Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa. 

Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:

-          Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)

-          Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.

-          Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta. 

-          Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)

-          Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)

-          Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan

-          Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)

-          Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi

-          Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu

-          Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain

-          Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa

Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.

Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua. 

Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?

Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen. 

Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.

"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.

Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?

Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).

Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.

Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.

Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.

Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä? 

Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?

Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä? 

Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.

Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?

Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan? 

Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.

Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:

Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.

Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?

Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?

Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?

Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä? Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa? Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?

Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen? Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään? 

Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja? Entä miehen huomiseksi vaatima paita? Onko maitoa kaapissa? 

” Suunnittelen tässä hetken”, kirjoitin. Onko hetki mielestäsi kovinkin monta päivää? Mitä arvelet? Entä jos olisin kirjoittanut ”tovin”, mieltäisitkö sen viikoksi? ”Jonkin aikaa” - onko se jo kaksi viikkoa? Entä ”tuokio”? Onko ajan ilmaisujen ymmärtäminen sinulle yleensäkin kovin haastavaa? Mikä muu on?

Kysymyksiin yleensä vastataan, jos halutaan keskustelua.

Mutta eihän suominainen osaa edes keskustella, mistä olet mitä parhain esimerkki. Montako eksää löytyy?

Sinulle esitettiin tuossa seitsemän kysymystä. Moneenko vastasit? Niinpä, et yhteenkään.

Sulta nyt ei taatusti löydy sen enempää eksää kuin nyksääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.

Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.

Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani. 

16/7 siis olet palstalla räygäämässä ja lopun aikaa kiusaat sairasta vaimokettasi? Vaimokkesi lienee erittäin onnellinen tämän palstan olemassaolosta.

Näinkö koet? Tosiasiassa saan tehtyä ainakin yhden hyvän työn elämässäni, nimittäin vaimoni hoitamisen kotona ilman pelkoa laitokseen joutumisesta ja sinne nääntymisestä. Saatko itse jotain vastaavaa aikaan?

Ps. Pyöräytin tuossa väliaikana maukkaan salaattiaterian, joten ainakin ravintopuoli on mallillaan...

Semmoiset voimafantasiat siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa. 

Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:

-          Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)

-          Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.

-          Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta. 

-          Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)

-          Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)

-          Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan

-          Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)

-          Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi

-          Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu

-          Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain

-          Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa

Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.

Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua. 

Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?

Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen. 

Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.

"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.

Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?

Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).

Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.

Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.

Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.

Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä? 

Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?

Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä? 

Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.

Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?

Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan? 

Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.

Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:

Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.

Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?

Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?

Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?

Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä? Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa? Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?

Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen? Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään? 

Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja? Entä miehen huomiseksi vaatima paita? Onko maitoa kaapissa? 

Luoja, tuon jätkän elämänsisältö tosiaan on kuin onkin tällä palstalla! 🤪

Samoin kuin teille on kotitöiden luetteleminen palstalla. Miten on noiden hommien laita? Listaa nyt ihmeessä, kun se on teille naisille henki ja elämä? Olisit uskottavampi ilman hymiöitä ja muiden naisten tukea kalastelevia viestejäsi viljelemällä. Luuletko että se tomaattimurskapurkki tulee sinne kaappiisi palstamammojen tuella? 

Kenelle kuvittelet puhuvasi? Joku mielikuvitusystävä sulla vai?

Vierailija kirjoitti:

Ehdotapa näille "relaa nyt vähän siinä kodinhoidossa, ei kaikkea tarvitse tehdä niin hyvin" miehille vaikka seuraavaa:

-ei niitä auton öljyjä tarvitse niin usein vaihtaa. Riittää kun lisää vähän silloin tällöin

-ei loppuun ajettuja auton jarrupaloja tarvitse vaihtaa, kuka siitä kirskuvan metallin äänestä välittää. 

