Voi helvetti mikä meteli, "äidin tuhkat" hukassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Joku lusikallinen tuhkaa ei todellakaan voi merkitä niin paljoa, että siitä pitäisi meteli nostaa.

Itse olen muuten sanonut miehelleni ja muutamalle ystävälleni, että kun olen kuollut, niin voi minusta ottaa vaikka silmätkin päästä, jos joku taho niitä tarvitsee. Siinä vaiheessa en tee niillä enää mitään. Tuhkaus on tietenkin selvä, mutta mitään hautaa en tarvitse, sillä en ole siellä haudassa. En todellakaan halua mitään hautakiveä yhtään minnekään niin, että sitä pitäisi jonkun hoitaa ja rahaa laittaa.

Eli jos joku muu on suunnitellut hautaavansa omisensa uurnan, JA TÄMÄ ON MYÖS OLLUT VAINAJAN TAHTO, niin koska sinä haluat hukata läheisesi tuhkat, voit hmetellä, kun joku toinen ei halua?

Onko tyhmempää kuultu.

Oikeasti, mitä väliä asialla on? Kuollut mikä kuollut, ne saamarin nimet voi raaputtaa kiveen ilman, että paikassa on muustakaan kyseisen tyypin tuhkaa. Mikä asiassa oli oikeasti ongelma?

Jos olen oikein ymmärtänyt, joissakin paikoissa on hautausmaalla "seinä" johon saa laatan, jossa vainajan nimi ja ehkä syntymä- ja kuolinaika. Tuhkat sirotellaan esim seinän takana olevaan metsikköön tai minne haluaa. Tuollaista sanotaan kai muistolehdoksi. 

Juu, mutta tällaista tämä vainaja ei ollut halunnut.

Tiesiköhän tämä äiti, että ruumiit, jotka on luovutettu lääketieteelle, tuhkataan? 

Mutta kai ne tuhkatkin voi haudata normaaliin hautasmaahan? Vai voiko?

Vain yksi sukulainen tuhkattu ja hänen tuhkansa on muualla kuin hautausmaalla.

Voi vtun idi ootti,lue edes se uutinen, jos kommentoit. Siis TIESI, ja halusi tulla haudatuksi tiettyyn paikkaan. Nyt se ei onnistu, koska vainajan tuhkat on jo siroteltu muualle.

Ainoa "idi-oo-tti" tässä keskustelussa taidat olla sinä itse?  Hirveätä riehumista.

Luin jutun jo eilen, eikä siinä sanottu mitään, että äiti tiesi, että hänet tuhkataan. 

Muutenkin luulen, että harvaa meistä ihmisistä enää vainajana kiinnostaa, mihin se ruumis joutuu. Joku voi toivoa, että haudataan sinne tai tänne, mutta sekin lähinnä lienee omaisten takia, niin ei heidän tarvitse miettiä asiaa.

Ei se ihminen oikeasti enää kuitenkaan ole olemassa sitten kun hän on kuollut. Jäljelle jää pelkkä kuori. 

Joten ei siellä haudassa ole kuin maatuvaa ainesta ja joskus se on sitten multaa. 

Hautaa sä vain omaisesi vaikka kompostiin, eikö niin?

Ja voisitko samalla tajuta, että siihen kommentointioikeutesi rajoittuukin? Jos et siis halua vähätellä toisten tunteita ja kokemuksia,

Miksi haluat palvoa kuollutta tai kuolleen hautaa? Jäikö sinulla joku asia kesken kuolleen kanssa, etkö saanut sanottua hänelle sitä viimeistä sanaa ja hän meni mokoma kuolemaan? Kuollut mikä kuollut ja se sitten siitä tyypistä aina ja ikuisesti. Voit toki yrittää ottaa häneen yhteyttä vaikka jonkun meedion välityksellä, jos haluat, mutta kannattaisi jutella silloin kun toinen on vielä elossa. Tuskin toinen on ärsyttääkseen kuollut, tai ehkäpä onkin, mutta se on jo eri juttu. Kuollut ei kuitenkaan tarvitse mitään palvontaa enää ja hän ei tarvitse myöskään mitään sen enempiä juhlia, koska ei voi niihin itse osallistua.

Myöskään joku nimi kivessä tai laatassa ei tee kuollutta onnelliseksi. Hän on kuollut. Jos on pakko, niin voit haudata jonkun raadolle kuuluneen esineen vaikka pihaasi ja tehdä siihen muistoalttari, jossa käyt nyyhkimässä häntä.

V*ttu, että tällaisilla taunoilla menee uutisten pointti aivan täysin ohi. Uutisarvo koski vainajan ja sitä kautta hänen omaistensa väärinkohtelua, ei vain tiettyjä tuhkia tai hautapaikkaa sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletteko te idi ootit tosiaan, että voisin marssia seurakuntaan ja sanoa, että mulla ois tässä uurnassa äitini tuhkat, ja haluaisin nyt sen sukuhautaamme? Eiköhän siinä vaadita jonkinlainen katkeamaton ketju uurnan saamiseksi hautaan. Tiedän, että tuhkat voi polttamisen jälkeen toki vaihtaa, mutta ainakin on jonkinlainen todistus tuhkaamisesta varmaan olemassa. Tällä tyttärellä ei ollut.

Tuhkat hukannut taho olisi varmasti saanut hankittua todistuksen tuhkaamisesta, sehän oli tehty asianmukaisesti - tuhkat vain oli hukattu.

Sitten vain mitä tahansa tuhkaa uurnaan, todistus perään ja taputus olalle. Käsi sydämelle, näin tämä olisi pitänyt hoitaa ettei kenellekään tule paha mieli.

”Totuus on kuin terävä veitsi, pitää tietää milloin ja miten sitä pitää käyttää”.

