1940-luvun lopulla syntyneet eläneet kultalusikka perseessä koko ikänsä

Tytär46v kirjoitti:

Häpeä! Jatkosota loppui 1944 ja 1940-luvun lapset saivat isänsä traumatisoituneina takaisin. Sotaleskien ja orpojen kohtelu puolestaan oli kylmäkiskoista ja törkeää. Käsittämätöntä puhetta, että ovat päässeet helpolla. Vielä kerran, häpeä.

Oon prikulleen samaa mieltä. -43 syntynyt isäni ei päässyt edes oppikouluun, koska ei varaa. Eteni sitten työn ohessa opiskellen, mutta hitosti sitä työtä oli tehtävänä. Ja todella suurella osalla ikäluokasta näin.

Kuka kadehtii lapsuutta, jossa pääruoka oli velli tai puuro, ja kaikki säännösteltyä?

N44

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntyneet ovat tosin hyvin mahdollisesti kokeneet niukan lapsuuden. Ongelmat esim. johtamisessa ovat kärjistyneet vasta, kun 60-luvulla syntyneet vaikeuksia kokemattomat kermapeput ovat päässeet johtopaikoille ja päättämään asioista.

Antti Rinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi eläkeläisten on paha lakkoilla ja kun nuoremma ikäpolvet tästä pääsevät valtaan ja nuo vanhat jo 70-80 -vuotiaat päättäjät ja lainsäätäjät jäävät pois eduskunnasta ja valiokunnista yms. joissa valtaa käytetään niin hups. eläkkeitä voidaan pienentää säätämällä lakeja asiasta, mitäpä eläkeläiset sille voivat, menevät lakkoon?

Jos nuori sukupolvi on niin tyhmää, että haluaa sahata omaa oksaansa, niin siitä sitten vaan.

Tarkoitatko että pihit eläkeläiset kaikki säästävät eläkkeet perinnöksi vai? Ei ainakaan minulla, isä on syntynyt 1953 ja ollut opettajana koko töuransa, silloin 70-luvulla muuten luokanopettajan tutkinnon suorittaminen kesti vain kolme vuotta eikä tarvinnut edes kandidaatiksi lukea eikä tehdä mitään gradua tai edes kandin työtä, tutkinto oli luokanopettajan tutkinto. Nykyään pitää opettajan lukea 5 vuota maisteriksi saakka ja tehdä gradu. Eli siinäkin päässeet vaikka 50-luvulla syntyneet paljon helpommalla. Ja OKL:ään pääsi todella helpolla tuolloin ainakin miehet kun oli jotain kiintiöitä miehille ja armeijastakin sai lisäpisteitä miehet, katsoin joskus isän ylioppilastutkintotodistusta ja siinä oli neljä ainetta, 2 A:ta, yksi B ja yksi M. Varsin heikoilla papereilla lukiossa lukematta juurikaan pääsi yliopistoon siis, isä kertoikin että oppi vasta yliopistossa opiskelemaan. Pääsi 2013 eläkkeelle 60-vuotiaana. Kova tuhlaamaan, Karibian risteilyllä käynyt ja uusia autoja ostanut.

Tuhlasi nopeasti oman isänsä perinnön ostamalla taloon uudet kalusteet ja teettämällä ison keittiöremontin jne. ja lomaosakkeita, Lapin matkoja, etelän matkoja, ristelåilyjä. Tosin periihän se vielä äitinsä mutta eikähän se nekin rahat käytä omaan elämiseensä eläkkeellä kuten eläkkeensäkin ja äidillä sama juttu kyllä se eläke menee kaikki mitä tulee ja äiti periessään vanhempansa ostivat ison matkaveneen johon ne rahat menivät. Äiti myös jäänyt 60-vuotiaana eläkkeelle. Ei niiltä eläkettä tule jäämään perinnöksi eikä minua haittaisi vaikka eläisivät vähän vaatimattomamminkin jos minun eläkemaksuni pienenisivät ja pääsisin itsekin 60-vuotiaana hyvälle eläkkeelle kolmeksi kymmeneksi vuodeksi, mutta näin tuskin tulee tapahtumaan vaan pääsee pienelle eläkkeelle 70-vuotiaana sitten, jos meinaa nykyiseen eläkejärjestelmään luottaa.

Itse olen säästänyt ja säästän pörssiin jatkuvasti vanhuuden turvaa, näitä rahoja saan itse hallinoida eikä niitä jaeta jonkin työeläkeyhtiön mielivaltaisilla päätöksillä kun eläkkeiden maksajia ei edes tulevaisuudessa tule olemaan. Suomen huono eläkejärjestelmä ei tule kestämään tätä kestävyysvajeeksi sanottua tilannetta siis.

Helpolla ovat vanhemmat päässeet, mutta se on heidän onni, itse saa puurtaa paljon stressaavammassa ja kiireisemmäksi muuttuneessa työelämässä, työelämän on todettu muuttuneen paljon kiireisemmäksi ja muutoksia tulee jatkuvasti toisin kuin 20-30 vuotta sitten, yritysten voitot otetaan paljon pidemmälti työntekijöiden selkänahasta repimällä kuin aiemmin.

Älykkyys periytynyt?

On se isä ihan älykäs kuten äitikin, molemmat akateemisesti koulutettuja. Mutta ei lukiosta silloin 70-luvullakaan saanut hyviä papereita jos ei yhtään lukenut eikä koulu kiinnostanut muutenkaan eikä oppitunneilla viitsinyt mitään tehdä tai kuunnella, näin on kertonut, kun vasta yliopistossa alkoi opiskelu kiinnostaa ja oppi opiskelemaan kertomansa mukaan vasta yliopistossa. Lukiossa kiinnosti lähinnä moottoripyörät ja lukion lopulla autot sekä kavereiden kanssa iltaisin ajelu ja niin pois päin. Kaveri joka lopetti lukion kesken tuli aina kuulemma pyytämään ulos mukaansa kun oli jossain hanttihommissa ja isähän lähti, näin on itse jälkeenpäin naureskellen muistellut että menihän se lukio siinä lukematta läpi ja onneksi silloin niillä papereilla joilla voisi nykyisin pyyhkiä persettä pääsi yliopistoon, tosin kettomansa mukaan varasijalta.

Isä väittää nähneensä armeijassa aikoinaan 70-luvulla tehdyn älykkyystestin tulokset ja se oli yli 130. En sitten tiedä mutta on se armeijan testi ihan validi ja laaja, ne testitulokset jos ovat huonot niin se on ehdoton este aliupseerikoululle tietyn pistemäärän olikohan se nyt 90 alittuessa ja RUK:lle raja on 100, lento-RUK:lle 110. Testillä halutaan karsia ettei kovin tyhmiä pääse johtajiksi r..yssimään touhua. Vaikka olisi millainen sotilas, juoksisi Cooperin testissä 3000m ja olisi kympin ampuja niin testitulos on aina karsiva.

On noita armeijan testejä käytetty kansakunnan älykkyyden kehittymisen seuraamiseenkin, samoin kuin ylioppilaskirjoituksissa menestymistä. Ylioppilaskirjoitukset tosin eivät ole luotettava lähde kun harhana voi olla se että lukioon hakee nykyään aiempaa huonompaa ainesta joka aiemmin meni ammattikouluun. Armeijan testi on siten luotettavampi kun siellä on kaikki yliopiston jo käyneistä peräkammarin poikiin joilla on pelkkä peruskoulu takana.

Tosin armeijan testissäkin on harhana se että nykyisin ihan i..diootit karsitaan pois jo kutsuntatarkastuksissa, ennen sen armeijan kävivät "kaikki" vaikka jonain polkupyörämekaanikkona jos ei muuhun kyennyt. Eli aiemmissa tuloksissa pitäisi olla huonommat tulokset, mutta itse asiassa testit näyttävät että kansakunnan älykkyys on laskenut tasaisesti 70-luvulta, selityksenä on pidetty että alemmat sosiaaliluokat lisääntyvät enemmän kuin ylemmät, esim. teiniraskauksista alkaen 3-4 lasta, joista ainakin osa vahinkoja, jotka on pidetty kuitenkin. Akateemisesti koulutetut uranaiset saavat sen yhden lapsen sitten vähän vanhempana. Tästä puhui jo lukion biologian opettaja aikoinaan v. 1997 ja tottahan se on.