-kuka sitä autoa katsastaa jaksaa. Jos poliisi pysäyttää ja vie kilvet niin mietitään sitten  mitä tehdään

Listaa voisi jatkaa pitkällekin mutta ehkä tajuatte pointin. Muiden hommia ja niiden tärkeyttä on helppo vähätellä mutta niitä jatkuvasti tekevä yleensä tietää parhaiten että miksi ne ovat tärkeitä ja miksi niitä ei voi hoitaa ihan vain vasemmalla kädellä.

Auton öljyjen vaihtamattomuus johtaa kalliseen remonttiin, jouluverhojen vaihtamisen, serviettien laiton pöytään ja mankeloinnin voi tehdä jos haluaa ja siihen on aikaa. Sori nyt vaan, kyllä aika moni nainen stressaa asioista joiden tekemättä jättämisestä ei ole haittaa, ja pakottaa koko perheen touhuun mukaan. Siitä seuraa usein romahdus, kun yksi huomaa etteivät muut jaksa eikä "osaa" tehdä asioita "oikein." Oma äiti on tätä lajia. Jos jouluverhot ovat tärkeitä, niin ne joutuu laittamaan itse ja pakonomainen suorittaminen ei saa muita kiinnostumaan asiasta.

Miksi muuten miehen pitäisi muuttua parisuhteessa ? Jos seurustelet sen tyypin kanssa, joka tykkää pelata, jättää muruset lattialle ja juo kaljaa, niin on yksinkertaisesti tyhmää odottaa, että se jotenkin "kasvaa aikuiseksi" tekemään asiat niin kuin sinä haluat. Ei toisaalta kannata suostua siihen, että toinen siivoaa aina ja hoitaa kaikki arkeen liittyvät asiat, mutta  jos jako on epäreilu alusta alkaen, niin sitä on vaikea muuttaa. Jos huomaat että prioriteetit ovat  erilaiset, niin  kannattaa  miettiä suhteen tulevaisuutta eikä jatkaa passiivis-aggressiivista nalkutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa. 

Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:

-          Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)

-          Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.

-          Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta. 

-          Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)

-          Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)

-          Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan

-          Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)

-          Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi

-          Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu

-          Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain

-          Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa

Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.

Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua. 

Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?

Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen. 

Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.

"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.

Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?

Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).

Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.

Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.

Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.

Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä? 

Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?

Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä? 

Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.

Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?

Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan? 

Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.

Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:

Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.

Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?

Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?

Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?

Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä? Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa? Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?

Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen? Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään? 

Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja? Entä miehen huomiseksi vaatima paita? Onko maitoa kaapissa? 

” Suunnittelen tässä hetken”, kirjoitin. Onko hetki mielestäsi kovinkin monta päivää? Mitä arvelet? Entä jos olisin kirjoittanut ”tovin”, mieltäisitkö sen viikoksi? ”Jonkin aikaa” - onko se jo kaksi viikkoa? Entä ”tuokio”? Onko ajan ilmaisujen ymmärtäminen sinulle yleensäkin kovin haastavaa? Mikä muu on?

Kysymyksiin yleensä vastataan, jos halutaan keskustelua.

Mutta eihän suominainen osaa edes keskustella, mistä olet mitä parhain esimerkki. Montako eksää löytyy?

Sinulle esitettiin tuossa seitsemän kysymystä. Moneenko vastasit? Niinpä, et yhteenkään.

Sulta nyt ei taatusti löydy sen enempää eksää kuin nyksääkään.

 Ja sitä ennen oli useampi kysymys, joihin vastattiin kysymyksillä, Noinko sinäkin kommunikoit miehesi kanssa, jos sinulla nyt edes sellaista on? 

Kävin eilen tutustumassa tähän viestiketjuun, ja sama lopputulemaa vailla oleva köydenveto jatkuu täällä hyödyttömänä.

Aikuiset (?) ihmiset illat pitkät nokittelemassa toisiaan, takertumassa pikkuasioihin ja väittelemässä jonninjoutavia.

Säälittävää.

