Lue keskustelun säännöt.
Nettitreffailu nelikymppisenä helvettiä
28.09.2019 |
Mitä tälle nettideittikuviolle on käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana? Minulla oli hyviä kokemuksia ekalla kierroksella, nyt toisella kiekalla homma on näiden miesten takia ihan mahdotonta. Mahdotonta päästä edes treffeille, vaikka olen vasta 41, ihan nätti, normaalipainoinen vaikken mikään fitnesmissi. Olen ikäistäni nuoremman näköinen, akateeminen tutkinto, mielenkiintoinen ja hyvinpalkattuja työ muodikkaalla alalla. Minulla on kaksi lasta ja haen toista eronnutta vanhempaa, ikähaarukka 35-52 v. Ei kriteerejä koulutuksen ja ammatin suhteen.
Teen heti selväksi, etten usko pitkään kirjoitteluun vaan nopeaan tapaamiseen ilman painetta. Että vaikka paria ei löytyisi, tykkään silti jutella ihmisten kanssa.
Saan tykkäyksiä ja yhteydenottoja, mutta sitten se alkaa. Joko mies ei osaa kirjoittaa järkevää lausetta, löydän hänet varattujen pettämissivustolta tai sitten miehestä ei yllättäen kuulu mitään. Tai kirjoitellaan pitkään, ja yhtäkkiä tulee pyyntöjä lähettää ”tuore selfie” - aivan kuin profiilikuvani eivät tuoreita olisi. Jankkaamista ja lisäkuvien vonkaamisesta. Tai treffikutsu kävelylle syrjäiseen metsään perjantai-iltana. ”Koska kahvilassa on pönötystä ja usein saatan heti haluta lähteä”. Tuhlaa siinä sitten lapsivapaasi tällaiseen mieheen.
Sitten on miehiä, joiden kanssa juttu luistaa 5-6 tuntia. Tavataan uudelleen, ja mies kertoo, että oli taas kivaa. Sitten loppuukin yhteydenpito.
Mielestäni olen ihan viehättävä, puhelias ja hauska. Saatan kerätä katseita töissä, kaupassa tai kadulla, joten en ainakaan ole poikkeuksellisen epämiellyttävä. Ja miehet, joiden kanssa olen deittaillut ovat niitä tavallisia, eronneita keski-ikäisiä isiä, joilla on jo mahaa ja harventuneet ohimot. Silti he kai hakevat sitä 10 v nuorempaa kaunotarta.
En ymmärrä miesten valitusta, että naisilla on netissä muka helpompaa. Olen itse ollut aktiivinen, Joutsan kriteereissä. En vain kelpaa?
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisit live elämää. Mene juttelemaan kun näet yksin olevan sopivan miehen. Totta kyllä on se puhe, että kun ollan nelikypäsissä, niin on kunnollisten miesten markkinat
mies51v
Naisia alkaa olla populaatiossa enemmän vasta 55+ alkaen. Nelikymppisistä on edelleen jäätävä miesenemmistö. Miehet vain kuvittelevat olevansa nuorten naisten silmissä haluttuja. Realistit tapailevat hiukan vanhempia naisia. Ja kukaan nainen ei päästä liitosta hyvää miestä eli hyviä eronneita miehiä ei ole. Mies, joka on itse jättänyt perheensä toisen naisen vuoksi ei ole hyvä miehekästä mies.
Omassa tuttavapiirissä (30-40v) eronneita hyviä ja kouluttautuneita miehiä näyttää olevan varsin paljon. Eniten olen ihmetellyt sitä, että nämä miehen pihalle pistäneet naiset ovat ruvenneet deittailemaan paljon huonompia miehiä
ohis
Koulutus on usein yleistä tietoa tuttavapiirin kesken, mutta älä nyt väitä, että voisit mitenkään tietää, millaisia urpoja tai kuspäitä tai idareita kukaan on kotona, kahden kesken. Tarkoitan - tuttavapiirissäsi lienee koulutettuja miehiä, mutta ei mitenkään yksiselitteisesti "hyviä" miehiä. Ne "huonommat" miehet, uudet deitit, saattavat esimerkiksi olla paljon enemmän siihen naiseen satsaavia kuin ne koulutetut eksät. Joku syy siihen aina on, että "hyvästä ja koulutetusta miehestä" sitten kuitenkin tulee eksä.
