poikien huono koulumenestys ja poikien vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on 2 aikuista lasta, tyttö ja poika. Molemmat ovat pärjänneet koulussa. Mutta naisopettajien asenne poikia kohtaan on aika nuiva, jo ala-asteelta lähtien. Ne kiltit tytöt ja pahat pojat. Ja tämä ei ole ainoastaan yhdessä koulussa, olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle. Poikani ei koskaan ollut naisopettajien suosikki, pari poikkeusta on ollut. Vaikka hän ei edes ollut häirikkö. Yläasteella poikani ei juurikaan läksyjä tehnyt,  todistuksen keskiarvo oli kuitenkin 9. Hän kuunteli tunnilla. Aikaa ei juurikaan läksyihin ollut, hän pelasi jääkiekkoa, tietokoneella tai muuten vaan oltiin kavereiden kanssa. Lukiossa pärjäsi hyvin ja pääsi ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon opiskelemaan. Meillä on kannustettu kumpaakin lasta, mutta tuo naisopettajien tyttöjen suosiminen on kyllä jäänyt hampaankoloon. Kumpikaan lapsista ei juurikaan ole joutuneet kotitöitä tekemään, oman huoneen siivoaminen on ollut suurin piirtein ainoa asia, mitä ovat joutuneet tekemään. Ja kumma juttu, heistä ei ole tullut uusavuttomia. Molemmat asuvat omillaan ja pitävät kotinsa siistinä. Kumpikin osaa tehdä ruokaa, jopa hyvää ruokaa. Eivät käytä eineksiä. Ainoa asia mitä olen vaatinut on, että koulussa pärjätään sen verran hyvin, että opiskelemaan päästään.

Tekikö tytär läksyt? Miksi ajattelitte, että läksyjen teko olisi ollut jotenkin valinnainen asia? Olisiko opettajan nuiva suhtautuminen voinut johtua juuri tuosta asenteesta: ”olen poika ja minulla on niin tärkeitä asioita (jääkiekko, pelaaminen, kaverit), että minua eivät koske muita varten tehdyt turhat säännöt, kuten läksyjen teko”...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat antavat poikien pelata aivonsa mössöksi. Ei ihme, että mikään ei suju, kun jo ennen kouluikää ollaan addikteja ilman keskittymiskykyä, taitoja ja itsetuntemusta. Pojat ja miehet ovat helpommin addiktoituva sukupuoli (aivojen palkitsemistoiminnot ovat voimakkaampia?), joten vanhemmat laiskuuttaan ja kyvyttömyyttään antavat pikkupojilleen periksi heti kättelyssä. Ette varmaan antaisi lastenne jäädä huume- tai lääkekoukkuun, mutta peli- ja puhelinkoukkuun annatte kyllä. 

Ihan hyvin sain akateemisen loppututkinnon suoritettua, vaikka oon pienestä pitäen pelannut paljon

Jos olet suorittanut akateemisen loppututkinnon, et ole nykylapsi, jolla on mahdollisuus elää puhelin kädessä oli sitten ulkona tai sisällä, syömässä, vessassa tai nukkumassa. On eri asia pelaako paljon vai pelaako pakonomaisesti kykenemättä löytämään iloa mistään muusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat antavat poikien pelata aivonsa mössöksi. Ei ihme, että mikään ei suju, kun jo ennen kouluikää ollaan addikteja ilman keskittymiskykyä, taitoja ja itsetuntemusta. Pojat ja miehet ovat helpommin addiktoituva sukupuoli (aivojen palkitsemistoiminnot ovat voimakkaampia?), joten vanhemmat laiskuuttaan ja kyvyttömyyttään antavat pikkupojilleen periksi heti kättelyssä. Ette varmaan antaisi lastenne jäädä huume- tai lääkekoukkuun, mutta peli- ja puhelinkoukkuun annatte kyllä. 

