Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
Vauvoille suositeltiin juotettavaksi sokerivettä tuttipullossa. Kasvatusoppaissa saatettiin ohjeistaa mm. porkkanaraasteen ja appelsiinituoremehun väkisin tunkemista n. kuukauden ikäisen kurkkuun, "vaikka tämä huutaisi naama punaisena".
Olen syntynyt 70-luvulla. Neuvolakorttini on tallella ja siinä on kyllä jäätävät ohjeistukset ja kirjaukset käynneistä. Parin kuukauden ikäiselle porkkanaraastetta ja tavallista lehmänmaitoa vedellä laimennettuna ja appelsiinimehua. Jostain noin viisikuisesta alkaen mm. nakkeja! Vatsavaivoista oli mainintoja usealla käynnillä, mikä ei ollut varmaan varsinaisesti kovin iso ihme. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verenluovuttajille annettiin konjakkiryyppy, tietty jälkeenpäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvoille kannattaa antaa mehua jo muutaman kuukauden iässä.
Missähän Perä-hikiällä noin suositeltiin? Sain oman esikoiseni 80- luvulla, silloin ainakaan ei mehun antamista suositeltu, ei vauvoille eikä ylipäätään lapsille ollenkaan.
70-luvulla lähes vastasyntyneille suositeltiin neuvolassa päivittäisiä lusikallisia appelsiinimehua C-vitamiininsaannin turvaamiseksi. Tästä luovuttiin 80-luvulla siksi, että pikkulasten sitrusallergiat olivat lisääntyneet rajusti käytännön seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Verenluovuttajille annettiin konjakkiryyppy, tietty jälkeenpäin
Nyt annetaan pullaa ja mehua :D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvoille suositeltiin juotettavaksi sokerivettä tuttipullossa. Kasvatusoppaissa saatettiin ohjeistaa mm. porkkanaraasteen ja appelsiinituoremehun väkisin tunkemista n. kuukauden ikäisen kurkkuun, "vaikka tämä huutaisi naama punaisena".
Olen syntynyt 70-luvulla. Neuvolakorttini on tallella ja siinä on kyllä jäätävät ohjeistukset ja kirjaukset käynneistä. Parin kuukauden ikäiselle porkkanaraastetta ja tavallista lehmänmaitoa vedellä laimennettuna ja appelsiinimehua. Jostain noin viisikuisesta alkaen mm. nakkeja! Vatsavaivoista oli mainintoja usealla käynnillä, mikä ei ollut varmaan varsinaisesti kovin iso ihme. 😁
Appelsiinimehu oli silloin tärkeä ja oleellinen juttu! Vielä 70-luvullakin isolla osalla suomalaisia oli C-vitamiinin saanti liian niukkaa, eikä C- vitamiinia silloin riittänyt äidinmaitoonkaan. Appelsiinimehun päivittäinen juottaminen pienille lapsille takasi kasvulle riittävän C-vitamiinin saannin. Nykyään se kuulostaa hassulta, mutta käytäntö ei ollut mikään harhaluulo vaan todellista kansanterveyden edistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iänikuinen aspartaami, tuo kaikkien aikojen kiistellyin ruokalisä. Luokiteltu hermomyrkyksi ja kiellettiin monissa maissa. Lääkeyhtiöt jotka tuottaa kyseisen aineen tekee karkeasti 50% kaikista testeistä joissa toteavat sen olevan ihmisen ravintona "turvallista".
Kun aspartaamia testaa yliopistot tai yksityiset niin se on aina enemmän tai vähemmän vaarallista hermomyrkkyä.
Aspartaami on edelleen tietyissä maissa kielletty koska se lamauttaa ihmisen hermostoa, ja päätyy esim. vauvoihin äidin verenkierron/maidon kautta aiheuttaen vaurioita sikiölle. Tämän takia aspartaamia sisältävissä tuotteissa lukee "ei suositella raskaana oleville(koska se saattaa olla kohtalokasta lapsesi kehitykselle)", pesevät laillisesti kätensä jos tulee keskenmeno tai aiheuttaa imetetylle epilepsiaa tai muita hermosto vaurioita.
Jos haluat terveitä lapsia älä koske aspartaamia sisältäviin tuotteisiin!
Tämä on sitä samaa sarjaa kuin että mikroaaltouuni aiheuttaa syöpää ja kännykkä keittää aivot. Aspartaamia on tutkittu paljon ja sen käyttö on todettu turvalliseksi. Raskaana tosin kannattaa välttää kaikkia turhia kemikaaleja.
