Ei niitä oppikouluja ollut -50- luvulla vielä suinkaan joka kunnassa, joten usein se lapsen kortteerikin piti maksaa, jos ei sattunut ko paikkakunnalla asumaan ketään sukulaista.  Ja tuo esimerkkisi Urho Kekkonen asui jo Kuopiossa kouluun mennessään, joten ei hän joutunut kortteeriin toiselle paikkakunnalle.

Ja kyllä ne maksut olivat aika korkeita, kun samassa perheessä saattoi olla monta lasta opintiellä samaan aikaan ja ei sillä pienviljelijällä ollut kummosia tuloja.  Meijeritili meni suuren perheen elättämiseen ja usein siitä talostakin oli vielä velkaa ja palkkatyöt hyvin satunnaisia. Omakin isäni kävi talvella savotoilla ja välillä kunnan järjestämillä ojankaivuutöissä.

Ne "yksityiskoulut" olivan kannatusyhdistysten perustamia kouluja, koska haluttiin, että joka alueella olisi jonkinlainen mahdollisuus oppikoulun käymiseen. 

Ap, kai ymmärrät, että sinun eläkeikäsi loittonee ihan oman sukupolvesi takia. Koska ette synnytä lapsia, joista voisi tulla veronmaksajia, joiden maksamilla veroilla kustannettaisiin hyvinvointivaltion palvelut.

Romahtanut syntyvyys johtaa siihen, että väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Siitä syntyy yhtälö, joka on ratkaistavissa vain nostamalla eläkeikärajaa, pienentämällä eläkkeitä ja yhteiskunnan menoja eli sosiaali- ja muita palveluita.

Ihan turhaa siitä on suuria ikäluokkia syyttää. He ovat syyllistyneet mihin? Siihen, että rintamalta palannut isänsä harrasti seksiä eikä ehkäisyä ollut olemassa?

Kannattaa muuten ottaa se pää persreiästä muutenkin. Juttele vaikka jonkun itseäsi vanhemman ja historiaa paremmin tuntevan kanssa. Vaikka te parikymppiset luulettekin, että NYT on asiat huonoiten ikinä, niin paskan marjat. Todellisuudessa elintaso nousee ja ihmiset elävät paremmin ja pidempään kuin ikinä.

Pätkätyöt eivät ole nykyajan keksintö, itsekin valmistuin yliopistosta pahimpaan lamaan 1991. Työttömyysprosentti oli vähintään kaksinkertainen mitä nykyään. Notkuin vaihtelevanpituisilla soppareilla viisi vuotta ja elätin miestäni, joka oli työtön.

Suurilla sukupolvilla oli sodanjälkeinen nousukausi, mutta myös ankea lapsuus säännöstelyn ja sotatraumoja läpikäyvän isän kanssa. Suomessa oli valtavasti holtittomasti ryyppääviä ja huumeita kipulääkkeinä käyttäviä, PTSD:stä kärsiviä veteraaneja, joita vaimo ja lapset pakenivat lauantaisin ulos pakkaseen.

Opiskelemaan oli vaikea päästä, koska ikäluokat olivat suuria, opintotukia ei ollut ja kilpailu oli kovaa. Työpaikkoja toki oli, mutta huonosti palkattuja ja työ oli usein vaarallista ja raskasta. Työtapaturmiim kuoli paljon ihmisiä.

Maaseudulla pienet tilat eivät elättäneet ja suomalaisia muutti kaupunkeihin ja Ruotsiin. Yhteydenpito sukuun ja perheisiin oli vaikeaa ja tukiverkkoja ei ollut. Päivähoitoa ei ollut vielä keksittykään, esimerkiksi itse en päässyt 1970-luvun alussa päivähoitoon, koska sitä oli pikkukaupungissa tarjolla vain yksinhuoltajien lapsille.

Jos jouduit työttömäksi tai sairastuit, olit omillasi. Nykyisen kaltaisia työttömyystukia tai sairaseläkkeitä ei ollut. Työllistämistöinä miehet saattoivat päästä lapioimaan lentokentän pohjaa, työttömyystuet luotiin vasta 1970.

