Voi helvetti mikä meteli, "äidin tuhkat" hukassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Joku lusikallinen tuhkaa ei todellakaan voi merkitä niin paljoa, että siitä pitäisi meteli nostaa.

Itse olen muuten sanonut miehelleni ja muutamalle ystävälleni, että kun olen kuollut, niin voi minusta ottaa vaikka silmätkin päästä, jos joku taho niitä tarvitsee. Siinä vaiheessa en tee niillä enää mitään. Tuhkaus on tietenkin selvä, mutta mitään hautaa en tarvitse, sillä en ole siellä haudassa. En todellakaan halua mitään hautakiveä yhtään minnekään niin, että sitä pitäisi jonkun hoitaa ja rahaa laittaa.

Eli jos joku muu on suunnitellut hautaavansa omisensa uurnan, JA TÄMÄ ON MYÖS OLLUT VAINAJAN TAHTO, niin koska sinä haluat hukata läheisesi tuhkat, voit hmetellä, kun joku toinen ei halua?

Onko tyhmempää kuultu.

Jokainen voi haudata vaikka laatikkollisen paskaa jos sillä tulee hyvä mieli.

Tässä tarkoitetaan, että miksi yliopistolta ei lähetetty lapiollista tuhkaa vaikka saunan pesästä.

Olisi kaheli ollut tyytyväinen.

Enpä tiedä, olisivatko voineet kuulepas typerys tehdä niin. Ota laeista ensin selvää, ennen kuin alat lässyyttää.

Kuka sen tietää onko tuhka äidistä, naapurin mummosta vai talonmiehen saunanpesästä.

Oletko vähän tyhmä, pässi, ei sitä voi haudata, jos tuhkaa ei ole sulle LUOVUTETTU.

Tarkennan! Kuka sen tietää onko minulle luovutettu tuhka äidistä, naapurin mummosta vai talonmiehen saunanpesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään kinasteluketjua ei olisi, jos alle keskiälyiset olisi steriloitu.

Ketään ei voida haudata ilman hautauslupaa. Tuhkat on haudattava/siroteltava jakamattomina yhteen, viranomaisille ilmoitettuun paikkaan. Näinollen kertaalleen muistolehtoon siroteltua ei voi uudelleen haudata uurnassa toisaalle. Vain arkkuhautaus mahdollistaa vainajan siirron.

Mutta: mikään ei estä pitämästä äidille muistotilaisuutta ja laskemasta kukkia haluttuun paikkaan, tai kaiverruttamasta tämän nimeä sukuhautakiveen. Äiti varmasti ymmärtäisi sählingin, sillä kuilleet eivät ole pikkumaisia.

Näinhän se on. Aika tympeää vähätellä tuolla viimeisellä kappaleella kuitenkin omaisten tuoretta järkytystä ja surua. Mene siis vielä vähän kasvamaan.

Jos viimeinen lause ei tuntunut mukavalta, niin miten mukavalle kuvittelet viimesen kappaleesi tuntuvan, jos lukijana olisi tuo tytär?

En vähättele kenenkään surua. On vain fakta, että kaikilla ei ole, mitä haudata. Ja silloin tietyt seremoniat voivat helpottaa surussa.

Ikävää, jos käsitit tämän vähättelyksi. Viestinnässä voi virhe tapahtua myös vastaanottajan päässä.

Vähätteletpähän. TÄSSÄ KEISSISSÄ OLI, MITÄ HAUDATA. Sinun selittelysi siis kuuluu aivan jonnekin muuhun ketjuun. Minä en väärin ymmärtänyt mitään, vaan sinä, joka et pysy ketjun aiheessa.

Eipä ollut, kun ne oli jo siroteltu. Ota nyt ne Ketipinorisi.

Niin, mutta se olikin VÄÄRYYDEN SEURAUSTA. Ei sen, etti ollut mitään, mitä haudata!

Vahinkoja sattuu. Niitä pyydetään anteeksi. Ja on melko psykoottista sivullisen nyt perustaa haukkumaketju tyhjän elämänsä sisällöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään ymmärrä tätä palvontapaikan tarvetta (hauta ja kivi), mutta ymmärrän kyllä omaisten surun ja järkytyksen. Enhän toki narsisti ole kuten ketjun aloittaja.

