Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Uskomatonta miten vihamielisesti alapäälläsynnyttäjät suhtautuu sektiota toivoviin. Surullista lynkkausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.
Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.
Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.
No johan se on tullut selväksi että ei saa toivoa, kun sekin on itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja kohdut on omia eikä valtion.
Niin kuin asia tietenkin onkin, mutta se ei sitten taas liity sektioihin jos ihminen ei halua lapsia ja ärsyyntyy kun kokee että siihen yritetään painostaa.
Potilaslaissa on kohta potilaan itsemääräämisoikeudesta. Se toteutuu muuten mutta ei synnytyksessä.
Tarkoitatko, että potilas voi itse valita pääsevänsä esim. polvileikkaukseen tai mahalaukun pienennykseen, koska pelkää fysioterapiaa tai laihduttamista?
Minä potilaana sain tehdä päätöksen sappileikkauksesta, kun lääkäri kysyi, haluanko sappileikkaukseen vai jatkanko kikkailua ruokavaliolla. Tosin, kysymys oli erikoislääkäristä. Ja kun valitsin leikkauksen, hän laittoi sen kiireellisenä. Ja tämä ihan julkisella sektorilla.
Samoin hammaslääkärissä päätän, otanko kivunlievistä, puudutusta vai ilman. Ja varmaan onnistuisi myös nukutus.
Nukutusta ei saa ilman perustetta, koska turha nukutus on riski. Sappileikkausta ei saa ilman perustetta, mutta oireinen sappikivitauti on peruste. Rajatapauksessa potilaalla on mahdollisuus valita hoitovaihtoehdoista. Sen sijaan potilaalla ei ole oikeutta vaatia hoitoa, jonka riskit ja haitat lääkäri arvioi selvästi hyötyä suuremmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten vihamielisesti alapäälläsynnyttäjät suhtautuu sektiota toivoviin. Surullista lynkkausta.
Sitä kutsutaan alatiesynnytykseksi.
Alapäällä ei kyllä varsinaisesti synnytetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.
Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.
Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.
No johan se on tullut selväksi että ei saa toivoa, kun sekin on itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja kohdut on omia eikä valtion.
Niin kuin asia tietenkin onkin, mutta se ei sitten taas liity sektioihin jos ihminen ei halua lapsia ja ärsyyntyy kun kokee että siihen yritetään painostaa.
Potilaslaissa on kohta potilaan itsemääräämisoikeudesta. Se toteutuu muuten mutta ei synnytyksessä.
Tarkoitatko, että potilas voi itse valita pääsevänsä esim. polvileikkaukseen tai mahalaukun pienennykseen, koska pelkää fysioterapiaa tai laihduttamista?
Minä potilaana sain tehdä päätöksen sappileikkauksesta, kun lääkäri kysyi, haluanko sappileikkaukseen vai jatkanko kikkailua ruokavaliolla. Tosin, kysymys oli erikoislääkäristä. Ja kun valitsin leikkauksen, hän laittoi sen kiireellisenä. Ja tämä ihan julkisella sektorilla.
Samoin hammaslääkärissä päätän, otanko kivunlievistä, puudutusta vai ilman. Ja varmaan onnistuisi myös nukutus.
Sappileikkauksellesi oli varmaan lääketieteellinen peruste? Vai pääsitkö ilman mitään oireita leikkaukseen pelkoperusteella, koska olit lukenut netistä tai kuullut tutulta, että joillakin ihmisillä on kivuliaita sappikohtauksia?
En synnytä ellen saa suunniteltua sektiota. Sisareni melkein kuoli synnytykseen. Olisi kuollut huonommassa sairaalassa...
Tähän ketjuun vastanneista harvalla tuntuu olevan oikeasti kokemusta synnyttämisestä. Kyselkää äideiltä millaista se oikeasti on. Moni äiti mielellään kertoo kokemuksestaan. Se varmasti hälventäisi pelkoja enemmän kuin tämä häiriintyneiden ihmisten palstan lukeminen.
Mistä näitä synnytyspelkoisia oikein tulee? En ole ikinä kuullut kenenkään pelkäävään maailman luonnollisinta asiaa.
Nuorille, synnyttämättömille naisille haluaisin korostaa sitä, että mielikuva siitä, että synnytyksessä lapsi pitäisi nyt kuiviltaan survoa kohdun ja vaginan läpi on varmasti kamala. Ja sehän olisikin mahdotonta.
