poikien huono koulumenestys ja poikien vanhemmat

Itse tulen huono-osaisesta alkoholistiperheestä ja olen perinteinen kympin tyttö. Perheessäni oli sellainen työnjako että äitini hoiti käytännössä ihan kaiken kunnes aina paloi loppuun. Sen jälkeen oli minun vuoroni astua hänen saappaisiin ja yrittää hoitaa asioita, siivota, herättää isoveljeni kouluun jne. Vaikka olin sisaruksista nuorin, minulta odotettiin vastuunkantoa, fksua ja järkevää käytöstä koska olin ainoa tyttö. Laitoin itselleni aamupalat ja pyykkäsin omat vaatteeni jo ekaluokkalaisena. Opiskelua ja koulua rakastin. Lapsuuteni fiktiiviset roolimallit kuten Hermione Granger ja Lisa Simpson varmaan lisäsivät tarmokkuuttani.

Veljeni elämä taas on mennyt jatkuvasti kohti huonompaa. Koulu ei koskaan kiinnostanut ja vanhempani eivät asettaneet mitään rajoja tai puuttuneet hänen antisosiaaliseen käytökseen. Peruskoulusta selvisi nippanappa, meni amikseen, se jäi kesken. Hänen elämänsä on huumeita, sekoilua, rikoksia, mielenterveysongelmia, väkivaltaista käytösta ja hän on päätynyt toistuvasti vankilaan tai psykiatriselle osastolle.

Itse en pysty auttamaan häntä koska pelkään että hän pahoinpitelisi minut tai yrittäisi henkisesti murtaa minut. (Lapsensa harrasti tätä mutta vanhempani eivät tehneet asialle mitään). Olen täysin neuvoton asian kanssa ja ainoa vaihtoehtoni on ollut katkaista välit.

Anteeksi pitkä vuodatus mutta oli pakko avautua siitä miten huono-osaisuus voi vaikuttaa niin eri tavoin lapsiin. Luonne, ikä, sukupuoli, sosiaaliset verkostot, yhteiskunta ja roolimallit vaikuttavat myös erittäin paljon lapsen kasvuun eikä pelkästään vanhemmat tai heidän käytöksensä.

...siis KYNÄÄ ei löydy repusta ikinä. Löytyypä vanhempia, joiden mielestä open pitäisi tunnin alussa antaa kynä jokaiselle käyttöön, yläkoululaiselta kun on kohtuutonta ja pikkumaista vaatia kynän pitämistä mukana oppitunneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää ei tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Kyllä nämä lapset ovat mieheni ja hänen lastensa äidin yhteisiä lapsia, eivät minun. Minun lapsiani ei kasvatettaisi koskaan ikinä sillä tavalla kun näitä on kasvatettu, en sallisi kenenkään kasvattaa lapsiani niin. Olen iloinen siitä että saan olla näiden lasten elämässä isän vaimona, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Minusta kritiikkisi on rumaa. Lasten äiti kasvattaa lapsia omien periaatteidensa mukaan, ja minusta sinun olisi syytä kunnioittaa hänen periaatteitaan, eikä tehdä tästä asiasta ongelmaa. Rakasta miehesi exää. Arvosta häntä. Hän ansaitsee sen. Älä puhu hänestä pahaa.

Jostain syystä nyt sinua itkettää tuntemattomien ihmisten milipide siitä miten he eivät haluaisi kasvattaa omaa lastaan? Mitenhän tuostakin voi suuttua :D :D Kylläpä on sun lastenkasvatukses heikoissa kantimissa kun et kestä edes nimettömällä palstalla olevia juttuja jotka eivät kritisoi, eivätkä loukkaa yhtään ketään. Tai ehkäpä se koira taas älähti johon kalikka kalahti ;)

Eri

En ole suuttunut sinulle. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Toivo sinäkin kaikille ihmisille kaikkea hyvää. Niin maailma tulee paremmaksi.

Olet kyllä harvinaisen sekaisin oleva nyksä :D

Vierailija kirjoitti:

Näin pitkän linjan opena on pakko todeta, että oppilaiden ongelmien takana on hyvin usein vanhemmat, jotka joko aiheuttavat tai ainakin mahdollistavat heikon koulumenestyksen. Eletään kuin pellossa, ei opeteta itsesäätelyä, ei käytöstapoja, ei sosiaalisia taitoja, ei lueta lapsille, ei panna tikkua ristiin sen enempää käytännön taitojen kuin läksyjenkään eteen, ei edes viitsitä panna kelloa soimaan aamulla, aina on lupa jäädä koulusta pois milloin milläkin tekosyyllä, wilmaa ei lueta, kokeisiin ei valmistauduta, kirjat on hukassa, edes kylmää ei löydy repusta ikinä jne. jne. jne.

sä näet tuon asian nyt omasta näkökulmastasi. Vanhemmilla ei välttämättä ole itsellä näitä valmiuksia, eikä heillä siten voi olla valmiuksia näitä opettaa /vaatia lapseltakaan. Paheksuminen tai wilma-viestit eivät auta silloin kun vanhemmilla on elämä solmussa. Monesti he eivät kykene solmua avaamaan, ja joskus ovat jo tukitoimien piirissä, mutta heikoin tuloksin.