Tuohon nyt voi sanoa, että moni nainen menee "ruoho on vihreämpää aidana takana" harhaan. Itsekin olen tälläinen nelikymppinen mies, jonka vaimo jätti kesken pahimman ruuhkavuosihelvetin. Meni sitten uusiin naimisiin haulikkohäillä heti kun muste eropapereissa oli kuivunut. Uusi mies kuumakalle, heikommin koulutettu kuin minä ja opiskelija josta minua syytteli kun elätin perhettä ja viivästytin omaa valmistumista, jotta eksä saisi oman tutkinnon kasaan.
Itse olen yrittänyt kasata elämäni palasia kasaan, mutta ei todellakaan kiinnosta enää sellainen perhehelvetti akateemisen itseään täynnä olevan naisen kanssa. Tosin siitä nyt ei ole edes pelkoa kun naiset eivät vilkaisekaan eron jälkeen ylipainoiseen IT-alalla työskentelevään mieheen.
Se, että vaimosi petti sinua, ei johtunut akateemisuudesta. Olen akateemisesti koulutettu nainen, joka ei ole koskaan pettänyt ketään. Ex petti minua. Ja jonkun alan kuluttua löysin oikein mukavan hiukan ylipainoisen miehen, joka on IT-alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisit live elämää. Mene juttelemaan kun näet yksin olevan sopivan miehen. Totta kyllä on se puhe, että kun ollan nelikypäsissä, niin on kunnollisten miesten markkinat
mies51v
Naisia alkaa olla populaatiossa enemmän vasta 55+ alkaen. Nelikymppisistä on edelleen jäätävä miesenemmistö. Miehet vain kuvittelevat olevansa nuorten naisten silmissä haluttuja. Realistit tapailevat hiukan vanhempia naisia. Ja kukaan nainen ei päästä liitosta hyvää miestä eli hyviä eronneita miehiä ei ole. Mies, joka on itse jättänyt perheensä toisen naisen vuoksi ei ole hyvä miehekästä mies.
Omassa tuttavapiirissä (30-40v) eronneita hyviä ja kouluttautuneita miehiä näyttää olevan varsin paljon. Eniten olen ihmetellyt sitä, että nämä miehen pihalle pistäneet naiset ovat ruvenneet deittailemaan paljon huonompia miehiä
ohis
Koulutus on usein yleistä tietoa tuttavapiirin kesken, mutta älä nyt väitä, että voisit mitenkään tietää, millaisia urpoja tai kuspäitä tai idareita kukaan on kotona, kahden kesken. Tarkoitan - tuttavapiirissäsi lienee koulutettuja miehiä, mutta ei mitenkään yksiselitteisesti "hyviä" miehiä. Ne "huonommat" miehet, uudet deitit, saattavat esimerkiksi olla paljon enemmän siihen naiseen satsaavia kuin ne koulutetut eksät. Joku syy siihen aina on, että "hyvästä ja koulutetusta miehestä" sitten kuitenkin tulee eksä.
Tuohon nyt voi sanoa, että moni nainen menee "ruoho on vihreämpää aidana takana" harhaan. Itsekin olen tälläinen nelikymppinen mies, jonka vaimo jätti kesken pahimman ruuhkavuosihelvetin. Meni sitten uusiin naimisiin haulikkohäillä heti kun muste eropapereissa oli kuivunut. Uusi mies kuumakalle, heikommin koulutettu kuin minä ja opiskelija josta minua syytteli kun elätin perhettä ja viivästytin omaa valmistumista, jotta eksä saisi oman tutkinnon kasaan.
Itse olen yrittänyt kasata elämäni palasia kasaan, mutta ei todellakaan kiinnosta enää sellainen perhehelvetti akateemisen itseään täynnä olevan naisen kanssa. Tosin siitä nyt ei ole edes pelkoa kun naiset eivät vilkaisekaan eron jälkeen ylipainoiseen IT-alalla työskentelevään mieheen.