Juu, mutta koska vainaja oli jo haudattu, niin häntä ei voida haudata uudelleen! Mikä tässäon NÄIN vaikeaa ymmärtää? Hautaa ei voida siirtää, jos tuhkat on siroteltu. Ta-ju-at-ko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään kinasteluketjua ei olisi, jos alle keskiälyiset olisi steriloitu.

Ketään ei voida haudata ilman hautauslupaa. Tuhkat on haudattava/siroteltava jakamattomina yhteen, viranomaisille ilmoitettuun paikkaan. Näinollen kertaalleen muistolehtoon siroteltua ei voi uudelleen haudata uurnassa toisaalle. Vain arkkuhautaus mahdollistaa vainajan siirron.

Mutta: mikään ei estä pitämästä äidille muistotilaisuutta ja laskemasta kukkia haluttuun paikkaan, tai kaiverruttamasta tämän nimeä sukuhautakiveen. Äiti varmasti ymmärtäisi sählingin, sillä kuilleet eivät ole pikkumaisia.

Näinhän se on. Aika tympeää vähätellä tuolla viimeisellä kappaleella kuitenkin omaisten tuoretta järkytystä ja surua. Mene siis vielä vähän kasvamaan.

Jos viimeinen lause ei tuntunut mukavalta, niin miten mukavalle kuvittelet viimesen kappaleesi tuntuvan, jos lukijana olisi tuo tytär?

Hohhoijaa. Ala nyt vaahtoamaan vielä vaikka jostakin Jeesuksen kuolemisesta, hänen kaltoin kohtelustaan ja muista yhtä vakavista asioista. Siinäpä sitä riittää vouhottamista koko loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään kinasteluketjua ei olisi, jos alle keskiälyiset olisi steriloitu.

Ketään ei voida haudata ilman hautauslupaa. Tuhkat on haudattava/siroteltava jakamattomina yhteen, viranomaisille ilmoitettuun paikkaan. Näinollen kertaalleen muistolehtoon siroteltua ei voi uudelleen haudata uurnassa toisaalle. Vain arkkuhautaus mahdollistaa vainajan siirron.

Mutta: mikään ei estä pitämästä äidille muistotilaisuutta ja laskemasta kukkia haluttuun paikkaan, tai kaiverruttamasta tämän nimeä sukuhautakiveen. Äiti varmasti ymmärtäisi sählingin, sillä kuilleet eivät ole pikkumaisia.

Näinhän se on. Aika tympeää vähätellä tuolla viimeisellä kappaleella kuitenkin omaisten tuoretta järkytystä ja surua. Mene siis vielä vähän kasvamaan.

Jos viimeinen lause ei tuntunut mukavalta, niin miten mukavalle kuvittelet viimesen kappaleesi tuntuvan, jos lukijana olisi tuo tytär?

En vähättele kenenkään surua. On vain fakta, että kaikilla ei ole, mitä haudata. Ja silloin tietyt seremoniat voivat helpottaa surussa.

Ikävää, jos käsitit tämän vähättelyksi. Viestinnässä voi virhe tapahtua myös vastaanottajan päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletteko te idi ootit tosiaan, että voisin marssia seurakuntaan ja sanoa, että mulla ois tässä uurnassa äitini tuhkat, ja haluaisin nyt sen sukuhautaamme? Eiköhän siinä vaadita jonkinlainen katkeamaton ketju uurnan saamiseksi hautaan. Tiedän, että tuhkat voi polttamisen jälkeen toki vaihtaa, mutta ainakin on jonkinlainen todistus tuhkaamisesta varmaan olemassa. Tällä tyttärellä ei ollut.

Tuhkat hukannut taho olisi varmasti saanut hankittua todistuksen tuhkaamisesta, sehän oli tehty asianmukaisesti - tuhkat vain oli hukattu.

Sitten vain mitä tahansa tuhkaa uurnaan, todistus perään ja taputus olalle. Käsi sydämelle, näin tämä olisi pitänyt hoitaa ettei kenellekään tule paha mieli.

”Totuus on kuin terävä veitsi, pitää tietää milloin ja miten sitä pitää käyttää”.

Tässähän nimenomaan on kyse siitä, että Suomessa on hautaustoimilaki. Sinä olisit nyt toimimassa kuin hautaustoimilakia ei olisi olemassakaan. Koska olet tyhmä, etkä tajua mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään kinasteluketjua ei olisi, jos alle keskiälyiset olisi steriloitu.

Ketään ei voida haudata ilman hautauslupaa. Tuhkat on haudattava/siroteltava jakamattomina yhteen, viranomaisille ilmoitettuun paikkaan. Näinollen kertaalleen muistolehtoon siroteltua ei voi uudelleen haudata uurnassa toisaalle. Vain arkkuhautaus mahdollistaa vainajan siirron.

Mutta: mikään ei estä pitämästä äidille muistotilaisuutta ja laskemasta kukkia haluttuun paikkaan, tai kaiverruttamasta tämän nimeä sukuhautakiveen. Äiti varmasti ymmärtäisi sählingin, sillä kuilleet eivät ole pikkumaisia.

Näinhän se on. Aika tympeää vähätellä tuolla viimeisellä kappaleella kuitenkin omaisten tuoretta järkytystä ja surua. Mene siis vielä vähän kasvamaan.

Jos viimeinen lause ei tuntunut mukavalta, niin miten mukavalle kuvittelet viimesen kappaleesi tuntuvan, jos lukijana olisi tuo tytär?

En vähättele kenenkään surua. On vain fakta, että kaikilla ei ole, mitä haudata. Ja silloin tietyt seremoniat voivat helpottaa surussa.

Ikävää, jos käsitit tämän vähättelyksi. Viestinnässä voi virhe tapahtua myös vastaanottajan päässä.