Ihan hyvin sain akateemisen loppututkinnon suoritettua, vaikka oon pienestä pitäen pelannut paljon

Oma poikani puhuu todella hyvin englantia, opiskelee englantia yliopistossa. Pääsi ensimmäisellä yrittämällä lukematta pääsykokeisiin. Ja tämä on kyllä tietokonepelien ansiota. Koska osasi lukioon mennessään jo hyvin englantia, niin innostui myös lukemaan englanninkielisiä kirjoja. Ja vaikka joidenkin mielestä olen huono äiti, kun olen antanut poikani pelata pelejä, joihin hänen ikänsä ei olisi riittänyt, niin siitä on todellakin ollut hyötyä. Poikani on lisäksi rauhallinen luoteeltaan, joten pelaaminen ei ole tehnyt hänestä aggressiivista.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun itse 90-luvulla ja 2000-luvun alussa kävin koulua, oli pojat tyttöjä parempia koulussa lähes poikkeuksetta. Nykyään sitten tilanne kääntynyt ympäri.

Minäkin kävin koulua 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Tytöt olivat silloinkin PALJON parempia koulussa kuin pojat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on 2 aikuista lasta, tyttö ja poika. Molemmat ovat pärjänneet koulussa. Mutta naisopettajien asenne poikia kohtaan on aika nuiva, jo ala-asteelta lähtien. Ne kiltit tytöt ja pahat pojat. Ja tämä ei ole ainoastaan yhdessä koulussa, olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle. Poikani ei koskaan ollut naisopettajien suosikki, pari poikkeusta on ollut. Vaikka hän ei edes ollut häirikkö. Yläasteella poikani ei juurikaan läksyjä tehnyt,  todistuksen keskiarvo oli kuitenkin 9. Hän kuunteli tunnilla. Aikaa ei juurikaan läksyihin ollut, hän pelasi jääkiekkoa, tietokoneella tai muuten vaan oltiin kavereiden kanssa. Lukiossa pärjäsi hyvin ja pääsi ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon opiskelemaan. Meillä on kannustettu kumpaakin lasta, mutta tuo naisopettajien tyttöjen suosiminen on kyllä jäänyt hampaankoloon. Kumpikaan lapsista ei juurikaan ole joutuneet kotitöitä tekemään, oman huoneen siivoaminen on ollut suurin piirtein ainoa asia, mitä ovat joutuneet tekemään. Ja kumma juttu, heistä ei ole tullut uusavuttomia. Molemmat asuvat omillaan ja pitävät kotinsa siistinä. Kumpikin osaa tehdä ruokaa, jopa hyvää ruokaa. Eivät käytä eineksiä. Ainoa asia mitä olen vaatinut on, että koulussa pärjätään sen verran hyvin, että opiskelemaan päästään.

Tekikö tytär läksyt? Miksi ajattelitte, että läksyjen teko olisi ollut jotenkin valinnainen asia? Olisiko opettajan nuiva suhtautuminen voinut johtua juuri tuosta asenteesta: ”olen poika ja minulla on niin tärkeitä asioita (jääkiekko, pelaaminen, kaverit), että minua eivät koske muita varten tehdyt turhat säännöt, kuten läksyjen teko”...

Ei tehnyt tytärkään läksyjä. Kumpikin on istunut hiljaa tunneilla ja kuunnelleet. Ovat jopa viittailleet ahkerasti. Poikaani itse asiassa häiritsivät ne  tytöt, jotka juttelivat tunnilla. Hän ihmetteli monesti kotona, että miksei opettaja puutu asiaan.  Jos keskiarvo on 9, niin miksi pitäisi illat päntätä ja tehdä läksyjä? Laskut ja kirjalliset tehtävät on tehty, nekin tehtiin jo koulussa. Molemmilla oli matikka 10. Kumpikin on päässyt yliopistoon ensimmäisellä yrittämällä. Poikani ei edes lukenut pääsykokeisiin. Jos koulussa ei oltaisi pärjätty, niin silloin olisin todellakin vaatinut läksyjen tekemistä. Mutta ne 9 keskiarvot ovat minulle riittäneet, en vaatinut kympin suoritusta. Mutta en tiedä syytä opettajan nuivaan suhtautumiseen, taitaa olla samanlainen asennevammainen kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää e

i tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Ai pitäisi vain hiljaa katsoa vierestä ja lakaista ongelmat maton alle? Välinpitämättömyys ei ole mielestäni rakkautta. Rakentavassa ja huomaavaisessa kritiikissä ei ole mitään vikaa.

