Lue keskustelun säännöt.
Miksi en ''tee'' lapsia?
30.09.2019 |
Ei ole parisuhdetta, enkä yksin halua ottaa sitä riskiä, että lapsi olisi mahdollisesti sairas, vammainen tai näitä adhd-lapsia joita joka toisella on nykyään. Palkkani ei ole tarpeeksi iso että voisin palkata hoitoapua ja yhteiskunnan tukeen ei voi luottaa.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Työura lastensuojelussa on opettanut, että ei niitä omia automaattisesti rakasta vaikka niin aina väitetäänkin. Eikä todellakaan kyetä huolehtimaan, vaikka olisi miten hyvät lähtökohdat siinä vaiheessa kun lapsi alulle laitetaan. Mun panos lapsiin on huolehtia näistä lapsista työn kautta.
Hyvä, että suojelet lapsia heidän hulluilta vanhemmiltaan, mutta älä suojele normaalien vanhempien lapsia vain siksi, että joku hullu teki perusteettoman ls-ilmoituksen.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikaa huonoja miehiä. Hyvistä on pula.
Sori, ollaan jo parisuhteessa. Jatkakaa te vaan siellä tindereissä niiden alffoojen kanssa.
En tee lapsia, koska olen työtön ja minulla on osittainen toispuolihalvaus. Eikä meillä ole rahaa lapseen. Ja kyllä pelottaa, että lapsi on vammainen. Itselläni on siis ollut tuo vamma lapsesta asti.
En ole koskaan halunnut lapsia. Siinä ainoa syy. Ei sitä voi mitenkään perustella, tulee niin syvältä ja selkärangasta tämä ratkaisu. Olen myös yltiöintrovertti ja tarvitsen elääkseni rauhaa ja hiljaisuutta. Vieläkin näin kolmekymppisenä tuoreessa muistissa mitä tuskaa oli lapsena kun sisarukset mekastivat ja kiljuivat. En edes itse lapsena jaksanut lapsiperheen elämää. Olen jotenkin valmiiksi väsyneenä syntynyt sielu. Hiljainen pohdiskelija.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut lapsia. Siinä ainoa syy. Ei sitä voi mitenkään perustella, tulee niin syvältä ja selkärangasta tämä ratkaisu. Olen myös yltiöintrovertti ja tarvitsen elääkseni rauhaa ja hiljaisuutta. Vieläkin näin kolmekymppisenä tuoreessa muistissa mitä tuskaa oli lapsena kun sisarukset mekastivat ja kiljuivat. En edes itse lapsena jaksanut lapsiperheen elämää. Olen jotenkin valmiiksi väsyneenä syntynyt sielu. Hiljainen pohdiskelija.
Sama.
Se möykkä ja remuaminen uuvuttaa nopeasti, ja jos lapsia haluaa niin joutuu hyväksymään että (pikku)lasten kuuluukin meluta.
Sen päälle tulisi suurempi työtaakka. Ehkä on olemassa harvinaisia naisia jotka eivät vaadi "elämän rakentamista" (materian hankkimista) jossa pyritään koko ajan kohti korkeampa elintasoa, mutta viimeistään kun lapset tulevat teini-ikään alkaa kisa jossa vähempään tyytyvien vanhempien lapset joutuvat helposti kiusatuiksi.
Olisi aika uuvuttavaa työpäivän jälkeen tehdä lisää työtä ja sitten kuluttaa akkujen lataamiseen vaadittava aika möykän keskellä.
Kaiken lisäksi jos katsoo miten kavereille on käynyt, ei avioliitto vaikuta kovinkaan kestävältä ratkaisulta nykyisin. Kulttuuri on että jos suhde ei toimi, rohkeutta on se että lähtee heti ja tekee niin kuin tunne ohjaa juuri sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- En halua periyttää suvussani olevia sairauksia eteenpäin. Minulle on periytynyt jotain, siskolleni jotain. Aika moni näistä olisi saanut jäädä periytymättä.