Ei sun ongelma ole ylipaino tai alavalinta. Sun ongelma on tuo katkeruus yhtä naista kohtaan joka heijastuu sun asenteeseen koko naisssukupuoleen. Naiset on yleensä aika hyviä tunnistamaan naisvihaajat. Mitä tulee sun exään, se teidän elämänne oli ilmeisesti helvettiä hänellekin kun erota halusi. Eikö ole hyvä että hän uskalsi tehdä sen päätöksen ettei teidän molempien tarvitse elää siinä helvetissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo ole miehellekään kyllä helppoa. Viimeksi olin sinkkuna joskus kun olin 20v. Nyt ollut muutaman vuoden sinkkuna ilman minkäänlaista sutinaa. Nettitreffit yms testattu, eivät johda koskaan tapaamiseen. Olen varmaan yksin sitten jatkossakin.
M36
Outoa, etsitkö esim. vain itseäsi nuorempia. Missä luulet itse ongelman olevan? Mitä harrastat?
En etsi kuin suunnilleen itseni ikäisiä. Olen varmaan liian tylsää seuraa. En harrasta mitään erikoisia lajeja. Maastopyöräilyä, sali, yms perus jutut.
M36
En yhtään tajua, mikä sinussa voisi olla vikana. Pitääkö naisen harrastaa samoja juttuja? Entä jos nainen harrastaakin juoksua? Asutko jossakin korvessa vai provoiletko vain?
Sivusta huudellen. Miksi ihmeessä harrastukset kiinnostaa sinua, noin paljon? Näin miehenä alan kuvittelemaan että harrastukset ovat naisille se tärkein juttu. Itse en ole missään vaiheessa ajatellut että harrastuksilla olisi mitään merkitystä pariutumisen/parisuhteen kannalta. Ellei sitten toinen harrasta Atlantin yli purjehdusta.
Itse en etsi harrastelu kumppania minulle, enkä kumppanilta odottaisi samoja kiinnostuksien kohteita. Kunhan normaali arki olisi ihanaa yhdessä.
Näin miehenä sanoisin, että harrastuksilla on väliä sen verran, että jos ei harrasta salia, jos ei pidä huolta lihaskunnosta, minua ei kiinnosta. Juoksu on hyvä, kuten kaikki liikunta, mutta ei riitä. Myös jos harrastus on kovin aikaa vievä, sillä on merkitystä. Nuorempana harrastin itse lajia, johon meni miltei jokainen viikonloppu kesä-aikaan, milloin kaksi työssäkäyvää ehtisivät viettää laatu-aikaa yhdessä, jos toinen on sidottu muualle koko ajan? Pitäisikö itse alkaa harrastaa sitä samaa lajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo ole miehellekään kyllä helppoa. Viimeksi olin sinkkuna joskus kun olin 20v. Nyt ollut muutaman vuoden sinkkuna ilman minkäänlaista sutinaa. Nettitreffit yms testattu, eivät johda koskaan tapaamiseen. Olen varmaan yksin sitten jatkossakin.
M36
Outoa, etsitkö esim. vain itseäsi nuorempia. Missä luulet itse ongelman olevan? Mitä harrastat?
En etsi kuin suunnilleen itseni ikäisiä. Olen varmaan liian tylsää seuraa. En harrasta mitään erikoisia lajeja. Maastopyöräilyä, sali, yms perus jutut.
M36
En yhtään tajua, mikä sinussa voisi olla vikana. Pitääkö naisen harrastaa samoja juttuja? Entä jos nainen harrastaakin juoksua? Asutko jossakin korvessa vai provoiletko vain?
Sivusta huudellen. Miksi ihmeessä harrastukset kiinnostaa sinua, noin paljon? Näin miehenä alan kuvittelemaan että harrastukset ovat naisille se tärkein juttu. Itse en ole missään vaiheessa ajatellut että harrastuksilla olisi mitään merkitystä pariutumisen/parisuhteen kannalta. Ellei sitten toinen harrasta Atlantin yli purjehdusta.
Itse en etsi harrastelu kumppania minulle, enkä kumppanilta odottaisi samoja kiinnostuksien kohteita. Kunhan normaali arki olisi ihanaa yhdessä.
