Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.

Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?

No ilmeisesti on toiminut noinkin, kun et ole mieheltä tilannut mitään muuta. Kieltämättä me miehet tyydymme monesti aika yksipuoliseen ruokavalioon, kunhan jotain saa mahan täytteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Ymmärrät varmaan yksinkertaista matikkaa? Yksi on pieni luku mutta sata paljon isompi, eikö niin? Aivan samoin yksi jääkaappiin katsominen on pieni homma mutta jos vastaavia hommia kasaantuu päivään sata niin se on jo iso määrä ja voi jopa kuormittaa ihmistä. Oliko nyt vihdoin riittävän yksinkertaisesti selitetty?

Mitähän ne 99 muuta juttua päivän aikana mahtavat olla? Vai onko niitä kuitenkni vain se pari kolme, jotka menevät ihan samalla periaatteella. Aha, pyykkikorissa on tarpeeksi tavaraa, laitanpa pyörimään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Ymmärrät varmaan yksinkertaista matikkaa? Yksi on pieni luku mutta sata paljon isompi, eikö niin? Aivan samoin yksi jääkaappiin katsominen on pieni homma mutta jos vastaavia hommia kasaantuu päivään sata niin se on jo iso määrä ja voi jopa kuormittaa ihmistä. Oliko nyt vihdoin riittävän yksinkertaisesti selitetty?

Kerro nyt ne sata asiaa, jotka sun pitää hoitaa päivässä.

En nyt ala sataa luettelemaan koska kukaan ei niitä jaksaisi lukea. Mutta jo kaupassa käynnin organisointi vaatii ainakin seuraavat asiat:

1)katso tuoretuotteiden tilanne

2)katso kuivatuotteiden tilanne

3)katso pakasteiden tilanne

4)katso pesuaineiden, vessapaperin yms. tilanne

5)katso leipien tilanne

6)katso perheen aikataulut useita päiviä eteenpäin eli milloin ehditään seuraavan kerran kauppaan ja päätä moneksiko päiväksi ruokien pitää riittää

7)huomioi poikkeavat aikataulut, esim. jos joku lapsi tarvitsee erillisen välipalan kun ei ehdi syödä ennen treenejä. Tai jos tulee vieraita tms.

8)mieti miten paljon mitäkin pitää ostaa näiden seikkojen perusteella

9)laadi ostoslista näiden asioiden ja suunniteltujen ruokien mukaan

10)mieti missä välissä kaupassa käydään ja kuka käy

Yleensä kun arkea on jonkin iakaa pyörittänyt, syntyy kyllä aika hyvä käsitys siitä että meneekö sitä leipää yksi vai kaksi pussia viikossa ja näitä peruskamoja voi ostaa rutiinilla vaikka kerran viikossa suoritettavalla kauppakäynnillä. Jos yksi välipalamuutos uhkaa kaataa koko systeemin, niin aika heikolla pohjalla ollaan tai sitten ostetaan liian täsmäostoksia, kun helpompaa olisi pitää aina pikkuisen pelivaraa kaapeissa. Vessapaperit ja vastaavat eivät lopu heti sillä sekunnilla, vaan kun ottaa viimeisen rullan paketista niin tilanne on harvinaisen selkeä ja on hyvin aikaa ostaa lisää seuraavalla kauppareissulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Ymmärrät varmaan yksinkertaista matikkaa? Yksi on pieni luku mutta sata paljon isompi, eikö niin? Aivan samoin yksi jääkaappiin katsominen on pieni homma mutta jos vastaavia hommia kasaantuu päivään sata niin se on jo iso määrä ja voi jopa kuormittaa ihmistä. Oliko nyt vihdoin riittävän yksinkertaisesti selitetty?

Kerro nyt ne sata asiaa, jotka sun pitää hoitaa päivässä.

