Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kesäkuiset 2020

11.10.2019 |

Joko täältä löytyy muita hätähousuja jotka on plussanneet vai olenko ainoa? :)

Kommentit (157)

61/157 |
30.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tähtityttö: En ole vielä varannut. En osaa oikein vielä päättää mitä mieltä olen siitä, onko se tarpeen vai ei. 🤔 Odotan nyt ainakin ekaan neuvolakäyntiin asti. Mulla on vahvoja raskausoireita, oon väsynyt, huonovointinen ynnä muuta, joten raskaana oleva olo tässä kyllä on.

Mua harmittaa tosi paljon kun jouduin kertomaan raskaudesta työkaverille. Teimme työhön liittyviä testejä toisillemme. Luonnollisesti testattava kertoo esitietolomakkeeseen, jos hänellä on esteitä testiin osallistumiselle. Ja raskaus oli osaan testeistä este enkä siinä kohtaa tietenkään voinut valehdella. Työkaveri ilahtui ja halasi ja lupasi olla kertomatta muille, mutta en tiedä luotanko hänen sanaansa. Harmittaa jostain syystä ihan hirmuisesti että eka jolle kerroin oli "vain" työkaveri...

Marika__ ❤️

62/157 |
31.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos tsempeistä. Täällä vuoto edelleen jatkuu ja aamulla tuli jo isompia hyytymiäkin. Neuvolasta sanoivat, että todennäköisimmin on keskenmeno, mutta eivät tarkasta sitä mitenkään eli kotona täytyy odotella, että kaikki vuoto tulee ulos.

Siirryn tältä palstalta nyt takavasemmalle ja pidän peukkuja, että teillä muilla matka jatkuisi onnellisemmin. 👍❤️

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
63/157 |
01.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Casamaria, toivotaan, että työkaveri osaa pitää salaisuuden. Mulla ensimmäinen ulkopuolinen oli mun työterveyspsykologi. Tällä hetkellä töissä menee ihan päin honkia ja oon aivan loppu. Mietin vaan, että onko tämmösellä älyttömällä stressillä ja henkisellä pahoinvoinnilla vaikutusta vauvan kehitykseen. 

Marika__ <3 

64/157 |
01.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä yhdelle työkaverille kerroin kun se kysyi. En osannut valehdella. 🙈 Oli se sitten ihan äimänkäkenä, että oikeesti vai. 😁 Sukulaisille ei olla kerrottu. Muut saa odottaa siihen asti kun tiedetään että kaikki on kunnossa.

Casamaria: et varmaankaan olisi voinut valehdellakaan. Tsempit. ❤ Toivottavasti kaveri osaa pitää salaisuuden.

Mulla alkanut tällä viikolla iltapahoinvointi. Aamulla olo ihan paras, mutta iltaa kohden olo huononee ja oksennus kurkussa nukkumaanmenoon asti. Tissien arkuus hävinnyt melkein kokonaan. Toivottavasti ei ole merkki mistään ikävästä.. Tänään 6+4.

Ensimmäiseen neuvolakäyntiin alle 2 viikkoa!

Onko neuvolassa yleensä ultralaite? Ultrataanko jatkossa jokaisella neuvolakäynnillä, paitsi ei sillä ekalla käynnillä?

65/157 |
02.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kävi sama kuin Tähtitytöllä eli yhtäkkiä rintojen arkuus väheni ja muakin alkoi huolettaa. Mulla on tänään 6+3 eli ihan Tähtitytön perässä tullaan ja täällä myös neuvolaan alle kaksi viikkoa. Jännää! Mä olen ladannut Preglife-appin puhelimeen ja katsellaan siitä miehen kanssa joka viikko miten pieni kehittyy. Otan vastaan myös muita hyviä app ehdotuksia! :)

Mulla on ihan jäätävä väsymys koko ajan. Koetan hidastaa tahtia, mutta suoraan sanottuna odotin koko viikon että koittaisi viikonloppu ja pääsisin vain lepäämään. Koetan lukea töiden ohella pääsykokeisiin, haluan suorittaa toisen maisteriohjelman ja välillä lukeminen tuntuu aivan epärealistiselta projektilta. Jospa väsymys kuitenkin jäisi alkuraskauteen ja saisin energiani takaisin. Pääsykoe on muutenkin 4 viikkoa ennen laskettua aikaa eli varmasti elämäni jännittävin pääsykoe edessä!

