Kuinka pitkä parisuhde ”pitäisi” olla takana, ennen kun aletaan yrittää vauvaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähintään 7 vuotta yhdessä asumista. Silloin tuntee partnerin eikä tule mitään yllätyksiä. Seitsemännen vuoden kriisikin on pysytty yhdessä, joten silloin uskaltaa luottaa ja mennä avioon ja lisääntyä.

Ei koskaan avioon/lapsia alle kolmen vuoden tuttavuudella! Intohimo kestää tuhat yötä eli noin kolmisen vuotta kuljetaan suhteessa vaaleanpunaiset lasit silmillä eikä haluta nähdä rakkaassa mitään vikoja. Sitten tulee se tuhannesensimmäinen päivä ja kamu voi alkaa vttaa. Siitä ei ole paluuta, jos lapsi on jo tehty.

Olen 35 vuotta..koskeeko tämä neuvo myös minua?

Minä sain esikoiseni 39-vuotiaana. Olen ehtinyt juhlia, matkustaa ja luoda hyvän uran sekä kerryttää omaisuutta. Samoin mieheni. En tiedä, mitä uutta tai enempää elämä olisi voinut tässä vaiheessa meille enää antaa. En missään nimessä kadu, vaikka välillä v*tuttaa kuin pientä oravaa, kun tappelet taaperon kanssa joka asiasta vaipanvaihdosta vaatteiden pukemiseen ja joka välissä siivoat sotkuja. Silti mikään vedä vertoja sille pyyteettömälle rakkaudelle, mitä saat ja annat eikä sille, kun pieni hento keho turvallisuuden haussaan nukahtaa viereesi syvään uneen, käsi äidin kädessä ja aamulla herää iloisena hiukset unesta sekaisin antamaan pusuja ja haleja ❤️ Paljon se ottaa, mutta paljon se myös antaa - varsinkin, kun on täysi-ikäinen, niin voi toimia kuskina vanhemmilleen 😂

Käyttäjä29501 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähintään 7 vuotta yhdessä asumista. Silloin tuntee partnerin eikä tule mitään yllätyksiä. Seitsemännen vuoden kriisikin on pysytty yhdessä, joten silloin uskaltaa luottaa ja mennä avioon ja lisääntyä.

Ei koskaan avioon/lapsia alle kolmen vuoden tuttavuudella! Intohimo kestää tuhat yötä eli noin kolmisen vuotta kuljetaan suhteessa vaaleanpunaiset lasit silmillä eikä haluta nähdä rakkaassa mitään vikoja. Sitten tulee se tuhannesensimmäinen päivä ja kamu voi alkaa vttaa. Siitä ei ole paluuta, jos lapsi on jo tehty.

Olen 35 vuotta..koskeeko tämä neuvo myös minua?

Minä sain esikoiseni 39-vuotiaana. Olen ehtinyt juhlia, matkustaa ja luoda hyvän uran sekä kerryttää omaisuutta. Samoin mieheni. En tiedä, mitä uutta tai enempää elämä olisi voinut tässä vaiheessa meille enää antaa. En missään nimessä kadu, vaikka välillä v*tuttaa kuin pientä oravaa, kun tappelet taaperon kanssa joka asiasta vaipanvaihdosta vaatteiden pukemiseen ja joka välissä siivoat sotkuja. Silti mikään vedä vertoja sille pyyteettömälle rakkaudelle, mitä saat ja annat eikä sille, kun pieni hento keho turvallisuuden haussaan nukahtaa viereesi syvään uneen, käsi äidin kädessä ja aamulla herää iloisena hiukset unesta sekaisin antamaan pusuja ja haleja ❤️ Paljon se ottaa, mutta paljon se myös antaa - varsinkin, kun on täysi-ikäinen, niin voi toimia kuskina vanhemmilleen 😂

