Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
https://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa…
Kaarlelan "kissanmargariinitehdas"
Rasva on ollut yleinen puheen aihe viimeaikoina voin loputtua karppauksen seurauksena kauppojen hyllyiltä. Viisikymmentä vuotta sitten rasva puhutti myös, aiheuttaen jopa maanlaajuisen skandaalin. Asia liittyi Kaarlelassa sijainneen Ähtävän Muovi Oy:n toimintaan. Tehdasrakennus palvelee olemassaolollaan vielä tänäkin päivänä pohjoisesta maakunnasta saapuvia autoilijoita Kokkolalaisena maamerkkinä.
Ähtävän Muovi Oy aloitti teuraskeittämötoiminnan Kaarlelassa vuonna 1952. Rakennuksessa valmistettiin rasvaa muovin raaka-aineeksi eläinraatoja keittämällä. Tuotanto oli tehokasta, sillä puolimädäntyneitä raatoja ja teurasjätteitä kuljetettiin keittämölle rekka-autolla ”yötä päivää”. Myös lähiseudun asukkaat toivat keittämölle kuolleita eläimiä, joista sai vastineeksi vähän taskurahaa.
Uusi kuvalehti julkaisi jutun vuonna 1961 väittäen, että Kaarlelasta kuljetetaan eläinten raadoista keitettyä rasvaa myös Herttoniemen margariinitehtaalle Etelä-Suomeen. Huhua vahvisti eläinrasvaa kuljettaneen kuorma-auton kuuluminen Paasivaaralle, joka omisti mainitun margariinitehtaan.
Lehdessä oli haastateltu teuraskeittämöllä työskennelleitä henkilöitä. He kertoivat avoimesti kauhutarinoita eläinjätelasteista, joissa kuhisi matoja kuin muurahaispesässä. Eläinjätteiden joukossa oli monenlaista rotua ja sorttia kuten koiria, jäniksiä ja kissoja. Työntekijät olivat omien sanojensa mukaan koko ajan selvillä siitä, että mainituista eläinjätteistä keitettyä rasvaa kuljetettiin Etelä-Suomen margariinitehtaalle. Paasivaaraan yhtiöjohto oli lujasti käskenyt työläisiä olemaan vaiti asiasta, mutta juttu tuli lopulta julki Uuden kuvalehden sivuilla.
Eläinjätteiden keittäminen loppui tähän epäilyttävään julkisuuteen Kaarlelassa, kuten myös Suvikulta nimisen margariinin valmistus Etelä-Suomessa. Samoin loppui Uuden Kuvalehden historia, sillä lehti joutui julkaisemansa jutun johdosta ilmoitusboikottiin. Paasivaaran margariinitehdas ei koskaan myöntänyt julkisesti käyttäneensä teurasjätekeittämön rasvaa margariinin valmistuksessa. Suvikullan mainoksessa kerrottiin seuraavasti: ”Jokainen on oikeutettu vaatimaan margariinilta raikkautta, puhtautta ja tuoreutta. Suvikulta on valmistettu puhtaista ja luonnonraikkaista kasvisrasvoista kuten kookosrasvasta, maapähkinä-, soija- ja rypsiöljystä. Aikaansa seuraava perheenäiti käyttää Suvikulta margariinia!”
Margariinin valmistuksen ympärillä pyörinyttä kohua sulavat mainospuheet eivät lopettaneet. Erään huhun mukaan Suvikulta margariinista olisi löytynyt esimerkiksi hevosenkengän naula. Värikkäiden muistojen rinnalle ovat jääneet elämään myös sanonnat kuten: ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan” ja ”Ennen Paasivaaran rinteillä juoksenteli kissa – Nyt se tulee kotiin Kulta-paketissa”.
Jutun kirjoitti Sanna-Maija Kauppi
Lähteet: Eero Huiman arkisto, Keskipohjanmaan lehtijuttu 8.9.1961 ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali
Tehtaan piipusta noussutta hajua aikalaiset kuvaavat sietämättömäksi ja se leijaili kilometrien päähän rakennuksesta. Kuvan omistaa Sanna-Maija Kauppi.
