Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Velipojan siskolla on niin monenlaista alergiaa että kun käy vieraissa
niin on omat eväät mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka kerran kun ripotteli soperia puuroon tai paloja kahviin, joku vanhuksista rääkyi : älä syö sokeria, saat sokeritaudin.
Tietysti mummot päätteli että kun puhutaan sokeritaudista niin sokerihan siihen on syy. Turha oli heille pitää kertoa diabeteksestä, haimasta ja insuliinistä.
Kyllä tosin vieläkin löytyy samanlaisia valopäitä, mutta alkavat vähentyä tiedon lisääntyessä.
Mitähän sinä osaisit kertoa haimasta ja insuliinista. Sokeri nimenomaan on myrkkyä kakkostyypin diabeteksen kannalta. Sokeri ensinnäkin on huume johon tulee riippuvuus. Toisekseen sokerista puolet on fruktoosia joka metabolisoituu vain maksassa, ei missään muualla. Fruktoosi rasittaa ja rasvoittaa maksaa ja aiheuttaa metabolista oireyhtymää(=insuliiniresistenssia) joka on diabeteksen esiaste. Oikeastaan metabolinen oireyhtymä on jo lievä diabetes.
Toinen puoli sokerista on taas glukoosia, samaa ainetta mitä on leivässä, pastassa, riisissä ja perunassa. Se rasittaa haimaa koska haima joutuu tuottamaan insuliiniä glukoosin poistemiseksi verestä.
Sokeri on oikeastaan melkoista myrkkyä, mutta pieninä määrinä elimistö pystyy sen kyllä hoitelemaan.
Diabetes.fi
Syy
Haima tuottaa insuliinia, mutta se vaikuttaa heikosti tai insuliinia ei ole tarpeeseen nähden riittävästi. Insuliinintuotanto voi vuosien kuluessa ehtyä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulussa suurtalouspuolella opetettiin vielä 90-luvulla, että mausteet lisätään vasta lopuksi. Valkosipulia ei saanut missään tapauksessa keittää tai paistaa, koska se olisi kitkeryydellään pilannut koko ruoan. Suolan käytössä pihisteltiin. Ei ole ihme, että laitosruoka on mautonta.
Mun mielestä kouluruoka oli 80-luvun alkupuolella hyvää ja laadukasta. Santsatakin sai.
Keittäjät tekivät sen alusta alkaen itse koulun keittiössä aina. Helsingissä.
Itse olen samaa mieltä, kouluruoka oli 1970-80-luvuilla tosi herkullista. Kokolihaa tarjottiin usein, myös maksaruoat olivat hyviä. Meillä Lapissa oli poronlihaa oli usein tarjolla keitoissa ja kastikkeissa ja juhlapäivien aattoina käristystä. Broileria, vai oliko silloin vielä kanaa oli villikissasta ja keitossa. Jopa vihattu tilliliha maistui.
Makasapihvejä ei kolulussa tarjottu -70 Helsingissä. Ainoa maksaruoka, jota tarjottiin oli jauhemaksakastike.
Jep. Ainoa mistä en oikein tykännyt oli se tilliliha ja sitten ne maksaruuat. Maksapihvit oli aika pahoja.
Yksi monista erikoisista komboista mikä on jäänyt makumuistiin, oli pinaattiletut ja nakit. Ne käyvät hyvin yhteen. Syön nykyään harvoin pinaattilettuja, mutta silloin kun syön niin kylkiäisenä täytyy olla nakkeja, suolakurkkuja ja juustoa.
Mistä päästäänkin ketjun ydinaiheeseen: maksassa on paljon vitamiineja! syö! Näin sanottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulussa suurtalouspuolella opetettiin vielä 90-luvulla, että mausteet lisätään vasta lopuksi. Valkosipulia ei saanut missään tapauksessa keittää tai paistaa, koska se olisi kitkeryydellään pilannut koko ruoan. Suolan käytössä pihisteltiin. Ei ole ihme, että laitosruoka on mautonta.
Mun mielestä kouluruoka oli 80-luvun alkupuolella hyvää ja laadukasta. Santsatakin sai.
Keittäjät tekivät sen alusta alkaen itse koulun keittiössä aina. Helsingissä.
Itse olen samaa mieltä, kouluruoka oli 1970-80-luvuilla tosi herkullista. Kokolihaa tarjottiin usein, myös maksaruoat olivat hyviä. Meillä Lapissa oli poronlihaa oli usein tarjolla keitoissa ja kastikkeissa ja juhlapäivien aattoina käristystä. Broileria, vai oliko silloin vielä kanaa oli villikissasta ja keitossa. Jopa vihattu tilliliha maistui.