Ei kai sitä helposti ymmärräkään, jos ei ole kohdalle osunut. En minäkään ymmärtänyt vielä päivää ennen äidin kuolemaa, mutta sen jälkeen tuli muutaman vuoden ajanjakso, jolloin sillä todellakin oli merkitystä. Nyt taas ei enää niinkään, kun tapahtuneesta on kulunut aikaa.

Hautasin äitini viisi ja puoli vuotta sitten. En ole käynyt haudalla, johon on matkaa 300 km. Muistan äitiäni joka ikinen päivä siellä missä olen.

Itselleni en halua kivistä matkalaukkua enkä arkkuhautaa, vaan olen lapsilleni kertonut, että haluan tuhkani siroteltavaksi kansallispuistoon ilman uskonnollisia seremonioita.

Joten ei, en yhäkään tunne tarvetta taapertaa pyhiinvaellukselle äitini haudalle. Äidin muisto on sydämessäni, ei sen kiven alla. Se alla on laatikossa mätänevä ruumis.

En minäkään käy vanhempieni haudalla, joka on yli 2000 km:n päässä, mutta kyllä olisi tullut äärettömän paha mieli, jos en olisi voinut haudata heitä heidän toiveidensa mukaan ja siihen päälle olisin saanut vielä huonoa kohtelua ja asiakaspalvelua. Varmasti asia olisi painannut mieltä pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Joku lusikallinen tuhkaa ei todellakaan voi merkitä niin paljoa, että siitä pitäisi meteli nostaa.

Itse olen muuten sanonut miehelleni ja muutamalle ystävälleni, että kun olen kuollut, niin voi minusta ottaa vaikka silmätkin päästä, jos joku taho niitä tarvitsee. Siinä vaiheessa en tee niillä enää mitään. Tuhkaus on tietenkin selvä, mutta mitään hautaa en tarvitse, sillä en ole siellä haudassa. En todellakaan halua mitään hautakiveä yhtään minnekään niin, että sitä pitäisi jonkun hoitaa ja rahaa laittaa.

Eli jos joku muu on suunnitellut hautaavansa omisensa uurnan, JA TÄMÄ ON MYÖS OLLUT VAINAJAN TAHTO, niin koska sinä haluat hukata läheisesi tuhkat, voit hmetellä, kun joku toinen ei halua?

Onko tyhmempää kuultu.

Jokainen voi haudata vaikka laatikkollisen paskaa jos sillä tulee hyvä mieli.

Tässä tarkoitetaan, että miksi yliopistolta ei lähetetty lapiollista tuhkaa vaikka saunan pesästä.

Olisi kaheli ollut tyytyväinen.

Enpä tiedä, olisivatko voineet kuulepas typerys tehdä niin. Ota laeista ensin selvää, ennen kuin alat lässyyttää.

Kuka sen tietää onko tuhka äidistä, naapurin mummosta vai talonmiehen saunanpesästä.

Oletko vähän tyhmä, pässi, ei sitä voi haudata, jos tuhkaa ei ole sulle LUOVUTETTU.

Tarkennan! Kuka sen tietää onko minulle luovutettu tuhka äidistä, naapurin mummosta vai talonmiehen saunanpesästä.

Eitiedäkään, siinä riittää se, että on todistettu, että ne on luovutettu sinulle. Uutisen tyttärelle ei ollut luovutettu mitään. Ja oletan, ettei sellainen olisi mahdollistakaan. Siis edes feikkinä. Ja silti aivan SAMA VÄÄRYYS SIINÄ KUITENKIN OLISI TAPAHTUNUT.

Vierailija kirjoitti:

Vahinkoja sattuu. Niitä pyydetään anteeksi. Ja on melko psykoottista sivullisen nyt perustaa haukkumaketju tyhjän elämänsä sisällöksi.

Niin mutta tuolta tyttäreltähän ei ollutpyydetty anteeksi. Pitää pyytää siten, että saa anteeksi, niin, että osoittaa, että haluaa toisen antavan anteeksi. Jos haluaa auttaa toista oman virheensä tälle aiheuttamassa pahassa olossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään ymmärrä tätä palvontapaikan tarvetta (hauta ja kivi), mutta ymmärrän kyllä omaisten surun ja järkytyksen. Enhän toki narsisti ole kuten ketjun aloittaja.