Vähätteletpähän. TÄSSÄ KEISSISSÄ OLI, MITÄ HAUDATA. Sinun selittelysi siis kuuluu aivan jonnekin muuhun ketjuun. Minä en väärin ymmärtänyt mitään, vaan sinä, joka et pysy ketjun aiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletteko te idi ootit tosiaan, että voisin marssia seurakuntaan ja sanoa, että mulla ois tässä uurnassa äitini tuhkat, ja haluaisin nyt sen sukuhautaamme? Eiköhän siinä vaadita jonkinlainen katkeamaton ketju uurnan saamiseksi hautaan. Tiedän, että tuhkat voi polttamisen jälkeen toki vaihtaa, mutta ainakin on jonkinlainen todistus tuhkaamisesta varmaan olemassa. Tällä tyttärellä ei ollut.

Tuhkat hukannut taho olisi varmasti saanut hankittua todistuksen tuhkaamisesta, sehän oli tehty asianmukaisesti - tuhkat vain oli hukattu.

Sitten vain mitä tahansa tuhkaa uurnaan, todistus perään ja taputus olalle. Käsi sydämelle, näin tämä olisi pitänyt hoitaa ettei kenellekään tule paha mieli.

”Totuus on kuin terävä veitsi, pitää tietää milloin ja miten sitä pitää käyttää”.

Juu, mutta koska vainaja oli jo haudattu, niin häntä ei voida haudata uudelleen! Mikä tässäon NÄIN vaikeaa ymmärtää? Hautaa ei voida siirtää, jos tuhkat on siroteltu. Ta-ju-at-ko?

Mi-tä vä-li-ä? Kannattaisi nyt vain muistella sitä rakasta äitiä muulla tavoin, eikä elämöidä jos mitään elämöitävää ei enää ole. Asioista olisi pitänyt osata huolehtia aikanaan, joten turha se on enää miettiä, kun soosit ovat jo housuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajat maatuvat joka tapauksessa tietyn ajan kuluttua, joten ei siellä haudassa sitten ole kuin arkun nauloja ja jotain muuta pikkusälää. Siihen sukuhaudan kiveen vain kiinnitätte messinkikyltin, jossa on kaiverrettuna vainajan nimi selä syntymä- ja kuolinaika. Tällaisia kylttejä on aika usein hautakivissä. Joskus sinne on myös haudattu uurna ja sen mukana tuhkat, toisinaan tuhkat in siroteltu esim. muistolehtoon tai luontoon tai sitten vainaja on haudattu jonnekin muualle. Alkuperäinen hauta voi olla myös jo kadonnut, jos siinä ei ole ollut edes kiveä ja hautaamisesta on pitempi aika. Jotta vainajat eivät unohtuisi, muistolaatat on kiinnitetty myöhemmin haudatun perheenjäsenen tai läheisen hautakiveen. Näin on esim. erään sukulaisemme hautakiveen kiinnitetty hänen isovanhempiensa ja äitinsä nimilaatat. Isä sen sijaan lepää lähellä sankarihaudassa, joten hänen nimeään ei kivessä ole.

Pidä sä se turpasi tukossa, jos ei ole mitään lohduttavaa sanottavaa äitinsä maalliset jäännökset hukanneelle ihmiselle. Se voi olla TOISILLE KATSOS TÄRKEÄÄ, VAIKKEI NYT JUST SULLE OLISIKAAN. SÄ ET KATSOS OLE MAAILMAN NAPA, TAI MITTAPUU.

Aijai, sain näistä joistakin vouhottajista hyvät naurut! On jotenkin uskomatonta miten joillakin voi olla elämä niin rankkaa. Pärjäilkää. 🤣

Niin, miten se sun elämäs nyt rankkaa olisikaan, kun ei ole koskaan tarvinnut opetella ymmärtämään toisten asioita, näkökantoja tai tarpeita. Ei mitään muuta kuin sinä itse vaan, siksi sulla on ehkä helpompaa. Ja vaikutat idi ootilta.

Sinun tarpeesi haudata aitoa tuhkaa on kunnioitettava 😁

Miten joku voi olla näin tyhmä, ettei tajua, että jos tuhkaa ei ole luovutettu omaisille, sitä ei voi haudata?

Edelleen miksi eivät älynneet luovuttaa lapiollista tuhkaa saunan pesästä olisi tämäkin keskustelu turha!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Joku lusikallinen tuhkaa ei todellakaan voi merkitä niin paljoa, että siitä pitäisi meteli nostaa.

Itse olen muuten sanonut miehelleni ja muutamalle ystävälleni, että kun olen kuollut, niin voi minusta ottaa vaikka silmätkin päästä, jos joku taho niitä tarvitsee. Siinä vaiheessa en tee niillä enää mitään. Tuhkaus on tietenkin selvä, mutta mitään hautaa en tarvitse, sillä en ole siellä haudassa. En todellakaan halua mitään hautakiveä yhtään minnekään niin, että sitä pitäisi jonkun hoitaa ja rahaa laittaa.

Eli jos joku muu on suunnitellut hautaavansa omisensa uurnan, JA TÄMÄ ON MYÖS OLLUT VAINAJAN TAHTO, niin koska sinä haluat hukata läheisesi tuhkat, voit hmetellä, kun joku toinen ei halua?

Onko tyhmempää kuultu.

Oikeasti, mitä väliä asialla on? Kuollut mikä kuollut, ne saamarin nimet voi raaputtaa kiveen ilman, että paikassa on muustakaan kyseisen tyypin tuhkaa. Mikä asiassa oli oikeasti ongelma?

Jos olen oikein ymmärtänyt, joissakin paikoissa on hautausmaalla "seinä" johon saa laatan, jossa vainajan nimi ja ehkä syntymä- ja kuolinaika. Tuhkat sirotellaan esim seinän takana olevaan metsikköön tai minne haluaa. Tuollaista sanotaan kai muistolehdoksi. 

Juu, mutta tällaista tämä vainaja ei ollut halunnut.

