Lue keskustelun säännöt.
Nettitreffailu nelikymppisenä helvettiä
28.09.2019 |
Mitä tälle nettideittikuviolle on käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana? Minulla oli hyviä kokemuksia ekalla kierroksella, nyt toisella kiekalla homma on näiden miesten takia ihan mahdotonta. Mahdotonta päästä edes treffeille, vaikka olen vasta 41, ihan nätti, normaalipainoinen vaikken mikään fitnesmissi. Olen ikäistäni nuoremman näköinen, akateeminen tutkinto, mielenkiintoinen ja hyvinpalkattuja työ muodikkaalla alalla. Minulla on kaksi lasta ja haen toista eronnutta vanhempaa, ikähaarukka 35-52 v. Ei kriteerejä koulutuksen ja ammatin suhteen.
Teen heti selväksi, etten usko pitkään kirjoitteluun vaan nopeaan tapaamiseen ilman painetta. Että vaikka paria ei löytyisi, tykkään silti jutella ihmisten kanssa.
Saan tykkäyksiä ja yhteydenottoja, mutta sitten se alkaa. Joko mies ei osaa kirjoittaa järkevää lausetta, löydän hänet varattujen pettämissivustolta tai sitten miehestä ei yllättäen kuulu mitään. Tai kirjoitellaan pitkään, ja yhtäkkiä tulee pyyntöjä lähettää ”tuore selfie” - aivan kuin profiilikuvani eivät tuoreita olisi. Jankkaamista ja lisäkuvien vonkaamisesta. Tai treffikutsu kävelylle syrjäiseen metsään perjantai-iltana. ”Koska kahvilassa on pönötystä ja usein saatan heti haluta lähteä”. Tuhlaa siinä sitten lapsivapaasi tällaiseen mieheen.
Sitten on miehiä, joiden kanssa juttu luistaa 5-6 tuntia. Tavataan uudelleen, ja mies kertoo, että oli taas kivaa. Sitten loppuukin yhteydenpito.
Mielestäni olen ihan viehättävä, puhelias ja hauska. Saatan kerätä katseita töissä, kaupassa tai kadulla, joten en ainakaan ole poikkeuksellisen epämiellyttävä. Ja miehet, joiden kanssa olen deittaillut ovat niitä tavallisia, eronneita keski-ikäisiä isiä, joilla on jo mahaa ja harventuneet ohimot. Silti he kai hakevat sitä 10 v nuorempaa kaunotarta.
En ymmärrä miesten valitusta, että naisilla on netissä muka helpompaa. Olen itse ollut aktiivinen, Joutsan kriteereissä. En vain kelpaa?
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on oma valinta, (geeneistä johtuva) kaljuus ei.
Lopputulos on silti sama eli epäesteettinen.
Itse en ottaisi kaljua enkä lyhyttä miestä. En myöskään lihavaa.
Seksi on aika tärkeä osa suhdetta, eikä se onnistu epäesteettisen kumppanin kanssa.
Myönnän olevani liiankin hemmoteltu, mutta olen harrastanut seksiä erittäin hyvännäköisten miesten kanssa, myös reilusti itseäni nuorempien, ja sen jälkeen sellainen ihan jees ei vaan iske.Ai, mulla ihan päinvastoin. Kun on sekstaillut järjettömän hyvännäköisten miesten kanssa, huomaa että eipä siitä ulkonäöstä hirveästi iloa sängyssä ole. Kunhan sen "minimirajan" ylittää, niin ei ulkonäöstä sen kummempia pisteitä heru.
Ps. Vähän pulleat lyhyet miehet on sängyssä ihan parhaita 😎.
