Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diabeetikkojen ruokaohjeistuksena oli välttää sokeria. Banaania ei saanut syödä lainkaan, muita hedelmiä puolikkaan kerrallaan.
Pitäisi olla ohjeistuksena vielä tänä päivänäkin, mutta diabetesliitto jopa kehottaa sokerin syöntiin 2tyypin diabeetikkoja.
Ja diabeetikot hyppii riemusta kun oikein luvan kanssa saavat syödä sokeria. Oma järki ei leikkaa.
No eiköhän siihen ole joku syy, että niitä suosituksia on muutettu.
Sokeria on nykyään niin monessa elintarvikkeessa, että elämä menee aika vaikeaksi, jos sitä ei saisi syödä ollenkaan. Fanaatikot on oma lukunsa, mutta suurin osa diabeetikoista on ihan tavallisia ihmisiä jotka tykkäävät herkutella kohtuudella.
Lääketeollisuus sponsoroi diabetesliittoa,sokerilla nostettu sokeriarvo lasketaan lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ehkä oli epäterveellisempää mutta annokset olivat pienempiä, herkut varsinkin. Muistan ikuisesti Fazerin ihanat ohuet suklaalevyt, mahtoivatko olla 100 gramman levyjä?
50 gramman levyjä olivat. Kaipaan niitä, itse asiassa ihan muutama päivä sitten viimeksi ajattelin.
Mikä estää sinua pilkkomasta nykyistä suklaalevyä 50 gramman palasiksi? Sitä suklaalevyä kun ei ole mikään pakko syödä kerralla.
Ihminen syö sen verran ruokaa kuin on tarjolla, se on ihan tutkitusti näin. Eli jos ostat 200 gramman suklaalevyn niin siitä tulee syötyä se 200 grammaa, ei ehkä yhdessä päivässä mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vieläkin noita Mestarikokki-kortteja kaapissa =)
Tuntuu vaan ettei niitä koskaan käytetty. Meillä oli ainakin jatkuvasti samoja ruokia. Jauhelihaa ja perunaa, jauhelihaa ja spagettia, jauhelihaa ja makaronia. Välillä kanaa ja laihaa riisiä, perunamuussia ja lohta. Ja sitten taas jauhelihaa. Kortteja kyllä oli, mutta ehkä niissäkin oli sitten sitä jauhelihaa?
Juu, en ole käyttänyt itsekään noita kortteja varmaan koskaan. Tilasin niitä kun äidilläkin niitä oli, mutta hänen näin niitä joskus jopa selailevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ehkä oli epäterveellisempää mutta annokset olivat pienempiä, herkut varsinkin. Muistan ikuisesti Fazerin ihanat ohuet suklaalevyt, mahtoivatko olla 100 gramman levyjä?
50 gramman levyjä olivat. Kaipaan niitä, itse asiassa ihan muutama päivä sitten viimeksi ajattelin.
Mikä estää sinua pilkkomasta nykyistä suklaalevyä 50 gramman palasiksi? Sitä suklaalevyä kun ei ole mikään pakko syödä kerralla.
Ihminen syö sen verran ruokaa kuin on tarjolla, se on ihan tutkitusti näin. Eli jos ostat 200 gramman suklaalevyn niin siitä tulee syötyä se 200 grammaa, ei ehkä yhdessä päivässä mutta kuitenkin.
Näytäpä se tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ehkä oli epäterveellisempää mutta annokset olivat pienempiä, herkut varsinkin. Muistan ikuisesti Fazerin ihanat ohuet suklaalevyt, mahtoivatko olla 100 gramman levyjä?
50 gramman levyjä olivat. Kaipaan niitä, itse asiassa ihan muutama päivä sitten viimeksi ajattelin.
Mikä estää sinua pilkkomasta nykyistä suklaalevyä 50 gramman palasiksi? Sitä suklaalevyä kun ei ole mikään pakko syödä kerralla.
Ihminen syö sen verran ruokaa kuin on tarjolla, se on ihan tutkitusti näin. Eli jos ostat 200 gramman suklaalevyn niin siitä tulee syötyä se 200 grammaa, ei ehkä yhdessä päivässä mutta kuitenkin.
Näytäpä se tutkimus.
Niin. Kyllä mä ainakin pystyn ottaa vaikka sen 50g levystä ja olla siihen tyytyväinen tai vaikka kourallinen sipsejä. Kannattaa oppia olemaan vähään tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rasva oli kuulemma hyväksi ja sitä mätettiinkin paksu kerros ranskanleivälle, sipuliteemakkaran ja juuston alle .D Mustan kahvin uskottiin auttavan astmakohtaukseen! Muistan myös murot joiden paketissa luki että sisältää ties mitä vitamiineja ja äiti osti onnellisena niitä meille lapsille.