Tiesiköhän tämä äiti, että ruumiit, jotka on luovutettu lääketieteelle, tuhkataan? 

Mutta kai ne tuhkatkin voi haudata normaaliin hautasmaahan? Vai voiko?

Vain yksi sukulainen tuhkattu ja hänen tuhkansa on muualla kuin hautausmaalla.

Voi vtun idi ootti,lue edes se uutinen, jos kommentoit. Siis TIESI, ja halusi tulla haudatuksi tiettyyn paikkaan. Nyt se ei onnistu, koska vainajan tuhkat on jo siroteltu muualle.

Ainoa "idi-oo-tti" tässä keskustelussa taidat olla sinä itse?  Hirveätä riehumista.

Luin jutun jo eilen, eikä siinä sanottu mitään, että äiti tiesi, että hänet tuhkataan. 

Muutenkin luulen, että harvaa meistä ihmisistä enää vainajana kiinnostaa, mihin se ruumis joutuu. Joku voi toivoa, että haudataan sinne tai tänne, mutta sekin lähinnä lienee omaisten takia, niin ei heidän tarvitse miettiä asiaa.

Ei se ihminen oikeasti enää kuitenkaan ole olemassa sitten kun hän on kuollut. Jäljelle jää pelkkä kuori. 

Joten ei siellä haudassa ole kuin maatuvaa ainesta ja joskus se on sitten multaa. 

Hautaa sä vain omaisesi vaikka kompostiin, eikö niin?

Ja voisitko samalla tajuta, että siihen kommentointioikeutesi rajoittuukin? Jos et siis halua vähätellä toisten tunteita ja kokemuksia,

Miksi haluat palvoa kuollutta tai kuolleen hautaa? Jäikö sinulla joku asia kesken kuolleen kanssa, etkö saanut sanottua hänelle sitä viimeistä sanaa ja hän meni mokoma kuolemaan? Kuollut mikä kuollut ja se sitten siitä tyypistä aina ja ikuisesti. Voit toki yrittää ottaa häneen yhteyttä vaikka jonkun meedion välityksellä, jos haluat, mutta kannattaisi jutella silloin kun toinen on vielä elossa. Tuskin toinen on ärsyttääkseen kuollut, tai ehkäpä onkin, mutta se on jo eri juttu. Kuollut ei kuitenkaan tarvitse mitään palvontaa enää ja hän ei tarvitse myöskään mitään sen enempiä juhlia, koska ei voi niihin itse osallistua.

Myöskään joku nimi kivessä tai laatassa ei tee kuollutta onnelliseksi. Hän on kuollut. Jos on pakko, niin voit haudata jonkun raadolle kuuluneen esineen vaikka pihaasi ja tehdä siihen muistoalttari, jossa käyt nyyhkimässä häntä.

Näin asia nyt vain on.

Myöhäistä katua kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään kinasteluketjua ei olisi, jos alle keskiälyiset olisi steriloitu.

Ketään ei voida haudata ilman hautauslupaa. Tuhkat on haudattava/siroteltava jakamattomina yhteen, viranomaisille ilmoitettuun paikkaan. Näinollen kertaalleen muistolehtoon siroteltua ei voi uudelleen haudata uurnassa toisaalle. Vain arkkuhautaus mahdollistaa vainajan siirron.

Mutta: mikään ei estä pitämästä äidille muistotilaisuutta ja laskemasta kukkia haluttuun paikkaan, tai kaiverruttamasta tämän nimeä sukuhautakiveen. Äiti varmasti ymmärtäisi sählingin, sillä kuilleet eivät ole pikkumaisia.

Näinhän se on. Aika tympeää vähätellä tuolla viimeisellä kappaleella kuitenkin omaisten tuoretta järkytystä ja surua. Mene siis vielä vähän kasvamaan.

Jos viimeinen lause ei tuntunut mukavalta, niin miten mukavalle kuvittelet viimesen kappaleesi tuntuvan, jos lukijana olisi tuo tytär?

Hohhoijaa. Ala nyt vaahtoamaan vielä vaikka jostakin Jeesuksen kuolemisesta, hänen kaltoin kohtelustaan ja muista yhtä vakavista asioista. Siinäpä sitä riittää vouhottamista koko loppuelämäksi.

Minua kiinnostaa tässä uutisessa sen pihvi, joka on se, että vainajaa ja omaisia on kohdeltu VÄÄRIN, ja omaiselle tuli siitä paha mieli. Oletko sellainen herkkis, joka ei kestäventovieraiden, eli sen omaisen pahaa oloa? Ehkei sitten kannata avata nettilehtiä tai näitä ketjuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Joku lusikallinen tuhkaa ei todellakaan voi merkitä niin paljoa, että siitä pitäisi meteli nostaa.

Itse olen muuten sanonut miehelleni ja muutamalle ystävälleni, että kun olen kuollut, niin voi minusta ottaa vaikka silmätkin päästä, jos joku taho niitä tarvitsee. Siinä vaiheessa en tee niillä enää mitään. Tuhkaus on tietenkin selvä, mutta mitään hautaa en tarvitse, sillä en ole siellä haudassa. En todellakaan halua mitään hautakiveä yhtään minnekään niin, että sitä pitäisi jonkun hoitaa ja rahaa laittaa.

Eli jos joku muu on suunnitellut hautaavansa omisensa uurnan, JA TÄMÄ ON MYÖS OLLUT VAINAJAN TAHTO, niin koska sinä haluat hukata läheisesi tuhkat, voit hmetellä, kun joku toinen ei halua?

Onko tyhmempää kuultu.

Oikeasti, mitä väliä asialla on? Kuollut mikä kuollut, ne saamarin nimet voi raaputtaa kiveen ilman, että paikassa on muustakaan kyseisen tyypin tuhkaa. Mikä asiassa oli oikeasti ongelma?

