Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Miksi ihmeessä olet sitä mieltä, että ravitseva ruoka ei ole hyvän makuista??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kananmunia sai syödä ehkä yhden viikossa, se oli silloin epäterveellistä.
Lohi tai mikään kala ei saanut vähänkään jäädä raa'aksi.
Makkaraa ja jauhelihaa syötiin kyllä ja sen kylkeen kiinankaali-purkkiananas salaattia tai kurkkua. Muussia, keitettyä perunaa tai valkosta makaronia.
Mitään kevyt tuotteita ei ollut. Maitorasva nähtiin hyvänä..
Punaista maitoa juotiin, joka oli muistaakseni kulutusmaito nimellä.
Kasvissyöjien ruokavaliota kauhisteltiin, eivät he mitenkään voi saada tarpeeksi valkuaisaineita :D
Se kolesterolihömpötys taisi tulla vasta 90-luvulla että kananmuna on epäterveellistä, ennen sanottiin vaan että mennään munalla töihin.
Graavilohi ja muut graavatut kalat on kyllä aina olleet käytännössä raakoja.
Kyllä makkaraa ja jauhelihaa syödään nytkin ihan samalla tavalla.
Sinistä maitoa juotiin 80-luvulla, 90-luvulla siirryttiin rasvattomaan koska se kolesteroli oli niin paha. Sitten tuli karppaus ja jotkut siirtyi punaiseen maitoon. Vain jotkut vanhukset joi punaista 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Ehkä sulla on valikoiva muisto? Ruskeaa kastiketta on varmasti jokaisessa peruskoulussa ollut ainakin pariin otteeseen listassa. Jauhelihakastike tehtiin ruskeaan kastikkeeseen ja samoin se lihapullakastike - ja ne olivat sukupolven herkkuruokia kouluruuista. Lisäksi tehtiin samalla idealla jotain vaaleaa kastiketta, jossa siis suurustettiin jauhoja ruskistamatta niitä ensin. Siitä tuli vissiin kalan kastiketta. 😛
Minusta nämä on ihan sukupolvikokemuksia ja vähän säälittää ne ikätoverit, jotka eivät niitä jaa.Joo, siis tottakai muistan nämä koulusta, juuri sen vetisen jauhelihakastikkeen ja lihapullakastikkeen, joka taas oli ihan hyvää. Mutta ei koulussakaan ollut ikinä PELKKÄÄ ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa, joka palstalaisten mukaan on ollut ihan normaalia ruokaa 70-/80 -luvulla ja ilmeisesti osalla on vieläkin. Peruna ja ruskeakastike. Onhan palstalla juttua siitäkin, että jauhelihakastikkeen tekeminen vaatii ruskean kastikkeen tekemisen, ei pysty muuten tekemään. Ei vaadi, eikä myöskään lapsuudenkodissa sellaista tehty. Siis että rasvassa ruskistettiin jauhoja ja lisättiin nestettä.
En muista että edes köksässä olisi tehty kastiketta noin, mutta siinä voin kyllä olla väärässä, oli sen verran vanhanaikainen köksänopettaja että on hyvin saatettu tehdäkin.
Joo, en ole koskaan kuullut että joku söisi pelkkää ruskeaa kastiketta ilman että siinä olisi mitään lihaa tai makkaraa ja minä olen sentään köyhästä kodista.
Ja todellakin jauhelihakastike tehdään ruskeaan kastikkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grillibroilereita oli mielestäni jo 70-luvun alussa. Muistan omasta lapsuudesta. Tuotiin samantapaisessa foliovuoratussa pussissa kotiin kuin tänäkin päivänä.
Missä asuitte silloin? Missä kävitte kaupassa, olitteko varakkaita?.
Muistan minäkin grillibroilerit jo 70-luvulta (en siis sama vastaaja jolle osoitit kysymyksen). Ei oltu varakkaita, kyseessä oli Raketti-niminen iso market Hämeenlinnassa (Hämeensaaressa, nykyään siellä uusi Citymarket), ja muistan, miten grillibroilerit pyöri vartaissa. Jäänyt mieleen, kun se tuntui jotenkin pelottavalta ja kysyin äidiltä mitä ne on.
