Miksi en ''tee'' lapsia?
Ei ole parisuhdetta, enkä yksin halua ottaa sitä riskiä, että lapsi olisi mahdollisesti sairas, vammainen tai näitä adhd-lapsia joita joka toisella on nykyään. Palkkani ei ole tarpeeksi iso että voisin palkata hoitoapua ja yhteiskunnan tukeen ei voi luottaa.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut lapsia. Siinä ainoa syy. Ei sitä voi mitenkään perustella, tulee niin syvältä ja selkärangasta tämä ratkaisu. Olen myös yltiöintrovertti ja tarvitsen elääkseni rauhaa ja hiljaisuutta. Vieläkin näin kolmekymppisenä tuoreessa muistissa mitä tuskaa oli lapsena kun sisarukset mekastivat ja kiljuivat. En edes itse lapsena jaksanut lapsiperheen elämää. Olen jotenkin valmiiksi väsyneenä syntynyt sielu. Hiljainen pohdiskelija.
Aika monet ominaisuudet ovat sellaisia, joita voi siedättää. Toisaalta sitten tietysti ihmisiä ärsyttää ja kuormittaa erilaiset asiat.
Jotenkin minusta tuntuu, että nykyään on aivan hirmu tärkeää löytää nämä kaikki piirteet itsestään ja sitten vaalia niitä kuin kalleinta kukkaa sen sijaan, että edes yrittäisi, josko voisi oppia sietämään niitä.
Nyt sitten tietysti aletaan huutaa, että ei voi tehdä lasta testatakseen, koska lasta ei voi palauttaa, tai että tiedetään jo etukäteen ettei sietäminen kerta kaikkiaan onnistu, tai ettei edes halua yrittää, koska yksinkertaisesti on vaan kivempi elää sillai kuin itselle kivointa on. Varmaan joo näin. Tosin silloin saattaa jäädä monta erityisen hienoa hetkeä kokematta, kun oppii uutta ja sietämään. Ja varmasti eläminen niinkin on kivaa. En minäkään syö rotanraatoja tai harrasta luolasukellusta koska haluaisin voittaa itseni siltä osin. En kuitenkaan pysty rinnastamaan omaa jälkikasvua hukkumisenpelkooni oikein mitenkään.
Lapset eivät välttämättä huuda suoraa huutoa koko ajan. Lapsi voi olla samanlainen hiljainen pohdiskelija kuin itsekin on. Ja ellei olekaan niin saa uutta näkökulmaa häntä kuunnellessa.
Jos et sitä halua, niin ei ole pakko. Halusin nyt kuitenkin sanoa tuon.
Onko sinusta siis vapaaehtoinen lapsettomuus sellainen epänormaali tila, josta voi ”parantua” jos oikein haluaa? Menetkö sanomaan myös homoseksuaalille että sinäkin voit eheytyä heteroksi, alat vaan siedättämään itseäsi?
Mun mielestä noiden asioiden välille ei vaan pysty vetämään yhtäsuuruusmerkkiä, ne on aivan eri tason asioita.
Kummasti kuitenkin samat tyypit tietävät puolestani, että elämäni suurin kokemus olisi tehdä lapsi ja muut kokemukseni ovat arvottomia, enkä ole oikeasti lesbo, vaan en vain ole tavannut vielä sitä kivaa miestä.
Olen mies ja en tee lapsia koska minua ei kiinnosta lapsen hoitaminen ja en muutenkaan vain halua leikkiä mitään kotiäitiä. Pärjään hyvin sinkkuna ja en edes oikeastaan tavoittele parisuhdetta, ainoa asia mihin naisia tarvitsen on seksin harrastaminen koska oma käsi käy välillä hiukan tylsäksi.
Olen mies ja minulla on jo kaksi lasta (teinejä) enkä kyllä oikeastaan mistään hinnasta "aloittaisi alusta". Yöheräämisiä en voisi kuvitella jaksavani enää keski-ikäisenä ja kyllä nuo taloudelliset realiteetitkin tulee vastaan.
Tämäkin ketju on mennyt piloille kun odotin että tänne laittaa viestejä ne ihmiset ketkä on lapsettomia.
"miksi en tee lapsia?" eikä "miksi en tee lisää lapsia?"
Vierailija kirjoitti:
Naisena pelottaisi enemmän jäädä lapsettomaksi, koska pelkää työuransa puolesta, kuin tehdä elämänsä tärkein teko, saada lapsi biologisesti riittävän nuorena. Työt loppuvat vielä joskus kaikilta.
Mulla on aivan sama, pelkäsin lapsettomuutta paljon enemmän kuin, että saanko enää koskaan töitä mammaloman jälkeen tai mitä jos kaikki menee pieleen koska lapsi. Kaikki voi mennä pieleen ilman lastakin, mutta uutta elämää ei synny jos ei uskalla edes yrittää. Ja joo, mammaloman jälkeen en edes jaksanut mennä töihin vaan perustin yrityksen. Eka vuosi oli muuten paljon rankempi kuin vauvavuosi, vaikka oli verkostoja ja osallistuva mies kotona.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tekisin jotain niin kuvottavaa ja vastenmielistä, mihin menee kaikki rahat ja aika.