- En koe jaksavani lapsiperhe-elämää. Jaksan olla lapsenvahtina jonkin aikaa, mutta en kestäisi sitä maukumista ja sirkusta vuorokauden ympäri, vuoden jokaisena päivänä. Lapsestaan on kuitenkin vastuussa lopulta itse, vaikka sen laittaisikin jollekin hoitoon.
- Ei ole varaa. Ei ole rahaa elättää lapsiperhettä. Työnäkymät huonot, tukiverkoista puhumattakaan. Äitiys ja vanhemmuus on sitäpaitsi nykyisin kirosana, joten en halua olla halveksittu ihminen siksi, että olen lisääntynyt. Ja viihdyn lapsettomana, näin minulla ainakin on varaa elättää itseni. Mutta edes lemmikkejä en ole hankkinut.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut lapsia. Siinä ainoa syy. Ei sitä voi mitenkään perustella, tulee niin syvältä ja selkärangasta tämä ratkaisu. Olen myös yltiöintrovertti ja tarvitsen elääkseni rauhaa ja hiljaisuutta. Vieläkin näin kolmekymppisenä tuoreessa muistissa mitä tuskaa oli lapsena kun sisarukset mekastivat ja kiljuivat. En edes itse lapsena jaksanut lapsiperheen elämää. Olen jotenkin valmiiksi väsyneenä syntynyt sielu. Hiljainen pohdiskelija.
Aika monet ominaisuudet ovat sellaisia, joita voi siedättää. Toisaalta sitten tietysti ihmisiä ärsyttää ja kuormittaa erilaiset asiat.
Jotenkin minusta tuntuu, että nykyään on aivan hirmu tärkeää löytää nämä kaikki piirteet itsestään ja sitten vaalia niitä kuin kalleinta kukkaa sen sijaan, että edes yrittäisi, josko voisi oppia sietämään niitä.
Nyt sitten tietysti aletaan huutaa, että ei voi tehdä lasta testatakseen, koska lasta ei voi palauttaa, tai että tiedetään jo etukäteen ettei sietäminen kerta kaikkiaan onnistu, tai ettei edes halua yrittää, koska yksinkertaisesti on vaan kivempi elää sillai kuin itselle kivointa on. Varmaan joo näin. Tosin silloin saattaa jäädä monta erityisen hienoa hetkeä kokematta, kun oppii uutta ja sietämään. Ja varmasti eläminen niinkin on kivaa. En minäkään syö rotanraatoja tai harrasta luolasukellusta koska haluaisin voittaa itseni siltä osin. En kuitenkaan pysty rinnastamaan omaa jälkikasvua hukkumisenpelkooni oikein mitenkään.
Lapset eivät välttämättä huuda suoraa huutoa koko ajan. Lapsi voi olla samanlainen hiljainen pohdiskelija kuin itsekin on. Ja ellei olekaan niin saa uutta näkökulmaa häntä kuunnellessa.
Jos et sitä halua, niin ei ole pakko. Halusin nyt kuitenkin sanoa tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä.
Naiset sanovat että koska ei löydy luotettavaa ja vakiintumishaluista miestä kolmekymppisenä.
Voisiko tästä vetää johtopäätöksiä? Naiset haluavat viettää villiä ja vapaata elämää tai seukata jännien menomiesten kanssa parhaat vuotensa. Lapsikuumeen iskiessä pitäisi löytää sopiva mies h-e-t-i tai muuttaa menomies perhemieheksi nanosekunnissa. Ja sitten yhtäkkiä miehet ovatkin sikoja.
Höpö höpö miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä. Kuinka monen miehen mielessä edes käy lapsensaanti parikymppisenä?
Huomasitko profisoinnin?
"Miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä".
Missä tässä sanotaan että miehet haluaisivat lapsia parikymppisinä? Miehet haluaisivat naisen parikymppisinä. Sitten kun on pidetty hauskaa ja hitsauduttu yhteen, hankitaan lapsia kolmekymppisinä.
