Lue keskustelun säännöt.
Miksi en ''tee'' lapsia?
30.09.2019 |
Ei ole parisuhdetta, enkä yksin halua ottaa sitä riskiä, että lapsi olisi mahdollisesti sairas, vammainen tai näitä adhd-lapsia joita joka toisella on nykyään. Palkkani ei ole tarpeeksi iso että voisin palkata hoitoapua ja yhteiskunnan tukeen ei voi luottaa.
Kommentit (208)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei löydy hyvää ja täysjärkistä naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyttämisen veretseisauttava pelko on jotenkin uusi ilmiö myös.
Totta kai se vähän esikoisen kanssa jännitti, en sitä sano. Mutta nämä pelkopolit ja kauhea hysteria"paikkojen repeämisestä" olivat tuntemattomia (tai niistä ei puhuttu) vielä 90-luvulla, jolloin sain kolme lasta alateitse syntyneinä.
Mikähän siinä?
Nostetaan tikun nokkaan yksi pidätyskykynsä menettänyt ja unohdetaan autuaasti, että vain yksi tuhannesta saa mitään pysyvämpiä edes lievempiä haittoja.
Ja tämä kropan menettämisen pelko. Ovatko nyt itsestään aina huolehtivat naiset mitenkään sen kummemman näköisiä kuin ennen raskautta? Ovatko kuninkaalliset tai megajulkkikset? Eivät. Mutta tietysti se alun perin satakiloinen naapurin muija on 130-kiloinen parin lapsen jälkeen.
Ja ihan raskauden vika?
"Synnyttämisen veretseisauttava pelko on jotenkin uusi ilmiö myös. " Ei ole.
"Nostetaan tikun nokkaan yksi pidätyskykynsä menettänyt ja unohdetaan autuaasti, että vain yksi tuhannesta saa mitään pysyvämpiä edes lievempiä haittoja. " Repäisit nyt perseestäsi tämän luvun.Kuulostat joltain palstamieheltä. Et näytä tietävän synnytyksistä mitään, vähättelet sen riskejä ja vaikutuksia naisen kehoon, arvostelet naisten ulkonäköä ja puhut kuin ulkonäkö olisi se suurin ongelma synnytyspelkojen suhteen (ja puhut naapurin satakiloisesta muijasta...). Täydellinen miesnäkökulma aiheeseen.
Nainen ainakin paperilla olen :D
Olen myös synnyttänyt kolme lasta, mikä puhuu naissukupuolen olemassaolosta kohdallani.
En vähättele yhtään mitään. Olen jo 57-vuotias ja huomannut muutoksen. Ei vain aikoinani ollut puhetta "vaikutuksesta kehoon".
Olisiko jokin ero sillä, että me lapsina ja nuorina aina oltiin ulkona hyppimässä? Ihan hemmetin parempikuntoisia kuin nykypäivän 25-30 -vuotiaat ensisynnyttäjät?
Myös psyyken käsittely on mennyt megalomaaniseen itsensä kanssa käpristelyyn. Mikä on mulle, mulle, mulle ja mulle hyvä. Tälläkään palstalla ei törmää koskaan ajatteluun, että mitä itse voisin tehdä niin itseni kuin toisten hyväksi.
Ja tietysti tuhat alapeukkua parikymppisiltä mt-ongelmaisilta läskeiltä tähän. Kiitos!
Olet 57-vuotias ja kirjoittelet tällaisia? Semmoinen vastuullinen aikuinen ja ÄITI meillä taas tässä.
Haluaisin lapsia, mutta:
- minulla on krooninen sairaus, joka ei varsinaisesti haittaa arkeani tai estäisi tasapainoista äitiyttä, mutta raskaus suuri rasite ja terveysriski minulle ja voi aiheuttaa ennenaikaisen syntymän vauvalle
- en välttämättä edes tule raskaaksi edellä mainitusta syystä
- olen ikisinkku
- ikä tulee pian vastaan, olen jo 34
Suoraan sanottuna minulle ei riitä lapsenteon motiiviksi se, että kaiken maailman maleksioille pitää saada maksettua eläkkeet. Ihan itse voisi Karit ja Marit säästää eläkepäiviään varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- introverttiys. En jaksa seuraa pitkiä aikoja, lapsia vielä huonommin kuin aikuisia.
