Miksi en ''tee'' lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvoja olisi, ellei hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjittäisi työelämässä, jos miehiin voisi luottaa ja jos (kun se lortti kuitenkin häipyy) yksinhuoltajuus olisi sosiaalisesti, emotionaalisesti ja taloudellisesti turvattu vaihtoehto. Se ei saa aiheuttaa tulo- ja eläkekuoppaa eikä sosiaalista putoamista. Äidit on sankareita ja menevät läpi vaikka harmaan kiven saadakseen lapsilleen hyvän elämän.

Tälläkin palstalla solvataan jatkuvasti yh-äitejä ikäänkuin miesten piittaamattomuus olisi näiden naisten vika.

Ja kuitenkin 70-80% avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta, yleensä sen jälkeen kun puitteet on hankittu ja lapset ovat suht isoja.

Todisteet puhuvat sen puolesta että miehet ovat vaarallisemmassa asemassa joutua hyväksikäytettäviksi. Kiinnostus lopahtaa sillä sekunnilla kun miehelle ei ole enää käytännön tarvetta.

 

Kiinnostus loppuu sen jälkeen kun on luopunut toivosta, että mies muuttuisi osallistuvaksi perheenjäseneksi ja kyllästyy vetämään perässä mieslasta.

Sääli että lapsenteko on elinkeinoa muistuttavaa tietyille laiskoille ja lahjattomille naisille. Olisi yhteiskunnan kannalta edullisempaa ja kehittävämpää jos älykkäämmät ja ahkerammat naiset lisääntyisivät.

Tätä ei saa tulkita yleistämiseksi, mutta on olemassa naisia jotka tekevät lapsen parin vuoden välein jotta ei tarvitsisi palata työelämään. Aika moni näistä on niitä tatuoituja röökimuijia jotka alkoholisoituvat vähitellen kotiinsa ja lapsista kasvaa moniongelmaisia päihteidenkäyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvoja olisi, ellei hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjittäisi työelämässä, jos miehiin voisi luottaa ja jos (kun se lortti kuitenkin häipyy) yksinhuoltajuus olisi sosiaalisesti, emotionaalisesti ja taloudellisesti turvattu vaihtoehto. Se ei saa aiheuttaa tulo- ja eläkekuoppaa eikä sosiaalista putoamista. Äidit on sankareita ja menevät läpi vaikka harmaan kiven saadakseen lapsilleen hyvän elämän.

Tälläkin palstalla solvataan jatkuvasti yh-äitejä ikäänkuin miesten piittaamattomuus olisi näiden naisten vika.

Ja kuitenkin 70-80% avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta, yleensä sen jälkeen kun puitteet on hankittu ja lapset ovat suht isoja.

Todisteet puhuvat sen puolesta että miehet ovat vaarallisemmassa asemassa joutua hyväksikäytettäviksi. Kiinnostus lopahtaa sillä sekunnilla kun miehelle ei ole enää käytännön tarvetta.

 

Avioliitot hajoavat miesten puhumattomuuteen, väkivaltaisuuteen ja alkoholismiin. Kaikki nämä piirteet kehittyvät vähitellen.

Vierailija kirjoitti:

Sääli että lapsenteko on elinkeinoa muistuttavaa tietyille laiskoille ja lahjattomille naisille. Olisi yhteiskunnan kannalta edullisempaa ja kehittävämpää jos älykkäämmät ja ahkerammat naiset lisääntyisivät.

Tätä ei saa tulkita yleistämiseksi, mutta on olemassa naisia jotka tekevät lapsen parin vuoden välein jotta ei tarvitsisi palata työelämään. Aika moni näistä on niitä tatuoituja röökiuijia jotka alkoholisoituvat vähitellen kotiinsa ja lapsista kasvaa moniongelmaisia päihteidenkäyttäjiä.

Sekä monista naista alistavista kulttuureista Suomeen tulleet suurperheiden (silvotut) äidit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä.

Naiset sanovat että koska ei löydy luotettavaa ja vakiintumishaluista miestä kolmekymppisenä.

Voisiko tästä vetää johtopäätöksiä? Naiset haluavat viettää villiä ja vapaata elämää tai seukata jännien menomiesten kanssa parhaat vuotensa. Lapsikuumeen iskiessä pitäisi löytää sopiva mies h-e-t-i tai muuttaa menomies perhemieheksi nanosekunnissa. Ja sitten yhtäkkiä miehet ovatkin sikoja.

