Lue keskustelun säännöt.
Miksi en ''tee'' lapsia?
30.09.2019 |
Ei ole parisuhdetta, enkä yksin halua ottaa sitä riskiä, että lapsi olisi mahdollisesti sairas, vammainen tai näitä adhd-lapsia joita joka toisella on nykyään. Palkkani ei ole tarpeeksi iso että voisin palkata hoitoapua ja yhteiskunnan tukeen ei voi luottaa.
Kommentit (208)
En löydä yhtään syytä miksi haluaisin rajoittavan tekijän elämääni.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin mies haluaisin lapsia. Ikävä kyllä olen nainen, mutta en ole valmis uhraamaan kehoani raskauteen, synnytykseen ja sen päälle vielä aiheuttamaan loven ura & palkkakehitykseeni.
Yhteys lasten saamisen ja elämän jatkumisen välillä on katkennut ihmisten mielissä, kun lapsia ei enää konkreettisesti tarvita perheen työvoimaksi ja vanhempiensa vanhuuden elättäjiksi. Samoin vanhuus siivotaan pois näkyvistä. "Aikuisille" tulee mielikuva, että lapset ja vanhukset ovat vain haittatekijöitä.
Aika paljon marisijoita paikalla. :) No mutta niinhän se menee, että vahvimmat ja sopivimmat jatkavat sukuaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon marisijoita paikalla. :) No mutta niinhän se menee, että vahvimmat ja sopivimmat jatkavat sukuaan.
Aika monilla lisääntyneillä vaikuttaisi menevän tosi pahasti tunteisiin se etteivät kaikki ihmiset pidä lapsista eivätkä halua sellaisia elämäänsä. Oi voi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä sekalaisessa järjestyksessä:
* en käsitä miten kellään on edes varaa tähän, olemme mieheni kanssa molemmat töissä mutta ei todellakaan olisi varaa hankkia kaikkia tarvikkeita vauvalle saati teinille tai useammalle
* halutaan elää kohtuullisen minimalistisesti, ei liian suurta asuntoa tai autoa. Ainakin autottomuus tuntuisi siinä kohtaa mahdottomalta, jos pitäisi järjestellä hoitopaikkoja tms.
* en halua että parisuhteemme muuttuu ja keskittyttäisiin aina ensisijaisesti lapseen. Olen seurannut sivusta sitä läpsystä-vaihto-meininkiä, kun aikuiset rynnistävät pakoon kotioloja vuorollaan mutta kahdenkeskistä laatuaikaa ei ikinä ole.
* en halua synnyttää, imettää tai vaihtaa vaippoja. Kaikki on = hyi helvetti. Vaikken mikään fitness babe olekaan niin ajatus oman kehon tärvelemisestä niin monin tavoin ahdistaa suuresti.
* en halua raapottaa lasta harrastamaan tai huolehtia että koulu sujuu
* oman äitini tapaan olisin tuskin kovin empaattinen tai kannustava. Hetkellinenkin kitinä tai kiukuttelu nostaa pulssia liikaa.
* en ole valmis luopumaan omasta ajasta ja rauhasta
* adoptoida voisin kyllä, mutta lapsen tulisi olla jo kouluikäinen. Mieheni olisi varmasti mahtava isä. Pelkään kuitenkin että silti vaan odottaisin että koska se lapsi muuttaa omilleen
Että :D Ei ehkä ihan parhaat lähtökohdat lasten hankintaan.
En vain yksinkertaisesti halua lapsia. Haluan keskittyä itseeni ja nauttia ansaitsemista rahoistani itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan kiinnosta hankkia lapsia. Haluamme käyttää kaikki rahat itseemme, minä olen 45v mies ja vaimoni täytti juuri 40v. On mukavaa olla täydellisen vapaa.
Demarit tunkekaa vauvatalkoot pers......eeseenne. Hehehehhe...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon marisijoita paikalla. :) No mutta niinhän se menee, että vahvimmat ja sopivimmat jatkavat sukuaan.
Aika monilla lisääntyneillä vaikuttaisi menevän tosi pahasti tunteisiin se etteivät kaikki ihmiset pidä lapsista eivätkä halua sellaisia elämäänsä. Oi voi sentään.
