-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän ihmetys että hyönteisiä on alettu valmistaa vasta nyt ja käyttää niitä ravinnonlähteenä. Niissähän on protskua.

Mä kyllä ihmettelen, miksi niitä aletaan käyttää ruoissa. Monissa hyönteisissä on kitiinikuoret, ja pelkään pahoin, että se kitiini jää teräväreunaiseksi jauhettunakin. En halua omaa suolistoani raapimaan sellaista. Lisäksi kitiini ei sula. Lisäksi niiden mukana voi tulla loisia ja ties mitä!

Ja oksettaa ajatuskin syödä jotain kärpäsen toukkia. Luulin ostaneeni laadukasta kissanruokaa, kun se oli kotimaassa tehtyä, mutta siinä olikin ainesosissa mukana kärpäsen toukkia!  :(  Tästä lähtien jätän Tiikeri, Ilves ja Leopardi -kissanruokapussit kauppaan.

Luotan siihen, että kansoilla elimistölle parasta ravintoa on se, mitä löytyy läheltä omasta ympäristöstä. Meille suomalaisille parasta olisi näinollen kala, riista, marjat sekä vihreä, mitä löytyy luonnosta, mikä ei ole myrkyllistä. Varmaan söivät jotain juuriakin, juurekset voisi nykyään lukea siihen ryhmään. Jossain kuivien autiomaiden seuduilla elävät sensijaan ovat historian saatossa sopeutuneet erilaiseen ruokaan. Sellaiset heimot puolestaan ovat sairastuneet ja monet kuolleet ennenaikaisesti, jos ovat alkaneet syödä hampurilaisia ravinnokseen. Länsimaissa taas meidän kehot ovat sopeutuneet paremmin tähän roskaruokaan, kun vanhempamme ja isovanhempammekin ja heidänkin vanhemmat jo söivät viljaa, mutta uskon, että terveellisempää sen sijaan olisi luonnosta löytyvät siemenet myrkyllisiä lukuunottamatta.

Ihmiset ovat syöneet hyönteisiä kautta koko historiansa poislukien länsimaat viimeisen pari sataa vuotta - ja länsimaat ovat globaalissa mittakaavassa poikkeus, eivät sääntö. Ei pitäisi olla sopeutumisongelmia, sopeutumiseen on ollut satoja tuhansia tai miljoonia vuosia aikaa.

Suomessa ei olla niitä syöty. 

Jopa sienetkin jakavat porukkaa, idässä niitä on pidetty lehmien ruokana perinteisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Mehumaija kirjoitti:

Fruktoosia? Siitähän on viime aikoina varoiteltu.

Fruktoosia? Sitähän aikoinaan hehkutettiin varsinaisena terveystuotteena! Meillekin sitä ostettiin kun mentiin muotioikkujen mukaan. Idea oli se, että koska fruktoosi on makeampaa kuin tavallinen sokeri, sitä käytetään vähemmän, mikä on terveellistä.

Pahin maksan sairastuttaja.

Margariiniskandaalin aikaan lohkottiin: "Ennen pantiin mirrit multaan. Nyt ne menee Suvikultaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän ihmetys että hyönteisiä on alettu valmistaa vasta nyt ja käyttää niitä ravinnonlähteenä. Niissähän on protskua.

Mä kyllä ihmettelen, miksi niitä aletaan käyttää ruoissa. Monissa hyönteisissä on kitiinikuoret, ja pelkään pahoin, että se kitiini jää teräväreunaiseksi jauhettunakin. En halua omaa suolistoani raapimaan sellaista. Lisäksi kitiini ei sula. Lisäksi niiden mukana voi tulla loisia ja ties mitä!

Ja oksettaa ajatuskin syödä jotain kärpäsen toukkia. Luulin ostaneeni laadukasta kissanruokaa, kun se oli kotimaassa tehtyä, mutta siinä olikin ainesosissa mukana kärpäsen toukkia!  :(  Tästä lähtien jätän Tiikeri, Ilves ja Leopardi -kissanruokapussit kauppaan.

