Lue keskustelun säännöt.
Nettitreffailu nelikymppisenä helvettiä
28.09.2019 |
Mitä tälle nettideittikuviolle on käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana? Minulla oli hyviä kokemuksia ekalla kierroksella, nyt toisella kiekalla homma on näiden miesten takia ihan mahdotonta. Mahdotonta päästä edes treffeille, vaikka olen vasta 41, ihan nätti, normaalipainoinen vaikken mikään fitnesmissi. Olen ikäistäni nuoremman näköinen, akateeminen tutkinto, mielenkiintoinen ja hyvinpalkattuja työ muodikkaalla alalla. Minulla on kaksi lasta ja haen toista eronnutta vanhempaa, ikähaarukka 35-52 v. Ei kriteerejä koulutuksen ja ammatin suhteen.
Teen heti selväksi, etten usko pitkään kirjoitteluun vaan nopeaan tapaamiseen ilman painetta. Että vaikka paria ei löytyisi, tykkään silti jutella ihmisten kanssa.
Saan tykkäyksiä ja yhteydenottoja, mutta sitten se alkaa. Joko mies ei osaa kirjoittaa järkevää lausetta, löydän hänet varattujen pettämissivustolta tai sitten miehestä ei yllättäen kuulu mitään. Tai kirjoitellaan pitkään, ja yhtäkkiä tulee pyyntöjä lähettää ”tuore selfie” - aivan kuin profiilikuvani eivät tuoreita olisi. Jankkaamista ja lisäkuvien vonkaamisesta. Tai treffikutsu kävelylle syrjäiseen metsään perjantai-iltana. ”Koska kahvilassa on pönötystä ja usein saatan heti haluta lähteä”. Tuhlaa siinä sitten lapsivapaasi tällaiseen mieheen.
Sitten on miehiä, joiden kanssa juttu luistaa 5-6 tuntia. Tavataan uudelleen, ja mies kertoo, että oli taas kivaa. Sitten loppuukin yhteydenpito.
Mielestäni olen ihan viehättävä, puhelias ja hauska. Saatan kerätä katseita töissä, kaupassa tai kadulla, joten en ainakaan ole poikkeuksellisen epämiellyttävä. Ja miehet, joiden kanssa olen deittaillut ovat niitä tavallisia, eronneita keski-ikäisiä isiä, joilla on jo mahaa ja harventuneet ohimot. Silti he kai hakevat sitä 10 v nuorempaa kaunotarta.
En ymmärrä miesten valitusta, että naisilla on netissä muka helpompaa. Olen itse ollut aktiivinen, Joutsan kriteereissä. En vain kelpaa?
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 40+ nainen, jolla asuu lapsia kotona. Tämä tuntuu olevan miehille suurin ongelma, monella kun on jo lapset maailmalla tai muuten vaan harvoin iskän luona.
Toinen este on ollut oma pituuteni, olen 175 cm, joten useimmat miehet ovat minun pituisiani tai lyhyempiä. Tämä tuntuu olevan monelle este, minulle ei.
Olen törmännyt myös siihen, että minun toimihenkilöammattiani/korkeakoulutusta pidetään jotenkin ylempiarvoisena, kun olen ollut kiinnostunut duunarimiehestä.
Neljäs este on ollut ylipaino - myös "ei niin timmissä" kunnossa olevat miehet tuntuvat vaativan hoikkaa naista vierelleen.
Nettideittailumaailma on aika armotonta...
Niin miehille se on armotonta.
Peli alkaa edes vähän tasottua, kun naiset menettää valttinsa, ulkonäkönsä, iän karttuessa. Silloin naiset alkavat valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisit live elämää. Mene juttelemaan kun näet yksin olevan sopivan miehen. Totta kyllä on se puhe, että kun ollan nelikypäsissä, niin on kunnollisten miesten markkinat
mies51v
Naisia alkaa olla populaatiossa enemmän vasta 55+ alkaen. Nelikymppisistä on edelleen jäätävä miesenemmistö. Miehet vain kuvittelevat olevansa nuorten naisten silmissä haluttuja. Realistit tapailevat hiukan vanhempia naisia. Ja kukaan nainen ei päästä liitosta hyvää miestä eli hyviä eronneita miehiä ei ole. Mies, joka on itse jättänyt perheensä toisen naisen vuoksi ei ole hyvä miehekästä mies.
