Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.
Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?
Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?
Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri
No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?
Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA.
Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?
Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.
Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi.
Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:
Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.
Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?
Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.
Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.
Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.
Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.
Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?
No ilmeisesti on toiminut noinkin, kun et ole mieheltä tilannut mitään muuta. Kieltämättä me miehet tyydymme monesti aika yksipuoliseen ruokavalioon, kunhan jotain saa mahan täytteeksi.
Tilannut? TILANNUT??? Eli mies ei osaa itse miettiä mitä sieltä kaupasta tarvitaan, vaan se täytyy tilata erikseen? Nainen siis kirjoittaa kauppalapun, kun mies ei älyä kurkata jääkaappiin ihan omatoimisesti?
Huokaus.
Ilmeisesti mies ei osaa tehdä ruokaa mistään muusta kuin jauhelihasta, joten siksi ei osta mitään muuta tilalle. Ruuanlaittotaidoton on tuokin mies, joka puhui ruokaostosten "tilaamisesta". Kuulemma jossain on miehiä, jotka vastaavat perheen arkiruokailuista suunnitelmineen, kaupassa käymisineen, kokkaamisineen ja jälkien siistimisineen tiskejä myöten. En vaan ole koskaan nähnyt sellaista missään.
Kyllä sellaisia on, joka ikäluokassa. Mieheni 57 v vastaa ruuanlaitosta 80%, minä teen ruokaa kun hänellä työreissuja tai menoja, ja silloinkin lähinnä lämmitän hänen tekemiään patoja tai muita. Vastaan osaltani enemmän siivouksesta, lapsista huolehditaan tasapuolisesti se mitä noista nyt enää on huolehtimista (opiskelemassa jo eivätkä asu kotona). Eipä noista kotihommista ole koskaan tarvinnut kinata, korkeintaan joskus siitä kun molemmat haluaisivat ajaa nurmikkoa tai pilkkoa halkoja yhtä aikaa ;) Tulemme niin hyvin toimeen keskenämme niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla, että jostain niin turhanaikaisesta kuin kotitöistä ei ole tullut mieleen alkaa tappelemaan. Molemmat ovat saaneet toteuttaa itseään myös kodin ulkopuolella, on tehty kaksi uraa lastenkasvatuksen ohessa, tuo varmaan myös vähentänyt turhautumisia. Ja kumpikin olemme varsin joustavia persoonia, siedämme toistemme erilaiset piirteet ja olemme kompromissikykyisiä vaikka joskus se oma tapa tai ajatus paremmalta tuntuisikin. Ja molemmat omaamme positiivisen elämänasenteen, puolitäyden lasin kanssa on helpompi kippistää tyytyväisenä parisuhteessa kuin murjottaa puolityhjän kanssa. Väittäisin, että aika usein ne oikeat ristiriidat ovat muualla kuin kodinhoidon jakautumisessa parisuhteissa, noista vaan on helpompi aloittaa riita kuin nostaa pöydälle ne oikeat asiat: rakkaus, arvostus, toisen hyväksyminen itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arjesta saa hankalaa jos siitä tahtoo tehdä hankalaa. Näillä toimii meidän arki:
- kaapissa on aina peruskuiva-aineet ja jääkaapissa myös kaikki perusjutut. Samantien kun joku loppuu tai on loppumassa, se kirjoitetaan jääkaapin ovessa olevaan kauppalistaan. Lista napataan mukaan kun mennään kauppaan.
- pyykkiä pestään kun kori on täynnä tai silloin kun on aikaa. Jos jonkun lempipusero on pyykissä niin se on voivoi, ei maailma siihen kaadu. Kunhan on jotain puhdasta päällä. Pyykkikorin täyttymisen näkee kun käy vaikka suihkussa kun se sattuu olemaan samassa tilassa. Ei tarttee erikseen suunnitella katsovansa pyykkikoriin.