Kirjallisuuteen perehtyessä voi todeta että arvioiden mukaan nykyihminen on huomattavasti heikkolahjaisempi kuin esim. kivikauden ihminen, tuolloin kun pärjäsi elossa vain paremmalla osaamisella ja paremmilla lahjoilla ja luonto karsi heikommat. Esim. Yuval Haval Norari:n kirjat lukemalla oppii tietämään tämänkin, kirjoissa on lähdeviitteet tutkimuksiin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. 70-luvun alussa syntyneenä olen itse nähnyt, kuinka vähästä he aloittivat ja mitä elintason vähittäinen korottaminen on vaatinut. Vasta 90-luvun lopussa, kun talo oli maksettu, heillä helpotti.

Vaan nythän kaksikymppinen vaatii itselleen sen elintason, jonka keräämiseen toisilla meni 50 vuotta. 

Me 70-luvun alussa syntyneet saatiin kyllä talo maksetuksi 90-luvun lopussa siitäkin huolimatta että molemmilla lukio+amk-tutkinto eikä mitkään huippupalkat. Sijoituksiakin saatiin kasattua ja maailmaa kierrettyä siinä samalla. Vaihdettiinkin sitten uuteen ennen vauvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä. Mummoni on syntynyt 40-luvulla. On kyllä todella rikas, mutta elää myös säästäväisesti. Nauraa aina nykymuotoisille velkavangeille ja maailmalla luuhaajille, että miten voivatkin olla niin köyhiä.

Minullakin on v. 1933 syntynyt mummo, joka jäi v. 1993 sairaseläkkeelle mitättömän vaivan takia kun sormissa nivelet olivat vähän kuluneet, siis 60-vuotiaana, nyt ollut eläkkeellä 26,5 vuotta, erittäin virkeä ja terve on edelleen ja elää varmaan 95-vuotiaaksi jos ei jotain syöpää tms. tule ja näin ollen saa olla 35 vuotta eli yli kolmasosan elämästään eläkkeellä, jolla on nyt töissä käyvien maksamalla eläkkeellä siis, eläkehän katsotaan sosiaalietuudeksi mikä se tietysti onkin. Pihi kuin mikä ollu koko elämänsä, lapsena se otti päähän kun ei siltä mitään koskaan saanut, jonkin vähäisen nimipäivälahjan ja synttärilahjaa ei yleensä ollenkaan, kun vanhemmat lähtivät joka kesä aina mökille kun synttärit olisivat olleet eikä synttäreitä siksi koskaan pidetty, olisihan toki voinut jotain antaa, vaikka vähän rahaa jos ei muuta. Ottihan se päähän kun kaverien mummot heittivät muuten vaan 500 markkaa ja itse sai joskus kerran vuodessa joululahjaksi satasen.

No, mummolla on säästettynä nyt eläkkeestään n. 145.000€, säästötilillä 120.000€ ja käyttötilillä 25.000€. Tiedän tämän kun ei se osaa verkkopankkia käyttää ja olen maksanut sen pyynnöstä laskuja ja laittanut niitä e-laskuiksi niin ei tarvitse rampata siellä laskuja maksamassa. Ihmettelin tätä kovasti miten tuo on onnistunut, mutta velaton asunto ollut vuosikymmeniä ja koko eläkeiän tietysti ja varmaan jo pihinä saanut palkastaankin vähän säästettyä. Lahjaksi pojalleen eli isälleen antanut yleensä miehensä (joka ei ole isäni isä vaan mummon uusi puoliso oli, menehtynyt jo) vanhoja vaatteita yms. vanhaa tavaraa mitä itse ei enää ole tarvinut.

Vastike on jotain 250€ rivitalossa, sitten muut kulut oikein pihinä jotain 500€ kuukaudessa kun kauppa yms. apteekit ovat kävelymatkan päässä eikä autoa tarvitse ja bussilla saa kulkea ilmaiseksi kun sellainen etu tuli eläkeläisille kaupungissamme. Menee jotain 750€ kuukaudessa ja eläkettä on saanut 1.250€ kuukaudessa yli 26 vuotta, siitä jää säästöön 500€ kuukaudessa, tekee 6.000€ vuodessa ja 26,5 vuodessa 159.000€, eli ehkä vähän enempi mennyt laskut mukaan lukien elämiseen ja saanutkin säästettyä vain 450€ kuukaudessa, tekee eläkkeestä säästöjä 143.100€.

Onhan se kiva raha työssä olevien korkeista eläkemaksuista säästettynä omalle tilille. Eikä kouluja ole käynyt lainkaan, oppikouluakaan ei saanut suoritetuksi, kansalaiskoulun jälkeen pääsi kauppaan vakinaiseen työhön edeten esimiesasemaan lopuksi urallaan hyvin vähäisellä koulutuksella ja hyvin nuorena ja terveenä sairaseläkkeelle. Isä tietysti odottaa kieli pitkällä perintöä, ainakin auton on suunnitellut jo vaihtavansa uuteen kunhan mummosta aika jättää.

Mummon sisko se vasta oudosti ja helposti pääsikin sairaseläkkeelle, mummoa 2v. nuorempana eli 58-vuotiaana laman aikaan kun oli pankissa töissä pelkältä oppikoulupohjalta ihan hyvässä asemassa, kun tuli uusi ikävä pomo niin sen takia koki ettei halua töihin mennä ja pääsi sairaseläkkeelle 58-vuotiaana v. 1993, ollut hänkin eläkkeellä yli 26 vuotta ja varmaan säästänyt saman verran kuin mummo, on yhtä pihi ellei pihimpikin ja mies elää vielä, mies täyttää 89 vuotta ja on ollut eläkkeellä 29 vuotta, terve kuin pukki, on eläkkeellä varmaan vielä 5-10 vuotta ja jos lähemmäksi 100v. elää niin siinähän on melkein puolet elämästään eläkkeellä sitten.

"työterveyslääkärin" sukusaaga jatkuu

kaikki sukulaiset pitkäikäisiä sairaseläkeläisiä

Vierailija kirjoitti:

Tytär46v kirjoitti:

Häpeä! Jatkosota loppui 1944 ja 1940-luvun lapset saivat isänsä traumatisoituneina takaisin. Sotaleskien ja orpojen kohtelu puolestaan oli kylmäkiskoista ja törkeää. Käsittämätöntä puhetta, että ovat päässeet helpolla. Vielä kerran, häpeä.

Oon prikulleen samaa mieltä. -43 syntynyt isäni ei päässyt edes oppikouluun, koska ei varaa. Eteni sitten työn ohessa opiskellen, mutta hitosti sitä työtä oli tehtävänä. Ja todella suurella osalla ikäluokasta näin.

Kuka kadehtii lapsuutta, jossa pääruoka oli velli tai puuro, ja kaikki säännösteltyä?

N44

Oppikouluun pääsi vapaaoppilaspaikalla jos ei ollut varaa maksaa pientä lukukausimaksua. Eikä se lukukausimaksu ollut mikään iso, ei mikään todellinen lukukausimaksu kuten jossain ulkomaisissa kouluissa vaan pienehkö maksu sama kuin jokin musiikkiopiston maksu nykyään jotain 200€ vuodessa esim. ja lisäksi oli ilmaisia valtion oppikouluja. Toki ruoka piti ottaa eväänä kotoa ja kirjat ja kynät maksaa itse, kuten esim. lukiossakin nykyään.

Taisi isä joko pudota oppikoulusta, vapaaoppilaspaikan menetti jos jäi luokalle tai sitten halusi jo nuorena töihin tienaamaan omaa rahaa itselleen kun eihän koulusta mitään maksettu. Lyhytnäköistä.

Käytännössä Suomessa on ollut aina ilmainen koulutus vaikka tohtoriksi asti, tästä on haluttu pitää kiinni tarkkaan, se kun on kansakunnan etu pitkälti että kaikki saavat opiskella ilmaiseksi eikä köyhästä perheestä oleva lahjakas lapsi tai nuori jää kouluttamatta. Kekkonenkin oli pienen köyhän torpan lapsi, mutta niin vain pystyi opiskelemaan lakitieteen tohtoriksi saakka ilman yliopiston lukukausimaksuja kuten jossain jenkeissä ja tasavallan presidentiksi päätyi lopulta. Eli kyllä se itsestä on kiinni.

Eikä tässä ole kyseessä mikään 40-luvun lapsuus vaan 80-luvulta saakka maksettu hyvä eläke nuoresta iästä alkaen vähäisellä koulutuksella ja helpommilla töillä kuin nykyajan kiireinen työelämä jatkuvine muutoksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä. Mummoni on syntynyt 40-luvulla. On kyllä todella rikas, mutta elää myös säästäväisesti. Nauraa aina nykymuotoisille velkavangeille ja maailmalla luuhaajille, että miten voivatkin olla niin köyhiä.

