Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
En valitsisi sektiota lapsen vaan itseni takia. Hieman eri asia revetä peppureikään asti hallitsemattomasti kun saada viilto vatsaan suunnitellusti.
Repeäminen on todellinen riski 200-kiloiselle synnyttäjälle, joka pungertaa ulos 6-kiloista diabetestoukkaansa ilman puudutusta. Kas eihän epiduraalia voi antaa kun neula ei ylety läskin läpi selkäydinkanavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.
Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).
Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.
En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.
Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.
Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...
Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.
Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.
Peukuttaisin muuten, mutta sitä ei tosiaan tiedä minkä kokoisen vauvan ja millä viikoilla saa ennen kuin saa lapsen. Lisäksi sinun ja kumppanisi seksileikit kuulostavat hyvin vaarallisilta jo välilihasi on revennyt "perus"yhdynnästä. Luulenpa, että se on jo vähän väljähtänyt tuosta ja alatiesynnytys voisi onnistua sinulta ihan ilman minkäänlaista kipua...
Tässäkö lainaamassani kommentissa näkyi se sektion"puoltajien" (ihan oikeasti, ei täällä kovin moni ajattele, että vaihtoahdot ovat alatie tai kuolema) korkea älykkyys, tilastojen tulkinta ja perehtyneisyys. Et taida alkuunkaan tietää kuinka naisen ruumis valmistautuu synnytykseen ja mitään synnytyksen kulusta.
Todellakin synnytystapa tulisi valita niiden omien lähtökohtien pohjalta (oman ja vauvan terveyden, ei sen että poikakaveri on kehunut "muita tiukemmaksi", se on nimittäin epätodennäköistä. Jos sinulla on yhdyntäkipuja niin googlaa mm. käsite "vaginismi").
Eri
Ymmärsit viestini täydellisen väärin. Mulla ei ole vaginismia tai muuta kipua alakerrassa. Ihan olen normaali sieltä. Tavallisesta seksistä on ollut kyse, ei mistään erikoisleikeistä ja olen vuosien saatossa löystynyt, mutta edelleen rakenne alapäässä on sellainen että repeäisin ihan varmuudella synnytyksessä. Koko sukuni ja myös mieheni suku on saanut isoja vauvoja, että kyllä siltäkin kantilta iso vauva syntyisi. En lähtisi lottoamaan että mulle just sattuisi pieni syntymään.
Ilmeisesti myös paranet niistä repeämistä todella helposti, koska suostut yhdyntään aina uudestaan ja uudestaan, vaikka monta kertaa olet revennyt. Vai käytkö aina tikattavana repeämisen jälkeen?
Toivottavasti se joka takertui nyt tuohon välilihan repeämiseen lukee tän viestin niin ei tarvi enää jauhaa tästä sivuraiteesta.
Kyllä vain, kun seksin harrastamisen aloitin nuorena likkana niin parin vuoden aikana välillä, huom välillä, ei joka kerta, repeydyin välilihasta. Riippui varmaan asennosta ja kulmasta. Nyt seksiä olen harrastanut jo useamman kumppanin kanssa enkä repeile enää. Silti olen erittäin tiukka sieltä. Tämä oma havainto eikä mikään kumppanin kommentti.
Ei ome normaamia ellet sitten ollut ihan lapsi tai raiskattu. Kävitkö tikattavana?
Mistä tiedät että repeytyi? Onko paljon arpia?
Oma havainto tiukkuudesta? Emi et kiihotu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vauvani oli painoarvion mukaan 3,8kiloa ja pään halkaisija 12 senttiä, jonka perusteella minulle esitettiin vaihtoehtona sektio. Asun ulkomailla. Lääkäri korosti kyllä, että painoarvio voi heittää, synnytys saattaa mennä ihan ongelmitta ja kävi ratkasti läpi riskit. Tiesin kuitenkin vauvan olevan iso ja niinhän se olikin, 4,3 kiloa ja iso pää. Luojan kiitos luotin vaistoni ja valitsin näin. Olin parissa päivässä kävelykunnossa ilman kipuja, viikon sisään voin jo hyvin ja harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Varovasti toki. En usko, että olisin mitenkään toipunut niin nopeasti ensikertalaisena alatiesynnytyksestä. Toisen lapsen hankin myös ulkomailla, Suomessa en missään nimessä, koska vauvan koon perusteella ei sektiota saa. Lapsihaave oli yksi syy minulle muuttaa ulkomaille urahaaveiden lisäksi.