(julkaistu 15.2.2012)
Ja nämäkö huhut eivät olleet liioiteltuja tai tahallaan paisuteltuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ehkä oli epäterveellisempää mutta annokset olivat pienempiä, herkut varsinkin. Muistan ikuisesti Fazerin ihanat ohuet suklaalevyt, mahtoivatko olla 100 gramman levyjä?
50 gramman levyjä olivat. Kaipaan niitä, itse asiassa ihan muutama päivä sitten viimeksi ajattelin.
Mikä estää sinua pilkkomasta nykyistä suklaalevyä 50 gramman palasiksi? Sitä suklaalevyä kun ei ole mikään pakko syödä kerralla.
Ihminen syö sen verran ruokaa kuin on tarjolla, se on ihan tutkitusti näin. Eli jos ostat 200 gramman suklaalevyn niin siitä tulee syötyä se 200 grammaa, ei ehkä yhdessä päivässä mutta kuitenkin.
Näytäpä se tutkimus.
Niin. Kyllä mä ainakin pystyn ottaa vaikka sen 50g levystä ja olla siihen tyytyväinen tai vaikka kourallinen sipsejä. Kannattaa oppia olemaan vähään tyytyväinen.
Helpompaa on oppia, ettei se itseltä onnistu, ja olla ostamatta kaupasta suklaata sen enempää kuin mitä kerralla syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Ehkä sulla on valikoiva muisto? Ruskeaa kastiketta on varmasti jokaisessa peruskoulussa ollut ainakin pariin otteeseen listassa. Jauhelihakastike tehtiin ruskeaan kastikkeeseen ja samoin se lihapullakastike - ja ne olivat sukupolven herkkuruokia kouluruuista. Lisäksi tehtiin samalla idealla jotain vaaleaa kastiketta, jossa siis suurustettiin jauhoja ruskistamatta niitä ensin. Siitä tuli vissiin kalan kastiketta. 😛
Minusta nämä on ihan sukupolvikokemuksia ja vähän säälittää ne ikätoverit, jotka eivät niitä jaa.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Muistan, kun 80-luvulla tuli hirveä haloo kolesterolista. Voita ei saanut syödä, ei täysmaitoa, ei munia eikä varsinkaan katkarapuja, niissä oli niin paljon kolesterolia, että niihin saattoi jopa kuolla. Broilerin nahkaa ei myöskään saanut syödä, kun siinä oli kolesterolia. Kolesteroli saattoi aiheuttaa kenelle vaan yhtäkkisen sydäninfarktin.
Ratkaisuna tähän oli kasvisrasvatuotteet.
Tätä oikean ravinnon pelkoa kylvetään edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ja nämäkö huhut eivät olleet liioiteltuja tai tahallaan paisuteltuja?
No jos oikeudessa tuli tuomiotkin, niin...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grillibroilereita oli mielestäni jo 70-luvun alussa. Muistan omasta lapsuudesta. Tuotiin samantapaisessa foliovuoratussa pussissa kotiin kuin tänäkin päivänä.
Missä asuitte silloin? Missä kävitte kaupassa, olitteko varakkaita?
Itse en muista grillibroileria noilta vuosilta, mutta en väitä että sitä ei jossakin olisi voinut olla. Ei vain ollut niissä pienissä lähikaupoissa, joita itse käytimme.
En muista oliko edes sanaa "broileri". Keittokirja puhui syöttökananpojista.
Meillä kyllä jotain kanaeläintä syötiin aina toisinaan, mutta en muista oliko se kanaa vai broileria. Itse se valmistettiin ja ostettiin kokonaisena. Ja herkkua se oli, ei mitään arkipäiväistä. (Nythän sitä saa halvemmalla kuin leipää.) Usein pistettiin savipataan pohjalle perunaviipaleita ja lintu siihen päälle ja koko komeus kansineen uuniin, ja rasva mehevöitti perunat ihanasti.