Näin miehenä sanoisin, että harrastuksilla on väliä sen verran, että jos ei harrasta salia, jos ei pidä huolta lihaskunnosta, minua ei kiinnosta. Juoksu on hyvä, kuten kaikki liikunta, mutta ei riitä. Myös jos harrastus on kovin aikaa vievä, sillä on merkitystä. Nuorempana harrastin itse lajia, johon meni miltei jokainen viikonloppu kesä-aikaan, milloin kaksi työssäkäyvää ehtisivät viettää laatu-aikaa yhdessä, jos toinen on sidottu muualle koko ajan? Pitäisikö itse alkaa harrastaa sitä samaa lajia?
Tuon takia itse aikoinani tiesin, etten haluaisi golfaajaa enkä purjehtijaa. Myös moottoripyöräilijät epäilyttivät, mutta niin vaan rakastuin mieheen, jolla on moottoripyörä. Tärkeä toive (ei ehdoton edellytys) oli myös, että mieskin pitäisi matkustelusta.
Minulle olisi ollut este, jos hänelle liikunta olisi ollut tärkeä harrastus. Onneksi kumpikin arvostamme enemmän muita asioita vapaa-ajalla. Mutta sehän se juuri on olennaista, että löytää ihmisen, jonka kanssa on riittävän samanlainen elämäntapa
Vierailija kirjoitti:
Jos et laita kokovartalokuvaa niin miehenä tiedän että olet ylipainoinen. Siksi haluan sen nähdä.
Ja samasta syystä monella miehellä on joka kuvassa lippis päässä...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas alan näin koskaan seurustelemattoman 42v sinkkumiehenä uskoa että se alkaa olla minun puolestani tässä. Olen ollut niin kauan yksin että varmastikin vaikutan vähintään oudolta ja tuskin pystyn vastaamaan tietyt ennakkokäsitykset omaavan keski-ikäisen av-mamman tarpeisiin.
Uskoin pitkään että minä pystyisin tarjoamaan jotain naiselle mutta nyt tämä itsekidutus alkaa todellakin riittää minulle. Toivottavasti löydätte niistä muista miehistä sopivan.
Mun lärvi on ollu varattujen pettämissivulla. Ex-vaimo oli laittanut tollaseen mestaan mut, kun ei kestänyt eroa ja ei halunnut että löydän uuden. Kuulin kaverilta sillon. Joutu avautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli40v,joto vanha. Ja 2lasta jolloin mies auttamatta pelkkä apuri ja lompakko maksamaan toisen miehen lapsista. Ihmekkö jos kiinnostusta nolla
Itse olen 40+ nainen, jolla asuu lapsia kotona. Tämä tuntuu olevan miehille suurin ongelma, monella kun on jo lapset maailmalla tai muuten vaan harvoin iskän luona.
Toinen este on ollut oma pituuteni, olen 175 cm, joten useimmat miehet ovat minun pituisiani tai lyhyempiä. Tämä tuntuu olevan monelle este, minulle ei.
Olen törmännyt myös siihen, että minun toimihenkilöammattiani/korkeakoulutusta pidetään jotenkin ylempiarvoisena, kun olen ollut kiinnostunut duunarimiehestä.
Neljäs este on ollut ylipaino - myös "ei niin timmissä" kunnossa olevat miehet tuntuvat vaativan hoikkaa naista vierelleen.
Nettideittailumaailma on aika armotonta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus on että yli 40v naisen jolla on lapsia pitää panostaa siihen vaikutelmaansa paljon paljon enemmän kuin joskus 20v hupakkona. Tuollainen keski-ikäinen nainen saa helposti annettua itsestään aika hankalan naisen kuvan. Kuka mies oikeasti haluaa ehdoin tahdoin sitoutua ongelmiin?
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että yli 40v naisen jolla on lapsia pitää panostaa siihen vaikutelmaansa paljon paljon enemmän kuin joskus 20v hupakkona. Tuollainen keski-ikäinen nainen saa helposti annettua itsestään aika hankalan naisen kuvan. Kuka mies oikeasti haluaa ehdoin tahdoin sitoutua ongelmiin?