 

Höpö höpö miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä. Kuinka monen miehen mielessä edes käy lapsensaanti parikymppisenä?

Huomasitko profisoinnin?

"Miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä".

Missä tässä sanotaan että miehet haluaisivat lapsia parikymppisinä? Miehet haluaisivat naisen parikymppisinä. Sitten kun on pidetty hauskaa ja hitsauduttu yhteen, hankitaan lapsia kolmekymppisinä.

Naiset haluavat luotettavan ja tasaisen miehen vasta kun haluavat lapsia. Mies taas ei halua kuviota jossa pariutumista venytetään mutta lasten hankkimista kiirehditään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvoja olisi, ellei hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjittäisi työelämässä, jos miehiin voisi luottaa ja jos (kun se lortti kuitenkin häipyy) yksinhuoltajuus olisi sosiaalisesti, emotionaalisesti ja taloudellisesti turvattu vaihtoehto. Se ei saa aiheuttaa tulo- ja eläkekuoppaa eikä sosiaalista putoamista. Äidit on sankareita ja menevät läpi vaikka harmaan kiven saadakseen lapsilleen hyvän elämän.

Tälläkin palstalla solvataan jatkuvasti yh-äitejä ikäänkuin miesten piittaamattomuus olisi näiden naisten vika.

Ja kuitenkin 70-80% avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta, yleensä sen jälkeen kun puitteet on hankittu ja lapset ovat suht isoja.

Todisteet puhuvat sen puolesta että miehet ovat vaarallisemmassa asemassa joutua hyväksikäytettäviksi. Kiinnostus lopahtaa sillä sekunnilla kun miehelle ei ole enää käytännön tarvetta.

 

Kiinnostus loppuu sen jälkeen kun on luopunut toivosta, että mies muuttuisi osallistuvaksi perheenjäseneksi ja kyllästyy vetämään perässä mieslasta.

Kuitenkin se kiinnostus tuntuu säilyvän ruuhkavuosina kun osallistuvaa perheenjäsentä tarvitaan. Sitten kun lasten ollessa isompia on aika nauttia työn hedelmistä ja vapaa-ajasta, mies onkin liian tylsä ja päätyy vaihtoon.

Jaa-a, hyvä kysymys. Olen jo neljä tehnyt ja ikääkin on melkein 50. Siinä kai ne päällimmäiset syyt.

Pidän lapsista kovasti, minulla olisi hyvin varaa elättää vaikka useampia lapsia vielä ja ehkä fyysisesti pystyisin niitä vielä tekemään - aikaisemmat ainakin tuli aina ensiyrityksellä. Uskoisin olleeni vielä aika hyväkin isä, mutta olen näin vanhemmiten tullut niin mukavuudenhaluiseksi, että keskityn vain omaan hyvinvointiini. Silloin alle kolmekymppisenä sitä jaksoi vielä, mutta jotenkin ajattelen että olen jo ansainnut leppoisia vanhenemisen vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttämisen veretseisauttava pelko on jotenkin uusi ilmiö myös. 

Totta kai se vähän esikoisen kanssa jännitti, en sitä sano. Mutta nämä pelkopolit ja kauhea hysteria"paikkojen repeämisestä" olivat tuntemattomia (tai niistä ei puhuttu) vielä 90-luvulla, jolloin sain kolme lasta alateitse syntyneinä. 

Mikähän siinä? 

Nostetaan tikun nokkaan yksi pidätyskykynsä menettänyt ja unohdetaan autuaasti, että vain yksi tuhannesta saa mitään pysyvämpiä edes lievempiä haittoja. 

Ja tämä kropan menettämisen pelko. Ovatko nyt itsestään aina huolehtivat naiset mitenkään sen kummemman näköisiä kuin ennen raskautta? Ovatko kuninkaalliset tai megajulkkikset? Eivät. Mutta tietysti se alun perin satakiloinen naapurin muija on 130-kiloinen parin lapsen jälkeen. 

Ja ihan raskauden vika?

"Synnyttämisen veretseisauttava pelko on jotenkin uusi ilmiö myös. " Ei ole.

"Nostetaan tikun nokkaan yksi pidätyskykynsä menettänyt ja unohdetaan autuaasti, että vain yksi tuhannesta saa mitään pysyvämpiä edes lievempiä haittoja. " Repäisit nyt perseestäsi tämän luvun.