Samoin minä muistan grillibroilerit jo tuolta 70-luvulla. Ei edes mistään isoista marketeista, vaan ihan meidän lähi-Elannossa oli juuri tuollainen hökötys, jossa ne broilerit pyöri vartaissa. Myös paahtokylki oli herkkua, jota silloin tällöin ostettiin grillistä. Ihan sikahyvää.
Samoin Kiivejä oli kyllä aivan 80-luvun alussa, ellei jo 70-luvun lopussa. Monella oli niitä eväänä koulussa ja harrastuksissa, lusikalla syötiin puolikkaina suoraan siitä kuoresta.
Myös esim. pizzerioita oli Helsingissä jo 70-luvulla, vaikka siihenkin harhakäsitykseen usein törmää, että "vanhuksille ei pizza maistu, eivät ole tottuneet syömään sitä". Suomen ekat pizzeriat taisi sitäpaitsi olla ihan muualla kuin Helsingissä. Mutta tää nyt ei riity terveellisyyskäsityksiin mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken piti olla mahdollisimman rasvatonta ja pitkälle prosessoitu margariini oli terveellisempää kuin oikea voi. 80-luvulla joka paikassa syötettiin meille muksuille oranssiin rasiaan pakattua Voileviä, joka oli aivan helvetin pahaa.
Hyi hitto mikä muisto tulikaan mieleen tuosta! Ala-asteella saatiin keittiöltä aina välipalaksi näkkileipää ja Voileviä. Aivan hirveän makuista tosiaan tuo levite. Tämä makumuisto on jostain vuosien 86-92 nurkilta.
Voilevi oli kyllä parhaimman makuista, jotain floraa ei voinut syödä. Voilevin nimi muuttui silloin kun voi-sanan käyttö kiellettiin, muuttui muistaakseni Levi-nimiseksi, onkohan sitä vieläkin. Meillä on siirrytty käyttämään Oivariinia eli entistä Voimariinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Miksi ihmeessä olet sitä mieltä, että ravitseva ruoka ei ole hyvän makuista??
Sinähän tässä olet sitä mieltä, että hedelmät eivät ole hyvää ravintoa. Minä kuitenkin syön, koska maistuvat hyvältä. Ja pidin jo lapsena ja olisin mielelläni syönyt niitä enemmän, mutta olivat niin kalliita ettei saatu enempää. Ja sinä lyttäät että suotta kadehdin hedelmiä varakkaammalta luokkakaverilta, kun ovat niin epäterveellisiä.
Marlin mustaherukkaviiniä on edelleen, makea jälkiruokaviini. Sopii sellaisenaan juotavaksi esim joulun aikaan glögin sijaan. Sen sijaan Marlin omppuviini oli joskus 70-luvulla hittijuoma, joka kuulemma sopi kaikkien ruokalajien kanssa, en tykännyt siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai alkoi tekeenkin mieli kunnon ananas-muna-lihistä, nam. Meilläpäin oli grilli josta sai juomaksi lihalientä tuon painikkeena ja hyvää oli-
Vierailija kirjoitti:
Viini oli jotain Marlin mustaherukkaviiniä.
Marlin mustaherukkaviiniä on edelleen, makea jälkiruokaviini. Sopii sellaisenaan juotavaksi esim joulun aikaan glögin sijaan. Sen sijaan Marlin omppuviini oli joskus 70-luvulla hittijuoma, joka kuulemma sopi kaikkien ruokalajien kanssa, en tykännyt siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Marlin mustaherukkaviiniä on edelleen, makea jälkiruokaviini. Sopii sellaisenaan juotavaksi esim joulun aikaan glögin sijaan. Sen sijaan Marlin omppuviini oli joskus 70-luvulla hittijuoma, joka kuulemma sopi kaikkien ruokalajien kanssa, en tykännyt siitä...
Kummatkin spurgujen juomaa, kun olivat halpaa. Sama kuin nykyajan hitiksi noussut Carillo.
Vierailija kirjoitti:
Se kolesterolihömpötys taisi tulla vasta 90-luvulla että kananmuna on epäterveellistä, ennen sanottiin vaan että mennään munalla töihin.