Rasva on edelleenkin hyvää ravintoa, ja tässä en nyt tarkoita margariineja ja rypsiöljyä. Rasva pitää hyvin nälän loitolla ilman että tarvitsee syödä mahansa pyöreäksi, se ei myöskään pöhötä niin kuin monet hiilihydraatit. Hoikkana olen pysynyt koko elämäni, vaikka syönkin rasvaa runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diabeetikkojen ruokaohjeistuksena oli välttää sokeria. Banaania ei saanut syödä lainkaan, muita hedelmiä puolikkaan kerrallaan.
Pitäisi olla ohjeistuksena vielä tänä päivänäkin, mutta diabetesliitto jopa kehottaa sokerin syöntiin 2tyypin diabeetikkoja.
Ja diabeetikot hyppii riemusta kun oikein luvan kanssa saavat syödä sokeria. Oma järki ei leikkaa.
Työkaverini on tuollainen nautiskelija. Ylipainoa on merkittävästi ja on orastavaa diabetestä, mutta silti sokeriherkut maistuvat hyvällä omallatunnolla. Myös alkoholia hän käyttää todella suuria määriä, olen nähnyt ne ostettavat olut- ja viinamäärät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuvitteli että väriaineisiin joita on ruuissa voi kuolla. En saanut syödä mitään missä oli punaista väriainetta.
80-luvun puolivälissä kauppojen pakastealtaat olivat täynnä pakastekanoja. Uunissa niistä ei tullut hyviä, mutta keitettyinä niistä tuli herkkua. Broilerista ei tule lähellekään niin hyvää. Taisipa olla pakasteena valmiiksi keitettyä kanaa neliskanttisissa paketeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ehkä oli epäterveellisempää mutta annokset olivat pienempiä, herkut varsinkin. Muistan ikuisesti Fazerin ihanat ohuet suklaalevyt, mahtoivatko olla 100 gramman levyjä?
50 gramman levyjä olivat. Kaipaan niitä, itse asiassa ihan muutama päivä sitten viimeksi ajattelin.
Mikä estää sinua pilkkomasta nykyistä suklaalevyä 50 gramman palasiksi? Sitä suklaalevyä kun ei ole mikään pakko syödä kerralla.
Ihminen syö sen verran ruokaa kuin on tarjolla, se on ihan tutkitusti näin. Eli jos ostat 200 gramman suklaalevyn niin siitä tulee syötyä se 200 grammaa, ei ehkä yhdessä päivässä mutta kuitenkin.
Valmistin juuri uunilohta noin 600 grammaa ja söin siitä nyt korkeintaan 200 grammaa. Loput riittävät kahdeksi seuraavaksi päiväksi, vaikka se ruoka on tuolla koko ajan saatavilla. Ei minun tarvitse syödä silloin kun ei ole nälkä ja vain siksi, että sitä on olemassa. En aina syö silloinkaan jos olen nälkäinen, sillä vatsan ei pidä olla aina täynnä ruokaa ja oksennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasta, jauheliha, rasvainen juusto ja kerma = hyvää terveellistä kotiruokaa
Hampurilaiset, ranskalaiset ja lihapiirakat = pahaa roskaruokaa
Tietysti nuo kotiruoat eivät olleet uppopaistettuja, mutta suuria määriä rasvaa ja suolaa oli kyllä molemmissa.
Tottahan se oli. Siihen aikaan rasvaisissa teollisissa elintarvikkeissa kuten ranskalaisissa ja lihapiirakoissa oli suuria määriä transrasvaa.
1970-luvulla ei syöty ranskalaisia eikä lihapiirakoita, ja jos syötiin, niin hyvin harvoin. Transrasvat tulivat enemmän elintarviketeollisuuden käyttöön joskus 1990-luvulla, ja sitä ennen vehnärinkelit, korput keksit ym. leivonnaiset olivat voilla leivottuja. Nykyään ne ovat täysin keinotekoisia ja sisältävät vain transrasvoja. 1970- luvulla varsinkaan, eikä -80 -luvullakaan ollut lihavia ihmisiä.
Suomessa saat transrasvoja ulkomailla valmistetuista kekseitä ja leivonnaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se sokerivesi tuttipulossa on ikivanha keksintö. Ollut käytössä jo 1800-luvun lopulla.
Se suklaalevy oli ohut ja eri makuinen kuin nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetä vatsatautiin. En pysty juomaan nykyäänkään.
Mitään muita uskomuksia en muista. Meillä syötiin kaikenlaista. Joka päivä perunaa, ruisleipää, maitoa.
Kaurapuuro aamulla ajateltiin terveelliseksi.
