Varallisuuden merkitys kumppania etsiessä

Vierailija kirjoitti:

Raha on kyllä tosi kummallinen asia, kun näitä lukee. Olen se, joka erosi varakkaasta miehestä huomattavasti vähävaraisemman takia.

Menee meillä sillä lailla ihan kivasti, että kun lapseton pariskunta ollaan, niin menoja on aika vähän. Kaupassa käydään kerran, pari viikossa, viiniä ostetaan joskus viikonlopuksi, matkoilla käydään kerran vuodessa. Rahaa jää tällä tavalla säästöön, seuraava iso menoerä tulee olemaan keittiöremontti, joka yritetään suunnitella niin hyvin, että hutimaksuja ei kamalasti tulisi. Merkkivaatteita ja vastaavia ei kumpikaan ole ikinä arvostanut, minä en silloinkaan, kun niiden osteleminen olisi ollut helppoa.

On meillä kavereita, joilla on vähemmän rahaa, koska keskituloinen lapsiperhe ei paljon hanki, jos haluaa lapsille vaikka harrastuksia. Heidän kanssaan pidetään nyyttäreitä, mökkiviikonloppuja, jne. Ei mitään ongelmaa.

Yksi kaveri on, joka puhuu aina sijoituksistaan ja omaisuuksistaan, mutta ikinä hänellä ei ole rahaa oikein mihinkään, koska rahansa ovat kiinni niissä sijoituksissa ja omaisuuksissa. Meillä päin on sanonta, että onhan se niin, että ei se auta, vaikka on ison talon poika, jos rahaa ei ole.

En käsitä tätä ajatusta, että kamalinta mitä tapahtuisi, olisi se, että toinen ei maksa kaikesta puolia. Ei me maksettu puolia aina etenkään sillä ekalla kierroksella, kun ei ollut oikein rahaa kummallakaan. Se maksoi, joka oli rahaa saanut keikkaduunista tms. Nytkin jompi kumpi maksaa matkan, siis se, kenellä sattuu olemaan vähän enemmän tilillä. Ei sitä jäädä miettimään, että sinäkö vai minäkö maksoi.

Omat rahat on pidetty ihan sillä, että ei tartte turhaan raportoida mihin meni 200 e tässä kuussa, kuten tulisi tehtyä, jos yhteisestä ottaisi.

No sä varmaan saitkin ihan hyvän pesämunan erotessasi siitä varakkaasta, hän siinä taisi köyhtyä niin nyt voi sitten patsastella muka omilla rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin ei ollut, kunnes seurustelin hetken aikaa pienituloisen naisen kanssa. Jokainen pienikin asia (esimerkiksi ihan kahvilla käynti) puntaroitiin tarkkaan ja ei edes kelvannut vaikka sanoi, että maksan kyllä. Ja sama puntarointi liittyi ihan kaikkeen. Ja koska ajatusmaailmat olivat niin kaukana toisistaan, oli parempi jatkaa omiin suuntiin.

Mutta miten olisi ollut, jos olisit sitten maksanut kaikki nuo pikkuasiat,  kahvilla käynnit ja muut? Valittaisitko nyt, että kamalaa elättää toista ja ikinä enää?

Silloin kun rahaa on, on todella vaikeaa ymmärtää elämää, jossa todellakin on pakko puntaroida joka kahvilla käynti erikseen, ellei halua elää yli varojensa. 

Mä taas kunnioitan ihmistä, joka ei halua tuhlailla asioihin, joihin ei ole varaa, mutta ei myös halua maksattaa niitä toisella. Ymmärrän, että pidemmässä suhteessa tuosta joustetaan, siis että voi antaa toisen joskus maksaa, mutta se on kuten muutkin jutut, yhdessä sovittavaa ja pisemmän jutun juurta. 

Epäilen myös, että tämä nainen on saattanut olla heitä, jotka suunnittelivat pidemmälle kuin just tän päivän lattet. Oletko varma, että hän edelleen on varaton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha on kyllä tosi kummallinen asia, kun näitä lukee. Olen se, joka erosi varakkaasta miehestä huomattavasti vähävaraisemman takia.

