Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa

Miksei se oman kropan vaaliminen sitten estä ajamasta autoa tai istumasta sellaisen kyydissä? Siinä voi joutua kolariin ja kuolla. Tai halvaantua niin ettei ikinä pysty harrastamaan seksiä!

Vierailija kirjoitti:

Miksei se oman kropan vaaliminen sitten estä ajamasta autoa tai istumasta sellaisen kyydissä? Siinä voi joutua kolariin ja kuolla. Tai halvaantua niin ettei ikinä pysty harrastamaan seksiä!

Sinulla leikkaa, einstein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hyi ällöä mä en ainakaan ikinä synnyttäis, vaan mun vauva leikattais kyl ulos mun mahasta". Tuostahan tässä oikesti on kyse. On niin ällöä ja eläimellistä, ei ollenkaan instagram-materiaalia.

Eiköhän tämä hömpötys mene jossain vaiheessa ohi; suurin osa nuorista naisista tuskin jättää hankkimatta lapsia tuollaisista syistä, vaan taustalla on esim. se ettei ylipäätään kiinnosta saada lapsia. Mikä on ihan ok. Sanokaa mieluummin niin kuin asia oikeasti on.

Lähemmäs nelikymppisenä lapsettomana voisin kertoa, että mulla oli sektio mielessä jo lapsena. Pidin synnytystä hullun hommana silloin ja kun sukulaisnainen sai 2 lastaan sektiolla niin ymmärsin että se on myös yksi tapa synnyttää. Kuvittelin myös että synnytysinhoni jossain vaiheessa katoaisi ja tulisi vauvakuumeet ja kypsyisin ihmisenä, mutta ei. Kypsynyt olen, mutta synnytys on edelleen itselleni ongelma. Suuri syy lapsettomuuteni on, etten halua punnata lasta ulos alakautta. Enkä ole halunnut joutua ruinaamaan pelkopolilta sektiota, koska sitä ei 100% varmasti saa.

Täällä toinen, nyt nelikymppinen nainen. Minun lapsentekohaaveeni ovat aina karahtaneet siihen, etten halua tehdä lasta asenneympäristöön, jossa naisen itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta. Voi olla, että jokunen muukin lapsi on mm. tämän alatiesynnytyshysterian vuoksi jäänyt tekemättä.

Minulle seksi on todella iso voimavara elämässä ja kuvitteletteko te naiset oikeasti niin, että yksikään mies olisi valmis menemään rutiinitoimenpiteeseen (joka myös riskittömällä tavalla tehtävissä), jossa yksi sadasta menettää kykynsä seksuaaliseen nautintoon? Jos tämä rutiinitoimenpide olisi ns. pakollinen, kuviteletteko oikeasti miesten hymyssä suin suostuvan siihen? Nyt valot päälle, mammat. Enää ei tarvitse synnyttää luolassa eikä saunassakaan.

Aika moni mies suostuu hymyssä suin yhdyntään, vaikka siinä on aina riski esim. peniksen murtumiseen tai esinahan repeämiseen, joilla voi olla pysyviä vaikutuksia seksuaalisen nautinnon kokemiseen. Googlettamalla löytyy vaikka kuinka paljon kokemusasiantuntijoiden kertomuksia.

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.

Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.

Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei se oman kropan vaaliminen sitten estä ajamasta autoa tai istumasta sellaisen kyydissä? Siinä voi joutua kolariin ja kuolla. Tai halvaantua niin ettei ikinä pysty harrastamaan seksiä!

Sinulla leikkaa, einstein.

Mikset osaa vastata kysymykseen, frankenstein?

Naurettavaa vaatia itsemääräämisoikeuteen vedoten sektiota.

Saathan sinä määrätä kaikin mokomin itsestäsi mutta et voi vaatia ketään muuta tekemään sulle mitään mitä hän ei halua. Jos lääkärit eivät halua tehdä sektioita turhissa tapauksissa, niin he eivät tee. Minusta se on ihan ok.

