MariaK90

Casamaria voi eikä! 😢 Nyt toivotaan todella parasta. Monestihan sitä sanotaan että pieni vuoto on normaalia ja harmitonta, mutta mistä sen maallikko tietää mikä on vähäistä. Ja kun on omasta lapsesta kyse niin itse ainakin aika herkillä ja säikkynä kaiken suhteen. Hurjasti tsemppiä sulle ja jaksamista ultran odotteluun! ❤️

Täällä ihan sama homma turvotuksen suhteen. Olen aina ollut hoikka, mutta pystynyt syömään ihan reiluja annoksia perusruokaa, kun aineenvaihdunta on ollut vilkasta. Nyt suolen toiminta tuntuu ihan jämähtäneen, mikä voi kyllä liittyä siihenkin että pahoinvoinnin vuoksi tietyt kuitupitoiset ruoat ovat jääneet pois listalta. Mutta vatsa turpoaa sellaiseksi palloksi, että jos en tietäisi niin luulisin raskauden edenneen jo pidemmälle.

Varhaisultrassa käytiin miehen kanssa, kun huoli ja jännitys ollut kova eikä vai maltettu odottaa siihen viralliseen ultraan. Ja oli kyllä sen arvoista nähdä pienen sydämen sykkivän ja käsien heiluvan ❤️ Itku siinä tuli, niin kuin vähän joka asiasta nykyään... Ultrassa lääkäri arvioi lasketun ajan vielä vähän aikaisemmaksi. Nyt siis menossa joko rv 9+2 tai 9+5.

Ja Casamaria mulla kävi vähän vastaavanlainen tilanne töissä. Työ on sellainen, että jouduin omalle tiimilleni asiasta kertomaan, vaikka en olisi halunnut. Toki olisin voinut valehdella jos olisin keksinyt jonkin mahtavan lääketieteellisen diagnoosin ja sitten parin kuukauden päästä siitä ”ihmeparantunut.” Mutta jotenkin koin, että en halua edes yrittää lähteä valehtelemaan.

Sukulaiset eivät vielä tiedä. Yritän sinnitellä ja pantata tietoa sinne ekaan ultraan eli jonnekin rv 12 tienoille. Tuntuu vain että siihen on ikuisuus ja tämän pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi pitäisi vältellä sukulointia yms. sosiaalisia tilanteita, kun luulen että etenkin oma äitini tajuaisi heti mitä on meneillään. Sinänsä harmi että ensimmäiset ihmiset, jotka tästä uutisesta saivat kuulla eivät nyt sitten olleet niitä itselle läheisimpiä.

Mulla aika vastaavia ruokahimoja kuin Tähtitytöllä. Raikkaat kasvikset ja hedelmät maistuvat. Suklaat, leivonnaiset ja rasvanhajuiset ruoat saavat oksettavan olon aikaan. Pahoinvointi on aika jatkuvaa, sellaista etovaa oloa, mutta kuitenkin varsinaiselta oksentelulta välttynyt. Mutta ei siis mitään AAMUpahoinvointia vaan ihan kyllä kellon ympäri! Tällaiselle kahvin suurkuluttajalle tuli yllätyksenä myös se, että aiempi lempparijuomakin on ihan kammotus. Kahvinjuonti loppui kuin seinään. Sen sijaan tilalle tuli aika ajoin tarve saada lihaa, mikä on kasvissyöjälle myöskin aika erikoinen mieliteko. Mies katsoi ihmeissään kun eilen sanoin, että pihviä pitäisi nyt saada ja mahdollisimman pian. Sitähän sitten syötiin :D

Olen yrittänyt löytää kiitollisuutta tästä huonovointisuudesta. Ajatellut että se on merkki siitä, että kaikki on hyvin ja ns. normaalisti. Vaikka eipä kai se sitäkään aina tarkoita. Ilmeisesti raskausoireet voivat naisella jatkua, vaikka sikiö olisikin lopettanut kasvamisensa... :( Uskon että pystyn stressaamaan vähemmän sitten siinä vaiheessa jos ja/kun tämä etenisi niin pitkälle että vauvan liikkeet pääsisi tuntemaan. Jotenkin tämä elonmerkkien puuttuminen ja olematon vatsa tekevät koko raskausuutisesta niin epätodellisen.

Täällä menossa 7+5 ja ensimmäinen neuvolakäynti sovittu ensi viikolle. Kovien kipujen vuoksi pääsin kunnallisella puolella varhaisultraan viikolla 6+1. Halusivat tarkistaa onko kohdunulkoinen tai muuta häikkää. Mutta pieni sydän siellä sykki ja kivutkin pikkuhiljaa hellittäneet ja vaihtuneet ihan vain pahoinvoinniksi.

Pitäisi varmasti olla onnesta sekaisin (ja niin toki ollaankin), mutta alun dramatiikasta jäi kyllä takaraivoon huoli ja koko ajan jännittää pysyykö pikku papu sisällä ja onko kaikki hyvin. Mutta päivä kerrallaan parasta toivoen.

Itselle tosiaan ensimmäinen raskaus, miehellä lapsia jo ennestään, joten uusperhettämme syntyisi täydentämään tämä toivottu tulokas.