Menee meillä sillä lailla ihan kivasti, että kun lapseton pariskunta ollaan, niin menoja on aika vähän. Kaupassa käydään kerran, pari viikossa, viiniä ostetaan joskus viikonlopuksi, matkoilla käydään kerran vuodessa. Rahaa jää tällä tavalla säästöön, seuraava iso menoerä tulee olemaan keittiöremontti, joka yritetään suunnitella niin hyvin, että hutimaksuja ei kamalasti tulisi. Merkkivaatteita ja vastaavia ei kumpikaan ole ikinä arvostanut, minä en silloinkaan, kun niiden osteleminen olisi ollut helppoa.

On meillä kavereita, joilla on vähemmän rahaa, koska keskituloinen lapsiperhe ei paljon hanki, jos haluaa lapsille vaikka harrastuksia. Heidän kanssaan pidetään nyyttäreitä, mökkiviikonloppuja, jne. Ei mitään ongelmaa.

Yksi kaveri on, joka puhuu aina sijoituksistaan ja omaisuuksistaan, mutta ikinä hänellä ei ole rahaa oikein mihinkään, koska rahansa ovat kiinni niissä sijoituksissa ja omaisuuksissa. Meillä päin on sanonta, että onhan se niin, että ei se auta, vaikka on ison talon poika, jos rahaa ei ole.

En käsitä tätä ajatusta, että kamalinta mitä tapahtuisi, olisi se, että toinen ei maksa kaikesta puolia. Ei me maksettu puolia aina etenkään sillä ekalla kierroksella, kun ei ollut oikein rahaa kummallakaan. Se maksoi, joka oli rahaa saanut keikkaduunista tms. Nytkin jompi kumpi maksaa matkan, siis se, kenellä sattuu olemaan vähän enemmän tilillä. Ei sitä jäädä miettimään, että sinäkö vai minäkö maksoi.

Omat rahat on pidetty ihan sillä, että ei tartte turhaan raportoida mihin meni 200 e tässä kuussa, kuten tulisi tehtyä, jos yhteisestä ottaisi.

No sä varmaan saitkin ihan hyvän pesämunan erotessasi siitä varakkaasta, hän siinä taisi köyhtyä niin nyt voi sitten patsastella muka omilla rahoilla.

Mitä, et taida niitä piirejä paljon tuntea. Kyllä meillä tietysti avioehto oli ja vaikka hän ei olisi sitä halunnutkaan, minä halusin. Viimeinen asia maailmassa mitä olisin tahtonut eron hetkellä olisi ollut joku raha-asioiden penkominen. Lähteminen ei todellakaan olisi ollut niin yksinkertaista, kuin halusin sen olevan.

Siinä on kyllä hyvä pointti muuten, miksi se avioehto tuli tehtyä, nykyisen kanssa ei ole. Kai sitten alitajuisesti koko ajan tiesin, että ei tästä mitään lopulta tule. 

Varallisuus ja hyvä työ toki plussaa.Mutta olin treffeillä tyypin kanssa joka jaksoi jauhota veneestään ja Töölön kämpästä koko illan,kehu sihä kehu tätä......Illan lopuksi totesin että inhoan vettä js lmen omakotitaloihminen...ei jatkoon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä että av:lla melkein kaikki on hyvätuloisia ja omaisuuttakin löytyy 😂

Millä perusteella? Tässä viestiketjussa on nyt 223 viestiä. Kuinka moni on muka varakas? Tuonko perusteella melkein kaikki ovat av:llä hyvätuloisia? Eikö sinulla ole yhtään suhteellisuudentajua?