Samaa ajattelin eilen kun olin uimahallissa ja istuin jäähyllä. Kaiken näköistä ja kokoista miestä oli, mutta ei ne sporttisimmat miehet automaattisesti olleet haluttavimpia eikä toisaalta vatsakumpu, kaljut ohimot tai muutkaan ulkonäölliset seikat vaikuta paljon mitään siinä, kuinka kiinnostava ihminen minulle olisi (sen "minimirajan" jälkeen). Tärkeintähän on, mikä olo sen ihmisen lähellä tulee, kuinka hän ottaa huomioon minut jne. Itselläkin on ollut näitä hyvännäköisiä miehiä, ja valtaosa heistä ottaa kyllä ensisijaisesti huomioon itsensä. Kun on "varaa". Sitten taas ihminen, jolle oma tai toisen ulkonäkö ei ole mikään prioriteetti, huomioi myös muita ihmisiä enemmän.
N37
Ja tuossahan tuli kuvattua nykyisten parisuhdemarkkinoiden ongelma.
Tavisnaisilla riittää kevytsuhteiden kautta kokemuksia hyvännäköisistä miehistä, ja sen jälkeen tavismies ei tunnu miltään. Tämä mielipide alkaa muuttua vasta kun nainen on keski-iässä, jos silloinkaan.
Sivusta: täällä jankataan aina hyvännäköisistä miehistä ja tavismiehistä, aivan kuin jälkimmäiset olisivat automaattisesti jotain kunnollista lajia. Eivät ole, mätiä omenoita löytyy kyllä niistäkin. Miehessä ulkonäkö ei takaa yhtään mitään. Vaikka sitä komeaa epäilee herkemmin pettäjäksi, niin todellisuudessa niitä löytyy rumemmistakin.
Toki näin, mutta kyllähän tilaisuus monesti tekee varkaan ja hyvännäköisillä on pöytä jatkuvasti katettuna, toisin kuin taviksilla. Kuinka moni kestää kiusauksen? Lisäksi jos on nuoresta asti saanut etua pärstäkertoimestaan, se helposti kihahtaa päähän eikä tee mielikään sitoutua tai nähdä vaivaa naisten eteen, koska uusi on aina löytynyt helposti.
Jos sille rumemmalle, jonka tytöt ja naiset on sivuuttaneet enemmän tai vähemmän koko elämänsä, tulee nainen lirkuttelemaan tilanteessa, jossa oma vaimo ei ole lähimaillakaan ja kiinnijäämisen riski olematon, niin mikään ei takaa kiusauksen kestämistä silloinkaan. Varsinkaan jos ei ole toivonut harrastavansa seksiä vain yhden kanssa koko elinaikanaan, vaan olisi halunnut viettää "villiä nuoruutta" muttei kelvannut. Todennäköisesti tätä ei ole kerrottu sille vaimolle, vaan esitetään kilttiä ja kunnollista.
Siitä ollaan samaa mieltä, että komealla pärstäkertoimella kihahtaa varmasti herkemmin hattuun. Niistä sitoutumishaluttomimmat on helpointa välttää. Semi-komeat/tavikset pelimiehet, jotka jaksavat saalistaa, ovat niitä pahimpia. Mutta pointtina olikin, ettei se tavallisuus tai rumuus tarkoita yhtään mitään. Rumista löytyy varsin kattavasti sovinisteja, jotka ovat sokeita omille ominaisuuksilleen, mutta vaatimassa taivaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida olla ikään liittyvä juttu, vaan 2010-luvun deittaamisen peruslainalaisuuksia. Älypuhelimet muuttivat systeemiä siten, että siitä tuli paljon pinnallisempi ja ulkonäkökeskeisempi. Let's swipe... peukalonliike heivaa partnerin ja uutta on tilalla silmänkantamattomiin. Älykännykät appseineen luovat illuusion ikuisesti jatkuvasta buffetista, eikä sieltä malta lähteä pois.
Miten niin pinnallisempi ja ulkonäkökeskeisempi? Nämä sovellukset vain kokoavat seuraa hakevat ihmiset kätevästi samaan paikkaan, muuten se ei eroa siitä että katselet ihmisiä tuolla livenä ihan yhtä pinnallisin perustein.