Kyllä imuroimaan oppii aikanaan ihan omaa järkeä käyttämällä, vaikkei vanhempi sitä vaatisikaan. Minä en ole vaatinut lapsilta juurikaan kotitöitä. Olen antanut heidän käyttää energiansa opintoihin, ja se on kannattanut.

Olen ihan samaa mieltä. Sitä on harvinaisen tyhmä, jos ei imuria opi käyttämään. Itselläni on ollut sama periaate.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on 2 aikuista lasta, tyttö ja poika. Molemmat ovat pärjänneet koulussa. Mutta naisopettajien asenne poikia kohtaan on aika nuiva, jo ala-asteelta lähtien. Ne kiltit tytöt ja pahat pojat. Ja tämä ei ole ainoastaan yhdessä koulussa, olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle. Poikani ei koskaan ollut naisopettajien suosikki, pari poikkeusta on ollut. Vaikka hän ei edes ollut häirikkö. Yläasteella poikani ei juurikaan läksyjä tehnyt,  todistuksen keskiarvo oli kuitenkin 9. Hän kuunteli tunnilla. Aikaa ei juurikaan läksyihin ollut, hän pelasi jääkiekkoa, tietokoneella tai muuten vaan oltiin kavereiden kanssa. Lukiossa pärjäsi hyvin ja pääsi ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon opiskelemaan. Meillä on kannustettu kumpaakin lasta, mutta tuo naisopettajien tyttöjen suosiminen on kyllä jäänyt hampaankoloon. Kumpikaan lapsista ei juurikaan ole joutuneet kotitöitä tekemään, oman huoneen siivoaminen on ollut suurin piirtein ainoa asia, mitä ovat joutuneet tekemään. Ja kumma juttu, heistä ei ole tullut uusavuttomia. Molemmat asuvat omillaan ja pitävät kotinsa siistinä. Kumpikin osaa tehdä ruokaa, jopa hyvää ruokaa. Eivät käytä eineksiä. Ainoa asia mitä olen vaatinut on, että koulussa pärjätään sen verran hyvin, että opiskelemaan päästään.

Juuri näin.Naisopettajat HYVIN yleisesti suosivat tyttöjä!!!Omakohtaista kokemusta on yhden tytön ja kahden pojan kautta.Tähän asiaan olisi tultava MUUTOS!!!!!

Minulla on täysin päinvastainen kokemus. Jos pojat ovat edes kohtuuullisen hyvin koulunsa hoitavia, he erottuvat siitä muusta joukosta ihan eri tavalla kuin samantasoinen tyttö. Tällainen poika saa yleensä opettajilta paljonkin huomiota ja hyväksyntää ja saattaa nousta ihan opettajien suosikiksi. Saattaa saada numeroita jopa vähän liiankin helposti.

Tämä siis parin oman pojan kokemuksella jotka pärjänneet koulussa hyvin. Joskus tuntui että oppivat vasta nyt lukiossa tekemään oikeasti töitä koulun eteen kun ala- ja yläaste meni sillä että tuli hyviä numeroita ja kehuja pienemmälläkin yrityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojalla tuli myös yläasteen kahdeksannella luokalla murrosikä, joka vaikutti tietenkin peruskoulun päättötodistukseen. Onneksi pääsi lukioon ja nyt numerot paranevat koko ajan kun poika on alkanut rauhoittua ja miehistyä.