Luotan siihen, että kansoilla elimistölle parasta ravintoa on se, mitä löytyy läheltä omasta ympäristöstä. Meille suomalaisille parasta olisi näinollen kala, riista, marjat sekä vihreä, mitä löytyy luonnosta, mikä ei ole myrkyllistä. Varmaan söivät jotain juuriakin, juurekset voisi nykyään lukea siihen ryhmään. Jossain kuivien autiomaiden seuduilla elävät sensijaan ovat historian saatossa sopeutuneet erilaiseen ruokaan. Sellaiset heimot puolestaan ovat sairastuneet ja monet kuolleet ennenaikaisesti, jos ovat alkaneet syödä hampurilaisia ravinnokseen. Länsimaissa taas meidän kehot ovat sopeutuneet paremmin tähän roskaruokaan, kun vanhempamme ja isovanhempammekin ja heidänkin vanhemmat jo söivät viljaa, mutta uskon, että terveellisempää sen sijaan olisi luonnosta löytyvät siemenet myrkyllisiä lukuunottamatta.

Ihmiset ovat syöneet hyönteisiä kautta koko historiansa poislukien länsimaat viimeisen pari sataa vuotta - ja länsimaat ovat globaalissa mittakaavassa poikkeus, eivät sääntö. Ei pitäisi olla sopeutumisongelmia, sopeutumiseen on ollut satoja tuhansia tai miljoonia vuosia aikaa.

Suomessa ei olla niitä syöty. 

Jopa sienetkin jakavat porukkaa, idässä niitä on pidetty lehmien ruokana perinteisesti. 

Vanha neuvo on edelleen ajankohtainen: Opettele tuntemaan myrkkysienet. Syö vain tuntemiasi sieniä.

Vierailija kirjoitti:

Se vatsatautiin jaffaa niin siitäkin jo iät ja ajat puhuttu. Taitaa vaan ruokkia tautia lisää. Nykyään kyllä sanotaan, että vesi parasta juomaa silloin kun jotenkuten sisällä pysyy. 

Kyllä se edelleen pätee: Keltaista Jaffaa vatsatutiin ja krapulaan.

Vierailija kirjoitti:

Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä?  Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?

Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin!  Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa.  Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.

Puolukka oli tosi tärkeä C-vitamiinin lähde. Monet ovat kertoneet, miten puolukkasurvosta pidettiin kellarissa isossa tiinussa ja sitä oli esillä joka ikisellä aterialla. Muinaiset merenkulkijatkin tiesivät keripukin vaarat (kun oltiin merellä pitkään eikä syöty tuoreita hedelmiä/marjoja/vihanneksia, niin ikenet vuosivat verta ja hampaat alkoivat lähteä), eli sitä osattiin kyllä torjua. Sota-aikana ei ollut hedelmiä, mutta puolukkaa oli ja muita kotimaisia marjoja. Mustaherukkamehua on osattu arvostaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmiset olivat laihempia. Ulkoiltiin enemmän kun ei ollut somea.

Hmm. Olen syntynyt 70-luvulla ja oli ihan tavallista, että kaupassa käytiin jalan ainakin välillä, ruohonleikkuria piti itse työntää ja tehdä lumityöt kolalla tai lapiolla eli sellaista arkiliikuntaa tuli paljon. Jonkin verran aikuiset myös kävelivät muuten vain, mutta usein se oli sitten yksi rauhallinen lenkki viikonloppuna. Vaikutelmani on, että urheilua harrasti paljon harvempi kuin nykyisin. Väitän, että ulkoilu ei ole se juttu vaan yksinkertaisesti ruokavalio ja arkiliikunta kotitöissä.

Mä en varmaan ihan tavanomaisessa 70-luvun kylässä asunut ja elänyt, kun meillä oli SM-tason hiihtäjäveljekset kylällä. Täällä sauvajuostiin ennen sauvakävelyn keksimistä! Päivittäin käytiin kyllä kävelyllä, koiran kanssa. Ja saunan jälkeen saunalenkki. Siis kävellen, ei se makkara. Mut kun asuttiin maalaiskylässä, niin kesät meni peltotöissä, siinä käveltiin/pyöräiltiin/juostiin paljon. Lehmiä haettiin ja vietiin laitumelle, vettä haettiin lähteestä ( edelleen samasta lähteestä kuivina kesinä toiset hakee veden) maidot vietiin maitokärryillä maitolaiturille, oltiin kaurapellolla, perunapellolla. Talvella oli helpompaa, kun ei ollut kuin metsätöitä ja lumitöitä, mut esimerkiksi luistelemassa käytiin parin km päässä olevalla lammella, ja aina piti ensin kolata lumet pois jään päältä. Kouluun kerättiin hiihtokilometrejä. Monta kertaa talvessa käytiin laskemassa mäkeä, ensin hiihdettiin kolme km ja sitten lasketeltiin. Ja sitten hiihdettiin takaisin. Muistan, kun käytiin äänestämässä uutta Kekkosta. Tai siis oli presidentin valitsijamiesvaalit ja silläkin kertaa lopulta presidentiksi valittiin UKK. Mutta KOKO KYLÄ lähti yhdessä kävellen 5km päähän alakoululle äänestämään. Yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän ihmetys että hyönteisiä on alettu valmistaa vasta nyt ja käyttää niitä ravinnonlähteenä. Niissähän on protskua.