Perjantai-ilta ja suhina näppiksillä jatkuu, ilman järjen häivää. No, kaipa joillekin anonyymi sometappelu tuo elämään jotain tyydytystä.

Ei muuta kuin alatyylin puskavedot taas käyttöön. Jossain määrin tämä vetelehtijöiden ja toimettomien yksinkertaisten kinaajien yhteisö on jopa hupaisa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

-Kerran viikossa mietin koko viikon safkat, aikaa kuluu ehkä 15 minuuttia. Kauppareissussa kuluu 1-2 tuntia. Joskus puoliso tekee kauppalistan etukäteen mutta ei hän mieti mitä syödään vaan on kirjoittanut esim. "kalaruoka ja kanaruoka".

-Pesen pyykkiä kun sitä kertyy tarpeeksi. Joskus kaksi konetta putkeen, yleensä yhden. Meillä on lapsilla niin paljon vaatteita että voi olla viikon pesemättä. Ei vaadi aikaa suunnittelemiseen.

-Seuraavan kauden vaatteet kaivetaan esiin kun näyttää siltä että alkaa olla tarpeen, siinä samalla sitten ne sovitetaan ja katotaan mitä tarttee ostaa. Ei vaadi aikaa suunnittelemiseen. Myönnän että puoliso hoitaa lasten vaatteiden oston koska vihaan vaateostoksia yli kaiken.

-Lakanat vaihdetaan kun tuntuu että pitää. Pyyhkeiden likaisuuden osaa jokainen itse arvioida ja ottaa laatikosta itselleen uuden. Lakanoita ja pyyhkeitä meillä on ihan liikaa, ne ei lopu kesken. Pesen niitä kun likapyykkilaatikkoon ei enempää mahdu. Ei vaadi aikaa suunnittelmiseen.

-Harkat ja harrastukset kirjoitetaan viikkoaikatauluun ylös. Sitten katsotaan kuka hoitaa viennit ja haut. Tämä on puolisoni hienosti hoitama juttu mutta ei se häneltäkään jokapäiväistä suunnittelua vaadi. Joskus pitää sumplia uusiksi kun toinen on kipeä tms. mutta ei niihinkään kovin montaa minuuttia viikossa kulu.

Lasten leirikoulu on kerran koulu-uran aikana. Se vaatii suunnittelua kyllä mutta ei kovin usein. Harjoitusleirille meidän lapset osaa pakata omat kamansa. Pitää heitä toki ohjeistaa, että mitä kamaa sinne tarvitaan, mutta aika usein seuralta tulee ohjeet.

-Anopin ja vanhempien muistamiseen riittää että soittaa tai laittaa viestin jos muistaa. Jos ei muista niin voi voi. Sukulaisille lähetän tekstarin jos muistan. Lapset saavat hoitaa itse omien kaveriensa synttärimuistamiset. Lahjan voin kauppareissulla ostaa, mutta saavat itse miettiä mitä haluavat viedä. Joululahjoja en ostaisi kuin omille kavereilleni ja lapsille. Muiden lapsille en osta mitään.  Paitsi jos olen jouluksi menossa jonnekin kylään niin ostan sitten sinne lahjoja. Häitä nyt tulee niin harvoin että niitä ei kovin usein tarvitse suunnitella.  Juuri tämän takia puoliso hoitaa meillä nämä muistamiset kun itseä ei vaan satu kiinnostamaan.

Arkinen kodin pyörityksen suunnittelu ei vie kovin paljoa aikaa viikossa. Erikoistapahtumat vievät mutta ne ei olekaan arkea. Joten en osta tuota 'nyyh kun mun kaikki aika sujuu metatöiden tekemiseen' itkua. Minä teen meillä lähes kaikki arkiset kotiaskareet, vein lapset päiväkotiin pienenä jne. Puoliso organisoi sitten ne erikoistapaukset kuten synttärit jne. koska minä en olisi sellaisia järjestänyt.

