Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa

En nyt leimaisi alatiesynnytystä täysin ja kannattaa muistaa että lapsi voi syntyä alalautta suunnitellusta sektiosta huolimatta.. mutta ehdottomasti sektio pitäisi saada valita halutessaan, koska kyse on lapsen lisäksi sen äidin kehosta ja sektion saamisen vaikeuttaminen voi jopa lisätä pelkoja, varsinkin ensimmäisen lapsen jälkeen voi pelko jopa lisääntyä, jos äiti kokee ettei tilanne ole hänen hallinnassaan ja hänet jätetään ikäänkuin heitteille.

Itse pelkäsin nuorempana raskaaksituloa ja synnytystä ihan hirveästi. Siis pelkäsin yhtä paljon kuin kaikkein kauheimpia asioita elämässä pelätään. Se häiritsi seksiä ja kaikkea! Pelkäsin just sitä että jään tilanteessa aivan yksin. Minua on hyväksikäytetty lapsena joten ajatus oman lapsen puskemisesta alapäästä oli ihan hirveä, jopa raskaus ajatuksena inhotti - samoin imetys ym.

Nykyään olen alkanut vähän muuttaa mieltäni. Nuorempana ajattelin että ehdottomasti sektio, mutta olen muuttanut hiukan mieltäni lähinnä sektioon liittyvien tulppariskien vuoksi.. meillä on molemmilla puolen sukua nuorella iällä tapahtuneita veritulppia ja infarkteja, itselläni aurallinen migreeni ja kylmät/helposti puutuvat tai turvottavat raajat, se pistää vähän miettimään tuota.. tosin käsittääkseni suunniteltu sektio on turvallisempi kuin hätäsektio. Noh, turha jännittää etukäteen.

Aihe alkaa vain olla iän puolesta ajankohtainen, siksi olen täällä ketjussakin. Toivoisin että Suomessa panostettaisiin enemmän esim vesitiesynnytyksiin ja muihi toiveisiin, saattaisi vähentää pelokkaita synnyttäjiä ja myöskin kotisynnyttäjät vois olla myönteisempiä sairaalaympäristöä kohtaan. Ymmärrän kotisynnyttäjiä hyvin, koska itsekin haluaisin mahdollisimman stressittömän ympäristön jo turvallisuuden vuoksi. Stressaan helposti, jolloin verenpainekin nousee helposti. Paniikkikohtaus voi muistuttaa shokissa olevaa ihmistä. Ei kauhean hyvä juttu synnytystilanteessa.

Äitien olo turvallisemmaksi! Synnytys ei ole riskitöntä, joten pelot eivät ole turhia tai perusteettomia.

Alatieuskovainen ei näytä faktoja mmärtävän. Ikävää, että nämä tyhmimmät lisääntyvät eniten, jolloin huonot geenit siirtyvät eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.

Peukuttaisin muuten, mutta sitä ei tosiaan tiedä minkä kokoisen vauvan ja millä viikoilla saa ennen kuin saa lapsen. Lisäksi sinun ja kumppanisi seksileikit kuulostavat hyvin vaarallisilta jo välilihasi on revennyt "perus"yhdynnästä. Luulenpa, että se on jo vähän väljähtänyt tuosta ja alatiesynnytys voisi onnistua sinulta ihan ilman minkäänlaista kipua...

Tässäkö lainaamassani kommentissa näkyi se sektion"puoltajien" (ihan oikeasti, ei täällä kovin moni ajattele, että vaihtoahdot ovat alatie tai kuolema) korkea älykkyys, tilastojen tulkinta ja perehtyneisyys. Et taida alkuunkaan tietää kuinka naisen ruumis valmistautuu synnytykseen ja mitään synnytyksen kulusta.

Todellakin synnytystapa tulisi valita niiden omien lähtökohtien pohjalta (oman ja vauvan terveyden, ei sen että poikakaveri on kehunut "muita tiukemmaksi", se on nimittäin epätodennäköistä. Jos sinulla on yhdyntäkipuja niin googlaa mm. käsite "vaginismi").