Omassa tuttavapiirissä (30-40v) eronneita hyviä ja kouluttautuneita miehiä näyttää olevan varsin paljon. Eniten olen ihmetellyt sitä, että nämä miehen pihalle pistäneet naiset ovat ruvenneet deittailemaan paljon huonompia miehiä
ohis
Koulutus on usein yleistä tietoa tuttavapiirin kesken, mutta älä nyt väitä, että voisit mitenkään tietää, millaisia urpoja tai kuspäitä tai idareita kukaan on kotona, kahden kesken. Tarkoitan - tuttavapiirissäsi lienee koulutettuja miehiä, mutta ei mitenkään yksiselitteisesti "hyviä" miehiä. Ne "huonommat" miehet, uudet deitit, saattavat esimerkiksi olla paljon enemmän siihen naiseen satsaavia kuin ne koulutetut eksät. Joku syy siihen aina on, että "hyvästä ja koulutetusta miehestä" sitten kuitenkin tulee eksä.
Tuohon nyt voi sanoa, että moni nainen menee "ruoho on vihreämpää aidana takana" harhaan. Itsekin olen tälläinen nelikymppinen mies, jonka vaimo jätti kesken pahimman ruuhkavuosihelvetin. Meni sitten uusiin naimisiin haulikkohäillä heti kun muste eropapereissa oli kuivunut. Uusi mies kuumakalle, heikommin koulutettu kuin minä ja opiskelija josta minua syytteli kun elätin perhettä ja viivästytin omaa valmistumista, jotta eksä saisi oman tutkinnon kasaan.
Itse olen yrittänyt kasata elämäni palasia kasaan, mutta ei todellakaan kiinnosta enää sellainen perhehelvetti akateemisen itseään täynnä olevan naisen kanssa. Tosin siitä nyt ei ole edes pelkoa kun naiset eivät vilkaisekaan eron jälkeen ylipainoiseen IT-alalla työskentelevään mieheen.
Ei sun ongelma ole ylipaino tai alavalinta. Sun ongelma on tuo katkeruus yhtä naista kohtaan joka heijastuu sun asenteeseen koko naisssukupuoleen. Naiset on yleensä aika hyviä tunnistamaan naisvihaajat. Mitä tulee sun exään, se teidän elämänne oli ilmeisesti helvettiä hänellekin kun erota halusi. Eikö ole hyvä että hän uskalsi tehdä sen päätöksen ettei teidän molempien tarvitse elää siinä helvetissä?
Naiset nimenomaan eivät tunnista oikeassa elämässä naisvihaajia. Se on vähän vaikeampaa kuin keskustelupalstoilla. Luuletko tosissasi, että esim. töissä tai vapaalla lauon tällaisia kommentteja vastaantuleville naisille? No tietenkään en. Osaan kyllä vetäistä naamalle kohteliaan hymyn kun sitä tarvitaan tai heittää small talkia sortumatta katkeruuteen.
Aika erikoista alkaa naisvihaajaksi yhden pettymykseen päättyneen avioliiton perusteella. Oletko tarkemmin eritellyt mielessäsi oletko naisvihaaja, naisen vihaaja vai pettynyt vai ehkä katkeroitunut? Toki saa olla mitä haluaa mutta yksi vastoinkäyminen on vain yksi ja elämän ei pitäisi olla yhden ihmisen mielipiteiden, tekemisten, arvostelun tai käsityksen varassa.
Olen oppinut omien vanhempieni kokemusten valossa, että katkeruutta tulee välttää, se syö eniten itseä eikä niinkään haittaa muita. Miksi itse kieltäisin itseltäni mahdollisuudet ja onnistumisen menneisyyden valossa? Eihän siinä ole mitään järkeä ellei sitten pelkää pettyvänsä, pelkää kestävyyttään järjettömästi.
En näe tuossa mitään järkeä koska kaikki on vain lainaa eikä kestäväksi tehty. Farkut ja avioliitot rispaantuvat, lopulta hajoavat. Uutta haluavat heittävät ne menemään, toiset korjaavat ja toiset kulkevat rispaantuneissa, jotkut jopa viihtyvät vanhoissa koska kulutettu tuntuu mukavammalta kuin uusi. Kuka lienee pullean IT Jaska Jokusen Miss Farkku Suomi, ken tietää, ken on kaikkein kaunein sinun silmissäsi jos vaivaudut pitämään ne auki.
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin etten enää hae kumppania, erosin avoliitosta ja sitten olin muutaman vuoden kestoisessa suhteessa, molemmat suhteet loppuivat minun tahdostani kun en saanut suhteelta mitä oikeasti kaipaan.
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteriä.