Missä se on todettu turvalliseksi?
Tieteellisissä tutkimuksissa. Googleta.
Kova on usko tutkimuksiin, kun siihen lisää sanan "tieteellinen"
Vaikka kyseinen sanoja ei tajua tutkimuksista mitään.
Olette tekin hömppiä, kun ette viitsi ottaa asioista selvää vaan elätte pelkkien uskomusten varassa.
"In the small intestine, aspartame breaks down into aspartic acid, phenylalanine, and methanol at levels that are nontoxic to adults, children, and fetuses.
Several animal studies do not suggest concerns with use of aspartame during pregnancy.
Human studies found that the breakdown products of aspartame cross the placenta. However, a dose of 200 mg/kg of aspartame (4 to 5 times the ADI) did not lead to toxicity, such as methanol poisoning or increase in fetal blood phenylalanine levels to the range associated with mental retardation in offspring.
Based on available data, consumption of aspartame during pregnancy is not expected to be a concern when staying within the acceptable daily limit."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvoille suositeltiin juotettavaksi sokerivettä tuttipullossa. Kasvatusoppaissa saatettiin ohjeistaa mm. porkkanaraasteen ja appelsiinituoremehun väkisin tunkemista n. kuukauden ikäisen kurkkuun, "vaikka tämä huutaisi naama punaisena".
Olen syntynyt 70-luvulla. Neuvolakorttini on tallella ja siinä on kyllä jäätävät ohjeistukset ja kirjaukset käynneistä. Parin kuukauden ikäiselle porkkanaraastetta ja tavallista lehmänmaitoa vedellä laimennettuna ja appelsiinimehua. Jostain noin viisikuisesta alkaen mm. nakkeja! Vatsavaivoista oli mainintoja usealla käynnillä, mikä ei ollut varmaan varsinaisesti kovin iso ihme. 😁
Appelsiinimehu oli silloin tärkeä ja oleellinen juttu! Vielä 70-luvullakin isolla osalla suomalaisia oli C-vitamiinin saanti liian niukkaa, eikä C- vitamiinia silloin riittänyt äidinmaitoonkaan. Appelsiinimehun päivittäinen juottaminen pienille lapsille takasi kasvulle riittävän C-vitamiinin saannin. Nykyään se kuulostaa hassulta, mutta käytäntö ei ollut mikään harhaluulo vaan todellista kansanterveyden edistämistä.
No kyllä se vaan meni poskelleen, sillä niin iso osa ikäluokasta allergisoitui sitrushedelmille, että appelsiinimehun lotraaminen sylivauvoille loppui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.
Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.
Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.
Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.
On ollut ennen jalostusta. Nytkin voit erottaa jotain siemenistä muistuttavaa kun tarkkaan katsot.
Olet oikeassa. Villibanaanissa on siemenet. Mutta banaani levisi siemenettömänä jo kivikaudella.
En ole elänyt ihan kivikaudella, mutta muistan lapsuudessa 1970 luvulla oli banaanista keskustan ympärillä tummia siemeniä, enää ei ole.
Jep. Niissä oli sellaisia pieniä mustia pehmeitä siemeniä silloin. Banaanituotantohan on vaihtanut valtalajikkeen kokonaan pariin kertaan vuosisadan aikana tautien takia. Esimerkiksi banaanit joita syötiin 60-luvulla olivat täysin eri lajiketta kuin nykyään. Ylipäätään hedelmät ja kasvikset olivat 70-luvulla vielä ikään kuin vähemmän jalostettuja, lähempänä alkuperäistä, hyvässä ja pahassa.
Paprikan historiahan on yllättävän lyhyt, kannattaa googlata. Alkuperäinen lajike on miedosti tulinen Mexibelle, josta unkarilaiset alkoivat 1920-luvulla jalostaa tulisuutta pois. Se oli prosessi joka kesti kymmeniä vuosia silloisilla primitiivisillä menetelmillä. Nykyinen täysin kapsaisiinivapaa vetinen ja mauton paprika on noin sata vuotta vanha, ihmisen luomus.
Se 70-luvun appelsiinimehu:), kuten jo aiemmin kirjoitinkin. Koulussa se jaettiin sellaisina desin, puolentoista pieninä pönttöinä, ja sen juominen vaati irvistelyä aika pitkään.