Niin, varmaan siinä on totuuden siemen, että nuoremmat naiset haluavat enemmän miellyttää miestä, vaikka se tarkoittaisi loputonta joustamista ja omasta mukavuudesta tinkimistä. Nelikymppinen nainen ei enää sokeasti sellaiseen lähde, varmaankin juuri siksi että hän on sen tehnyt jo. Ihan yhtä lailla niin miehellä kuin naisellakin pitäisi olla jotain annettavaa suhteelle. Tasapuolista ja tasavertaista kunnioitusta ja arvostusta. Mutta kun kuulee olevansa vain ongelmajätettä (tästä ketjusta poimittua) niin ei se kauhean kunnioittavalta kuulosta. Ehkä siinä vastareaktiona tulee jotain sellaista, jonka mies kokee hankalana. Minulle se näyttäytyy terveenä itsekunnioituksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa tämä keskustelu pyörii koulutuksen ympärillä, mutta lisäänpä kuitenkin oman kokemukseni tähän.
Akateemisesti koulutettuna miehenä arvostan toki koulutusta ja varmasti on todennäköisempää löytää fiksu nainen korkeakoulutettujen piiristä kuin matalakoulutettujen. Siitä huolimatta älykkäin seurustelukumppanini oli lukion kesken jättänyt rakennusalalle siirtynyt nainen. Hän luki valtavan paljon, oli kiinnostunut kaikesta taivaan ja maan välillä, oli älykäs keskustelija ja kirjoittikin vielä elävästi ja kauniisti. Vastaavasti ehkä typerin seurustelukumppanini oli yritysjohdon konsulttina toiminut, tohtoriksi väitellyt nainen, jonka koko maailma pyöri vain sen oman tutkimusalan ympärillä.
Nämä ovat ehkä säännön vahvistavia poikkeuksia, mutta kertovat osaltaan siitä, kuinka vaikeaa on johonkin deittiprofiiliin määritellä, millaisen kumppanin kanssa haluaa loppuelämänsä jakaa. Vaatimus koulutustasosta ei sitten kuitenkaan kerro muuta kuin sen, että on jossain koulussa halunnut tenttejä suoritella.
Vierailija kirjoitti:
En halua sellaista ukkoa, jonka mielestä akateeminen koulutukseni on se ja sama ja haistavitunkoulutusta ja kilopaskaa. En tee sellaisella junttieinarilla mitään. Mieluummin yksin.
Ei se sinun koulutuksesi tunnu lämpimältä kainalossa ja saa sydäntä heittämään volttia, sori nyt vaan. Toki sitä ei tarvitsisi ihan noin karkeasti ilmaista kuin kollega tuossa oli tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahaha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda nettitreffit ja sovellukset ja yritä löytää seuraa livenä. Kuten joku jo sanoikin, akateemisilla ansiolla ei ole niin väliä. Lämpimän oloinen persoona ja hoikkuus sekä nätti ulkonäkö ovat parhaita valttejasi. Tyhmää ei tietenkään tarvitse leikkiä, mutta feminiininen olemus ja hymyily saa miehet lähestymään helpommin.
Se on piru vie kumma, kun näille ä m m i l l e ei mene jakeluun että se akateeminen haistavitunkoulutus on aivan se ja sama. Se kiinnostaa luokkaa kilopaskaa. Ja kuten ap :n liirumlaarumista käy ilmi, niin heti ensitöikseen aletaan jauhamaan siitä paskakilon vertaisesta akateemisesta huuhaasta. Pitäisi ennemmin omana tietonaan niin sitä ei ensimmäisenä luettaisi huonoksi puoleksi, mitä se kiistatta on.
——
Vastauksesi säälittävän katkerasta laadusta päätellen taisi osua nilkkaan. Niin se menee, että kun ei ole kouluttautunut, ei ymmärräkään koulutuksen päälle - kommenttisi on säälittävä avautuminen.
Akateeminen koulutus ei mitenkään takaa, että olisi pätevä, osaava, aloiteellinen ja aikaansaava elämässä. Katsoisin itse mielummin noita ominaisuuksia. Ja tietysti terveitä elämäntapoja ja asenteita ylipäätään. Kirjoittajalla tuntuu näitä kaikkia olevan, joten kyllä se on tapaamiskanava joka mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että yli 40v naisen jolla on lapsia pitää panostaa siihen vaikutelmaansa paljon paljon enemmän kuin joskus 20v hupakkona. Tuollainen keski-ikäinen nainen saa helposti annettua itsestään aika hankalan naisen kuvan. Kuka mies oikeasti haluaa ehdoin tahdoin sitoutua ongelmiin?