Ennen synnytystä kohdunkaula pehmenee, lyhenee ja katoaa. Myös sektiojonottajilla kehossa tapahtuu lähes poikkeuksetta näitä synnytykseen valmistavia muutoksia. (Kuitenkin hyvin moni sektiosynnyttäjä kertoo, ettei alakerrassa ole mitään pysyviä muutoksia/ovat palautuneet. Sama koskee hyvin sujuneita alatiesynnyttäjiä/suurinta osaa alatiesynnyttäjistä). Synnytyksen avautumisvaiheessa myös kohdunsuu avautuu ja pääasiassa terveiden äitien luonnollisesti käynnistyneissä (ei-käynnistyteissä) synnytyksissä normaalikokoiset, terveet vauvat, pää edellä syntyessään syntyvät turvallisesti alateitse.
Yleensä se sattuu tietysti, mutta kivunlievitysvaihtoehtoja on lukuisia. Näissä tapauksissa vaikeita repeämiä tapahtuu hyvin vähän. Itseni on tilastoitu synnytyksessä jonkinlaisen repeämän saaneeksi toisessa synnytyksessä, jossa sain aivan olemattoman hiertymän vasempaan häpyhuuleen. Iso osa niistä 95 % ensisynnyttäjien repeämistä on juuri tällaisia - en edes muista tai näe kummalle puolelle se tuli. Osa tietysti vakavampia varsinkin jos lapsi on iso, synnytys käynnistetty ja pitkä, tarjonta ihan väärä ja kaikki riskit todennäköisempiä.
Oman synnytystavan valinnassa kannattaisi ottaa huomioon nimenomaan mihin riskiryhmään kuuluu ja mihin ei. Odotatko rv 38 jo 4-kiloista perätilassa viihtyvää vauvaa ja pelkäät ihan hulluna? Silloin sinun ei ehkä kannata "punkea" koko ajan kasvavaa vauvaa alateitse ja käynnistyskin on usein vielä noilla viikoilla vaikea. Vai oletko elämäsi kunnossa ja odotat 3,5-kiloista päästä lantioosi kiinnittynyttä vauvaa, mutta sinulla on kohonnut veritulppariski ja lievä anemia? Silloin haluat ehkä kuitenkin käydä synnytysvalmennuksen ja synnyttää alateitse. Voi olla, että vältät vatsalihasten erkauman, sekin (kuntouttamattomana) altistaa myöhemmin laskeumille. Toistaiseksi Suomessa synnytystapaa suunnitellaan synnytystapa-arvioissa ja pelkopoliklinikalla. Ehkä niiden nimi joksikin vielä muuttuu.
Yksi asia, joka on ulkomailla havaittu hyväksi on synnyttäneille äideille järjestetty äitiysfysioterapia. Sitä sopisi meillekin ajaa suu vaahdoten.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun vastanneista harvalla tuntuu olevan oikeasti kokemusta synnyttämisestä. Kyselkää äideiltä millaista se oikeasti on. Moni äiti mielellään kertoo kokemuksestaan. Se varmasti hälventäisi pelkoja enemmän kuin tämä häiriintyneiden ihmisten palstan lukeminen.
Juurikin näin! Kannattaa myös miettiä mitkä on omat valmiudut vanhemmuuteen jos ennen vanhemmutta on jo tuollaisia "pelkoja" ja "ajatuksia".
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten vihamielisesti alapäälläsynnyttäjät suhtautuu sektiota toivoviin. Surullista lynkkausta.
Samaa mieltä. Miten vihamielisesti suhtaudutaan sektiota toivoviin, vaikka se ei luulisi vaikuttavan heidän elämäänsä millään tavalla, eikä keneltäkään pois.
Ja se viha ja pahansuopaisuus, mennään henkilökohtaisuuksiin, loukataan tarkoituksella. Ja näitä lukiessa, ei voi välttyä ajatukselta, kuinka ihmisiä on helppo johdatella ja vedättää, eikä oteta asioita selvää ja tukeuduta tutkimuksiin ja tieteeseen, myös kansainvälisellä tasolla ja oma kokemus tai jonkun tuttavan on se ainoa ja oikea ja niin täytyy olla kaikilla.
Ja jostakin syystä, tähän eivät ole syyllistyneet sektiota toivovat ja heidän kommentit ovat pääosin ystävällisiä ja sallivia.
Ja eikä ole oma lehmä ojassa, sillä on alateitse synnyttänyt kaksi lasta, mutta ilomielin toivon äidin itse päättää, synnyttääkö alateitse vai sektiolla, niin kuin monessa hyvinvointivaltiossa saa tehdä.
Keskustelu on pöyristyttävää ja en yhtään ihmettele lasten ja nuorten kielenkäyttöä ja kiusaamista. Mistä muusta he ottavat esimerkin ja mallin, kuin omilta vanhemmiltaan.
