Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ehkä oli epäterveellisempää mutta annokset olivat pienempiä, herkut varsinkin. Muistan ikuisesti Fazerin ihanat ohuet suklaalevyt, mahtoivatko olla 100 gramman levyjä?
50 gramman levyjä olivat. Kaipaan niitä, itse asiassa ihan muutama päivä sitten viimeksi ajattelin.
Mikä estää sinua pilkkomasta nykyistä suklaalevyä 50 gramman palasiksi? Sitä suklaalevyä kun ei ole mikään pakko syödä kerralla.
Ihminen syö sen verran ruokaa kuin on tarjolla, se on ihan tutkitusti näin. Eli jos ostat 200 gramman suklaalevyn niin siitä tulee syötyä se 200 grammaa, ei ehkä yhdessä päivässä mutta kuitenkin.
Näytäpä se tutkimus.
Niin. Kyllä mä ainakin pystyn ottaa vaikka sen 50g levystä ja olla siihen tyytyväinen tai vaikka kourallinen sipsejä. Kannattaa oppia olemaan vähään tyytyväinen.
Ja laitat loput roskiin? Kyllä minä ainakin syön seuraavanakin päivänä ja sitten seuraavana ja sitten seuraavana, niin kauan että se loppuu. Jos olisin ostanut sen pienemmän, se olisi loppunut heti, enkä joka päivä sitä ostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kysyä, harrastivatko muiden vanhemmat tätä.
Kun tehtiin uunilohta, lohen sisään tungettiin riisiä, porkkanaa ja luumuja. Ne sitten maistuivat kaikki kalalta. Vanhempani söivät tätä suurena herkkuna, mutta minua yökötti.
Meillä tänä oli lasten ruokapainajainen numero yksi. Paitsi että... tadaa, kalana oli hauki!
Sisällä oli mössöksi keitettyä riisiä, säilykeaprikooseja (wtf?) kukkakaalta ja pinaattia.
Laatta lentää pelkästä muistosta. Meidän isoäiti ei osannut laittaa muuta ”juhlaruokaa” kuin tätä.
Raaka-aineet saattoivat usein olla myös pilaantuneita, eikä homeen kanssa oltu niin tarkkoja. Ihana 70-luku!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän ihmetys että hyönteisiä on alettu valmistaa vasta nyt ja käyttää niitä ravinnonlähteenä. Niissähän on protskua.
Suomessa ei ole erityisempää puutetta proteiinipitoisesta ruoasta. Miksi siis syödä jotain hyönteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Vierailija kirjoitti:
Paljon tässä muisteltu niitä huonoja puolia. Toisaalta kannattaa muistaa, että vielä 80-luvulla lähikaupassa oli ihan eri lailla palvelua kuin nykyään. Melkein jokaisessa kaupassa oli palveleva tiski, josta sai monia sellaisia raaka-aineita, joita nykyään saa vain isojen kaupunkien kauppahalleista. Liha ostettiin tiskiltä, ei muoviin pakattuna.
Muista nyt kuitenkin että suurimmalla osalla lienee aika iso kauppa jossain lähistöllä ja siinä on sekä valikoimaa että noita palvelutiskejä. Eli se ero näyttää selvemmältä. Jos tässäkin olisi vertailukohteena vain toi lähin pikkukauppa niin aika erilaiselta näyttäisi tilanne kun ei siinä ole juurikaan irtotuotteita tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuvitteli että väriaineisiin joita on ruuissa voi kuolla. En saanut syödä mitään missä oli punaista väriainetta.
Aikoinaan oli ollut käytössä myrkyllistä punaväriä, mutta se oli ehkä sotien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä vasta 90-lukua, mutta joku varoitteli mua syömästä pähkinöitä kun ovat niin rasvaisia.
Kyllä mä varoittelisin vieläkin, jos kourallista enemmän meinaat syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasta, jauheliha, rasvainen juusto ja kerma = hyvää terveellistä kotiruokaa
Hampurilaiset, ranskalaiset ja lihapiirakat = pahaa roskaruokaa
Tietysti nuo kotiruoat eivät olleet uppopaistettuja, mutta suuria määriä rasvaa ja suolaa oli kyllä molemmissa.
Tottahan se oli. Siihen aikaan rasvaisissa teollisissa elintarvikkeissa kuten ranskalaisissa ja lihapiirakoissa oli suuria määriä transrasvaa.