Minulle jäi siitä appelsiinihaposta kammo. En vieläkään osta mielelläni Valion appelsiinituoremehua, kun ainakin meidän koulussa ne pikkupöntöt olivat Valion.
N58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt ole ruoka vaan juoma. Äitini hörppäsi minua odottaessaan loppuraskauden aikana joka päivä pari konjakkipikarillista lääkärin määräyksestä. Oli vähän supistellut, konjakilla sitten estettiin ennenaikainen syntymäni sen ajan oppien mukaan.
Meillä kuulemma myös ja aika oli 1960-luvun loppupuoli.
Ohiksena, minulla oli vauvana erittäin paha koliikki. Lääkäri määräsi siihen lääkekonjakkia 3 tippaa äidinmaitoon sekoitettuna 3 kertaa vuorokaudessa. Ja siihen loppui huuto, kertoivat vanhempani.
Pulloa piti tosin visusti varjella meillä asuvalta ukiltani 😁
Tämä vuonna 1964.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa on teoriassa tarjolla yllinkyllin, mutta väitän, että laatu on kaukana edes kasarin ruoka-aineista.
Kasarilla lähes kaikki maito oli suomenlehmän tuottamaa, siksi moni ehkä sieti maitotuotteita paremmin kuin nykyaikana. Itse lakkasin sietämästä maitoa samoina vuosina, kun Suomessa lypsykarja muuttui ulkomaiseen rotuun (luin tästä vasta aikuisena jälkikäteen ja selvitin asiaa sitten enemmänkin), jännä sattuma. Peruna oli siistimpää ja maistui paremmalta, nykyperuna on outoa eikä maistu juuri miltään. Juuri kun löytyy maukas lajike, se vedetään pois markkinoilta. Ne ikuiset porkkanaraasteet ja silakkapihvit ovat olleet täynnä ravintoa verrattuna tämän päivän pakastekaloihin Vietnamista ja espanjalaisiin jäävuorisalaatteihin. Puolukassa ja mustikassa on enemmän antioksidantteja kuin missään hedelmässä. Omena on mauton ulkomaisena versiona, mutta kaikki tietävät, miten mehukkaita ja hyviä ne ovat syksyisin omasta puusta otettuina.
Olen alkanut tosissani pohtimaan, vaikuttaisiko nykyinen hedelmien ja kasvisten pakkopuputus (menee etenkin naisilla överiksi) myös mm. suolistoflooraan sekä painoon. Sain kimmokkeen ajatukselle, kun karppasin joskus nuorempana, ja luin karppausta vastustavan kirjoituksen, jossa viimeisenä argumenttina sitä vastaan käytettiin ruoan riittävyyttä maapallolla: jos kaikki söisivät vain lihaa, voita ja tiettyjä kasviksia, olisimme pulassa. Ovatko halvat bulkkihedelmät ja myös osa vihanneksista vain keino pitää halvin kansaosa leivässä? Joo, toki on tutkimuksia niiden hienouksista, mutta ovatko ne aidosti luotettavia?
Maailmassa elää useita pitkäikäisiä vanhuksia, eikä heitä näytä yhdistävän mikään yksittäinen tekijä. Osa on syönyt ja juonut juuri mitä mieli tekee, osa elänyt kurinalaisesti. Osa polttanut tai juonut, osa ei. Omassakin suvussa sotavuodet kokenut isoäitini eli 93-vuotiaaksi, ja vaikka sairastui vikoina vuosinaan muistisairauteen, ei missään vaiheessa muuttunut aggressiiviseksi kuten nykypäivän vanhukset. Myöskään siellä Okinawan saarella, josta löytyy paljon pitkäikäisiä, ei syödä mitään tuontirehuja, vaan paljon kalaa, tofua, paikallisia yrttejä ja mm. sipulikasveja (riisiä syödään eniten valkoisena, vaikka länsimaissa puhutaan täysjyvän puolesta). Ruoka laitetaan itse, lihat syödään läskeineen. Muistisairauksia on vain vähän, väestö pysyy hyväkuntoisena loppuun saakka. Nuoremmat sitten taas lihovat eivätkä pysy terveinä.
Okinawalla ei nimenomaan juurikaan syödä kalaa. Ns. sinisen vyöhykkeen ruokavalioille on yhteistä voimakas kasvispainotteisuus.