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.

Yhdynnöissä tuon tuosta repeilevä väliliha... Semmoista kehotietoisuutta sitten.

Minä en erityisemmin halua lasta, mutta voosin silti suostua hankkimaan, mikäli se olusi kohtuullisen helppoa. Sektilla voisin harkita, ilman sektiota en missään tapauksessa.

Kuulostaa Nigerialta. Kannattaa muuttaa sinne, jos tuollaista toivot.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitää julistaa joku gileadin tasavalta viideksi vuodeksi ja panna jokainen terve, hedelmällinen nainen paksuksi. Ei mitään ofglen-menoa, vaan jokaiselle naiselle etsitään tietokoneen avustuksella paras siittäjä, joka ei sen koommin ole naisen kanssa tekemisissä. Hedelmöittyneet naiset eristetään omiin yhteisöihinsä silmälläpidon alaisiksi ettei tule miyään hups vaan, kaaduin rappusissa keskenmenoja. Aiheutuneet kustannukset katetaan takavarikoimalla kaikkien hedelmällisten suomalaisten naisten omaisuus ja viiden vuoden kuluttua, jolloin luontainen kiintymys lapseen on syntynyt, ylijääneet rahat palautetaan suhteessa entiseen omaisuuteen.

Joku on käynyt isomummunsa dosetilla.

Vierailija kirjoitti:

Alatieuskovainen ei näytä faktoja mmärtävän. Ikävää, että nämä tyhmimmät lisääntyvät eniten, jolloin huonot geenit siirtyvät eteenpäin.

No eipä nämä kaikki sektiofanaatitkotkaan tunnu järjen jättiläisiä olevan. Muun muassa jankutetaan itsemääräämisoikeudesta ymmärtämättä mitä se edes tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.

Peukuttaisin muuten, mutta sitä ei tosiaan tiedä minkä kokoisen vauvan ja millä viikoilla saa ennen kuin saa lapsen. Lisäksi sinun ja kumppanisi seksileikit kuulostavat hyvin vaarallisilta jo välilihasi on revennyt "perus"yhdynnästä. Luulenpa, että se on jo vähän väljähtänyt tuosta ja alatiesynnytys voisi onnistua sinulta ihan ilman minkäänlaista kipua...

Tässäkö lainaamassani kommentissa näkyi se sektion"puoltajien" (ihan oikeasti, ei täällä kovin moni ajattele, että vaihtoahdot ovat alatie tai kuolema) korkea älykkyys, tilastojen tulkinta ja perehtyneisyys. Et taida alkuunkaan tietää kuinka naisen ruumis valmistautuu synnytykseen ja mitään synnytyksen kulusta.

Todellakin synnytystapa tulisi valita niiden omien lähtökohtien pohjalta (oman ja vauvan terveyden, ei sen että poikakaveri on kehunut "muita tiukemmaksi", se on nimittäin epätodennäköistä. Jos sinulla on yhdyntäkipuja niin googlaa mm. käsite "vaginismi").

Eri

Ymmärsit viestini täydellisen väärin. Mulla ei ole vaginismia tai muuta kipua alakerrassa. Ihan olen normaali sieltä. Tavallisesta seksistä on ollut kyse, ei mistään erikoisleikeistä ja olen vuosien saatossa löystynyt, mutta edelleen rakenne alapäässä on sellainen että repeäisin ihan varmuudella synnytyksessä. Koko sukuni ja myös mieheni suku on saanut isoja vauvoja, että kyllä siltäkin kantilta iso vauva syntyisi. En lähtisi lottoamaan että mulle just sattuisi pieni syntymään. 