- uniongelmat. Selviän nyt nippa nappa unilääkkeillä. Lapsen yöheräilyjen kanssa en enää selviäisi.
- En tunne minkäänlaista tarvetta olla äiti. Hoivaviettiä on eläimiä kohtaan, lapset eivät herätä mitään sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vasta nelikymppinen kun sain vakituisen työpaikan. Sitä ennen en uskaltanut. Ja hyvä niin, koska silloinen parisuhdekaan ei kestänyt - eikä ollut lapsettomuudesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että me, jotka tänne palstalle nyt kirjoittelemme, olemme viimeisiä sukupolvia, jotka saavat elää elämänsä melko turvallisessa Euroopassa. Poliittinen liikehdintä ja ilmastonmuutos tulevat pitämään huolen siitä, että nykypäivän vauvat ja pikkulapset tulevat näkemään paljon raadollisemman maailman, kuin me. Ei tulisi mieleenkään tehdä lapsia, joita odottaa sellainen tulevaisuus.
Elokuvan Elysium, se sen kuvaelma miltä maailma ympäristön puolesta näyttää, on hyvin lähellä sitä mitä on odotettavissa tulevaisuudessa. Joten saa kersat jäädä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-sairaus, josta ei olisi haittaa lapselle, mutta raskaus voi EHKÄ tehdä pysyviä vaurioita minuun. Liian suuri ehkä minulle
-haluan olla vapaa tekemään mitä vain ja milloin vain
-mieheni ei tahdo lapsia
-lapset sotkevat ja metelöivät, enkä voi sietää kumpaakaan
-kyllästyn helposti enkä halua löytää itseäni tilanteesta jossa vihaisin elämääni koska olen tehnyt lapsia joista ei pääse eroon
-haluan keskittyä uraani
N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvoja olisi, ellei hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjittäisi työelämässä, jos miehiin voisi luottaa ja jos (kun se lortti kuitenkin häipyy) yksinhuoltajuus olisi sosiaalisesti, emotionaalisesti ja taloudellisesti turvattu vaihtoehto. Se ei saa aiheuttaa tulo- ja eläkekuoppaa eikä sosiaalista putoamista. Äidit on sankareita ja menevät läpi vaikka harmaan kiven saadakseen lapsilleen hyvän elämän.
Tälläkin palstalla solvataan jatkuvasti yh-äitejä ikäänkuin miesten piittaamattomuus olisi näiden naisten vika.
Ja kuitenkin 70-80% avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta, yleensä sen jälkeen kun puitteet on hankittu ja lapset ovat suht isoja.
Todisteet puhuvat sen puolesta että miehet ovat vaarallisemmassa asemassa joutua hyväksikäytettäviksi. Kiinnostus lopahtaa sillä sekunnilla kun miehelle ei ole enää käytännön tarvetta.
Tuohan se on, mihin homma kiteytyy. Mutta näiden hyväkkäiden kannaltahan on just huonoa että miehet kollektiivisesti jo tunnistavat nämä lähes 100% varmuudella kosahtavat vaaranpaikat (kiitos nykyisen internetin ja tiedonvälityksen). Naiset ovat kuin siinä eräässä lehtihaastattelussa sieltä Tuusulan Sulan-alueen autojobbareista se yksi vanhamulkku, joka kirosi internetin kun se on vienyt siltä tuloksen (eli suomeksi kusetusmahdollisuuden) ja hinnat ovat tippuneet ( eli asettuneet sinne realismin tasolle) ja että internetti pitäisi räjäyttää sen takia että, tuollaiset vanhatmulkut pääsisivät taas jobbaroimaan ja koijaamaan ihmsiä. Naisia ahdistaa kun miehet ovat internetin ansiosta kollektiivisesti muodostaneet ennen vanhaan vain juttujen tasolla liikkuneet huhut tuollaisesta hyväksikäytöstä, konkreettiseksi asiaksi jonka omalle kohdalle osumisen todennäköisyys on noussut lähelle 100% :tia. Ja osaavat nykyään navigoida ja luovia tuollaisten karikoiden ohi. Ja sehän se näitä seireenipiruja niin wiituttaa niin lujasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen lapsia. Pärjään tarvittaessa vaikka yksinkin. Aina on jäänyt rahaa säästöön, vaikka palkka on ollut aluksi matala, nyt enintään keskitasoinen.