- heti kun synttärikutsu tulee, laitetaan lahja siihen kauppalistaan ja napataan jotain kauppareissulla. Jos ei oo aikaa niin maailma ei kaadu jos antaakin lahjaksi karkkipussin ja vitosen. En todellakaan ala kysellä mitä just se Irmeli toivoo.
- Ruokalistaa pohditaan yleensä sunnuntaina. Aikaa menee n. vartti koska se on jo rutiinia. Jos jauhelihakastiketta ja spagettia on kohtuullisen säännöllisesti niin ne ostettavat määrät tulee jo selkärangasta. Kaappeja ei joka kerta tarvitse tutkia uudestaan koska siellä on aina ne perusjutut. Kaapissa on myös aina pari purkkia hernaria koska maailma ei siihen kaadu jos joskus ei jaksakaan sen erikoisempaa ruokaa laittaa.
- lakanat vaihdetaan kun on aikaa. Ei niitä oo pakko vaihtaa just joka toinen perjantai jos silloin on muutakin tekemistä.Arkea on pyöritetty samanlaisilla rutiinilla jo vuosia, ei siis vaadi suunnittelua kun tulee jo selkärangasta. Eikä ole niin vakavaa jos oikeasti joskus ei vaan jaksa vaihtaa niitä lakanoita tai käydä kaupassa. Tuskin kukaan lapsi on koskaan kuollut satunnaisesti kotiinkuljetettuun pitsaan tai pari päivää liian pitkään sängyssä olleisiin lakanoihin. Ne vaatteet laitetaan päälle mitä on puhtaana tai se joka haluaa just sen tietyn paidan huolehtii sen koneeseen itse.
Näitä käytäntöjä ei meillä mitenkään olla erikseen suunniteltu mutta kun arkea on eletty jo ennen lapsiakin niin toimintavat oli jo pääosin valmiina.
Terveisin kolmen lapsen äiti.
Asiat varmaan menevätkin näin mutkattomasti perheissä joiden arki rullaa hyvin samanlaisena päivästä ja viikosta toiseen. Mutkia matkaan tulee kuitenkin sitten jos "soppaan" lisätään epäsäännöllisyyksiä kuten vanhempien vuorotöitä tai lasten monia erilaisia harrastuksia. Pyykinpesukin on vähän enemmän suunnittelua vaativaa jos Petterin lätkäkamat pitää saada kuivumaan juuri siinä välissä kun ei ole treenejä ja Irmelin tanssiasun pitää olla puhdas lauantaina kun on tanssiesitys. Miehelle taas täytyy saada paidat ja puku työmatkalle. Puku pitää muistaa viedä pesulaan hyvissä ajoin että sen saa ennen reissua jne.
Petteri on varmaan tarpeeksi vanha huolehtimaan itse kamoistaan miehestä nyt puhumattakaan.
"kyllä se vaatii suunnittelua ettei vasta sitten ala miettimään ruuan valmistusta kun lapsi on nälkäinen"
Ei vaadi suunnittelua, metatyötä tai muutakaan superkuormittavaa pohdintaa kun on säännölliset ruoka-ajat. Jos lapsella ei harrastuksen takia ole ruoka-aikaan kotona, hän syö hyvän välipalan ennen harrastusta ja ruuan sitten sen jälkeen. Välipalatarvikkeet kuuluu ihan normaaliin kauppalistaan joten niitäkään ei tarvitse erikseen joka kerta pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Naiset esittävät rentoa kunnes saavat miehen loukkuun. Sitten alkaa arjenpyöritys ja pihtailu.
M32
Helvetti alkaa kun sonni on viimein kytketty liekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.
Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?
Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?
Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri
No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?
Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA.
Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?
Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.
Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi.
Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:
Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.
Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?
Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.
Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.
Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.
Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.
Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?
No ilmeisesti on toiminut noinkin, kun et ole mieheltä tilannut mitään muuta. Kieltämättä me miehet tyydymme monesti aika yksipuoliseen ruokavalioon, kunhan jotain saa mahan täytteeksi.