Eikä se, että tienaa mediaanipalkan ja omistaa talon, auton ja kesämökin vielä tee kenestäkään hyvätuloista. Tietenkin se voi siltä tuntua, jos oma arki koostuu Kelan lappujen täyttämisestä, mutta suurin osa suomalaisista kyllä kykenee tuohon edellämainittuun ja odottavat kumppaniltaan vähintään samaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin ei ollut, kunnes seurustelin hetken aikaa pienituloisen naisen kanssa. Jokainen pienikin asia (esimerkiksi ihan kahvilla käynti) puntaroitiin tarkkaan ja ei edes kelvannut vaikka sanoi, että maksan kyllä. Ja sama puntarointi liittyi ihan kaikkeen. Ja koska ajatusmaailmat olivat niin kaukana toisistaan, oli parempi jatkaa omiin suuntiin.

Siis ylipäätään raha on yksi yleisimpiä riidanaiheita, joten minäkin haluan minimoida siihen liittyvät hankaukset. Eikä kyse ole suoranaisesti siitä, että rahaa pitää olla yhtälainen määrä vaan etenkin siitä, miten siihen suhtaudutaan. Onko liian pihi, liian hulttio, rahaa ei tule, sitä menee liikaa jne. Minun toivelistalla on ihminen, joka on tasapainossa rahan ja rahankäytön kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin ei ollut, kunnes seurustelin hetken aikaa pienituloisen naisen kanssa. Jokainen pienikin asia (esimerkiksi ihan kahvilla käynti) puntaroitiin tarkkaan ja ei edes kelvannut vaikka sanoi, että maksan kyllä. Ja sama puntarointi liittyi ihan kaikkeen. Ja koska ajatusmaailmat olivat niin kaukana toisistaan, oli parempi jatkaa omiin suuntiin.

Siis ylipäätään raha on yksi yleisimpiä riidanaiheita, joten minäkin haluan minimoida siihen liittyvät hankaukset. Eikä kyse ole suoranaisesti siitä, että rahaa pitää olla yhtälainen määrä vaan etenkin siitä, miten siihen suhtaudutaan. Onko liian pihi, liian hulttio, rahaa ei tule, sitä menee liikaa jne. Minun toivelistalla on ihminen, joka on tasapainossa rahan ja rahankäytön kanssa. 

Minusta juuri sellainen ihminen, joka puntaroi kahville lähtöä varojensa puittensa elämättä toisen rahoilla, on tasapainossa rahan ja rahankäytön suhteen.

Harvassa kun ovat sitten ne ihmiset, jotka ihan oikeasti, iloisesti ja hampaita kiristelemättä maksavat sen vähävaraisen lattet. Siinä tulee helposti tehtyä semmoista velkaa, jota ei olekaan helppo tai edes mahdollista maksaa takaisin, niin viisaampi puntaroida omia varojaan vaan.

54 viestiä eli 19,2% topikin kaikista viesteistä on poistettu. Eikö olisi jo aika saada palstalle oikeat modet, jotka päättävät milloin viesti poistuu? Eikä siten, että kuka tahansa hiekkapimpp! voi poistattaa viestejä ilmiantonapilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin ei ollut, kunnes seurustelin hetken aikaa pienituloisen naisen kanssa. Jokainen pienikin asia (esimerkiksi ihan kahvilla käynti) puntaroitiin tarkkaan ja ei edes kelvannut vaikka sanoi, että maksan kyllä. Ja sama puntarointi liittyi ihan kaikkeen. Ja koska ajatusmaailmat olivat niin kaukana toisistaan, oli parempi jatkaa omiin suuntiin.

Siis ylipäätään raha on yksi yleisimpiä riidanaiheita, joten minäkin haluan minimoida siihen liittyvät hankaukset. Eikä kyse ole suoranaisesti siitä, että rahaa pitää olla yhtälainen määrä vaan etenkin siitä, miten siihen suhtaudutaan. Onko liian pihi, liian hulttio, rahaa ei tule, sitä menee liikaa jne. Minun toivelistalla on ihminen, joka on tasapainossa rahan ja rahankäytön kanssa. 