Olin yläasteella 70-luvulla, ja kyllä meidän kotitalouskirjassa jo oli kananmunien yhteydessä kolesterolista. Siinä oli piirretty kuva, jossa vihainen muna tokaisee jotain "Mitä! Mekö muka syyllisiä sydänkuolemiin?!", ja onkohan sitten suolapurkki vai mikä kun rauhoittelee "Rauhoitu. Tutkimukset ovat vasta kesken."
Eli asiasta kyllä silloin jo puhuttiin, mutta kirjamme ei kai uskaltanut ottaa kantaa kumpaankaan suuntaan.
Mene munalla töihin -mainoksen muistan kyllä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Miksi ihmeessä olet sitä mieltä, että ravitseva ruoka ei ole hyvän makuista??
Sinähän tässä olet sitä mieltä, että hedelmät eivät ole hyvää ravintoa. Minä kuitenkin syön, koska maistuvat hyvältä. Ja pidin jo lapsena ja olisin mielelläni syönyt niitä enemmän, mutta olivat niin kalliita ettei saatu enempää. Ja sinä lyttäät että suotta kadehdin hedelmiä varakkaammalta luokkakaverilta, kun ovat niin epäterveellisiä.
Syö ihmeessä hedelmiä, jos haluat. Sinun halusi ei nykyhedelmistä kuitenkaan tee hyvää ravintoa.
Edesmenneen tätini reseptivihkosta löytyy Pitzsa. Siihen tulee pullataikinamainen (ei toisin sokeria) rasvaton taikina runsaalla hiivalla, se levitetään voideltuun uunivuokaan ja täytteeksi laitetaan jauhelihaa ja sipulia, jotka ensin paistetaan pannulla yhdessä (jolloin sipulista tulee vetistä mössöä). Sitten siihen viipaloidaan (paksuja) tomaattiviipaleita ja ripotellaan kevyt kerros juustoraastetta.
Ja tätä me syötiin kasarilla herkkujen herkkuna. Kun olihan nyt pitzsa italialaista ruokaa.
Se paksupohjainen jankki mauttomalla sikanaudalla ja talvisilla tuontitomaateilla ja raastetulla edamilla (halpaa) oli kyllä oikeastaan ihan skeidaa. Ja se uunivuokaan tekeminen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Ehkä sulla on valikoiva muisto? Ruskeaa kastiketta on varmasti jokaisessa peruskoulussa ollut ainakin pariin otteeseen listassa. Jauhelihakastike tehtiin ruskeaan kastikkeeseen ja samoin se lihapullakastike - ja ne olivat sukupolven herkkuruokia kouluruuista. Lisäksi tehtiin samalla idealla jotain vaaleaa kastiketta, jossa siis suurustettiin jauhoja ruskistamatta niitä ensin. Siitä tuli vissiin kalan kastiketta. 😛
Minusta nämä on ihan sukupolvikokemuksia ja vähän säälittää ne ikätoverit, jotka eivät niitä jaa.Joo, siis tottakai muistan nämä koulusta, juuri sen vetisen jauhelihakastikkeen ja lihapullakastikkeen, joka taas oli ihan hyvää. Mutta ei koulussakaan ollut ikinä PELKKÄÄ ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa, joka palstalaisten mukaan on ollut ihan normaalia ruokaa 70-/80 -luvulla ja ilmeisesti osalla on vieläkin. Peruna ja ruskeakastike. Onhan palstalla juttua siitäkin, että jauhelihakastikkeen tekeminen vaatii ruskean kastikkeen tekemisen, ei pysty muuten tekemään. Ei vaadi, eikä myöskään lapsuudenkodissa sellaista tehty. Siis että rasvassa ruskistettiin jauhoja ja lisättiin nestettä.
En muista että edes köksässä olisi tehty kastiketta noin, mutta siinä voin kyllä olla väärässä, oli sen verran vanhanaikainen köksänopettaja että on hyvin saatettu tehdäkin.
Joo, en ole koskaan kuullut että joku söisi pelkkää ruskeaa kastiketta ilman että siinä olisi mitään lihaa tai makkaraa ja minä olen sentään köyhästä kodista.