Missäpäin Suomea tarjottiin nakkeja koulussa ja mikä vuosikymmen. Yhden yhtä nakkia en ole kouluruokana saanut tämä -70 luvulla Helsingissä.
Jep. Ainoa mistä en oikein tykännyt oli se tilliliha ja sitten ne maksaruuat. Maksapihvit oli aika pahoja.
Yksi monista erikoisista komboista mikä on jäänyt makumuistiin, oli pinaattiletut ja nakit. Ne käyvät hyvin yhteen. Syön nykyään harvoin pinaattilettuja, mutta silloin kun syön niin kylkiäisenä täytyy olla nakkeja, suolakurkkuja ja juustoa.
Mistä päästäänkin ketjun ydinaiheeseen: maksassa on paljon vitamiineja! syö! Näin sanottiin.
Margariini oli terveellistä, voi taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole niinkään harhaluulo, vaan hassu tapa ja selitys sille, mutta edemenneen isoäitini mukaan "kakkukahveilla" piti ensin ottaa monta keksiä, ja sitten vasta sai ottaa täytekakkua. Isoäitini keksimaku oli halvin mahdollinen Marie-keksi, joita hän sai valmistajalla työskennelleeltä tuttavaltaan. Ilmeisesti tämä tuttava kantoi kakkoslaatuiset keksinsä isoäidilleni siinä vaiheessa, kun ne alkoivat olla jo hieman tunkkaisen makuisia. Niitä sitten äitienpäivät ja syntymäpäivät jyrsittiin väkipakolla ennen kun sai leipurilta ostettua täytekakkua. Isoäitini mukaan keksiä piti syödä ensin, ettei lapsen vatsa mene sekaisin täytekakusta. Lapsiksi luettiin myös oma isäni ja hänen vaimonsa, siis äitini ja kaikki muutkin.
Oikeasti kyse oli pula-ajan kokemuksista. Keksiä piti syödä alle, ettei ahmita kakkua. Opin juomaan kahvia 5-vuotiaana. Niin pahoja ne nahkeat ja oudon tunkkaiselle maistuvat keksit olivat, että oli pakko peittää se maku maitokahvilla. Tämä traditio jatkui aina siihen saakka, kun isoäitini tuttava jäi keksitehtaalta eläkkeelle - tai ehkä noin vuoden sen jälkeenkin, sillä kaikki keksit piti syödä loppuun 🤣
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin Suomea tarjottiin nakkeja koulussa ja mikä vuosikymmen. Yhden yhtä nakkia en ole kouluruokana saanut tämä -70 luvulla Helsingissä.
Ainakin Ogelin koulussa Stadissa oli nakkikastiketta 70-luvun lopussa. Kastike oli tavallinen ruskea kastike, jonka seassa oli nakkipaloja. Sen kanssa oli keitinperunoita ja punajuuriviipaleita. Muistan tämän hyvin, sillä koulukuvapäivänä yksi pinkeäkuorisen nakin pala lipesi haarukastani kuin ammus ja roiskautti punajuurilientä imenyttä kastiketta päälleni. Uusi mekkoni näytti siltä, kuin joku lintu olisi vetäissyt siihen veriset ripulit. Opettajani sanoi, että sinulla napsahti huono nakki lautaselle, viitaten syötyyn ruokaan ja siihen, että sattui juuri olemaan koulukuvapäivä. Muutimme tuon kevään jälkeen 1979 pois Ogelista ulkomaille muutamaksi vuodeksi, joten sen jälkeen se ei ole voinut tapahtua. Palasimme Suomeen vasta kun olin jo yläasteikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin Suomea tarjottiin nakkeja koulussa ja mikä vuosikymmen. Yhden yhtä nakkia en ole kouluruokana saanut tämä -70 luvulla Helsingissä.
Ainakin Ogelin koulussa Stadissa oli nakkikastiketta 70-luvun lopussa. Kastike oli tavallinen ruskea kastike, jonka seassa oli nakkipaloja. Sen kanssa oli keitinperunoita ja punajuuriviipaleita. Muistan tämän hyvin, sillä koulukuvapäivänä yksi pinkeäkuorisen nakin pala lipesi haarukastani kuin ammus ja roiskautti punajuurilientä imenyttä kastiketta päälleni. Uusi mekkoni näytti siltä, kuin joku lintu olisi vetäissyt siihen veriset ripulit. Opettajani sanoi, että sinulla napsahti huono nakki lautaselle, viitaten syötyyn ruokaan ja siihen, että sattui juuri olemaan koulukuvapäivä. Muutimme tuon kevään jälkeen 1979 pois Ogelista ulkomaille muutamaksi vuodeksi, joten sen jälkeen se ei ole voinut tapahtua. Palasimme Suomeen vasta kun olin jo yläasteikäinen.