Minusta juuri sellainen ihminen, joka puntaroi kahville lähtöä varojensa puittensa elämättä toisen rahoilla, on tasapainossa rahan ja rahankäytön suhteen.

Harvassa kun ovat sitten ne ihmiset, jotka ihan oikeasti, iloisesti ja hampaita kiristelemättä maksavat sen vähävaraisen lattet. Siinä tulee helposti tehtyä semmoista velkaa, jota ei olekaan helppo tai edes mahdollista maksaa takaisin, niin viisaampi puntaroida omia varojaan vaan.

Mina olen kylla tuommoinen ihminen. Pyysin miehen asumaan luokseni, vaikka tiesin, etta hanen taloudellinen panostuksensa tulee olemaan tyyliin 100 euroa kuussa. Kaiken muun maksan mina, myos hanen vaatteensa ja muut tarpeelliset. Ja tietysti jos haluan matkustaa tai menna ulos syomaan niin maksan myos miehen osan. Ei tarvitse miettia kumpi maksaa, kun on selvaa etta mina maksan koska mies ei voi.

Se onnellisuus ja rakkauden tunne mita hanelta saan on rahaan verrattuna tuhatkertaisesti arvokkaampaa. Sitapaitsi han osallistuu suhteeseemme muuten kuin rahallisesti pitamalla kampan siistina, laittamalla ruokaa, pesemalla pyykit ym. Mun mielesta tammoinen panostus on ihan yhta arvokasta kuin raha.

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Tuo on koettu. Minulla oli pienituloinen, melkein tuloton mies. Asuimme minun asunnossani, ja ostin ruuat ja maksoin laskut. Maksoin autokoulun ja lainasin rahat autoon. Mitä enemmän koitin tehdä hänen eteensä, sitä passiivisemmaksi ja aggressiivisemmaksi hän muuttui. Lopulta tilanne kävi mahdottomaksi ja erosimme.

Alunperin ajattelin, että minulle olisi ok, vaikka mies olisi lasten kanssa kotona ja minä töissä. Tämä oli vain minun ajatusfantasiaani.

Tämä ei ilmeisesti oikein sovi miehen luonnolle. Ihmisellä on niin pitkät perinteet siitä, että nainen on kotona hoitamassa lapsia ja kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Tuo on koettu. Minulla oli pienituloinen, melkein tuloton mies. Asuimme minun asunnossani, ja ostin ruuat ja maksoin laskut. Maksoin autokoulun ja lainasin rahat autoon. Mitä enemmän koitin tehdä hänen eteensä, sitä passiivisemmaksi ja aggressiivisemmaksi hän muuttui. Lopulta tilanne kävi mahdottomaksi ja erosimme.

Alunperin ajattelin, että minulle olisi ok, vaikka mies olisi lasten kanssa kotona ja minä töissä. Tämä oli vain minun ajatusfantasiaani.

Tämä ei ilmeisesti oikein sovi miehen luonnolle. Ihmisellä on niin pitkät perinteet siitä, että nainen on kotona hoitamassa lapsia ja kotia.

Lisään vielä, että se ei riittänyt, että minä tein paljon ja hän vähän. Mies alkoi estää työssäkäyntiäni ja torperoida muutenkin hyvin järjestettyä elämääni. Ikäänkuin testasi, paljonko painetta kestän. Siinä kävi sitten niin, ettö lopulta olimme molemmat kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Tuo on koettu. Minulla oli pienituloinen, melkein tuloton mies. Asuimme minun asunnossani, ja ostin ruuat ja maksoin laskut. Maksoin autokoulun ja lainasin rahat autoon. Mitä enemmän koitin tehdä hänen eteensä, sitä passiivisemmaksi ja aggressiivisemmaksi hän muuttui. Lopulta tilanne kävi mahdottomaksi ja erosimme.

Alunperin ajattelin, että minulle olisi ok, vaikka mies olisi lasten kanssa kotona ja minä töissä. Tämä oli vain minun ajatusfantasiaani.