Vierailija kirjoitti:

Oma vauvani oli painoarvion mukaan 3,8kiloa ja pään halkaisija 12 senttiä, jonka perusteella minulle esitettiin vaihtoehtona sektio. Asun ulkomailla. Lääkäri korosti kyllä, että painoarvio voi heittää, synnytys saattaa mennä ihan ongelmitta ja kävi ratkasti läpi riskit. Tiesin kuitenkin vauvan olevan iso ja niinhän se olikin, 4,3 kiloa ja iso pää. Luojan kiitos luotin vaistoni ja valitsin näin. Olin parissa päivässä kävelykunnossa ilman kipuja, viikon sisään voin jo hyvin ja harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Varovasti toki. En usko, että olisin mitenkään toipunut niin nopeasti ensikertalaisena alatiesynnytyksestä. Toisen lapsen hankin myös ulkomailla, Suomessa en missään nimessä, koska vauvan koon perusteella ei sektiota saa. Lapsihaave oli yksi syy minulle muuttaa ulkomaille urahaaveiden lisäksi.

Pitäisikö sun alkaa jo kirjoittaa nimimerkillä? Ei tarvitsisi joka kerta kirjoittaa tuota samaa litaniaa ulkomailla sektion valitsemisesta ja seksin harrastamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.

Peukuttaisin muuten, mutta sitä ei tosiaan tiedä minkä kokoisen vauvan ja millä viikoilla saa ennen kuin saa lapsen. Lisäksi sinun ja kumppanisi seksileikit kuulostavat hyvin vaarallisilta jo välilihasi on revennyt "perus"yhdynnästä. Luulenpa, että se on jo vähän väljähtänyt tuosta ja alatiesynnytys voisi onnistua sinulta ihan ilman minkäänlaista kipua...

Tässäkö lainaamassani kommentissa näkyi se sektion"puoltajien" (ihan oikeasti, ei täällä kovin moni ajattele, että vaihtoahdot ovat alatie tai kuolema) korkea älykkyys, tilastojen tulkinta ja perehtyneisyys. Et taida alkuunkaan tietää kuinka naisen ruumis valmistautuu synnytykseen ja mitään synnytyksen kulusta.

Todellakin synnytystapa tulisi valita niiden omien lähtökohtien pohjalta (oman ja vauvan terveyden, ei sen että poikakaveri on kehunut "muita tiukemmaksi", se on nimittäin epätodennäköistä. Jos sinulla on yhdyntäkipuja niin googlaa mm. käsite "vaginismi").

Eri

Ymmärsit viestini täydellisen väärin. Mulla ei ole vaginismia tai muuta kipua alakerrassa. Ihan olen normaali sieltä. Tavallisesta seksistä on ollut kyse, ei mistään erikoisleikeistä ja olen vuosien saatossa löystynyt, mutta edelleen rakenne alapäässä on sellainen että repeäisin ihan varmuudella synnytyksessä. Koko sukuni ja myös mieheni suku on saanut isoja vauvoja, että kyllä siltäkin kantilta iso vauva syntyisi. En lähtisi lottoamaan että mulle just sattuisi pieni syntymään. 

Ilmeisesti myös paranet niistä repeämistä todella helposti, koska suostut yhdyntään aina uudestaan ja uudestaan, vaikka monta kertaa olet revennyt. Vai käytkö aina tikattavana repeämisen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Minä en erityisemmin halua lasta, mutta voosin silti suostua hankkimaan, mikäli se olusi kohtuullisen helppoa. Sektilla voisin harkita, ilman sektiota en missään tapauksessa.

Korkki kannattaa kuitenkin laittaa kiinni ennen lasten hankkimista, viimeistään raskausaikana.

Vierailija kirjoitti:

Oma vauvani oli painoarvion mukaan 3,8kiloa ja pään halkaisija 12 senttiä, jonka perusteella minulle esitettiin vaihtoehtona sektio. Asun ulkomailla. Lääkäri korosti kyllä, että painoarvio voi heittää, synnytys saattaa mennä ihan ongelmitta ja kävi ratkasti läpi riskit. Tiesin kuitenkin vauvan olevan iso ja niinhän se olikin, 4,3 kiloa ja iso pää. Luojan kiitos luotin vaistoni ja valitsin näin. Olin parissa päivässä kävelykunnossa ilman kipuja, viikon sisään voin jo hyvin ja harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Varovasti toki. En usko, että olisin mitenkään toipunut niin nopeasti ensikertalaisena alatiesynnytyksestä. Toisen lapsen hankin myös ulkomailla, Suomessa en missään nimessä, koska vauvan koon perusteella ei sektiota saa. Lapsihaave oli yksi syy minulle muuttaa ulkomaille urahaaveiden lisäksi.