En ole varma 70-luvun alusta mutta ainakin jossain välissä 70-lukua ostarin lähigrilliltä (näitä oli enemmän ennen mäkkäreitä ja vastaavia) sai mm. kananpoikaa grillattuna, samoin kuin lihiksiä ja vastaavia tuotteita.
Grillit on tosiaan näistä muisteloista unohtuneet! Kun ei ollut nykyajan pikaruokaloita, oli grillejä! Nämä jäi itselleni lapsuudessa vieraiksi, mutta sieltä sai nakkeja, makkaroita ja hampurilaisia ainakin. Ja hampurilaista ananaksella tai munalla!
Kakkahattutäti kirjoitti:
Muistan, kun 80-luvulla tuli hirveä haloo kolesterolista. Voita ei saanut syödä, ei täysmaitoa, ei munia eikä varsinkaan katkarapuja, niissä oli niin paljon kolesterolia, että niihin saattoi jopa kuolla. Broilerin nahkaa ei myöskään saanut syödä, kun siinä oli kolesterolia. Kolesteroli saattoi aiheuttaa kenelle vaan yhtäkkisen sydäninfarktin.
Ratkaisuna tähän oli kasvisrasvatuotteet.
70-luvun ravintokäsityksiin mennäkseni: Asuin Joensuussa Pohjois-Karjala -projektin alkuvuosina. Kaikki valistus ei ihan heti mennyt perille. Paikallislehden yleisönosastossa joku täti-ihminen päivitteli, miksi kalakukot uunista ottamisen jälkeen on tapana voidella sianläskillä, sehän on ihan kauheaa, siitä menee verisuonet tukkoon. Paljon terveellisempäähän olisi, jos tuohonkin tarkoitukseen käytettäisiin kunnon voita. Itse kihisin paremmintietämisen kiukussa, että eikö tuokaan emäntä vielä ymmärrä, että voissahan sitä kovaa rasvaa on paljon enemmän kuin sianihrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Muistan, kun 80-luvulla tuli hirveä haloo kolesterolista. Voita ei saanut syödä, ei täysmaitoa, ei munia eikä varsinkaan katkarapuja, niissä oli niin paljon kolesterolia, että niihin saattoi jopa kuolla. Broilerin nahkaa ei myöskään saanut syödä, kun siinä oli kolesterolia. Kolesteroli saattoi aiheuttaa kenelle vaan yhtäkkisen sydäninfarktin.
Ratkaisuna tähän oli kasvisrasvatuotteet.70-luvun ravintokäsityksiin mennäkseni: Asuin Joensuussa Pohjois-Karjala -projektin alkuvuosina. Kaikki valistus ei ihan heti mennyt perille. Paikallislehden yleisönosastossa joku täti-ihminen päivitteli, miksi kalakukot uunista ottamisen jälkeen on tapana voidella sianläskillä, sehän on ihan kauheaa, siitä menee verisuonet tukkoon. Paljon terveellisempäähän olisi, jos tuohonkin tarkoitukseen käytettäisiin kunnon voita. Itse kihisin paremmintietämisen kiukussa, että eikö tuokaan emäntä vielä ymmärrä, että voissahan sitä kovaa rasvaa on paljon enemmän kuin sianihrassa.
Mitäs vikaa on kovassa rasvassa ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grillibroilereita oli mielestäni jo 70-luvun alussa. Muistan omasta lapsuudesta. Tuotiin samantapaisessa foliovuoratussa pussissa kotiin kuin tänäkin päivänä.
Missä asuitte silloin? Missä kävitte kaupassa, olitteko varakkaita?
Itse en muista grillibroileria noilta vuosilta, mutta en väitä että sitä ei jossakin olisi voinut olla. Ei vain ollut niissä pienissä lähikaupoissa, joita itse käytimme.
En muista oliko edes sanaa "broileri". Keittokirja puhui syöttökananpojista.