Ja jos joku kuvittelee, että henkinen ilmapiiri oli ennen ilmastonmuutosta jotenkin kevyt ja huoleton, niin höpsistä heijaa. Siihen aikaan elettiin kylmän sodan kautta, pelättiin hetkenä minä hyvänsä tapahtuvaa ydinsotaa ja elämän tuhoutumista maapallolla. 70-luvulla oli öljykriisi ja ennustettiin luonnonvarojen loppuvan maailmasta vuosituhannen vaihteeseen mennessä.

Ja miettikää, että siihen aikaan kuoltiin tauteihin ja sairauksiin, jotka nyt osataan yleisesti hoitaa. Esimerkiksi rintasyöpään kuoltiin melkein aina, nyt taas yhdeksän kymmenestä paranee siitä.

Eli ei, ei se elämä ollut sen auvoisempaa ja helpompaa. Jokaisella aikakaudella on omat haasteensa.

Nainen vm. 1967

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Käytännössä vain kävelivät töihin ja ostivat palkalla omakotitalot ja kesämökit. Nykynuoret voivat vaan haaveilla noista. Ja nyt meidän pitäs vielä kustantaa näiden eläkkeet (pyramidihuijaus)

Palkalla? Kuukausipalkallako? - Totta on, että töihin pääsi helposti.

50-luvun alkupuolella ja puolivälissä syntyneinä piti 70-luvulla kerätä asuntosäästöjä kolmasosa asunnon hinnasta. Sitten sai kaksi kolmasosaa pankilta lainaa, kivalla korolla ja esim. meillä 7 (7,5) vuoden maksuajalla. Tosin olisi silloinkin jo saanut pidempiä takaisinmaksuaikoja, mutta me teimme tällaisen sopimuksen, ettei korkoina tarvinnut maksaa taloa montaa kertaa.

Samaan aikaan maksettiin asuntoa, autolainaa ja opintolainaa ja kasvatettiin perhettä. Meillä ei ollut uusia sohvakalustoja, televisiota, eikä tehty lomamatkoja. Periaate oli, että kun nuo isot velat on maksettu, uutta ei ikinä tehdä, joten sitä ihanaa ja kallista sohvaa varten (joka palvelee yhä, kuten oli ajateltukin) säästettiin monta vuotta.

40-luvun lopulla synnyttiin sodan jälkeiseen maahan ja muistan hyvin (50-luvun lapsena), miten mitään ylimääräistä ei ollut. Me selvisimme hyvin, koska kotini oli maalaistalo, jossa oltiin omavaraisia. Ruoka ihmisille ja eläimille tuotettiin itse. Kalastus ja metsästys oli välttämätöntä, jos halusi syödä eläinproteiinia läpi vuoden. Kaikki siis tehtiin itse. Jos vaatteesta ei enää saatu uutta, se pääsi matonkuteeksi.

Oma ulkoiluvaatteeni (suojapuku) oli tehty isoisoäidin vanhasta sarkatakista. Kahdet villahousuni (siis pitkät, terälliset, arkikäyttöön ja vierailukäyttöön) parsittiin moneen kertaan ja niitä jatkettiin (sekä ylä- että alapäästä) kun kasvoin. Äitini tekemää villamekkoa jatkettiin neulomalla vyötäröön ja hihansuihin jatkoa. Jos olisikin ollut jotain kirppareita, josta ostaa parilla kolikolla uudenveroista vaatetta, niitä kolikoita ei olisi ollut, ainakaan meillä.

Ei, en perinyt mitään. Itseni elätin 17-vuotiaasta. Lukiot ym. kouluni kävin aikuisena työn ohella. Matalapalkkaisen eläkkeelläni ei juhlita, siksi olen säästänyt sen, mitä olen kyennyt, ettei tarvitsisi vanhana nälkää nähdä. Töissä käyn edelleen, vaikka olisi jo "lupa" jäädä eläkkeelle, muttei oikein ole rahan puoleen varaa jäädä.