Ja vielä aikuiset äiti-ihmiset.
Lapsi ei ole sairaus. Jos osallistun vauvatalkoisiin, todellakin päätän synnytystavan itse. Muuten jää talkoot välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun vastanneista harvalla tuntuu olevan oikeasti kokemusta synnyttämisestä. Kyselkää äideiltä millaista se oikeasti on. Moni äiti mielellään kertoo kokemuksestaan. Se varmasti hälventäisi pelkoja enemmän kuin tämä häiriintyneiden ihmisten palstan lukeminen.
Juurikin näin! Kannattaa myös miettiä mitkä on omat valmiudut vanhemmuuteen jos ennen vanhemmutta on jo tuollaisia "pelkoja" ja "ajatuksia".
Ja sitten nämä "ideat" siirretään seuraavalle sukupolvelle ja voi pyhä sylvi. Jos synnytys on niin kamalaa, niin kannattaisi varmaankin sitten olla hankkimatta niitä lapsia.
Viiden lapsen äitinä ja kahden hätäsektion kokeneena voin sanoa, että alatie synnytyksessä ei ole mitään pelättävää. Kannattaa miettiä millaista kieltä viljelee omien lastensa kuulleen ja työstää omia pelkojaan etteivät ne siirtyisi omille tyttärille. Aika moni täälläkin palstalla tuntuu olevan eksyksissä asian kanssa, joten suosittelen asian ongelmaksi kokevia keskustelemaan peloista ammattilaisen kanssa eikä lietsomaan toisten lietsottavissa olevien pelkoja ja kauhuja täällä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole sairaus. Jos osallistun vauvatalkoisiin, todellakin päätän synnytystavan itse. Muuten jää talkoot välistä.
Luultavasti ihan hyvä idea.
Nukutuskaan ei ole riski eikä mikän.
Kaverini taapero nukutetaan viikoittain syöpähoitojen ja tutkimusten vuoksi. Ei kuulema ole vaarallyista, mutta välttämätöntää taaperon syöpähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju "luomusynnyttäjineen" hyvin kertoo, miksei lapsia synny. Epäinhimillinen ja äidistä piittaamaton synnytyskokemus jää sen ihmisen viimeiseksi synnytykseksi.
Sitä saatte mitä tilaatte, vähemmän lapsia.
Sektio sen sijaan tekee onnelliseksi.
Tässä oma tarinani: Yllättävä verenvuoto (ei hoitovirhe), verenpaineet romahti, nostettiin steroideilla takaisin. Heräämöön oksentamaan kauheassa horkassa, kauhea epätieto vauvasta. Lääkityksestä 3 pv oksentelua. Hemoglobiini alle 80 leikkauksen jälkeen. 5 pv sairaalassa. Infektio sektiohaavaan. Ekan kerran hain Hesarin postilaatikosta 5 viikkoa leikkauksesta, kun ei oikein kävely onnistunut. Palautuminen noin 2 kuukautta sektiosta.
Olen normaalipainoinen ja alle 30 v.En harrastanut seksiä tai siivonnut. Sänkypotilaana imetin.
Laitanpa tänne uudelleen ylläolevan sektiokertomukseni. Täällä aika paljon kirjoittajia, joille ei ole sektiota tehty. Joku väitti jopa, ettei komplikaatioita tule oikeasti niin usein kuin tilastoissa.
Tänne kirjoittaa nämä parin päivän päästä panevat sektiomammat, joiden epäilen olevan trolleja. Ylläoleva sektio täysin terveelle äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.
Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.
Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.
No johan se on tullut selväksi että ei saa toivoa, kun sekin on itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja kohdut on omia eikä valtion.
Niin kuin asia tietenkin onkin, mutta se ei sitten taas liity sektioihin jos ihminen ei halua lapsia ja ärsyyntyy kun kokee että siihen yritetään painostaa.
Potilaslaissa on kohta potilaan itsemääräämisoikeudesta. Se toteutuu muuten mutta ei synnytyksessä.
Tarkoitatko, että potilas voi itse valita pääsevänsä esim. polvileikkaukseen tai mahalaukun pienennykseen, koska pelkää fysioterapiaa tai laihduttamista?
Minä potilaana sain tehdä päätöksen sappileikkauksesta, kun lääkäri kysyi, haluanko sappileikkaukseen vai jatkanko kikkailua ruokavaliolla. Tosin, kysymys oli erikoislääkäristä. Ja kun valitsin leikkauksen, hän laittoi sen kiireellisenä. Ja tämä ihan julkisella sektorilla.