Minullakin on v. 1933 syntynyt mummo, joka jäi v. 1993 sairaseläkkeelle mitättömän vaivan takia kun sormissa nivelet olivat vähän kuluneet, siis 60-vuotiaana, nyt ollut eläkkeellä 26,5 vuotta, erittäin virkeä ja terve on edelleen ja elää varmaan 95-vuotiaaksi jos ei jotain syöpää tms. tule ja näin ollen saa olla 35 vuotta eli yli kolmasosan elämästään eläkkeellä, jolla on nyt töissä käyvien maksamalla eläkkeellä siis, eläkehän katsotaan sosiaalietuudeksi mikä se tietysti onkin. Pihi kuin mikä ollu koko elämänsä, lapsena se otti päähän kun ei siltä mitään koskaan saanut, jonkin vähäisen nimipäivälahjan ja synttärilahjaa ei yleensä ollenkaan, kun vanhemmat lähtivät joka kesä aina mökille kun synttärit olisivat olleet eikä synttäreitä siksi koskaan pidetty, olisihan toki voinut jotain antaa, vaikka vähän rahaa jos ei muuta. Ottihan se päähän kun kaverien mummot heittivät muuten vaan 500 markkaa ja itse sai joskus kerran vuodessa joululahjaksi satasen.

No, mummolla on säästettynä nyt eläkkeestään n. 145.000€, säästötilillä 120.000€ ja käyttötilillä 25.000€. Tiedän tämän kun ei se osaa verkkopankkia käyttää ja olen maksanut sen pyynnöstä laskuja ja laittanut niitä e-laskuiksi niin ei tarvitse rampata siellä laskuja maksamassa. Ihmettelin tätä kovasti miten tuo on onnistunut, mutta velaton asunto ollut vuosikymmeniä ja koko eläkeiän tietysti ja varmaan jo pihinä saanut palkastaankin vähän säästettyä. Lahjaksi pojalleen eli isälleen antanut yleensä miehensä (joka ei ole isäni isä vaan mummon uusi puoliso oli, menehtynyt jo) vanhoja vaatteita yms. vanhaa tavaraa mitä itse ei enää ole tarvinut.

Vastike on jotain 250€ rivitalossa, sitten muut kulut oikein pihinä jotain 500€ kuukaudessa kun kauppa yms. apteekit ovat kävelymatkan päässä eikä autoa tarvitse ja bussilla saa kulkea ilmaiseksi kun sellainen etu tuli eläkeläisille kaupungissamme. Menee jotain 750€ kuukaudessa ja eläkettä on saanut 1.250€ kuukaudessa yli 26 vuotta, siitä jää säästöön 500€ kuukaudessa, tekee 6.000€ vuodessa ja 26,5 vuodessa 159.000€, eli ehkä vähän enempi mennyt laskut mukaan lukien elämiseen ja saanutkin säästettyä vain 450€ kuukaudessa, tekee eläkkeestä säästöjä 143.100€.

Onhan se kiva raha työssä olevien korkeista eläkemaksuista säästettynä omalle tilille. Eikä kouluja ole käynyt lainkaan, oppikouluakaan ei saanut suoritetuksi, kansalaiskoulun jälkeen pääsi kauppaan vakinaiseen työhön edeten esimiesasemaan lopuksi urallaan hyvin vähäisellä koulutuksella ja hyvin nuorena ja terveenä sairaseläkkeelle. Isä tietysti odottaa kieli pitkällä perintöä, ainakin auton on suunnitellut jo vaihtavansa uuteen kunhan mummosta aika jättää.

Mummon sisko se vasta oudosti ja helposti pääsikin sairaseläkkeelle, mummoa 2v. nuorempana eli 58-vuotiaana laman aikaan kun oli pankissa töissä pelkältä oppikoulupohjalta ihan hyvässä asemassa, kun tuli uusi ikävä pomo niin sen takia koki ettei halua töihin mennä ja pääsi sairaseläkkeelle 58-vuotiaana v. 1993, ollut hänkin eläkkeellä yli 26 vuotta ja varmaan säästänyt saman verran kuin mummo, on yhtä pihi ellei pihimpikin ja mies elää vielä, mies täyttää 89 vuotta ja on ollut eläkkeellä 29 vuotta, terve kuin pukki, on eläkkeellä varmaan vielä 5-10 vuotta ja jos lähemmäksi 100v. elää niin siinähän on melkein puolet elämästään eläkkeellä sitten.

"työterveyslääkärin" sukusaaga jatkuu

kaikki sukulaiset pitkäikäisiä sairaseläkeläisiä

"Herra" itse on varmaanki sairaslomalla.

Vasta 80- luvulla tuli kulutus ja sekään ei ole mitään verrattuna nykyaikaan. Sanon, että nuoruuteni oli onnellisempi kuin nukynuorten, mutta silloin rikas oli kuin nykyajan köyhä. Mutta onnea oli se, kun kavereilla oli se yksi vaatekerta, niin oma ainoa vaatekerta tuntui normaalilta. Teinikalenteri oli kallein nuorisoväline, mitä sai. Jos sai kesätöitä, niin osti tarvittavia vaatteita, silmälasit tms. Onnea oli, kun sai itse valita silmälasikehykset, kun itse maksoi ne kesätyöllä.

Oma isäni kävi lauantaitkin töissä ja työmatka oli 30 kilsaa sen aikaisella pyörällä , sen aikaisia teitä pitkin. Ja todellakin säästettiin sitä autoa varten, joka saatiin kun lapsia oli jo kolme. Tiskikonetta ei ollut tai jopa pesukone oli monelle luksusta. Oli yksi barbi jolle tehtiin itse vaatteet. Ehkä se paljon niukempi lapsuus ja nuoruus teki meidät onnellisiksi. Vaikka silloin oli ydinsodan uhka pelotteena ja energiakriisi rajoitteena. Tulevaisuuteen luotettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä. Mummoni on syntynyt 40-luvulla. On kyllä todella rikas, mutta elää myös säästäväisesti. Nauraa aina nykymuotoisille velkavangeille ja maailmalla luuhaajille, että miten voivatkin olla niin köyhiä.

Minullakin on v. 1933 syntynyt mummo, joka jäi v. 1993 sairaseläkkeelle mitättömän vaivan takia kun sormissa nivelet olivat vähän kuluneet, siis 60-vuotiaana, nyt ollut eläkkeellä 26,5 vuotta, erittäin virkeä ja terve on edelleen ja elää varmaan 95-vuotiaaksi jos ei jotain syöpää tms. tule ja näin ollen saa olla 35 vuotta eli yli kolmasosan elämästään eläkkeellä, jolla on nyt töissä käyvien maksamalla eläkkeellä siis, eläkehän katsotaan sosiaalietuudeksi mikä se tietysti onkin. Pihi kuin mikä ollu koko elämänsä, lapsena se otti päähän kun ei siltä mitään koskaan saanut, jonkin vähäisen nimipäivälahjan ja synttärilahjaa ei yleensä ollenkaan, kun vanhemmat lähtivät joka kesä aina mökille kun synttärit olisivat olleet eikä synttäreitä siksi koskaan pidetty, olisihan toki voinut jotain antaa, vaikka vähän rahaa jos ei muuta. Ottihan se päähän kun kaverien mummot heittivät muuten vaan 500 markkaa ja itse sai joskus kerran vuodessa joululahjaksi satasen.

No, mummolla on säästettynä nyt eläkkeestään n. 145.000€, säästötilillä 120.000€ ja käyttötilillä 25.000€. Tiedän tämän kun ei se osaa verkkopankkia käyttää ja olen maksanut sen pyynnöstä laskuja ja laittanut niitä e-laskuiksi niin ei tarvitse rampata siellä laskuja maksamassa. Ihmettelin tätä kovasti miten tuo on onnistunut, mutta velaton asunto ollut vuosikymmeniä ja koko eläkeiän tietysti ja varmaan jo pihinä saanut palkastaankin vähän säästettyä. Lahjaksi pojalleen eli isälleen antanut yleensä miehensä (joka ei ole isäni isä vaan mummon uusi puoliso oli, menehtynyt jo) vanhoja vaatteita yms. vanhaa tavaraa mitä itse ei enää ole tarvinut.