Kengännauhat pitää pystyä sitomaan seisaaltaan, vartalon pitää olla vankka ja äijämäinen, raamikas karpaasi ja kiitos kirveellä veistetty - en halua neitiä enkä kukkakeppiä. Pituutta ja massaa on siis hyvä olla mutta pystyt juoksemaan tarvittaessa 0-100 kiihdyttäen rantaan jos joku yrittää varastaa perämoottorin. Pysyt sitoutumaan yhteen naiseen (eli minuun) ja tyyliin taistelussa ottaisin sinut rinnalleni, sinuun minä luotan. Et olisi mankuja etkä nihilisti ja kestäisit naisesi siloittelemattomat luonteenpiirteet kuten terävyyden, älyn, huumorin, teräksisen lempeyden ja suoraan puhumisen.
Minä taas heitän peliin koko elämän, saatanasti salmiakkia ja kaiken keski-ikäisyyden tuoman kokemuksen, rehellisyyden ja verenpaineet. Kilojakin on kun on senttejäkin, en ole enää gaselli mutta varsin vetreä. Missään nimessä en ole tylsä vaikka olisin vakavakin, mitään pelleä en kuitenkaan etsi mutta tosikoista saan näppylöitä eikä vaan jaksa.
Jep. Ne löytää, jotka hakee sitä mitä sata muuta on. Minä en hae enkä halua. Ne löytää, jotka haluaa vakuumiin pakatun ja omaan käsitykseen sopivan kumppanin. Minä en kiinnostu hajuttomasta ja mauttomasta. Jos haluan rouhean äijän älyllä ilman ongelmia niin sellaisia on maailmassa hyvin rajoitettu määrä. Parempi siis ilman kuin huonon kanssa.
Ei jumal auta... tarvitsisit sitä.
Olet siis oman lausuntosi perusteella nipottava, pottuileva akka, joka ei edes viitsi hillitä itseään, oli kyse suhdetta vahingoittavasta sarkasmista, tai ylensyönnistä. Silti haet samaa miestä kuin suurin osa naisista, kirveellä veistettyä isoa karpaasia. Kolmonen, joka tavoittelee kasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että yli 40v naisen jolla on lapsia pitää panostaa siihen vaikutelmaansa paljon paljon enemmän kuin joskus 20v hupakkona. Tuollainen keski-ikäinen nainen saa helposti annettua itsestään aika hankalan naisen kuvan. Kuka mies oikeasti haluaa ehdoin tahdoin sitoutua ongelmiin?
Niin, varmaan siinä on totuuden siemen, että nuoremmat naiset haluavat enemmän miellyttää miestä, vaikka se tarkoittaisi loputonta joustamista ja omasta mukavuudesta tinkimistä. Nelikymppinen nainen ei enää sokeasti sellaiseen lähde, varmaankin juuri siksi että hän on sen tehnyt jo. Ihan yhtä lailla niin miehellä kuin naisellakin pitäisi olla jotain annettavaa suhteelle. Tasapuolista ja tasavertaista kunnioitusta ja arvostusta. Mutta kun kuulee olevansa vain ongelmajätettä (tästä ketjusta poimittua) niin ei se kauhean kunnioittavalta kuulosta. Ehkä siinä vastareaktiona tulee jotain sellaista, jonka mies kokee hankalana. Minulle se näyttäytyy terveenä itsekunnioituksena.
Varmaan 40:sellä lapsellisella nimenomaan lapset ovat se lisärasite. joka karkoittaa muut kuin seksiseuran hakijat. Savotta on heti alkumetreiltä paljon hankalempi kuin jos kohde on sinkku. Molemmille sukupuolille näin.
Häh. Eikö nyt oletusarvoisesti treffipalstalla oleva ole sinkku, oli lapsia tai ei? Miten lapset siihen liittyvät, meinaatko että kaikki treffailevat lapselliset ovat pettämässä tai avoimessa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisit live elämää. Mene juttelemaan kun näet yksin olevan sopivan miehen. Totta kyllä on se puhe, että kun ollan nelikypäsissä, niin on kunnollisten miesten markkinat
mies51v
Naisia alkaa olla populaatiossa enemmän vasta 55+ alkaen. Nelikymppisistä on edelleen jäätävä miesenemmistö. Miehet vain kuvittelevat olevansa nuorten naisten silmissä haluttuja. Realistit tapailevat hiukan vanhempia naisia. Ja kukaan nainen ei päästä liitosta hyvää miestä eli hyviä eronneita miehiä ei ole. Mies, joka on itse jättänyt perheensä toisen naisen vuoksi ei ole hyvä miehekästä mies.