*Ikarian saarelaisilla on oma versionsa Välimeren ruokavaliosta. Perinteisestä Välimeren ruokavaliosta poiketen saarelaiset syövät perunoita, ja paljon. Samoin pavut tekevät kauppansa saarelaisten keskuudessa.
Suurin erikoisuus, ja kenties pitkän elämän salaisuus, on horta.
Suomennosta sille ei ole, mutta kyse on vihreistä kasveista, jotka Suomessa luokiteltaisiin lähinnä rikkaruohoiksi. Ikarialaiset kuitenkin käyttävät niitä salaateissa ja höyrytettyinä piirakoissa.
Okinawalaisten kasvispainotteinen ruokavalio ja tapa kävellä paikasta toiseen muistuttavat paljon ikarialaisten elämäntyyliä.
Vaikka ruokavaliot ovat saman tyyppisiä, ovat ne silti erilaisia. Okinawalaiset käyttävät eniten tofua maailmassa, mutta he syövät hyvin vähän kalaa.
Samoin okinawalaiset ovat bataatin ja kurkuman suurkuluttajia.
https://www.terve.fi/artikkelit/tassa-ovat-pitkan-elaman-salaisuudet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän ihmetys että hyönteisiä on alettu valmistaa vasta nyt ja käyttää niitä ravinnonlähteenä. Niissähän on protskua.
Mä kyllä ihmettelen, miksi niitä aletaan käyttää ruoissa. Monissa hyönteisissä on kitiinikuoret, ja pelkään pahoin, että se kitiini jää teräväreunaiseksi jauhettunakin. En halua omaa suolistoani raapimaan sellaista. Lisäksi kitiini ei sula. Lisäksi niiden mukana voi tulla loisia ja ties mitä!
Ja oksettaa ajatuskin syödä jotain kärpäsen toukkia. Luulin ostaneeni laadukasta kissanruokaa, kun se oli kotimaassa tehtyä, mutta siinä olikin ainesosissa mukana kärpäsen toukkia! :( Tästä lähtien jätän Tiikeri, Ilves ja Leopardi -kissanruokapussit kauppaan.Luotan siihen, että kansoilla elimistölle parasta ravintoa on se, mitä löytyy läheltä omasta ympäristöstä. Meille suomalaisille parasta olisi näinollen kala, riista, marjat sekä vihreä, mitä löytyy luonnosta, mikä ei ole myrkyllistä. Varmaan söivät jotain juuriakin, juurekset voisi nykyään lukea siihen ryhmään. Jossain kuivien autiomaiden seuduilla elävät sensijaan ovat historian saatossa sopeutuneet erilaiseen ruokaan. Sellaiset heimot puolestaan ovat sairastuneet ja monet kuolleet ennenaikaisesti, jos ovat alkaneet syödä hampurilaisia ravinnokseen. Länsimaissa taas meidän kehot ovat sopeutuneet paremmin tähän roskaruokaan, kun vanhempamme ja isovanhempammekin ja heidänkin vanhemmat jo söivät viljaa, mutta uskon, että terveellisempää sen sijaan olisi luonnosta löytyvät siemenet myrkyllisiä lukuunottamatta.
Aika hassua jättää hyönteisillä terästetty kissanruoka kauppaan, kun kissat mielellään jahtaavat ja syövät hyönteisiä ja hämähäkkejä! Meillä jahdataan erityisesti perhosia ja isompia kärpäsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä vasta 90-lukua, mutta joku varoitteli mua syömästä pähkinöitä kun ovat niin rasvaisia.
Vuoden 2005-2006 tienoilla fyysikon koulutuksen saanut mies ihmetteli miksi esim. oliiviöljyä pitäisi lisätä ruokavalioon kun "sitten saa vain enemmän rasvaa".
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla raskaana oleville saatettiin suositella päivittäisiä konjakkiryyppyjä, joiden ajateltiin ehkäisevän keskenmenoja.
70-luvulla Mehiläisen eläkeikäinen lääkäri käski ostaa konjakkia ja antaa lusikallisen joka ilta esikoisellemme koliikkikipujen estämiseksi. Arvatkaa annettiinko?
Silloin ei edes tajunnut edes tehdä mitään valitusta Mehiläisen johtoon.