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen huono-osaisesta alkoholistiperheestä ja olen perinteinen kympin tyttö. Perheessäni oli sellainen työnjako että äitini hoiti käytännössä ihan kaiken kunnes aina paloi loppuun. Sen jälkeen oli minun vuoroni astua hänen saappaisiin ja yrittää hoitaa asioita, siivota, herättää isoveljeni kouluun jne. Vaikka olin sisaruksista nuorin, minulta odotettiin vastuunkantoa, fksua ja järkevää käytöstä koska olin ainoa tyttö. Laitoin itselleni aamupalat ja pyykkäsin omat vaatteeni jo ekaluokkalaisena. Opiskelua ja koulua rakastin. Lapsuuteni fiktiiviset roolimallit kuten Hermione Granger ja Lisa Simpson varmaan lisäsivät tarmokkuuttani.

Veljeni elämä taas on mennyt jatkuvasti kohti huonompaa. Koulu ei koskaan kiinnostanut ja vanhempani eivät asettaneet mitään rajoja tai puuttuneet hänen antisosiaaliseen käytökseen. Peruskoulusta selvisi nippanappa, meni amikseen, se jäi kesken. Hänen elämänsä on huumeita, sekoilua, rikoksia, mielenterveysongelmia, väkivaltaista käytösta ja hän on päätynyt toistuvasti vankilaan tai psykiatriselle osastolle.

Itse en pysty auttamaan häntä koska pelkään että hän pahoinpitelisi minut tai yrittäisi henkisesti murtaa minut. (Lapsensa harrasti tätä mutta vanhempani eivät tehneet asialle mitään). Olen täysin neuvoton asian kanssa ja ainoa vaihtoehtoni on ollut katkaista välit.

Anteeksi pitkä vuodatus mutta oli pakko avautua siitä miten huono-osaisuus voi vaikuttaa niin eri tavoin lapsiin. Luonne, ikä, sukupuoli, sosiaaliset verkostot, yhteiskunta ja roolimallit vaikuttavat myös erittäin paljon lapsen kasvuun eikä pelkästään vanhemmat tai heidän käytöksensä.

Hyvä pointti. Mulla on samanlainen tarina mutta ei noin rankka. Toivottavasti sulla on asiat hyvin! Mulla on paniikkihäiriö ja toivun burnoutista. Mutta paistaa se päivä vielä...

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen huono-osaisesta alkoholistiperheestä ja olen perinteinen kympin tyttö. Perheessäni oli sellainen työnjako että äitini hoiti käytännössä ihan kaiken kunnes aina paloi loppuun. Sen jälkeen oli minun vuoroni astua hänen saappaisiin ja yrittää hoitaa asioita, siivota, herättää isoveljeni kouluun jne. Vaikka olin sisaruksista nuorin, minulta odotettiin vastuunkantoa, fksua ja järkevää käytöstä koska olin ainoa tyttö. Laitoin itselleni aamupalat ja pyykkäsin omat vaatteeni jo ekaluokkalaisena. Opiskelua ja koulua rakastin. Lapsuuteni fiktiiviset roolimallit kuten Hermione Granger ja Lisa Simpson varmaan lisäsivät tarmokkuuttani.

Veljeni elämä taas on mennyt jatkuvasti kohti huonompaa. Koulu ei koskaan kiinnostanut ja vanhempani eivät asettaneet mitään rajoja tai puuttuneet hänen antisosiaaliseen käytökseen. Peruskoulusta selvisi nippanappa, meni amikseen, se jäi kesken. Hänen elämänsä on huumeita, sekoilua, rikoksia, mielenterveysongelmia, väkivaltaista käytösta ja hän on päätynyt toistuvasti vankilaan tai psykiatriselle osastolle.

Itse en pysty auttamaan häntä koska pelkään että hän pahoinpitelisi minut tai yrittäisi henkisesti murtaa minut. (Lapsensa harrasti tätä mutta vanhempani eivät tehneet asialle mitään). Olen täysin neuvoton asian kanssa ja ainoa vaihtoehtoni on ollut katkaista välit.