Meillä kyllä jotain kanaeläintä syötiin aina toisinaan, mutta en muista oliko se kanaa vai broileria. Itse se valmistettiin ja ostettiin kokonaisena. Ja herkkua se oli, ei mitään arkipäiväistä. (Nythän sitä saa halvemmalla kuin leipää.) Usein pistettiin savipataan pohjalle perunaviipaleita ja lintu siihen päälle ja koko komeus kansineen uuniin, ja rasva mehevöitti perunat ihanasti.
En ole varma 70-luvun alusta mutta ainakin jossain välissä 70-lukua ostarin lähigrilliltä (näitä oli enemmän ennen mäkkäreitä ja vastaavia) sai mm. kananpoikaa grillattuna, samoin kuin lihiksiä ja vastaavia tuotteita.
Okei, lienet asunut isommassa kaupungissa sitten. Meillä pikkukaupungissa ei ollut ostareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Muistan, kun 80-luvulla tuli hirveä haloo kolesterolista. Voita ei saanut syödä, ei täysmaitoa, ei munia eikä varsinkaan katkarapuja, niissä oli niin paljon kolesterolia, että niihin saattoi jopa kuolla. Broilerin nahkaa ei myöskään saanut syödä, kun siinä oli kolesterolia. Kolesteroli saattoi aiheuttaa kenelle vaan yhtäkkisen sydäninfarktin.
Ratkaisuna tähän oli kasvisrasvatuotteet.70-luvun ravintokäsityksiin mennäkseni: Asuin Joensuussa Pohjois-Karjala -projektin alkuvuosina. Kaikki valistus ei ihan heti mennyt perille. Paikallislehden yleisönosastossa joku täti-ihminen päivitteli, miksi kalakukot uunista ottamisen jälkeen on tapana voidella sianläskillä, sehän on ihan kauheaa, siitä menee verisuonet tukkoon. Paljon terveellisempäähän olisi, jos tuohonkin tarkoitukseen käytettäisiin kunnon voita. Itse kihisin paremmintietämisen kiukussa, että eikö tuokaan emäntä vielä ymmärrä, että voissahan sitä kovaa rasvaa on paljon enemmän kuin sianihrassa.
Mitäs vikaa on kovassa rasvassa ja miksi?
Ihmiset tuntuu muistavan asioita avainsanoittain. Eli kovat rasvat, hiilarit, gluteeni, protskut jne. ja jostain muotivirtauksista riippuu onko nuo just tänään positiivisia vai negatiivisia.
Totuus löytyy yleensä jostain välimaastosta mutta sellaiset ihmiset jotka luonteenomaisesti maksimoi/minimoi joka asian saadakseen maksimihyödyn ei voi yksinkertaisesti ymmärtää tuollaista kun asteikossa ei ole kuin kaksi asentoa, täysillä tai kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Muistan, kun 80-luvulla tuli hirveä haloo kolesterolista. Voita ei saanut syödä, ei täysmaitoa, ei munia eikä varsinkaan katkarapuja, niissä oli niin paljon kolesterolia, että niihin saattoi jopa kuolla. Broilerin nahkaa ei myöskään saanut syödä, kun siinä oli kolesterolia. Kolesteroli saattoi aiheuttaa kenelle vaan yhtäkkisen sydäninfarktin.
Ratkaisuna tähän oli kasvisrasvatuotteet.70-luvun ravintokäsityksiin mennäkseni: Asuin Joensuussa Pohjois-Karjala -projektin alkuvuosina. Kaikki valistus ei ihan heti mennyt perille. Paikallislehden yleisönosastossa joku täti-ihminen päivitteli, miksi kalakukot uunista ottamisen jälkeen on tapana voidella sianläskillä, sehän on ihan kauheaa, siitä menee verisuonet tukkoon. Paljon terveellisempäähän olisi, jos tuohonkin tarkoitukseen käytettäisiin kunnon voita. Itse kihisin paremmintietämisen kiukussa, että eikö tuokaan emäntä vielä ymmärrä, että voissahan sitä kovaa rasvaa on paljon enemmän kuin sianihrassa.
