Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.
Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?
Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?
Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri
No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?
Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA.
Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?
Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.
Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi.
Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:
Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.
Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?
Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.
Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.Joo. Teillä koko perhe ennakoi ja suunnittelee. Kiva. Teillä on kauppalista. Ultimaattista suunnittelua!
Moni täällä ei moisia kuolevaisten höpötyksiä tarvitse vaan tietää ihan luonnostaan ja automaattisesti, mitä pitää kotiin ostaa ja milloin. Ihan riippumatta siitä, kuka paketin on tyhjentänyt ja muille kertomatta jättänyt että näin kävi.
Sitten mieti tilannetta, jossa koko muu perhe tyhjentelee pakkauksia, täyttelee astianpesukonetta (propsit siitä) äärimmilleen, kasvaa ulos luistimistaan, saa hammaslääkäriajan tai kutsun kasvatuskeskusteluun - ja sinä olet vastuussa näiden asioiden hoitumisesta, vaikka muut eivät näe tarpeelliseksi kertoa sinulle näistä asioista.
No mitäpä moisista. Chillaa baby ja ota lasi viiniä. Kerranhan täällä vain eletään! Ei huolita huomisesta! Elämälle kiitos!
No siis sinä et nyt ihan ilmeisesti ymmärtänyt, mistä täällä keskustellaan. Saat anteeksi.
Että ihan luonnostaan? Mahtavat ihan geeneissä kulkea teidän suvussa nämä taidot? En tiedä miten hankala on tajuta että suunnittelu on suunnittelua vaikka se kuinka kävisi teillä ihan luonnostaan ja ilman että huomaat mitään suunnittelevasi. Sitä kutsutaan rutiiniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.
Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?
Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?
Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri
No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?
Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA.
Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?
Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.
Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi.
Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:
Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.
Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?
Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.
Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.Joo. Teillä koko perhe ennakoi ja suunnittelee. Kiva. Teillä on kauppalista. Ultimaattista suunnittelua!
Moni täällä ei moisia kuolevaisten höpötyksiä tarvitse vaan tietää ihan luonnostaan ja automaattisesti, mitä pitää kotiin ostaa ja milloin. Ihan riippumatta siitä, kuka paketin on tyhjentänyt ja muille kertomatta jättänyt että näin kävi.
Sitten mieti tilannetta, jossa koko muu perhe tyhjentelee pakkauksia, täyttelee astianpesukonetta (propsit siitä) äärimmilleen, kasvaa ulos luistimistaan, saa hammaslääkäriajan tai kutsun kasvatuskeskusteluun - ja sinä olet vastuussa näiden asioiden hoitumisesta, vaikka muut eivät näe tarpeelliseksi kertoa sinulle näistä asioista.
No mitäpä moisista. Chillaa baby ja ota lasi viiniä. Kerranhan täällä vain eletään! Ei huolita huomisesta! Elämälle kiitos!
No siis sinä et nyt ihan ilmeisesti ymmärtänyt, mistä täällä keskustellaan. Saat anteeksi.
Että ihan luonnostaan? Mahtavat ihan geeneissä kulkea teidän suvussa nämä taidot? En tiedä miten hankala on tajuta että suunnittelu on suunnittelua vaikka se kuinka kävisi teillä ihan luonnostaan ja ilman että huomaat mitään suunnittelevasi. Sitä kutsutaan rutiiniksi.
Lukutaito nolla, mutta ei se mitään. Osallistu toki silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.
Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?
Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?
Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri
No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?
Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA.
Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?
Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.
Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi.
Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:
Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.
Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?
Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.
Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.Joo. Teillä koko perhe ennakoi ja suunnittelee. Kiva. Teillä on kauppalista. Ultimaattista suunnittelua!
Moni täällä ei moisia kuolevaisten höpötyksiä tarvitse vaan tietää ihan luonnostaan ja automaattisesti, mitä pitää kotiin ostaa ja milloin. Ihan riippumatta siitä, kuka paketin on tyhjentänyt ja muille kertomatta jättänyt että näin kävi.
Sitten mieti tilannetta, jossa koko muu perhe tyhjentelee pakkauksia, täyttelee astianpesukonetta (propsit siitä) äärimmilleen, kasvaa ulos luistimistaan, saa hammaslääkäriajan tai kutsun kasvatuskeskusteluun - ja sinä olet vastuussa näiden asioiden hoitumisesta, vaikka muut eivät näe tarpeelliseksi kertoa sinulle näistä asioista.