Jännä että niin moni haluais sektion koska alatiesynnytys pelottaa. Mua taas ahdistais paljon enemmän joutua leikkaukseen. Olen siis synnyttänyt kaksi lasta alateitse, ei repeämiä tai muita ongelmia. Mielenkiintoista miten eri lailla ihmiset kokee ja ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.

Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.

Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.

Minä kommentoin vain siihen, mitä käsite itsemääräämisoikeus pitää sisällään. Siihen ei kuulu subjektiivista oikeutta vaatia itselleen tutkimuksia tai hoitoja, joita lääketieteen ammattilainen ei pidä perusteltuina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.

Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.

Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.

No johan se on tullut selväksi että ei saa toivoa, kun sekin on itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja kohdut on omia eikä valtion.

Niin kuin asia tietenkin onkin, mutta se ei sitten taas liity sektioihin jos ihminen ei halua lapsia ja ärsyyntyy kun kokee että siihen yritetään painostaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteellisesti turhan leikkauksen kieltäminen ei ole itsemääräämisoikeuden rikkomista. Sinä voit tehdä omalla kropallasi mitä haluat, mutta sinä et voi pakottaa muita tekemään kropallesi mitään mitä he eivät halua tehdä. Katsos kun niillä muillakin on itsemääräämisoikeus.

Samaa mieltä kyllä siitä että sektio olisi hyvä saada helpommin. Mutta itsemääräämisoikeudesta ei ole kyse silloin, kun vaatimukset ulotetaan muihin ihmisiin.

Tämä johtaa siihen, että sektion haluavat jättävät herkästi lapset kokonaan tekemättä. Sitä ilmeisesti haluat? Minä olen ymmärtänyt niin, että suomalaisten naisten toivottaisiin tekevän enemmän vauvoja.

No sitten ne sektion haluavat haluavat sektiota enemmän kuin lasta, mikä on aika mielenkiintoinen lähtökohta perhesuunnittelulle ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Tässä on nyt niin monta virheellistä kohtaa että on pakko korjata.

Luuletko että Suomessa saa sektion vauvan koon perusteella? Tai että lääkäri suosittelisi koon perusteella sektiota? Ei Suomessa kukaan erikseen "halua synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse" vaan eihän isojen vauvojen synnytystavaksi edes tarjota sektiota, vaan synnytystapa on aina automaattisesti alatiesynnytys. Painoarvion perusteella sektioida tehdään korkeintaan lääkehoitoiselle radi-odottajalle. Voin kertoa että "normaali" äiti ei sektiota painoarvion perusteella saa. Isojakin vauvoja lähdetään aina yrittämään alakautta, koska voidaanhan se aina sitten leikata jos ei tule ulos. Poikkeuksena ehkä jotkut 5-kiloiset, joillaisia nyt syntyy aniharvoin.

t. Lasketun ajan painoarvio 4,5kg, sektiolla 4,2kg rv 39:lle pihalle. Syy: pelko. Vaihtoehdot olivat yli 4-kiloisen vauvan käynnistys vko 38 tai pelkosektio vko 39. Oli helppo valinta. Sektiolla lapsikin sai kasvaa kohdussa pidempään ja oli valmiimpi maailmaan. 

Ja lapsen koolla on nimenomaan vaikutusta sulkijalihasvaurioihin. Ruotsissa ainakin niistä naisista, jotka saivat ko. raskausviikkojen 10 % suurimmista lapsista, 6-10 % sai sulkijalihasvaurion. Myös lapsista 2,5-3,8 % lapsista kärsi jonkin asteisen synnytystrauman (esim. hartiadystokian). Moldéus K, Cheng YW, Wikström A-K & Stephansson O. (2017). Viikolla 41 isohkojen (huom. termi isohko, koska Suomessa näitä ei pidettäisi edes isoina) lapsien synnytttäjistä sulkijalihasrepeämän sai jo 10 %, synnyttäjistä riippumatta oliko kyseessä käynnistetty synnytys vai itsekseen käynnistynyt. 