Jos olen oikein ymmärtänyt, joissakin paikoissa on hautausmaalla "seinä" johon saa laatan, jossa vainajan nimi ja ehkä syntymä- ja kuolinaika. Tuhkat sirotellaan esim seinän takana olevaan metsikköön tai minne haluaa. Tuollaista sanotaan kai muistolehdoksi. 

Juu, mutta tällaista tämä vainaja ei ollut halunnut.

Tiesiköhän tämä äiti, että ruumiit, jotka on luovutettu lääketieteelle, tuhkataan? 

Mutta kai ne tuhkatkin voi haudata normaaliin hautasmaahan? Vai voiko?

Vain yksi sukulainen tuhkattu ja hänen tuhkansa on muualla kuin hautausmaalla.

Voi vtun idi ootti,lue edes se uutinen, jos kommentoit. Siis TIESI, ja halusi tulla haudatuksi tiettyyn paikkaan. Nyt se ei onnistu, koska vainajan tuhkat on jo siroteltu muualle.

Ainoa "idi-oo-tti" tässä keskustelussa taidat olla sinä itse?  Hirveätä riehumista.

Luin jutun jo eilen, eikä siinä sanottu mitään, että äiti tiesi, että hänet tuhkataan. 

Muutenkin luulen, että harvaa meistä ihmisistä enää vainajana kiinnostaa, mihin se ruumis joutuu. Joku voi toivoa, että haudataan sinne tai tänne, mutta sekin lähinnä lienee omaisten takia, niin ei heidän tarvitse miettiä asiaa.

Ei se ihminen oikeasti enää kuitenkaan ole olemassa sitten kun hän on kuollut. Jäljelle jää pelkkä kuori. 

Joten ei siellä haudassa ole kuin maatuvaa ainesta ja joskus se on sitten multaa. 

Hautaa sä vain omaisesi vaikka kompostiin, eikö niin?

Ja voisitko samalla tajuta, että siihen kommentointioikeutesi rajoittuukin? Jos et siis halua vähätellä toisten tunteita ja kokemuksia,

Miksi haluat palvoa kuollutta tai kuolleen hautaa? Jäikö sinulla joku asia kesken kuolleen kanssa, etkö saanut sanottua hänelle sitä viimeistä sanaa ja hän meni mokoma kuolemaan? Kuollut mikä kuollut ja se sitten siitä tyypistä aina ja ikuisesti. Voit toki yrittää ottaa häneen yhteyttä vaikka jonkun meedion välityksellä, jos haluat, mutta kannattaisi jutella silloin kun toinen on vielä elossa. Tuskin toinen on ärsyttääkseen kuollut, tai ehkäpä onkin, mutta se on jo eri juttu. Kuollut ei kuitenkaan tarvitse mitään palvontaa enää ja hän ei tarvitse myöskään mitään sen enempiä juhlia, koska ei voi niihin itse osallistua.

Myöskään joku nimi kivessä tai laatassa ei tee kuollutta onnelliseksi. Hän on kuollut. Jos on pakko, niin voit haudata jonkun raadolle kuuluneen esineen vaikka pihaasi ja tehdä siihen muistoalttari, jossa käyt nyyhkimässä häntä.

Vau. Sinä et ole tainnut koskaan menettää tärkeää ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajat maatuvat joka tapauksessa tietyn ajan kuluttua, joten ei siellä haudassa sitten ole kuin arkun nauloja ja jotain muuta pikkusälää. Siihen sukuhaudan kiveen vain kiinnitätte messinkikyltin, jossa on kaiverrettuna vainajan nimi selä syntymä- ja kuolinaika. Tällaisia kylttejä on aika usein hautakivissä. Joskus sinne on myös haudattu uurna ja sen mukana tuhkat, toisinaan tuhkat in siroteltu esim. muistolehtoon tai luontoon tai sitten vainaja on haudattu jonnekin muualle. Alkuperäinen hauta voi olla myös jo kadonnut, jos siinä ei ole ollut edes kiveä ja hautaamisesta on pitempi aika. Jotta vainajat eivät unohtuisi, muistolaatat on kiinnitetty myöhemmin haudatun perheenjäsenen tai läheisen hautakiveen. Näin on esim. erään sukulaisemme hautakiveen kiinnitetty hänen isovanhempiensa ja äitinsä nimilaatat. Isä sen sijaan lepää lähellä sankarihaudassa, joten hänen nimeään ei kivessä ole.

Pidä sä se turpasi tukossa, jos ei ole mitään lohduttavaa sanottavaa äitinsä maalliset jäännökset hukanneelle ihmiselle. Se voi olla TOISILLE KATSOS TÄRKEÄÄ, VAIKKEI NYT JUST SULLE OLISIKAAN. SÄ ET KATSOS OLE MAAILMAN NAPA, TAI MITTAPUU.

Aijai, sain näistä joistakin vouhottajista hyvät naurut! On jotenkin uskomatonta miten joillakin voi olla elämä niin rankkaa. Pärjäilkää. 🤣

Niin, miten se sun elämäs nyt rankkaa olisikaan, kun ei ole koskaan tarvinnut opetella ymmärtämään toisten asioita, näkökantoja tai tarpeita. Ei mitään muuta kuin sinä itse vaan, siksi sulla on ehkä helpompaa. Ja vaikutat idi ootilta.

Sinun tarpeesi haudata aitoa tuhkaa on kunnioitettava 😁

Miten joku voi olla näin tyhmä, ettei tajua, että jos tuhkaa ei ole luovutettu omaisille, sitä ei voi haudata?

Edelleen miksi eivät älynneet luovuttaa lapiollista tuhkaa saunan pesästä olisi tämäkin keskustelu turha!