Omassa tuttavapiirissä (30-40v) eronneita hyviä ja kouluttautuneita miehiä näyttää olevan varsin paljon. Eniten olen ihmetellyt sitä, että nämä miehen pihalle pistäneet naiset ovat ruvenneet deittailemaan paljon huonompia miehiä
ohis
Koulutus on usein yleistä tietoa tuttavapiirin kesken, mutta älä nyt väitä, että voisit mitenkään tietää, millaisia urpoja tai kuspäitä tai idareita kukaan on kotona, kahden kesken. Tarkoitan - tuttavapiirissäsi lienee koulutettuja miehiä, mutta ei mitenkään yksiselitteisesti "hyviä" miehiä. Ne "huonommat" miehet, uudet deitit, saattavat esimerkiksi olla paljon enemmän siihen naiseen satsaavia kuin ne koulutetut eksät. Joku syy siihen aina on, että "hyvästä ja koulutetusta miehestä" sitten kuitenkin tulee eksä.
Tuohon nyt voi sanoa, että moni nainen menee "ruoho on vihreämpää aidana takana" harhaan. Itsekin olen tälläinen nelikymppinen mies, jonka vaimo jätti kesken pahimman ruuhkavuosihelvetin. Meni sitten uusiin naimisiin haulikkohäillä heti kun muste eropapereissa oli kuivunut. Uusi mies kuumakalle, heikommin koulutettu kuin minä ja opiskelija josta minua syytteli kun elätin perhettä ja viivästytin omaa valmistumista, jotta eksä saisi oman tutkinnon kasaan.
Itse olen yrittänyt kasata elämäni palasia kasaan, mutta ei todellakaan kiinnosta enää sellainen perhehelvetti akateemisen itseään täynnä olevan naisen kanssa. Tosin siitä nyt ei ole edes pelkoa kun naiset eivät vilkaisekaan eron jälkeen ylipainoiseen IT-alalla työskentelevään mieheen.
Ei sun ongelma ole ylipaino tai alavalinta. Sun ongelma on tuo katkeruus yhtä naista kohtaan joka heijastuu sun asenteeseen koko naisssukupuoleen. Naiset on yleensä aika hyviä tunnistamaan naisvihaajat. Mitä tulee sun exään, se teidän elämänne oli ilmeisesti helvettiä hänellekin kun erota halusi. Eikö ole hyvä että hän uskalsi tehdä sen päätöksen ettei teidän molempien tarvitse elää siinä helvetissä?
Naiset nimenomaan eivät tunnista oikeassa elämässä naisvihaajia. Se on vähän vaikeampaa kuin keskustelupalstoilla. Luuletko tosissasi, että esim. töissä tai vapaalla lauon tällaisia kommentteja vastaantuleville naisille? No tietenkään en. Osaan kyllä vetäistä naamalle kohteliaan hymyn kun sitä tarvitaan tai heittää small talkia sortumatta katkeruuteen.
Niinhän sinä varmasti kuvittelet. Mutta hei ylipainoinen IT-mies joka ei kelpaa akateemisille(kaan) hirviönaisille, suklaa on tunnetusti hyvä ensiapu katkeruuteen. Ota vähän lisää.
Heh, mikä mies muka suklaata mussuttaa? Sehän on naisten juttu, kuten liiallinen viinin juonti.
Viina vie sitten miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kiloja on kuin senttejä" Oookei, moro, näkyillään...
:D joo, en ihan tuota tarkoittanut. Samassa suhteessa voisi olla hurja, tarkoitin että molempia on, tietysti. Mutta kuka nainen jaksaa vakuuttaa miehelle, että olen hoikka suorastaan laiha ja aion sellaisena pysyä. Silloinhan mies on kiinnostunut kenestä tahansa esim. heinäseipäästä, jolla on ripset. Ja ei, se ettei halua todistella olevansa hoikka tarkoita sitä, että on läski.
Se nyt kaikille ihmisille ei ole se asia mikä on tärkein. Minä tarvitsen, haluan, janoan Taika-Jimin ja kestän vaikka hän olisi lihonut 20 kiloa. Kukaan meistä ei ole enää nelikymppisenä parikymppinen gebardi - ja siihen mielikuvaan moni mies jämähtää, itsestään ja ihannenaisestaan. Suurin sukupuolielimemme on aivot niin onko se niin paljon vaadittu jos haluaa puhtailla papereilla olevan, älykkään, hauskan ja raamikkaan miehen. On muuten harvinainen combo. Mutta, mieluummin ilman kuin huonon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin etten enää hae kumppania, erosin avoliitosta ja sitten olin muutaman vuoden kestoisessa suhteessa, molemmat suhteet loppuivat minun tahdostani kun en saanut suhteelta mitä oikeasti kaipaan.
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteriä.