M39, työterveyslääkäri kirjoitti:

Onhan se niin, että suuret ikäluokat ovat aina ajaneet omia etujaan törkeällä tavalla, tämä on mahdollista demokratiassa: kun heitä on olluet poikkeuksellisen paljon äänestämässä ja poikkeuksellisen paljon eduskunnassa "edustamassa koko kansaa" käyttämässä ylintä lainsäädäntövaltaa, niin tietenkin ovat vallassa ollessaan ja äänestäessään ajaneet aina asioita siten kuin heille itselleen on parasta. Esim. eläkejärjestelmämme kehittäminen on ollut aivan järjetön ratkaisu niin että ne jotka ovat töissä maksavat eläkeläisten eläkkeet aina sukupolvesta toiseen.

No, suuret ikäluokat eivät maksaneet heitä edeltäville vanhuksille korkeita eläkkeitä ja heidän omat eläkemaksunsa olivat pienet. Sitten kun he tajusivat jäävänsä itse eläkkeelle niin eläkkeet muuttuivat paljon suuremmiksi ja eläkemaksut kohosivat työssä olevilla ja sitten kun ikäluokat ovat pienentyneet ja eläkkeet suurilla ikäluokilla on korotettu erittäin korkeiksi siten ettei ylärajaa ole ja joku valtionyhtiön toimitusjohtaja joka on saanut miljoonan vuodessa palkkaa saa eläkettä monta kymmentä tuhatta kuukaudessa ja se raha revitään eläkemaksuilla nyt työssä olevilta.

Eläkemaksut ovat kohonneet törkeän korkeiksi ja se on kaikki pois palkasta, työnantajan eläkemaksu on todella korkea, minkä takia palkkaa voidaan maksaa vähemmän ja toisaalta palkansaajankin eläkemaksu on koko ajan kohonnut, pakollinen veroluonteinen maksu kaikille riippumatta tuloista samalla prosentilla. Nyt kun tulevia eläkkeenmaksajia ei ole yhä paljon väestön vähentyessä niin eläkkeitä ei ole varsa maksaa ja eläkeuudistuksissa eläkeikä kohoaa koko ajan korkeammaksi.

Vielä 90-luvun alussa moni jäi ns. "eläkeputkeen" jääden jopa 58-vuotiaana pois töistä. Omatkin isovanhemmat eläköityivät 58 ja 50 -vuotiaina, itsellä nyt eläkeikä 67v. ja varmaan nousee tuostakin tulevaisuudessa. Mummo on nyt kohta 87-vuotias ja on ollut eläkkeellä jo 27 vuotta ja on todella hyväkuntoinen. Elää varmaan 95-vuotiaaksi ja on kolmasosan elämästään eläkkeellä joka on työuraan ja olemattomaan kouluukseen nähden todella hyvä.

Lisäksi "sairaseläkkeelle" pääsi 90-luvun laman aikaan olemattoman vähillä sairauksilla ja vaivoilla, esim. toimistotyöläinen sen takia kun on vähän nivelrikkoa sormissa (suvussa on tällaisia tapauksia), ilmeisesti kun lamassa piti laittaa työntekijöitä ulos paljon niin jottei potkuja jouduttaisi antamaan niin paljon niin laitettiin porukkaa sairaseläkkeelle. Esim. paperitehtailta paljon porukkaa varhaiselle eläkkeelle kun työntekijöitä ei tarvittu enää niin paljon. Saatiin siistimmin työntekijät pois töistä kuin antamalla potkut. No lama tuli ja meni ja sairaseläkeläiset 55-vuotiaasta saakka sairaseläkkeellä vaivojen kanssa jotka ovat olleet lieviä ja ehkä parantuneetkin ja lopun ikää saa eläkettä kymmeniä vuosia. Selkä vähän kipeä niin ei kun sairaseläkkeelle tuolloin. Nykyään ei pääse kirveelläkään etenkään alle 60-vuotias sairaseläkkeelle, eikä kukaan ainakaan nivelrikon tai selkäkivun tms. pikkuvaivan takia. Pitää olla Alzheimerin tauti ja dementia siihen liittyen tai joku vakava MS-tauti niin että on pyörätuolissa jo lopun ikää tms. Ja alle 60-vuotias hitsaaja esim. vaikka uudelleenkoulutetaan koulunkäyntiavustajaksi "kuntoutuksena" jne.