Etkö nyt tajua, että siitä luovutuksesta on oltava todistus? Ei vttuuuu..... ei sana luovutus tarkoita samaa kuin antaa. Luovuttamiseen liittyy yleensä aina se, että se kuitataan. Epävirallinen itsekeksitty luovutustodistus tuskin kelpaa hautaamiseen, kuules vauveli. Eihän tästä muuten olisi lehti kirjoittanutkaan, vaikka sä muuta luulet, koska olet ankea pässi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajat maatuvat joka tapauksessa tietyn ajan kuluttua, joten ei siellä haudassa sitten ole kuin arkun nauloja ja jotain muuta pikkusälää. Siihen sukuhaudan kiveen vain kiinnitätte messinkikyltin, jossa on kaiverrettuna vainajan nimi selä syntymä- ja kuolinaika. Tällaisia kylttejä on aika usein hautakivissä. Joskus sinne on myös haudattu uurna ja sen mukana tuhkat, toisinaan tuhkat in siroteltu esim. muistolehtoon tai luontoon tai sitten vainaja on haudattu jonnekin muualle. Alkuperäinen hauta voi olla myös jo kadonnut, jos siinä ei ole ollut edes kiveä ja hautaamisesta on pitempi aika. Jotta vainajat eivät unohtuisi, muistolaatat on kiinnitetty myöhemmin haudatun perheenjäsenen tai läheisen hautakiveen. Näin on esim. erään sukulaisemme hautakiveen kiinnitetty hänen isovanhempiensa ja äitinsä nimilaatat. Isä sen sijaan lepää lähellä sankarihaudassa, joten hänen nimeään ei kivessä ole.

Pidä sä se turpasi tukossa, jos ei ole mitään lohduttavaa sanottavaa äitinsä maalliset jäännökset hukanneelle ihmiselle. Se voi olla TOISILLE KATSOS TÄRKEÄÄ, VAIKKEI NYT JUST SULLE OLISIKAAN. SÄ ET KATSOS OLE MAAILMAN NAPA, TAI MITTAPUU.

Aijai, sain näistä joistakin vouhottajista hyvät naurut! On jotenkin uskomatonta miten joillakin voi olla elämä niin rankkaa. Pärjäilkää. 🤣

Niin, miten se sun elämäs nyt rankkaa olisikaan, kun ei ole koskaan tarvinnut opetella ymmärtämään toisten asioita, näkökantoja tai tarpeita. Ei mitään muuta kuin sinä itse vaan, siksi sulla on ehkä helpompaa. Ja vaikutat idi ootilta.

Sinun tarpeesi haudata aitoa tuhkaa on kunnioitettava 😁

Miten joku voi olla näin tyhmä, ettei tajua, että jos tuhkaa ei ole luovutettu omaisille, sitä ei voi haudata?

Edelleen miksi eivät älynneet luovuttaa lapiollista tuhkaa saunan pesästä olisi tämäkin keskustelu turha!

Olen aivan samaa mieltä nyt. Mutta ehkä tälläkin tarinalla oli nyt opetuksensa ja tulevat omaiset ja vainajat osaavat ajatella asiaa ennen kuin se on myöhäistä. RIP vain se mutsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletteko te idi ootit tosiaan, että voisin marssia seurakuntaan ja sanoa, että mulla ois tässä uurnassa äitini tuhkat, ja haluaisin nyt sen sukuhautaamme? Eiköhän siinä vaadita jonkinlainen katkeamaton ketju uurnan saamiseksi hautaan. Tiedän, että tuhkat voi polttamisen jälkeen toki vaihtaa, mutta ainakin on jonkinlainen todistus tuhkaamisesta varmaan olemassa. Tällä tyttärellä ei ollut.

Tuhkat hukannut taho olisi varmasti saanut hankittua todistuksen tuhkaamisesta, sehän oli tehty asianmukaisesti - tuhkat vain oli hukattu.

Sitten vain mitä tahansa tuhkaa uurnaan, todistus perään ja taputus olalle. Käsi sydämelle, näin tämä olisi pitänyt hoitaa ettei kenellekään tule paha mieli.

”Totuus on kuin terävä veitsi, pitää tietää milloin ja miten sitä pitää käyttää”.

Tässähän nimenomaan on kyse siitä, että Suomessa on hautaustoimilaki. Sinä olisit nyt toimimassa kuin hautaustoimilakia ei olisi olemassakaan. Koska olet tyhmä, etkä tajua mitään.

Kaikki menisi paperilla aivan laillisesti. Ja se ratkaisee, yhdessä sen kanssa ettei omaisia loukata tiedolla jolla he eivät tee mitään.

Lakia saa rikkoa AINA kun siitä ei ole kenellekään vahinkoa ja kukaan ei näe. Erityisesti tällaisessa tapauksessa jossa pienellä venytyksellä vältetään suuri suru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään ymmärrä tätä palvontapaikan tarvetta (hauta ja kivi), mutta ymmärrän kyllä omaisten surun ja järkytyksen. Enhän toki narsisti ole kuten ketjun aloittaja.

Ei kai sitä helposti ymmärräkään, jos ei ole kohdalle osunut. En minäkään ymmärtänyt vielä päivää ennen äidin kuolemaa, mutta sen jälkeen tuli muutaman vuoden ajanjakso, jolloin sillä todellakin oli merkitystä. Nyt taas ei enää niinkään, kun tapahtuneesta on kulunut aikaa.

Hautasin äitini viisi ja puoli vuotta sitten. En ole käynyt haudalla, johon on matkaa 300 km. Muistan äitiäni joka ikinen päivä siellä missä olen.

Itselleni en halua kivistä matkalaukkua enkä arkkuhautaa, vaan olen lapsilleni kertonut, että haluan tuhkani siroteltavaksi kansallispuistoon ilman uskonnollisia seremonioita.