Vastike on jotain 250€ rivitalossa, sitten muut kulut oikein pihinä jotain 500€ kuukaudessa kun kauppa yms. apteekit ovat kävelymatkan päässä eikä autoa tarvitse ja bussilla saa kulkea ilmaiseksi kun sellainen etu tuli eläkeläisille kaupungissamme. Menee jotain 750€ kuukaudessa ja eläkettä on saanut 1.250€ kuukaudessa yli 26 vuotta, siitä jää säästöön 500€ kuukaudessa, tekee 6.000€ vuodessa ja 26,5 vuodessa 159.000€, eli ehkä vähän enempi mennyt laskut mukaan lukien elämiseen ja saanutkin säästettyä vain 450€ kuukaudessa, tekee eläkkeestä säästöjä 143.100€.

Onhan se kiva raha työssä olevien korkeista eläkemaksuista säästettynä omalle tilille. Eikä kouluja ole käynyt lainkaan, oppikouluakaan ei saanut suoritetuksi, kansalaiskoulun jälkeen pääsi kauppaan vakinaiseen työhön edeten esimiesasemaan lopuksi urallaan hyvin vähäisellä koulutuksella ja hyvin nuorena ja terveenä sairaseläkkeelle. Isä tietysti odottaa kieli pitkällä perintöä, ainakin auton on suunnitellut jo vaihtavansa uuteen kunhan mummosta aika jättää.

Mummon sisko se vasta oudosti ja helposti pääsikin sairaseläkkeelle, mummoa 2v. nuorempana eli 58-vuotiaana laman aikaan kun oli pankissa töissä pelkältä oppikoulupohjalta ihan hyvässä asemassa, kun tuli uusi ikävä pomo niin sen takia koki ettei halua töihin mennä ja pääsi sairaseläkkeelle 58-vuotiaana v. 1993, ollut hänkin eläkkeellä yli 26 vuotta ja varmaan säästänyt saman verran kuin mummo, on yhtä pihi ellei pihimpikin ja mies elää vielä, mies täyttää 89 vuotta ja on ollut eläkkeellä 29 vuotta, terve kuin pukki, on eläkkeellä varmaan vielä 5-10 vuotta ja jos lähemmäksi 100v. elää niin siinähän on melkein puolet elämästään eläkkeellä sitten.

"työterveyslääkärin" sukusaaga jatkuu

kaikki sukulaiset pitkäikäisiä sairaseläkeläisiä

Eivät ole, mummo ja mummon sisko ovat, 86 ja 84 vuotiaat oikein virkeät ja tveet 60v. ja 58v. iässä laman aikaan helposti sairaseläkkeelle varsin terveinä päässeet hepposin perustein, mummokin haki sitä kun sen joku saman ikäinen kaverikin oli hakenut ja päässyt. Tiedän työterveyshuollon historiasta ja vakuutus/eläkejärjestelmästä ja sen kehityksestä yliopiston erikoistumisopintojen pohjalta että laman aikaan laitettiin porukkaa eläkkeelle nuorina ja heppoisin perustein jotta vältytään massairtisanomisilta esim. paperitehtailla, suuret ikäluokat eivät halunneet irtisanomisia ja valta vaikuttaa, työeläkeyhtiöiden johtokunnissa ja hallituksissa istuu samat heput jotka ovat muutenkin vallankahvassa kiinni eduskunnassa ja muualla.

Sitten oli myös järjestelynä ns. "eläkeputki" johon vaarini pääsi 58-vuotiaana paperitehtaalta, jotta ei irtosanomista lamassa olisi tullut, eläkeputki oli järjestely jossa jäätiin ansiosidonnaiselle jos ikä oli edes lähelläkään eläkeikää ja eläke sitten alkoi sen mukaan kuin ansiosidonnainen loppuu.

Ansiosidonnaistakin on leikattu ja suunnitelmissa on leikata lisää, sekin oli suurilla ikäluokilla parempi. Eikä mitään eläkeputkia enää ole. Vaari tosin eli vain 78 vuotiaaksi ja ehti nostaa suurehkoa eläkettä 20v. eli ei niin pitkäikäinen kuin muut sukulaiset, oli esimiesasemassa tehtaalla ja eläke sen mukainen. Vaarin äiti eli isomummoni taas eli 90-vuotiaaksi ja oli tehtaalla töissä jonain sihteerinä, pääsi 60-vuotiaana eläkkeelle, olisi saanut jatkaa toki töissä mutta ei halunnut, muistelikin tätä että joku kaveri oli hänelle ihmetellyt että haluaa jäädä pois töistä jo noin nuorena kun on niin terve ja nuorekas ja hyväkuntoinen.

Ei ollut suurta ikäluokkaa ja eläke oli sen mukainen hyvin pieni, mutta sillä pärjäsi kun eli yksiössä itsekseen ja sai olla 30v. eläkkeellä eli kolmasosan elämästään. Mutta eläke ei ollut suurten ikäluokkien tasoa, kun eivät suuret ikäluokat maksaneet eläkemaksuja ja eläkejärjestelmääkään ei nykymuodossa ollut kun isomummo jäi eläkkeelle 30 vuodeksi, loppuaikana se oli jo, mutta eivät suuret ikäluokat halunneet maksaa vanhempiensa eläkkeitä tässä määrin kuin me nyt niiden.

Luoja mitä tietämättömyyttä ja näköalattomuutta. Jokainen sukupolvi elää kunkin aikakauden ja sen edellytysten mukaan, koska MUUTA EI VOI. Käsittämätöntä ja turhaa tuollainen aiempien sukupolvien kadehtiminen. Kyllä jokaisella sukupolvella on vaikeutensa ja haasteensa ollut. Täyttä historiallista tietämättömyyttä yrittää vertailla niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se tietennii on, jos ap kerran niin sanoo. 

Lapsuus: Isät poissaolevia, sodista traumatisoituneita.

40-luvun lopussa ja 50-luvun alussa elettiin vielä säännöstelyn aikaa.

Koulua käytiin kahdessa vuorossa, kansakoulussa oli 40 lasta luokalla. ei ollut erityistukea, ei tukiopetusta. Vielä tuohon aikaan saattoi perheellä olla pulaa kengistä, joten kouluunkin lapset menivät vuorotellen.

Koulutukseen panostettiin: Pidettiin tärkeänä, että koululaiset saisivat edes yhden aterian päivässä. Kouluruokana olikin ravitseva veteen keitettyä kaurapuuroa, veteen keitettyä velliä, maitoon keitettyä makaronivelliä, perunakeittoa... Omat maodit ja voileivät piti tietenkin kouluun viedä itse.

Jos oppikouluun halusit, niin se oli vanhempien maksuhalukkuudesta ja maksukyvystä kiinni: piti maksaa kouluvälineet, kirjat, paperit, vihot, kouluruoka itse. Opetus oli pääsääntöisin ilmaista. Moni lapsi joutui 10-vuotiaana asumaan kaupungissa kortteerissa ilman omaa vanhempaa, kun oppikouluja ei ollut edes joka pitäjässä.

Tullessa teini-ikään ei tytöille ollut nykyisiä kipulääkkeitä kuukautiskipuihin, ei nykyaikaisia siteitä tai tamponeja. Ehkäisyä ei ollut saatavissa teinien kokeiluihin.

Vielä 70-luvulla vain puolessa suomalaisessa kodissa oli suihku, Saunaan ei välttämättä päässyt useammin kuin kerran viikossa.

lastentauteihin kuoltiin ja niistä vammauduttiin. suurin osa tietysti parani, mutta jokainen tunsi jonkun, joka oli tullut kuuroksi tuhkarokosta tms.

Ei ollut opintotukia, ei opiskelijan asumislisää, ei toimeentulotukea opiskelijalle. Äitini söi ensimmäiset 4 viikkoa pelkästään metsästä keräämiään sieniä ja marjoja, kun oli tullut Helsinkiin opiskelemaan, ja opintolaina ei ollut vielä tullut tilille. Edes kauraryyneihin ei uskaltanut rahaa laittaa.

Lasten syntyessä oli ongelmia, jos et ollut sosiaalitapaus. Ei ollut lastentarhapaikkoja kaikille, vaan ne harvat menivät tarpeen mukaan. esim. opettajapariskunta ei saanut lastaan ( minua) päiväkotiin, vaikka paikkoja siellä oli, koska perheen tilanne oli liian hyvä. Toisen vanhemman nettopalkka meni suoraan lastenhoitomaksuun yksityiselle, kouluttamattomalle, ei-lapsirakkaalle hoitajalle.  Ei ollut vanhempainvapaata, ei kotihoidontukea, ei subjektiivista päivähoito-oikeutta edes puolipäiväisenä.