Viides kerta sama tarina. Älä nyt enää viitsi.

Joku haluaa ehdottomasti lapsen, ihan sama mikä synnytystapa. Osa ei missään tapauksesssa. Paljon on niitä, jotka voisivat hankkia, jos sektion voisi valita synnytystavaksi. Vinkkinä päättäjille, että tässä olisi yksi ratkaisu vauvakatoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.

Peukuttaisin muuten, mutta sitä ei tosiaan tiedä minkä kokoisen vauvan ja millä viikoilla saa ennen kuin saa lapsen. Lisäksi sinun ja kumppanisi seksileikit kuulostavat hyvin vaarallisilta jo välilihasi on revennyt "perus"yhdynnästä. Luulenpa, että se on jo vähän väljähtänyt tuosta ja alatiesynnytys voisi onnistua sinulta ihan ilman minkäänlaista kipua...

Tässäkö lainaamassani kommentissa näkyi se sektion"puoltajien" (ihan oikeasti, ei täällä kovin moni ajattele, että vaihtoahdot ovat alatie tai kuolema) korkea älykkyys, tilastojen tulkinta ja perehtyneisyys. Et taida alkuunkaan tietää kuinka naisen ruumis valmistautuu synnytykseen ja mitään synnytyksen kulusta.

Todellakin synnytystapa tulisi valita niiden omien lähtökohtien pohjalta (oman ja vauvan terveyden, ei sen että poikakaveri on kehunut "muita tiukemmaksi", se on nimittäin epätodennäköistä. Jos sinulla on yhdyntäkipuja niin googlaa mm. käsite "vaginismi").

Eri

Ymmärsit viestini täydellisen väärin. Mulla ei ole vaginismia tai muuta kipua alakerrassa. Ihan olen normaali sieltä. Tavallisesta seksistä on ollut kyse, ei mistään erikoisleikeistä ja olen vuosien saatossa löystynyt, mutta edelleen rakenne alapäässä on sellainen että repeäisin ihan varmuudella synnytyksessä. Koko sukuni ja myös mieheni suku on saanut isoja vauvoja, että kyllä siltäkin kantilta iso vauva syntyisi. En lähtisi lottoamaan että mulle just sattuisi pieni syntymään. 

Ilmeisesti myös paranet niistä repeämistä todella helposti, koska suostut yhdyntään aina uudestaan ja uudestaan, vaikka monta kertaa olet revennyt. Vai käytkö aina tikattavana repeämisen jälkeen?

Toivottavasti se joka takertui nyt tuohon välilihan repeämiseen lukee tän viestin niin ei tarvi enää jauhaa tästä sivuraiteesta.

Kyllä vain, kun seksin harrastamisen aloitin nuorena likkana niin parin vuoden aikana välillä, huom välillä, ei joka kerta, repeydyin välilihasta. Riippui varmaan asennosta ja kulmasta. Nyt seksiä olen harrastanut jo useamman kumppanin kanssa enkä repeile enää. Silti olen erittäin tiukka sieltä. Tämä oma havainto eikä mikään kumppanin kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.

Peukuttaisin muuten, mutta sitä ei tosiaan tiedä minkä kokoisen vauvan ja millä viikoilla saa ennen kuin saa lapsen. Lisäksi sinun ja kumppanisi seksileikit kuulostavat hyvin vaarallisilta jo välilihasi on revennyt "perus"yhdynnästä. Luulenpa, että se on jo vähän väljähtänyt tuosta ja alatiesynnytys voisi onnistua sinulta ihan ilman minkäänlaista kipua...