Sulkijalihasrepeämän riski ei siis todellakaan ole 1 % kaikilla vaikka lapsi olisi normaalikokoinen. Suomessa isokokoisena pidetään vasta 4,5 kg vauvaa ja riski kasvaa olennaisesti jo 4-kiloisen vauvan kanssa. Ja miten "Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava""? Ihan THL:n tilastojen mukaan niitä on Suomessa joka vuosi 1,2-1,3 % alatiesynnyttäjistä. Mistä sinä tiedät että nämä revenneet naiset eivät ole olleet aktiivisia?

Ja suunnitellussa sektiossa ei todellakaan menetetä aina paljon verta. Minä menetin reilusti alle litran, joka ei ole paljoa. Minun äitinikin menetti mua synnyttäessä (alateitse) enemmän. Keskimääräinen verenmenetys suunnitellussa sektiossa on 0,8 litraa. Verenvuodon pitää olla muistaakseni olla lähemmäs 2 litraa ennen kuin menetettyä verta aletaan korvaamaan verivalmisteilla. Kyllä siinä alatiesynnytyksessäkin ihminen menettää verta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi mitään sille, että kaikki alatiesynnytystä suu vaahdossa puolustavat vaikuttavat tässäkin ketjussa vähä-älyisiltä jo pelkästään kirjoitustapansa puolesta. Naisten itsemääräämisoikeutta puolustavat viestit taas ovat keskimääräistä paremmin kirjoitettuja ja siten ne antavat viestien kirjoittajista huomattavasti älykkäämmän kuvan.

Höpö höpö nyt taas

Todistit juuri asian omalla viestilläsi. Höpö höpö on yksinkertaisten ihmisten suosima tapa teilata itselleen epämieluisa näkemys. Hyvää argumentointia se ei ole nähnytkään.

Sanon sinulle ihan suoraan sen, että maailma olisi parempi paikka mikäli kaltaisiasi höpönpöpönihmisiä olisi reippaasti vähemmän. Siksi, että rajallisen älykkyytenne ansiosta ette kykene asettumaan toisten asemaan, ette kykene ajattelemaan omaa napaanne pidemmälle ja ette kykene käsittämään sitä, että hidas prossesointikykynne ei mahdollista laajojen kokonaisuuksien käsittelyä.

Lue tämä viestisi uudestaan. Se juuri todistaa alkuperäisen (tässä lainauksessa, muutenhan olet kirjouttanut kymmeniä tässä ketjussa) viestisi täysin päinvastaiseksi. Kiihkoa ja solvausta riittää. Pakkokin, kun muuta ei ole asian puolustukseksi sanoa. Todellista hurmosta. Sitä ei löydy sektioiden kritisoijien joukosta. He laittavat vain faktoja. Ilman tunnetta ja liioittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.

Totta kai jos ei paikat kestä edes yhdyntää niin toivotonta yrittää lasta ulos alateitse. Mutta ihan normaalilla lantiolla, normaalilla alakerralla ja normaalilla vauvalla se ei ole temppu eikä mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi mitään sille, että kaikki alatiesynnytystä suu vaahdossa puolustavat vaikuttavat tässäkin ketjussa vähä-älyisiltä jo pelkästään kirjoitustapansa puolesta. Naisten itsemääräämisoikeutta puolustavat viestit taas ovat keskimääräistä paremmin kirjoitettuja ja siten ne antavat viestien kirjoittajista huomattavasti älykkäämmän kuvan.

Höpö höpö nyt taas

Todistit juuri asian omalla viestilläsi. Höpö höpö on yksinkertaisten ihmisten suosima tapa teilata itselleen epämieluisa näkemys. Hyvää argumentointia se ei ole nähnytkään.

Sanon sinulle ihan suoraan sen, että maailma olisi parempi paikka mikäli kaltaisiasi höpönpöpönihmisiä olisi reippaasti vähemmän. Siksi, että rajallisen älykkyytenne ansiosta ette kykene asettumaan toisten asemaan, ette kykene ajattelemaan omaa napaanne pidemmälle ja ette kykene käsittämään sitä, että hidas prossesointikykynne ei mahdollista laajojen kokonaisuuksien käsittelyä.