Anteeksi pitkä vuodatus mutta oli pakko avautua siitä miten huono-osaisuus voi vaikuttaa niin eri tavoin lapsiin. Luonne, ikä, sukupuoli, sosiaaliset verkostot, yhteiskunta ja roolimallit vaikuttavat myös erittäin paljon lapsen kasvuun eikä pelkästään vanhemmat tai heidän käytöksensä.

No et ole kyllä vielä kovin vanha jos idoli löytyy harry potterista :D

-Kotona liikaa ongelmia, perusasiat hukassa

- Kaikki tarjoillaan hopeavadilta kotona

- Ei lueta, auteta läksyissä

-Huono luokka ja kaveripiiri

-Erityisoppilaat luokissa eikä heidän silmissä kehtaa olla hikke

- Nykykoulun surkea kuri, silmille hyppivät vanhemmat, vaatimustason lasku

-Liian helppo elämä Suomessa, tavoitteena työttömyys

-Peliriippuvuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää ei tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Kyllä nämä lapset ovat mieheni ja hänen lastensa äidin yhteisiä lapsia, eivät minun. Minun lapsiani ei kasvatettaisi koskaan ikinä sillä tavalla kun näitä on kasvatettu, en sallisi kenenkään kasvattaa lapsiani niin. Olen iloinen siitä että saan olla näiden lasten elämässä isän vaimona, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Minusta kritiikkisi on rumaa. Lasten äiti kasvattaa lapsia omien periaatteidensa mukaan, ja minusta sinun olisi syytä kunnioittaa hänen periaatteitaan, eikä tehdä tästä asiasta ongelmaa. Rakasta miehesi exää. Arvosta häntä. Hän ansaitsee sen. Älä puhu hänestä pahaa.

Joskus totuus sattuu. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole päteviä kasvattajia. Se että onnistuu siittämään tai synnyttämään jälkeläisen ei takaa että olisi hyvä vanhempi.

Monet kasvattavat lapsensa täysin kieroon ja ovat täysin sokeita sille.

Monesti vanhemmat ajattelevat vain omaa egoaan eivätkä lasten etua kun joku yrittää auttaa vilpittömästi sitä viatonta lasta jonka ongelmat ovat selvästi kasvatuksen tulosta.

Todella naiivia typistää ongelmiin puuttuminen ja lapsen etu "rumaksi kritiikiksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen huono-osaisesta alkoholistiperheestä ja olen perinteinen kympin tyttö. Perheessäni oli sellainen työnjako että äitini hoiti käytännössä ihan kaiken kunnes aina paloi loppuun. Sen jälkeen oli minun vuoroni astua hänen saappaisiin ja yrittää hoitaa asioita, siivota, herättää isoveljeni kouluun jne. Vaikka olin sisaruksista nuorin, minulta odotettiin vastuunkantoa, fksua ja järkevää käytöstä koska olin ainoa tyttö. Laitoin itselleni aamupalat ja pyykkäsin omat vaatteeni jo ekaluokkalaisena. Opiskelua ja koulua rakastin. Lapsuuteni fiktiiviset roolimallit kuten Hermione Granger ja Lisa Simpson varmaan lisäsivät tarmokkuuttani.

Veljeni elämä taas on mennyt jatkuvasti kohti huonompaa. Koulu ei koskaan kiinnostanut ja vanhempani eivät asettaneet mitään rajoja tai puuttuneet hänen antisosiaaliseen käytökseen. Peruskoulusta selvisi nippanappa, meni amikseen, se jäi kesken. Hänen elämänsä on huumeita, sekoilua, rikoksia, mielenterveysongelmia, väkivaltaista käytösta ja hän on päätynyt toistuvasti vankilaan tai psykiatriselle osastolle.

Itse en pysty auttamaan häntä koska pelkään että hän pahoinpitelisi minut tai yrittäisi henkisesti murtaa minut. (Lapsensa harrasti tätä mutta vanhempani eivät tehneet asialle mitään). Olen täysin neuvoton asian kanssa ja ainoa vaihtoehtoni on ollut katkaista välit.

Anteeksi pitkä vuodatus mutta oli pakko avautua siitä miten huono-osaisuus voi vaikuttaa niin eri tavoin lapsiin. Luonne, ikä, sukupuoli, sosiaaliset verkostot, yhteiskunta ja roolimallit vaikuttavat myös erittäin paljon lapsen kasvuun eikä pelkästään vanhemmat tai heidän käytöksensä.