Tässäkö lainaamassani kommentissa näkyi se sektion"puoltajien" (ihan oikeasti, ei täällä kovin moni ajattele, että vaihtoahdot ovat alatie tai kuolema) korkea älykkyys, tilastojen tulkinta ja perehtyneisyys. Et taida alkuunkaan tietää kuinka naisen ruumis valmistautuu synnytykseen ja mitään synnytyksen kulusta.

Todellakin synnytystapa tulisi valita niiden omien lähtökohtien pohjalta (oman ja vauvan terveyden, ei sen että poikakaveri on kehunut "muita tiukemmaksi", se on nimittäin epätodennäköistä. Jos sinulla on yhdyntäkipuja niin googlaa mm. käsite "vaginismi").

Eri

Ymmärsit viestini täydellisen väärin. Mulla ei ole vaginismia tai muuta kipua alakerrassa. Ihan olen normaali sieltä. Tavallisesta seksistä on ollut kyse, ei mistään erikoisleikeistä ja olen vuosien saatossa löystynyt, mutta edelleen rakenne alapäässä on sellainen että repeäisin ihan varmuudella synnytyksessä. Koko sukuni ja myös mieheni suku on saanut isoja vauvoja, että kyllä siltäkin kantilta iso vauva syntyisi. En lähtisi lottoamaan että mulle just sattuisi pieni syntymään. 

Ymmärrän, että pelkäät synnytystä koska pelkäät mahdollista repeämistä? Kuinka et pelkää yhdyntöjä jos kerran repeät yhdynnässäkin? Ja kuinka miehesi ei ymmärrä lopettaa kun sinuun sattuu? Kuulostaa minusta r..

Mutta vakavammin, vaikka perustelusi ontui paljon ja et selvästi ole asiantuntija niin repeämisen pelon toki ymmärtää. Niin se minunkin anoppini pelotteli lähes 5-kiloisilla vauvoilla miehen suvussa. Nykyisellään mm. raskausdiabetesta seurataan paljon huolellisemmin ja harvemmalle se vauvan koko tulee yllätyksenä. Lapsi voidaan yleensä sektioida kun se vielä mahtuu alavatsasta. Myös ädin ikä, paino, kunto, synnytystapa (tarjonta, äidin aktiivisuus ja ponnistusasento ihan tutkitusti) vaikuttaa synnytysvaurioiden riskiin. En tiedä mitä saavutetaan sillä, että riskien valehdellaan olevan ihan kaikille yhtä todennäköisiä.

Sitä miksi iso osa (alle puolet kuitenkin) tietyn osavaltion synnytyslääkäreistä toivoo suunniteltua sektiota en tiedä. Oletettavasti valmistuneet ja erikoistuneet synnytyslääkärit tosin ovat jo vähän iäkkäämpiä synnyttäjiä ja ehkä he luottavat enemmän lääkäreihin kuin kätilöihin ja omaan tuuriinsa kun ovat kuitenkin nähneet miten synnytys voi pahimmillaan mennä pieleen. Suunniteltu sekti voi olla toiseksi paras vaihtoehto hyvin sujuneen alatiesynnytyksen jälkeen, kiireellistä ja hätäsektiota parempi.

-ensin lainattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle suurin syy olla hankkimatta lapsia on juuri se, että nautin seksistä, johon kuuluu myös yhdyntä, enkä halua ottaa RISKIÄ että seksuaalista nautintoa tuottava elimeni räjähtäisi tuusannuuskaksi. Näin ei käy kaikille, mutta joillekin käy, eikä huvita olla se joku.

Muista, että 'nobody's interested of a 40yo slut'. Vaikka irstailu riittääkin sinulle elämän sisällöksi nyt, niin entäs vanhana kun et enää miehiä saa?

Nuoret, vielä joilla siitin vielä toimii, eivät sinua enää huoli ja ikäiselläsi velttulilla et tietenkään tee mitään.

Ihan yhtä hyvin voit siis synnyttää kun ei se klitta sentään räjähdä ja oman käden onneen -jonka varaan tulet kuitenkin lopulta päätymään- et muuta tarvitse.