Muiden älykkyydestä tai sen rajallisuudesta jauhaminen on avutonta keskustelua.

Se nyt vaan on tuo alatiesynnytys lapsen terveyden kannalta parempi vaikka joku täällä toista väittää. Luonto on sen näin määrännyt. Onko jollain nisäkkäällä toisin.  Sektio pitää tehdä vain hätätapauksissa. Leikkauksessa on aina riskinsä eikä se ole mikään helppo tapa synnyttää. Ei sitä vatsaa voi auki noin vaan vetää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaikuttaisi monille suurin syy sektiohalukkuuteen olevan pelko pahasta repeämästä. En tiedä onko tilastoitu kuinka tarkkaan mistä 3. ja 4. asteen repeämät useimmin johtuvat, mutta tutkitusti liikkuminen avautumisvaiheen aikana (auttaa vauvaa asettumaan synnytyskanavassa oikein) ja ponnistus pystyasennossa, esim. kontillaan, jo yli puolittaa sen repeämisen riskin ei-riski/hyvin sujuneissa raskauksissa.

Lisäksi uskoisin (mutuiluksi menee, tunnustan), että isohko osa niistä "koko pärseen repivistä" välilihan ja sulkijalihaksen repeämistä tulee niille synnyttäjille, joiden vauva on luultua isompi (tai haluavat synnyttää isoksi arvioidun vauvan alateitse), vauva on virhetarjonnassa (osa valitsee alatien vaikka vauvan tiedetään olevan perätarjonnassa tms.) tai kaksosten synnytyksissä (toki kaksosista puolet leikataan suunnitellusti).

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä, lapset olivat "siroja", epiduraali/spinaali nopeutti minulla avautumista enkä tuntenut kipua (tai mitään muutakaan). En täysin halvaantunut puudutteesta huolimatta ja sain liikkua vapaasti vielä puudutteiden ottamisen jälkeen sänkyyn nojaten ja mies vierellä. Ponnistin pystyasennossa. Toisessa synnytylsessä sain jonkinlaisen nirhauman häpyhuuliin, muttei se vaatinut tikkausta eikä ollut kyllä kipeäkään, normaalia limakalvon nirhaumaa kipeämpi siis ja parantui jo siellä synnärillä. Imetys sujui hyvin vajaan viikon kuluttua synnytyksistä ja jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksistä) sain jo luvan lähteä lenkille ja tehdä vatsalihasliikkeitä.

En halua vähätellä repeämisen pelkoa, onhan se kammottava ajatus. Ja suunniteltu sektio on mielekkäämpi vaihtoehto kuin kiireellinen tai hätä-. Halusin vain ottaa esille, että ne tulevat synnytyksissä, joissa jokin on mennyt pieleen (obviously) ja sen taustalla voi olla asioita, jotka ovat olleet jo ennakkoon tiedossa.

Itse tiesin jo ennen h-hetkiä, että vauvat olivat korkeintaan 3,5-kiloisia, tuskin jäisivät harteista kiinni, miten päin olivat kohdussa ja että napanuoratkin näytti olevan niinkuin oli hyvä. Mistä sen tiesin? Kävin muutaman kerran päivystyksessä liikelaskennassa mielenrauhan saadakseni ja siellä myös ultrasivat, että kaikki on hyvin alatiesynnytystä ajatellen.

Ehdottomasti olen sillä kannalla, että alatiesynnytys ei ole "ainoa/oikea/pyhä". Sektion saamista tulisi ehkä helpottaa. Minulla ei ole kokemusta pelkopolista, en tiedä onko alatiehen painostus totta vai tarua. Moni tuttu on saanut valita, mutta heillä olikin lääketieteellisiä perusteita sektiolle. Ehkä ainoastaan repeämisen pelon vuoksi neuvotaan synnyttämään alateitse, en tiedä. Kuitenkin 3. ja 4. asteen repeämälle todennäköisyys on selvästi alle 1% jos vauva on normaalikokoinen, tarjonta optimaalinen, äiti "aktiivinen" ja ponnistusasento "joustava". Mutta ei sekään tietenkään takaa, että avautuminen ei olisi pitkä ja kivulias tai vauvan sykkeet eivät yllättäen laskisi ja jouduttaisiinkin leikkaamaan. Toisaalta suunnitellussakin sektiossa menetetään aina paljon verta, on veritulppariskiä ja palautuminen on aika varmasti kipeää...