Joten ei, en yhäkään tunne tarvetta taapertaa pyhiinvaellukselle äitini haudalle. Äidin muisto on sydämessäni, ei sen kiven alla. Se alla on laatikossa mätänevä ruumis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletteko te idi ootit tosiaan, että voisin marssia seurakuntaan ja sanoa, että mulla ois tässä uurnassa äitini tuhkat, ja haluaisin nyt sen sukuhautaamme? Eiköhän siinä vaadita jonkinlainen katkeamaton ketju uurnan saamiseksi hautaan. Tiedän, että tuhkat voi polttamisen jälkeen toki vaihtaa, mutta ainakin on jonkinlainen todistus tuhkaamisesta varmaan olemassa. Tällä tyttärellä ei ollut.

Tuhkat hukannut taho olisi varmasti saanut hankittua todistuksen tuhkaamisesta, sehän oli tehty asianmukaisesti - tuhkat vain oli hukattu.

Sitten vain mitä tahansa tuhkaa uurnaan, todistus perään ja taputus olalle. Käsi sydämelle, näin tämä olisi pitänyt hoitaa ettei kenellekään tule paha mieli.

”Totuus on kuin terävä veitsi, pitää tietää milloin ja miten sitä pitää käyttää”.

Juu, mutta koska vainaja oli jo haudattu, niin häntä ei voida haudata uudelleen! Mikä tässäon NÄIN vaikeaa ymmärtää? Hautaa ei voida siirtää, jos tuhkat on siroteltu. Ta-ju-at-ko?

Mi-tä vä-li-ä? Kannattaisi nyt vain muistella sitä rakasta äitiä muulla tavoin, eikä elämöidä jos mitään elämöitävää ei enää ole. Asioista olisi pitänyt osata huolehtia aikanaan, joten turha se on enää miettiä, kun soosit ovat jo housuissa.

Tuo on sinun mielipiteesi, eikä silläole p*skankaan arvoa omaiselle. Kannattasi siksi pitää se pääsi vaikkapa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletteko te idi ootit tosiaan, että voisin marssia seurakuntaan ja sanoa, että mulla ois tässä uurnassa äitini tuhkat, ja haluaisin nyt sen sukuhautaamme? Eiköhän siinä vaadita jonkinlainen katkeamaton ketju uurnan saamiseksi hautaan. Tiedän, että tuhkat voi polttamisen jälkeen toki vaihtaa, mutta ainakin on jonkinlainen todistus tuhkaamisesta varmaan olemassa. Tällä tyttärellä ei ollut.

Tuhkat hukannut taho olisi varmasti saanut hankittua todistuksen tuhkaamisesta, sehän oli tehty asianmukaisesti - tuhkat vain oli hukattu.

Sitten vain mitä tahansa tuhkaa uurnaan, todistus perään ja taputus olalle. Käsi sydämelle, näin tämä olisi pitänyt hoitaa ettei kenellekään tule paha mieli.

”Totuus on kuin terävä veitsi, pitää tietää milloin ja miten sitä pitää käyttää”.

Tässähän nimenomaan on kyse siitä, että Suomessa on hautaustoimilaki. Sinä olisit nyt toimimassa kuin hautaustoimilakia ei olisi olemassakaan. Koska olet tyhmä, etkä tajua mitään.

Kaikki menisi paperilla aivan laillisesti. Ja se ratkaisee, yhdessä sen kanssa ettei omaisia loukata tiedolla jolla he eivät tee mitään.

Lakia saa rikkoa AINA kun siitä ei ole kenellekään vahinkoa ja kukaan ei näe. Erityisesti tällaisessa tapauksessa jossa pienellä venytyksellä vältetään suuri suru.

Millä paperilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätäkään kinasteluketjua ei olisi, jos alle keskiälyiset olisi steriloitu.

Ketään ei voida haudata ilman hautauslupaa. Tuhkat on haudattava/siroteltava jakamattomina yhteen, viranomaisille ilmoitettuun paikkaan. Näinollen kertaalleen muistolehtoon siroteltua ei voi uudelleen haudata uurnassa toisaalle. Vain arkkuhautaus mahdollistaa vainajan siirron.

Mutta: mikään ei estä pitämästä äidille muistotilaisuutta ja laskemasta kukkia haluttuun paikkaan, tai kaiverruttamasta tämän nimeä sukuhautakiveen. Äiti varmasti ymmärtäisi sählingin, sillä kuilleet eivät ole pikkumaisia.

Näinhän se on. Aika tympeää vähätellä tuolla viimeisellä kappaleella kuitenkin omaisten tuoretta järkytystä ja surua. Mene siis vielä vähän kasvamaan.

Jos viimeinen lause ei tuntunut mukavalta, niin miten mukavalle kuvittelet viimesen kappaleesi tuntuvan, jos lukijana olisi tuo tytär?

En vähättele kenenkään surua. On vain fakta, että kaikilla ei ole, mitä haudata. Ja silloin tietyt seremoniat voivat helpottaa surussa.

Ikävää, jos käsitit tämän vähättelyksi. Viestinnässä voi virhe tapahtua myös vastaanottajan päässä.

Vähätteletpähän. TÄSSÄ KEISSISSÄ OLI, MITÄ HAUDATA. Sinun selittelysi siis kuuluu aivan jonnekin muuhun ketjuun. Minä en väärin ymmärtänyt mitään, vaan sinä, joka et pysy ketjun aiheessa.

Eipä ollut, kun ne oli jo siroteltu. Ota nyt ne Ketipinorisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Joku lusikallinen tuhkaa ei todellakaan voi merkitä niin paljoa, että siitä pitäisi meteli nostaa.

Itse olen muuten sanonut miehelleni ja muutamalle ystävälleni, että kun olen kuollut, niin voi minusta ottaa vaikka silmätkin päästä, jos joku taho niitä tarvitsee. Siinä vaiheessa en tee niillä enää mitään. Tuhkaus on tietenkin selvä, mutta mitään hautaa en tarvitse, sillä en ole siellä haudassa. En todellakaan halua mitään hautakiveä yhtään minnekään niin, että sitä pitäisi jonkun hoitaa ja rahaa laittaa.