Samoin hammaslääkärissä päätän, otanko kivunlievistä, puudutusta vai ilman. Ja varmaan onnistuisi myös nukutus.
Sappileikkauksellesi oli varmaan lääketieteellinen peruste? Vai pääsitkö ilman mitään oireita leikkaukseen pelkoperusteella, koska olit lukenut netistä tai kuullut tutulta, että joillakin ihmisillä on kivuliaita sappikohtauksia?
Tulee jotenkin mieleen ilman lääketieteellistä perustetta vaadittavista leikkauksista ikään kuin varmuuden vuoksi tää Munchausenin oireyhtymä, josta kärsivät teeskentelevät sairauksia saadakseen huomiota ja hoitoa. Luin äskettäin Julie Gregoryn Sickened kirjan ja tämä keskustelu tuntuu aika tavalla samalta kuin siinä kirjassa...
Vierailija kirjoitti:
Ja näitä lukiessa, ei voi välttyä ajatukselta, kuinka ihmisiä on helppo johdatella ja vedättää, eikä oteta asioita selvää ja tukeuduta tutkimuksiin ja tieteeseen, myös kansainvälisellä tasolla ja oma kokemus tai jonkun tuttavan on se ainoa ja oikea ja niin täytyy olla kaikilla.
Ja jostakin syystä, tähän eivät ole syyllistyneet sektiota toivovat ja heidän kommentit ovat pääosin ystävällisiä ja sallivia.
Mistä sitten johtuu, että pyynnöistä huolimatta tähän keskusteluun ei tuoda linkkejä sektiota puoltaviin tutkimuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju "luomusynnyttäjineen" hyvin kertoo, miksei lapsia synny. Epäinhimillinen ja äidistä piittaamaton synnytyskokemus jää sen ihmisen viimeiseksi synnytykseksi.
Sitä saatte mitä tilaatte, vähemmän lapsia.
Sektio sen sijaan tekee onnelliseksi.
Tässä oma tarinani: Yllättävä verenvuoto (ei hoitovirhe), verenpaineet romahti, nostettiin steroideilla takaisin. Heräämöön oksentamaan kauheassa horkassa, kauhea epätieto vauvasta. Lääkityksestä 3 pv oksentelua. Hemoglobiini alle 80 leikkauksen jälkeen. 5 pv sairaalassa. Infektio sektiohaavaan. Ekan kerran hain Hesarin postilaatikosta 5 viikkoa leikkauksesta, kun ei oikein kävely onnistunut. Palautuminen noin 2 kuukautta sektiosta.
Olen normaalipainoinen ja alle 30 v.En harrastanut seksiä tai siivonnut. Sänkypotilaana imetin.
Laitanpa tänne uudelleen ylläolevan sektiokertomukseni. Täällä aika paljon kirjoittajia, joille ei ole sektiota tehty. Joku väitti jopa, ettei komplikaatioita tule oikeasti niin usein kuin tilastoissa.
Tänne kirjoittaa nämä parin päivän päästä panevat sektiomammat, joiden epäilen olevan trolleja. Ylläoleva sektio täysin terveelle äidille.
Todella ikävää että sulle kävi noin. Riskejä luonnollisesti liittyy sektioon, kuten alatiesynnytykseenkin.
www.potilaanlaakarilehti.fi: Hyvin hoidettu alatiesynnytys on sekä äidille että lapselle useimmissa tilanteissa turvallisin synnytystapa. Keisarileikkaus on tarpeen noin 10–15 %:ssa synnytyksistä äidin tai sikiön sairastavuuden vähentämiseksi, mutta leikkaus on epäfysiologinen synnytys sekä äidille että vastasyntyneelle. Äidin kannalta keisarileikkaukseen liittyy suurentunut komplikaatioriski alatiesynnytykseen verrattuna. Lapsen kannalta keisarileikkaukseen liittyy kohdunulkoiseen elämään sopeutumisen viivästymistä ja myöhemmin elämässä suurentunut sairauksien ja terveysongelmien riski.
Minä potilaana sain tehdä päätöksen sappileikkauksesta, kun lääkäri kysyi, haluanko sappileikkaukseen vai jatkanko kikkailua ruokavaliolla. Tosin, kysymys oli erikoislääkäristä. Ja kun valitsin leikkauksen, hän laittoi sen kiireellisenä. Ja tämä ihan julkisella sektorilla.
Samoin hammaslääkärissä päätän, otanko kivunlievistä, puudutusta vai ilman. Ja varmaan onnistuisi myös nukutus.