Tilannut? TILANNUT??? Eli mies ei osaa itse miettiä mitä sieltä kaupasta tarvitaan, vaan se täytyy tilata erikseen? Nainen siis kirjoittaa kauppalapun, kun mies ei älyä kurkata jääkaappiin ihan omatoimisesti?
Huokaus.
Mies tuo sitä mikä on aina toiminut, jos rupeaa säveltämään omiaan niin on riski, että kotona sanotaan että väärin ostettu. Joten jos haluat jotain muuta, siitä olisi hyvä vähän keskustella.
No tuo riski on tosiaaan miehillä joilla ei ole aavistustakaan mitä sieltä pitäisi ostaa että ne normaalit perustarvikkeet + päivän ruoka tulisivat ostetuiksi. Jos tiedät mitä se oman perheen ruokahuolto kaipaa, ei siitä kyllä tule sanomistakaan.
Eihän tuossa ilmeisesti muuta sanomista ollutkaan, kuin että aina samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Eli ihan perusviestittelyä muutamalle ihmiselle ja kaupassakäynti. Kirppistouhu ja synttärit vaativat vähän tekemistä, mutta niitä tuskin on ihan joka päivä. Jos muistissa pitäminen on ongelma, aina voi tehdä itselleen listoja ja muistutuksia vaikka puhelimeen.
Miehenä tuntuu kieltämättä jostain syystä vähemmän luontevalta tuo sosiaalinen pikkukivailu, että pitäisi jollekin soitella että ihanaa kun tulette ja sitä osastoa.
Miestenkin kannattaisi pitää yllä sosiaalisia suhteita ettei ne ole vain vaimon varassa. Siinä tulee äkkiä yksinäisyys vastaan, jos vaimoa ei jostain syystä enää samasta huushollista löydy. Miesten pitäisi pitää siitäkin huoli, että omat lapset saavat läheiset suhteet isän puolen sukulaisiin, tuokin tuntuu olevan naisten varassa.
Pakko myöntää, että näinhän se vähän on kun ei oikein itsekään tahdo pitää sukuun juuri yhteyksiä. On kyllä koko suku vähän samanlaista, lähinnä häissä ja hautajaisissa nähdään.
Antakaa miesten tuoda kaupasta sitä mistä ne tykkää älkääkä alkako ravintoterapeuteiksi. Ohjeet muuttuvat kuitenkin (ravinto-opillisesti) taas muutaman vuoden kuluttua, niinkuin tähänkin asti on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arjesta saa hankalaa jos siitä tahtoo tehdä hankalaa. Näillä toimii meidän arki:
- kaapissa on aina peruskuiva-aineet ja jääkaapissa myös kaikki perusjutut. Samantien kun joku loppuu tai on loppumassa, se kirjoitetaan jääkaapin ovessa olevaan kauppalistaan. Lista napataan mukaan kun mennään kauppaan.
- pyykkiä pestään kun kori on täynnä tai silloin kun on aikaa. Jos jonkun lempipusero on pyykissä niin se on voivoi, ei maailma siihen kaadu. Kunhan on jotain puhdasta päällä. Pyykkikorin täyttymisen näkee kun käy vaikka suihkussa kun se sattuu olemaan samassa tilassa. Ei tarttee erikseen suunnitella katsovansa pyykkikoriin.
- heti kun synttärikutsu tulee, laitetaan lahja siihen kauppalistaan ja napataan jotain kauppareissulla. Jos ei oo aikaa niin maailma ei kaadu jos antaakin lahjaksi karkkipussin ja vitosen. En todellakaan ala kysellä mitä just se Irmeli toivoo.