En nyt ala sataa luettelemaan koska kukaan ei niitä jaksaisi lukea. Mutta jo kaupassa käynnin organisointi vaatii ainakin seuraavat asiat:

1)katso tuoretuotteiden tilanne

2)katso kuivatuotteiden tilanne

3)katso pakasteiden tilanne

4)katso pesuaineiden, vessapaperin yms. tilanne

5)katso leipien tilanne

6)katso perheen aikataulut useita päiviä eteenpäin eli milloin ehditään seuraavan kerran kauppaan ja päätä moneksiko päiväksi ruokien pitää riittää

7)huomioi poikkeavat aikataulut, esim. jos joku lapsi tarvitsee erillisen välipalan kun ei ehdi syödä ennen treenejä. Tai jos tulee vieraita tms.

8)mieti miten paljon mitäkin pitää ostaa näiden seikkojen perusteella

9)laadi ostoslista näiden asioiden ja suunniteltujen ruokien mukaan

10)mieti missä välissä kaupassa käydään ja kuka käy

Käytä älypuhelimen apsia, joka on vanhempien yhteinen. Voit tallentaa erilaisia listoja jo valmiiksi. Voit myös tilata kauppakassin kotiin. Käytä taulua, johon merkataan kaupassakäynnit ja kuka käy, lasten harkat ja vierailupäivät. Tämä tehdään kerran pari viikossa yhteisenä perheen hetkenä vaikka ruokailun jälkeen = kaikki osallistuu. Lapset merkkasvaat harkat ja välipalat itse.

Apsiin ylös heti kun joku on vähissä, otat vaikka toka vika vessapaperirullan. Pakkasessa pitää olla aina viikon verran ruokaa niin ei niin väliä vaikka leivän loppumisen. Säännöllinen rutiini eli perheen yhteinen suuunnittelu ja käytetään paria samaa kauppaa. Ei tarvitse olla juuri sen kaupan apsi, tulee tehtyä hintavertailua. Jää pois yhden ihmisen varassa tehty suunnittelu ja saadaan oikaistua monta turhaa kohtaa. Yksi päivä kauppahankintaan ja tarvittaessa täydennys jos jotain odottamatonta. Ruokalista suunnitellaan pari viikkoa kerrallaan - ne listat - ja listat talteen.

Tämä systeemi toimii käytännössä kun oli pakko saada jotain järkeä perheen sekoiluun. Osallista muut perheen jäsenet ja suunnittele tarpeeksi pitkällä jänteellä esim. kuukausi ja hyödynnä appseja.

Ei se tekemisen määrä vähene siitä että merkkaa asiat johonkin appiin pidemmän ajan kuluessa. Se vain jakaa sen työn pidemmälle ajalle.

Se kokonaisuus pitää kuitenkin lopulta hallita ja varmistaa että kaikki tarpeellinen on varmasti merkitty ylös. Pitää siis olla koko ajan se kokonaisnäkemys aikatauluista ja tarpeista.

Tai ainakaan en ole vielä löytänyt appia joka laatisi minulle valmiit kauppalistat ja kertoisi että minun kannattaa mennä kauppaan vietyäni Villen lätkätreeneihin mutta ennen kuin Veera pitää hakea ratsastuksesta kun siinä on 45 minuuttia aikaa ja Prisma siinä sopivasti matkalla. Tai että ne villen lätkävarusteet kannattaa pestä torstaina kun perjantaina on vain fysiikkatreenit joten ne ehtivät kuivua lauantaiksi jolloin on peli.

Eli joillekin se logistinen ajattelu on vain jotenkin vaikeampaa kuin toisille ja siksi arki tuntuu vaikealta ja työläältä.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista kotitöiden ja arjen ajatustyön väheksyntää täällä keskustelussa.

Taidatte miehet ottaa itsestäänselvyytenä naisten tekemät kotityöt ja vielä haukutte päälle, että nainen vaan marisee ja pyörittää arkea. No tietysti siksi, että suurin osa miehistä ei tee mitään eikä ymmärrä metatyötä pätkääkään. Kyllä naisetkin osaa olla liian neuroottisia kotitöiden suhteen, mutta aikojen saatossa naiset ne ovat suurimmaksi osaksi joutuneet tekemään, joten ei ihme, että naisia ottaa päähän miehet, jotka valittavat, mutta eivät silti laita tikkua ristiin.