Olin mainitsemanasi vuotena jo 9 luokalla A kiven koulussa eikä siellä tosiaankaan nakkikastiketta tarjottu- 1-5 luokat olin toisessa koulussa Helsingissä sekin.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla pohjoiskorealaiset söi luultavasti monipuolisempaa ja paremman makuista ruokaa kuin me suomalaiset.
Muistan, että meillä kotona vielä 80-luvulla saatettiin keittää ruuaksi vain pelkät perunat, tai kattilallinen makaronia. Sai sitten itse valita, ottaako sen kanssa voita vai ketsuppia, vaiko ihan molempia.
Lihaa ei ollut joka päivä, eikä välttämättä edes joka toinen päivä. Ja oli muka suurtakin herkkua, kun isä käryytti pannulla pakasteseitä. Että ihan kalaa.
Alkaa ihan v*tuttaa kun nyt muistelee. Ihme kun ollaan hengissä.
Meillä sama. Paitsi kun en tykännyt ketsupista, kaadoin kuumien makaronien päälle maitoa. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli varmasti melkoinen puutos vitamiineista ja kaloreistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
No eiköhän silloin syöty metsästä itse poimittuja marjoja joita säilöttiin talveksi, ja omenapuita oli joka puutarhassa. Mummollani oli myös "kriikunapuu", sellaisia pieniä luumuja. Omassa lapsuudessa 70-luvulla äiti osti omenoita tai appelsiineja laatikollisen eikä muutamaa pussissa. Säilyivät hyvin sen ajan ruokakomerossa joka oli viileämpi kuin asuintilat mutta jääkaappia lämpimämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 70-luvulla ollut "mene munalla töihin" kampanja ja muutenkin kananmunia kehotettiin syömään reilusti?
Se oli 60-luvulla. Muistan sen mustavalkoisen mainoksen. Väritelkkua ei vielä ollut. Tuosta tehtiin hauskoja väännöksiä, mutta en enää muista niitä, apua! Tyyliin mene munalla töihin tule (???) takas.
Mene munalla töihin ja tule kuorella takaisin.
Kiitos!! Tuosta se hupi revittiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
No eiköhän silloin syöty metsästä itse poimittuja marjoja joita säilöttiin talveksi, ja omenapuita oli joka puutarhassa. Mummollani oli myös "kriikunapuu", sellaisia pieniä luumuja. Omassa lapsuudessa 70-luvulla äiti osti omenoita tai appelsiineja laatikollisen eikä muutamaa pussissa. Säilyivät hyvin sen ajan ruokakomerossa joka oli viileämpi kuin asuintilat mutta jääkaappia lämpimämpi.
Nykyiset hedelmät, joita toiset intoilee hyvinä vitamiinien lähteenä, ovat melko mitätöntä ravintoa, todellisia sokeripommeja. Ei raakoina kerätyissä varastoissa kypsyneissä mitään ravintoa ole.
Mitään puutosta ei tule, vaikka jättäis "etelän hedelmät" syömättä. Parempiakin vaihtoehtoja syömisiin on.
Vierailija kirjoitti:
Ainkain näistä kotona sanottiin että pitää olla varovainen ettei mene yhtään liikaa tai ruoka on pilalla: salvia, muskotti, curry. Kun mitkään muut ruoka-aineet ei sitten ei enää maistu.
Toi muuten on ihan totta, mikään muu ei maistu jos noita mausteita - tai jotain noista - on viskellyt ruokaan yhtään liikaa. Muskotti varsinkin maistuu ihan hirveältä, jos sitä on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö 70-luvulla ollut "mene munalla töihin" kampanja ja muutenkin kananmunia kehotettiin syömään reilusti?
Jep, munantuottajien lobbauskamppis !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ristiriitaista se, että ennen vanhaan syötiin tosi paljon hiilaria ja oli näitä erikoisia ohjeistuksia. Kasvettiin perunalla, voilla ja leivällä. Mutta näkyikö ylipainoisia niin paljon kuin nykyään? Saati ylipainoisia lapsia tai nuoria? Ei. Ehkä toki isovanhemmat saattoi olla pyöreitä johtuen varmaan siitä, että sotien ja pulan jälkeen puutetta ei enää ollut. Mutta nuoriso (lapset-45 vuotiaat) eivät olleet lihavia.