- Ruokalistaa pohditaan yleensä sunnuntaina. Aikaa menee n. vartti koska se on jo rutiinia. Jos jauhelihakastiketta ja spagettia on kohtuullisen säännöllisesti niin ne ostettavat määrät tulee jo selkärangasta. Kaappeja ei joka kerta tarvitse tutkia uudestaan koska siellä on aina ne perusjutut. Kaapissa on myös aina pari purkkia hernaria koska maailma ei siihen kaadu jos joskus ei jaksakaan sen erikoisempaa ruokaa laittaa.
- lakanat vaihdetaan kun on aikaa. Ei niitä oo pakko vaihtaa just joka toinen perjantai jos silloin on muutakin tekemistä.Arkea on pyöritetty samanlaisilla rutiinilla jo vuosia, ei siis vaadi suunnittelua kun tulee jo selkärangasta. Eikä ole niin vakavaa jos oikeasti joskus ei vaan jaksa vaihtaa niitä lakanoita tai käydä kaupassa. Tuskin kukaan lapsi on koskaan kuollut satunnaisesti kotiinkuljetettuun pitsaan tai pari päivää liian pitkään sängyssä olleisiin lakanoihin. Ne vaatteet laitetaan päälle mitä on puhtaana tai se joka haluaa just sen tietyn paidan huolehtii sen koneeseen itse.
Näitä käytäntöjä ei meillä mitenkään olla erikseen suunniteltu mutta kun arkea on eletty jo ennen lapsiakin niin toimintavat oli jo pääosin valmiina.
Terveisin kolmen lapsen äiti.
Asiat varmaan menevätkin näin mutkattomasti perheissä joiden arki rullaa hyvin samanlaisena päivästä ja viikosta toiseen. Mutkia matkaan tulee kuitenkin sitten jos "soppaan" lisätään epäsäännöllisyyksiä kuten vanhempien vuorotöitä tai lasten monia erilaisia harrastuksia. Pyykinpesukin on vähän enemmän suunnittelua vaativaa jos Petterin lätkäkamat pitää saada kuivumaan juuri siinä välissä kun ei ole treenejä ja Irmelin tanssiasun pitää olla puhdas lauantaina kun on tanssiesitys. Miehelle taas täytyy saada paidat ja puku työmatkalle. Puku pitää muistaa viedä pesulaan hyvissä ajoin että sen saa ennen reissua jne.
Petteri on varmaan tarpeeksi vanha huolehtimaan itse kamoistaan miehestä nyt puhumattakaan.
Aivan kuten on jokaisen meistä kouluikäinen lapsi tarpeeksi vanha huolehtimaan kaikista vaatteistaan jotka eivät ole harrastusvaatteita. Mutta ei sitä vaadita silloin kun kehutaan miten helppoa se oma pyykkihuolto on. Vasta jos joku kertoo että itsellä ei ole niin helppoa, halutaan äkkiä pyykinpesu sälyttää jonkun 8-vuotiaan vastuulle. Tiedätte kyllä ihan hyvin että se ei onnistu. Eri asia jos kyse on jostain 15-vuotiaasta niin voikin jo jotain vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa miesten tuoda kaupasta sitä mistä ne tykkää älkääkä alkako ravintoterapeuteiksi. Ohjeet muuttuvat kuitenkin (ravinto-opillisesti) taas muutaman vuoden kuluttua, niinkuin tähänkin asti on tapahtunut.
Pelkkä jauhenliha pääasiallisena ravinnonlähteenä ei kyllä ole ollut suositusten mukaista viimeiseen 50 vuoteen joten en usko sen muuttuvan siihen suuntaan jatkossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arjesta saa hankalaa jos siitä tahtoo tehdä hankalaa. Näillä toimii meidän arki:
- kaapissa on aina peruskuiva-aineet ja jääkaapissa myös kaikki perusjutut. Samantien kun joku loppuu tai on loppumassa, se kirjoitetaan jääkaapin ovessa olevaan kauppalistaan. Lista napataan mukaan kun mennään kauppaan.