Ei ole itsellä lapsia ja mies ei onneksi ole noin idiootti kuin tämä kirjoittaja vaikuttaa olevan. Tässähän on läjä asioita, joita nimenomaan pitää organisoida ja suunnitella ja kaiken sen paskamaisen olet säilyttänyt puolisollesi. Huvittavaa...

Mulla on lapsia ja mies ja mä olen feministi.  Eikö toi yksi tyyppi nimenomaan kerro, että hän miettii seuraavan viikon ruuat ja käy kaupassa sen mukaisesti ja pesee pyykit tarpeen mukaan. En ymmärrä mitä pitäisi suunnitella lisää? En tajua miksi johonkin  sukulaisten vuosipäiviin, vaatteisiin ja kaverisynttäreihin pitäisi panostaa niin paljoa, että se kuormittaa ihmistä. Siis tarkoittaako tämä että esimerkiksi lasten asukokonaisuudet pitäisi suunnitella  ja synttäreihin miettiä teemat ja ommella joku puku? Joo,  pitää varmistaa, että on ruokaa on ja säänmukaiset, siistit vaatteet, muttei se ole mitään rakettitiedettä ja kyllä tuo on sellasta, mitä miehetkin tekee.  Surullista,  ettei moni mies tee, mutta tämän ketjun perusteella ihan tavallisia asioita pitäisi organisoida jotenkin todella paljon. Jos itse haluaa olla perfektionisti, niin  pitää hyväksyä ettei kaikkien rima ole niin korkealla. Jos puoliso ei esimerkiksi itse ole kiinnostunut muistamaan oman sukunsa merkkipäiviä ja lähettämään kortteja, niin onko  naisen pakko ottaa ohjat käsiin ja alkaa tehdä näitä asioita miehen puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen tutustumassa tähän viestiketjuun, ja sama lopputulemaa vailla oleva köydenveto jatkuu täällä hyödyttömänä.

Aikuiset (?) ihmiset illat pitkät nokittelemassa toisiaan, takertumassa pikkuasioihin ja väittelemässä jonninjoutavia.

Säälittävää.

Perjantai-ilta ja suhina näppiksillä jatkuu, ilman järjen häivää. No, kaipa joillekin anonyymi sometappelu tuo elämään jotain tyydytystä.

Ei muuta kuin alatyylin puskavedot taas käyttöön. Jossain määrin tämä vetelehtijöiden ja toimettomien yksinkertaisten kinaajien yhteisö on jopa hupaisa.

Äityleillä tuntuu olevan aikaa vetelehtiä palstalla, oikeassa olet. Vaikka ovatkin niin "kuormitettuja suunnitteluineen"

OLETKO SINÄKIN ÄITYLI? HERRANJUMALA SENTÄÄN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.

Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.

Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani. 

16/7 siis olet palstalla räygäämässä ja lopun aikaa kiusaat sairasta vaimokettasi? Vaimokkesi lienee erittäin onnellinen tämän palstan olemassaolosta.

Näinkö koet? Tosiasiassa saan tehtyä ainakin yhden hyvän työn elämässäni, nimittäin vaimoni hoitamisen kotona ilman pelkoa laitokseen joutumisesta ja sinne nääntymisestä. Saatko itse jotain vastaavaa aikaan?

Ps. Pyöräytin tuossa väliaikana maukkaan salaattiaterian, joten ainakin ravintopuoli on mallillaan...

Psst. Vertaistukiryhmissä ei juuri miehiä näkynyt, mutta nekin harvat tuntuivat jakavan tuskan 24/7 yksin kaikesta vastuussa olevana. Tuollaista salaattisupersankaria voisi joku pitää jotenkin sarasvuomaisena esikuvana, ehkä voisit käydä jossakin ryhmässä luennoimassa, kuinka homma hoituu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen tutustumassa tähän viestiketjuun, ja sama lopputulemaa vailla oleva köydenveto jatkuu täällä hyödyttömänä.