Kengännauhat pitää pystyä sitomaan seisaaltaan, vartalon pitää olla vankka ja äijämäinen, raamikas karpaasi ja kiitos kirveellä veistetty - en halua neitiä enkä kukkakeppiä. Pituutta ja massaa on siis hyvä olla mutta pystyt juoksemaan tarvittaessa 0-100 kiihdyttäen rantaan jos joku yrittää varastaa perämoottorin. Pysyt sitoutumaan yhteen naiseen (eli minuun) ja tyyliin taistelussa ottaisin sinut rinnalleni, sinuun minä luotan. Et olisi mankuja etkä nihilisti ja kestäisit naisesi siloittelemattomat luonteenpiirteet kuten terävyyden, älyn, huumorin, teräksisen lempeyden ja suoraan puhumisen.
Minä taas heitän peliin koko elämän, saatanasti salmiakkia ja kaiken keski-ikäisyyden tuoman kokemuksen, rehellisyyden ja verenpaineet. Kilojakin on kun on senttejäkin, en ole enää gaselli mutta varsin vetreä. Missään nimessä en ole tylsä vaikka olisin vakavakin, mitään pelleä en kuitenkaan etsi mutta tosikoista saan näppylöitä eikä vaan jaksa.
Jep. Ne löytää, jotka hakee sitä mitä sata muuta on. Minä en hae enkä halua. Ne löytää, jotka haluaa vakuumiin pakatun ja omaan käsitykseen sopivan kumppanin. Minä en kiinnostu hajuttomasta ja mauttomasta. Jos haluan rouhean äijän älyllä ilman ongelmia niin sellaisia on maailmassa hyvin rajoitettu määrä. Parempi siis ilman kuin huonon kanssa.
Ei jumal auta... tarvitsisit sitä.
Olet siis oman lausuntosi perusteella nipottava, pottuileva akka, joka ei edes viitsi hillitä itseään, oli kyse suhdetta vahingoittavasta sarkasmista, tai ylensyönnistä. Silti haet samaa miestä kuin suurin osa naisista, kirveellä veistettyä isoa karpaasia. Kolmonen, joka tavoittelee kasia.
Kolmonen? Sinun asteikolla ehkä mutta en paljoa arvosta asteikkoihmisiä - varsinkaan jos olet alle 175 cm. Tämä oli esimerkki sarkasmista, olet ihan oikeassa, kaikki eivät varmasti kestä.
Nipo en ole enkä pottuile, vittuilen suoraan. Tarvittaessa aiheesta, useimmiten se on läppää millä on rajansa, se ei ole vahingoittavaa, siksi tarkoitettua tai siten muotoiltua. Ylensyönti ei ole paheeni. Mutta kiitos kysymästä karpaasi minulle, en halua keskimittaista, keskinkertaista miestä. Ja kasi, mitä helvettiä minä kasilla tekisin? Etsin kymppiä, maksan jopa kympin bensoja eka treffeillä.
(En tiedä miksi valitsen sanat näin, ehkä olen kyllästynyt tiettyyn tyyliin keskustelupalstalla ja sanon anonyyminä mitä haen oikeasti, ja kommentoin onko nelikymppisen vaikea löytää yhtään mitään treffipalstoilta. Muuten kohtelen ihmisiä huomattavasti sievemmin, arvostaen. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kiloja on kuin senttejä" Oookei, moro, näkyillään...
:D joo, en ihan tuota tarkoittanut. Samassa suhteessa voisi olla hurja, tarkoitin että molempia on, tietysti. Mutta kuka nainen jaksaa vakuuttaa miehelle, että olen hoikka suorastaan laiha ja aion sellaisena pysyä. Silloinhan mies on kiinnostunut kenestä tahansa esim. heinäseipäästä, jolla on ripset. Ja ei, se ettei halua todistella olevansa hoikka tarkoita sitä, että on läski.
Se nyt kaikille ihmisille ei ole se asia mikä on tärkein. Minä tarvitsen, haluan, janoan Taika-Jimin ja kestän vaikka hän olisi lihonut 20 kiloa. Kukaan meistä ei ole enää nelikymppisenä parikymppinen gebardi - ja siihen mielikuvaan moni mies jämähtää, itsestään ja ihannenaisestaan. Suurin sukupuolielimemme on aivot niin onko se niin paljon vaadittu jos haluaa puhtailla papereilla olevan, älykkään, hauskan ja raamikkaan miehen. On muuten harvinainen combo. Mutta, mieluummin ilman kuin huonon kanssa.
Mutta et kestä jos hän on lyhyempi, tai hintelä, joten älä yritä esittää ettetkö olisi pinnallinen.