Mikäköhän pointtini on tässä? Ehkä se, että toisille se repeämisen riski on 1/2 ja toisille vähemmän kuin 1/1000. Tottakai tulevalla synnyttäjällä tulee olla ihan oikeasti mahdollisuus valita synnytystapansa (jos hänellä on terveydellisesti mahdollisuus valita), mutta hänen kannattaa valita omien lähtökohtiensa perusteella, sitten kun ne lähtökohdat ovat selvillä. Repeämistäkin pelkää luultavasti enemmän jos kuuluu siihen 1/2 ryhmään kuin jos kuuluu siihen 1/1000 ryhmään.

Näin juuri! Monet naiset on nykyisin sen verran tietoisia kehoistaan, että osaavat laskea 1+1. Jos perintötekijät antaa viitteitä isosta vauvasta, kuten itselläni on ja lisäksi vielä tuntee omaa fysiologiaansa sen verran, että jos on useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä ja paikat on tiukat muutenkin ja lantio normaalia kapeampi, niin ihan syystä kannattaa vaatia sitä sektiota. Voi olla että lääkäri sen muutenkin antaisi, mutta näillä omilla spekseilläni tiedän että tulisin pahasti repeämään. Naiset joilla leveä lantio, väljähkö alakerta ja todennäköisyys saada pieni vauva, niin hyvähän heidän on puoltaa alasynnytystä.

Ulospäin eveälanteisen näköisen naisen luiden sisämitat voivat olla ahtaat ja päin vastoin, ja siitä ei ihminen itse kyllä pysty tietämään ilman lääkärin tutkimuksia.  

En ole ikinä kuulut kenestäkään, joka on "useampaan kertaan revennyt välilihasta ihan perus yhdynnässä". 

Oma vauvani oli painoarvion mukaan 3,8kiloa ja pään halkaisija 12 senttiä, jonka perusteella minulle esitettiin vaihtoehtona sektio. Asun ulkomailla. Lääkäri korosti kyllä, että painoarvio voi heittää, synnytys saattaa mennä ihan ongelmitta ja kävi ratkasti läpi riskit. Tiesin kuitenkin vauvan olevan iso ja niinhän se olikin, 4,3 kiloa ja iso pää. Luojan kiitos luotin vaistoni ja valitsin näin. Olin parissa päivässä kävelykunnossa ilman kipuja, viikon sisään voin jo hyvin ja harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Varovasti toki. En usko, että olisin mitenkään toipunut niin nopeasti ensikertalaisena alatiesynnytyksestä. Toisen lapsen hankin myös ulkomailla, Suomessa en missään nimessä, koska vauvan koon perusteella ei sektiota saa. Lapsihaave oli yksi syy minulle muuttaa ulkomaille urahaaveiden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on tuo alatiesynnytys lapsen terveyden kannalta parempi vaikka joku täällä toista väittää. Luonto on sen näin määrännyt. Onko jollain nisäkkäällä toisin.  Sektio pitää tehdä vain hätätapauksissa. Leikkauksessa on aina riskinsä eikä se ole mikään helppo tapa synnyttää. Ei sitä vatsaa voi auki noin vaan vetää.

Tiede on todistanut sektion vauvalle turvallisemmaksi. Tieteen peruja on myös antibiootit ja rokotteet. Luonto on kiva asia, mutta ennen tieteen mukaan tuloa valtava määrä naisia ja lapsia kuoli synnytyksiin. Tiede ei ole mitenkään negatiivinen asia. Kannattaa tutustua siihen eikä levittää täällä mitään uskomustietoa.

Ennen wanhaan sai haukut synnärillä jos uskalsi valittaa kipuja tai pyytää sektiota. "Pitäshän se tietää mitä siitä seuraa kun miehen kanssa sänkyyn menee".