Niin, varmaan siinä on totuuden siemen, että nuoremmat naiset haluavat enemmän miellyttää miestä, vaikka se tarkoittaisi loputonta joustamista ja omasta mukavuudesta tinkimistä. Nelikymppinen nainen ei enää sokeasti sellaiseen lähde, varmaankin juuri siksi että hän on sen tehnyt jo. Ihan yhtä lailla niin miehellä kuin naisellakin pitäisi olla jotain annettavaa suhteelle. Tasapuolista ja tasavertaista kunnioitusta ja arvostusta. Mutta kun kuulee olevansa vain ongelmajätettä (tästä ketjusta poimittua) niin ei se kauhean kunnioittavalta kuulosta. Ehkä siinä vastareaktiona tulee jotain sellaista, jonka mies kokee hankalana. Minulle se näyttäytyy terveenä itsekunnioituksena.
Varmaan 40:sellä lapsellisella nimenomaan lapset ovat se lisärasite. joka karkoittaa muut kuin seksiseuran hakijat. Savotta on heti alkumetreiltä paljon hankalempi kuin jos kohde on sinkku. Molemmille sukupuolille näin. Akat.koul. jää toissijaiseksi asiaksi. Nettideittauksen jyvät hulluvat akanoihin. Mutta ei baareistakaan hääppöistä vastinetta lapsivapaalle illalle saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat nykyään mielestään ikäistään nuoremman näköisiä.
Ja muutkin hienot puolet sinussa - emme voi tietää, pitävätkö ne paikkansa. No, uskon, että pitävät. Miehet nyt vain ovat tuollaisia deittailun valintamyymälässä haahuilijoita. Aina löytyy tinderistä joku parempi.Näin on. Itse olen 20v ja tunnen erään 42-vuotiaan, joka ihan oikeasti näyttää omasta mielestään 30-vuotiaalta. Kun on ns. taskuvenus eli pieni siro 150-senttinen, mutta kyllähän sen hänen naamastaan näkee heti, että on yli nelikymppinen. Ekaa kertaa kun näin hänet niin luulin viiskymppiseksi..
Sinä olet itsekin 42v silmänräpäyksen päästä vaikka itse kuvitteletkin että 30 ikävuoteenkin kestää ikuisuus. Miehet kyllä näyttävät ikäistään nuoremmilta, naiset eivät kuten itsekin sanoit niin he näyttävät monesti ikäistään vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tämä keskustelu pyörii koulutuksen ympärillä, mutta lisäänpä kuitenkin oman kokemukseni tähän.
Akateemisesti koulutettuna miehenä arvostan toki koulutusta ja varmasti on todennäköisempää löytää fiksu nainen korkeakoulutettujen piiristä kuin matalakoulutettujen. Siitä huolimatta älykkäin seurustelukumppanini oli lukion kesken jättänyt rakennusalalle siirtynyt nainen. Hän luki valtavan paljon, oli kiinnostunut kaikesta taivaan ja maan välillä, oli älykäs keskustelija ja kirjoittikin vielä elävästi ja kauniisti. Vastaavasti ehkä typerin seurustelukumppanini oli yritysjohdon konsulttina toiminut, tohtoriksi väitellyt nainen, jonka koko maailma pyöri vain sen oman tutkimusalan ympärillä.
Nämä ovat ehkä säännön vahvistavia poikkeuksia, mutta kertovat osaltaan siitä, kuinka vaikeaa on johonkin deittiprofiiliin määritellä, millaisen kumppanin kanssa haluaa loppuelämänsä jakaa. Vaatimus koulutustasosta ei sitten kuitenkaan kerro muuta kuin sen, että on jossain koulussa halunnut tenttejä suoritella.