1970-luvulla ei syöty ranskalaisia eikä lihapiirakoita, ja jos syötiin, niin hyvin harvoin. Transrasvat tulivat enemmän elintarviketeollisuuden käyttöön joskus 1990-luvulla, ja sitä ennen vehnärinkelit, korput keksit ym. leivonnaiset olivat voilla leivottuja. Nykyään ne ovat täysin keinotekoisia ja sisältävät vain transrasvoja. 1970- luvulla varsinkaan, eikä -80 -luvullakaan ollut lihavia ihmisiä.
Totta kai oli, ja aina aiemminkin on ollut lihavia ihmisiä. Ja sydäntauteihin kuoltiin 70-luvulla paljon yleisemmin kuin nykyään, eikä mikään ihme sillä hiilarimäärällä.
"Katsokaapas nyt isää/isä ottaa läskiä lisää/läski on myrkkyä..."
Rasvainen sianliha oli manalasta. Sikoja jalostettiin laihempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäpappa söi äiteen rehellistä kakkaa. Sanoi notta kyllä maittaa hyvältä kun ripottelee vähän sokeria päälle ja menee hiihtämmää.
Terveisiä Kurikasta
- JUHA
Pitäiskö jonkun kertoa Juha Miedolle että se pääsiäisenä purkista syötävä juttu ei ole ulostetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
Kerran muistan, että siellä oli iltapalaksi lihalientä. Siis pelkkää kuutiosta tehtyä lihalientä ja se oli tosi omituista ja pahaakin. Mutta oli siellä pizzaa ja liharuokia yms. ihan yhtälailla kuin meillä. Toisen yksinhuoltajan perheessä opettelin kaverini kanssa tekemään jauhelihapihvejä ja pyysin saada tehdä niitä kotonakin. Paistijauhelihasta tietty, myös siellä kylässä. Nämä kokemukset 70-luvun lopusta/aivan 80-luvun alusta.
Ja kyllä meillä oli paljon ihan tavallista kotiruokaa: makaronilaatikkoa, nakkikastiketta, jauhelihakastiketta.... Mutta oikeastaan aina oli kyllä ruoassa lihaa. Ehä suhteessa vähemmän kuin mitä nykyisin käytetään ja syötiin paljon vähemmän. Jauheliha ostettiin lihatiskiltä, joten vaikea sanoa paljonko sitä johonkin jauhelihakastikkeeseen laitettiin, mutta jos teen meillä nelihenkiselle perheelle jauhelihakastikkeen 400 g paketista, niin aika vähän sitä tulee per nuppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasta, jauheliha, rasvainen juusto ja kerma = hyvää terveellistä kotiruokaa
Hampurilaiset, ranskalaiset ja lihapiirakat = pahaa roskaruokaa
Tietysti nuo kotiruoat eivät olleet uppopaistettuja, mutta suuria määriä rasvaa ja suolaa oli kyllä molemmissa.
Tottahan se oli. Siihen aikaan rasvaisissa teollisissa elintarvikkeissa kuten ranskalaisissa ja lihapiirakoissa oli suuria määriä transrasvaa.
1970-luvulla ei syöty ranskalaisia eikä lihapiirakoita, ja jos syötiin, niin hyvin harvoin. Transrasvat tulivat enemmän elintarviketeollisuuden käyttöön joskus 1990-luvulla, ja sitä ennen vehnärinkelit, korput keksit ym. leivonnaiset olivat voilla leivottuja. Nykyään ne ovat täysin keinotekoisia ja sisältävät vain transrasvoja. 1970- luvulla varsinkaan, eikä -80 -luvullakaan ollut lihavia ihmisiä.
Totta kai oli, ja aina aiemminkin on ollut lihavia ihmisiä. Ja sydäntauteihin kuoltiin 70-luvulla paljon yleisemmin kuin nykyään, eikä mikään ihme sillä hiilarimäärällä.
"Katsokaapas nyt isää/isä ottaa läskiä lisää/läski on myrkkyä..."
Rasvainen sianliha oli manalasta. Sikoja jalostettiin laihempaan suuntaan.
Valitettavasti siat ovat nykyisin läskittömiä. Tämä on johtanut siihen, että miehet joutuvat turvautumaan sinisiin pillereihin :)
Muistan, kun 80-luvulla tuli hirveä haloo kolesterolista. Voita ei saanut syödä, ei täysmaitoa, ei munia eikä varsinkaan katkarapuja, niissä oli niin paljon kolesterolia, että niihin saattoi jopa kuolla. Broilerin nahkaa ei myöskään saanut syödä, kun siinä oli kolesterolia. Kolesteroli saattoi aiheuttaa kenelle vaan yhtäkkisen sydäninfarktin.