No mitäpä moisista. Chillaa baby ja ota lasi viiniä. Kerranhan täällä vain eletään! Ei huolita huomisesta! Elämälle kiitos!
No siis sinä et nyt ihan ilmeisesti ymmärtänyt, mistä täällä keskustellaan. Saat anteeksi.
Että ihan luonnostaan? Mahtavat ihan geeneissä kulkea teidän suvussa nämä taidot? En tiedä miten hankala on tajuta että suunnittelu on suunnittelua vaikka se kuinka kävisi teillä ihan luonnostaan ja ilman että huomaat mitään suunnittelevasi. Sitä kutsutaan rutiiniksi.
Huomasit yön yli nukuttuasi että vaahtoamasi näkökanta olikin ihan hanurista, ja käänsit kurssia 180 astetta?
Tajusit ihan oikein: Kun tylsiä (mutta pakollisia) toimia toistaa riittävän usein, niihin rutinoituu. Se että niihin rutinoituu ei poista sitä tosiasiaa, että ne ovat tylsiä ja tylsyydessään kuormittavia, joten on epäreilua että ne kasaantuvat vain toisen puolison harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Normaalien peruselintarvikkeiden pitäminen kaapissa tai pakastimessa ei vaadi erillistä SUUNNITTELEMISTA. Ne vain ostetaan. Jos sinun pitää SUUNNITELLA sitä, että pidät kaapissasi tomaattimurskaa, niin en edes halua kuvitella millaista elämänhallintasi noin muuten on. -eri
Sinä tiedät aina intuitiivisesti, mitä kaikkea kaapeissasi on ja mitä pitää ostaa lisää, ja aina vielä muistat ostaakin sen kaiken mitä puuttuu? Ikinä ei tarvitse tarkistaa ja tehdä puutelistaa? Suunnittelemasi (sic!) ruoka syntyy suitsait just siitä mitä kaapeissa taianomaisesti on?
Olet kyllä etevä. Me tavan kuolevaiset joudumme kyllä edes vähän suunnittelemaan, että onnistuu.
Ennen viikko-ostoksille lähtöä tosiaan joutuu tarkistamaan keittiön kaapit. Se vaatii niinkin paljon vaivaa, että avaa oven, katsoo, joskus jopa puntaroi käsissä jonkin pakkauksen, sulkee oven, ja kirjoittaa ostoslistaan. Mä käytän tähän varmaan 5-10 minuuttia. Mutta ei se nyt ole mikään raskas taakka saati edellytä minkäänlaista suunnittelemista. Se on vain yksi sujuva rutiini arjessa. Niitähän on kaikilla päivät täynnään, mutta ei niistä tarvitse numeroa tehdä. Yhtä lailla voisit messuta siitä, että kaupassa käydäkseen pitää oikein SUUNNITELLA, mitkä kengät laittaa jalkaan, mihin parkkiruutuun ajaa, ottaako kärryt sisältä vai ulkoa, maksaako debiitillä vai crediitillä vai oikeinkö käteisellä, jolloin ptiää käydä piparipurkilla tai automaatilla, ja kälä kälä kälä Kyllä, arkisen päivän arkiset touhut voi pilkkoa miljardeihin erillisiin alitehtäviin ja nääntyä sitten tähän oman työnsä loputtomaan vatvomiseen, kun se on SUUNNITTELUA. Tai sitten ei suunnittele mitään, tekee vaan, ja on onnellinen. Sama lopputulos, ilman kiukkua.
Sivusta.
Naiset eivät tunnu keskittyvän siihen, mitä tehdään, vaan että *miten* se tehdään ja siksi pitää suunnitella niin helvetisti joka asiaa.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kyllä huomaa, että sinä et ole perhearkea pyörittänyt eikä sinulta onnistuisi. Jatka vaan sitä aikamiespoika- elämää sibkkuyksiössäsi, sinusta ei ole niin haastavan tehtävän tekemiseen kuin perheenisän toimimiseen.
Et taida olla kummoinen tikanheittäjä, ei osunut yksikään arvaus edes tauluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.
Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.
Niin, tai sitten se nainen joka haluaa välttämättä kitkutella yhdellä kattilalla. Siitä vaan.