Naiset haluavat luotettavan ja tasaisen miehen vasta kun haluavat lapsia. Mies taas ei halua kuviota jossa pariutumista venytetään mutta lasten hankkimista kiirehditään.
No varmaan naisillekin olisi aika lailla ideaali että luotettava ja sopiva mies löytyy nuorena, ja sitten voitaisiin tehdä lapsia yhdessä muutama vuosi myöhemmin. Se, että tämä ei onnistu, ei ole yksin naisten syytä. Sun argumentti on että naiset juoksevat jännismiesten perässä, mutta kommenttisi kertoo lähinnä kaikista naisista joita et edes näe, koska eivät ilmeisesti täytä standardejasi, mikä on juuri se mistä naisia syytät miesten suhteen. Tää on tätä samaa vanhaa soutamista.
Ihan varmasti on muutamia vakiintumishaluisia naisia, mutta ei niitä kaikille riitä. Nykyään enemmistö haluaa kokea sen villin ja vapaan ajan ennen vakiintumista.
En tajua tätä palstajankutusta, että naiset muka haluaa ensin jännistä ja sitten ulia. Kyllähän se niin parhaiten sujuu, että nuorena tutustutaan ja eletään dinkkeinä ja reissataan ja harrastetaan, ja sen jälkeen perustetaan perhe. Ihan sen saman tyypin kanssa. Jännikset elävät ennen muuta ulpukoiden mielessä.
Totta kai.
Mutta naisen miesmaku muuttuu elämänvaiheiden muuttuessa. Tutkittu asia. Koskee sekä ulkonäköä että luonnetta.
Tyypillisesti nuorempana kiinnostaa mies jonka käytös viestii korkeammasta testosteronitasosta (maskuliinisemmat piirteet, suurempi halu ottaa riskejä, itsevarmempi ja määrätietoisempi käytös, itsekkäämpi tapa pyrkiä kohti tavoitteita, dominoivampi seksi). Nuoret naiset myös haluavat useammin erikoisia miehiä kuten taiteilijoita/seikkailijoita.
Kun halutaan lisääntyä, viehätytään pehmeämmistä ja tavallisemmista miehistä koska nämä koetaan luotettavammiksi ja paremmiksi perheenisiksi.
Siksi vanhanaikaiset koko elämän parisuhteet eivät toteudu, ja tietynlaiset miehet voivat nuorina lennellä kukasta kukkaan kun taas niitä luotettavia taviksia on yli tarpeen.
Hyvin kitetytetty muuten :D
Olen 40v nainen, en ole koskaan halunnut lapsia, ja siksi minuun on aina vedonneet ensiksi mainitut maskuliiniset, itsevarmat miehet. Hekään eivät lapsista välitä.
Pidän pehmeitä tavallisia miehiä todella vellihousuisina ja huonoina sängyssä, sellaisia lässyttäjiä jotka sopivat isiksi. Itse en voisi elää sellaisen kanssa päivääkään :)
Kuitenkin ihan tilastojenkin mukaan näillä alfoilla on aina perhe ja montakin lasta.
Saa googalta. Sosioekonomisessa ylimmässä desiilissä lapsia on miehillä lähes aina ja keskimäärin enemmän kuin alemmissa sosaaliluokissa.
Ei ole löytynyt sopivaa puolisoa, olen jo yli-ikäinen (40). Lisäksi tukiverkoston puute ja taloudellinen tilanne vaikuttavat vahvasti. Työskentelen kasvatusalalla, joten lapsista on liikaakin kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- En ole ikinä halunnut lapsia, siinä suurin syy.
- Ei puolisoa, enkä halua olla yh ehdoin tahdoin.