Ei ollenkaan. Mietityttää vaan, mistä moinen ruikutus oikein kumpuaa ja miksi nämä ihmiset roikkuvat juuri vauvapalstalla ruikuttamassa. Minulle on ihan sama, pitääkö joku kerrostalo-vela lapsistani. :) Oi voi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ja vielä:
* lomat! Ei todellakaan voisi mennä lasten ehdoilla o.O Kulttuuri ja kulinaristiset nautinnot on elintärkeät nollauskeinot, ahdistaa ajatuskin että koko vuoden odotettu loma menisi meluisan lastenaltaan ja Happy Meal -aterioiden väliä hinkatessa.
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut lapsia ollenkaan ollessani nuori. Tapasin mieheni opiskelijariennoissa, hän oli ja on aivan mahtava, yhdessä on oltu yli 30 vee ja lapsia on kolme. Lapset ovat aivan mahtavia ja paranevat vaan vanhetessaan. Meillä on huippu perhe. Ollaan tehty ja koettu paljon yhdessä ja vedetään yhtä köyttä. Tällaista tiimiä ei saa mitään muuta kautta. Eka lapsenlapsikin on. Hän on super. Olen onnellinen ihminen, ja vaikka kuolisin nyt, tuntuu etten ole jäänyt mistään paitsi.
Sittenhän voitkin kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei tehdä, niitä SAADAAN - jos saadaan. Se kun ei ole itsestään selvää. Mutta näkyy taas yh-mammoilla olevan pakkomielle vääntää niitä yhteiskunnan elätettäviä.
En tunne tarvetta...
1) olla äiti
2) nähdä omien geenieni jatkuvan
3) pelätä lapsen saavan sukujemme sairauksia
4) tuottaa lisää jälkeläisiä liikakansoittuvaan maailmaan
Minulla ei myöskään ole minkäänlaista kaipuuta...
5) meteliin, yöheräämisiin, vaipanvaihtoon, päiväkotirumbaan, harrastuksiin, koulumaailmaan, läksyjen valvomiseen, murkun kanssa riitelemiseen, toisen omilleen opettamiseen
6) isovanhemmuuteen, lapsenvahtimiseen, perhejouluihin, sukujuhliin
En halua uhrata....
7) parisuhdettamme
8) yöuniamme
9) uraani ja muita intohimojani
10) rahojani
11) kotiamme
12) luonnonvaroja
Tärkein on silti se, etten vaan tunne minkäänlaista tarvetta olla äiti. En ole koskaan tuntenut ja näin lähempänä neljääkymmentä se lienee jo luvallista tunnustaa ääneenkin. Jos olisi biologinen kaipuu tai olisin sosiaalisen paineen alla taipuvaa sorttia niin voisin harkita hankintaa muista syistä huolimatta, mutta kun sitä ei ja en ole.
Mielestäni maailma ei tarvitse yhtään epätoivottua lasta. Jos joskus kymmenen vuoden päästä mieleni muuttuu, on aina mahdollista toimia vaikkapa tukiperheenä. En tosin usko sellaista tulevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan puolisoistani ei ole halunnut lapsia kanssani eikä ole käynyt vahinkoa.
En ole koskaan ollut kiinnostunut lapsista.
Olen laiska nautiskelija, joka tarvitsee toisinaan omaa rauhaa, rakas puolisokin voisi hankkia lisää harrastuksia, että olisin useammin yksin.
Minulla ei ole periytyviä sairauksia, olen ihan älykäs ja keskiarvoja parempikuntoinen, minulla on runsaasti omaisuutta sekä paljon läheisiä ja tärkeitä ystäviä. En harrasta lentelyä suunapäänä ympäri maailmaa enkä rynnistä baareihin hillumaan vaan vietän tavallista elämää töissä, urheillen, harrastaen...
Näillä ominaisuuksilla en ”tullut valituksi” aiemmin mainittujen vahvimpien ja sopivimpien suvun jatkajien joukkoon.
En jaksa. Olisin maailman paskin mutsi, kun makaisin vaan kotona muksun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen se kahden lapsen yksinhuoltaja, joka kertoi että sai lapsille tarhapaikkaan ihan eri puolilta Hkiä, kumpikaan ei lähellä heidän omaa asuinpaikkaansa. Viideltä olisi pitänyt lähteä kotoa suurinpiirtein. Mahtavaa tukemista yhteiskunnalta.