Pojilla peruskoulu ja ammatinvalinta sattuvat pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ei viitsitä yrittää kun kaveritkaan eivät yritä ja kokeisiin luku tai läksyjen teko ei ole coolia. Nyt sitten on joutunut tekemään varmaan kaksinkerroin töitä arvosanojensa eteen kun järki on palannut päähän.

Tämä on mielenkiintoista ja kovin suomalainen ilmiö. Kumma kyllä esim. USAssa myös pojat jaksaa yrittää, tehdä läksyt ja lukea kokeisiin,  Menestymistä pidetään arvossa huomattavasti laajemmassa skaalassa kuin meillä.  Samat otsalohkot niilläkin veijareilla silti on, joten kyllä eron täytyy tulla ympäröivästä kulttuurista ja perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien aivotoiminta on selkästi murrosiän vuoksi sekaisin hankalassa 8-9 luokkien vaiheessa, ja tytöillä vaihe on jo aiemmin. Tämä on huono asia jatko-opintoihin pyrkimisen kannalta. Poikien kypsyminen on selvästi hitaampaa kuin tyttöjen. Osalle voisi olla hyvä asia koulunaloituksen myöhentäminen.

Tätä teoriaa tarjotaan aina, mutta unohtuuko ihmisiltä, että vielä 20-30 vuotta sitten asia ei ollut näin. Silloin pojat pärjäsivät ihan hyvin koulussa, heistä tuli lääkäreitä, lakimiehiä, virkamiehiä ym. 

Onko evoluutio vaikuttanut nyt muutamassa vuosikymmenessä yhtäkkiä niin, että poikien aivot kehittyvät hitaammin?

Mä kävin koulua 20-30 vuotta sitten. Yksikään oman yläasteen luokkani pojista ei selviytynyt edes lukiosta. Meistä tytöistä tuli monta maisteria.

Lääkiksessä ja oikiksessa oli tyttöenemmistö jo tuolloin.

Vm. -77.

Höpö höpö, vai oliko luokallasi vain 2 poikaa ja kumpikaan ei mennyt lukioon?

Mun lapsuuden perheessä veljeltä vaadittiin vähemmän. Hän sai palkkion, jos sai kokeesta edes 7-8, kun taas minä sain kritiikkiä, jos omani oli alle 9. Teini-iässä mulle opetettiin laskujen maksu pankin automaatilla, mutta äitini varasi vielä parturi-ja lääkäriajat lähes aikuiselle veljelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää e

i tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Ai pitäisi vain hiljaa katsoa vierestä ja lakaista ongelmat maton alle? Välinpitämättömyys ei ole mielestäni rakkautta. Rakentavassa ja huomaavaisessa kritiikissä ei ole mitään vikaa.

Kyllä imuroimaan oppii aikanaan ihan omaa järkeä käyttämällä, vaikkei vanhempi sitä vaatisikaan. Minä en ole vaatinut lapsilta juurikaan kotitöitä. Olen antanut heidän käyttää energiansa opintoihin, ja se on kannattanut.

Niinniin, että pojat oppivat imuroimaan itsekseen sitten joskus, ja nyt keskitytään opintoihin, ja silti tytöt pesee 6-0 pojat sekä koulussa ETTÄ imuroinnissa. Teilläkin siis tytöt tekee kaiken ja pojat laiskottelee pelikoneella, ja tekemään opitaan "sitten joskus". 

Eri kuin edellinen, mutta ei ole vaatinut lapsiaan tekemään kotitöitä. Hän ei maininnut lasten sukupuolta.  Jos olet nainen, olet häpeäksi naisille, kun et edes lukemaasi ymmärrä. Ja meillä ainakin mieheni imuroi perusteellisemmin kuin minä. Ollaan yli 50-vuotiaita.

Tuttu pariskunta oli kylässä. Ekaluokkalainen poika sanoi lähtiessä (kasilta illalla, tunnin matka kotiin, aamulla koulua) menevänsä pelaamaan pleikalla ampumispelejä.

Äiti siihen vaan että mä meen nukkumaan.