keltainen_mimosa: hurjasti tsemppiä vaikeaan työtilanteeseen <3 meillä töissä kuohuu myös ja vaikka kuohunta ei (ainakaan tällä hetkellä) koske minua, se kuitenkin rasittaa koko työyhteisöä. Raskaus on helpottanut mua ottamaan etäisyyttä tilanteeseen ja keskittymään ensisijaisesti omaan hyvinvointiini, vasta sen jälkeen työyhteisön huoliin. Voisitko sinä löytää saman tasapainon? En halua neuvoa tai tunkeilla, kerroin vain oman kokemukseni ja jaan sympatiaa täältä ruudun toiselta puolelta. <3

66/157 |
02.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ihme ruokahimoja ja toisaalta todella monen ruuan ajatteleminen etoo. Lievä pahaolo on jatkuvaa kun miettii mitä voisi syödä. Hedelmät ja marjat maistuu mutta pitäisi syödä myös kunnon ruokaa. Hajuaisti on todella herkkä. Tänään 6+6 ja reilu 2 viikkoa ensimmäiseen neuvolaan. On tää jännää 😊 Niin ja täällä käytössä myös Preglife-sovellus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
67/157 |
02.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos Casamaria. Sitä pitää vaan osata sanoo töissä ei, eikä lupautua kaiken maailman vastuuhommiin. Musta vähän tuntuu, että en tonne palaa äitiysloman jälkeen. Kauanko äitiyslomalla voi olla?

Mullakin hävis rintojen arkuus ja sen tilalle tuli koko päivän kestävä tasanen paha olo. Ei okseta ollenkaan, mut ruoat ei maistu. Viikot 7+6.

68/157 |
02.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä ollut nyt muutama päivä pahoinvointia aina välillä. Myös kauhee väsymys ja rintojen arkuus. Huomenna 6+0. Ultraan vielä vähän yli viikko! Miten jaksais odottaa 🙈 Tänään ollu mieli maassa jostain syystä.. jospa se taas huomenna parempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
69/157 |
03.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä menossa 7+5 ja ensimmäinen neuvolakäynti sovittu ensi viikolle. Kovien kipujen vuoksi pääsin kunnallisella puolella varhaisultraan viikolla 6+1. Halusivat tarkistaa onko kohdunulkoinen tai muuta häikkää. Mutta pieni sydän siellä sykki ja kivutkin pikkuhiljaa hellittäneet ja vaihtuneet ihan vain pahoinvoinniksi.

Pitäisi varmasti olla onnesta sekaisin (ja niin toki ollaankin), mutta alun dramatiikasta jäi kyllä takaraivoon huoli ja koko ajan jännittää pysyykö pikku papu sisällä ja onko kaikki hyvin. Mutta päivä kerrallaan parasta toivoen.

Itselle tosiaan ensimmäinen raskaus, miehellä lapsia jo ennestään, joten uusperhettämme syntyisi täydentämään tämä toivottu tulokas.

70/157 |
03.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

MariaK90, mullakin eka raskaus ja välillä sitä miettii että onkohan kaikki kunnossa. Tosi hyvä että pääsit aiemmin tarkistamaan tilanteen. Yritä vain nauttia. :)

Outoja ruokahimoja tullut myös. Salaattia tekee mieli, kuten myös vastapainoksi kaikkea suolaista. Ihan mitä vaan. Pekonia, sipsiä, keittoa. Karkkia en taas siedä yhtään vaikka normaalisti herkut maistuu. Suklaakin ällöttää. 😯

Sisältö jatkuu mainoksen alla
71/157 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla aika vastaavia ruokahimoja kuin Tähtitytöllä. Raikkaat kasvikset ja hedelmät maistuvat. Suklaat, leivonnaiset ja rasvanhajuiset ruoat saavat oksettavan olon aikaan. Pahoinvointi on aika jatkuvaa, sellaista etovaa oloa, mutta kuitenkin varsinaiselta oksentelulta välttynyt. Mutta ei siis mitään AAMUpahoinvointia vaan ihan kyllä kellon ympäri! Tällaiselle kahvin suurkuluttajalle tuli yllätyksenä myös se, että aiempi lempparijuomakin on ihan kammotus. Kahvinjuonti loppui kuin seinään. Sen sijaan tilalle tuli aika ajoin tarve saada lihaa, mikä on kasvissyöjälle myöskin aika erikoinen mieliteko. Mies katsoi ihmeissään kun eilen sanoin, että pihviä pitäisi nyt saada ja mahdollisimman pian. Sitähän sitten syötiin :D