Huoh. Tästä näkee miten pihalla miehet ovat synnytyksestä. Ihan tiedoksi, että se klitoriskin voi revetä. Ei edes ole mitenkään sen harvinaisempaa kuin muutkaan pahat repeämät.

Muuhun en viitsi edes kommentoida, naurattaa liikaa.

Et naureskeluillasi kykene väistämään totuutta että olet pelkkä viheliäinen luuseri, joka ammentaa irstailusta ihmistunteensa. En keksi kammottavalle luonteellesi muuta selitystä kuin lapsuusaikainen seksuaalinen hyväksikäyttö. Tietysti on hyväkin, ettet lapsia synnytä sillä sinusta ei äidiksi olekaan.

hehe, ei herranjestas. Minulla on jo lapsi (sektiolla) :) 

Mikä ihme sinua oikein vaivaa? Et pysty käsittelemään sitä, että naisen klitoriskin voi revetä?

Vierailija kirjoitti:

Joku haluaa ehdottomasti lapsen, ihan sama mikä synnytystapa. Osa ei missään tapauksesssa. Paljon on niitä, jotka voisivat hankkia, jos sektion voisi valita synnytystavaksi. Vinkkinä päättäjille, että tässä olisi yksi ratkaisu vauvakatoon.

Eiköhän vauvakato johdu enemmänki mm. siitä, että yli 30-vuotiaista 75% on ylipainoisia ja 25% mielenterveysongelmaisia. Lähtötilanne raskaaksi tulemiselle ja vanhemmuudesta selviämiselle ei siis monella ole kovin häävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vauvani oli painoarvion mukaan 3,8kiloa ja pään halkaisija 12 senttiä, jonka perusteella minulle esitettiin vaihtoehtona sektio. Asun ulkomailla. Lääkäri korosti kyllä, että painoarvio voi heittää, synnytys saattaa mennä ihan ongelmitta ja kävi ratkasti läpi riskit. Tiesin kuitenkin vauvan olevan iso ja niinhän se olikin, 4,3 kiloa ja iso pää. Luojan kiitos luotin vaistoni ja valitsin näin. Olin parissa päivässä kävelykunnossa ilman kipuja, viikon sisään voin jo hyvin ja harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Varovasti toki. En usko, että olisin mitenkään toipunut niin nopeasti ensikertalaisena alatiesynnytyksestä. Toisen lapsen hankin myös ulkomailla, Suomessa en missään nimessä, koska vauvan koon perusteella ei sektiota saa. Lapsihaave oli yksi syy minulle muuttaa ulkomaille urahaaveiden lisäksi.

Viides kerta sama tarina. Älä nyt enää viitsi.

En ole kyllä aikaisemmin tänne kirjoittanut. Melko moni synnyttää ulkomailla, en yhtään ihmettele, jos täällä on paljonkin vastaavia tarinoita. Moni suomalainen ystävänikin on synnyttänyt/sektioitu täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vauvani oli painoarvion mukaan 3,8kiloa ja pään halkaisija 12 senttiä, jonka perusteella minulle esitettiin vaihtoehtona sektio. Asun ulkomailla. Lääkäri korosti kyllä, että painoarvio voi heittää, synnytys saattaa mennä ihan ongelmitta ja kävi ratkasti läpi riskit. Tiesin kuitenkin vauvan olevan iso ja niinhän se olikin, 4,3 kiloa ja iso pää. Luojan kiitos luotin vaistoni ja valitsin näin. Olin parissa päivässä kävelykunnossa ilman kipuja, viikon sisään voin jo hyvin ja harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Varovasti toki. En usko, että olisin mitenkään toipunut niin nopeasti ensikertalaisena alatiesynnytyksestä. Toisen lapsen hankin myös ulkomailla, Suomessa en missään nimessä, koska vauvan koon perusteella ei sektiota saa. Lapsihaave oli yksi syy minulle muuttaa ulkomaille urahaaveiden lisäksi.

Viides kerta sama tarina. Älä nyt enää viitsi.

Kyllä täällä useampi kirjoittaja on kuin kaksi (eli alatien puolustaja ja sektion suhteen avarakatseinen).