Kaipa se pitää miehenä sitten ottaa nuo hoitaakseen, kun se naiselle näyttää olevan niin vaikeaa. Jättää ne metatyöt siitä pois, niin on heti tehokkaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa. 

Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:

-          Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)

-          Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.

-          Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta. 

-          Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)

-          Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)

-          Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan

-          Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)

-          Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi

-          Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu

-          Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain

-          Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa

Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.

Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua. 

Eli ihan perusviestittelyä muutamalle ihmiselle ja kaupassakäynti. Kirppistouhu ja synttärit vaativat vähän tekemistä, mutta niitä tuskin on ihan joka päivä. Jos muistissa pitäminen on ongelma, aina voi tehdä itselleen listoja ja muistutuksia vaikka puhelimeen.

Miehenä tuntuu kieltämättä jostain syystä vähemmän luontevalta tuo sosiaalinen pikkukivailu, että pitäisi jollekin soitella että ihanaa kun tulette ja sitä osastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.

Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?

No ilmeisesti on toiminut noinkin, kun et ole mieheltä tilannut mitään muuta. Kieltämättä me miehet tyydymme monesti aika yksipuoliseen ruokavalioon, kunhan jotain saa mahan täytteeksi.

Tilannut? TILANNUT??? Eli mies ei osaa itse miettiä mitä sieltä kaupasta tarvitaan, vaan se täytyy tilata erikseen? Nainen siis kirjoittaa kauppalapun, kun mies ei älyä kurkata jääkaappiin ihan omatoimisesti?

Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.

Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?

No ilmeisesti on toiminut noinkin, kun et ole mieheltä tilannut mitään muuta. Kieltämättä me miehet tyydymme monesti aika yksipuoliseen ruokavalioon, kunhan jotain saa mahan täytteeksi.

Tilannut? TILANNUT??? Eli mies ei osaa itse miettiä mitä sieltä kaupasta tarvitaan, vaan se täytyy tilata erikseen? Nainen siis kirjoittaa kauppalapun, kun mies ei älyä kurkata jääkaappiin ihan omatoimisesti?

Huokaus.

Mies tuo sitä mikä on aina toiminut, jos rupeaa säveltämään omiaan niin on riski, että kotona sanotaan että väärin ostettu. Joten jos haluat jotain muuta, siitä olisi hyvä vähän keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.

Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?

No ilmeisesti on toiminut noinkin, kun et ole mieheltä tilannut mitään muuta. Kieltämättä me miehet tyydymme monesti aika yksipuoliseen ruokavalioon, kunhan jotain saa mahan täytteeksi.

Tilannut? TILANNUT??? Eli mies ei osaa itse miettiä mitä sieltä kaupasta tarvitaan, vaan se täytyy tilata erikseen? Nainen siis kirjoittaa kauppalapun, kun mies ei älyä kurkata jääkaappiin ihan omatoimisesti?

Huokaus.

Mies tuo sitä mikä on aina toiminut, jos rupeaa säveltämään omiaan niin on riski, että kotona sanotaan että väärin ostettu. Joten jos haluat jotain muuta, siitä olisi hyvä vähän keskustella.

Keskustella toki voi ja pitää, mutta luulisi nyt sitä miestäkin kyllästyttävän se ainainen jauheliha. Enkä kyllä ymmärrä niitä pirttihirmunaisiakaan, joiden mielestä pitää mies voi käydä väärin kaupassa. Ainakin jos sieltä jotain suht ravitsevaa ruokaa ostaa. No, kerran kyllä tuli sanomista omalle miehelle. Olin laittamassa ruokaa, ja pyysin häntä käymään lähikaupassa ostamassa tilliä ja kermaviiliä. Sadan metrin kauppamatkan aikana hänoli jo ehtinyt unohtaa mitä piti ostaa. Ei sitten viitsinyt lampsia takaisin tyhjin käsin, niin osti varmuuden vuoksi olutta... :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.

Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?

No ilmeisesti on toiminut noinkin, kun et ole mieheltä tilannut mitään muuta. Kieltämättä me miehet tyydymme monesti aika yksipuoliseen ruokavalioon, kunhan jotain saa mahan täytteeksi.