Hyvin kirjoitettu. Kannattaa lukea kirja "Ahne sukupolvi", valaisee hyvin tätä asiaa. Onhan se jotain mieletöntä kuinka rajusti eläkeikää on nostettu sen jälkeen kun suuret ikäluokat jäivät eläkkeelle. Puhutaan elinajan odotteesta, mutta harva elää 80-vuotiaaksi saati että ehtii edes mistään eläkepäivistä nauttia. Työtahti on jo nykyään niin kova että se kuluttaa ihmiset loppuun ennenaikojaan. Varsinkin fyysistä työtä tekevät ovat pulassa kun pitäisi jaksaa vaikka on monenlaista kremppaa. En väheksy toimistotyötä tekeviä, heidän työnsä kuormittaa eri tavalla mutta erään tutkimuksen mukaan esim. asiantuntijatyötä tekevät jaksavat pidempään työelämässä. Kyllähän tässä ollaan kestämättömien asioiden äärellä. Itse ajattelen että on pakko pelastaa itsensä ja oma elämänsä, ns. suureen kuvaan ei voi enää vaikuttaa kun poliittista tahtoa ei ole.

Eikö se lusikka sitten ole poistunut eritteen mukana vai miten se on hannannut niin kauan kaikkia sen poistoyrityksiä  vastaan ?

On tuo jo ihan joku lääketieteellinen ihme, tuo tuollainen tapaus ...

Vierailija kirjoitti:

M39, työterveyslääkäri kirjoitti:

Onhan se niin, että suuret ikäluokat ovat aina ajaneet omia etujaan törkeällä tavalla, tämä on mahdollista demokratiassa: kun heitä on olluet poikkeuksellisen paljon äänestämässä ja poikkeuksellisen paljon eduskunnassa "edustamassa koko kansaa" käyttämässä ylintä lainsäädäntövaltaa, niin tietenkin ovat vallassa ollessaan ja äänestäessään ajaneet aina asioita siten kuin heille itselleen on parasta. Esim. eläkejärjestelmämme kehittäminen on ollut aivan järjetön ratkaisu niin että ne jotka ovat töissä maksavat eläkeläisten eläkkeet aina sukupolvesta toiseen.

No, suuret ikäluokat eivät maksaneet heitä edeltäville vanhuksille korkeita eläkkeitä ja heidän omat eläkemaksunsa olivat pienet. Sitten kun he tajusivat jäävänsä itse eläkkeelle niin eläkkeet muuttuivat paljon suuremmiksi ja eläkemaksut kohosivat työssä olevilla ja sitten kun ikäluokat ovat pienentyneet ja eläkkeet suurilla ikäluokilla on korotettu erittäin korkeiksi siten ettei ylärajaa ole ja joku valtionyhtiön toimitusjohtaja joka on saanut miljoonan vuodessa palkkaa saa eläkettä monta kymmentä tuhatta kuukaudessa ja se raha revitään eläkemaksuilla nyt työssä olevilta.

Eläkemaksut ovat kohonneet törkeän korkeiksi ja se on kaikki pois palkasta, työnantajan eläkemaksu on todella korkea, minkä takia palkkaa voidaan maksaa vähemmän ja toisaalta palkansaajankin eläkemaksu on koko ajan kohonnut, pakollinen veroluonteinen maksu kaikille riippumatta tuloista samalla prosentilla. Nyt kun tulevia eläkkeenmaksajia ei ole yhä paljon väestön vähentyessä niin eläkkeitä ei ole varsa maksaa ja eläkeuudistuksissa eläkeikä kohoaa koko ajan korkeammaksi.