Sen voin vielä lisätä edelliseen, että nyt kun on se lapsi, niin olisin halunnut niitä enemmän. Sellaista kun ei kaipaa, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Kuitenkin tässä tilanteessa ikä ja jaksavuus on valitettavasti rajana etenkin, kun meillä on miehen kanssa molemmilla vaativat asiantuntijatyöt. Onneksi onnistuttiin saamaan mitä tervein, kaunein ja huumorintajuisin tyttö - juuri siten, kuten kaikkien vanhempien pitäisi ajatella lapsestaan. En ole lähtökohtaisesti mikään erityisen lapsirakas, siksi rakkaus omaan lapseen kyllä suuruudellaan yllätti. Nykyään suhtaudun muihin lapsiin, jotka aiemmin ärsytti, paljon joustavammin mm. kiukkukohtauksiin kaupassa vanhemmille tyyliin ”I feel you” 😄

Voi, voi ap. Ei niitä lapsia miettimällä tehdä,vaan silloin kun intohimot ovat kuumimmillaan. Lapset ovat rakkauden hedelmiä.

Avioliitto. Joko maistraatissa tai kirkossa. Ja yhdessä asuminenkin olisi suotavaa. Sitten sen jälkeen vasta.

Alkuhuuma kestää Maximissaan 3 vuotta. Sen jälkeen alkaa viimeistään nähdä suhteen ja puolisonsa ilman ruusunpunaisia laseja.

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma kestää sen kaksi vuotta joten vähintään 3v. Mielellään niin että siitä suurin osa olisi asuttu yhdessä.

No entä jos nainen on vaikka 36v ja mies 38v? Siinä ei enää mietitä vuosikausia tai on myöhäistä kummallekin.

Köfu kirjoitti:

Nämä on aivan yhtä tyhmiä keskusteluita kuin "en voi hankkia lasta ennenkuin olen vakituisessa työssä, omistan omakotitalon ja olen ollut naimisissa 5 vuotta"

Sain esikoiseni 16v ja mies 18 oli jo töissä tuolloin, asuimme vuokra-asunnossa ja tein pätkissä töitä välillä. Olimme 25 kun ostimme oman talon ja lapsia oli tuolloin 3 (ei ollut mummia eikä kummia takaamassa tai antamassa taskurahaa)

Pointti on että pitäisikö ihmisten elää vähän enemmän hetkessä kun voi olla että se olennainen hetki elämässä menee ohi kun odottaa sitä "oikeaa" hetkeä. Vaikka olisi pitkä suhde takana ja Vakkari työ niin kummankin voi menettää yhtäkkiä vaikka on 3 tai 5 lapsen äiti/isä.

Miten kummassa sinä vanhenit 9 vuotta siinä ajassa kun mies vanheni 7?

Olen niin vanha, että pitäisi heti laittaa pulla uuniin. 

Me olimme mieheni kanssa olleet yhdessä 4kk kun päätimme että haluamme perheen yhdessä. Olemme olleet nyt yhdessä 10-vuotta ja hyvin onnellisia kahden lapsen vanhempia. En osaa itse edes selittää sitä kuinka varmalta hän ja meidän suhde silloin aikoinaan tuntui kun rupesimme yrittämään esikoistamme, vaikka kyse onkin ihan älyttömän lyhyestä ajasta.

Oltiin oltu miehen kanssa kuukausi yhdessä, kun päätettiin alkaa yrittää vauvaa. Ajatukset ja luonteet sopivat niin yhteen, niin mitä sitä odottelemaan. Molemmilla jo lapsia ennestään, niin tiedetään lapsiarjen  haasteet. Nyt ollaan oltu 5 kk yhdessä ja vauva tulossa <3 Onnen kukkuloilla.

TYHMÄLKYSYMYS kirjoitti:

Jos olet 18 VEE=niin 10 vuotta

jos olet 25 vee = niin 5 vuotta

jos olet 39 vee = niin mitä siinä vartoot..pullaa uuniin!!!!

Tää on hyvä vastaus

Näin tasa-arvon kannattajana olen sitä mieltä, että vähintään 60 v, jotta nainen ei joudu synnyttämään miestä enempää. Ei voi olla niin, että joku joutui synnyttämään sukupuolen perusteella.

Täti1 kirjoitti:

Itse tapasin mieheni lähemmäs 40-vuotiaana,ei minulla ollut ainakaan aikaa fiilistellä kolmea vuotta tai vielä pidempään ennen lapsenteon suunnittelua.