Lisäksi maksettiin asuntolainaa suurella korolla, ja maksimissaan 15 vuoden alana-ajalla. Yleensähän lain-aika oli paljon lyhyempi.  Kolmiossa mahtui hyvin asumaan vanhemmat ja 3 lasta. Samaan aikaan maksettiin niitä opintolainoja... Tiukkaa oli. Ei matkustettu kuin kotimaassa telttaillen, ei ollut vanhempien omia maksullisia harrastuksia....

Nyt ei ollutkaan kyse lapsuudesta vaan eläkeiästä. Onko sinusta 90-luvun alussa hyvälle eläkkeelle 20-30 vuodeksi 60-vuotiaana jääneet eläneet huonosti, kun on asuntolainat maksettu ja terve ja hyväkuntoinen ja voi matkustella ja nukkua aamuisin pitkään ja vaihtaa autoa uuteen ja säästää samalla 150.000€ tilille jne. kun nyt työssä käyvät maksavat nuo eläkkeet ja heidän oma eläke tulee olemaan hyvin pieni suurista eläkemaksuista huolimatta ja pääsevät eläkkeelle 67-70 -vuotiaina eikä elinikä ole pidentynyt juurikaan? Leskeneläkettä on heikennetty ja lyhennetty ja sekin ollaan lopettamassa kokonaan. Lapsia ei uskalleta tehdä kun taloudellinen tilanne on niin epävarma ja työelämä muuttunut niin vaativaksi ja kiireiseksi ja stressaavaksi ja jatkuvia muutoksia kun se oli leppoisaa kiireetöntä ja samanlaista ilman muutoksia viimeiset parikymmentä vuotta nykyisillä vanhemman pään eläkeläisillä. Ei ollut tietokonetta, ei sähköpostia, ei kännykkää, ei älypuhelinta, lankapuhelin joka soi harvakseltaan ja työnä esim. jokin pankkivirkailijan työ maksaen asiakkaiden paperisia laskuja verkkaiseen tahtiin tai paperitehtaalla istumassa taukohuoneessa lukemassa lehtiä puolet päivästä jne.

Pelkkä sähköposti vie tutkimusten mukaan nykyään toimistotyöläisten työpäivästä jopa 3 tuntia ja kiireisellä tahdilla. Erään Tekniikan Maailman toimittajan mukaan sähköposti onkin yksi ihmiskunnan huonoimpia keksintöjä. Saksassa esim. Volkswagenin tehtaalla tuli käyttöön sellainen järjestely että sähköposti laitetaan kiinni kokonaan klo 16 niin ettei se kulje laisinkaan kun työläiset lukivat meilejä vastaillen niihin illalla kotonakin ja töuupumstapaukset lisääntyivät johtaen pitkiin sairauslomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär46v kirjoitti:

Häpeä! Jatkosota loppui 1944 ja 1940-luvun lapset saivat isänsä traumatisoituneina takaisin. Sotaleskien ja orpojen kohtelu puolestaan oli kylmäkiskoista ja törkeää. Käsittämätöntä puhetta, että ovat päässeet helpolla. Vielä kerran, häpeä.

Oon prikulleen samaa mieltä. -43 syntynyt isäni ei päässyt edes oppikouluun, koska ei varaa. Eteni sitten työn ohessa opiskellen, mutta hitosti sitä työtä oli tehtävänä. Ja todella suurella osalla ikäluokasta näin.

Kuka kadehtii lapsuutta, jossa pääruoka oli velli tai puuro, ja kaikki säännösteltyä?

N44

Oppikouluun pääsi vapaaoppilaspaikalla jos ei ollut varaa maksaa pientä lukukausimaksua. Eikä se lukukausimaksu ollut mikään iso, ei mikään todellinen lukukausimaksu kuten jossain ulkomaisissa kouluissa vaan pienehkö maksu sama kuin jokin musiikkiopiston maksu nykyään jotain 200€ vuodessa esim. ja lisäksi oli ilmaisia valtion oppikouluja. Toki ruoka piti ottaa eväänä kotoa ja kirjat ja kynät maksaa itse, kuten esim. lukiossakin nykyään.

Taisi isä joko pudota oppikoulusta, vapaaoppilaspaikan menetti jos jäi luokalle tai sitten halusi jo nuorena töihin tienaamaan omaa rahaa itselleen kun eihän koulusta mitään maksettu. Lyhytnäköistä.

Käytännössä Suomessa on ollut aina ilmainen koulutus vaikka tohtoriksi asti, tästä on haluttu pitää kiinni tarkkaan, se kun on kansakunnan etu pitkälti että kaikki saavat opiskella ilmaiseksi eikä köyhästä perheestä oleva lahjakas lapsi tai nuori jää kouluttamatta. Kekkonenkin oli pienen köyhän torpan lapsi, mutta niin vain pystyi opiskelemaan lakitieteen tohtoriksi saakka ilman yliopiston lukukausimaksuja kuten jossain jenkeissä ja tasavallan presidentiksi päätyi lopulta. Eli kyllä se itsestä on kiinni.

Eikä tässä ole kyseessä mikään 40-luvun lapsuus vaan 80-luvulta saakka maksettu hyvä eläke nuoresta iästä alkaen vähäisellä koulutuksella ja helpommilla töillä kuin nykyajan kiireinen työelämä jatkuvine muutoksineen.

Ei todellakaan pudonnut yhtään mistään, kansakoulun ja kansalaiskoulun tokarit ihan priimaa.

Paikkakunnalla oli vain yksityinen oppikoulu. Oliko sellaisilla edes jotain vapaaoppilasjärjestelyjä, en usko. Äitini kävi tuon koulun, duunariperheen ainoa lapsi. Jos heillä ois ollut useampi lapsi, vain yksi olisi koulutettu. Isäni perheestä se yksi neljästä oli ainoa tyttö, pappa mietti, että naisilla on työelämässä muutenkin vaikeampaa.

Ja se, että onko varaa mennä kouluun, koostuu muustakin kuin koulunkäynnin suorista kustannuksista. Eli koulussa ollessaan ei voi tehdä työtä ja elättää itseään. Opiskelun yksi suuri kustannus on se peruselatus.

”Kaikki on kiinni itsestä” hokema ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Jokainen ihan nollista lähtenyt tietää, että kovan työn, älykkyyden ja lahjakkuuden lisäksi tarvitaan myös onnea. Tuhannen taalan paikkoja on aina rajallinen määrä. Ellei sitä tunnusta, on jonkin oman arroganssinsa tai itsetunto-ongelmansa sokeuttama.

Mä en ole vanhemmiltani saanut materaalista tukea, mut rakkautta ja kannustusta. Oon nykyään johtajana miesvaltaisella alalla, DI. Kaikilla mittareilla nettomaksaja ja se on mulle ihan fine. Opinnot kestivät työnteon vuoksi kolme-neljä vuotta pidempään kuin jollain, jonka eläminen olisi kustannettu. Mutta saan tehdä äärimmäisen mielenkiintoista työtä, johon mulla on palo.

Ylisuuriin eläkkeisiin pitää puuttua. Niitä nauttii pieni ryhmä, jolla on ollut aikaa kasata loistava elintaso. Suurinta osaa tuosta ikäluokasta ei ole mitään syytä kadehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär46v kirjoitti:

Häpeä! Jatkosota loppui 1944 ja 1940-luvun lapset saivat isänsä traumatisoituneina takaisin. Sotaleskien ja orpojen kohtelu puolestaan oli kylmäkiskoista ja törkeää. Käsittämätöntä puhetta, että ovat päässeet helpolla. Vielä kerran, häpeä.

Oon prikulleen samaa mieltä. -43 syntynyt isäni ei päässyt edes oppikouluun, koska ei varaa. Eteni sitten työn ohessa opiskellen, mutta hitosti sitä työtä oli tehtävänä. Ja todella suurella osalla ikäluokasta näin.

Kuka kadehtii lapsuutta, jossa pääruoka oli velli tai puuro, ja kaikki säännösteltyä?

N44

Oppikouluun pääsi vapaaoppilaspaikalla jos ei ollut varaa maksaa pientä lukukausimaksua. Eikä se lukukausimaksu ollut mikään iso, ei mikään todellinen lukukausimaksu kuten jossain ulkomaisissa kouluissa vaan pienehkö maksu sama kuin jokin musiikkiopiston maksu nykyään jotain 200€ vuodessa esim. ja lisäksi oli ilmaisia valtion oppikouluja. Toki ruoka piti ottaa eväänä kotoa ja kirjat ja kynät maksaa itse, kuten esim. lukiossakin nykyään.