Kuulostat joltain palstamieheltä. Et näytä tietävän synnytyksistä mitään, vähättelet sen riskejä ja vaikutuksia naisen kehoon, arvostelet naisten ulkonäköä ja puhut kuin ulkonäkö olisi se suurin ongelma synnytyspelkojen suhteen (ja puhut naapurin satakiloisesta muijasta...). Täydellinen miesnäkökulma aiheeseen.

Nainen ainakin paperilla olen :D 

Olen myös synnyttänyt kolme lasta, mikä puhuu naissukupuolen olemassaolosta kohdallani. 

En vähättele yhtään mitään. Olen jo 57-vuotias ja huomannut muutoksen. Ei vain aikoinani ollut puhetta "vaikutuksesta kehoon". 

Olisiko jokin ero sillä, että me lapsina ja nuorina aina oltiin ulkona hyppimässä? Ihan hemmetin parempikuntoisia kuin nykypäivän 25-30 -vuotiaat ensisynnyttäjät? 

Myös psyyken käsittely on mennyt megalomaaniseen itsensä kanssa käpristelyyn. Mikä on mulle, mulle, mulle ja mulle hyvä. Tälläkään palstalla ei törmää koskaan ajatteluun, että mitä itse voisin tehdä niin itseni kuin toisten hyväksi. 

 Ja tietysti tuhat alapeukkua parikymppisiltä mt-ongelmaisilta läskeiltä tähän. Kiitos!

1. Olen jo 36, ei miestä eikä koskaan ollutkaan. Olen jonkinlainen suohirviö, epänainen, koska ei ole ollut ehdokkaitakaan.

2. Sairastan endometrioosia, joka aiheuttaa kovia kipuja ja ehkä myös lapsettomuutta. Lisäksi olisin todella surullinen, jos saisin tyttären, joka perisi tämän taudin. Sellaista helvettiä on, kun joku puuk ottaa mahaan joka päivä.

3. En oikeastaan pidä lapsista. Joo omaa lasta rakastaa, mutta ei minun tarvitse kokea sitä. Elämäni on mielenkiintoista ilman miestä ja lapsiakin.

Ja tietysti tuhat alapeukkua parikymppisiltä mt-ongelmaisilta läskeiltä tähän. Kiitos!

Olet varmaan ihana äiti.

En voi sille mitään, mutta aloittajan maailmankuva on sairas. Jos tuo on syy olla hankkimatta lapsia, ei kannata elää. Aina voi saada syövän.

Kouluissa ja kotona tehdään järkyttäviä virheitä. Onko tämä nyt sitä, että suomalainen koulu on naisistunut muutaman vuosikymmenen aikana jyrkästi? Eli lapsettomat tai perheeseensä pettyneet opettajat ovat ajaneet omia mielipiteitään kasvaviin mieliin?

Vierailija kirjoitti:

Sääli että lapsenteko on elinkeinoa muistuttavaa tietyille laiskoille ja lahjattomille naisille. Olisi yhteiskunnan kannalta edullisempaa ja kehittävämpää jos älykkäämmät ja ahkerammat naiset lisääntyisivät.

Tätä ei saa tulkita yleistämiseksi, mutta on olemassa naisia jotka tekevät lapsen parin vuoden välein jotta ei tarvitsisi palata työelämään. Aika moni näistä on niitä tatuoituja röökimuijia jotka alkoholisoituvat vähitellen kotiinsa ja lapsista kasvaa moniongelmaisia päihteidenkäyttäjiä.

TÄMÄ! Me suomalaiset ollaan vuosikymmenestä toiseen tyhmistytty, ja yksi suurimpia syitä siihen on varmasti juuri tämä: moni, jolla ei ole elämässä muuta tekemistä (mikä on sinänsä ihan ok eikä näiden ihmisten itsensä vika), lisääntyy enemmän, ja taas ne, jotka löytävät maailmasta paljon mielenkiintoista tutkittavaa, lisääntyvät vähän tai jättävät kokonaan lisääntymättä. Se, että naisia on laitettu valitsemaan uran ja perheen välillä on aivan järkyttävä virhe, koska se johtaa juurikin tähän: fiksummat naiset eivät sitten lisäänny, ja heidän geeniperimänsä katoaa. (Näistä kahdesta ura on yleensä aika lailla objektiivisesti parempi valinta, myös, koska se tuo itsenäisyyttä loppuelämäksi, eikä tarvitse olla toisen ihmisen mielen oikkujen armoilla. Lapset ovat tärkeitä, mutta oman elämän turvaaminen on silti tärkeämpää, eikä sitä välttämättä kukaan muukaan tee. Myös naiset Japanissa tietävät tämän, ja se on yksi syy miksi maan syntyvyys laskee.) Nyt pitäisi tavalla tai toisella lopettaa naisten rankaisu synnyttämisestä työelämässä, ja yrittää helpottaa naisten uran ja perheen yhteensovitusta, jos tämä kehitys halutaan katkaista.