Tilannut? TILANNUT??? Eli mies ei osaa itse miettiä mitä sieltä kaupasta tarvitaan, vaan se täytyy tilata erikseen? Nainen siis kirjoittaa kauppalapun, kun mies ei älyä kurkata jääkaappiin ihan omatoimisesti?

Huokaus.

Mies tuo sitä mikä on aina toiminut, jos rupeaa säveltämään omiaan niin on riski, että kotona sanotaan että väärin ostettu. Joten jos haluat jotain muuta, siitä olisi hyvä vähän keskustella.

No tuo riski on tosiaaan miehillä joilla ei ole aavistustakaan mitä sieltä pitäisi ostaa että ne normaalit perustarvikkeet + päivän ruoka tulisivat ostetuiksi. Jos tiedät mitä se oman perheen ruokahuolto kaipaa, ei siitä kyllä tule sanomistakaan.

Miten tämä miesten haukkuminen liittyy otsikkoon?

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä miesten haukkuminen liittyy otsikkoon?

Tällä palstalla kaikki päätyy miesten solvaamiseen.

N34

Tää on hauska kiteytys. T: Nainen, 20v yhteiseloa miehen kanssa :D

Arjesta saa hankalaa jos siitä tahtoo tehdä hankalaa. Näillä toimii meidän arki:

- kaapissa on aina peruskuiva-aineet ja jääkaapissa myös kaikki perusjutut. Samantien kun joku loppuu tai on loppumassa, se kirjoitetaan jääkaapin ovessa olevaan kauppalistaan. Lista napataan mukaan kun mennään kauppaan.

- pyykkiä pestään kun kori on täynnä tai silloin kun on aikaa. Jos jonkun lempipusero on pyykissä niin se on voivoi, ei maailma siihen kaadu. Kunhan on jotain puhdasta päällä. Pyykkikorin täyttymisen näkee kun käy vaikka suihkussa kun se sattuu olemaan samassa tilassa. Ei tarttee erikseen suunnitella katsovansa pyykkikoriin.

- heti kun synttärikutsu tulee, laitetaan lahja siihen kauppalistaan ja napataan jotain kauppareissulla. Jos ei oo aikaa niin maailma ei kaadu jos antaakin lahjaksi karkkipussin ja vitosen. En todellakaan ala kysellä mitä just se Irmeli toivoo.

- Ruokalistaa pohditaan yleensä sunnuntaina. Aikaa menee n. vartti koska se on jo rutiinia. Jos jauhelihakastiketta ja spagettia on kohtuullisen säännöllisesti niin ne ostettavat määrät tulee jo selkärangasta. Kaappeja ei joka kerta tarvitse tutkia uudestaan koska siellä on aina ne perusjutut. Kaapissa on myös aina pari purkkia hernaria koska maailma ei siihen kaadu jos joskus ei jaksakaan sen erikoisempaa ruokaa laittaa.

- lakanat vaihdetaan kun on aikaa. Ei niitä oo pakko vaihtaa just joka toinen perjantai jos silloin on muutakin tekemistä.

Arkea on pyöritetty samanlaisilla rutiinilla jo vuosia, ei siis vaadi suunnittelua kun tulee jo selkärangasta. Eikä ole niin vakavaa jos oikeasti joskus ei vaan jaksa vaihtaa niitä lakanoita tai käydä kaupassa. Tuskin kukaan lapsi on koskaan kuollut satunnaisesti kotiinkuljetettuun pitsaan tai pari päivää liian pitkään sängyssä olleisiin lakanoihin. Ne vaatteet laitetaan päälle mitä on puhtaana tai se joka haluaa just sen tietyn paidan huolehtii sen koneeseen itse.

Näitä käytäntöjä ei meillä mitenkään olla erikseen suunniteltu mutta kun arkea on eletty jo ennen lapsiakin niin toimintavat oli jo pääosin valmiina.

Terveisin kolmen lapsen äiti.