Vielä 90-luvun alussa moni jäi ns. "eläkeputkeen" jääden jopa 58-vuotiaana pois töistä. Omatkin isovanhemmat eläköityivät 58 ja 50 -vuotiaina, itsellä nyt eläkeikä 67v. ja varmaan nousee tuostakin tulevaisuudessa. Mummo on nyt kohta 87-vuotias ja on ollut eläkkeellä jo 27 vuotta ja on todella hyväkuntoinen. Elää varmaan 95-vuotiaaksi ja on kolmasosan elämästään eläkkeellä joka on työuraan ja olemattomaan kouluukseen nähden todella hyvä.

Lisäksi "sairaseläkkeelle" pääsi 90-luvun laman aikaan olemattoman vähillä sairauksilla ja vaivoilla, esim. toimistotyöläinen sen takia kun on vähän nivelrikkoa sormissa (suvussa on tällaisia tapauksia), ilmeisesti kun lamassa piti laittaa työntekijöitä ulos paljon niin jottei potkuja jouduttaisi antamaan niin paljon niin laitettiin porukkaa sairaseläkkeelle. Esim. paperitehtailta paljon porukkaa varhaiselle eläkkeelle kun työntekijöitä ei tarvittu enää niin paljon. Saatiin siistimmin työntekijät pois töistä kuin antamalla potkut. No lama tuli ja meni ja sairaseläkeläiset 55-vuotiaasta saakka sairaseläkkeellä vaivojen kanssa jotka ovat olleet lieviä ja ehkä parantuneetkin ja lopun ikää saa eläkettä kymmeniä vuosia. Selkä vähän kipeä niin ei kun sairaseläkkeelle tuolloin. Nykyään ei pääse kirveelläkään etenkään alle 60-vuotias sairaseläkkeelle, eikä kukaan ainakaan nivelrikon tai selkäkivun tms. pikkuvaivan takia. Pitää olla Alzheimerin tauti ja dementia siihen liittyen tai joku vakava MS-tauti niin että on pyörätuolissa jo lopun ikää tms. Ja alle 60-vuotias hitsaaja esim. vaikka uudelleenkoulutetaan koulunkäyntiavustajaksi "kuntoutuksena" jne.

Hyvin kirjoitettu. Kannattaa lukea kirja "Ahne sukupolvi", valaisee hyvin tätä asiaa. Onhan se jotain mieletöntä kuinka rajusti eläkeikää on nostettu sen jälkeen kun suuret ikäluokat jäivät eläkkeelle. Puhutaan elinajan odotteesta, mutta harva elää 80-vuotiaaksi saati että ehtii edes mistään eläkepäivistä nauttia. Työtahti on jo nykyään niin kova että se kuluttaa ihmiset loppuun ennenaikojaan. Varsinkin fyysistä työtä tekevät ovat pulassa kun pitäisi jaksaa vaikka on monenlaista kremppaa. En väheksy toimistotyötä tekeviä, heidän työnsä kuormittaa eri tavalla mutta erään tutkimuksen mukaan esim. asiantuntijatyötä tekevät jaksavat pidempään työelämässä. Kyllähän tässä ollaan kestämättömien asioiden äärellä. Itse ajattelen että on pakko pelastaa itsensä ja oma elämänsä, ns. suureen kuvaan ei voi enää vaikuttaa kun poliittista tahtoa ei ole.

Näitä, jotka joutuivat "eläkeputkeen" alle 60 vuotiaina ei kyllä kannata kadehtia. Kun olit monta vuotta työttömänä, ei se kyllä kerryttänyt eläkettä. On paljon myös tarinoita, joissa 90-luvun lamassa menetettiin talot ja tavarat ja niskaan jäi suuret velat. Omassa perhepiirissäni on kaksi 90-luvulla konkurssin tehnyttä yrittäjää, kummankin eläke on juuri se minimi, jolla ei juhlita.