Livetilanteessa tapaaminen sisältää valtavan paljon enemmän informaatiota kuin still-kuva. Siinä näkee kasvot ja ruumiinrakenteen mutta myös ryhdin, asennon, nonverbaalisen viestinnän, sen miten ihminen on suhteessa ympäristöönsä (pälyileekö epävarmana ympäriinsä vai onko positiivisen ja itsevarman oloinen) jne.
Oma puolisoni on ikäisekseen järjettömän hyvännäköinen, rento ja positiivinen tyyppi, joka kiinnittää naisten huomion olemuksellaan ja avoimena ihmisenä ottaa helposti kontaktia ihmisiin/ihmiset alkavat jutella hänelle. Valokuvissa hän epäonnistuu lähes aina. Jos olisin aikoinaan nähnyt hänestä vain huonon still-kuvan kasvoista ja lyhyen tekstin, josta olisi käynyt ilmi vain, että hän asuu ihan eri paikkakunnalla ja tekee vain osa-aikaisesti töitä eikä oikein harrastakaan mitään ihmeempää, niin voi olla, että olisin siirtynyt vauhdilla seuraavaan profiiliin.
Mutta tapasimme toisissa merkeissä ja hän näytti järjettömän hyvältä, oli hauska ja hänen seurassaan oli alusta alkaen rentoa ja helppo olla. Yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteitakin löytyi nopeasti, vaikka hän itse ei niitä harrastuksiksi mieltänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida olla ikään liittyvä juttu, vaan 2010-luvun deittaamisen peruslainalaisuuksia. Älypuhelimet muuttivat systeemiä siten, että siitä tuli paljon pinnallisempi ja ulkonäkökeskeisempi. Let's swipe... peukalonliike heivaa partnerin ja uutta on tilalla silmänkantamattomiin. Älykännykät appseineen luovat illuusion ikuisesti jatkuvasta buffetista, eikä sieltä malta lähteä pois.
Miten niin pinnallisempi ja ulkonäkökeskeisempi? Nämä sovellukset vain kokoavat seuraa hakevat ihmiset kätevästi samaan paikkaan, muuten se ei eroa siitä että katselet ihmisiä tuolla livenä ihan yhtä pinnallisin perustein.
Livetilanteessa tapaaminen sisältää valtavan paljon enemmän informaatiota kuin still-kuva. Siinä näkee kasvot ja ruumiinrakenteen mutta myös ryhdin, asennon, nonverbaalisen viestinnän, sen miten ihminen on suhteessa ympäristöönsä (pälyileekö epävarmana ympäriinsä vai onko positiivisen ja itsevarman oloinen) jne.
Oma puolisoni on ikäisekseen järjettömän hyvännäköinen, rento ja positiivinen tyyppi, joka kiinnittää naisten huomion olemuksellaan ja avoimena ihmisenä ottaa helposti kontaktia ihmisiin/ihmiset alkavat jutella hänelle. Valokuvissa hän epäonnistuu lähes aina. Jos olisin aikoinaan nähnyt hänestä vain huonon still-kuvan kasvoista ja lyhyen tekstin, josta olisi käynyt ilmi vain, että hän asuu ihan eri paikkakunnalla ja tekee vain osa-aikaisesti töitä eikä oikein harrastakaan mitään ihmeempää, niin voi olla, että olisin siirtynyt vauhdilla seuraavaan profiiliin.
Mutta tapasimme toisissa merkeissä ja hän näytti järjettömän hyvältä, oli hauska ja hänen seurassaan oli alusta alkaen rentoa ja helppo olla. Yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteitakin löytyi nopeasti, vaikka hän itse ei niitä harrastuksiksi mieltänytkään.
Tottakai livenä näkee paljon enemmän, mutta siitähän tääs ei väiteltykään.
Tässä maassa ei kannata käydä treffeillä tai perustaa perhettä.