- Ikää yli 40, ja suvussa sairashistoriaa
- pienipalkkainen työ
Jaa siinä tulikin jo neljä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työura lastensuojelussa on opettanut, että ei niitä omia automaattisesti rakasta vaikka niin aina väitetäänkin. Eikä todellakaan kyetä huolehtimaan, vaikka olisi miten hyvät lähtökohdat siinä vaiheessa kun lapsi alulle laitetaan. Mun panos lapsiin on huolehtia näistä lapsista työn kautta.
Hyvä, että suojelet lapsia heidän hulluilta vanhemmiltaan, mutta älä suojele normaalien vanhempien lapsia vain siksi, että joku hullu teki perusteettoman ls-ilmoituksen.
Kiitos.
Ihan "kiva", kun pari sosiaalivirkailijaa ei tykkää tästä kommentista.
Olisi "ihan kiva", että tarpeettomia lastensuojelun kotikäyntejä vähennettäisiin ja ihmisiä uskottaisiin, jos ei ole rikollis- tai huumetaustaa.
Ei, ei tietystikään uskota: lapsia tähän maailman synnyttäneet ovat rikollislauma, johon täytyy heti iskeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- persoonaani on tullut uusia ulottuvuuksia, kuten vastuuntunto ja organisointikyky, ilmaisen itseäni (taiteellisesti ym.) paljon monipuolisemmin kuin koskaan ennen ja saan tehdä, mitä haluan. Toki usein se vaatii pientä järjestelemistä, jos toimintaan ei liity lapsia.
Viestisi on minusta kiva. Lainaan tämän kohdan, koska siinä luettelemasi asiat liittyvät minusta ennemmin aikuistumiseen yleisesti kuin lapsen saantiin.
Samoin olen aikuistuessani huomannut turhien pelkojen karisevan, vaikka lapsia ei olekaan.
En pelkää, etten selviäisi lasten kanssa. Itse asiassa olen hoitanut paljon nuorempia sisaruksiani alaikäisestä asti itsenäisesti.
Samoin nyt aikuisena kumppanieni ja ystävieni lapsia esim. eron tullen.
Lapsettomuuteeni vaikuttavat muut asiat, jotka olen jo kirjoittanut tähän ketjuun :)
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin mies niin voisin lapsia tehdäkin. Ikävä kyllä en ole valmis näin naisena käymään läpi sitä kaikkea raskaudesta ja synnytyksestä siihen että olisin kuitenkin päävastuussa kaikesta. Miehen mahdolliseen osallistumiseen kun ei voi luottaa, mies voi nostaa kytkintä ihan milloin vaan huolimatta siitä mitä etukäteen lupailee.
Naisenkaan uskollisuuteen ei voi luottaa. Lapsi voi olla kenen vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulla olisi tasapainoinen ja vakaa parisuhde, voisin haluta lapsen. Yksin tai epävarmassa suhteessa en halua lasta. Talous on epävarmalla pohjalla ja voin itse henkisesti parhaiten, kun on paljon omaa aikaa ja tilaa. Suomen ja maapallon tulevaisuus vaikuttaa myös pelottavalta, nuorilla on mielenterveysongelmia, on koulu- ja somekiusaamista, päihdeongelmia jne. Olisin varmasti huolissani.
Ihmisen paras ilmastoteko lienee olla tekemättä lisää saastuttajia tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset keskusteluketjut kertovat lähinnä siitä, kuinka h-vetin vieraantuneita ihmiset ovat luonnosta!
Heh, vai olen vieraantunut luonnosta, vaikka rakastan siellä liikkumista ja erätouhuja.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen paras ilmastoteko lienee olla tekemättä lisää saastuttajia tähän maailmaan.
Tuota väsynyttä väitettä on kuultu jo aikalailla tarpeeksi. Keksi jotain omaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut lapsia. Siinä ainoa syy. Ei sitä voi mitenkään perustella, tulee niin syvältä ja selkärangasta tämä ratkaisu. Olen myös yltiöintrovertti ja tarvitsen elääkseni rauhaa ja hiljaisuutta. Vieläkin näin kolmekymppisenä tuoreessa muistissa mitä tuskaa oli lapsena kun sisarukset mekastivat ja kiljuivat. En edes itse lapsena jaksanut lapsiperheen elämää. Olen jotenkin valmiiksi väsyneenä syntynyt sielu. Hiljainen pohdiskelija.