- pyykkiä pestään kun kori on täynnä tai silloin kun on aikaa. Jos jonkun lempipusero on pyykissä niin se on voivoi, ei maailma siihen kaadu. Kunhan on jotain puhdasta päällä. Pyykkikorin täyttymisen näkee kun käy vaikka suihkussa kun se sattuu olemaan samassa tilassa. Ei tarttee erikseen suunnitella katsovansa pyykkikoriin.
- heti kun synttärikutsu tulee, laitetaan lahja siihen kauppalistaan ja napataan jotain kauppareissulla. Jos ei oo aikaa niin maailma ei kaadu jos antaakin lahjaksi karkkipussin ja vitosen. En todellakaan ala kysellä mitä just se Irmeli toivoo.
- Ruokalistaa pohditaan yleensä sunnuntaina. Aikaa menee n. vartti koska se on jo rutiinia. Jos jauhelihakastiketta ja spagettia on kohtuullisen säännöllisesti niin ne ostettavat määrät tulee jo selkärangasta. Kaappeja ei joka kerta tarvitse tutkia uudestaan koska siellä on aina ne perusjutut. Kaapissa on myös aina pari purkkia hernaria koska maailma ei siihen kaadu jos joskus ei jaksakaan sen erikoisempaa ruokaa laittaa.
- lakanat vaihdetaan kun on aikaa. Ei niitä oo pakko vaihtaa just joka toinen perjantai jos silloin on muutakin tekemistä.Arkea on pyöritetty samanlaisilla rutiinilla jo vuosia, ei siis vaadi suunnittelua kun tulee jo selkärangasta. Eikä ole niin vakavaa jos oikeasti joskus ei vaan jaksa vaihtaa niitä lakanoita tai käydä kaupassa. Tuskin kukaan lapsi on koskaan kuollut satunnaisesti kotiinkuljetettuun pitsaan tai pari päivää liian pitkään sängyssä olleisiin lakanoihin. Ne vaatteet laitetaan päälle mitä on puhtaana tai se joka haluaa just sen tietyn paidan huolehtii sen koneeseen itse.
Näitä käytäntöjä ei meillä mitenkään olla erikseen suunniteltu mutta kun arkea on eletty jo ennen lapsiakin niin toimintavat oli jo pääosin valmiina.
Terveisin kolmen lapsen äiti.
Asiat varmaan menevätkin näin mutkattomasti perheissä joiden arki rullaa hyvin samanlaisena päivästä ja viikosta toiseen. Mutkia matkaan tulee kuitenkin sitten jos "soppaan" lisätään epäsäännöllisyyksiä kuten vanhempien vuorotöitä tai lasten monia erilaisia harrastuksia. Pyykinpesukin on vähän enemmän suunnittelua vaativaa jos Petterin lätkäkamat pitää saada kuivumaan juuri siinä välissä kun ei ole treenejä ja Irmelin tanssiasun pitää olla puhdas lauantaina kun on tanssiesitys. Miehelle taas täytyy saada paidat ja puku työmatkalle. Puku pitää muistaa viedä pesulaan hyvissä ajoin että sen saa ennen reissua jne.
Mitä tuossa nyt on taas ihmeellistä. Harrastuksiin vie se, joka kerkeää, isommat lapset osaa mennä itsekin. Lätkäkamat laitetaan kuivumaan heti, isompi lapsi hoitaa tämänkin itse. Irmelin tanssipuvun voi pestä minä päivänä viikossa vain, jos lauantaina on esitys.
Mies osaa itse itse viedä puvun pesulaan, jos ei osaa niin olkoot ilman. Paidat voi pestä, laittaa kuivumaan ja silittää omistaja itse.