Hih, ed.mainittu teksti on ihan selvästi naisen kirjoittama. Se kyllä pitää paikkaansa, että miehiä ei kiinnosta yhtään naisen koulutustaso tai status, se on lähinnä naisten heiniä se. Itse naisena työskentelen alalla, jossa on myös paljon miehiä, lähinnä korkeakoulutettuja ( tohtoreita ja vähintään maistereita). Illanvietot on välillä aika railakkaita. Ikinä en ole kuullut kenenkään puhuvan, ettei huolisi esim. lastenhoitajaa, kampaajaa tai tradenomia puolisokseen sen takia, että naisen pitää olla tohtori tai akateeminen. Siinä suhteessa miehet ovat kyllä järkevämpiä kuin naiset. Myöskään naisen palkkataso on harvoin este seurustelulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisit live elämää. Mene juttelemaan kun näet yksin olevan sopivan miehen. Totta kyllä on se puhe, että kun ollan nelikypäsissä, niin on kunnollisten miesten markkinat
mies51v
Mikä on miesten mielestä kunnollinen?
Sellainen joka ei pysy pitkään vapailla markkinoilla.
Nopeat syö hitaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tämä keskustelu pyörii koulutuksen ympärillä, mutta lisäänpä kuitenkin oman kokemukseni tähän.
Akateemisesti koulutettuna miehenä arvostan toki koulutusta ja varmasti on todennäköisempää löytää fiksu nainen korkeakoulutettujen piiristä kuin matalakoulutettujen. Siitä huolimatta älykkäin seurustelukumppanini oli lukion kesken jättänyt rakennusalalle siirtynyt nainen. Hän luki valtavan paljon, oli kiinnostunut kaikesta taivaan ja maan välillä, oli älykäs keskustelija ja kirjoittikin vielä elävästi ja kauniisti. Vastaavasti ehkä typerin seurustelukumppanini oli yritysjohdon konsulttina toiminut, tohtoriksi väitellyt nainen, jonka koko maailma pyöri vain sen oman tutkimusalan ympärillä.
Nämä ovat ehkä säännön vahvistavia poikkeuksia, mutta kertovat osaltaan siitä, kuinka vaikeaa on johonkin deittiprofiiliin määritellä, millaisen kumppanin kanssa haluaa loppuelämänsä jakaa. Vaatimus koulutustasosta ei sitten kuitenkaan kerro muuta kuin sen, että on jossain koulussa halunnut tenttejä suoritella.
Hih, ed.mainittu teksti on ihan selvästi naisen kirjoittama. Se kyllä pitää paikkaansa, että miehiä ei kiinnosta yhtään naisen koulutustaso tai status, se on lähinnä naisten heiniä se. Itse naisena työskentelen alalla, jossa on myös paljon miehiä, lähinnä korkeakoulutettuja ( tohtoreita ja vähintään maistereita). Illanvietot on välillä aika railakkaita. Ikinä en ole kuullut kenenkään puhuvan, ettei huolisi esim. lastenhoitajaa, kampaajaa tai tradenomia puolisokseen sen takia, että naisen pitää olla tohtori tai akateeminen. Siinä suhteessa miehet ovat kyllä järkevämpiä kuin naiset. Myöskään naisen palkkataso on harvoin este seurustelulle.
Yhteiskunta on opettanut että mies maksaa vaikkei siihen olisi tarvetta.
Siksi naisilla on pakonomainen tarve naida ylöspäin
Tuohon nyt voi sanoa, että moni nainen menee "ruoho on vihreämpää aidana takana" harhaan. Itsekin olen tälläinen nelikymppinen mies, jonka vaimo jätti kesken pahimman ruuhkavuosihelvetin. Meni sitten uusiin naimisiin haulikkohäillä heti kun muste eropapereissa oli kuivunut. Uusi mies kuumakalle, heikommin koulutettu kuin minä ja opiskelija josta minua syytteli kun elätin perhettä ja viivästytin omaa valmistumista, jotta eksä saisi oman tutkinnon kasaan.
Itse olen yrittänyt kasata elämäni palasia kasaan, mutta ei todellakaan kiinnosta enää sellainen perhehelvetti akateemisen itseään täynnä olevan naisen kanssa. Tosin siitä nyt ei ole edes pelkoa kun naiset eivät vilkaisekaan eron jälkeen ylipainoiseen IT-alalla työskentelevään mieheen.