Helsingissä päiväkodeissa periaate että päiväkotipaikan tulee olla lapselle tarjottava niin että matka-aika enintään puoli tuntia/suunta. Tämän vuoksi kun lähialueen kaikki päiväkodit oli täynnä eikä lapselleni ollut paikkaa kysyi päiväkodinjohtaja onko autoa käytössä kun silloin heille helpompaa tarjota laajemmalta alueelta päiväkotipaikkoja verrattuna julkisilla kulkevaan. Ikävä jos nämä puolen tunnin matka-ajat vastakkaisiin suuntiin keskenään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen lapsia. Pärjään tarvittaessa vaikka yksinkin. Aina on jäänyt rahaa säästöön, vaikka palkka on ollut aluksi matala, nyt enintään keskitasoinen.
Miksi? Koska koen tärkeimmäksi elämässäni saada vähintään yhden lapsen. Oman elämäni lisäksi tahdon, että kauttani saa alkunsa vähintään yksi elämä. En ole löytänyt mitään muuta järkeä syntyä tänne, kuin että elämä jatku jälkeeni ja olen antanut osuuteni elämälle, toivottavasti hyvin.
Mun mielestä on todella huono logiikka, että lapsia tehdään jonkinlaisena saavutuksena elämässä. Itä-Afrikassa keskivertonainen saa 8 lasta, nehän vasta ovatkin saavuttaneet jotain! Miksi et tee tiedettä tai taidetta joka jää jäljelle ja muistetaan vielä kuolemasi jälkeenkin?
Juuri noin. Lapsi ei ole mikään saavutus.
Huvittaa tuttu neljän lapsen äiti joka joka välissä tuo väkisten esille että hänellä on neljä lasta niin kuin se muiden mielestä olisi joku hieno juttu. Lähinnä nolo ja merkki tyhmyydestå. Eläimetkin osaavat lisääntyä.
- olen jostain syystä löytänyt vain mielenterveysongelmaisia miehiä. Heistä ei ole ollut isäksi. Nämä ongelmat ovat paljastuneet vasta myöhemmässä seurustelun vaiheessa. Nykyisessäkin suhteessa on ihan kiikun kaakun, erotaanko vai ei. Pitäis olla pysyvämpi parisuhde.
- Totesin valmistuttuani opiskelleeni väärää alaa, enkä ole saanut kunnollisia alan töitä. Varmaan juuri siksi kun ei kiinnosta. Opiskelu uudelle alalle vie aikaa. Olen tehnyt pätkätöitä tällä omalla ja sitten uudella alalla. Menee monta vuotta että oikeasti tienaan uudella, minua kiinnostavalla alalla.
- terveydentila on heitellyt väliaikaisesti. Olen sen takia ollut työttömänäkin. Haluan olla kunnossa, jos hankin lapsia.
- > näistä johtuen, kuten joku muukin sanoi. En haluaisi ylimääräisiä välivuosia, vaan jonkun verran uraa ennen lapsia, etten jäisi sitten tyhjän päälle, kun on liian monta työtöntä vuotta. Vaikka olenkin tehnyt pätkätöitä.
Pidän lapsista ja haluaisin lapsia, mutta sopiva puoliso puuttuu.
Rahallisesti voisin hankkia lapsen yksinkin, mutta mietityttää tuollaisen ei-perinteisen ratkaisun haasteet sekä itselle että lapselle.
En keksi yhtään syytä miksi tekisin lapsia. En pitänyt lapsista edes silloin kun olin itse sellainen. Kitisevät, kirkuvat, riehuvat ja tyhmiä höpöttelevät lapset ärsyttivät minua suunnattomasti enkä vieläkään jaksa katsella sitä showta kovin pitkään. Olen itse luonteeltani hyvin rauhallinen ja tarvitsen paljon tilaa ja rauhaa toipuakseni esimerkiksi työpäivästä. Miehenikään ei erityisemmin välitä lapsista, ja olen varma, että jos meille tulisi lapsi niin sen hoito ja arjen pyöritys jäisivät minun hartioilleni siitä huolimatta, että minulla on raskaampi työ ja parempi palkkakin. Hän on hyvä mies mutta ei mikään perheenisä, onneksi hän tietää sen itsekin. Lisäksi naisen osa lisääntymisessä on niin kamala ettei kauheasti inspiroi lisääntymispuuhiin ryhtyä.