Vierailija kirjoitti:

M39, työterveyslääkäri kirjoitti:

Onhan se niin, että suuret ikäluokat ovat aina ajaneet omia etujaan törkeällä tavalla, tämä on mahdollista demokratiassa: kun heitä on olluet poikkeuksellisen paljon äänestämässä ja poikkeuksellisen paljon eduskunnassa "edustamassa koko kansaa" käyttämässä ylintä lainsäädäntövaltaa, niin tietenkin ovat vallassa ollessaan ja äänestäessään ajaneet aina asioita siten kuin heille itselleen on parasta. Esim. eläkejärjestelmämme kehittäminen on ollut aivan järjetön ratkaisu niin että ne jotka ovat töissä maksavat eläkeläisten eläkkeet aina sukupolvesta toiseen.

No, suuret ikäluokat eivät maksaneet heitä edeltäville vanhuksille korkeita eläkkeitä ja heidän omat eläkemaksunsa olivat pienet. Sitten kun he tajusivat jäävänsä itse eläkkeelle niin eläkkeet muuttuivat paljon suuremmiksi ja eläkemaksut kohosivat työssä olevilla ja sitten kun ikäluokat ovat pienentyneet ja eläkkeet suurilla ikäluokilla on korotettu erittäin korkeiksi siten ettei ylärajaa ole ja joku valtionyhtiön toimitusjohtaja joka on saanut miljoonan vuodessa palkkaa saa eläkettä monta kymmentä tuhatta kuukaudessa ja se raha revitään eläkemaksuilla nyt työssä olevilta.

Eläkemaksut ovat kohonneet törkeän korkeiksi ja se on kaikki pois palkasta, työnantajan eläkemaksu on todella korkea, minkä takia palkkaa voidaan maksaa vähemmän ja toisaalta palkansaajankin eläkemaksu on koko ajan kohonnut, pakollinen veroluonteinen maksu kaikille riippumatta tuloista samalla prosentilla. Nyt kun tulevia eläkkeenmaksajia ei ole yhä paljon väestön vähentyessä niin eläkkeitä ei ole varsa maksaa ja eläkeuudistuksissa eläkeikä kohoaa koko ajan korkeammaksi.

Vielä 90-luvun alussa moni jäi ns. "eläkeputkeen" jääden jopa 58-vuotiaana pois töistä. Omatkin isovanhemmat eläköityivät 58 ja 50 -vuotiaina, itsellä nyt eläkeikä 67v. ja varmaan nousee tuostakin tulevaisuudessa. Mummo on nyt kohta 87-vuotias ja on ollut eläkkeellä jo 27 vuotta ja on todella hyväkuntoinen. Elää varmaan 95-vuotiaaksi ja on kolmasosan elämästään eläkkeellä joka on työuraan ja olemattomaan kouluukseen nähden todella hyvä.

Lisäksi "sairaseläkkeelle" pääsi 90-luvun laman aikaan olemattoman vähillä sairauksilla ja vaivoilla, esim. toimistotyöläinen sen takia kun on vähän nivelrikkoa sormissa (suvussa on tällaisia tapauksia), ilmeisesti kun lamassa piti laittaa työntekijöitä ulos paljon niin jottei potkuja jouduttaisi antamaan niin paljon niin laitettiin porukkaa sairaseläkkeelle. Esim. paperitehtailta paljon porukkaa varhaiselle eläkkeelle kun työntekijöitä ei tarvittu enää niin paljon. Saatiin siistimmin työntekijät pois töistä kuin antamalla potkut. No lama tuli ja meni ja sairaseläkeläiset 55-vuotiaasta saakka sairaseläkkeellä vaivojen kanssa jotka ovat olleet lieviä ja ehkä parantuneetkin ja lopun ikää saa eläkettä kymmeniä vuosia. Selkä vähän kipeä niin ei kun sairaseläkkeelle tuolloin. Nykyään ei pääse kirveelläkään etenkään alle 60-vuotias sairaseläkkeelle, eikä kukaan ainakaan nivelrikon tai selkäkivun tms. pikkuvaivan takia. Pitää olla Alzheimerin tauti ja dementia siihen liittyen tai joku vakava MS-tauti niin että on pyörätuolissa jo lopun ikää tms. Ja alle 60-vuotias hitsaaja esim. vaikka uudelleenkoulutetaan koulunkäyntiavustajaksi "kuntoutuksena" jne.