Taisi isä joko pudota oppikoulusta, vapaaoppilaspaikan menetti jos jäi luokalle tai sitten halusi jo nuorena töihin tienaamaan omaa rahaa itselleen kun eihän koulusta mitään maksettu. Lyhytnäköistä.

Käytännössä Suomessa on ollut aina ilmainen koulutus vaikka tohtoriksi asti, tästä on haluttu pitää kiinni tarkkaan, se kun on kansakunnan etu pitkälti että kaikki saavat opiskella ilmaiseksi eikä köyhästä perheestä oleva lahjakas lapsi tai nuori jää kouluttamatta. Kekkonenkin oli pienen köyhän torpan lapsi, mutta niin vain pystyi opiskelemaan lakitieteen tohtoriksi saakka ilman yliopiston lukukausimaksuja kuten jossain jenkeissä ja tasavallan presidentiksi päätyi lopulta. Eli kyllä se itsestä on kiinni.

Eikä tässä ole kyseessä mikään 40-luvun lapsuus vaan 80-luvulta saakka maksettu hyvä eläke nuoresta iästä alkaen vähäisellä koulutuksella ja helpommilla töillä kuin nykyajan kiireinen työelämä jatkuvine muutoksineen.

60-luvulla Suomi oli maatalousvaltainen, pääasiassa pienviljelijöitä, ja lapsiluku oli suuri.

Ei ne koulut olleet nurkan takana, vaan joutui asumaan toisella paikkakunnalla ja maksamaan siitä.

Koulumatkatkaan eivät olleet ilmaisia.

Kekkonen ei muuten ollut pienen köyhän torpan lapsi, vaan aikansa hyväosaisempiin kuuluvia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkonen

ps. onhan se toki törkeää, että nuo vähäisen koulutuksen saaneet, kurjan lapsuuden eläneet, helppoja töitä tehneet? pääsivät/joutuivat  hyvälle eläkkeelle nuorina 58-60 vuotiaina

ja kehtaavat vieläkin porskuttaa

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 50-luvulla. Vielä silloinkin oli puutetta monista asioista ja leipäkortit vasta poistuneet.

Miten voit sanoa, että sodan aikana syntyneet ihmiset ovat syntyneet kultalusikka suussa? Elämä oli niukkaa ja miltei kaikesta oli puute.

Lue joskus sen ajan romaaneja tai elämänkertoja.

Sota-aika oli kamalaa niin kotijoukoille kuin sodassa oleville. Moni menetti terveytensä tai henkensä.

Sota jätti traumat niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

Vaikka säilyi hengissä, niin samanlainen ihmien ei lelut koskaan.

Se heitti varjonsa myös koko perheelle.

Voitko kuvitella edes miltä tuntui, kun tuli ilmahälytys ja täytyi paeta pommisuojaan? Kaupunkeja ja koteja tuhoutui. Koti meni sääliksi hetkessä, jäi vain rauniot.

Pesteet joutuivat jättämään kotinsa rajan taakse ja aloittamaan ihan vieraalla paikkakunnalla.

Koulutus "kuului" vain rikkaammille, kaikille ei ollut mahdollisuutta muuhun kuin kansakouluun. Jne.

Suomessa on ollut aina ilmainen koulutus eikä lukukausimaksuja ole ollut kuin mitätön maksu yksityisissä oppikouluissa jos yksityiseen kouluun halusi, valtion oppikoulut olivat ilmaisia siltäkin osin ja jos perheellä ei ollut varaa yksityiseen oppikouluun niin sitten sai vapaaoppilaspaikan, jonka tosin menetti jos jäi luokalle. Sittemmin kun peruskoulu tuli sosialismin nousun myötä tuossa 70-luvulla niin yksityisiä kouluja ei enää edes ole ollut, yksityiskoulu oli kuitenkin parempitasoinen kuin peruskoulu, vähän niin kuin yksityinen lääkäriasema vs. terveyskeskus.

Yliopistoissa Suomessa ei ole koskaan ollut lukukausimaksuja, on voinut ilmaiseksi opiskella vaikka tohtoriksi saakka yhteiskunnan piikkiin jo 1800-luvulla.

Ja nyt ei vertailtu lapsuutta vaan eläkeikää, eläkkeen suuruutta ja sitä maksetaanko eläkettä tulevaisuudessa juuri ollenkaan ja pääseekö eläkkeelle koskaan kun on tämä kestävyysvaje, vauvatalkoita ei ole kuulunut.

Kaikki on suhteellista. Voi olla, että työnsaanti on helpompaa, mutta massoittain väkeä joutui lähtemään Ruotsiin työn perässä. Palkkataso oli aluksi nykyisen työttömyyskorvauksen luokkaa. Moni työssäkäyvä naimatonkin asui kimppakämpässä tai alivuokralaisena. Ei puhettakaan, että kotoa lähtevä nuori olisi saanut omaa vuokra-asuntoa. Kaupungin vuokra-asuntoihin pääsi suhteilla. Omaa asuntoa piti maksaa 1990-luvun laman aikana 15% korolla jne. En pitäisi tällaisia kultalusikka missään reiässä syntyneenä. Tietenkin heillä nyt ovat hyvät eläkkeet, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär46v kirjoitti:

Häpeä! Jatkosota loppui 1944 ja 1940-luvun lapset saivat isänsä traumatisoituneina takaisin. Sotaleskien ja orpojen kohtelu puolestaan oli kylmäkiskoista ja törkeää. Käsittämätöntä puhetta, että ovat päässeet helpolla. Vielä kerran, häpeä.

Oon prikulleen samaa mieltä. -43 syntynyt isäni ei päässyt edes oppikouluun, koska ei varaa. Eteni sitten työn ohessa opiskellen, mutta hitosti sitä työtä oli tehtävänä. Ja todella suurella osalla ikäluokasta näin.

Kuka kadehtii lapsuutta, jossa pääruoka oli velli tai puuro, ja kaikki säännösteltyä?

N44

Oppikouluun pääsi vapaaoppilaspaikalla jos ei ollut varaa maksaa pientä lukukausimaksua. Eikä se lukukausimaksu ollut mikään iso, ei mikään todellinen lukukausimaksu kuten jossain ulkomaisissa kouluissa vaan pienehkö maksu sama kuin jokin musiikkiopiston maksu nykyään jotain 200€ vuodessa esim. ja lisäksi oli ilmaisia valtion oppikouluja. Toki ruoka piti ottaa eväänä kotoa ja kirjat ja kynät maksaa itse, kuten esim. lukiossakin nykyään.

Taisi isä joko pudota oppikoulusta, vapaaoppilaspaikan menetti jos jäi luokalle tai sitten halusi jo nuorena töihin tienaamaan omaa rahaa itselleen kun eihän koulusta mitään maksettu. Lyhytnäköistä.

Käytännössä Suomessa on ollut aina ilmainen koulutus vaikka tohtoriksi asti, tästä on haluttu pitää kiinni tarkkaan, se kun on kansakunnan etu pitkälti että kaikki saavat opiskella ilmaiseksi eikä köyhästä perheestä oleva lahjakas lapsi tai nuori jää kouluttamatta. Kekkonenkin oli pienen köyhän torpan lapsi, mutta niin vain pystyi opiskelemaan lakitieteen tohtoriksi saakka ilman yliopiston lukukausimaksuja kuten jossain jenkeissä ja tasavallan presidentiksi päätyi lopulta. Eli kyllä se itsestä on kiinni.

Eikä tässä ole kyseessä mikään 40-luvun lapsuus vaan 80-luvulta saakka maksettu hyvä eläke nuoresta iästä alkaen vähäisellä koulutuksella ja helpommilla töillä kuin nykyajan kiireinen työelämä jatkuvine muutoksineen.

Ei todellakaan pudonnut yhtään mistään, kansakoulun ja kansalaiskoulun tokarit ihan priimaa.

Paikkakunnalla oli vain yksityinen oppikoulu. Oliko sellaisilla edes jotain vapaaoppilasjärjestelyjä, en usko. Äitini kävi tuon koulun, duunariperheen ainoa lapsi. Jos heillä ois ollut useampi lapsi, vain yksi olisi koulutettu. Isäni perheestä se yksi neljästä oli ainoa tyttö, pappa mietti, että naisilla on työelämässä muutenkin vaikeampaa.