Alettiin melko pian seurustelun aloittamisen jälkeen puhua yhteisestä lapsesta, mikä oli jo ikäni puolesta ihan pakollista koska halusin vielä lapsia. Jos mies ei olisi ollut samaa mieltä, olisimme varmaan eronneet heti alussa.

Se nyt vain on kylmä fakta, että nelikymppisen on vaikeampaa raskautua ja riskit ovat huomattavasti suurempia kuin nuoremmilla puhumattakaan siitä, että välttämättä ei tule ollenkaan enää raskaaksi.

Meillä homma meni siis niin, että lapsenteosta keskusteltiin ns. heti, yrittäminen aloitettiin n.puolen vuoden seurustelun jälkeen ja raskaaksi tulin vasta viimein vajaan puolentoista vuoden kuluttua. En halua edes ajatella, jos olisimme aloittaneet yrittämisen vasta vuosien päästä. Todennäköisesti silloin en olisi saanut koskaan lapsia.

Samaa mieltä. Jos jäisi pelkäämään eroa, ei koskaan olisi mielestään riittävän varma. Mikä sitten on pahinta mitä voi tapahtua, se että joskus tuleekin ero.

Eronneetkin vanhemmat ovat onnellisia lapsestaan ja hyviä vanhempia. Parempi sitten eronnut vanhempi kuin ei vanhempi lainkaan.

TYHMÄLKYSYMYS kirjoitti:

Jos olet 18 VEE=niin 10 vuotta

jos olet 25 vee = niin 5 vuotta

jos olet 39 vee = niin mitä siinä vartoot..pullaa uuniin!!!!

Just näin. Kyse on enemmän elämäntilanteesta, ja siitä paljonko on kerinnyt kertyä ihmistuntemusta ja itsetuntemusta.

18-vuotiaana voi vielä olla niin sinisilmäinen ihmisten ja elämän suhteen, eikä tiedä välttämättä vielä kuka on ja mitä haluaa elämällään tehdä.

Melkein kolmekymppisellä on jo takana ehkä yksi kariutunut parisuhde, josta on oppinut parisuhteen työkaluja ja omia toimintatapoja. Jos sen jälkeen tapaa ihmisen joka tuntuu oikealta, suhde on jo paljon harkitummalla pohjalla.

35 v tai yli ei ole enää aikaa jäädä harkitsemaan. On jo ihme löytää kumppani joka tuntuu oikealta ja joka myös haluaa lapsia. Elämässä on joskus pakko uskaltaa ja ottaa riskejä.

Jos pahin riski toteutuu ja liitto joskus päättyy eroon, ainakin itselläkin on jo työ, koti ja ammatti, joten lapsella ei olisi siinäkään tapauksessa mitään hätää.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin oltu miehen kanssa kuukausi yhdessä, kun päätettiin alkaa yrittää vauvaa. Ajatukset ja luonteet sopivat niin yhteen, niin mitä sitä odottelemaan. Molemmilla jo lapsia ennestään, niin tiedetään lapsiarjen  haasteet. Nyt ollaan oltu 5 kk yhdessä ja vauva tulossa <3 Onnen kukkuloilla.

Hyi! Toivottavasti on provo. Sano nyt vielä, että kummankin erosta on aikaa puoli vuotta ja aiemmat lapset 2-3-vuotiaita...

W T sakilla riittää ihan pari tuntia. Parempi aines seurustelee 2-5 ennen tällaisia päätöksiä, iästä ja elämäntilanteesta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

W T sakilla riittää ihan pari tuntia. Parempi aines seurustelee 2-5 ennen tällaisia päätöksiä, iästä ja elämäntilanteesta riippuen.

Onko tuo nyt iso ero 2 tai 2-5 tuntia?

Kahden vuoden jälkeen taitaa karista ns. 'kulmikkaat suhteet.' Ehkä sen jälkeen siis? 

Oikeesti 😂😂😂 Onko lapsi joku sääntö parusuhdemaailmassa??

Sanoisin että kolme vuotta. Kolmessa vuodessa ihastus on jo muuttunut kestävälle pohjalle ja näkee myös toisen negatiiviset piirteet ja jos edelleen tuntuu että voidaan jatkaa yhdessä, niin voidaan alkaa harkitsemaan lasta.