Ratkaisuna tähän oli kasvisrasvatuotteet.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Grillibroilereita oli mielestäni jo 70-luvun alussa. Muistan omasta lapsuudesta. Tuotiin samantapaisessa foliovuoratussa pussissa kotiin kuin tänäkin päivänä.
Missä asuitte silloin? Missä kävitte kaupassa, olitteko varakkaita?
Itse en muista grillibroileria noilta vuosilta, mutta en väitä että sitä ei jossakin olisi voinut olla. Ei vain ollut niissä pienissä lähikaupoissa, joita itse käytimme.
En muista oliko edes sanaa "broileri". Keittokirja puhui syöttökananpojista.
Meillä kyllä jotain kanaeläintä syötiin aina toisinaan, mutta en muista oliko se kanaa vai broileria. Itse se valmistettiin ja ostettiin kokonaisena. Ja herkkua se oli, ei mitään arkipäiväistä. (Nythän sitä saa halvemmalla kuin leipää.) Usein pistettiin savipataan pohjalle perunaviipaleita ja lintu siihen päälle ja koko komeus kansineen uuniin, ja rasva mehevöitti perunat ihanasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
Kerran muistan, että siellä oli iltapalaksi lihalientä. Siis pelkkää kuutiosta tehtyä lihalientä ja se oli tosi omituista ja pahaakin. Mutta oli siellä pizzaa ja liharuokia yms. ihan yhtälailla kuin meillä. Toisen yksinhuoltajan perheessä opettelin kaverini kanssa tekemään jauhelihapihvejä ja pyysin saada tehdä niitä kotonakin. Paistijauhelihasta tietty, myös siellä kylässä. Nämä kokemukset 70-luvun lopusta/aivan 80-luvun alusta.
Ja kyllä meillä oli paljon ihan tavallista kotiruokaa: makaronilaatikkoa, nakkikastiketta, jauhelihakastiketta.... Mutta oikeastaan aina oli kyllä ruoassa lihaa. Ehä suhteessa vähemmän kuin mitä nykyisin käytetään ja syötiin paljon vähemmän. Jauheliha ostettiin lihatiskiltä, joten vaikea sanoa paljonko sitä johonkin jauhelihakastikkeeseen laitettiin, mutta jos teen meillä nelihenkiselle perheelle jauhelihakastikkeen 400 g paketista, niin aika vähän sitä tulee per nuppi.
Taisi olla paremmintoimeentuleva vanhempi tai sitten hyvät elarit koska yksinhuoltaja-pienipalkkainen virkamies ei kyllä rahoilla ja ruoilla elvistellyt, varsinkin kun se toinen osapuoli oli juoppo ja elaritkin oli just se minimi minkä joku valtio takaa.
Sen mitä koulussa näin niin nää rivitalotenavat oli kavereita keskenään, vuokra-asujat keskenään ja omistuskerrostaloissa asuvat sitten siinä välissä keskenään. Sekoittumista noissa ryhmissä ei ollut kovinkaan paljoa varsinkin kun katsotaan sitä lähimpien kaverien piiriä joiden kanssa vietti eniten aikaa. Varallisuus määritti myös harrastukset ja se loi kaveripiirit, samoin kuin se että kaverit on siinä naapurissa eikä jossain kilometrin päässä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Muistan, kun 80-luvulla tuli hirveä haloo kolesterolista. Voita ei saanut syödä, ei täysmaitoa, ei munia eikä varsinkaan katkarapuja, niissä oli niin paljon kolesterolia, että niihin saattoi jopa kuolla. Broilerin nahkaa ei myöskään saanut syödä, kun siinä oli kolesterolia. Kolesteroli saattoi aiheuttaa kenelle vaan yhtäkkisen sydäninfarktin.
Ratkaisuna tähän oli kasvisrasvatuotteet.
Ja edelleen monet uskovat tähän :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grillibroilereita oli mielestäni jo 70-luvun alussa. Muistan omasta lapsuudesta. Tuotiin samantapaisessa foliovuoratussa pussissa kotiin kuin tänäkin päivänä.
Missä asuitte silloin? Missä kävitte kaupassa, olitteko varakkaita?
Itse en muista grillibroileria noilta vuosilta, mutta en väitä että sitä ei jossakin olisi voinut olla. Ei vain ollut niissä pienissä lähikaupoissa, joita itse käytimme.