Ja se, että onko varaa mennä kouluun, koostuu muustakin kuin koulunkäynnin suorista kustannuksista. Eli koulussa ollessaan ei voi tehdä työtä ja elättää itseään. Opiskelun yksi suuri kustannus on se peruselatus.

”Kaikki on kiinni itsestä” hokema ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Jokainen ihan nollista lähtenyt tietää, että kovan työn, älykkyyden ja lahjakkuuden lisäksi tarvitaan myös onnea. Tuhannen taalan paikkoja on aina rajallinen määrä. Ellei sitä tunnusta, on jonkin oman arroganssinsa tai itsetunto-ongelmansa sokeuttama.

Mä en ole vanhemmiltani saanut materaalista tukea, mut rakkautta ja kannustusta. Oon nykyään johtajana miesvaltaisella alalla, DI. Kaikilla mittareilla nettomaksaja ja se on mulle ihan fine. Opinnot kestivät työnteon vuoksi kolme-neljä vuotta pidempään kuin jollain, jonka eläminen olisi kustannettu. Mutta saan tehdä äärimmäisen mielenkiintoista työtä, johon mulla on palo.

Ylisuuriin eläkkeisiin pitää puuttua. Niitä nauttii pieni ryhmä, jolla on ollut aikaa kasata loistava elintaso. Suurinta osaa tuosta ikäluokasta ei ole mitään syytä kadehtia.

Koulun ohella on voinut käydä töissä jos on jaksanut, moni ylioppilaskin yliopistossa käy vaativien opintojen ohella töissä jossain Prisman kassalla kun vuokrat on nykyään niin suuret yliopistopaikkakunnilla. Yleensä Suomessa vanhemmat ovat kyllä antaneet ruokaa kotona vaikka ei olisi itse töillään ansainnutkaan elatustaan, ei Suomessa ole nälkään kuollut 1800-luvun jälkeen kukaan kuin sisällissodan jälkeen vankileireillä. Jos 50-luvulla ei vanhemmat olisi antaneet sänkyä, vaatteita ja ruokaa niin kunnan sosiaalihuolto olisi puuttunut asiaan. Useimmat nuoret jättivät koulun vähiin siksi kun töihin pääsi tienaamaan olemattomalla koulutuksella jo 15-vuotiaana esimerkiksi jos ei nuorempanakin.

Koetapa nyt saada töitä muuta kuin mainosten jakamista ilman koulutusta. Tuolloin pääsi esim. kauppaan oikeisiin töihin saaden oikeaa tuntipalkkaa. Suurin osa 40-50 -lukulaisista lapsista on käynyt 50-60-luvuilla kotoa käsin koulua lapsina esim. 11-15 -vuotiaina, oppikouluhan alkoi jo 11-vuotiaana, tuskin voi sen ikäistä heittää kotoa ulos hankkimaan oman elantonsa, kyllä siihen olisi yhteiskunta ja sosiaalihuolto puuttuneet.

Ja vapaaoppilaspaikkoja oli, jos perhe oli köyhä, tietysti jos rahaa oli maksaa tuo pieni lukukausimaksu ja kynät ja kirjat ja antaa evästä kotoa mukaa kouluun, mutta isä ja äiti halusivat hassata rahat itseensä niin eihän siinä lapsi mitään voinut kun perhe oli varakas mutta vanhemmat eivät suostuneet pieniä kuluja maksamaan.

Oppikoulu oli valtioneuvoston luvalla ylempää koulusivistystä varten perustettu valtion, kunnallinen tai yksityinen oppilaitos. Eri aikoina oppikouluihin ovat kuuluneet ala- ja yläalkeiskoulut, lukiot, reaalikoulut, klassilliset ja reaalilyseot, tyttö- ja yhteiskoulut sekä kunnalliset keskikoulut.

Oppikouluista säädettiin vuonna 1872 annetussa asetuksessa, Koulujärjestyksessä. Valtio perusti 1800-luvun lopulla kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin oppikouluja, joista lyseot oli tarkoitettu ainoastaan pojille ja tyttölyseot tytöille. Erityisesti pienempiin kaupunkeihin ja maaseudulle perustettiin lisäksi yksityisiä oppikouluja, yhteiskouluja, joita pojat ja tytöt kävivät yhdessä.

Yleensä yksityiset oppikoulut toimivat säätiö- tai yhdistysmuotoisina, joskus myös osakeyhtiömuodossa. Vuodesta 1914 alkaen oppikoulu jakautui viisivuotiseen keskikouluun (entinen reaali- tai alkeiskoulu) ja kolmivuotiseen lukioon.

Oppikouluun voi pyrkiä kansakoulun neljännen luokan jälkeen pääsykokeiden kautta. Järjestelmän loppuaikoina kokeeseen kuuluivat ainekirjoitus ja matematiikan koe. Oppikouluun meneminen oli myös taloudellinen kysymys. Yksityisten oppikoulujen lukukausimaksut olivat yleiseen palkkatasoon nähden korkeat. Valtion oppikouluissa lukukausimaksut olivat edullisemmat. Lisäkustannuksia tuli koulukirjoista. Sekä yksityisissä että valtion oppikouluissa oli vähävaraisten perheiden hyvin koulussa menestyneille lapsille varattuja vapaaoppilaspaikkoja.

http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Oppikoulut

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on suhteellista. Voi olla, että työnsaanti on helpompaa, mutta massoittain väkeä joutui lähtemään Ruotsiin työn perässä. Palkkataso oli aluksi nykyisen työttömyyskorvauksen luokkaa. Moni työssäkäyvä naimatonkin asui kimppakämpässä tai alivuokralaisena. Ei puhettakaan, että kotoa lähtevä nuori olisi saanut omaa vuokra-asuntoa. Kaupungin vuokra-asuntoihin pääsi suhteilla. Omaa asuntoa piti maksaa 1990-luvun laman aikana 15% korolla jne. En pitäisi tällaisia kultalusikka missään reiässä syntyneenä. Tietenkin heillä nyt ovat hyvät eläkkeet, mutta...

Niin, nyt oli tosiaan puhe eläkkeistä jotka Suomen surkean suurten ikäluokkien hellimän eläkejärjestelmän takia on järjestetty niin että työssäkäyvät maksavat eläkeläisten eläkkeet, ennen suuria ikäluokkia eläkejärjestelmä oli laadittu niin että arvioitiin eläkkeen kestoksi muutama vuosi, esim. kun miesten elinikä oli keskimäärin n. 64 vuotta niin eläkeikä oli 60 vuotta ja eläkettä piti maksaa 4 vuotta ja sekin oli pienehkö. Naisista taas pienempi osa oli töissä ennen suuria ikäluokkia ja he saivat sitten pientä leskeneläkettä tai kansaneläkettä naisethan elivät tuolloin jo pidempään.

Sitten eläkejärjestelmää rukattiin ja eläkeläisten asemaa parannettiin kun tuli tämä uusi eläkejärjestelmä, joka natisee nyt liitoksissaan kestävyysvajeen takia. Eläkkeitä maksetaan muutaman vuoden sijaan 20-30 vuotta ja suurina ja eläkeläisten suhteellinen osuus kansalaisista lisääntyy koko ajan kestämättömällä tavalla. Eläkemaksuja on koko ajan nostettu ja nostopaineita on edelleen jotta suuret pitkäkestoiset eläkkeet voidaan maksaa työssäolevien rahoista.

Suomi edustaa aivan maailman kärkeä sentään jossakin. Nimittäin eläkeläisten tuottamisessa. Työeläkkeelle siirtyi viime vuonna lähes 80 000 ihmistä ja vauhti kiihtyy. 75-vuotiaita on tänään noin puoli miljoonaa, mutta ensi vuosikymmenen lopulla jo lähes miljoona. Mieleen tulee, että väestön vanheneminen ja työikäisten ikäluokkien hupeneminen horjuttavat koko taloutta. Perusskenaariossa väestö vanhenee ja syntyvyys laskee, eikä talous kasva. Tätäkin voi miettiä, kun lukee Eläketurvan kattavia tilastoja Suomen eläkkeensaajista.

Vuoden 2015 lopussa työeläkettä sai 1 483 000 henkilöä ja lisäksi Kelan eläkkeensaajia oli 644 000. Molemmista järjestelmistä sai eläkettä 541 000 henkilöä. Tilastot kertovat senkin, että työeläkettä saavien määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa lähes miljoonalla. Luvut ovat huimaavia, koska vuonna 2015 eläkkeitä maksettiin yhteensä 28,9 miljardia euroa: se on 43 prosenttia kaikista sosiaalimenoista ja 14 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. On yleinen harhaluulo, että eläkeläiset olisivat säästäneet turvansa ennakkoon. Tosiasiassa kyseessä on pyramidi, joka sortuu ilman syntyvyyden ja väestön selvää lisääntymistä.