Mä kyllä ihmettelen, miksi niitä aletaan käyttää ruoissa. Monissa hyönteisissä on kitiinikuoret, ja pelkään pahoin, että se kitiini jää teräväreunaiseksi jauhettunakin. En halua omaa suolistoani raapimaan sellaista. Lisäksi kitiini ei sula. Lisäksi niiden mukana voi tulla loisia ja ties mitä!

Ja oksettaa ajatuskin syödä jotain kärpäsen toukkia. Luulin ostaneeni laadukasta kissanruokaa, kun se oli kotimaassa tehtyä, mutta siinä olikin ainesosissa mukana kärpäsen toukkia!  :(  Tästä lähtien jätän Tiikeri, Ilves ja Leopardi -kissanruokapussit kauppaan.

Luotan siihen, että kansoilla elimistölle parasta ravintoa on se, mitä löytyy läheltä omasta ympäristöstä. Meille suomalaisille parasta olisi näinollen kala, riista, marjat sekä vihreä, mitä löytyy luonnosta, mikä ei ole myrkyllistä. Varmaan söivät jotain juuriakin, juurekset voisi nykyään lukea siihen ryhmään. Jossain kuivien autiomaiden seuduilla elävät sensijaan ovat historian saatossa sopeutuneet erilaiseen ruokaan. Sellaiset heimot puolestaan ovat sairastuneet ja monet kuolleet ennenaikaisesti, jos ovat alkaneet syödä hampurilaisia ravinnokseen. Länsimaissa taas meidän kehot ovat sopeutuneet paremmin tähän roskaruokaan, kun vanhempamme ja isovanhempammekin ja heidänkin vanhemmat jo söivät viljaa, mutta uskon, että terveellisempää sen sijaan olisi luonnosta löytyvät siemenet myrkyllisiä lukuunottamatta.

Ihmiset ovat syöneet hyönteisiä kautta koko historiansa poislukien länsimaat viimeisen pari sataa vuotta - ja länsimaat ovat globaalissa mittakaavassa poikkeus, eivät sääntö. Ei pitäisi olla sopeutumisongelmia, sopeutumiseen on ollut satoja tuhansia tai miljoonia vuosia aikaa.

Suomessa ei olla niitä syöty. 

Jopa sienetkin jakavat porukkaa, idässä niitä on pidetty lehmien ruokana perinteisesti. 

Muurahaisenmunat olivat nälkävuosien hittituote ja aiemmin lienee täälläkin syödyn "kaikkea mikä irti lähtee". Ehkä täällä ei kuitenkaan ole ollut sellaisia selkeitä "ruokahyönteisiä" samoin kun joissain muissa maissa vaikka suurikokoisia sirkkoja jne.

Sieniä pidettiin tosiaan pitkään etelässä sian tai lehmän ruokana ja pohjoisessa vielä nykyäänkin poronruokana, mutta nimenomaan idästä sienien syöminen Suomeen tuli. Ensimmäinen suomalainen sienikirja julkaistiin 1800-luvulla ja taustalla oli nimenomaan venäläisvaikutus. Siihen asti sieniä oli täällä käytetty lähinnä kansanparannuksessa lääkkeenä ja joidenkin maailmaa nähneiden herrojen pöydissä, sen jälkeen ne löyivät tiensä ihan tavistenkin pöytiin.