Ei ole ihmekään että kaikki on niin vaikeaa jos ei jaa tehtäviä, tekee itse väkisin kaikki ja sitten uhriudutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Voi jestas että tota ruokaa ja vaatetta ja liikuntakampetta ynnä muuta pitää todellakin suunnitella loputtomiin asti kun on kasvava lapsi. Mulla on YKSI ja lapsi ja olen erittäin laiska kodinhoitaja mutta silti. Mahtavaa kun nyt on mahtunu puol vuotta samat vaatteet päälle, ehkä kengätkin vois mahtua koko talven. Mitään ei harrasteta eikä sukulaisten juhlista välitetä, mutta yks operaatio mitä pyöritän, on että päästäs joka loma yheks yöks pois kotoa, Tietty näitä ei tarviis suunnitella jos ois rahaa, menis vaan ja ostais ku tarve ilmenee.
Jos joku haluaa nyhrätä siivotessaan, niin siitä vaan, kunhan ei pakota muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa miesten tuoda kaupasta sitä mistä ne tykkää älkääkä alkako ravintoterapeuteiksi. Ohjeet muuttuvat kuitenkin (ravinto-opillisesti) taas muutaman vuoden kuluttua, niinkuin tähänkin asti on tapahtunut.
Pelkkä jauhenliha pääasiallisena ravinnonlähteenä ei kyllä ole ollut suositusten mukaista viimeiseen 50 vuoteen joten en usko sen muuttuvan siihen suuntaan jatkossakaan.
Eikö hän keitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista kotitöiden ja arjen ajatustyön väheksyntää täällä keskustelussa.
Taidatte miehet ottaa itsestäänselvyytenä naisten tekemät kotityöt ja vielä haukutte päälle, että nainen vaan marisee ja pyörittää arkea. No tietysti siksi, että suurin osa miehistä ei tee mitään eikä ymmärrä metatyötä pätkääkään. Kyllä naisetkin osaa olla liian neuroottisia kotitöiden suhteen, mutta aikojen saatossa naiset ne ovat suurimmaksi osaksi joutuneet tekemään, joten ei ihme, että naisia ottaa päähän miehet, jotka valittavat, mutta eivät silti laita tikkua ristiin.
Kaipa se pitää miehenä sitten ottaa nuo hoitaakseen, kun se naiselle näyttää olevan niin vaikeaa. Jättää ne metatyöt siitä pois, niin on heti tehokkaampaa.
Nyt on hyvä idea! Tottakai kannattaa tehdä sen, jolle se on helpompaa. Pitäs olla jotenki itestäänselvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arjesta saa hankalaa jos siitä tahtoo tehdä hankalaa. Näillä toimii meidän arki:
- kaapissa on aina peruskuiva-aineet ja jääkaapissa myös kaikki perusjutut. Samantien kun joku loppuu tai on loppumassa, se kirjoitetaan jääkaapin ovessa olevaan kauppalistaan. Lista napataan mukaan kun mennään kauppaan.
- pyykkiä pestään kun kori on täynnä tai silloin kun on aikaa. Jos jonkun lempipusero on pyykissä niin se on voivoi, ei maailma siihen kaadu. Kunhan on jotain puhdasta päällä. Pyykkikorin täyttymisen näkee kun käy vaikka suihkussa kun se sattuu olemaan samassa tilassa. Ei tarttee erikseen suunnitella katsovansa pyykkikoriin.
- heti kun synttärikutsu tulee, laitetaan lahja siihen kauppalistaan ja napataan jotain kauppareissulla. Jos ei oo aikaa niin maailma ei kaadu jos antaakin lahjaksi karkkipussin ja vitosen. En todellakaan ala kysellä mitä just se Irmeli toivoo.
- Ruokalistaa pohditaan yleensä sunnuntaina. Aikaa menee n. vartti koska se on jo rutiinia. Jos jauhelihakastiketta ja spagettia on kohtuullisen säännöllisesti niin ne ostettavat määrät tulee jo selkärangasta. Kaappeja ei joka kerta tarvitse tutkia uudestaan koska siellä on aina ne perusjutut. Kaapissa on myös aina pari purkkia hernaria koska maailma ei siihen kaadu jos joskus ei jaksakaan sen erikoisempaa ruokaa laittaa.
