Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkä parisuhde ”pitäisi” olla takana, ennen kun aletaan yrittää vauvaa?
Missä ajassa toiseen on tutustunut niin, että olisi edes kohtuullisen turvallista alkaa miettiä vauvaa? Ikinähän sitä ei tietenkään täysin voi tuntea toista, eikä tulevasta koskaan varmasti tiedä, mutta mitä ajattelette?
Kommentit (492)
Eilapsiahulluunmaailmaan kirjoitti:
Oikeesti 😂😂😂 Onko lapsi joku sääntö parusuhdemaailmassa??
Eikös tässä nyt voisi ennemin kysyä että onko parisuhde joku sääntö kun hankkii lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ollaan vakavasti yhdessä, kahden vuoden kohdalla molemmat tai fiksumpi tietää, kannattaako jatkaa. Pahinta on se, että on epäilyjä, mutta tehdään lapsi. Siitä seuraa ero pari vuotta myöhemmin.
Olen sen ikäinen, että joko täytyisi erota jo EILEN että ehtisi vielä löytää ns paperilla sopivan isäehdokkaan. Nykyinen ei ole siinä mielessä paras, paljon minua vanhempi ja hänellä on jo isoja lapsia. Tuskin tullaan olemaan (hänenkään) loppuelämää yhdessä, kumpikaan ei oikein enää uskota loppuelämän suhteisiin, mutta ollaan puhuttu mahdollisuudesta yrittää lasta jotta ei tarvitsisi heittää nyt hyvää suhdetta hukkaan, ja voisimme katsoa sen tulevaisuutta sitten kun lapsi on vähän isompi. Hyvä vanhempi hänestä tulisi, sen tiedän, ja jos lapsen haluan sen melkein täytyisi olla tässä suhteessa.
Tiedän, aika kyynistä ja ei perinteistä. Mutta eikös kaikki huuda niiden uusien veronmaksajien perään, ja että niiden tekemättömyys on itsekkyyttä. Eivät ne samat huutelijat kai voi vielä vaatia sitäkin ettei jossai kohtaa eroaisi lapsen toisesta vanhemmasta.
Ei tähän taida olla oikeaa odotusaikaa olemassa. Lasten yrittäminen on kiinni monesta muusta tekijästä kuin siitä kuinka kauan ensitapaamisesta on kulunut. Mielestäni tärkeämpiä asioita ovat elämäntilanne, parisuhteen tilanne, ikä, mahdolliset sairaudet, jotka vaikeuttavat lasten saantia, ja ylipäätään henkiset ja materiaaliset resurssit hoitaa ja antaa lapselle mahdollisuuksia valita elämässään omaa tietänsä.
Vaikka olisit ollut kumppanisi kanssa 15 vuotta yhdessä, joista 10 naimisissa, teillä olisi velattomat talot, kaksi saman firman autoa pihassa, arvostettu ja hyvä työ, josta nautit ja saat hyvän korvauksen, terveys olisi kunnossa ja parisuhteen tilanne olisi vakaa sekä rakastaisitte toisianne päivä päivältä enemmän, jakaisitte saman arvomaailman jne. Kuitenkaan et voi koskaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tai miten lapsi muuttaa arkea. Pitkä suhde antaa pohjaa, mutta ei ole tae mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma kestää sen kaksi vuotta joten vähintään 3v. Mielellään niin että siitä suurin osa olisi asuttu yhdessä.
No entä jos nainen on vaikka 36v ja mies 38v? Siinä ei enää mietitä vuosikausia tai on myöhäistä kummallekin.
Kestää se alkuihastus kuitenkin sen pari vuotta ennen kuin on jalat maassa.
Tuossa iässä toki joutuu miettimään että ottaako riskin että lapsi tulee sittenkin hankittua ihan väärän ihmisen kanssa vai jääkö mahdollisesti lapsettomaksi.
Toisaalta voi miettiä mikä ihmeen alkuihastus. Jokainen suhde kehittyy omia teitään. Ton ikäisillä kysymys haluavatko molemmat lapsia selvitetään jo ensi tapaamisella tai sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilapsiahulluunmaailmaan kirjoitti:
Oikeesti 😂😂😂 Onko lapsi joku sääntö parusuhdemaailmassa??
Sinäkään et olisi siinä hihittelemässä, jos ei olisi. Vai oletko vahinko?
Minusta minimissään kolme neljä vuotta. Ei tunne lyhyemmän ajan jälkeen aidosti toista. Kulkee vaaleanpunaiset lasit silmillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähintään 7 vuotta yhdessä asumista. Silloin tuntee partnerin eikä tule mitään yllätyksiä. Seitsemännen vuoden kriisikin on pysytty yhdessä, joten silloin uskaltaa luottaa ja mennä avioon ja lisääntyä.
Ei koskaan avioon/lapsia alle kolmen vuoden tuttavuudella! Intohimo kestää tuhat yötä eli noin kolmisen vuotta kuljetaan suhteessa vaaleanpunaiset lasit silmillä eikä haluta nähdä rakkaassa mitään vikoja. Sitten tulee se tuhannesensimmäinen päivä ja kamu voi alkaa vttaa. Siitä ei ole paluuta, jos lapsi on jo tehty.