Nää on tainneet olla jonkun vanhemman lääkärikoulukunnan järjen välähdyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verenluovuttajille annettiin konjakkiryyppy, tietty jälkeenpäin
Mun polvia on leikattu kahdeksan kertaa, tähystykset päälle. Kummassakin polvessa proteeesi. Aina 2000-luvun alkuun asti tuotiin heräämössä pikku snapsilasillinen konjakkia ja kupillinen tuoretta tuoksuvaa kahvia. 2012 leikkauksen jälkeen ihmettelin juomien puuttumista, sain vain lasin vettä. Kuulemma vatsa- ym potilaat oli valittaneet kahvin ja konjakin ihania tuoksuja, heillä oli ehdoton nesteen ja muun ravinnon kielto ensimmäisen vuorokauden ajan. Niinpä jäi meiltäkin kahvit ja konjakit pois.
Vierailija kirjoitti:
Myöskään siellä Okinawan saarella, josta löytyy paljon pitkäikäisiä, ei syödä mitään tuontirehuja, vaan paljon kalaa, tofua, paikallisia yrttejä ja mm. sipulikasveja (riisiä syödään eniten valkoisena, vaikka länsimaissa puhutaan täysjyvän puolesta). Ruoka laitetaan itse, lihat syödään läskeineen. Muistisairauksia on vain vähän, väestö pysyy hyväkuntoisena loppuun saakka. Nuoremmat sitten taas lihovat eivätkä pysy terveinä.
Perinteinen Okinawanalainen ruokavalio ei kyllä sisältänyt paljonkaan kalaa. Itseasiassa se on melko pitkälti hiilihydraattipohjainen ruokavalio, jossa muistaakseni jopa 80% energiasta tulee sikäläisestä violetista bataattilajikkeesta (joka muuten on alunperin etelä-amerikkalaista alkuperää 1600-luvulta). Riisiä ruokavalioon kuului paljon vähemmän kuin muualla Japanissa, puhumattakaan viljoista. Kalaa syötiin vähän (~100g viikossa), lihaa todella vähän (alle 100g kuukaudessa). Pääosa proteiinista saatiin soijasta sun muista palkokasveista, mutta proteiinin (10% päivittäisestä energiantarpeesta) ja rasvan (5%) suhteellinen osuus makroravinteista oli nykyiseen verrattuna todella pieni.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka suuri merkitys tuon sikäläisen violetin bataatin suurella antosyaanipitioisuudella on okinawalaisten pitkäikäisyydelle ollut, mutta luultavimminsen salaisuus on ruokavalion rinnalla ollut verrattain aktiivisessa elämäntavassa ja pienellä kalorivajeella jatkuvasti kituuttamisessa. Nykyäänhän se pitkä ikä tosin on muisto vain, kun ovat länsimaistuneet niin ruuan kuin aktiivisuudenkin suhteen.
Silloin ihmiset olivat laihempia. Ulkoiltiin enemmän kun ei ollut somea.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ihmiset olivat laihempia. Ulkoiltiin enemmän kun ei ollut somea.
Totta, mutta suomalainen läskien voittokulku kuitenkin alkoi jo 50-luvun lopulla Ensimmäiset lihavuusepidemiasta huolestuneet ulostulot esim terveydenhuollosta nähtiin jo 60-luvun alkupuolella. Jonkunverran sukupuoleroja tuossa oli, nimenomaan miesten lihominen alkoi tuolloin. Naiset 50-60-luvuilla jopa jonkin verran laihtuivat aiempaan verrattuna - olivat aiemmin lihavempia kuin miehet. Naisilla paino kääntyi uudestaan nousuun vasta 70-luvulle tultaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa. Kyllähän porkkanaa nykyäänkin suositellaan syötäväksi, mutta ei se hampaita vahvista.
Porkkanan syönti ei suoraan vahvista hampaita, mutta se vahvistaa hampaiden kiinnityskudoksia ja jos on paljon lapsena syönyt paljon pureskelua vaativia ruokia, esimerkiksi jyviä, pähkinöitä ja juureksia ( raakana) niin myös leukaluu vahvistuu. Ja nämä asiat sitten "vahvistavat" hampaitakin. Eli ei ihan tuulesta temmattua, joskaan ei ihan oikeinkaan.