Olen yrittänyt löytää kiitollisuutta tästä huonovointisuudesta. Ajatellut että se on merkki siitä, että kaikki on hyvin ja ns. normaalisti. Vaikka eipä kai se sitäkään aina tarkoita. Ilmeisesti raskausoireet voivat naisella jatkua, vaikka sikiö olisikin lopettanut kasvamisensa... :( Uskon että pystyn stressaamaan vähemmän sitten siinä vaiheessa jos ja/kun tämä etenisi niin pitkälle että vauvan liikkeet pääsisi tuntemaan. Jotenkin tämä elonmerkkien puuttuminen ja olematon vatsa tekevät koko raskausuutisesta niin epätodellisen.

72/157 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja Casamaria mulla kävi vähän vastaavanlainen tilanne töissä. Työ on sellainen, että jouduin omalle tiimilleni asiasta kertomaan, vaikka en olisi halunnut. Toki olisin voinut valehdella jos olisin keksinyt jonkin mahtavan lääketieteellisen diagnoosin ja sitten parin kuukauden päästä siitä ”ihmeparantunut.” Mutta jotenkin koin, että en halua edes yrittää lähteä valehtelemaan.

Sukulaiset eivät vielä tiedä. Yritän sinnitellä ja pantata tietoa sinne ekaan ultraan eli jonnekin rv 12 tienoille. Tuntuu vain että siihen on ikuisuus ja tämän pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi pitäisi vältellä sukulointia yms. sosiaalisia tilanteita, kun luulen että etenkin oma äitini tajuaisi heti mitä on meneillään. Sinänsä harmi että ensimmäiset ihmiset, jotka tästä uutisesta saivat kuulla eivät nyt sitten olleet niitä itselle läheisimpiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
73/157 |
04.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musta taas tuntuu että ultra on onneksi suht lähellä (meillä puolivälissä joulukuuta), sen jälkeen voi olla vapaammin. Mulle ei sovi tällainen salamyhkäisyys sitten yhtään! Ajateltiin alunperin miehen kanssa että kerrotaan kaikille jouluna, mutta musta tuntuu etten pysty salaamaan tätä niin pitkään ystäviltäni. Nyt jo tuntuu vaikealta ja vähän pahalta kun ystävät suunnittelevat menoja joihin suurella varmuudella en tule osallistumaan. Eli varmasti läheisimmille ystäville pistän heti ultran jälkeen viestiä (jos kaikki on hyvin siis).

Mutta äidilleni aion kertoa seuraavan kerran kun nähdään. Kaipaan kovasti neuvoja ja kokemuksia ja haluan äitini saavan tietää "ensimmäisenä" (no, oikea ensimmäinen tietäjä meni jo...). Meillähän oli siis ensimmäinen lapsi tulossa ja mun äidille myös ensimmäinen lapsenlapsi. Sen sijaan isäni ja miehen vanhemmat saavat tiedon jouluna ja heillä on jo ennestään lapsenlapsia eli ei niin suuri juttu enää kuitenkaan? Tai ainakaan ihan samalla tavalla kuin ekan lapsenlapsen kohdalla.

Sitten taas kuitenkin pelottaa että meneekin kesken ja kannattaako tätä nyt kuitenkaan kertoa ennen ultraa edes mun äidille... Tämä on kyllä todella hermoja raastavaa! Lisäksi töissä tapahtuu muutoksia ja ensi vuodelle mulle on kaavailtu isompaa roolia. Auts. No, mies lohdutti että jos vuoden vaihteen jälkeen heti kertoo sinnekin, niin ehtiihän siinä työkuviot järjestellä muiden kesken ennen mun äitiyslomaa.

74/157 |
06.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moi kaikille,

Mulla on laskettu aika kesäkuussa myös. Ja ikää on jo 40v! :)

Raskautuminen tapahtui helposti ja olo on ollut koko ajan hyvä. Pientä oireilua ollut, tuntemuksia kohdussa, palelua, lämpöä joinakin päivinä, rintojen arkuutta. Pahoinvoinnista ei tietoakaan.