Olen 35 vuotta..koskeeko tämä neuvo myös minua?
Jos et halua jäädä yksinhuoltajaksi
TYHMÄLKYSYMYS kirjoitti:
Jos olet 18 VEE=niin 10 vuotta
jos olet 25 vee = niin 5 vuotta
jos olet 39 vee = niin mitä siinä vartoot..pullaa uuniin!!!!
ja kun olet 41 vee = elät eronneena yksinhuoltajana ja lapsi ramppaa vuoroviikoin kahdessa eri kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme tunteneet mieheni kanssa reilut 7 kk kun tulin raskaaksi. Sitä ennen olimme muuttaneet yhteen, ostaneet omakotitalon ja reissanneet. Toki näin nopeasti toimiminen ei varmasti olisi kaikkien mieleen, mutta meille se sopi erinomaisesti :) Nyt lapsia on jo kaksi ja asustelemme edelleen yhdessä onnellisina talossamme. Mitään en muuttaisi :) Mielestäni tähän kysymykseen ei ole mitään yhtä suoraviivaista vastausta, kaikkien tilanteet ovat erilaisia.
T. Kahden lapsen onnellinen äiti joka rakastaa miestään
Sitten kun toinen kyllästyttää siinä määrin, että kolmas pyörä ei haittaa ja kun elämästä puuttuu jotain, jotta lapsella saa kivasti täytettyä sen tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteen.
Kahdeksan vuotta avioliittoa takana, eikä tulisi mieleenkään edes harkita, ei hedelmällinen ikä tule varmaan riittämään, että tuollaista pohdintaa edes tulisi eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
User kirjoitti:
Olen niin vanha, että pitäisi heti laittaa pulla uuniin.
En juoksisi pois vaikka sanoisit noin ensi treffeillä. Lyhyt seurustelu ja jos tuntuu vielä oikealta toimeen. Mä olen nähnyt jo mitä sinkkuelämä tarjoaa ja se ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
User kirjoitti:
Olen niin vanha, että pitäisi heti laittaa pulla uuniin.
En juoksisi pois vaikka sanoisit noin ensi treffeillä. Lyhyt seurustelu ja jos tuntuu vielä oikealta toimeen. Mä olen nähnyt jo mitä sinkkuelämä tarjoaa ja se ei riitä.
Wau, laita toi Tinderiin, niin naiset juoksee sun syliisi helmat korvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 vuotta ainakin, ja takana tarpeeksi yhdessäeloa. Täytyy tietää miten kumppani käyttäytyy eri tilanteissa ja mielialoissa.
Monesti käy vain niin että esimerkiksi väkivaltaisuus puhkeaa miehessä vasta, kun nainen on jo raskaana tai vauvavuoden aikana...
Minusta liian alussa ei kannata, kun ei tunne toista kunnolla.
Meillä oli pitkä kihlaus 11 vuotta ja sitten tuli tytär, joka on nyt ekaluokkalainen. Kaikki tuttavapariskunnat, samoin myös tyttären luokkakaverien vanhemmat, jotka ovat tehneet lapset samantien ovat jo eronneet aikoja sitten. Suhteet ovat levinneet käsiin, kun lapsi on ollut vuoden tai vähän yli.
Me olimme olleet yhdessä noin 9 vuotta, ennen kuin aloin odottaa esikoistamme. Ehdimme tosin yrittää useamman vuoden. Nyt toinen tulossa ja yhteisiä vuosia 12. Me olimme hyvin nuoria kun aloimme seurustella, ja siinä syy odotteluun. Aikuisten ihmisten kesken ajattelisin, että on hyvä tutustua kunnolla ja asua yhdessä edes vuosi pari. Vauvan tulo on kuitenkin iso muutos.
Olin muutamaa kuukautta vajaat 33 v. kun tapasin mieheni (joka oli 29 v.), naimisiin meniin reilun vuoden kuluttua siitä, ekä lapsi syntyi kun olin 35. Ei ollut tarvetta odotella kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
Me olimme olleet yhdessä noin 9 vuotta, ennen kuin aloin odottaa esikoistamme. Ehdimme tosin yrittää useamman vuoden. Nyt toinen tulossa ja yhteisiä vuosia 12. Me olimme hyvin nuoria kun aloimme seurustella, ja siinä syy odotteluun. Aikuisten ihmisten kesken ajattelisin, että on hyvä tutustua kunnolla ja asua yhdessä edes vuosi pari. Vauvan tulo on kuitenkin iso muutos.
Huomaan kyllä että olet nuori. Ymmärrätkö että ei jollain 35v naisella ole aikaa 2v seurusteluun. Koittakaa muutkin ymmärtää että aina Ei ole aikaa.
Kestää se alkuihastus kuitenkin sen pari vuotta ennen kuin on jalat maassa.
Tuossa iässä toki joutuu miettimään että ottaako riskin että lapsi tulee sittenkin hankittua ihan väärän ihmisen kanssa vai jääkö mahdollisesti lapsettomaksi.