En muista oliko edes sanaa "broileri". Keittokirja puhui syöttökananpojista.
Meillä kyllä jotain kanaeläintä syötiin aina toisinaan, mutta en muista oliko se kanaa vai broileria. Itse se valmistettiin ja ostettiin kokonaisena. Ja herkkua se oli, ei mitään arkipäiväistä. (Nythän sitä saa halvemmalla kuin leipää.) Usein pistettiin savipataan pohjalle perunaviipaleita ja lintu siihen päälle ja koko komeus kansineen uuniin, ja rasva mehevöitti perunat ihanasti.
En ole varma 70-luvun alusta mutta ainakin jossain välissä 70-lukua ostarin lähigrilliltä (näitä oli enemmän ennen mäkkäreitä ja vastaavia) sai mm. kananpoikaa grillattuna, samoin kuin lihiksiä ja vastaavia tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grillibroilereita oli mielestäni jo 70-luvun alussa. Muistan omasta lapsuudesta. Tuotiin samantapaisessa foliovuoratussa pussissa kotiin kuin tänäkin päivänä.
Missä asuitte silloin? Missä kävitte kaupassa, olitteko varakkaita?.
Muistan minäkin grillibroilerit jo 70-luvulta (en siis sama vastaaja jolle osoitit kysymyksen). Ei oltu varakkaita, kyseessä oli Raketti-niminen iso market Hämeenlinnassa (Hämeensaaressa, nykyään siellä uusi Citymarket), ja muistan, miten grillibroilerit pyöri vartaissa. Jäänyt mieleen, kun se tuntui jotenkin pelottavalta ja kysyin äidiltä mitä ne on.
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli ketju, jossa muisteltiin SinäMinää ja muita nuortenlehtiä. Nykynäkökulmasta on todella outoa, että murrosikäisille tytöille suositeltiin niissä kaikenlaisia ihmedieettejä pikalaihdutukseen, tyyliin mansikkadieetti tms. Kehopositiivisuudesta ei ollut tietoakaan, eikä lehdentekijöitä tuntunut huolettavan, että pikadieetti oli monille tytöille pikaväylä anoreksiaan.
Ei niitä dieettejä nyt mitenkään suositeltu. Minusta tuntuu, että siihen aikaan nuortenlehtiä ei varmaan mitenkään isommin toimitettu, vaan lähinnä kaavittiin kasaan riittävä sivumäärä asioita, joiden ajateltiin kiinnostavan nuoria. Jos niitä lehtiä nyt selaa, niin aika hajanainen kokonaisuus ne olivat. Sinne oli tungettu vaate-, meikki- ja musajuttuja tyylillä, josta nykyään olisi varmaan vaikea sanoa oliko se mainoksia vai toimituksellista sisältöä. Sekaan mahtui sitten aina joku satunnainen jumppa- tai dieettiohjekin.
Edelleen musta tuntuu, että siihen aikaan nuorisokulttuuriimme sopi ihan mikä vain nuorille aikuisille suunnattu lifestyle-juttu, oli se sitten hiusmaskarat, aerobic tai hittidieetti. Nuoruus oli enemmän sitä, että haettiin jotain uutta ja erikoista jolla erottautua vanhemmasta väestä, ja aikuisempi väestö taas piti kaikkea uutta helposti nuorten hömpötyksenä. Nuoriso on aina halunnut erottautua aikuisista esimerkiksi vaatteillaan. Mutta vasta ihan viimeisinä vuosina on tullut tämä ilmiö, että aikuiset voivat pukeutua aivan samoin kuin teinitkin. Ennen riitti nuorisolle farkut, nyt taas viisikymppisetkin käyttävät leggareita, juoksutrikoita, huppareita, tennareita...
Olen siis ihan samaa mieltä, ettei niitä hittidieettejä todellakaan nuortenlehtiin tarvita. Mutta aiemmin kun oli vähemmän virikkeitä, nekin kelpasivat teineille helpommin.
Terveysuskomukset:
Haarukalla litsattua banaania kaikkiin tauteihin.
Puutostiloja ehkäisemään Vita(?)-vitamiinihelmet, joita oli kiva rikkoa suussa.
Luustoa kovettamaan apteekin kalsiumsuklaati, jota sai syödä vain palan päivässä.
Myöhemmin eli 80-luvulla haluttiin lapamato laihtumista ajatellen. Se yritettiin saada syömällä raakaa käsittelemätöntä järvikalaa. Eipä tullu mato. Eikä tippunut paino.