Miksi? Koska koen tärkeimmäksi elämässäni saada vähintään yhden lapsen. Oman elämäni lisäksi tahdon, että kauttani saa alkunsa vähintään yksi elämä. En ole löytänyt mitään muuta järkeä syntyä tänne, kuin että elämä jatku jälkeeni ja olen antanut osuuteni elämälle, toivottavasti hyvin.
Mun mielestä on todella huono logiikka, että lapsia tehdään jonkinlaisena saavutuksena elämässä. Itä-Afrikassa keskivertonainen saa 8 lasta, nehän vasta ovatkin saavuttaneet jotain! Miksi et tee tiedettä tai taidetta joka jää jäljelle ja muistetaan vielä kuolemasi jälkeenkin?
Meille joilla lapsia on, lapset tuntuvat useimmiten elämän oikeasti tärkeimmältä saavutukselta, vaikka emme sitä julistakaan. Käsi sydämelle, kuinka monen tekemä tiede ja taide muistetaan heidän kuolemansa jälkeen kovin kauan? Itsekin väitöskirjan tehneenä en kuvittele liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvoja olisi, ellei hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjittäisi työelämässä, jos miehiin voisi luottaa ja jos (kun se lortti kuitenkin häipyy) yksinhuoltajuus olisi sosiaalisesti, emotionaalisesti ja taloudellisesti turvattu vaihtoehto. Se ei saa aiheuttaa tulo- ja eläkekuoppaa eikä sosiaalista putoamista. Äidit on sankareita ja menevät läpi vaikka harmaan kiven saadakseen lapsilleen hyvän elämän.
Tälläkin palstalla solvataan jatkuvasti yh-äitejä ikäänkuin miesten piittaamattomuus olisi näiden naisten vika.
Ja kuitenkin 70-80% avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta, yleensä sen jälkeen kun puitteet on hankittu ja lapset ovat suht isoja.
Todisteet puhuvat sen puolesta että miehet ovat vaarallisemmassa asemassa joutua hyväksikäytettäviksi. Kiinnostus lopahtaa sillä sekunnilla kun miehelle ei ole enää käytännön tarvetta.
Tuohan se on, mihin homma kiteytyy. Mutta näiden hyväkkäiden kannaltahan on just huonoa että miehet kollektiivisesti jo tunnistavat nämä lähes 100% varmuudella kosahtavat vaaranpaikat (kiitos nykyisen internetin ja tiedonvälityksen). Naiset ovat kuin siinä eräässä lehtihaastattelussa sieltä Tuusulan Sulan-alueen autojobbareista se yksi vanhamulkku, joka kirosi internetin kun se on vienyt siltä tuloksen (eli suomeksi kusetusmahdollisuuden) ja hinnat ovat tippuneet ( eli asettuneet sinne realismin tasolle) ja että internetti pitäisi räjäyttää sen takia että, tuollaiset vanhatmulkut pääsisivät taas jobbaroimaan ja koijaamaan ihmsiä. Naisia ahdistaa kun miehet ovat internetin ansiosta kollektiivisesti muodostaneet ennen vanhaan vain juttujen tasolla liikkuneet huhut tuollaisesta hyväksikäytöstä, konkreettiseksi asiaksi jonka omalle kohdalle osumisen todennäköisyys on noussut lähelle 100% :tia. Ja osaavat nykyään navigoida ja luovia tuollaisten karikoiden ohi. Ja sehän se näitä seireenipiruja niin wiituttaa niin lujasti.