Parhaita on miehet, jotka aloittavat "moi". Siinä kaikki. Kielioppisäännöistä ei tietoakaan. Kysymyksiin ei laiteta kysymysmerkkiä: "mitäs sinä". Hiukan voisi panostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiahan on niin, että suurin osa täysipäisistä miehistä on jo parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 40+ nainen, jolla asuu lapsia kotona. Tämä tuntuu olevan miehille suurin ongelma, monella kun on jo lapset maailmalla tai muuten vaan harvoin iskän luona.
Toinen este on ollut oma pituuteni, olen 175 cm, joten useimmat miehet ovat minun pituisiani tai lyhyempiä. Tämä tuntuu olevan monelle este, minulle ei.
Olen törmännyt myös siihen, että minun toimihenkilöammattiani/korkeakoulutusta pidetään jotenkin ylempiarvoisena, kun olen ollut kiinnostunut duunarimiehestä.
Neljäs este on ollut ylipaino - myös "ei niin timmissä" kunnossa olevat miehet tuntuvat vaativan hoikkaa naista vierelleen.
Nettideittailumaailma on aika armotonta...
Niin miehille se on armotonta.
Peli alkaa edes vähän tasottua, kun naiset menettää valttinsa, ulkonäkönsä, iän karttuessa. Silloin naiset alkavat valittaa.
Sehän se, naisissa kun ei ole mitään muuta kuin ulkonäkö, niin 35v jälkeen heillä ei ole enää mitään tarjottavaa miehille. Yksin jäävät raukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla Jason Sudeikis lookalikella riittää deittipalstoilla vientiä, vaikka olen 44-v, mutta niinhän on myös Jason ja komea on mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että yli 40v naisen jolla on lapsia pitää panostaa siihen vaikutelmaansa paljon paljon enemmän kuin joskus 20v hupakkona. Tuollainen keski-ikäinen nainen saa helposti annettua itsestään aika hankalan naisen kuvan. Kuka mies oikeasti haluaa ehdoin tahdoin sitoutua ongelmiin?
Niin, varmaan siinä on totuuden siemen, että nuoremmat naiset haluavat enemmän miellyttää miestä, vaikka se tarkoittaisi loputonta joustamista ja omasta mukavuudesta tinkimistä. Nelikymppinen nainen ei enää sokeasti sellaiseen lähde, varmaankin juuri siksi että hän on sen tehnyt jo. Ihan yhtä lailla niin miehellä kuin naisellakin pitäisi olla jotain annettavaa suhteelle. Tasapuolista ja tasavertaista kunnioitusta ja arvostusta. Mutta kun kuulee olevansa vain ongelmajätettä (tästä ketjusta poimittua) niin ei se kauhean kunnioittavalta kuulosta. Ehkä siinä vastareaktiona tulee jotain sellaista, jonka mies kokee hankalana. Minulle se näyttäytyy terveenä itsekunnioituksena.
Varmaan 40:sellä lapsellisella nimenomaan lapset ovat se lisärasite. joka karkoittaa muut kuin seksiseuran hakijat. Savotta on heti alkumetreiltä paljon hankalempi kuin jos kohde on sinkku. Molemmille sukupuolille näin.
Häh. Eikö nyt oletusarvoisesti treffipalstalla oleva ole sinkku, oli lapsia tai ei? Miten lapset siihen liittyvät, meinaatko että kaikki treffailevat lapselliset ovat pettämässä tai avoimessa suhteessa?
"Single income no kids"
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi. Kyllä tämän karpaasinetsijän spekseillä ei taida ihan äkkiä sitä miestä löytyä... Harvassa ovat miehet jotka jaksavat syttyä suorasta vittuilusta. Varsinkaan jos nainen ei ole ihan Alina Voronkova -osastoa, jolloin sitä voisi hetken sietää.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Kyllä tämän karpaasinetsijän spekseillä ei taida ihan äkkiä sitä miestä löytyä... Harvassa ovat miehet jotka jaksavat syttyä suorasta vittuilusta. Varsinkaan jos nainen ei ole ihan Alina Voronkova -osastoa, jolloin sitä voisi hetken sietää.
Voi voi itsellesi - kirjoitin huvikseni näkökulmasta jos en olisikaan löytänyt miestäni ja osin myös kyllästyneenä tämän ketjun "mikä naisen tulee olla" kriteereihin.
Mies on yllättäen löytynyt ja äkkiä, kuukausi siitä kun erosin edellisestä. Mies syttyi nauramisesta, siitä että meillä oli yhteinen ajatusmaailma, kiinnostukset, huumori. Käytän mielelläni sanoja, joissa on voimaa, vittuilussa on vivahteita. Tosikolla tietenkin sanalla on se yksi ja vain se yksi merkitys. Siinä olet oikeassa, että harvassa ovat miehet, joilla on älyä, lempeyttä, malttia, huumoria, raamit ja luonne kunnossa, ja joiden seurassa on aina kuin tuuli puhaltelisi tuntureilta ja sekottaisi hiukset leikkisästi sekaisin, haastaisi jatkamaan matkaa. Siksihän minä aviomieheeni rakastuinkin. Harvinainen yksilö, jota kunnioitan ja arvostan.