Porkkana oli yleisin "salaattivihannes" ja muutenkin kovassa käytössä.
Hedelmistä etenkin sitrukset.
Paljon tässä muisteltu niitä huonoja puolia. Toisaalta kannattaa muistaa, että vielä 80-luvulla lähikaupassa oli ihan eri lailla palvelua kuin nykyään. Melkein jokaisessa kaupassa oli palveleva tiski, josta sai monia sellaisia raaka-aineita, joita nykyään saa vain isojen kaupunkien kauppahalleista. Liha ostettiin tiskiltä, ei muoviin pakattuna.
Vierailija kirjoitti:
Telkasta tuli niin vähän lastenohjelmia, että me kasarikakarat paineltiin aamusta iltaan ulkona eikä ehditty lihoa
Ennen muuta teillä ei ollut tietokonetta jolla roikkua pelaamassa. Nörtillä isoveljellä ehkä oli, mutta siihen ei saanut koskea eikä sillä saanut mitään kovin kiinnostavaa pelata. Eikä ollut Internet-yhteyttä kotona.
Vanhemmatkaan ei olleet sellaisia ylihuolestujia kuin nykyään, vaan saitte riekkua pihalla keskenänne. Ei roudattu autolla harrastuksiin.
Ei silti, minä olin lihava lapsi 60-luvulla ja lihava teini 70-luvulla ja lihava nuori nainen 80-luvulla. Että oli meitä muutama. Ruoka vain oli niin hyvää.
Kyllä kiivit olivat lappilaisissa kaupoissa jo 70-luvun loppupuolella. Muistan kun ostin niitä K-kaupasta peräti 5 kpl. Kassalla yllätyksenä sitten 3mk/kpl. Oli iso summa 15mk siihen aikaan.
Olin juuri päässyt eka työpaikkani v1977,ja piti hieman herkutella.
Kauko Röyhkä facebook sivuillaan:
Kesällä 1975 Kiwi-hedelmä tuli Suomeen. Olin lappilaisen kaverini Karin kanssa risusavotassa jossakin Pellon kunnan alueella. Teimme töitä vesureilla kovassa helteessä kivikkoisella metsänkaistaleella. Lähistöllä liikkui karhu, löysimme sen jälkiä läheiseltä suolta. Sääskien ja paarmojen takia rupesimme tekemään töitä öisin. Vesurit kalahtelivat kiviin ja niitä piti hioa koko ajan teräväksi. Äitini tuli kesälomalle ja toi mukanaan outoja Kiwi-hedelmiä. Päätin yllättää Karin ja vein kaksi kappaletta mukanani töihin. Kun ruokapaussi koitti joskus aamuyöstä, kun suosta oli noussut usvaa ja pöllö liiteli saalistamassa, otin hedelmät esille. "Mitä?!!" huudahti Kari, "Karvanen pottu!"[/quote]
Miksi jonkun Röyhkän epämääräinen muistelo olisi luotettava? Muutenkin linkkaamasi alatyylinen keskustelu ei ole mikään lähde yhtään mihinkään.
Joku kaupan- ja elintarvikealan tutkija tähän varmasti osaisi vastata. Ainakin meidän hyvinvarusteltuun ruokakauppaan kiivi tuli vasta 80-luvun alussa, samaten grillibroileri. Että vähän epäilen, että jossain Lapissa on ollut kiivejä ennen tätä. Kyllä "innovaatiot" ovat varmasti Etelä-Suomesta lähteneet.
Se ei sinänsä edes ollut pointti, vaan että elintarviketarjonta monipuolistui 80-luvulla olennaisesti ja siksi on vaikea puhua otsikon vuosikymmenistä samassa lauseessa. [/quote]
Vierailija kirjoitti:
Margariini todella tehtiin kissanraadoista ainakin vielä 60-luvulla. Raision tehtaat ja Paasivaara tuomittiin syyllisiksi väärinkäytöksiin. Älkää unohtako tätä:
Kiitos tästä! Olin aina luullut, että kyseessä on urbaanilegenda, mutta sehän olikin totta! Jumankekka mikä stoori.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Margariini todella tehtiin kissanraadoista ainakin vielä 60-luvulla. Raision tehtaat ja Paasivaara tuomittiin syyllisiksi väärinkäytöksiin. Älkää unohtako tätä:
Kiitos tästä! Olin aina luullut, että kyseessä on urbaanilegenda, mutta sehän olikin totta! Jumankekka mikä stoori.
"Totta ja totta".
Mikä estää sinua pilkkomasta nykyistä suklaalevyä 50 gramman palasiksi? Sitä suklaalevyä kun ei ole mikään pakko syödä kerralla.