Viides kerta sama tarina. Älä nyt enää viitsi.
En ole kyllä aikaisemmin tänne kirjoittanut. Melko moni synnyttää ulkomailla, en yhtään ihmettele, jos täällä on paljonkin vastaavia tarinoita. Moni suomalainen ystävänikin on synnyttänyt/sektioitu täällä.
Ai että kaikki tässä keskustelussa kirjoittelevat, ulkomailla sektion kokeneet harrastavat seksiä viikko synnytyksestä, ja kokevat tarpeelliseksi kertoa sen tähän ketjuun, jossa ei aiheesta edes kysytty?
Melkoisen sairasta touhua edes kuvitella seksiä vuotavana, kohtu haavoilla, vatsa turvoksissa, lonkat nitkuen viikko synnytyksen jälkeen. En usko että henkisesti terve mieskään moiseen kykenisi sitomattomin silmin ja ilman pyykkipoikaa nenässä. Saati henkisesti terve nainen.
Synnytys alateitse on ollut elämäni voimaannuttavin kokemus <3 sektiota en suosittele kellekkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.
Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.
Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.
No johan se on tullut selväksi että ei saa toivoa, kun sekin on itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja kohdut on omia eikä valtion.
Niin kuin asia tietenkin onkin, mutta se ei sitten taas liity sektioihin jos ihminen ei halua lapsia ja ärsyyntyy kun kokee että siihen yritetään painostaa.
Potilaslaissa on kohta potilaan itsemääräämisoikeudesta. Se toteutuu muuten mutta ei synnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sektio alateitse on ollut elämäni voimaannuttavin kokemus <3 suosittelen kaikille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vauvani oli painoarvion mukaan 3,8kiloa ja pään halkaisija 12 senttiä, jonka perusteella minulle esitettiin vaihtoehtona sektio. Asun ulkomailla. Lääkäri korosti kyllä, että painoarvio voi heittää, synnytys saattaa mennä ihan ongelmitta ja kävi ratkasti läpi riskit. Tiesin kuitenkin vauvan olevan iso ja niinhän se olikin, 4,3 kiloa ja iso pää. Luojan kiitos luotin vaistoni ja valitsin näin. Olin parissa päivässä kävelykunnossa ilman kipuja, viikon sisään voin jo hyvin ja harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Varovasti toki. En usko, että olisin mitenkään toipunut niin nopeasti ensikertalaisena alatiesynnytyksestä. Toisen lapsen hankin myös ulkomailla, Suomessa en missään nimessä, koska vauvan koon perusteella ei sektiota saa. Lapsihaave oli yksi syy minulle muuttaa ulkomaille urahaaveiden lisäksi.
Viides kerta sama tarina. Älä nyt enää viitsi.
En ole kyllä aikaisemmin tänne kirjoittanut. Melko moni synnyttää ulkomailla, en yhtään ihmettele, jos täällä on paljonkin vastaavia tarinoita. Moni suomalainen ystävänikin on synnyttänyt/sektioitu täällä.
Ai että kaikki tässä keskustelussa kirjoittelevat, ulkomailla sektion kokeneet harrastavat seksiä viikko synnytyksestä, ja kokevat tarpeelliseksi kertoa sen tähän ketjuun, jossa ei aiheesta edes kysytty?
Melkoisen sairasta touhua edes kuvitella seksiä vuotavana, kohtu haavoilla, vatsa turvoksissa, lonkat nitkuen viikko synnytyksen jälkeen. En usko että henkisesti terve mieskään moiseen kykenisi sitomattomin silmin ja ilman pyykkipoikaa nenässä. Saati henkisesti terve nainen.