Vierailija kirjoitti:

Jossakin kotitalouden oppikirjassa kerrottiin, kuinka paljon päivittäisestä energiasta pitäisi tulla mistäkin makroravintoaineesta. En nyt muista tarkkoja suosituksia, mutta ne olivat luokkaa hiilihydraatti 70%, rasva 20%, proteiini 10%. Tosiaan hiilarit olivat arvossaan silloin, ja proteiinia ei pidetty kovinkaan tarpeellisena.

Nykyisin prosentuaaliset energiansaantisuositukset ovat:

Hiilihydraateista4560 %*

Proteiineista1020 %

Rasvoista2540 %

joten ei tuossa kovin suurta eroa ole. Energiasisältö ei ole sama kuin suositeltu

ravintomäärä. Rasva ja hiilihydraatti ovat pääasialliset energianlähteet ihmisellä. Proteiinin käyttö energian lähteenä on tuhlausta, sitä tarvitaan muuhun, kuten lihasten ylläpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossakin kotitalouden oppikirjassa kerrottiin, kuinka paljon päivittäisestä energiasta pitäisi tulla mistäkin makroravintoaineesta. En nyt muista tarkkoja suosituksia, mutta ne olivat luokkaa hiilihydraatti 70%, rasva 20%, proteiini 10%. Tosiaan hiilarit olivat arvossaan silloin, ja proteiinia ei pidetty kovinkaan tarpeellisena.

Nykyisin prosentuaaliset energiansaantisuositukset ovat:

Hiilihydraateista4560 %*

Proteiineista1020 %

Rasvoista2540 %

joten ei tuossa kovin suurta eroa ole. Energiasisältö ei ole sama kuin suositeltu

ravintomäärä. Rasva ja hiilihydraatti ovat pääasialliset energianlähteet ihmisellä. Proteiinin käyttö energian lähteenä on tuhlausta, sitä tarvitaan muuhun, kuten lihasten ylläpitoon.

Joten pielessä ovat nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä?  Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?

Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin!  Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa.  Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.

Puolukka oli tosi tärkeä C-vitamiinin lähde. Monet ovat kertoneet, miten puolukkasurvosta pidettiin kellarissa isossa tiinussa ja sitä oli esillä joka ikisellä aterialla. Muinaiset merenkulkijatkin tiesivät keripukin vaarat (kun oltiin merellä pitkään eikä syöty tuoreita hedelmiä/marjoja/vihanneksia, niin ikenet vuosivat verta ja hampaat alkoivat lähteä), eli sitä osattiin kyllä torjua. Sota-aikana ei ollut hedelmiä, mutta puolukkaa oli ja muita kotimaisia marjoja. Mustaherukkamehua on osattu arvostaa!

Hapankaalilla on ollut suuri merkitys keripukin torjumisessa myös. Sen toi Eurooppaan Tsingis-kaani aikoinaan mutta on sittemmin ollut mukana niin Kolumbuksen retkillä kuin ihan täällä Suomessakin. Sotien aikaan sitä saatiin itänaapurilta sotasaaliiksi, saksalaisilta muonitustukena ja tehtiinpä sitä varsinkin sotavankileirien vankien keripukin torjumiseen täällä itsekin. Moni sotilas siihen myös tykästyi joten sotien jälkeen on ollut tuttu näky monessa pöydässä myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä?  Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?

Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin!  Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa.  Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.

Puolukka oli tosi tärkeä C-vitamiinin lähde. Monet ovat kertoneet, miten puolukkasurvosta pidettiin kellarissa isossa tiinussa ja sitä oli esillä joka ikisellä aterialla. Muinaiset merenkulkijatkin tiesivät keripukin vaarat (kun oltiin merellä pitkään eikä syöty tuoreita hedelmiä/marjoja/vihanneksia, niin ikenet vuosivat verta ja hampaat alkoivat lähteä), eli sitä osattiin kyllä torjua. Sota-aikana ei ollut hedelmiä, mutta puolukkaa oli ja muita kotimaisia marjoja. Mustaherukkamehua on osattu arvostaa!

Lanttu, nauris, kaali myös

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla raskaana oleville saatettiin suositella päivittäisiä konjakkiryyppyjä, joiden ajateltiin ehkäisevän keskenmenoja.

1950-luvulla lapsille määrättiin raudanpuutokseen punaviiniä.

Joku kulttuurihenkilö juuri tarinoi jossain mediassa, että joi lapsena pullon punaviiniä lääkärin määräyksestä.