- lakanat vaihdetaan kun on aikaa. Ei niitä oo pakko vaihtaa just joka toinen perjantai jos silloin on muutakin tekemistä.Arkea on pyöritetty samanlaisilla rutiinilla jo vuosia, ei siis vaadi suunnittelua kun tulee jo selkärangasta. Eikä ole niin vakavaa jos oikeasti joskus ei vaan jaksa vaihtaa niitä lakanoita tai käydä kaupassa. Tuskin kukaan lapsi on koskaan kuollut satunnaisesti kotiinkuljetettuun pitsaan tai pari päivää liian pitkään sängyssä olleisiin lakanoihin. Ne vaatteet laitetaan päälle mitä on puhtaana tai se joka haluaa just sen tietyn paidan huolehtii sen koneeseen itse.
Näitä käytäntöjä ei meillä mitenkään olla erikseen suunniteltu mutta kun arkea on eletty jo ennen lapsiakin niin toimintavat oli jo pääosin valmiina.
Terveisin kolmen lapsen äiti.
Asiat varmaan menevätkin näin mutkattomasti perheissä joiden arki rullaa hyvin samanlaisena päivästä ja viikosta toiseen. Mutkia matkaan tulee kuitenkin sitten jos "soppaan" lisätään epäsäännöllisyyksiä kuten vanhempien vuorotöitä tai lasten monia erilaisia harrastuksia. Pyykinpesukin on vähän enemmän suunnittelua vaativaa jos Petterin lätkäkamat pitää saada kuivumaan juuri siinä välissä kun ei ole treenejä ja Irmelin tanssiasun pitää olla puhdas lauantaina kun on tanssiesitys. Miehelle taas täytyy saada paidat ja puku työmatkalle. Puku pitää muistaa viedä pesulaan hyvissä ajoin että sen saa ennen reissua jne.
Petteri on varmaan tarpeeksi vanha huolehtimaan itse kamoistaan miehestä nyt puhumattakaan.
Aivan kuten on jokaisen meistä kouluikäinen lapsi tarpeeksi vanha huolehtimaan kaikista vaatteistaan jotka eivät ole harrastusvaatteita. Mutta ei sitä vaadita silloin kun kehutaan miten helppoa se oma pyykkihuolto on. Vasta jos joku kertoo että itsellä ei ole niin helppoa, halutaan äkkiä pyykinpesu sälyttää jonkun 8-vuotiaan vastuulle. Tiedätte kyllä ihan hyvin että se ei onnistu. Eri asia jos kyse on jostain 15-vuotiaasta niin voikin jo jotain vaatia.
Todellakin voi vaatia.
Jos 8-vuotias osaa pakata ja pukea treenikamat päälleen, niin silloin ei ole liikaa vaadittu että saisi ne myös pesuun.
Vierailija kirjoitti:
Naiset esittävät rentoa kunnes saavat miehen loukkuun. Sitten alkaa arjenpyöritys ja pihtailu.
M32
Miehelle riitti että sai muijan nalkkiin, osalliseksi asuntovelasta ja tekemään edes yhden lapsen. Nainen pyörittää kaiken arkisähellyksen, mies asuu kotonaan kuin hotellissa, vaikka tienaakin vähemmän kuin vaimonsa. Munaa ei ole antanut vuoteen - johtuu ehkä siitä, että vaimo ei enää viitsi pestä miehen vaatteita eikä hoida tiskejä (mädätköön tiskialtaassa, jos mies ei edes sitä tee) ja vaimo käskee jopa noin kaksi kertaa vuodessa miestä viemään lapsen harrastukseen, kun vaimolla on harvinainen iltavuoro töissä.
Kuinka moni mies tietää, missä säilytetään lapsen hiuslenkkejä? Minkä nimisiä ovat lapsen neljä parasta ystävää? Mihin ilmoitetaan, jos lapsi on sairas ja pois harrastuksesta? Minkä kokoiset kengät lapsella on? Mitä tehdään lapsen pikkuhousuille, joihin meni vahingossa vähän pissaa? Mikä nalleista on rakkain unilelu? Kuka kiusaa päiväkodissa?