Aikaisempi sivusi jo tätä mutta:

Siksi koska nykyaika on erilaista. Halutaan luovia elämänvaiheesta toiseen ja kokea kaikki mahdollinen. Halutaan kyllä lapsia, mutta myös villi ja vapaa aika ja seukkailukokemukset miesten kanssa jotka tarjoavat jännittävämpiä elämyksiä

Miehillä vastaava kuvio on perinteisesti ollut "pelaaminen", mutta se on harvalle käytännössä mahdollista.

Hankala löytää kivaa naista joka aidosti rakastaa juuri minua. Lapsikuume muuttaa naisen haluja, tutkitusti pehmeämmät ja luotettavammiksi koetut miehet kiinnostavat enemmän. Mutta ne halut muuttuvat helposti uudestaan. Ehkä takaisin maskuliinisempiin miehiin, tai kenties aletaan kiinnostua verbaalisesti lahjakkaasta runoilijasta tällaisen insinöörityypin sijaan. Kukapa tietää.

Nykypelissä luotettavat ja vakiintumishaluiset jäävät liiaksi tappiolle. Voittajia ovat he jotka muuttuvat koko ajan, eivätkä arastele pyrkiä itsekkäästi siihen mitä juuri nyt haluavat, välittämättä menneistä lupauksista. Tällaisessa maailmassa perheenisän rooli ei houkuttele, etenkään kun kaksi edellistä minusta kiinnostunutta olivat naisia jotka itse antoivat minulle pakit vain muutama vuosi sitten kun lasten hankkiminen ei vielä ollut mielessä.

t. M/29

-Ei ole mielitiettyä😐

Sanotaan näin diplomaattisesti, että lapset ovat kivoja, mutta minä en vain niistä pidä. Kyllähän niitä tekemällä saisi automaattisesti tarkoituksen elämäänsä, mutta nyt se täytyy etsiä jostain muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä.

Naiset sanovat että koska ei löydy luotettavaa ja vakiintumishaluista miestä kolmekymppisenä.

Voisiko tästä vetää johtopäätöksiä? Naiset haluavat viettää villiä ja vapaata elämää tai seukata jännien menomiesten kanssa parhaat vuotensa. Lapsikuumeen iskiessä pitäisi löytää sopiva mies h-e-t-i tai muuttaa menomies perhemieheksi nanosekunnissa. Ja sitten yhtäkkiä miehet ovatkin sikoja.

 

Höpö höpö miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä. Kuinka monen miehen mielessä edes käy lapsensaanti parikymppisenä?

Huomasitko profisoinnin?

"Miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä".

Missä tässä sanotaan että miehet haluaisivat lapsia parikymppisinä? Miehet haluaisivat naisen parikymppisinä. Sitten kun on pidetty hauskaa ja hitsauduttu yhteen, hankitaan lapsia kolmekymppisinä.

Naiset haluavat luotettavan ja tasaisen miehen vasta kun haluavat lapsia. Mies taas ei halua kuviota jossa pariutumista venytetään mutta lasten hankkimista kiirehditään.

No varmaan naisillekin olisi aika lailla ideaali että luotettava ja sopiva mies löytyy nuorena, ja sitten voitaisiin tehdä lapsia yhdessä muutama vuosi myöhemmin. Se, että tämä ei onnistu, ei ole yksin naisten syytä. Sun argumentti on että naiset juoksevat jännismiesten perässä, mutta kommenttisi kertoo lähinnä kaikista naisista joita et edes näe, koska eivät ilmeisesti täytä standardejasi, mikä on juuri se mistä naisia syytät miesten suhteen. Tää on tätä samaa vanhaa soutamista.