Kerrankin joku on rehellinen ja kommentoi niin alapeukkuja vaan satelee ,ei voi ymmärtää.
En ala lasta yksin tekemään. Siinäpä se suurin syy.
Olen parikymppinen nainen, mutta näiden syiden takia voin olla aika varma että en tule lapsia hankkimaan:
- Ei sovi maailmankatsomukseeni, olen sitä mieltä että ihmiselle on aina parempi jäädä syntymättä ja tuntisin syyllisyyttä jos pakottaisin jonkun syntymään tähän maailmaan.
- Ei sovi elämäntyyliini, olen laiska ja tarvitsen paljon omaa rauhaa.
- Ei sovi seksuaalisuuteeni, olen aseksuaali. Vaikka tämä olisi ainut este niin hankaloittaisi silti roimasti äidiksi tulemista kun ei halua harrastaa seksiä.
Lastenhankinta ei ole minulle miltään kannalta houkuttelevaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja en tee lapsia koska minua ei kiinnosta lapsen hoitaminen ja en muutenkaan vain halua leikkiä mitään kotiäitiä. Pärjään hyvin sinkkuna ja en edes oikeastaan tavoittele parisuhdetta, ainoa asia mihin naisia tarvitsen on seksin harrastaminen koska oma käsi käy välillä hiukan tylsäksi.
Kiitos rehellisestä ja suoraselkäisestä toiminnasta! Toivottavasti pysyt päätöksessäsi etkä huijaa ketään naista lisääntymään kanssasi että saisit säännöllisesti seksiä.
En tehnyt lasta, koska se ei tilanteessani olisi ollut vastuullinen teko. En olisi pystymyt tarjoamaan lapselle hyvää elämää. Muiden ihmisten lapsista kyllä pidän kovasti.
Jos nyt ihan totta puhutaan, niin moni ei halua lapsia yksinkertaisesti, koska ei vaan kiinnosta. Rahanpuute yms on tekosyitä, koska Suomessa kyllä pärjää, vaikka olisi yksi lapsi siinä mukana pyörimässä. Eikä Suomessa lasten tekemättä jättäminen mitään maailmaa pelasta, päinvastoin sillä vaikeuttaa suomalaisten asemaa tulevaisuudessa, joten joku ilmaston ajatteleminen on myös ihan höpö höpöä.
Minä, 32-vuotias nainen en tykkää lapsista tippaakaan enkä ikimaailmassa voisi kuvitella itseäni äitinä, ainakaan sellaisena lämpimänä ja rakastavana. Enkä missään nimessä halua synnyttää, joten se siitä sitten. Ehkä voisin adoptoida, mutta se on tehty niin hankalaksi Suomessa. En ymmärrä miksi, koska Suomen pelastus ja lisäksi ilmastoteko olisi adoptoida lapsia tuolta ylikansoitetuilta mailta. Saataisiin Suomeen lisää lapsia sekä vähennettyä väestön määrää sieltä missä ihmisiä on aivan liikaa.
Ajattelen lapsen parasta. Suomen ja maailman tila on sellainen ettei tänne uskalla tehdä lapsia. Millainen tulevaisuus on kurjistuvassa Suomessa? Onko minulla varaa huolehtia lapsesta ja riittääkö töitä? Luonto on tuhottu ja ihmiskunnan tulevaisuus näyttää heikolta. Kaaosta, pa kolaisuutta, työttömyyttä, nälänhätää, sotia, saasteita.
Haluaisin itsekkäästi lapsia, mutta olisi luultavasti julmaa heille tämän hetken maailmanmenoon peilaten.
Jos olisin rikas, hyväosainen ja hyväveliverkostossa, saattaisin harkita.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan totta puhutaan, niin moni ei halua lapsia yksinkertaisesti, koska ei vaan kiinnosta. Rahanpuute yms on tekosyitä, koska Suomessa kyllä pärjää, vaikka olisi yksi lapsi siinä mukana pyörimässä. Eikä Suomessa lasten tekemättä jättäminen mitään maailmaa pelasta, päinvastoin sillä vaikeuttaa suomalaisten asemaa tulevaisuudessa, joten joku ilmaston ajatteleminen on myös ihan höpö höpöä.
Minä, 32-vuotias nainen en tykkää lapsista tippaakaan enkä ikimaailmassa voisi kuvitella itseäni äitinä, ainakaan sellaisena lämpimänä ja rakastavana. Enkä missään nimessä halua synnyttää, joten se siitä sitten. Ehkä voisin adoptoida, mutta se on tehty niin hankalaksi Suomessa. En ymmärrä miksi, koska Suomen pelastus ja lisäksi ilmastoteko olisi adoptoida lapsia tuolta ylikansoitetuilta mailta. Saataisiin Suomeen lisää lapsia sekä vähennettyä väestön määrää sieltä missä ihmisiä on aivan liikaa.