Tuusulan käytettyjen autojen filosofi paikalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapsirakas mutta minulla todettu kohtuvika
Tuli mieleen se kahden lapsen yksinhuoltaja, joka kertoi että sai lapsille tarhapaikkaan ihan eri puolilta Hkiä, kumpikaan ei lähellä heidän omaa asuinpaikkaansa. Viideltä olisi pitänyt lähteä kotoa suurinpiirtein. Mahtavaa tukemista yhteiskunnalta.
Kun esitin top3 kysymykseni , ajattelin syiden olevan aika yhteneväisiä. Eivät ole .
Aika vaikea saada ne yleisimmät edes kaivettua.
- en halua/pidä/kestä lapsia
- en halua lapsia vaivoikseni varsinkaan kun pelkään niiden olevan loppujen lopuksi vain minun niskoillani.
- minulla on terveydellisiä ongelmia , jotka estävät tai vahvasti rajoittavat lapsen saantia ja huolehtimista
Samaa mieltä ?
Minut yllätti , ettei monikaan mainitse pöivähoitoa, määräaikaisia työsuhteita, työnantajan suhtaumista, rahaa, asuntoa jne.
Joten kun kysyin henk.koht syitä niin niitä ne todella ovat, yo.luettelemani ovat enemmän ympäristö olosuhteita.
1. Varmaan kuolisin, jos en voisi säännöllisesti ja tiheästi vetäytyä hiljaisuuteen omaan rauhaan.
2. Minulla on muutenkin univaikeuksia, jotka heikentävät jaksamistani. Lapsi tähän lisäksi tuhoaisi kykyni toimia luultavasti kokonaan. Nyt jaksan tai "jaksan" edes jotenkuten käydä töissä, vaikka välillä on pakko pyytää pidempi jakso vapaata, että saa vain yrittää nukkua.
3. Kun katsoo vierestä, minkälaista rumbaa lapsen kasvattaminen on, en oikein edes haluaisi osallistua siihen. Lapset ovat joskus ihan mukavia ja heidän kanssaan voi olla ihan hauskaa, mutta ei se ole jatkuvaa onnea.
M24
-Ollessani lapsi päätin olla hankkimatta lapsia.
-En nähnyt perhe-elämässä mitään mieltä.
-Minulla ei ollut sisäänrakennettua kiinnostusta perustaa perhettä.
-Ollessani parikymppinen, silloinen mieheni ei halunnut lapsia.
-Tavattuani elämäni miehen, minussa heräsi jopa kiinnostus omaa perhettä kohtaan. Emme kuitenkaan lähteneet yrittämään, koska emme varmaan kumpikaan todellisuudessa halunneet sitoutua vanhemmiksi vanhemmalla iällä.
En halua antaa lapselle lapsuutta jossa minulla on aikaa olla hänen kanssaan pari kiireistä tuntia iltaisin ja max kaksi vapaata viikossa jotka harvoin osuisivat samaan isänsä kanssa. Päiväkodissa juokseminen töiden teon päälle kuulostaa todella raskaalta. Haluaisin opettaa lapselleni elämästä paljon, luonnosta, ruuanlaitosta ja avarakatseisuudesta mutta uskon että se menisi vaan johonkin telkkarin tai tabletin kyttäämiseen ja nukkumaanmenosta kiukutteluun..
En usko että mieheni olisi kovin aktiivinen lastenhoitaja. Kaipaisin paljon omaa aikaa, jos sitä saisin, uskon että tuntisin siitä syyllisyyttä.
Pelkään että ihosairauteni ja mielenterveysongelmani periytyisivät tai lapsesta tulisi erityislapsi.
En halua lihota
N23 pitkässä parisuhteessa ja vakituisessa työssä
Ei ole mitenkään itsestäänselvyys että lapsi on terve.
Ennen kuin edes harkitsette vanhemmuutta, olisi hyvä katsoa youtubesta hakusanalla " WENDY GILKER - Raising Bree " yksinhuoltajan elämää lapsen kanssa.