Ei kai sitä helposti ymmärräkään, jos ei ole kohdalle osunut. En minäkään ymmärtänyt vielä päivää ennen äidin kuolemaa, mutta sen jälkeen tuli muutaman vuoden ajanjakso, jolloin sillä todellakin oli merkitystä. Nyt taas ei enää niinkään, kun tapahtuneesta on kulunut aikaa.

Hautasin äitini viisi ja puoli vuotta sitten. En ole käynyt haudalla, johon on matkaa 300 km. Muistan äitiäni joka ikinen päivä siellä missä olen.

Itselleni en halua kivistä matkalaukkua enkä arkkuhautaa, vaan olen lapsilleni kertonut, että haluan tuhkani siroteltavaksi kansallispuistoon ilman uskonnollisia seremonioita.

Joten ei, en yhäkään tunne tarvetta taapertaa pyhiinvaellukselle äitini haudalle. Äidin muisto on sydämessäni, ei sen kiven alla. Se alla on laatikossa mätänevä ruumis.

Juuri näin minäkin olen ilmoittanut. Eli meni voi hyötykäyttöä, jos niistä on jotain hyödynnettävissä ja lopuille voi tehdä mitä silloin parhaaksi katsotaan. Olen ollut hautausmaalla töissä kuusi kesää teininä ja jos silloin ilmoitin asian läheisilleni. Tähän asiaan en ole vieläkään halunnut muutoksia, vaikka tuosta päätöksestä on jo yli 30 vuotta.

En väheksy kenenkään surua, mutta jossakin aisoissa senkin pitäisi pysyä.

Vierailija kirjoitti:

Vahinkoja sattuu. Niitä pyydetään anteeksi. Ja on melko psykoottista sivullisen nyt perustaa haukkumaketju tyhjän elämänsä sisällöksi.

Et sinä siinä anteeksipyynnöllä selviä. Sinä katsot, että se, jota kohtaan olet tehnyt väärin YMMÄRTÄÄ, että haluat saada anteeksi. Näin ei ollut tehty tytärtä kohtaan LAISINKAAN. Plus että anteeksipyyntö ei korjaa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään ymmärrä tätä palvontapaikan tarvetta (hauta ja kivi), mutta ymmärrän kyllä omaisten surun ja järkytyksen. Enhän toki narsisti ole kuten ketjun aloittaja.

Ei kai sitä helposti ymmärräkään, jos ei ole kohdalle osunut. En minäkään ymmärtänyt vielä päivää ennen äidin kuolemaa, mutta sen jälkeen tuli muutaman vuoden ajanjakso, jolloin sillä todellakin oli merkitystä. Nyt taas ei enää niinkään, kun tapahtuneesta on kulunut aikaa.

Hautasin äitini viisi ja puoli vuotta sitten. En ole käynyt haudalla, johon on matkaa 300 km. Muistan äitiäni joka ikinen päivä siellä missä olen.

Itselleni en halua kivistä matkalaukkua enkä arkkuhautaa, vaan olen lapsilleni kertonut, että haluan tuhkani siroteltavaksi kansallispuistoon ilman uskonnollisia seremonioita.

Joten ei, en yhäkään tunne tarvetta taapertaa pyhiinvaellukselle äitini haudalle. Äidin muisto on sydämessäni, ei sen kiven alla. Se alla on laatikossa mätänevä ruumis.

Samaa mieltä. Olen myös haudannut sekä isäni, että äitini ja haudalle on  satoja kilometrejä. 

Jos käyn paikkakunnalla, jossa hauta on, saatan poiketa siellä, mutta se paikka ei merkitse juuri mitään. 

Mutta lähes joka päivän muistelen isääni ja äitiäni. Muistelen heitä sellaisena, kun he olivat eläessään, en nyt heitä kuolleena siellä hautakiven alla.

Vanhempani kulkevat mukanani muistoissani, eivät he ole siellä hautausmaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään ymmärrä tätä palvontapaikan tarvetta (hauta ja kivi), mutta ymmärrän kyllä omaisten surun ja järkytyksen. Enhän toki narsisti ole kuten ketjun aloittaja.