Ranskassa taitavat juoda yhä ihan ilman mitään puutoksiakin.

Kitarisaleikkauksen jälkeen 80-luvun alussa sain jäätelöreseptin. Lääkäri määräsi jäätelöä syötäväksi päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattikoulussa suurtalouspuolella opetettiin vielä 90-luvulla, että mausteet lisätään vasta lopuksi. Valkosipulia ei saanut missään tapauksessa keittää tai paistaa, koska se olisi kitkeryydellään pilannut koko ruoan. Suolan käytössä pihisteltiin. Ei ole ihme, että laitosruoka on mautonta.

Mun mielestä kouluruoka oli 80-luvun alkupuolella hyvää ja laadukasta. Santsatakin sai.

Keittäjät tekivät sen alusta alkaen itse koulun keittiössä aina. Helsingissä.

Itse olen samaa mieltä, kouluruoka oli 1970-80-luvuilla tosi herkullista. Kokolihaa tarjottiin usein, myös maksaruoat olivat hyviä. Meillä Lapissa oli poronlihaa oli usein tarjolla keitoissa ja kastikkeissa ja juhlapäivien aattoina käristystä. Broileria, vai oliko silloin vielä kanaa oli villikissasta ja keitossa. Jopa vihattu tilliliha maistui.

-70 luvulla Helsingissä ei kovinkaan usein saanut mitään kokolihaa. Sitä oli ehkä keitossa mutta ei mitään pihvejä koulussa kokolihasta ollut ja Poroa ei koskaan. Vasta aikuisena itse päässyt tutustumaan poronlihan valmistukseen ruuaksi. Nykypäivän kouluruokaa en söisi, mutta -70 luvulla oli jotkut ruuat syötäviä, kun kaikkeen ei sipulia silloin tungettu kuten nyt.

Usein ei ollut, mutta joskus oli. Keiton lisäksi kokolihaa oli ainakin merimiespihveissä ja tillilihassa ja olihan sitä kanaviillokkiakin, jossa oli lihat palana, ei jauhettuna. Vai miten miellät itse kokolihan? Sehän tarkoittaa jauhamatonta lihaa.

Merimiespihviä en ole kouluruokana syönyt. Vasta aikuisena sellaisesta ruuasta kuulin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmiset olivat laihempia. Ulkoiltiin enemmän kun ei ollut somea.

Hmm. Olen syntynyt 70-luvulla ja oli ihan tavallista, että kaupassa käytiin jalan ainakin välillä, ruohonleikkuria piti itse työntää ja tehdä lumityöt kolalla tai lapiolla eli sellaista arkiliikuntaa tuli paljon. Jonkin verran aikuiset myös kävelivät muuten vain, mutta usein se oli sitten yksi rauhallinen lenkki viikonloppuna. Vaikutelmani on, että urheilua harrasti paljon harvempi kuin nykyisin. Väitän, että ulkoilu ei ole se juttu vaan yksinkertaisesti ruokavalio ja arkiliikunta kotitöissä.

Ihan tavallista edelleenkin kävellä kauppaa, jos se on kävelymatkan päässä. Ei ainakaan meiltä pääse lähikauppaan muuten kuin kävellen kun ei ole autoa eikä ajokorttiakaan. Sitten pidemmälle pitää mennä metrolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten kesken levinnyt 70-luvulla käsitys, että banaanissa on banaanimatoja, joten niitä ei voi syödä. Kyselin kaverilta kylässä, että missä ne banaanimadot ovat ja hän näytti niitä kuoresta irtoavia säikeitä, kun kuorii, että siinähän niitä on. Sanoin, että ei nuo mitään matoja ole, kuin kuoren suikaleita, niin seuraavaksi hän väitti, että banaanin siemenet ovat niitä banaanimatoja.

Vaikka järki ja vanhemmat sanoivat, että ei niissä mitään matoja ole, silti pelkäsin pitkään banaanimatoja.

Nykyään myydään lähestulkoon pelkästään siemenettömiä banaaneja.

Banaanissa ei ole siemeniä. Ne on jo alunperinkin villeinä  versoista lisääntyviä. Banaani levisi jo hyvin varhain laajalle ihmisten mukana.