Lisäksi suomalaisessa perheessä kasvanut (adoptio)lapsi tekisi itse 1,3 lasta eikä 8. Todellinen ilmastoteko. Eihän adoptiolapsen kasvatus ihan helppoa ole tietysti.
-Työtilanne epävarma, tuntuu että pitäisi olla parempi tilanne että voisi edes harkita
-Meidän ja sukujemme sairaudet, ei jaksa uskoa että näillä geeneillä saisi tervettä lasta
-Tuntuu että ei osaa yhtään kommunikoida luontevasti lasten kanssa ylipäätään, lapsen hoitaminen olisi stressaavaa "esittämistä" jossa joutuisi olemaan jotain muuta kuin oikeasti on
-Koen olevani ihmisenä jotenkin liian tunteellinen ja helposti hätääntyvä olemaan lapselle turvallinen peruskallio, joka tuottaa perusturvallisuuden tunteen
-Mies on ääniherkkä
-Lapsen hankkimisen vastuu tuntuu musertavalta, kun mikä tahansa pienikin asia voi tuottaa pysyvän vaikutuksen lapsen ajatusmaailmaan, ja sitten olisi jotenkin vastuussa siitä kaikesta jos olisi tietoisesti hankkinut lapsen (vahinkolapsen kohdalla tätä ongelmaa ei olisi)
-Vaikka ei ole mitään lapsia vastaan sinänsä, niin sellainen positiivinen halu puuttuu kummaltakin ja jo sen takia lapset luultavasti jää hankkimatta - jos puoliso kovasti haluaisi, niin voisin olla ympäripuhuttavissa
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan totta puhutaan, niin moni ei halua lapsia yksinkertaisesti, koska ei vaan kiinnosta. Rahanpuute yms on tekosyitä, koska Suomessa kyllä pärjää, vaikka olisi yksi lapsi siinä mukana pyörimässä. Eikä Suomessa lasten tekemättä jättäminen mitään maailmaa pelasta, päinvastoin sillä vaikeuttaa suomalaisten asemaa tulevaisuudessa, joten joku ilmaston ajatteleminen on myös ihan höpö höpöä.
Rahanpuute ei ole tekosyy. Terkuin yh-mamma, jonka mies lähti ja jätti isyytensä siihen kaikilla tavoin. Millaista lapsen on kasvaa yhteiskunnassa ollen se jolla vaatteet on aina kirppiksiltä, ei ole varaa oikein mihinkään mitä ikätovereillaan on ja joutuu jäämään syrjään normaalista lapsen ja nuoren elämästä rahan vuoksi? Koulussa ollaan tosi julmia. Jos perheen tulot perustuu noin kympin tunti palkkaan, ei siitä jää mitään ylimääräistä.
Naisen pitää olla aina varma siitä että selviää lapsen kanssa ilman miestä.
En yksinkertaisesti pidä lapsista.
Itsessään tää maailma on aika paska paikka nykyisin. Ei mua kiinnosta tuoda tähän maailmaan elämään yhtä lasta lisää jolla ei ole varaa mihinkään. Köyhien ei pitäisi tehdä lapsia.
Olen mies ja ikää minulla on kohta 30 vuotta ja en halua lapsia koska:
1. En välitä lapsista, jos näen lapsen/vauvan niin en saa mitään "Wow" tunnetta siitä vaan lähinnä ärsyttää se niiden itkeminen ja koko olemus.
2. En ole tyytyväinen tämän maan arvoihin ja asioihin.
3. En ole parisuhteessa joten lapsia on mahdoton "saada".
4. Hyvä että edes itseni pystyn elättämään omalla palkallani.
5. Elatusmaksut ei oikein kiinnosta vaikka tiedän että niitä pitää maksaa.
6. Maapallon/maailman tulevaisuus ei näytä valoisalle.
7. Hyviä naisia ei ole löytynyt kenestä saisi hyvän kumppanin sekä äidin lapsille.
8. Haluan keskittyä työuraani.
9. Haluan elää vapaana sekä haluan päättää itse omista menoistani ja asioistani, tämän takia minulla ei ole kumppania enkä halua lapsia tämän takia.
10. Seksi loppuu tai vähenee kun/jos mahdollinen lapsi syntyy.
Siinä nyt muutama "syy" miksi en lapsia halua.
Masennustausta. Huonompina päivinä saan edelleen juuri ja juuri itseni hoidettua ja pidettyä yhteiskunnan menossa mukana. Lapsi tähän olisi katastrofi.
Mun mielestä noiden asioiden välille ei vaan pysty vetämään yhtäsuuruusmerkkiä, ne on aivan eri tason asioita.