Hammaslääkärini sanoo aina, että nykyihmisten hampaita suojaa juuri se, että ruoka on yleensä pehmeää. Olen muutenkin miettinyt miten ihmiset ennen (kymmeniä vuosia sitten) hoitivat hampaitaan. Joskushan oli ihan tavallista, että nuorella aikuisella oli jo tekarit. Eikö hampaita harjattu lainkaan? Siis ei kai silloin naposteltu koko ajan ja vedetty sokeria ja limsaa eli luulisi, että ihan tekarikuntoon ei olisi hampaita saanut, jos edes joskus harjasi?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvoille suositeltiin juotettavaksi sokerivettä tuttipullossa. Kasvatusoppaissa saatettiin ohjeistaa mm. porkkanaraasteen ja appelsiinituoremehun väkisin tunkemista n. kuukauden ikäisen kurkkuun, "vaikka tämä huutaisi naama punaisena".
Olen syntynyt 70-luvulla. Neuvolakorttini on tallella ja siinä on kyllä jäätävät ohjeistukset ja kirjaukset käynneistä. Parin kuukauden ikäiselle porkkanaraastetta ja tavallista lehmänmaitoa vedellä laimennettuna ja appelsiinimehua. Jostain noin viisikuisesta alkaen mm. nakkeja! Vatsavaivoista oli mainintoja usealla käynnillä, mikä ei ollut varmaan varsinaisesti kovin iso ihme. 😁
Appelsiinimehu oli silloin tärkeä ja oleellinen juttu! Vielä 70-luvullakin isolla osalla suomalaisia oli C-vitamiinin saanti liian niukkaa, eikä C- vitamiinia silloin riittänyt äidinmaitoonkaan. Appelsiinimehun päivittäinen juottaminen pienille lapsille takasi kasvulle riittävän C-vitamiinin saannin. Nykyään se kuulostaa hassulta, mutta käytäntö ei ollut mikään harhaluulo vaan todellista kansanterveyden edistämistä.
Joo, tämä oli totta aikuisillakin. Talvella vielä 1960-luvulla Suomeen saatiin niin vähän tuontihedelmiä ja -vihanneksia, eivätkä ne olleet kovin edullisia saati laadukkaita. C-vitamiinia saatiin talvella hapankaalista, itse säilötyistä omenhilloista ja marjahilloista sekä mehuista, myös perunoista.
Ennen kuin appelsiineja alettiin saada paljon ja edullisesti Suomeen, tiedettiin jo että appelsiinimehu sekä muut sitrushedelmät estävät keripukkia. Siksi käytettiin enemmän sitruunaa kuin nykyään (teen kanssa otettiin tuoretta sitruunaa viipale) ja tehtiin sitruunavanukasta, ja simaa sitruunoista.
Appelsiinimehusta tuli sitten suosittu koska se oli helppo nauttia ja antaa lapsillekin. Ennen kuin kauppoihin tuli tuoremehuja, niin appelsiinimehua oli vain säilyketölkeissä. Sen mehun maku oli ihan erilaista kuin tuoreen appelsiinimehun, eli voimakasta ja tiivistynyttä. Lapsena muistan että sitä piti vähän väkisin juoda, kuten lääkettä. Muistaakseni se merkki oli Del Monte.
Syötiin myös tölkkiin säilöttyjä ananaksia, mandariineja, sekä hedelmäsalaattia.
Nuorisolaiset eivät tiedä näitä juttuja, eivätkä tajua kuinka tärkeää joka kodissa silloin oli joka vuosi tehdä talveksi säilöön niitä hilloja ja mehuja. Niistä sitten tehtiin talvella mehukeittoa, ja jälkiruokia, sekä tietysti puolukkahilloa syötiin liharuokien sekä maksalaatikon kanssa lisukkeena. Se oli perinteinen tapa turvata talvellakin C-vitamiinin saanti kun tuoreita kotimaisia hedelmiä ja marjoja ei ollut saatavilla ja tuontihedelmät olivat melko kalliita.
2010-luvun alussa sain neuvolasta raskausdiabeetikon ohjevihkosen, jossa oli neuvoina juuri nuo. Leipää 6-8 viipaletta päivässä ja perunaa ja puuroa lisäksi. Paras oli, että vihkosen mukaan lounaankin voi korvata ylimääräisellä parilla leivällä. En ihan oikeasti vitsaile. Tuon vihon oli painattanut Sydänliitto. Ohjeet oli ihan järkyttäviä ja jos niitä olisi noudattanut niin ainakin sokerit olisi räjähtäneet tähtitieteellisiin ulottuvuuksiin.