Trendi herättää huolta, koska eläkkeiden osuus bruttokansantuotteesta kasvaa. Vuonna 2008 Suomessa maksettiin eläkkeitä alle 20 miljardia euroa, joten summaan on nopeasti tullut lähes 10 miljardia euroa lisää. Voimme kukin tykönämme miettiä maksujen nousemista ja etuuksien heikkenemistä. Työntekijän maksut totta kai nousevat, eikä verotuksen kiristymisestä ole epäilystäkään: tätä reittiä nettopalkkamme laskevat tasan varmasti. Ostovoimamme siis heikkenee, mutta saammehan ilon ja kunnian elättää eläkeläisten kasvavia massoja.

JOS pääsen eläkkeelle 68-vuotiaana, uskon saavani työuraan perustuvaa työeläkettä, joka on merkittävästi urani alussa luvattua alempi. Uskon myös vakaasti, että eläke-etuja joudutaan jatkossakin leikkaamaan. Siksi olen hankkinut ja hankin sijoitusvarallisuutta, joka on myöhemmin realisoitavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 50-luvulla. Vielä silloinkin oli puutetta monista asioista ja leipäkortit vasta poistuneet.

Miten voit sanoa, että sodan aikana syntyneet ihmiset ovat syntyneet kultalusikka suussa? Elämä oli niukkaa ja miltei kaikesta oli puute.

Lue joskus sen ajan romaaneja tai elämänkertoja.

Sota-aika oli kamalaa niin kotijoukoille kuin sodassa oleville. Moni menetti terveytensä tai henkensä.

Sota jätti traumat niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

Vaikka säilyi hengissä, niin samanlainen ihmien ei lelut koskaan.

Se heitti varjonsa myös koko perheelle.

Voitko kuvitella edes miltä tuntui, kun tuli ilmahälytys ja täytyi paeta pommisuojaan? Kaupunkeja ja koteja tuhoutui. Koti meni sääliksi hetkessä, jäi vain rauniot.

Pesteet joutuivat jättämään kotinsa rajan taakse ja aloittamaan ihan vieraalla paikkakunnalla.

Koulutus "kuului" vain rikkaammille, kaikille ei ollut mahdollisuutta muuhun kuin kansakouluun. Jne.

Suomessa on ollut aina ilmainen koulutus eikä lukukausimaksuja ole ollut kuin mitätön maksu yksityisissä oppikouluissa jos yksityiseen kouluun halusi, valtion oppikoulut olivat ilmaisia siltäkin osin ja jos perheellä ei ollut varaa yksityiseen oppikouluun niin sitten sai vapaaoppilaspaikan, jonka tosin menetti jos jäi luokalle. Sittemmin kun peruskoulu tuli sosialismin nousun myötä tuossa 70-luvulla niin yksityisiä kouluja ei enää edes ole ollut, yksityiskoulu oli kuitenkin parempitasoinen kuin peruskoulu, vähän niin kuin yksityinen lääkäriasema vs. terveyskeskus.

Yliopistoissa Suomessa ei ole koskaan ollut lukukausimaksuja, on voinut ilmaiseksi opiskella vaikka tohtoriksi saakka yhteiskunnan piikkiin jo 1800-luvulla.

Ja nyt ei vertailtu lapsuutta vaan eläkeikää, eläkkeen suuruutta ja sitä maksetaanko eläkettä tulevaisuudessa juuri ollenkaan ja pääseekö eläkkeelle koskaan kun on tämä kestävyysvaje, vauvatalkoita ei ole kuulunut.

Totisesti toivon, etteivät sinunkaltaisesi talkoisiin osallistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 50-luvulla. Vielä silloinkin oli puutetta monista asioista ja leipäkortit vasta poistuneet.

Miten voit sanoa, että sodan aikana syntyneet ihmiset ovat syntyneet kultalusikka suussa? Elämä oli niukkaa ja miltei kaikesta oli puute.

Lue joskus sen ajan romaaneja tai elämänkertoja.

Sota-aika oli kamalaa niin kotijoukoille kuin sodassa oleville. Moni menetti terveytensä tai henkensä.

Sota jätti traumat niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

Vaikka säilyi hengissä, niin samanlainen ihmien ei lelut koskaan.

Se heitti varjonsa myös koko perheelle.

Voitko kuvitella edes miltä tuntui, kun tuli ilmahälytys ja täytyi paeta pommisuojaan? Kaupunkeja ja koteja tuhoutui. Koti meni sääliksi hetkessä, jäi vain rauniot.

Pesteet joutuivat jättämään kotinsa rajan taakse ja aloittamaan ihan vieraalla paikkakunnalla.

Koulutus "kuului" vain rikkaammille, kaikille ei ollut mahdollisuutta muuhun kuin kansakouluun. Jne.

Suomessa on ollut aina ilmainen koulutus eikä lukukausimaksuja ole ollut kuin mitätön maksu yksityisissä oppikouluissa jos yksityiseen kouluun halusi, valtion oppikoulut olivat ilmaisia siltäkin osin ja jos perheellä ei ollut varaa yksityiseen oppikouluun niin sitten sai vapaaoppilaspaikan, jonka tosin menetti jos jäi luokalle. Sittemmin kun peruskoulu tuli sosialismin nousun myötä tuossa 70-luvulla niin yksityisiä kouluja ei enää edes ole ollut, yksityiskoulu oli kuitenkin parempitasoinen kuin peruskoulu, vähän niin kuin yksityinen lääkäriasema vs. terveyskeskus.

Yliopistoissa Suomessa ei ole koskaan ollut lukukausimaksuja, on voinut ilmaiseksi opiskella vaikka tohtoriksi saakka yhteiskunnan piikkiin jo 1800-luvulla.

Ja nyt ei vertailtu lapsuutta vaan eläkeikää, eläkkeen suuruutta ja sitä maksetaanko eläkettä tulevaisuudessa juuri ollenkaan ja pääseekö eläkkeelle koskaan kun on tämä kestävyysvaje, vauvatalkoita ei ole kuulunut.

Totisesti toivon, etteivät sinunkaltaisesi talkoisiin osallistu.

Suomessa on yliopisto kustannettu yhteiskunnan piikkiin jo 1800-luvulla. Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa ei ollut lukukausimaksuja, mutta luulitko että yliopiston pyörittäminen ja yliopiston kulujen kuten pforessoreiden palkat ovat olleet ilmaisia tai ylioppilaat ne ovat maksaneet? Esim. USA:ssa osavaltion yliopiston eli ei edes minkään yksityisen huippuyliopiston vaan sen heikkotasoisimman ja vähiten arvoatetun osavaltion yliopiston lukukausimaksu on 20.000-30.000€ vuodessa kun se kattaa todelliset kulut, ei siellä veronmaksajat maksa opiskelijoiden opetusta ja yliopiston kuluja. Kyllä amerikkalainen professori oli meillä luennolla ihmeissään kun kuuli että emme maksa opiskelusta mitään. Mutta USA pitääkin Suomea sosialistisena valtiona ja jopa Kokoomusta varsin vasemmistolaisena puolueena. Mutta USA:ssa on pieni tulovero eikä arvonlisäverojärjestelmää ollenkaan tai vaikka autoveroa tai törkeästi verotettua bensaa.

Suomessa suuret ikäluokat ovat saaneet helposti parin tonnin eläkettä keskituloisina ja päässeet melko nuorina eläkkeelle.

Nykysysteemissä kun laskurilla katsoo niin saadakseen 2 000 euron kuukausieläkkeen pitäisi ansaita lähes koko työuransa ajan noin 5 000 euroa kuussa. Viime vuosina keskipalkka Suomessa on ollut kuitenkin noin 3 000 euroa kuussa. Eikä tämäkään 2000€ eläkettä 67-vuotiaana 5000€ tuloilla lähes koko työuralta ole varmaa, tästä saatetaan joutua leikkaamaan kun kestävyysvaje pahenee eikä talous välttämättä kasva toivotulla tavalla.

Tämänhetkisten arvioiden mukaan eläke tulee olemaan noin 35-40 prosenttia bruttopalkasta. eläkekertymä kannattaa tarkastaa hyvissä ajoin.