Meillä ei ole edes pleikkaria lapsille ja jos tulee niin pelien ikärajoja kuuluu noudattaa! Pelaamista valvoa ja rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojalla tuli myös yläasteen kahdeksannella luokalla murrosikä, joka vaikutti tietenkin peruskoulun päättötodistukseen. Onneksi pääsi lukioon ja nyt numerot paranevat koko ajan kun poika on alkanut rauhoittua ja miehistyä.

Pojilla peruskoulu ja ammatinvalinta sattuvat pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ei viitsitä yrittää kun kaveritkaan eivät yritä ja kokeisiin luku tai läksyjen teko ei ole coolia. Nyt sitten on joutunut tekemään varmaan kaksinkerroin töitä arvosanojensa eteen kun järki on palannut päähän.

Tämä on mielenkiintoista ja kovin suomalainen ilmiö. Kumma kyllä esim. USAssa myös pojat jaksaa yrittää, tehdä läksyt ja lukea kokeisiin,  Menestymistä pidetään arvossa huomattavasti laajemmassa skaalassa kuin meillä.  Samat otsalohkot niilläkin veijareilla silti on, joten kyllä eron täytyy tulla ympäröivästä kulttuurista ja perheestä.

Tottakai jaksaa, koska siellä ei ole feminististä hyvinvointivaltiota tasaamassa tuloja ja olemassa turvaverkkona. Korkeakoulutus näkyy heti selvästi sosiaalisessa statuksessa ja palkkauksessa. Ei ole puhettakaan, että korkeakoulutettu mies oli sinkku ilman omaa tahtoaan. Suomessa taas suurella osalla naisia on ihan utopistiset käsitykset siitä, että korkeakoulutus on joku peruslähtökohta kaikille ikäluokan miehille ja naisille. Johtunee maksuttomasta koulutuksesta ja lukuisista tarjolla olevista hömppätutkinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää ei tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Kyllä nämä lapset ovat mieheni ja hänen lastensa äidin yhteisiä lapsia, eivät minun. Minun lapsiani ei kasvatettaisi koskaan ikinä sillä tavalla kun näitä on kasvatettu, en sallisi kenenkään kasvattaa lapsiani niin. Olen iloinen siitä että saan olla näiden lasten elämässä isän vaimona, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Minusta kritiikkisi on rumaa. Lasten äiti kasvattaa lapsia omien periaatteidensa mukaan, ja minusta sinun olisi syytä kunnioittaa hänen periaatteitaan, eikä tehdä tästä asiasta ongelmaa. Rakasta miehesi exää. Arvosta häntä. Hän ansaitsee sen. Älä puhu hänestä pahaa.

Joskus totuus sattuu. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole päteviä kasvattajia. Se että onnistuu siittämään tai synnyttämään jälkeläisen ei takaa että olisi hyvä vanhempi.

Monet kasvattavat lapsensa täysin kieroon ja ovat täysin sokeita sille.

Monesti vanhemmat ajattelevat vain omaa egoaan eivätkä lasten etua kun joku yrittää auttaa vilpittömästi sitä viatonta lasta jonka ongelmat ovat selvästi kasvatuksen tulosta.

Todella naiivia typistää ongelmiin puuttuminen ja lapsen etu "rumaksi kritiikiksi".

Juuri näin! YLeensä tällaisilla jotka kieltävät puhumasta kotona olevista ongelmista ulkopuolisille on se oma lehmä ojassa, ja syvällä siellä.

Lapsi voi olla erittäin fiksusti kasvatettu, vaikka ei osaisi kuoria perunoita tai imuroida. Eri vanhemmat arvostavat erilaisia asioita. Jotkut tekevät suhteettoman ongelman jos lapsi ei osaa jotain kotityötä. Parempi keskittyä vahvuuksista puhumiseen, kun mollaamiseen.

Itse olen aina painottanut opiskelua, sekä tytöllä että pojalla. Kotityöt oppii jokainen täysjärkinen.