Mitäs vikaa on kovassa rasvassa ja miksi?
Noin silloin opetettiin. En minä väitä että se totta on.
Minusta ei ole tarkoituksenmukaista käyttää tätä keskustelua rasvasodan juupas-eipäs -väittelyyn. Pointti ovat tuon ajan uskomukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa…
Kaarlelan "kissanmargariinitehdas"
Rasva on ollut yleinen puheen aihe viimeaikoina voin loputtua karppauksen seurauksena kauppojen hyllyiltä. Viisikymmentä vuotta sitten rasva puhutti myös, aiheuttaen jopa maanlaajuisen skandaalin. Asia liittyi Kaarlelassa sijainneen Ähtävän Muovi Oy:n toimintaan. Tehdasrakennus palvelee olemassaolollaan vielä tänäkin päivänä pohjoisesta maakunnasta saapuvia autoilijoita Kokkolalaisena maamerkkinä.
Ähtävän Muovi Oy aloitti teuraskeittämötoiminnan Kaarlelassa vuonna 1952. Rakennuksessa valmistettiin rasvaa muovin raaka-aineeksi eläinraatoja keittämällä. Tuotanto oli tehokasta, sillä puolimädäntyneitä raatoja ja teurasjätteitä kuljetettiin keittämölle rekka-autolla ”yötä päivää”. Myös lähiseudun asukkaat toivat keittämölle kuolleita eläimiä, joista sai vastineeksi vähän taskurahaa.
Uusi kuvalehti julkaisi jutun vuonna 1961 väittäen, että Kaarlelasta kuljetetaan eläinten raadoista keitettyä rasvaa myös Herttoniemen margariinitehtaalle Etelä-Suomeen. Huhua vahvisti eläinrasvaa kuljettaneen kuorma-auton kuuluminen Paasivaaralle, joka omisti mainitun margariinitehtaan.
Lehdessä oli haastateltu teuraskeittämöllä työskennelleitä henkilöitä. He kertoivat avoimesti kauhutarinoita eläinjätelasteista, joissa kuhisi matoja kuin muurahaispesässä. Eläinjätteiden joukossa oli monenlaista rotua ja sorttia kuten koiria, jäniksiä ja kissoja. Työntekijät olivat omien sanojensa mukaan koko ajan selvillä siitä, että mainituista eläinjätteistä keitettyä rasvaa kuljetettiin Etelä-Suomen margariinitehtaalle. Paasivaaraan yhtiöjohto oli lujasti käskenyt työläisiä olemaan vaiti asiasta, mutta juttu tuli lopulta julki Uuden kuvalehden sivuilla.
Eläinjätteiden keittäminen loppui tähän epäilyttävään julkisuuteen Kaarlelassa, kuten myös Suvikulta nimisen margariinin valmistus Etelä-Suomessa. Samoin loppui Uuden Kuvalehden historia, sillä lehti joutui julkaisemansa jutun johdosta ilmoitusboikottiin. Paasivaaran margariinitehdas ei koskaan myöntänyt julkisesti käyttäneensä teurasjätekeittämön rasvaa margariinin valmistuksessa. Suvikullan mainoksessa kerrottiin seuraavasti: ”Jokainen on oikeutettu vaatimaan margariinilta raikkautta, puhtautta ja tuoreutta. Suvikulta on valmistettu puhtaista ja luonnonraikkaista kasvisrasvoista kuten kookosrasvasta, maapähkinä-, soija- ja rypsiöljystä. Aikaansa seuraava perheenäiti käyttää Suvikulta margariinia!”
Margariinin valmistuksen ympärillä pyörinyttä kohua sulavat mainospuheet eivät lopettaneet. Erään huhun mukaan Suvikulta margariinista olisi löytynyt esimerkiksi hevosenkengän naula. Värikkäiden muistojen rinnalle ovat jääneet elämään myös sanonnat kuten: ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan” ja ”Ennen Paasivaaran rinteillä juoksenteli kissa – Nyt se tulee kotiin Kulta-paketissa”.