Ei kai sitä helposti ymmärräkään, jos ei ole kohdalle osunut. En minäkään ymmärtänyt vielä päivää ennen äidin kuolemaa, mutta sen jälkeen tuli muutaman vuoden ajanjakso, jolloin sillä todellakin oli merkitystä. Nyt taas ei enää niinkään, kun tapahtuneesta on kulunut aikaa.

Hautasin äitini viisi ja puoli vuotta sitten. En ole käynyt haudalla, johon on matkaa 300 km. Muistan äitiäni joka ikinen päivä siellä missä olen.

Itselleni en halua kivistä matkalaukkua enkä arkkuhautaa, vaan olen lapsilleni kertonut, että haluan tuhkani siroteltavaksi kansallispuistoon ilman uskonnollisia seremonioita.

Joten ei, en yhäkään tunne tarvetta taapertaa pyhiinvaellukselle äitini haudalle. Äidin muisto on sydämessäni, ei sen kiven alla. Se alla on laatikossa mätänevä ruumis.

Samaa mieltä. Olen myös haudannut sekä isäni, että äitini ja haudalle on  satoja kilometrejä. 

Jos käyn paikkakunnalla, jossa hauta on, saatan poiketa siellä, mutta se paikka ei merkitse juuri mitään. 

Mutta lähes joka päivän muistelen isääni ja äitiäni. Muistelen heitä sellaisena, kun he olivat eläessään, en nyt heitä kuolleena siellä hautakiven alla.

Vanhempani kulkevat mukanani muistoissani, eivät he ole siellä hautausmaalla.

Eri asia, että olet saanut itse päättää asiasta tai toteuttaa vanhempiesi tahdon hautaustavasta. Lisäksi sinua ei muutenkaan kusetettu tai väärinkohdeltu asiassa. Niin mikä olisikaan ongelmana tässä sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahinkoja sattuu. Niitä pyydetään anteeksi. Ja on melko psykoottista sivullisen nyt perustaa haukkumaketju tyhjän elämänsä sisällöksi.

Niin mutta tuolta tyttäreltähän ei ollutpyydetty anteeksi. Pitää pyytää siten, että saa anteeksi, niin, että osoittaa, että haluaa toisen antavan anteeksi. Jos haluaa auttaa toista oman virheensä tälle aiheuttamassa pahassa olossa.

Mitäs tytär oli viivytellyt asioiden hoitamisen kanssa? Vain itseään voi syyttää, jos hän ei ollut ajoissa asiaa alkanut hoitamaan ja ottanut selvää miten kaikki menee. Oma vika.

Tottakai taho olisi voinut sanoa muodon vuoksi anteeksi ja ties vaikka olisi sanonutkin, mutta tytär ei vain sitä viitsinyt mainita ettei hyvä jutun juuri olisi mennyt vikaan. Meillä on tässä kuultuna vain hänen selityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahinkoja sattuu. Niitä pyydetään anteeksi. Ja on melko psykoottista sivullisen nyt perustaa haukkumaketju tyhjän elämänsä sisällöksi.

Et sinä siinä anteeksipyynnöllä selviä. Sinä katsot, että se, jota kohtaan olet tehnyt väärin YMMÄRTÄÄ, että haluat saada anteeksi. Näin ei ollut tehty tytärtä kohtaan LAISINKAAN. Plus että anteeksipyyntö ei korjaa yhtään mitään.

Oletko siis ollut puhelussa läsnä?

Jutusta suoraan kopioitu: "Siskosten äidin ruumis oli toimitettu laitokselle noin kaksi vuotta sitten."

Kaksi vuotta?!? Ruumis oli ollut laitoksella KAKSI VUOTTA ennen kuin tyttäret olivat sitä alkaneet funtsimaan.

Hei haloo taas, ei typyköille ole ollut kovin kiire äiteensä kanssa...

Olen varmistanut, että minun jämien käsittelystä ei tarvitse riidellä.

Palaa nätisti budhalaistemppelissä ja yksikään farangi ei ole tilaisuuteen kutsuttu.

Mies 51 Nakhon Ratchasima Thailand

Vierailija kirjoitti:

Jutusta suoraan kopioitu: "Siskosten äidin ruumis oli toimitettu laitokselle noin kaksi vuotta sitten."

Kaksi vuotta?!? Ruumis oli ollut laitoksella KAKSI VUOTTA ennen kuin tyttäret olivat sitä alkaneet funtsimaan.