Luulisin sinunkin saavan Alinasi, jos olet 28 vuotias, komea, pituutesi on noin 181 cm ja pelaat ammatiksesi jääkiekkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin etten enää hae kumppania, erosin avoliitosta ja sitten olin muutaman vuoden kestoisessa suhteessa, molemmat suhteet loppuivat minun tahdostani kun en saanut suhteelta mitä oikeasti kaipaan.
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteriä.
Kengännauhat pitää pystyä sitomaan seisaaltaan, vartalon pitää olla vankka ja äijämäinen, raamikas karpaasi ja kiitos kirveellä veistetty - en halua neitiä enkä kukkakeppiä. Pituutta ja massaa on siis hyvä olla mutta pystyt juoksemaan tarvittaessa 0-100 kiihdyttäen rantaan jos joku yrittää varastaa perämoottorin. Pysyt sitoutumaan yhteen naiseen (eli minuun) ja tyyliin taistelussa ottaisin sinut rinnalleni, sinuun minä luotan. Et olisi mankuja etkä nihilisti ja kestäisit naisesi siloittelemattomat luonteenpiirteet kuten terävyyden, älyn, huumorin, teräksisen lempeyden ja suoraan puhumisen.
Minä taas heitän peliin koko elämän, saatanasti salmiakkia ja kaiken keski-ikäisyyden tuoman kokemuksen, rehellisyyden ja verenpaineet. Kilojakin on kun on senttejäkin, en ole enää gaselli mutta varsin vetreä. Missään nimessä en ole tylsä vaikka olisin vakavakin, mitään pelleä en kuitenkaan etsi mutta tosikoista saan näppylöitä eikä vaan jaksa.
Jep. Ne löytää, jotka hakee sitä mitä sata muuta on. Minä en hae enkä halua. Ne löytää, jotka haluaa vakuumiin pakatun ja omaan käsitykseen sopivan kumppanin. Minä en kiinnostu hajuttomasta ja mauttomasta. Jos haluan rouhean äijän älyllä ilman ongelmia niin sellaisia on maailmassa hyvin rajoitettu määrä. Parempi siis ilman kuin huonon kanssa.
Ei jumal auta... tarvitsisit sitä.
Olet siis oman lausuntosi perusteella nipottava, pottuileva akka, joka ei edes viitsi hillitä itseään, oli kyse suhdetta vahingoittavasta sarkasmista, tai ylensyönnistä. Silti haet samaa miestä kuin suurin osa naisista, kirveellä veistettyä isoa karpaasia. Kolmonen, joka tavoittelee kasia.
Jep. Tosi ärsyttävä tyyli kirjoittaa, koittanee tuottaa sivaltavan sulokasta, runollistakin tekstintynkää, mutta tulee kyllä kuva vain erittäin ikävästä ja vaativasta ihmisestä. En ikinä vastaisi tällaiselle ihmiselle, vaikka speksit osuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin etten enää hae kumppania, erosin avoliitosta ja sitten olin muutaman vuoden kestoisessa suhteessa, molemmat suhteet loppuivat minun tahdostani kun en saanut suhteelta mitä oikeasti kaipaan.
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteriä.
Kengännauhat pitää pystyä sitomaan seisaaltaan, vartalon pitää olla vankka ja äijämäinen, raamikas karpaasi ja kiitos kirveellä veistetty - en halua neitiä enkä kukkakeppiä. Pituutta ja massaa on siis hyvä olla mutta pystyt juoksemaan tarvittaessa 0-100 kiihdyttäen rantaan jos joku yrittää varastaa perämoottorin. Pysyt sitoutumaan yhteen naiseen (eli minuun) ja tyyliin taistelussa ottaisin sinut rinnalleni, sinuun minä luotan. Et olisi mankuja etkä nihilisti ja kestäisit naisesi siloittelemattomat luonteenpiirteet kuten terävyyden, älyn, huumorin, teräksisen lempeyden ja suoraan puhumisen.
Minä taas heitän peliin koko elämän, saatanasti salmiakkia ja kaiken keski-ikäisyyden tuoman kokemuksen, rehellisyyden ja verenpaineet. Kilojakin on kun on senttejäkin, en ole enää gaselli mutta varsin vetreä. Missään nimessä en ole tylsä vaikka olisin vakavakin, mitään pelleä en kuitenkaan etsi mutta tosikoista saan näppylöitä eikä vaan jaksa.