Tämä ei ilmeisesti oikein sovi miehen luonnolle. Ihmisellä on niin pitkät perinteet siitä, että nainen on kotona hoitamassa lapsia ja kotia.

Pienten lasten äidit ovat stressaantuneita työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, miehet taas passivoituvat, jos ovat liikaa kotona lapsia hoitamassa.

Se on geeneissä.

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Meilla on taysin painvastoin. Elatan miesta kaytannossa 100%, mies tekee kotona ja puutarhassa kaiken. Siis oikeasti kaiken. Mun ei ole pakko tehda mitaan muuta kuin kayda toissa. (Toki joskus teen jotain, ja varsinkin viikonloppuisin enemman, jolloin yleensa myos laitan ruokaa koska rakastan ruuanlaittoa ja leipomista. <3 Mutta siis tama ei ole mitenkaan "vaatimus" tai jotain, jota minulta odotettaisiin.)

Ehka mun mies on sitten niin miehekas etta tuommoiset pikkujutut kuin kotihommat ei hanta vahemman miehekkaaksi itseaan saa tuntemaan. ;) 

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Miksi miehen pitäisi tehdä enemmän, jos mies on tyytyväinen sekaisempaankin kämppään? Jos nainen on se joka haluaa puhtaamman ja vähemmän sekaisen kämpän, niin eikö ole ihan kohtuullista että nainen sen kämpän sitten myös pitää siistinä? Miksi miehen pitäisi pitää, jos miehelle kelpaa sekaisempikin kämppä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Miksi miehen pitäisi tehdä enemmän, jos mies on tyytyväinen sekaisempaankin kämppään? Jos nainen on se joka haluaa puhtaamman ja vähemmän sekaisen kämpän, niin eikö ole ihan kohtuullista että nainen sen kämpän sitten myös pitää siistinä? Miksi miehen pitäisi pitää, jos miehelle kelpaa sekaisempikin kämppä?

Tammoiset jutut jokainen jarkeva ihminen tajuaa "synkronisoida" jo ennen yhteenmuuttoa. Etta jos toinen on tottunut elamaan rottien ja leivanmurujen keskella pizzalaatikoista rakennetussa majassa olkkarin lattialla, ja toinen tottunut imuroimaan jopa piha-alueen laatat ja nurmikon, niin on selvaa etta jonkinlaisia kompromisseja on tehtava ja konsensus yhteisten alueiden siisteydesta on muodostettava. Ne on kuitenkin yhteisia tiloja. 

Samalla voi olla hyva keskustella mita kumpikin ymmartaa "siivouksella" ja mita kaikkea siihen sisaltyy standardina, esim. viikkosiivouksen yhteydessa. Meilla viikkosiivous on imurointi, moppaus, mattojen puistelu, polyjen pyyhkiminen ja vessan pesu + lakanoiden ja pyyhkeiden vaihto, jollekin toiselle se voi olla vaan imurointi. 

Ei ole naisen varallisuudella, tulotasolla ja työstatuksella mitään väliä. En ole niin ahne ja pinnallinen, että tuollaisilla asioilla mulle mitään merkitystä.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Miksi miehen pitäisi tehdä enemmän, jos mies on tyytyväinen sekaisempaankin kämppään? Jos nainen on se joka haluaa puhtaamman ja vähemmän sekaisen kämpän, niin eikö ole ihan kohtuullista että nainen sen kämpän sitten myös pitää siistinä? Miksi miehen pitäisi pitää, jos miehelle kelpaa sekaisempikin kämppä?

Tammoiset jutut jokainen jarkeva ihminen tajuaa "synkronisoida" jo ennen yhteenmuuttoa. Etta jos toinen on tottunut elamaan rottien ja leivanmurujen keskella pizzalaatikoista rakennetussa majassa olkkarin lattialla, ja toinen tottunut imuroimaan jopa piha-alueen laatat ja nurmikon, niin on selvaa etta jonkinlaisia kompromisseja on tehtava ja konsensus yhteisten alueiden siisteydesta on muodostettava. Ne on kuitenkin yhteisia tiloja. 