Eli jos joku muu on suunnitellut hautaavansa omisensa uurnan, JA TÄMÄ ON MYÖS OLLUT VAINAJAN TAHTO, niin koska sinä haluat hukata läheisesi tuhkat, voit hmetellä, kun joku toinen ei halua?

Onko tyhmempää kuultu.

Oikeasti, mitä väliä asialla on? Kuollut mikä kuollut, ne saamarin nimet voi raaputtaa kiveen ilman, että paikassa on muustakaan kyseisen tyypin tuhkaa. Mikä asiassa oli oikeasti ongelma?

Jos olen oikein ymmärtänyt, joissakin paikoissa on hautausmaalla "seinä" johon saa laatan, jossa vainajan nimi ja ehkä syntymä- ja kuolinaika. Tuhkat sirotellaan esim seinän takana olevaan metsikköön tai minne haluaa. Tuollaista sanotaan kai muistolehdoksi. 

Juu, mutta tällaista tämä vainaja ei ollut halunnut.

Tiesiköhän tämä äiti, että ruumiit, jotka on luovutettu lääketieteelle, tuhkataan? 

Mutta kai ne tuhkatkin voi haudata normaaliin hautasmaahan? Vai voiko?

Vain yksi sukulainen tuhkattu ja hänen tuhkansa on muualla kuin hautausmaalla.

Voi vtun idi ootti,lue edes se uutinen, jos kommentoit. Siis TIESI, ja halusi tulla haudatuksi tiettyyn paikkaan. Nyt se ei onnistu, koska vainajan tuhkat on jo siroteltu muualle.

Ainoa "idi-oo-tti" tässä keskustelussa taidat olla sinä itse?  Hirveätä riehumista.

Luin jutun jo eilen, eikä siinä sanottu mitään, että äiti tiesi, että hänet tuhkataan. 

Muutenkin luulen, että harvaa meistä ihmisistä enää vainajana kiinnostaa, mihin se ruumis joutuu. Joku voi toivoa, että haudataan sinne tai tänne, mutta sekin lähinnä lienee omaisten takia, niin ei heidän tarvitse miettiä asiaa.

Ei se ihminen oikeasti enää kuitenkaan ole olemassa sitten kun hän on kuollut. Jäljelle jää pelkkä kuori. 

Joten ei siellä haudassa ole kuin maatuvaa ainesta ja joskus se on sitten multaa. 

Hautaa sä vain omaisesi vaikka kompostiin, eikö niin?

Ja voisitko samalla tajuta, että siihen kommentointioikeutesi rajoittuukin? Jos et siis halua vähätellä toisten tunteita ja kokemuksia,

Miksi haluat palvoa kuollutta tai kuolleen hautaa? Jäikö sinulla joku asia kesken kuolleen kanssa, etkö saanut sanottua hänelle sitä viimeistä sanaa ja hän meni mokoma kuolemaan? Kuollut mikä kuollut ja se sitten siitä tyypistä aina ja ikuisesti. Voit toki yrittää ottaa häneen yhteyttä vaikka jonkun meedion välityksellä, jos haluat, mutta kannattaisi jutella silloin kun toinen on vielä elossa. Tuskin toinen on ärsyttääkseen kuollut, tai ehkäpä onkin, mutta se on jo eri juttu. Kuollut ei kuitenkaan tarvitse mitään palvontaa enää ja hän ei tarvitse myöskään mitään sen enempiä juhlia, koska ei voi niihin itse osallistua.

Myöskään joku nimi kivessä tai laatassa ei tee kuollutta onnelliseksi. Hän on kuollut. Jos on pakko, niin voit haudata jonkun raadolle kuuluneen esineen vaikka pihaasi ja tehdä siihen muistoalttari, jossa käyt nyyhkimässä häntä.

Vau. Sinä et ole tainnut koskaan menettää tärkeää ihmistä?

Olen, mutta yhä vieläkin, kuolleet ovat kuolleita ja tärkeämpi asia on, että heidän elinaikanaan on ollut asiat ja välit kunnossa. Eikös??

Jos asiaa lähdetään tarkastelemaan täysin objektiivisesti, niin 1) kukaan ei estä omaisia viemästä nytkään sukunsa haudalle orvokkeja muistoksi äidistään ja pitämästä sitä myös äitinsä muistopaikkana: sitä ei mikään laki estä 2) jos ollaan tarkkoja, niin vaikka äitinsä tuhkat olisi laskettu sukunsa hautaan, niin joidenkin vuoksien päästä niitä tuhkia ei fyysisesti siinä haudassa enää ole, näin ollen siellä joka tapauksessa tulee olemaan hautapaikka, jossa ei äidin tuhkia enää ole. Näin ollen 3) on turha surra sitä, että äidin tuhkat on siroteltu jonnekin muualle.

Jos halutaan äidin nimi muistokiveen, asia lienee hoidettavissa ja oikaistavissa ja näin saadaan oikeus kirjoittaa äidin nimi hautapaikan kiveen.  

ps. Emme me tarvitse hautakiviä muistellaksemme sukulaisiamme. Omat sukulaiseni on haudattu ympäri suomea enkä taatusti ala kiertää jokaisella hautausmaalla viemässä sinne kukkia. Itse olivat hautapaikkansa valinneet ja varmasti kyenneet ymmärtämään ettei välttämättä hautapaikan läheisyydessä asu ketään. Niinpä minä yksinkertaisesti muistelen kuolleita läheisiäni kotonani tekemälleni muistopaikalle. Loppujen lopuksihan vainajan muistamisessa on kyse vain siitä, että itse haluaa muistella heitä (toivottavasti hyvällä) ei siitä, että muistellaan vianajan luien päällä tai välittömässä läheisyydessä.