Meillä siis mieskin osaa laittaa asioita kauppalistaan ja ostaa kauppalistassa olevat asiat kaupasta. En olisi tehnyt lapsia sellaisen ihmisen kanssa joka ei tajua perusasioita. Aina ei tietenkään tuu just sitä shampoomerkkia tai tomaattimurskalaatua mitä oon tottunut käyttämään mutta ne on pikkujuttuja.

Astiat laitetaan suoraan koneeseen ja laitetaan päälle kun on täysi. Onneksi meillä on riittävästi astioita niin ei tarvii niiden puutteessa pestä vajaita koneellisia. Minua ei myöskään todellakaan kiinnosta miten kone on täytetty kunhan astiat tulevat puhtaiksi. Koneen tyhjentää se joka ehtii.

Terv. 597

Aika paljon auttaa pelkästään se, ettei mene naimisiin ja saman katon alle kahden viikon seurustelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.

Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?

No ilmeisesti on toiminut noinkin, kun et ole mieheltä tilannut mitään muuta. Kieltämättä me miehet tyydymme monesti aika yksipuoliseen ruokavalioon, kunhan jotain saa mahan täytteeksi.

Tilannut? TILANNUT??? Eli mies ei osaa itse miettiä mitä sieltä kaupasta tarvitaan, vaan se täytyy tilata erikseen? Nainen siis kirjoittaa kauppalapun, kun mies ei älyä kurkata jääkaappiin ihan omatoimisesti?

Huokaus.

Ilmeisesti mies ei osaa tehdä ruokaa mistään muusta kuin jauhelihasta, joten siksi ei osta mitään muuta tilalle. Ruuanlaittotaidoton on tuokin mies, joka puhui ruokaostosten "tilaamisesta". Kuulemma jossain on miehiä, jotka vastaavat perheen arkiruokailuista suunnitelmineen, kaupassa käymisineen, kokkaamisineen ja jälkien siistimisineen tiskejä myöten. En vaan ole koskaan nähnyt sellaista missään.

Aivan sama täällä. Menin naimisiin elämänjanoisen, seikkailullisen ja elämään uteliaan iloisesti suhtautuvan ihmisen kanssa. Se ihminen kuoli vihkitilaisuudessa ja sain tilalle aamusta iltaan kaikesta valittavan, elämäntapanegatiivisen uli-ulin. Joskus tuntuu, etten kestä enää ikävää kun kaipaan niin paljon sitä ihmistä. Ero on vain ajan kysymys.

Nykyisin puoliso jopa valittaa siitä kun minä en ole niin iloinen ja hauska hassuttelija enää hänen seurassaan, mutta muiden seurassa kyllä. Onko mikään ihme kun eilen sai aikaiseksi jopa kottikärrystä tunnin valitusmonologin? Minä haravoin ja hän seisoi vieressä ja valitti. Autossakaan ei koskaan kuunnella musiikkia kun se häiritsee hänen kiukutteluja ja valittamisiaan. 

Muille näyttelee aivan erilaista ihmistä ja erotessa minä saan varmaan syyt niskoilleni kun eroan "täydellisestä" kumppanista. Ihan sama, muuten puhkon kohta korvani.

Vierailija kirjoitti:

Arjesta saa hankalaa jos siitä tahtoo tehdä hankalaa. Näillä toimii meidän arki:

- kaapissa on aina peruskuiva-aineet ja jääkaapissa myös kaikki perusjutut. Samantien kun joku loppuu tai on loppumassa, se kirjoitetaan jääkaapin ovessa olevaan kauppalistaan. Lista napataan mukaan kun mennään kauppaan.

- pyykkiä pestään kun kori on täynnä tai silloin kun on aikaa. Jos jonkun lempipusero on pyykissä niin se on voivoi, ei maailma siihen kaadu. Kunhan on jotain puhdasta päällä. Pyykkikorin täyttymisen näkee kun käy vaikka suihkussa kun se sattuu olemaan samassa tilassa. Ei tarttee erikseen suunnitella katsovansa pyykkikoriin.