Miehillehän se astioiden ostaminen tuntuu olevan ongelma. Kauhea narina on tälläkin palstalla, jos nainen haluaa ostaa toisen kattilan sen ainokaisen kaveriksi. Sille on syynsä, että astioita pitää olla tarpeeksi.
Sinullako ei ole mitään tuloja itselläsi, että ostat sen kattilan? -eri
Eihän tässä tapauksessa ole kyse ollenkaan siitä, kuka sen kattilan maksaa vaan siitä, että miehet eivät halua astioita. Vaikka nainen sen kattilan ostaisi ja maksaisi itse, mies märisee, kun kattiloita on liikaa.
Itse en nähnyt että kattilasta olisi naristu, vaan koriste-esineistä joilla ei ole mitään käytännön funktiota. Ehkä meni tuo kattila ohi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ulkoistaa ne kotityöt jos vain mahdollista. Meillä käy siivooja ja mies vie lukuisat paitapuseronsa pesulaan viikottain. Täällä nuo palvelut on onneksi edullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.
Minä en sitten taas ymmärrä tätä. Miksi mainiset tässä yhteydessä puolisosi? Ei kai se ole sinun ongelmasi, jos hänellä ei ole puhtaita alkkareita ja sukkia? Oletan, että miehesi on täysi-ikäinen, eikä sinun lapsesi, joten hän osaa oletettavasti itse pitää vaatteistaan huolta ja pestä niitä, jos puhtaita ei ole tarpeeksi? Miksi sinun pitäisi huolehtia hänen puhtaista sukistaan?
En ole tuo jolta kysyit, mutta luulen että hänellä on tämä sama tilanne kuin meillä: En ota ongelmaa miehen puhtaista kalsareista ja sukista, mutta jostain syystä mies syyllistää minua niiden puutteesta. En ymmärrä. Hänellä on kaksi tervettä kättä ja nähdäkseni ihan toimiva päänuppi. Voi joko itse pestä kamppeensa tai ainakin toimittaa likaiset pyykkikoriin, josta minä kyllä heitän ne koneeseen sitten kun pesen pyykkiä.
Muuten on kyllä ihan normaali, töissä käyvä mies, joka pystyy ”pyörittämään arkea” ja tekee monenlaista. Pyykkikone vain on näemmä jostain syystä sille rakettitiedettä ja pyykkikorin löytäminen haasteellista. No, eihän meistä kukaan ole täydellinen... Eihän? Paitsi tietenkin huutava ystävämme capslock-boldaus-hemmo. 🙃
No jos on oikeasti mies, joka ei ymmärrä pyykkikorin tarkoitusta, niin sitten myönnän että on miehen oma vika jos ei ole kalsareita puhtaana. Mihin hän sitten ne kalsarinsa jättää ja miten jaksat niitä katsella? Vai onko tämä osa koulutusprosessia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.
Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?
Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?
Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri
No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?
Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA.
Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?
Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.
Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi.
Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:
Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.
Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?
Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.
Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.
Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.
Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?
Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?
Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri
No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?
Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA.
Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?
Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.
Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi.
Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:
Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.
Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?
Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.
Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.
Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.
Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.
Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.
Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?
Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?
Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri
No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?
Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA.
Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?
Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.
Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi.
Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:
Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.
Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?
Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.
Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.
Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.
Ymmärrät varmaan yksinkertaista matikkaa? Yksi on pieni luku mutta sata paljon isompi, eikö niin? Aivan samoin yksi jääkaappiin katsominen on pieni homma mutta jos vastaavia hommia kasaantuu päivään sata niin se on jo iso määrä ja voi jopa kuormittaa ihmistä. Oliko nyt vihdoin riittävän yksinkertaisesti selitetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.
Minä en sitten taas ymmärrä tätä. Miksi mainiset tässä yhteydessä puolisosi? Ei kai se ole sinun ongelmasi, jos hänellä ei ole puhtaita alkkareita ja sukkia? Oletan, että miehesi on täysi-ikäinen, eikä sinun lapsesi, joten hän osaa oletettavasti itse pitää vaatteistaan huolta ja pestä niitä, jos puhtaita ei ole tarpeeksi? Miksi sinun pitäisi huolehtia hänen puhtaista sukistaan?
En ole tuo jolta kysyit, mutta luulen että hänellä on tämä sama tilanne kuin meillä: En ota ongelmaa miehen puhtaista kalsareista ja sukista, mutta jostain syystä mies syyllistää minua niiden puutteesta. En ymmärrä. Hänellä on kaksi tervettä kättä ja nähdäkseni ihan toimiva päänuppi. Voi joko itse pestä kamppeensa tai ainakin toimittaa likaiset pyykkikoriin, josta minä kyllä heitän ne koneeseen sitten kun pesen pyykkiä.