Vierailija kirjoitti:
Antakaa miesten tuoda kaupasta sitä mistä ne tykkää älkääkä alkako ravintoterapeuteiksi. Ohjeet muuttuvat kuitenkin (ravinto-opillisesti) taas muutaman vuoden kuluttua, niinkuin tähänkin asti on tapahtunut.
Minun mieheni tuo kaupasta uunimakkaraa, Coca-Colaa, hampurilaisia, Ranskanleipää, Lauantaimakkaraa, jogurttia. Ehkä myös kahvia ja kaljaa. Jos lapsi on mukana, lapsi saa kaiken mitä kinuaa: monta erilaista pakettia muroja, pop cornia, sipsejä, karkkia. Jos miehellä on minun tekemäni kauppalappu mukana, hän tuo pyytämäni tavarat muristen ja kiukkuillen, kun on niin paljon ylimääräistä kantamista. Minä nyt kuitenkin satun miettimään myös sitä, että meidän on syötävä vähintään kolme kunnollista ateriaa + pari välipalaakin joka päivä, ja niitä varten tarvitaan aineksia.
Pelkästään miehen tuomia "ruokiako" me sitten söisimme koko viikonlopun ja alkun seuraavaa viikkoa? Ei taida yltää mihinkään ravintosuosituksiin.
Voi luoja nyt oikeesti. Jos miehesi ei tiedä että kusiset pikkuhousut menee pyykkiin niin miksi hitossa lisäännyit sellaisen tollon kanssa? Erotkaa sitten jos mies on niin hyödytön vätys. Vai onko kivempi sittenkin vaan vetää se marttyyriviitta niskaan ja nalkuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja nyt oikeesti. Jos miehesi ei tiedä että kusiset pikkuhousut menee pyykkiin niin miksi hitossa lisäännyit sellaisen tollon kanssa? Erotkaa sitten jos mies on niin hyödytön vätys. Vai onko kivempi sittenkin vaan vetää se marttyyriviitta niskaan ja nalkuttaa?
Meillä on suuri pesukone mutta pyykkiä ei tule joka päivä koneellista eikä edes joka toinen päivä. Jos pikkuhousuihin menee pissaa, ne laitetaan pesuaineveteen likoamaan siihen asti, että saapuu pesupäivä. Muutoin housut homehtuvat ja tartuttavat pissanhajun lähtemättömästi herkempiin kankaisiin, joita pyykkikorissa myös on.
Minunkin mieheni oli mielenkiintoinen ihminen ennen perhearkea. Nalkuttaa ei tarvitsisi, jos hommat hoituisivat. Tai saisi edes panon useammin kuin kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa miesten tuoda kaupasta sitä mistä ne tykkää älkääkä alkako ravintoterapeuteiksi. Ohjeet muuttuvat kuitenkin (ravinto-opillisesti) taas muutaman vuoden kuluttua, niinkuin tähänkin asti on tapahtunut.
Pelkkä jauhenliha pääasiallisena ravinnonlähteenä ei kyllä ole ollut suositusten mukaista viimeiseen 50 vuoteen joten en usko sen muuttuvan siihen suuntaan jatkossakaan.
"Jauhenliha"? Toivottavasti tämä oli palstahuumoria.
Alue: Aihe vapaa
Miestenkin kannattaisi pitää yllä sosiaalisia suhteita ettei ne ole vain vaimon varassa. Siinä tulee äkkiä yksinäisyys vastaan, jos vaimoa ei jostain syystä enää samasta huushollista löydy. Miesten pitäisi pitää siitäkin huoli, että omat lapset saavat läheiset suhteet isän puolen sukulaisiin, tuokin tuntuu olevan naisten varassa.