- heti kun synttärikutsu tulee, laitetaan lahja siihen kauppalistaan ja napataan jotain kauppareissulla. Jos ei oo aikaa niin maailma ei kaadu jos antaakin lahjaksi karkkipussin ja vitosen. En todellakaan ala kysellä mitä just se Irmeli toivoo.

- Ruokalistaa pohditaan yleensä sunnuntaina. Aikaa menee n. vartti koska se on jo rutiinia. Jos jauhelihakastiketta ja spagettia on kohtuullisen säännöllisesti niin ne ostettavat määrät tulee jo selkärangasta. Kaappeja ei joka kerta tarvitse tutkia uudestaan koska siellä on aina ne perusjutut. Kaapissa on myös aina pari purkkia hernaria koska maailma ei siihen kaadu jos joskus ei jaksakaan sen erikoisempaa ruokaa laittaa.

- lakanat vaihdetaan kun on aikaa. Ei niitä oo pakko vaihtaa just joka toinen perjantai jos silloin on muutakin tekemistä.

Arkea on pyöritetty samanlaisilla rutiinilla jo vuosia, ei siis vaadi suunnittelua kun tulee jo selkärangasta. Eikä ole niin vakavaa jos oikeasti joskus ei vaan jaksa vaihtaa niitä lakanoita tai käydä kaupassa. Tuskin kukaan lapsi on koskaan kuollut satunnaisesti kotiinkuljetettuun pitsaan tai pari päivää liian pitkään sängyssä olleisiin lakanoihin. Ne vaatteet laitetaan päälle mitä on puhtaana tai se joka haluaa just sen tietyn paidan huolehtii sen koneeseen itse.

Näitä käytäntöjä ei meillä mitenkään olla erikseen suunniteltu mutta kun arkea on eletty jo ennen lapsiakin niin toimintavat oli jo pääosin valmiina.

Terveisin kolmen lapsen äiti.

Asiat varmaan menevätkin näin mutkattomasti perheissä joiden arki rullaa hyvin samanlaisena päivästä ja viikosta toiseen. Mutkia matkaan tulee kuitenkin sitten jos "soppaan" lisätään epäsäännöllisyyksiä kuten vanhempien vuorotöitä tai lasten monia erilaisia harrastuksia. Pyykinpesukin on vähän enemmän suunnittelua vaativaa jos Petterin lätkäkamat pitää saada kuivumaan juuri siinä välissä kun ei ole treenejä ja Irmelin tanssiasun pitää olla puhdas lauantaina kun on tanssiesitys. Miehelle taas täytyy saada paidat ja puku työmatkalle. Puku pitää muistaa viedä pesulaan hyvissä ajoin että sen saa ennen reissua jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.

Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?

No ilmeisesti on toiminut noinkin, kun et ole mieheltä tilannut mitään muuta. Kieltämättä me miehet tyydymme monesti aika yksipuoliseen ruokavalioon, kunhan jotain saa mahan täytteeksi.

Tilannut? TILANNUT??? Eli mies ei osaa itse miettiä mitä sieltä kaupasta tarvitaan, vaan se täytyy tilata erikseen? Nainen siis kirjoittaa kauppalapun, kun mies ei älyä kurkata jääkaappiin ihan omatoimisesti?

Huokaus.

Ilmeisesti mies ei osaa tehdä ruokaa mistään muusta kuin jauhelihasta, joten siksi ei osta mitään muuta tilalle. Ruuanlaittotaidoton on tuokin mies, joka puhui ruokaostosten "tilaamisesta". Kuulemma jossain on miehiä, jotka vastaavat perheen arkiruokailuista suunnitelmineen, kaupassa käymisineen, kokkaamisineen ja jälkien siistimisineen tiskejä myöten. En vaan ole koskaan nähnyt sellaista missään.

Minä "omistan" juuri sellaisen miehen - onneksi. Itse kun en ole mikään erityinen velho keittiössä. Siksi mies onkin vastannut perheemme ruokahuollosta viimeidet 18 vuotta. Eikä se ole ihan pieni homma kun kotona on kaksi aktiivisesti harrastavaa (ja siksi paljon syövää) poikaa.