Muuten on kyllä ihan normaali, töissä käyvä mies, joka pystyy ”pyörittämään arkea” ja tekee monenlaista. Pyykkikone vain on näemmä jostain syystä sille rakettitiedettä ja pyykkikorin löytäminen haasteellista. No, eihän meistä kukaan ole täydellinen... Eihän? Paitsi tietenkin huutava ystävämme capslock-boldaus-hemmo. 🙃
No jos on oikeasti mies, joka ei ymmärrä pyykkikorin tarkoitusta, niin sitten myönnän että on miehen oma vika jos ei ole kalsareita puhtaana. Mihin hän sitten ne kalsarinsa jättää ja miten jaksat niitä katsella? Vai onko tämä osa koulutusprosessia?
No mihin ne miehet nyt tapaa piilotella likaisia sukkiaan ja kalsareitaan. Meillä niitä löytyy sängyn alta, kodinhoitohuoneen lattialta ja tasoilta, makarin nurkista, takkahuoneen sohvan alta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
Mikset ottanut naista, joka myöskin pelaa? Heitäkin on paljon. Taisit kuitenkin haluta sen "perinteisen" söpöily-naisen ja nyt harmittaa niittää sitä mitä kylvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.
Minä en sitten taas ymmärrä tätä. Miksi mainiset tässä yhteydessä puolisosi? Ei kai se ole sinun ongelmasi, jos hänellä ei ole puhtaita alkkareita ja sukkia? Oletan, että miehesi on täysi-ikäinen, eikä sinun lapsesi, joten hän osaa oletettavasti itse pitää vaatteistaan huolta ja pestä niitä, jos puhtaita ei ole tarpeeksi? Miksi sinun pitäisi huolehtia hänen puhtaista sukistaan?
En ole tuo jolta kysyit, mutta luulen että hänellä on tämä sama tilanne kuin meillä: En ota ongelmaa miehen puhtaista kalsareista ja sukista, mutta jostain syystä mies syyllistää minua niiden puutteesta. En ymmärrä. Hänellä on kaksi tervettä kättä ja nähdäkseni ihan toimiva päänuppi. Voi joko itse pestä kamppeensa tai ainakin toimittaa likaiset pyykkikoriin, josta minä kyllä heitän ne koneeseen sitten kun pesen pyykkiä.
Muuten on kyllä ihan normaali, töissä käyvä mies, joka pystyy ”pyörittämään arkea” ja tekee monenlaista. Pyykkikone vain on näemmä jostain syystä sille rakettitiedettä ja pyykkikorin löytäminen haasteellista. No, eihän meistä kukaan ole täydellinen... Eihän? Paitsi tietenkin huutava ystävämme capslock-boldaus-hemmo. 🙃
No jos on oikeasti mies, joka ei ymmärrä pyykkikorin tarkoitusta, niin sitten myönnän että on miehen oma vika jos ei ole kalsareita puhtaana. Mihin hän sitten ne kalsarinsa jättää ja miten jaksat niitä katsella? Vai onko tämä osa koulutusprosessia?
No mihin ne miehet nyt tapaa piilotella likaisia sukkiaan ja kalsareitaan. Meillä niitä löytyy sängyn alta, kodinhoitohuoneen lattialta ja tasoilta, makarin nurkista, takkahuoneen sohvan alta...
Se on semmoinen piilotusleikki, ilmeisesti.
Meillä joskus herra toteaa, ettei ole kalsareita, johon minä totean, ettei ole pyykkikorissakaan - johon sinne jostain ilmiintyy kuin tyhjästä useat miesten pikkarit. Sorry, tää juttu kuuluisikin Harry Potter -ketjuun. - Siis oikeasti: välillä etsin niitä, enkä löydä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.
Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.
Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?
Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?
Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri
No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?
Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA.
Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?
Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.
Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi.
Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:
Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.
Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?
Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.
Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.
Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.
Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.
Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?