Aikuiset (?) ihmiset illat pitkät nokittelemassa toisiaan, takertumassa pikkuasioihin ja väittelemässä jonninjoutavia.

Säälittävää.

Perjantai-ilta ja suhina näppiksillä jatkuu, ilman järjen häivää. No, kaipa joillekin anonyymi sometappelu tuo elämään jotain tyydytystä.

Ei muuta kuin alatyylin puskavedot taas käyttöön. Jossain määrin tämä vetelehtijöiden ja toimettomien yksinkertaisten kinaajien yhteisö on jopa hupaisa.

Äityleillä tuntuu olevan aikaa vetelehtiä palstalla, oikeassa olet. Vaikka ovatkin niin "kuormitettuja suunnitteluineen"

OLETKO SINÄKIN ÄITYLI? HERRANJUMALA SENTÄÄN.

Odotamme repliikkiä kausiverhoihin liittyen, sentään joulu lähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotapa näille "relaa nyt vähän siinä kodinhoidossa, ei kaikkea tarvitse tehdä niin hyvin" miehille vaikka seuraavaa:

-ei niitä auton öljyjä tarvitse niin usein vaihtaa. Riittää kun lisää vähän silloin tällöin

-ei loppuun ajettuja auton jarrupaloja tarvitse vaihtaa, kuka siitä kirskuvan metallin äänestä välittää. 

-kuka sitä autoa katsastaa jaksaa. Jos poliisi pysäyttää ja vie kilvet niin mietitään sitten  mitä tehdään

Listaa voisi jatkaa pitkällekin mutta ehkä tajuatte pointin. Muiden hommia ja niiden tärkeyttä on helppo vähätellä mutta niitä jatkuvasti tekevä yleensä tietää parhaiten että miksi ne ovat tärkeitä ja miksi niitä ei voi hoitaa ihan vain vasemmalla kädellä.

Auton öljyjen vaihtamattomuus johtaa kalliseen remonttiin, jouluverhojen vaihtamisen, serviettien laiton pöytään ja mankeloinnin voi tehdä jos haluaa ja siihen on aikaa.

Kumman huoltamisen laiminlyönti tulee kalliimmaksi: auton vai omakotitalon? Kylpytilojen putsauksen ja tuuletuksen laiminlyönti johtaa aika paljon kalliimpaan remonttiin kuin auton öljyjen vaihtamattomuus, veikkaan.

Sen peltilehmän puunaamisen voi tehdä jos haluaa ja siihen on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen tutustumassa tähän viestiketjuun, ja sama lopputulemaa vailla oleva köydenveto jatkuu täällä hyödyttömänä.

Aikuiset (?) ihmiset illat pitkät nokittelemassa toisiaan, takertumassa pikkuasioihin ja väittelemässä jonninjoutavia.

Säälittävää.

Perjantai-ilta ja suhina näppiksillä jatkuu, ilman järjen häivää. No, kaipa joillekin anonyymi sometappelu tuo elämään jotain tyydytystä.

Ei muuta kuin alatyylin puskavedot taas käyttöön. Jossain määrin tämä vetelehtijöiden ja toimettomien yksinkertaisten kinaajien yhteisö on jopa hupaisa.

Äityleillä tuntuu olevan aikaa vetelehtiä palstalla, oikeassa olet. Vaikka ovatkin niin "kuormitettuja suunnitteluineen"

OLETKO SINÄKIN ÄITYLI? HERRANJUMALA SENTÄÄN.

Odotamme repliikkiä kausiverhoihin liittyen, sentään joulu lähenee.

Jouluverhot on jo mainittu. Tuikkukuppeja, sormivärejä ja muumilauluja tässä vielä odotellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.

Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.

Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani. 