Hei haloo taas, ei typyköille ole ollut kovin kiire äiteensä kanssa...

Heillehän oli sanottu, että siihen voi mennä jopa kaksi vuotta. He olivat vain kilti odottaneet yliopiston yhteydenottoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän omaisten surun, mutta en sitä että vastapuolella oltiin niin puusilmäisiä ettei tosiaan tajuttu vähin äänin hommata lapiollista tuhkaa vaikka lääkintävahtimestarin saunan pesästä.

Kaikki olisivat voittaneet. Toivottavasti tämä nyt käydään läpi kun toimintaohjeita jatkoa varten päivitetään.

Tarkoitatko todella, että valehtelu olisi oikein? Esitätkö sitä yleiseksikin toimintamalliksi viranomaisille?

Vierailija kirjoitti:

Jutusta suoraan kopioitu: "Siskosten äidin ruumis oli toimitettu laitokselle noin kaksi vuotta sitten."

Kaksi vuotta?!? Ruumis oli ollut laitoksella KAKSI VUOTTA ennen kuin tyttäret olivat sitä alkaneet funtsimaan.

Hei haloo taas, ei typyköille ole ollut kovin kiire äiteensä kanssa...

Lukee myös:

"Siskoksille sanottiin, että ruumis voi olla laitoksen käytössä 1–2 vuotta. Kun kaksi vuotta alkoi tulla täyteen, he alkoivat miettiä, kuinka kauan asiassa oikein menee."

Aika järkyttävää huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Ja sitten vielä se työntekijän kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Joku lusikallinen tuhkaa ei todellakaan voi merkitä niin paljoa, että siitä pitäisi meteli nostaa.

Itse olen muuten sanonut miehelleni ja muutamalle ystävälleni, että kun olen kuollut, niin voi minusta ottaa vaikka silmätkin päästä, jos joku taho niitä tarvitsee. Siinä vaiheessa en tee niillä enää mitään. Tuhkaus on tietenkin selvä, mutta mitään hautaa en tarvitse, sillä en ole siellä haudassa. En todellakaan halua mitään hautakiveä yhtään minnekään niin, että sitä pitäisi jonkun hoitaa ja rahaa laittaa.

Eli jos joku muu on suunnitellut hautaavansa omisensa uurnan, JA TÄMÄ ON MYÖS OLLUT VAINAJAN TAHTO, niin koska sinä haluat hukata läheisesi tuhkat, voit hmetellä, kun joku toinen ei halua?

Onko tyhmempää kuultu.

Oikeasti, mitä väliä asialla on? Kuollut mikä kuollut, ne saamarin nimet voi raaputtaa kiveen ilman, että paikassa on muustakaan kyseisen tyypin tuhkaa. Mikä asiassa oli oikeasti ongelma?

Jos olen oikein ymmärtänyt, joissakin paikoissa on hautausmaalla "seinä" johon saa laatan, jossa vainajan nimi ja ehkä syntymä- ja kuolinaika. Tuhkat sirotellaan esim seinän takana olevaan metsikköön tai minne haluaa. Tuollaista sanotaan kai muistolehdoksi. 

Juu, mutta tällaista tämä vainaja ei ollut halunnut.

Tiesiköhän tämä äiti, että ruumiit, jotka on luovutettu lääketieteelle, tuhkataan? 

Mutta kai ne tuhkatkin voi haudata normaaliin hautasmaahan? Vai voiko?

Vain yksi sukulainen tuhkattu ja hänen tuhkansa on muualla kuin hautausmaalla.

Voi vtun idi ootti,lue edes se uutinen, jos kommentoit. Siis TIESI, ja halusi tulla haudatuksi tiettyyn paikkaan. Nyt se ei onnistu, koska vainajan tuhkat on jo siroteltu muualle.

Ainoa "idi-oo-tti" tässä keskustelussa taidat olla sinä itse?  Hirveätä riehumista.

Luin jutun jo eilen, eikä siinä sanottu mitään, että äiti tiesi, että hänet tuhkataan. 

Muutenkin luulen, että harvaa meistä ihmisistä enää vainajana kiinnostaa, mihin se ruumis joutuu. Joku voi toivoa, että haudataan sinne tai tänne, mutta sekin lähinnä lienee omaisten takia, niin ei heidän tarvitse miettiä asiaa.