Toiset taitavat ihan oikeasti kuvitella, että kaapit täyttyvät itsestään. Joku kotitonttu hankkii puhtaat pyykit kaappiin, kahvit, mausteet ja makaronit toiseen ja topsypuikot ja pyykkipulverit kolmanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotapa näille "relaa nyt vähän siinä kodinhoidossa, ei kaikkea tarvitse tehdä niin hyvin" miehille vaikka seuraavaa:
-ei niitä auton öljyjä tarvitse niin usein vaihtaa. Riittää kun lisää vähän silloin tällöin
-ei loppuun ajettuja auton jarrupaloja tarvitse vaihtaa, kuka siitä kirskuvan metallin äänestä välittää.
-kuka sitä autoa katsastaa jaksaa. Jos poliisi pysäyttää ja vie kilvet niin mietitään sitten mitä tehdään
Listaa voisi jatkaa pitkällekin mutta ehkä tajuatte pointin. Muiden hommia ja niiden tärkeyttä on helppo vähätellä mutta niitä jatkuvasti tekevä yleensä tietää parhaiten että miksi ne ovat tärkeitä ja miksi niitä ei voi hoitaa ihan vain vasemmalla kädellä.
Kiteytit juuri maanisen kodinhengettären ytimen. Hän luulee, ehkä ihan vilpittömästi, että joku vaatehuoneen yläkaapin laatikoston pölyttäminen joka torstai on yhtä tärkeää kuin jarrupalojen vaihto.
Kuinka yleistä te luulette tuon tason siivoushommien olevan suomalaisten kodeissa? Vai olisiko kuitenkin yleisempää ihan se perussiivous eli kerran viikossa imurointi (jos eläimiä 2-3 kertaa) ja vessan pesu, tasojen pyyhkiminen tarpeen mukaan ja pyykkien ja tiskien hoito? Ja kyllä se vituttaa, jos yksin joutuu nuo hommat töiden päälle hoitamaan. Jos perheessä on lapsia niin päälle tulee sitten kaikki heistä johtuva homma.
Nolottaa lukea näitä keskusteluja.
"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."
Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. Jos tämä vaatii suunnittelua niin ihminen ei tee aivoillaan kovin kummoistakaan suunnittelutyötä. Minulle suunnittelu on oikeaa työtä ja vaatii aivoilta kierroksia ja aikaa. Kun teen kodin rutiinitöitä kuten tiski, pyykki ja imurointi niin se on hermolepoa. Aivot lepää rutiineissa ja saatan yhtäkkiä keksiä ratkaisun muutaman miljoonan euron projektiin.
Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä kumpikin vanhempi, myös mieheni, tekevät työkseen vaativaa suunnittelutyötä, joten kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa lukea näitä keskusteluja.
"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."
Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. Jos tämä vaatii suunnittelua niin ihminen ei tee aivoillaan kovin kummoistakaan suunnittelutyötä. Minulle suunnittelu on oikeaa työtä ja vaatii aivoilta kierroksia ja aikaa. Kun teen kodin rutiinitöitä kuten tiski, pyykki ja imurointi niin se on hermolepoa. Aivot lepää rutiineissa ja saatan yhtäkkiä keksiä ratkaisun muutaman miljoonan euron projektiin.
Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä kumpikin vanhempi, myös mieheni, tekevät työkseen vaativaa suunnittelutyötä, joten kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.
Miksi ihmeessä tulet pätemään tasa-arvoisesti jaettuine kotitöinesi ja yhdessä huolehdittuine aikataulutuksinenne ketjuun, jossa puhutaan siitä, miten epäreilua on kun vain toinen on vastuussa arjen sujumisesta?
Kukaan ei ole väittänyt, että arjen sujuva pyörittäminen olisi jotain rakettitiedettä. Mutta kyllä se raskaaksi pidemmän päälle käy, jos siitä on yksin vastuussa oman rakettitiedepalkkatyön päälle, varsinkin jos toinen muka aikuinen kumppani vain heittäytyy palveltavaksi ja vähättelee panostasi.
Jos minun miljoonaprojektini olisi noin lukutaidottoman ja onnettomalla ymmärryksellä varustetun ihmisen varassa, olisin kyllä ihan helvetin huolissani.
Jollain näyttää olevan pakkomielle...
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa lukea näitä keskusteluja.
"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."
Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -
Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.
Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.
Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Meillä mies näkee kovasti vaivaa että saa mahtumaan vielä sen yhden juuri käyttämänsä astian koneeseen mutta ei millään viitsi / tajua (?) laittaa konetta päälle vaikka se on ihan täynnä.