16/7 siis olet palstalla räygäämässä ja lopun aikaa kiusaat sairasta vaimokettasi? Vaimokkesi lienee erittäin onnellinen tämän palstan olemassaolosta.

Näinkö koet? Tosiasiassa saan tehtyä ainakin yhden hyvän työn elämässäni, nimittäin vaimoni hoitamisen kotona ilman pelkoa laitokseen joutumisesta ja sinne nääntymisestä. Saatko itse jotain vastaavaa aikaan?

Ps. Pyöräytin tuossa väliaikana maukkaan salaattiaterian, joten ainakin ravintopuoli on mallillaan...

Psst. Vertaistukiryhmissä ei juuri miehiä näkynyt, mutta nekin harvat tuntuivat jakavan tuskan 24/7 yksin kaikesta vastuussa olevana. Tuollaista salaattisupersankaria voisi joku pitää jotenkin sarasvuomaisena esikuvana, ehkä voisit käydä jossakin ryhmässä luennoimassa, kuinka homma hoituu?

Aika vähällä hoidolla se siippa tuntuu pärjäävän, kun tyyppi makaa palstalla 24/7.

Mies raunioittaa naisen. Yksin nainen elää sekä terveempänä että pitempään.

Pilasit hyvän naisen, ap, etkä edes tajua mitä teit. Kyl oot varsinainen helmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen tutustumassa tähän viestiketjuun, ja sama lopputulemaa vailla oleva köydenveto jatkuu täällä hyödyttömänä.

Aikuiset (?) ihmiset illat pitkät nokittelemassa toisiaan, takertumassa pikkuasioihin ja väittelemässä jonninjoutavia.

Säälittävää.

Perjantai-ilta ja suhina näppiksillä jatkuu, ilman järjen häivää. No, kaipa joillekin anonyymi sometappelu tuo elämään jotain tyydytystä.

Ei muuta kuin alatyylin puskavedot taas käyttöön. Jossain määrin tämä vetelehtijöiden ja toimettomien yksinkertaisten kinaajien yhteisö on jopa hupaisa.

Äityleillä tuntuu olevan aikaa vetelehtiä palstalla, oikeassa olet. Vaikka ovatkin niin "kuormitettuja suunnitteluineen"

OLETKO SINÄKIN ÄITYLI? HERRANJUMALA SENTÄÄN.

Odotamme repliikkiä kausiverhoihin liittyen, sentään joulu lähenee.

Jouluverhot on jo mainittu. Tuikkukuppeja, sormivärejä ja muumilauluja tässä vielä odotellaan.

Ai, tosiaan, anteeksi. Harmi, etteivät käsienheiluttelu, julkisen sektorin suojatyöpaikat, startupyritykset ja armeija oikein istu ketjun aiheeseen, mutta vanha kamu jaksaa joskus yllättää. Jos vaikka kaivaa napinpainamisen taas esiin.

Vierailija kirjoitti:

Mies raunioittaa naisen. Yksin nainen elää sekä terveempänä että pitempään.

Ja nainen makaa miehen rahoilla, jopa eläkkeelläkin. Erosta puhumattakaan

Vierailija kirjoitti:

Itkettääkö äityleitä? Aikaa on kuitenkin ruikuttaa palstalla? Miten viikonlopun tomaattimurskat on huomioitu?

Ressukka kerjää naisten huomiota vauva.fissä. Voiko olla mitään surkeampaa?

Vierailija kirjoitti:

Itkettääkö äityleitä? Aikaa on kuitenkin ruikuttaa palstalla? Miten viikonlopun tomaattimurskat on huomioitu?

Mä laskin! Meillä on 10 purkkia murskaa  ja 5 prk pyreetä. Kotivara nääs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies raunioittaa naisen. Yksin nainen elää sekä terveempänä että pitempään.

Ja nainen makaa miehen rahoilla, jopa eläkkeelläkin. Erosta puhumattakaan

Onpa väsynyttä.