Ei se ihminen oikeasti enää kuitenkaan ole olemassa sitten kun hän on kuollut. Jäljelle jää pelkkä kuori. 

Joten ei siellä haudassa ole kuin maatuvaa ainesta ja joskus se on sitten multaa. 

Luulen että olet melko nuori ja ”kaukana kuolemasta”.

Minulla on useampi vanhempi sukulainen, jotka ovat minulle (ja varmaan siis muillekin sukulaisille) puhuneet, että ” minut tulee sitten haudata synnyinkirkkoni hautuumaalle”/”ensimmäisen mieheni viereen”/”EI ainakaan samaan hautaan kuin mieheni kun siinä on myös mun hirveä anoppi” . Myös mieheni setä on neuvotellut valmiiksi, että hän hoitaa nyt isovanhempien hautaa ja hänet sitten myös siihen haudataan (vaikka vaimo on tuolla lähikirkon hautuumaalla) jne.

Sinällään - artikkelin äiti on haudattu kauniiseen paikkaan - eli tuhkat siunattu Turun hautausmaan muistolehtoon. Häntä ei ole vain kipattu roskikseen tai ojan pohjalle. Omaisille toki paikka on kauempana ja ’vieras’ - mutta kyllä nuo tutkimukäytössä olleiden viimeiset muruset haudataan hautarauhaan ihan kauniisti. Varmaan suurin järkytys lapsilla on se, etteivät he päässeet osallistumaan hautajaisiin ja tuo ilmeisesti omituinen ja loukkaava viestintä puhelimessa.

Olisi niin mielenkiintoista tietää, minkä jankutuksen ja jänkkäyksen perään tuo virkailija on todennut, ettei hän nyt itsearvoista äidin tuhkaksi muuttua (voin kuvitella että jossain tilanteessa itse kullakin olisi kiusaus niin sanoa ”mitä sinä nyt oikein haluat minun tekevän???”

Mutta pääasia siis kuitenkin on, että äiti on kristillisesti haudattu (ripoteltu) sinne muistolehtoon! Hänellä on jo hautapaikka. Valitettavan usein läheistemme hautapaikat ovat liian kaukana fyysisillä vierailuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin mielipahan. Itselleni on ainakin tärkeää, että pääsen käymään isäni haudalla.

Mitä haudalla käyminen tähän kuuluu.

On kai joka ihmiselle yksi lysti mitä maanalle on haudan kohdalle laitettu.

Jos sen jonkun mielestä pitää olla tuhkaa sitä saa vaikka nuotionpohjasta.

Se pitää olla nimenomaan sen oman, rakkaan ihmisen jäännökset tai tuhkaa, hei haloo. Jos itse oletkin tunnevammainen psykopaatti, niin koita ymmärtää, että ajattelet poikkeavasti muista eroten.

Sitä sen omaa tuhkaa ei oikein saa vaikka krematoriossa tehtäisiin. 2/3 edellisiä sekatuhkia ja loput kirstua.rhkäpä prukalollinen on omaa. Loput omaisesti menee seuraaville asiakkaille.

Missasit nyt hiukan tämän puheena olevan tapauksen pointin.

Mielestäni tuo viesti osui ihan ytimeen. Se on ihan sama onko tuhka mitä vaan, tai toki jos vainajalla on kultahampaita tai muuta arvokasta sisuksissaan, niin sitten varmaan omaiset haluavat sen, mutta muuten jollakin tuhkalla ei ole mitään merkitystä oikeasti.

Ei osunut. Ymmärsin uutisen niin, ettei kyseinen äiti voi nyt saada hautapaikkaa, koska uurnaan ja hautaan ei ole laittaa nimenomaan hänen jäänteitään. On totaalista pointin missaamista alkaa saivarrella siitä, minkä verran polttohautauksen tuhkasta on vainajaa. Suorastaan törkeää.

Juuri näin. Äiti ei saanut omaa leposijaansa suvun haudassa, eikä hänen nimeään voi juridisesti laittaa enää hautakiveen.

On paljon ihmisiä, jotka haluavat vaalia suvun perinteitä ja olla yksi osa sukupolvien ketjussa ja heillä on siihen yhtälailla oikeus, ihan samalla tavalla, kuin niillä joita hautapaikka ei merkitse mitåån