Aivan ihmetyttää, voinko edes olla raskaana. Teinkin eilen varmuuden vuoksi raskaustestin, ja istukkahormoniarvot on korkealla kyllä. Kauhean kauan saa neuvolaa ja ultraa odotella. Kaipaisin myös tosi kovasti samassa tilanteessa olevaa seuraa. Tai edes jotakuta, jonka kanssa voi jutella.

Ehdottelinkin tuolla ryhmissä (kesävauvat 2020), että jos on kiinnostusta tapaamiseen tai viestittelyyn Tampereella, niin olen mieluusti mukana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
75/157 |
06.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menen ihan asioiden edelle, mutta pähkäilin tässä vuoden 2019 ja 2020 Kelan äitiyspakkauksia. Onko niin että uusi, vuoden 2020 pakkaus julkistetaan vasta maaliskuun lopussa? Uutta (2020) pakkausta aletaan jakamaan vasta kun vanhat on jaettu pois. Eli huhtikuussa voisi vasta sen uuden saada. Äitiyspakkaus pitää kuitenkin tilata viimeistään 2 kuukautta ennen laskettua aikaa. Kummankohan pakkauksen me kesäkuulaiset sadaan? :)

76/157 |
06.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tervetuloa Eka kerta raskaana!

Mäkin tein yhden raskaustestin vastapainoksi niille kymmenille negatiivisille. Oli kyllä kauniit tuplaviivat. :D Vähäoireisuus saa pissimään tikkuun..

Itse olen vähän etelämmästä, ikää 25v ja ekaa odotetaan. :)

77/157 |
06.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tervetuloa Eka kerta raskaana. 😊Olen myös vähän vanhempi, ehdin täyttää 38 ennen laskettua aikaa. Aika helposti nykyisen kanssa onnistui varsinkin, kun luulin että luomuna en voisi raskaaksi tulla eli oli kyllä iloinen yllätys.

78/157 |
06.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos!

Mä olen tehnyt jo kolme (positiivista) raskaustestiä. Ensimmäisen 26.10. Aivojen on vaikea uskoa että olen raskaana!

79/157 |
06.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tervetuloa uusille ja onnea plussista! :)

Itse kerroin äidilleni heti kun plussasin ja samaten useimmille ystäville. En vain osannut pitää omana tietona kun uutinen oli kuitenkin erittäin toivottu ja odotettu. Mies sensijaan ei ole kertonut vielä kenellekään omista kavereistaa, ajatteli odottaa siihen että eka ultra on käyty ja nähdään konkreettisesti että onhan kaikki hyvin. Samaten työpaikalla jouduin kertomaan hyvin alkuvaiheessa, jäi monta työnkuvaa pois mitä ei suositella tehtäväksi raskauden aikana tai ainakin ottamaan paljon varovaisemmin niin olisi aiheuttanut ihmetystä kun yhtäkkiä alkaa kootut selitykset miksi en tee sitä ja tätä. 

Turha tässäkohtaa vielä murehtia niin pitkälle kuin töihin paluu mutta kyllä sitäkin tässä jo miettinyt että mitä jos ei se työpaikka olekkaan enää odottamassa, mulla siis määräaikainen sopimus jota luonnollisesti ei jatketa seuraavaksi kaudeksi kun en töissä pystyisi olemaan muutamaa kuukautta pidempään ennen äitiyslomaa. 

Jos ei ole tullut jo mainittua niin ikää 29v ja ekaa odotellaan täälläkin. :)

Yritys aloitettu 3/2022
Esikoinen 5/2020

80/157 |
07.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Piti jo aiemmin kompata, täällä kans kahvin suurkuluttajalla on ollut rankkaa kun piti kertalaakista leikata kahteen kuppiin per päivä 😄 mutta tänään tapahtui käänne ja kahvi alkoi maistua pahalta. Helpotti huomattavasti.

Ja tervetuloa uusille! Mä oon 30 v ja eka lapsi. Joku kyseli äitiysloman pituutta, sen voi laskea kelan laskurilla, sieltä kävin katsomassa päivämäärät itselleni. Aion jäädä ensin kesälomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Ehtii paremmin lukea pääsykokeisiin 😄 Luulen että palaan hetkeksi töihin, edes osa-aikaisena, ja toivottavasti siitä seuraavana syksynä aloitan opiskelemaan toisen maisterin. Eli mulla on aika tarkat suunnitelmat kyllä "vauvavuoden" jälkeenkin.