Nykyään on lähes kaikki tieto ravitsemuksesta ja väki vaan lihoo. Missä vika?
Toki liikunta on monella jäänyt. Omassa lapsuudessa oltiin koko ajan pihalla, pyöräiltiin kouluun ja harrastuksiin ja välillä syötiin pottuja ja voikastiketta ja maitoa, ja taas jatkettiin. Nykyään on megasäkit karkkia ja energiajuomat vaikka nykyaika ei monella kuluta yhtään energiaa.
Tämä nyt meni vähän ohi, mutta ajankohtainen asia pohtia.Minusta tuo ei ole mikään mysteeri. :) Ruoka on nykyisin halpaa (ennen ruoka vei kolmanneksen talouden tuloista, nykyisin reilun kymmenesosan), sitä on tarjolla valtavasti myös valinnanvaran osalta ja se on parempaa.
Jos ajattelisi ruuan hinnan kolminkertaiseksi ja että suklaalevy maksaisi 7 euroa, niin varmasti vähentäisi monella kulutusta. Jos jätettäisiin kaikki 80-luvulla tai sen jälkeen kauppoihin tulleet uutuudet pois, herkuteltaisiin kuuden euron pullaleetalla ja seitsemän euron suklaalevyllä. Ruuan joutuisi tekemään itse, kun kaupasta saisi valmiina lähinnä maksa- ja silakkalaatikkoa. Mäkkäreitä, pizzerioita, kiinalaisia, sushipaikkoja, Subwayta ja vastaavia pikamättölöitä ei olisi, ruokaravintoloissa annokset maksaisivat vähintään viisikymppiä. Pasta tunnettaisiin nimellä makaroni, riisi olisi puuroriisiä, broileri olisi sitkasta kanaa. Kyllä ainakin minulla alkaisi BMI laskea :D
Tähän tilastoharhaan on pakko puuttua:
ruoka ei maksanut juuri enempää suhteessa tuloihin kuin nykyäänkään, vaan ostoksilla käytettiin enemmän rahaa per talous, koska perheet olivat suurempia. Nykyään kaikki asuvat yksin-korkeintaan kaksin, ennen asuttiin isoinakin perheinä yhdessä.
Palkat olivat pienempiä. Vertaile vaikka Suomen pankin rahamuseon rahanarvolaskurilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän ihmetys että hyönteisiä on alettu valmistaa vasta nyt ja käyttää niitä ravinnonlähteenä. Niissähän on protskua.
Niissä on myös paljon kitiiniä joka ei tee ihmiselle hyvää.
Hinta on myös satoja euroja/kilo
Kun oikein haluaa hifistellä, voi vieraille tarjota heinäsirkan rintafileitä. Tai grillattua koppakuoriaisen poskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
No eiköhän silloin syöty metsästä itse poimittuja marjoja joita säilöttiin talveksi, ja omenapuita oli joka puutarhassa. Mummollani oli myös "kriikunapuu", sellaisia pieniä luumuja. Omassa lapsuudessa 70-luvulla äiti osti omenoita tai appelsiineja laatikollisen eikä muutamaa pussissa. Säilyivät hyvin sen ajan ruokakomerossa joka oli viileämpi kuin asuintilat mutta jääkaappia lämpimämpi.
Ei meillä koskaan ostettu laatikko tolkulla. Kerrostalo ei mitää ruokskomeros. Ei ollut edes pakastinta. Nyt on.
Ruokaa on teoriassa tarjolla yllinkyllin, mutta väitän, että laatu on kaukana edes kasarin ruoka-aineista.
Kasarilla lähes kaikki maito oli suomenlehmän tuottamaa, siksi moni ehkä sieti maitotuotteita paremmin kuin nykyaikana. Itse lakkasin sietämästä maitoa samoina vuosina, kun Suomessa lypsykarja muuttui ulkomaiseen rotuun (luin tästä vasta aikuisena jälkikäteen ja selvitin asiaa sitten enemmänkin), jännä sattuma. Peruna oli siistimpää ja maistui paremmalta, nykyperuna on outoa eikä maistu juuri miltään. Juuri kun löytyy maukas lajike, se vedetään pois markkinoilta. Ne ikuiset porkkanaraasteet ja silakkapihvit ovat olleet täynnä ravintoa verrattuna tämän päivän pakastekaloihin Vietnamista ja espanjalaisiin jäävuorisalaatteihin. Puolukassa ja mustikassa on enemmän antioksidantteja kuin missään hedelmässä. Omena on mauton ulkomaisena versiona, mutta kaikki tietävät, miten mehukkaita ja hyviä ne ovat syksyisin omasta puusta otettuina.