On ollut ennen jalostusta. Nytkin voit erottaa jotain siemenistä muistuttavaa kun tarkkaan katsot.

Olet oikeassa. Villibanaanissa on siemenet. Mutta banaani levisi siemenettömänä jo kivikaudella.

En ole elänyt ihan kivikaudella, mutta muistan lapsuudessa 1970 luvulla oli banaanista keskustan ympärillä tummia siemeniä, enää ei ole.

Jep. Niissä oli sellaisia pieniä mustia pehmeitä siemeniä silloin. Banaanituotantohan on vaihtanut valtalajikkeen kokonaan pariin kertaan vuosisadan aikana tautien takia. Esimerkiksi banaanit joita syötiin 60-luvulla olivat täysin eri lajiketta kuin nykyään. Ylipäätään hedelmät ja kasvikset olivat 70-luvulla vielä ikään kuin vähemmän jalostettuja, lähempänä alkuperäistä, hyvässä ja pahassa.

Paprikan historiahan on yllättävän lyhyt, kannattaa googlata. Alkuperäinen lajike on miedosti tulinen Mexibelle, josta unkarilaiset alkoivat 1920-luvulla jalostaa tulisuutta pois. Se oli prosessi joka kesti kymmeniä vuosia silloisilla primitiivisillä menetelmillä. Nykyinen täysin kapsaisiinivapaa vetinen ja mauton paprika on noin sata vuotta vanha, ihmisen luomus.

Se 70-luvun appelsiinimehu:), kuten jo aiemmin kirjoitinkin. Koulussa se jaettiin sellaisina desin, puolentoista pieninä pönttöinä, ja sen juominen vaati irvistelyä aika pitkään.

Minulle jäi siitä appelsiinihaposta kammo. En vieläkään osta mielelläni Valion appelsiinituoremehua, kun ainakin meidän koulussa ne pikkupöntöt olivat Valion.

N58

Hei jos joskus muutat mielesi, Valion luomuappelsiinimehu on supermakeaa! Suosittelen. Lapsetkin ovat siitä tykänneet meillä kovasti. 

Oikeen supermakeaa!! Tervetuloa diabetes!

Tyypin 2 diabetesta sairastavia on Suomessa noin 350 000. Lisäksi noin 100 000 sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään.

Syy

Haima tuottaa insuliinia, mutta se vaikuttaa heikosti tai insuliinia ei ole tarpeeseen nähden riittävästi. Insuliinintuotanto voi vuosien kuluessa ehtyä kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattikoulussa suurtalouspuolella opetettiin vielä 90-luvulla, että mausteet lisätään vasta lopuksi. Valkosipulia ei saanut missään tapauksessa keittää tai paistaa, koska se olisi kitkeryydellään pilannut koko ruoan. Suolan käytössä pihisteltiin. Ei ole ihme, että laitosruoka on mautonta.

Mun mielestä kouluruoka oli 80-luvun alkupuolella hyvää ja laadukasta. Santsatakin sai.

Keittäjät tekivät sen alusta alkaen itse koulun keittiössä aina. Helsingissä.

Itse olen samaa mieltä, kouluruoka oli 1970-80-luvuilla tosi herkullista. Kokolihaa tarjottiin usein, myös maksaruoat olivat hyviä. Meillä Lapissa oli poronlihaa oli usein tarjolla keitoissa ja kastikkeissa ja juhlapäivien aattoina käristystä. Broileria, vai oliko silloin vielä kanaa oli villikissasta ja keitossa. Jopa vihattu tilliliha maistui.

-70 luvulla Helsingissä ei kovinkaan usein saanut mitään kokolihaa. Sitä oli ehkä keitossa mutta ei mitään pihvejä koulussa kokolihasta ollut ja Poroa ei koskaan. Vasta aikuisena itse päässyt tutustumaan poronlihan valmistukseen ruuaksi. Nykypäivän kouluruokaa en söisi, mutta -70 luvulla oli jotkut ruuat syötäviä, kun kaikkeen ei sipulia silloin tungettu kuten nyt.

Usein ei ollut, mutta joskus oli. Keiton lisäksi kokolihaa oli ainakin merimiespihveissä ja tillilihassa ja olihan sitä kanaviillokkiakin, jossa oli lihat palana, ei jauhettuna. Vai miten miellät itse kokolihan? Sehän tarkoittaa jauhamatonta lihaa.