Aika monet ominaisuudet ovat sellaisia, joita voi siedättää. Toisaalta sitten tietysti ihmisiä ärsyttää ja kuormittaa erilaiset asiat.
Jotenkin minusta tuntuu, että nykyään on aivan hirmu tärkeää löytää nämä kaikki piirteet itsestään ja sitten vaalia niitä kuin kalleinta kukkaa sen sijaan, että edes yrittäisi, josko voisi oppia sietämään niitä.
Nyt sitten tietysti aletaan huutaa, että ei voi tehdä lasta testatakseen, koska lasta ei voi palauttaa, tai että tiedetään jo etukäteen ettei sietäminen kerta kaikkiaan onnistu, tai ettei edes halua yrittää, koska yksinkertaisesti on vaan kivempi elää sillai kuin itselle kivointa on. Varmaan joo näin. Tosin silloin saattaa jäädä monta erityisen hienoa hetkeä kokematta, kun oppii uutta ja sietämään. Ja varmasti eläminen niinkin on kivaa. En minäkään syö rotanraatoja tai harrasta luolasukellusta koska haluaisin voittaa itseni siltä osin. En kuitenkaan pysty rinnastamaan omaa jälkikasvua hukkumisenpelkooni oikein mitenkään.
Lapset eivät välttämättä huuda suoraa huutoa koko ajan. Lapsi voi olla samanlainen hiljainen pohdiskelija kuin itsekin on. Ja ellei olekaan niin saa uutta näkökulmaa häntä kuunnellessa.
Jos et sitä halua, niin ei ole pakko. Halusin nyt kuitenkin sanoa tuon.
Onko sinusta siis vapaaehtoinen lapsettomuus sellainen epänormaali tila, josta voi ”parantua” jos oikein haluaa? Menetkö sanomaan myös homoseksuaalille että sinäkin voit eheytyä heteroksi, alat vaan siedättämään itseäsi?
Tekee pahaa penskojen puolesta jotka joutuvat elämään lapsuutensa/nuoruutensa tämän päivän sairaassa maailmassa. nimim. huolettomamman lapsuuden viime vuosituhannella elänyt.
Miksi en nuorempana halunnut lapsia:
- pelkäsin, että en ole tarpeeksi hyvä äiti, että lapsistani tulee jotenkin "viallisia" ja he joutuvat kärsimään minulta perimiensä ominaisuuksien takia
- pelkäsin, että osa persoonallisuudestani katoaa, en voi ilmaista itseäni, en tehdä mitä huvittaa jne.
Mutta sitten halusinkin lapsia.
Nyt, kun minulla on lapsia:
- tajusin, että olen tarpeeksi hyvä äiti ja perheen myötä kykenevyyteni monella elämän osa-alueella on parempi kuin ennen
- lapsistani tuli mielestäni hienoja yksilöitä (joita rakastaisin myös "viallisina")
- rakkaus on syvempää ja todellisempaa kuin koskaan aiemmin kokemani
- persoonaani on tullut uusia ulottuvuuksia, kuten vastuuntunto ja organisointikyky, ilmaisen itseäni (taiteellisesti ym.) paljon monipuolisemmin kuin koskaan ennen ja saan tehdä, mitä haluan. Toki usein se vaatii pientä järjestelemistä, jos toimintaan ei liity lapsia.
- haluan yleensä olla lasten kanssa ja tehdä perheenä asioita, tästä nautin eniten
Neuvoni: ei kannata pelätä ja panikoitua.
Eikä todellakaan kannata vihata / inhota ketään, ei edes sitä, joka on eri mieltä lapsienhankinnasta.