Varmaan siellä ulkomailla sektion saaneilla kehokin palautuu raskaudesta nopeammin: kohtu supistuu, vatsalihakset ja nivelet, sekä sisäelimet löytävät heti paikkansa ja vatsanahka pienenee saman tien kun viimeinen tikki on ommeltu kiinni :) Tai sitten joku sepittelee omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytys alateitse on ollut elämäni voimaannuttavin kokemus <3 sektiota en suosittele kellekkään
Olisit vain kommentoinut "Up". Turha teeskennellä jotain alatieuskovaista, sellaisia ei ole. Sen sijaan on paljon "muita tiukempia" ympärileikattuja sektiohurmoksisia, jotka vääntävät kaikki esitetyt faktat propagandaksi ja valheeksi. Esim. että _joillekin_ naisille vakavien repeämien riski ei ole 0,01 vaan vielä vähemmän kun taas jokaisessa sektiossa revitään koko vatsa auki. Omat ja vauvansa ottamat riskit saakoon toki valita, mutta turhan valehtelun ja mutuilun voisi jättää väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kestä synnytystä, ei kestä äitiyttäkään.
Itse sain lapseni suunnitellulla sektiolla jonka halusin mukavuussyistä.
Äitiydestä nautin kaikkine haasteineen siitä huolimatta, että en halunnut alapääni menevän tohjoksi.Ja luulet että synnytyksessä kaikilla niin käy? Ei todellakaan.
Huoh. Pitääkö tästä VIELÄKIN tässä keskustelussa vääntää: tietenkään niin ei VÄLTTÄMÄTTÄ käy mutta se on MAHDOLLISTA. Ja moni ei sitä riskiä ei halua ottaa.
/eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksessä pahinta on avautumisvaiheen kipu. Ponnistaminen ja mahdolliset repeämät ovat se helpoin osuus, jota ei tarvitse pelätä. Repeämät tikataan ja ne paranevat yleensä melko nopeasti. Alateitse synnyttäneet naiset palautuvat synnytyksestä melko nopeasti toisin kuin sektioon joutuneet.
Jos vielä synnyttäisin ja minun annettaisiin valita synnytystapa, niin ehdottomasti valitsisin alatiesynnytyksen. En todellakaan haluaisi vapaaehtoisesti sektiota.
Miksi alatiesynnyttäjille on niin tärkeää, että muutkin tekevät heidän kanssaan saman valinnan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vauvani oli painoarvion mukaan 3,8kiloa ja pään halkaisija 12 senttiä, jonka perusteella minulle esitettiin vaihtoehtona sektio. Asun ulkomailla. Lääkäri korosti kyllä, että painoarvio voi heittää, synnytys saattaa mennä ihan ongelmitta ja kävi ratkasti läpi riskit. Tiesin kuitenkin vauvan olevan iso ja niinhän se olikin, 4,3 kiloa ja iso pää. Luojan kiitos luotin vaistoni ja valitsin näin. Olin parissa päivässä kävelykunnossa ilman kipuja, viikon sisään voin jo hyvin ja harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Varovasti toki. En usko, että olisin mitenkään toipunut niin nopeasti ensikertalaisena alatiesynnytyksestä. Toisen lapsen hankin myös ulkomailla, Suomessa en missään nimessä, koska vauvan koon perusteella ei sektiota saa. Lapsihaave oli yksi syy minulle muuttaa ulkomaille urahaaveiden lisäksi.
Viides kerta sama tarina. Älä nyt enää viitsi.
En ole kyllä aikaisemmin tänne kirjoittanut. Melko moni synnyttää ulkomailla, en yhtään ihmettele, jos täällä on paljonkin vastaavia tarinoita. Moni suomalainen ystävänikin on synnyttänyt/sektioitu täällä.