Jutun kirjoitti Sanna-Maija Kauppi
Lähteet: Eero Huiman arkisto, Keskipohjanmaan lehtijuttu 8.9.1961 ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali
Tehtaan piipusta noussutta hajua aikalaiset kuvaavat sietämättömäksi ja se leijaili kilometrien päähän rakennuksesta. Kuvan omistaa Sanna-Maija Kauppi.
(julkaistu 15.2.2012)
Ja nämäkö huhut eivät olleet liioiteltuja tai tahallaan paisuteltuja?
Tuo tapahtui 60-luvulla. Se että asiasta vaahdotaan margariinin kohdalla vielä 2020-luvulla (3kk päässä) on sitä paisuttelua. Elintarvikevalvonta on muuttunut 60-luvun jälkeen aika roimasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Jauheliha pilaantuu herkemmin, lisäksi sinne voidaan jauhaa sekaan monenlaatuista lihaa + joskus rasvaakin jota ei kokolihana myytäisi.
Sen sijaan kokolihalla ja siitä lihakimpaleesta myllyssä jauhetulla jauhelihalla ei tietenkään ole mitään terveellisyyseroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken piti olla mahdollisimman rasvatonta ja pitkälle prosessoitu margariini oli terveellisempää kuin oikea voi. 80-luvulla joka paikassa syötettiin meille muksuille oranssiin rasiaan pakattua Voileviä, joka oli aivan helvetin pahaa.
Hyi hitto mikä muisto tulikaan mieleen tuosta! Ala-asteella saatiin keittiöltä aina välipalaksi näkkileipää ja Voileviä. Aivan hirveän makuista tosiaan tuo levite. Tämä makumuisto on jostain vuosien 86-92 nurkilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Ehkä sulla on valikoiva muisto? Ruskeaa kastiketta on varmasti jokaisessa peruskoulussa ollut ainakin pariin otteeseen listassa. Jauhelihakastike tehtiin ruskeaan kastikkeeseen ja samoin se lihapullakastike - ja ne olivat sukupolven herkkuruokia kouluruuista. Lisäksi tehtiin samalla idealla jotain vaaleaa kastiketta, jossa siis suurustettiin jauhoja ruskistamatta niitä ensin. Siitä tuli vissiin kalan kastiketta. 😛
Minusta nämä on ihan sukupolvikokemuksia ja vähän säälittää ne ikätoverit, jotka eivät niitä jaa.
Joo, siis tottakai muistan nämä koulusta, juuri sen vetisen jauhelihakastikkeen ja lihapullakastikkeen, joka taas oli ihan hyvää. Mutta ei koulussakaan ollut ikinä PELKKÄÄ ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa, joka palstalaisten mukaan on ollut ihan normaalia ruokaa 70-/80 -luvulla ja ilmeisesti osalla on vieläkin. Peruna ja ruskeakastike. Onhan palstalla juttua siitäkin, että jauhelihakastikkeen tekeminen vaatii ruskean kastikkeen tekemisen, ei pysty muuten tekemään. Ei vaadi, eikä myöskään lapsuudenkodissa sellaista tehty. Siis että rasvassa ruskistettiin jauhoja ja lisättiin nestettä.
En muista että edes köksässä olisi tehty kastiketta noin, mutta siinä voin kyllä olla väärässä, oli sen verran vanhanaikainen köksänopettaja että on hyvin saatettu tehdäkin.
Valio palkkasi Ben Johnsonin maitomainokseen. Myöhemmin selvisi, että on se Ben muutakin vetänyt kuin maitoa.
Valitettavasti minun on pakko syödä kerralla kaikki suklaa mitä ostan. Turha kuvitella, että voisin ostaa jonkun 170 gramman levyn (vai minkä kokoisia nykyään ovatkaan) ja että osa jäisi säästöön.
Jos suklaata ei ole kotona, minun ei ole mikään pakko saada sitä, voin olla monta viikkoa ilman. Mutta jos on, se on syötävä kaikki.
Sori OT, mutta halusin vastata.