Samalla voi olla hyva keskustella mita kumpikin ymmartaa "siivouksella" ja mita kaikkea siihen sisaltyy standardina, esim. viikkosiivouksen yhteydessa. Meilla viikkosiivous on imurointi, moppaus, mattojen puistelu, polyjen pyyhkiminen ja vessan pesu + lakanoiden ja pyyhkeiden vaihto, jollekin toiselle se voi olla vaan imurointi. 

Miksi muka? Jos toiselle kelpaa sekainen kämppä, mutta toinen haluaa siistimmän kämpän, niin onhan se kohtuullista, että nimenomaan sen siistimmän kämpän haluava myös pitää kämpän siistinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Miksi miehen pitäisi tehdä enemmän, jos mies on tyytyväinen sekaisempaankin kämppään? Jos nainen on se joka haluaa puhtaamman ja vähemmän sekaisen kämpän, niin eikö ole ihan kohtuullista että nainen sen kämpän sitten myös pitää siistinä? Miksi miehen pitäisi pitää, jos miehelle kelpaa sekaisempikin kämppä?

Mies on hyvä ja hankkii oman kämpän.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu seikka muuten on, että mitä enemmän nainen tienaa verrattuna mieheen, sitä vähemmän mies tekee kotitöitä. Eli päinvastoin kuin naisilla menee. Jos mies elöttää naista, nainen yleensä tekee enemmän kotitöitä. Mies tekee vähemmön kotitöitä, jos nainen elättää häntä.

Tämä on ällistyttävää, mutta useassa tutkimuksessa todettua. Selitys on siinä, että mies kokee naiselättäjän vsrassa olemisen epämiehekkääksi ja alkaa korostaa valtaansa parisuhteessa jättämällä kotitöitä tekemättä. Eräänlaista naisen alistamista, jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi.

Miksi miehen pitäisi tehdä enemmän, jos mies on tyytyväinen sekaisempaankin kämppään? Jos nainen on se joka haluaa puhtaamman ja vähemmän sekaisen kämpän, niin eikö ole ihan kohtuullista että nainen sen kämpän sitten myös pitää siistinä? Miksi miehen pitäisi pitää, jos miehelle kelpaa sekaisempikin kämppä?

Tammoiset jutut jokainen jarkeva ihminen tajuaa "synkronisoida" jo ennen yhteenmuuttoa. Etta jos toinen on tottunut elamaan rottien ja leivanmurujen keskella pizzalaatikoista rakennetussa majassa olkkarin lattialla, ja toinen tottunut imuroimaan jopa piha-alueen laatat ja nurmikon, niin on selvaa etta jonkinlaisia kompromisseja on tehtava ja konsensus yhteisten alueiden siisteydesta on muodostettava. Ne on kuitenkin yhteisia tiloja. 

Samalla voi olla hyva keskustella mita kumpikin ymmartaa "siivouksella" ja mita kaikkea siihen sisaltyy standardina, esim. viikkosiivouksen yhteydessa. Meilla viikkosiivous on imurointi, moppaus, mattojen puistelu, polyjen pyyhkiminen ja vessan pesu + lakanoiden ja pyyhkeiden vaihto, jollekin toiselle se voi olla vaan imurointi. 

Miksi muka? Jos toiselle kelpaa sekainen kämppä, mutta toinen haluaa siistimmän kämpän, niin onhan se kohtuullista, että nimenomaan sen siistimmän kämpän haluava myös pitää kämpän siistinä.

Siksi, että kämpässä asuu kaksi. Silloin kahden on oltava tyytyväisiä tilanteeseen. Silloin molemmat joustaa: toinen siivoaa vähän enemmän  kuin haluaisi ja toinen tyytyy vähän sekaisempaan kämppään kuin haluaisi.

Näin siis normaalit ihmiset, susta en tiedä.