Jep. Ne löytää, jotka hakee sitä mitä sata muuta on. Minä en hae enkä halua. Ne löytää, jotka haluaa vakuumiin pakatun ja omaan käsitykseen sopivan kumppanin. Minä en kiinnostu hajuttomasta ja mauttomasta. Jos haluan rouhean äijän älyllä ilman ongelmia niin sellaisia on maailmassa hyvin rajoitettu määrä. Parempi siis ilman kuin huonon kanssa.
Ei jumal auta... tarvitsisit sitä.
Olet siis oman lausuntosi perusteella nipottava, pottuileva akka, joka ei edes viitsi hillitä itseään, oli kyse suhdetta vahingoittavasta sarkasmista, tai ylensyönnistä. Silti haet samaa miestä kuin suurin osa naisista, kirveellä veistettyä isoa karpaasia. Kolmonen, joka tavoittelee kasia.
Jep. Tosi ärsyttävä tyyli kirjoittaa, koittanee tuottaa sivaltavan sulokasta, runollistakin tekstintynkää, mutta tulee kyllä kuva vain erittäin ikävästä ja vaativasta ihmisestä. En ikinä vastaisi tällaiselle ihmiselle, vaikka speksit osuisikin.
Suoraan sanominen on monille kynnyskysymys. Pitäisi olla vaatimaton ja tahtomaton, näin pärjää tämän maailman joukojen kanssa. Sinun kanssasi en minäkään olisi, sinulta ehkä puuttuu kanttia ja syvyyttä.
Ikävä ihminen minä todellakaan en ole, mutta toki vittumainen toisinaan. En ole koskaan sietänyt pikkusievistelyä, lokeroimista, tyhmyyttä tai vastuunsa välttelyä. Jämpti pitää ihmisen olla, ei arkaileva tai epäröivä, partaansa mutisija tai asioiden kaunistelija. Jos et pysty puhumaan hyvää sekä pahaa suoraan naaman edessä niin kuka viitsii kuunnella sinun selän takana mutinointeja. Jos on aina valittamista niin käytä energiasi asioiden korjaamiseen, älä pelkästään valita, minä ainakaan en jaksa kuunnella.
Sitä olenkin ihmetellyt miehessäni miten hän osaa ottaa asiat asioina, ei anna niiden henkilöityä eikä koe itseään kohdistuvina uhkina, ei syytä muita vaan kantaa vastuunsa. Hieno mies ja tuntee itsensä, ymmärtää maailmaa, siinä se vastaus. Kyllä minä vaadin mieheltäni paljon, se että hän on oma itsensä ja puhuu totta vaikka asia olisi vähemmän miellyttävää. Me emme enää edes riitele, asiat keskustellaan ja tunteemme on niin vahvoja ettei enää monetkaan asiat venettä heilauttele.
Vahva mies kestää ja ansaitsee vahvan naisen. Siitähän suomalaiset miehet ovat tunnettuja maailmalla paitsi tietenkään Vauva-palstan vellihousut. Valitetaan, että vahva nainen on vittumainen ja justiina, epämiellyttävä, vaativa. Ja jos suoraan sanoo, että näin on niin sekin on kamalaa. Mieti mitä sinä et siitä kestä, pitääkö naisen aina peilinä heijastaa sinun gloriaasi vaikka se ei olisi totta - sinun on vain helpompi mennä siitä mistä aita on matala.
IRF olen varmaan ymmärtäväisempi ja pehmeämpi erilaisia ihmistyyppejä kohtaan mutta en hitto soikoon elämänkumppanikseni valitsisi jotain mikä lahoaa muutamassa vuodessa. Parempi valita vahvempaa puuta puolisokseen niin ei koko elämä lahoa käsiin.
No reps, nyt lipes lapasesta vähän liian paksua :D
Älkää vastaatko pliis mun vahva vittumainen nainen kommenttin tai treffi-ilmoituksiin, vain keksittyä huttua flunssapäiviin ja nyt kyllästyin, hei hei :)
Hassua sinänsä, että osui noinkin hyvin. Itse harrastanut kilpamoottoripyöräilyä, tosin viimeisenkin mopon möin 2013, ja purjehdus on edelleen osa kesää. Mutta vene on kaverin kanssa puoliksi, ylläpito ja käyttö ehkä 1/5 minulla. Ei siihen mene kuin 2-3 viikonloppua vuodessa, eikä "juoksevat kulutkaan" huimaa päätä. Himopurjehtijan siivellä nautiskelen lähinnä.
Hylkyyn menisimme molemmat toisillemme, koska sinä et tykkää liikunnasta.