Merimiespihviä en ole kouluruokana syönyt. Vasta aikuisena sellaisesta ruuasta kuulin.

Itse kävin ala-asteen 1970-luvulla pienessä kyläkoulussa, jossa oli oma keittäjä. Hän oli kyllä hyvä kokki. Muistan syöneeni merimiespihviä, koska erikoinen nimi jäi mieleen. Silakkalaatikkoakin oli yhden kerran, se ei ollut tavallista ruokaa järvikalojen seudulla. Olin meidän luokalla ainoa, joka siitä tykkäsi ja joka sitä söi, siksi kai sitä ei ollut enempää.

Kääpäboomeri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän ihmetys että hyönteisiä on alettu valmistaa vasta nyt ja käyttää niitä ravinnonlähteenä. Niissähän on protskua.

Mä kyllä ihmettelen, miksi niitä aletaan käyttää ruoissa. Monissa hyönteisissä on kitiinikuoret, ja pelkään pahoin, että se kitiini jää teräväreunaiseksi jauhettunakin. En halua omaa suolistoani raapimaan sellaista. Lisäksi kitiini ei sula. Lisäksi niiden mukana voi tulla loisia ja ties mitä!

Ja oksettaa ajatuskin syödä jotain kärpäsen toukkia. Luulin ostaneeni laadukasta kissanruokaa, kun se oli kotimaassa tehtyä, mutta siinä olikin ainesosissa mukana kärpäsen toukkia!  :(  Tästä lähtien jätän Tiikeri, Ilves ja Leopardi -kissanruokapussit kauppaan.

Luotan siihen, että kansoilla elimistölle parasta ravintoa on se, mitä löytyy läheltä omasta ympäristöstä. Meille suomalaisille parasta olisi näinollen kala, riista, marjat sekä vihreä, mitä löytyy luonnosta, mikä ei ole myrkyllistä. Varmaan söivät jotain juuriakin, juurekset voisi nykyään lukea siihen ryhmään. Jossain kuivien autiomaiden seuduilla elävät sensijaan ovat historian saatossa sopeutuneet erilaiseen ruokaan. Sellaiset heimot puolestaan ovat sairastuneet ja monet kuolleet ennenaikaisesti, jos ovat alkaneet syödä hampurilaisia ravinnokseen. Länsimaissa taas meidän kehot ovat sopeutuneet paremmin tähän roskaruokaan, kun vanhempamme ja isovanhempammekin ja heidänkin vanhemmat jo söivät viljaa, mutta uskon, että terveellisempää sen sijaan olisi luonnosta löytyvät siemenet myrkyllisiä lukuunottamatta.

Ihmiset ovat syöneet hyönteisiä kautta koko historiansa poislukien länsimaat viimeisen pari sataa vuotta - ja länsimaat ovat globaalissa mittakaavassa poikkeus, eivät sääntö. Ei pitäisi olla sopeutumisongelmia, sopeutumiseen on ollut satoja tuhansia tai miljoonia vuosia aikaa.

Suomessa ei olla niitä syöty. 

Jopa sienetkin jakavat porukkaa, idässä niitä on pidetty lehmien ruokana perinteisesti. 

Vanha neuvo on edelleen ajankohtainen: Opettele tuntemaan myrkkysienet. Syö vain tuntemiasi sieniä.

70- ja 80-luvuilla korvasienet ryöpättiin vain kerran ennen käyttöä, tai vaihtoehtoisesti kuivattiin. Kuivattuja korvasieniä sitten käytettiin ihan sellaisenaan. Nykyään pitää vissiinkin ryöpätä kolmesti vaikka ne vielä kuivaisikin?

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Muistan lapsena 90-luvulla kun kävin äidin mukana paikallisella kuntosalilla ja paikan omistaja, aikuinen nainen, oli aivan huipputikissä. Joku siinä ihmetteli omistajalta että miten tuollainen kroppa saavutetaan ja neuvo kuului että pitää syödä paljon leipää. Ainakin 5 palaa ruisleipää päivässä + normiruut ja keho tykkää!

Suolasienet, uunipuuro mehukeitolla, lihasoppaa sitkeimmistä ruhon osista, sokerikorppuja ja näitä kuivia "vohveleita". Riitan keittiö on kodin.