Ai että kaikki tässä keskustelussa kirjoittelevat, ulkomailla sektion kokeneet harrastavat seksiä viikko synnytyksestä, ja kokevat tarpeelliseksi kertoa sen tähän ketjuun, jossa ei aiheesta edes kysytty?
Melkoisen sairasta touhua edes kuvitella seksiä vuotavana, kohtu haavoilla, vatsa turvoksissa, lonkat nitkuen viikko synnytyksen jälkeen. En usko että henkisesti terve mieskään moiseen kykenisi sitomattomin silmin ja ilman pyykkipoikaa nenässä. Saati henkisesti terve nainen.
Varmaan siellä ulkomailla sektion saaneilla kehokin palautuu raskaudesta nopeammin: kohtu supistuu, vatsalihakset ja nivelet, sekä sisäelimet löytävät heti paikkansa ja vatsanahka pienenee saman tien kun viimeinen tikki on ommeltu kiinni :) Tai sitten joku sepittelee omiaan.
Huoh, tämä keskustelun taso on todella ala-arvoinen. Voisitko edes yrittää kommentoida asiallisesti ja itse aiheesta?
Toivuin erittäin nopeasti. Viikon päästä oloni oli jo jokseenkin normaali. Sektiossahan kohtu ”siivotaan” ja siksi se verenvuotokin on minimaalista. Pärjäsin pikkuhousunsuojilla. En voi sille mitään, etten kärsinyt tämän enempää. Ei minulla mitkään ”lonkat noksunut” tai muutenkaan ollut epämukava olo, niinkuin tuolla joku niin kauniisti kuvaili. Tottakai oli vielä pömppöä, mutta en ymmärrä, miksi sen pitäisi häiritä. Tikit sulivat itsekseen.
Palauduin muuten varmasti ihan normaalia tahtia. En muista, koska maha palautui normaaliksi, mutta painon sain pois 3kk tienoilla. Kiloja tuli paljon ja vatsani oli valtava, joten ”jouduin” dieetille. En ymmärrä, miksi olet niin vihainen, että pääsin näin helpolla? Komplikaativapaa suunniteltu sektio on usein helppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.
Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.
Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.
No johan se on tullut selväksi että ei saa toivoa, kun sekin on itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja kohdut on omia eikä valtion.
Niin kuin asia tietenkin onkin, mutta se ei sitten taas liity sektioihin jos ihminen ei halua lapsia ja ärsyyntyy kun kokee että siihen yritetään painostaa.
Potilaslaissa on kohta potilaan itsemääräämisoikeudesta. Se toteutuu muuten mutta ei synnytyksessä.
Ei varmastikaan muitakaan leikkauksia saa, ellei lääkäri katso niitä tarpeellisiksi. Plastiikkakirurgian puolella korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi alatiesynnyttäjille on niin tärkeää, että muutkin tekevät heidän kanssaan saman valinnan?
Sama minulle on mitä muut tekee. En voi vain ymmärtää miten sektio voisi olla helpompi vaihtoehto. Mielestäni on väärin valehdella nuorille naisille joilla ei ole vielä kokemusta synnytyksestä, että sektio olisi jotenkin helpompi tapa synnyttää.
Itse en tunne ketään synnyttänyttä naista, jonka mielestä sektio on paras tapa synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.
Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.
Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.
No johan se on tullut selväksi että ei saa toivoa, kun sekin on itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja kohdut on omia eikä valtion.
Niin kuin asia tietenkin onkin, mutta se ei sitten taas liity sektioihin jos ihminen ei halua lapsia ja ärsyyntyy kun kokee että siihen yritetään painostaa.
Potilaslaissa on kohta potilaan itsemääräämisoikeudesta. Se toteutuu muuten mutta ei synnytyksessä.
Ei varmastikaan muitakaan leikkauksia saa, ellei lääkäri katso niitä tarpeellisiksi. Plastiikkakirurgian puolella korkeintaan.