Jatkuvat pätkätyöt, työttömyysjaksot ja nollatuntisopimukset. Olen perinyt huono-osaisuuden eikä minulle ole luvassa mitään perintöjä eikä ole tukiverkostoakaan. En ole pätkätöiden myötä saanut riittävästi säästöön edes omistusasuntoon rahaa. Varmaan muutan pk-seudulle töiden perässä ja yritän samalla jatkaa opintoja AMK:ssa, jotta voin maksimoida työllistymiseni ja saavuttaa inhimillinen tulotaso. Siihen mennessä paras lisääntymisikäni on takana päin. Mikä lisäisi synnyttämismotivaatiotani? Ainakin se vakituinen ja mielekäs työ, josta maksettaisiin vähintään 2500€/kk bruttona (Suomi on kallis maa). Lisäksi minuun ja perheeseen sitoutunut työssäkäyvä aviomies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajatellut lapsia ollenkaan ollessani nuori. Tapasin mieheni  opiskelijariennoissa, hän oli ja on aivan mahtava, yhdessä on oltu yli 30 vee ja lapsia on kolme.  Lapset ovat aivan mahtavia ja paranevat vaan vanhetessaan. Meillä on huippu perhe. Ollaan tehty ja koettu paljon yhdessä ja vedetään yhtä köyttä. Tällaista tiimiä ei saa mitään muuta kautta. Eka lapsenlapsikin on. Hän on super. Olen onnellinen ihminen, ja vaikka kuolisin nyt, tuntuu etten ole jäänyt mistään paitsi.

Olisin tavallaan iloinen jos minäkin olisin noin pienestä tyytyväinen.

Mitä sitten vaadit? Alastomana selviytyjänä Saharassa hääräämisen ja 8 km vuorien huiputukset?  Minulla on hieno työura, joka jatkuu vielä pitkään ja siitä(kin) huolimatta pistän mahtavan perheen aikaansaannoslistani ykköseksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä.

Naiset sanovat että koska ei löydy luotettavaa ja vakiintumishaluista miestä kolmekymppisenä.

Voisiko tästä vetää johtopäätöksiä? Naiset haluavat viettää villiä ja vapaata elämää tai seukata jännien menomiesten kanssa parhaat vuotensa. Lapsikuumeen iskiessä pitäisi löytää sopiva mies h-e-t-i tai muuttaa menomies perhemieheksi nanosekunnissa. Ja sitten yhtäkkiä miehet ovatkin sikoja.

 

Höpö höpö miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä. Kuinka monen miehen mielessä edes käy lapsensaanti parikymppisenä?

Huomasitko profisoinnin?

"Miehet sanovat että koska ei saa naista parikymppisenä".

Missä tässä sanotaan että miehet haluaisivat lapsia parikymppisinä? Miehet haluaisivat naisen parikymppisinä. Sitten kun on pidetty hauskaa ja hitsauduttu yhteen, hankitaan lapsia kolmekymppisinä.

Naiset haluavat luotettavan ja tasaisen miehen vasta kun haluavat lapsia. Mies taas ei halua kuviota jossa pariutumista venytetään mutta lasten hankkimista kiirehditään.

No varmaan naisillekin olisi aika lailla ideaali että luotettava ja sopiva mies löytyy nuorena, ja sitten voitaisiin tehdä lapsia yhdessä muutama vuosi myöhemmin. Se, että tämä ei onnistu, ei ole yksin naisten syytä. Sun argumentti on että naiset juoksevat jännismiesten perässä, mutta kommenttisi kertoo lähinnä kaikista naisista joita et edes näe, koska eivät ilmeisesti täytä standardejasi, mikä on juuri se mistä naisia syytät miesten suhteen. Tää on tätä samaa vanhaa soutamista.

Ihan varmasti on muutamia vakiintumishaluisia naisia, mutta ei niitä kaikille riitä. Nykyään enemmistö haluaa kokea sen villin ja vapaan ajan ennen vakiintumista.

 

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan näin diplomaattisesti, että lapset ovat kivoja, mutta minä en vain niistä pidä. Kyllähän niitä tekemällä saisi automaattisesti tarkoituksen elämäänsä, mutta nyt se täytyy etsiä jostain muualta.

Ei kaikista lapsista tarviikaan pitää. Omistaan yleensä kyllä pitää.  Jätät aika olennaisen elämänkokemuksen kohtaamatta, mutta itsehän ajattelet ja päätät miten päätät.