Ja todellakin jauhelihakastike tehdään ruskeaan kastikkeeseen.
Joo oli meilläkin makkaraa tai jauhelihaa seassa ettei sentään pelkkää ruskeaa kastiketta. Jauhelihakastikkeen voi tietty tehdä tomaattipohjaiseksikin mutta en tiedä mitä tuo tarkoitti tuolla ettei tehty ruskeaa kastiketta. Sehän on yksi niistä peruskastikkeista joita käytetään perinteisesti pitkin ravintolamaailmaa. Muistelen että aikanaan meidän aiti rupesi laiskaksi ja ruskea kastikekin tehtiin kastikepussista mutta tää taisi olla vasta jotain 90-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Miksi ihmeessä olet sitä mieltä, että ravitseva ruoka ei ole hyvän makuista??
Sinähän tässä olet sitä mieltä, että hedelmät eivät ole hyvää ravintoa. Minä kuitenkin syön, koska maistuvat hyvältä. Ja pidin jo lapsena ja olisin mielelläni syönyt niitä enemmän, mutta olivat niin kalliita ettei saatu enempää. Ja sinä lyttäät että suotta kadehdin hedelmiä varakkaammalta luokkakaverilta, kun ovat niin epäterveellisiä.
Syö ihmeessä hedelmiä, jos haluat. Sinun halusi ei nykyhedelmistä kuitenkaan tee hyvää ravintoa.
Tän voi varmaan pistää talteen sitä odottamaan kun 30-vuoden päästä ruvetaan kyselemään 2010-luvun outoja ruokapäähänpinttymiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Miksi ihmeessä olet sitä mieltä, että ravitseva ruoka ei ole hyvän makuista??
Sinähän tässä olet sitä mieltä, että hedelmät eivät ole hyvää ravintoa. Minä kuitenkin syön, koska maistuvat hyvältä. Ja pidin jo lapsena ja olisin mielelläni syönyt niitä enemmän, mutta olivat niin kalliita ettei saatu enempää. Ja sinä lyttäät että suotta kadehdin hedelmiä varakkaammalta luokkakaverilta, kun ovat niin epäterveellisiä.
Syö ihmeessä hedelmiä, jos haluat. Sinun halusi ei nykyhedelmistä kuitenkaan tee hyvää ravintoa.
Tän voi varmaan pistää talteen sitä odottamaan kun 30-vuoden päästä ruvetaan kyselemään 2010-luvun outoja ruokapäähänpinttymiä.
Silloin hedelmät tehdään kemianlaitoksella. Lihaahan jo tehdään.
Joo... tämä sokerikammo on kyllä ehtaa 2010-lukua.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Joo... tämä sokerikammo on kyllä ehtaa 2010-lukua.
Sokeria kannaattaakin välttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kolesterolihömpötys taisi tulla vasta 90-luvulla että kananmuna on epäterveellistä, ennen sanottiin vaan että mennään munalla töihin.
Olin yläasteella 70-luvulla, ja kyllä meidän kotitalouskirjassa jo oli kananmunien yhteydessä kolesterolista. Siinä oli piirretty kuva, jossa vihainen muna tokaisee jotain "Mitä! Mekö muka syyllisiä sydänkuolemiin?!", ja onkohan sitten suolapurkki vai mikä kun rauhoittelee "Rauhoitu. Tutkimukset ovat vasta kesken."
Eli asiasta kyllä silloin jo puhuttiin, mutta kirjamme ei kai uskaltanut ottaa kantaa kumpaankaan suuntaan.
Mene munalla töihin -mainoksen muistan kyllä myös.
Muistan isäpuolen jo 70-80-luvun vaihteessa puhuneen tuosta munien kolesterolista, että jos se sitä aiheuttaisi, niin kanaloiden omistajat olisi sitten niitä suonet tukossa olevia. Eikä näin ole.
Kyllä se oli hyvinkin normaalia että oli pelkkää perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Joskus mukana oli kalapuikkoja tai vaikka paistettua maksalaatikkoa tai jauhelihapihvejä. Hyvin tehty ruskea kastike on kyllä parasta, nam.