Hyvin kirjoitettu. Kannattaa lukea kirja "Ahne sukupolvi", valaisee hyvin tätä asiaa. Onhan se jotain mieletöntä kuinka rajusti eläkeikää on nostettu sen jälkeen kun suuret ikäluokat jäivät eläkkeelle. Puhutaan elinajan odotteesta, mutta harva elää 80-vuotiaaksi saati että ehtii edes mistään eläkepäivistä nauttia. Työtahti on jo nykyään niin kova että se kuluttaa ihmiset loppuun ennenaikojaan. Varsinkin fyysistä työtä tekevät ovat pulassa kun pitäisi jaksaa vaikka on monenlaista kremppaa. En väheksy toimistotyötä tekeviä, heidän työnsä kuormittaa eri tavalla mutta erään tutkimuksen mukaan esim. asiantuntijatyötä tekevät jaksavat pidempään työelämässä. Kyllähän tässä ollaan kestämättömien asioiden äärellä. Itse ajattelen että on pakko pelastaa itsensä ja oma elämänsä, ns. suureen kuvaan ei voi enää vaikuttaa kun poliittista tahtoa ei ole.

Kyllä se elinajaodotteen nousu on ihan todellista. Fakta.

Ja sekin on fakta, että työ ei kuluta meitä enää samoin kuin ennen. Ja sekin on fakta, että elintado on moninkertainen verrattuna vaikka 70-lukyun saati aiempiin vuosikymmeniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39, työterveyslääkäri kirjoitti:

Onhan se niin, että suuret ikäluokat ovat aina ajaneet omia etujaan törkeällä tavalla, tämä on mahdollista demokratiassa: kun heitä on olluet poikkeuksellisen paljon äänestämässä ja poikkeuksellisen paljon eduskunnassa "edustamassa koko kansaa" käyttämässä ylintä lainsäädäntövaltaa, niin tietenkin ovat vallassa ollessaan ja äänestäessään ajaneet aina asioita siten kuin heille itselleen on parasta. Esim. eläkejärjestelmämme kehittäminen on ollut aivan järjetön ratkaisu niin että ne jotka ovat töissä maksavat eläkeläisten eläkkeet aina sukupolvesta toiseen.

No, suuret ikäluokat eivät maksaneet heitä edeltäville vanhuksille korkeita eläkkeitä ja heidän omat eläkemaksunsa olivat pienet. Sitten kun he tajusivat jäävänsä itse eläkkeelle niin eläkkeet muuttuivat paljon suuremmiksi ja eläkemaksut kohosivat työssä olevilla ja sitten kun ikäluokat ovat pienentyneet ja eläkkeet suurilla ikäluokilla on korotettu erittäin korkeiksi siten ettei ylärajaa ole ja joku valtionyhtiön toimitusjohtaja joka on saanut miljoonan vuodessa palkkaa saa eläkettä monta kymmentä tuhatta kuukaudessa ja se raha revitään eläkemaksuilla nyt työssä olevilta.

Eläkemaksut ovat kohonneet törkeän korkeiksi ja se on kaikki pois palkasta, työnantajan eläkemaksu on todella korkea, minkä takia palkkaa voidaan maksaa vähemmän ja toisaalta palkansaajankin eläkemaksu on koko ajan kohonnut, pakollinen veroluonteinen maksu kaikille riippumatta tuloista samalla prosentilla. Nyt kun tulevia eläkkeenmaksajia ei ole yhä paljon väestön vähentyessä niin eläkkeitä ei ole varsa maksaa ja eläkeuudistuksissa eläkeikä kohoaa koko ajan korkeammaksi.

Vielä 90-luvun alussa moni jäi ns. "eläkeputkeen" jääden jopa 58-vuotiaana pois töistä. Omatkin isovanhemmat eläköityivät 58 ja 50 -vuotiaina, itsellä nyt eläkeikä 67v. ja varmaan nousee tuostakin tulevaisuudessa. Mummo on nyt kohta 87-vuotias ja on ollut eläkkeellä jo 27 vuotta ja on todella hyväkuntoinen. Elää varmaan 95-vuotiaaksi ja on kolmasosan elämästään eläkkeellä joka on työuraan ja olemattomaan kouluukseen nähden todella hyvä.