Meillä isäni sai valita syöpäänsä leikkauksen, vaikka lääkäri ei sitä suositellut. Osoittautui itse asiassa hyväksi päätökseksi koska jälkikäteen leikatusta elimestä löytyi reunamarginaalista syöpäsoluja ja leviäminen olisi ollut todennäköisempää.
Kyllä potilaalla on itsemääräämisoikeus kaikkialla muualla sairaanhoidossa vaikka monen alatiefanaatikon on sitä vaikea uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole mitään näyttöä siitä, että synnytyskidutuksen läpikäyminen olisi emotionaalisesti äitiä ja lasta lähentävä toimenpide ja välttämätön. Jos nainen haluaa sektion ja suunnitella synnytyksensä niin siihen tulisi suostua.
Jos kokee synnytyksen synnytyskidutuksena niin kannattaa kyllä pysyä lapsettomana. Ei aina voi ottaa kirsikoita kakusta. Lapsen saamiseen nyt vaan kuuluu osana se synnytys. Niin ikävää kuin se onkin.
Tämä on aivan uskomaton keskustelu! Odotan jos sitä alapeukkujen määrää, minkä kommenttini tulee saamaan 😂😂😂
Olet hyvin ignorantti.. ei meitä kaikkia ole samasta puusta veistetty, samoilla riskeillä ja kokemuksilla. Esimerkiksi raiskauksen tai lapsuuden hyväksikäytön läpikäynyt voi haluta kokemuksistaan huolimatta perheen (mitä häneltä ei tulisi kenenkään riistää), mutta synnytys ja raskaana oleminen ovat vaikeita asioita ja niihin liittyvät ajatukset voivat jopa häiritä synnytyksessä toimimista tai laukaista synnytyksen jälkeisen mielenterveyshäiriön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.
Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.
Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.
No johan se on tullut selväksi että ei saa toivoa, kun sekin on itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja kohdut on omia eikä valtion.
Niin kuin asia tietenkin onkin, mutta se ei sitten taas liity sektioihin jos ihminen ei halua lapsia ja ärsyyntyy kun kokee että siihen yritetään painostaa.
Potilaslaissa on kohta potilaan itsemääräämisoikeudesta. Se toteutuu muuten mutta ei synnytyksessä.
Tarkoitatko, että potilas voi itse valita pääsevänsä esim. polvileikkaukseen tai mahalaukun pienennykseen, koska pelkää fysioterapiaa tai laihduttamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kestä synnytystä, ei kestä äitiyttäkään.
Itse sain lapseni suunnitellulla sektiolla jonka halusin mukavuussyistä.
Äitiydestä nautin kaikkine haasteineen siitä huolimatta, että en halunnut alapääni menevän tohjoksi.Ja luulet että synnytyksessä kaikilla niin käy? Ei todellakaan.
Huoh. Pitääkö tästä VIELÄKIN tässä keskustelussa vääntää: tietenkään niin ei VÄLTTÄMÄTTÄ käy mutta se on MAHDOLLISTA. Ja moni ei sitä riskiä ei halua ottaa.
/eri
Jos prosentin riski alapään tohjoksi menosta tuntuu kestämättömältä, kannattaa jättää lapsenteko väliin. Esimerkiksi vammaisen lapsen saamisen riski on 3-4 prosentin luokkaa synnytystavasta riippumatta, nuorella äidillä lähempänä kolmea ja nelikymppisellä neljää prosenttia. (Lähde: verneri.net)
Onkohan aloittaja sama joka pauhasi tätä samaa sektiopropagandaa jo kuusi vuotta sitten kun ensimmäistä kertaa vierailin tällä palstalla. Voisi jo pikkuhiljaa etsiä muuta sisältöä elämäänsä.
Alue: Aihe vapaa
Ai että kaikki tässä keskustelussa kirjoittelevat, ulkomailla sektion kokeneet harrastavat seksiä viikko synnytyksestä, ja kokevat tarpeelliseksi kertoa sen tähän ketjuun, jossa ei aiheesta edes kysytty?