Olen alkanut tosissani pohtimaan, vaikuttaisiko nykyinen hedelmien ja kasvisten pakkopuputus (menee etenkin naisilla överiksi) myös mm. suolistoflooraan sekä painoon. Sain kimmokkeen ajatukselle, kun karppasin joskus nuorempana, ja luin karppausta vastustavan kirjoituksen, jossa viimeisenä argumenttina sitä vastaan käytettiin ruoan riittävyyttä maapallolla: jos kaikki söisivät vain lihaa, voita ja tiettyjä kasviksia, olisimme pulassa. Ovatko halvat bulkkihedelmät ja myös osa vihanneksista vain keino pitää halvin kansaosa leivässä? Joo, toki on tutkimuksia niiden hienouksista, mutta ovatko ne aidosti luotettavia?
Maailmassa elää useita pitkäikäisiä vanhuksia, eikä heitä näytä yhdistävän mikään yksittäinen tekijä. Osa on syönyt ja juonut juuri mitä mieli tekee, osa elänyt kurinalaisesti. Osa polttanut tai juonut, osa ei. Omassakin suvussa sotavuodet kokenut isoäitini eli 93-vuotiaaksi, ja vaikka sairastui vikoina vuosinaan muistisairauteen, ei missään vaiheessa muuttunut aggressiiviseksi kuten nykypäivän vanhukset. Myöskään siellä Okinawan saarella, josta löytyy paljon pitkäikäisiä, ei syödä mitään tuontirehuja, vaan paljon kalaa, tofua, paikallisia yrttejä ja mm. sipulikasveja (riisiä syödään eniten valkoisena, vaikka länsimaissa puhutaan täysjyvän puolesta). Ruoka laitetaan itse, lihat syödään läskeineen. Muistisairauksia on vain vähän, väestö pysyy hyväkuntoisena loppuun saakka. Nuoremmat sitten taas lihovat eivätkä pysy terveinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulussa suurtalouspuolella opetettiin vielä 90-luvulla, että mausteet lisätään vasta lopuksi. Valkosipulia ei saanut missään tapauksessa keittää tai paistaa, koska se olisi kitkeryydellään pilannut koko ruoan. Suolan käytössä pihisteltiin. Ei ole ihme, että laitosruoka on mautonta.
Mun mielestä kouluruoka oli 80-luvun alkupuolella hyvää ja laadukasta. Santsatakin sai.
Keittäjät tekivät sen alusta alkaen itse koulun keittiössä aina. Helsingissä.
Itse olen samaa mieltä, kouluruoka oli 1970-80-luvuilla tosi herkullista. Kokolihaa tarjottiin usein, myös maksaruoat olivat hyviä. Meillä Lapissa oli poronlihaa oli usein tarjolla keitoissa ja kastikkeissa ja juhlapäivien aattoina käristystä. Broileria, vai oliko silloin vielä kanaa oli villikissasta ja keitossa. Jopa vihattu tilliliha maistui.
-70 luvulla Helsingissä ei kovinkaan usein saanut mitään kokolihaa. Sitä oli ehkä keitossa mutta ei mitään pihvejä koulussa kokolihasta ollut ja Poroa ei koskaan. Vasta aikuisena itse päässyt tutustumaan poronlihan valmistukseen ruuaksi. Nykypäivän kouluruokaa en söisi, mutta -70 luvulla oli jotkut ruuat syötäviä, kun kaikkeen ei sipulia silloin tungettu kuten nyt.
Usein ei ollut, mutta joskus oli. Keiton lisäksi kokolihaa oli ainakin merimiespihveissä ja tillilihassa ja olihan sitä kanaviillokkiakin, jossa oli lihat palana, ei jauhettuna. Vai miten miellät itse kokolihan? Sehän tarkoittaa jauhamatonta lihaa.
Jep. Ainoa mistä en oikein tykännyt oli se tilliliha ja sitten ne maksaruuat. Maksapihvit oli aika pahoja.
Yksi monista erikoisista komboista mikä on jäänyt makumuistiin, oli pinaattiletut ja nakit. Ne käyvät hyvin yhteen. Syön nykyään harvoin pinaattilettuja, mutta silloin kun syön niin kylkiäisenä täytyy olla nakkeja, suolakurkkuja ja juustoa.
Mistä päästäänkin ketjun ydinaiheeseen: maksassa on paljon vitamiineja! syö! Näin sanottiin.