Lisäksi "sairaseläkkeelle" pääsi 90-luvun laman aikaan olemattoman vähillä sairauksilla ja vaivoilla, esim. toimistotyöläinen sen takia kun on vähän nivelrikkoa sormissa (suvussa on tällaisia tapauksia), ilmeisesti kun lamassa piti laittaa työntekijöitä ulos paljon niin jottei potkuja jouduttaisi antamaan niin paljon niin laitettiin porukkaa sairaseläkkeelle. Esim. paperitehtailta paljon porukkaa varhaiselle eläkkeelle kun työntekijöitä ei tarvittu enää niin paljon. Saatiin siistimmin työntekijät pois töistä kuin antamalla potkut. No lama tuli ja meni ja sairaseläkeläiset 55-vuotiaasta saakka sairaseläkkeellä vaivojen kanssa jotka ovat olleet lieviä ja ehkä parantuneetkin ja lopun ikää saa eläkettä kymmeniä vuosia. Selkä vähän kipeä niin ei kun sairaseläkkeelle tuolloin. Nykyään ei pääse kirveelläkään etenkään alle 60-vuotias sairaseläkkeelle, eikä kukaan ainakaan nivelrikon tai selkäkivun tms. pikkuvaivan takia. Pitää olla Alzheimerin tauti ja dementia siihen liittyen tai joku vakava MS-tauti niin että on pyörätuolissa jo lopun ikää tms. Ja alle 60-vuotias hitsaaja esim. vaikka uudelleenkoulutetaan koulunkäyntiavustajaksi "kuntoutuksena" jne.

Hyvin kirjoitettu. Kannattaa lukea kirja "Ahne sukupolvi", valaisee hyvin tätä asiaa. Onhan se jotain mieletöntä kuinka rajusti eläkeikää on nostettu sen jälkeen kun suuret ikäluokat jäivät eläkkeelle. Puhutaan elinajan odotteesta, mutta harva elää 80-vuotiaaksi saati että ehtii edes mistään eläkepäivistä nauttia. Työtahti on jo nykyään niin kova että se kuluttaa ihmiset loppuun ennenaikojaan. Varsinkin fyysistä työtä tekevät ovat pulassa kun pitäisi jaksaa vaikka on monenlaista kremppaa. En väheksy toimistotyötä tekeviä, heidän työnsä kuormittaa eri tavalla mutta erään tutkimuksen mukaan esim. asiantuntijatyötä tekevät jaksavat pidempään työelämässä. Kyllähän tässä ollaan kestämättömien asioiden äärellä. Itse ajattelen että on pakko pelastaa itsensä ja oma elämänsä, ns. suureen kuvaan ei voi enää vaikuttaa kun poliittista tahtoa ei ole.

Kyllä se elinajaodotteen nousu on ihan todellista. Fakta.

Ja sekin on fakta, että työ ei kuluta meitä enää samoin kuin ennen. Ja sekin on fakta, että elintado on moninkertainen verrattuna vaikka 70-lukyun saati aiempiin vuosikymmeniin.

Näin on. Elintaso todella on aivan toisenlainen jos vertaa nykypäivää -50 ja 60-lukuun, myös -70-luvusta on todella menty eteenpäin. Monenlaiset kodinkoneet ja kauppojen ruokatarjonta helpottavat tämän päivän elämää. Suuret lapsiperheet ovat myös harvinaisia, mitä vielä oli -60 luvullakin. Tänä päivänä ihmiset ovat tyytymättömiä, vaikka meillä Suomessa asiat ovat todella hyvin. Omaan sisäiseen pahaan oloon pitää löytyä ulkopuolelta syyllinen ja se on suuret ikäluokat.

Ap on trolli tai tietämätön tyhmä.