No et ole kyllä vielä kovin vanha jos idoli löytyy harry potterista :D

Kyllä Pottereita lukeneet ovat jo kolmekymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää ei tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Kyllä nämä lapset ovat mieheni ja hänen lastensa äidin yhteisiä lapsia, eivät minun. Minun lapsiani ei kasvatettaisi koskaan ikinä sillä tavalla kun näitä on kasvatettu, en sallisi kenenkään kasvattaa lapsiani niin. Olen iloinen siitä että saan olla näiden lasten elämässä isän vaimona, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Minusta kritiikkisi on rumaa. Lasten äiti kasvattaa lapsia omien periaatteidensa mukaan, ja minusta sinun olisi syytä kunnioittaa hänen periaatteitaan, eikä tehdä tästä asiasta ongelmaa. Rakasta miehesi exää. Arvosta häntä. Hän ansaitsee sen. Älä puhu hänestä pahaa.

Joskus totuus sattuu. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole päteviä kasvattajia. Se että onnistuu siittämään tai synnyttämään jälkeläisen ei takaa että olisi hyvä vanhempi.

Monet kasvattavat lapsensa täysin kieroon ja ovat täysin sokeita sille.

Monesti vanhemmat ajattelevat vain omaa egoaan eivätkä lasten etua kun joku yrittää auttaa vilpittömästi sitä viatonta lasta jonka ongelmat ovat selvästi kasvatuksen tulosta.

Todella naiivia typistää ongelmiin puuttuminen ja lapsen etu "rumaksi kritiikiksi".

Juuri näin! YLeensä tällaisilla jotka kieltävät puhumasta kotona olevista ongelmista ulkopuolisille on se oma lehmä ojassa, ja syvällä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää ei tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Kyllä nämä lapset ovat mieheni ja hänen lastensa äidin yhteisiä lapsia, eivät minun. Minun lapsiani ei kasvatettaisi koskaan ikinä sillä tavalla kun näitä on kasvatettu, en sallisi kenenkään kasvattaa lapsiani niin. Olen iloinen siitä että saan olla näiden lasten elämässä isän vaimona, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Minusta kritiikkisi on rumaa. Lasten äiti kasvattaa lapsia omien periaatteidensa mukaan, ja minusta sinun olisi syytä kunnioittaa hänen periaatteitaan, eikä tehdä tästä asiasta ongelmaa. Rakasta miehesi exää. Arvosta häntä. Hän ansaitsee sen. Älä puhu hänestä pahaa.

Jostain syystä nyt sinua itkettää tuntemattomien ihmisten milipide siitä miten he eivät haluaisi kasvattaa omaa lastaan? Mitenhän tuostakin voi suuttua :D :D Kylläpä on sun lastenkasvatukses heikoissa kantimissa kun et kestä edes nimettömällä palstalla olevia juttuja jotka eivät kritisoi, eivätkä loukkaa yhtään ketään. Tai ehkäpä se koira taas älähti johon kalikka kalahti ;)

Eri

En ole suuttunut sinulle. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Toivo sinäkin kaikille ihmisille kaikkea hyvää. Niin maailma tulee paremmaksi.

Olet kyllä harvinaisen sekaisin oleva nyksä :D

Kiitos. Hali!!

Varhaiskasvatuksen parissa työskennelleenä on pakko todeta, että monet vanhemmat vaativat poikalapsiltaan aivan liian vähän. Poikien annetaan perseillä ja sitten naureskellaan että hohhoh onpas tämä meidän purjopaavali vähän villi. Tytöltä samaa käytöstä ei ikinä sallittaisi. 

Yksi iso muutos mikä muuttaisi poikien suunnan olisi se että miehet kollektiivisesti muuttuisivat. Jos oma isä on sohvalla makaava pierukone (samalla kun äiti raataa keittiössä ja hoitaa kodin) niin ei mikään ihme ettei poikalapsikaan osaa muuta kuin lojua. Miesten pitäisi myös lukea enemmän lapsilleen. Ei pienten lasten kulttuurikasvatus voi olla vain äidin vastuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää ei tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Kyllä nämä lapset ovat mieheni ja hänen lastensa äidin yhteisiä lapsia, eivät minun. Minun lapsiani ei kasvatettaisi koskaan ikinä sillä tavalla kun näitä on kasvatettu, en sallisi kenenkään kasvattaa lapsiani niin. Olen iloinen siitä että saan olla näiden lasten elämässä isän vaimona, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Minusta kritiikkisi on rumaa. Lasten äiti kasvattaa lapsia omien periaatteidensa mukaan, ja minusta sinun olisi syytä kunnioittaa hänen periaatteitaan, eikä tehdä tästä asiasta ongelmaa. Rakasta miehesi exää. Arvosta häntä. Hän ansaitsee sen. Älä puhu hänestä pahaa.

Joskus totuus sattuu. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole päteviä kasvattajia. Se että onnistuu siittämään tai synnyttämään jälkeläisen ei takaa että olisi hyvä vanhempi.

Monet kasvattavat lapsensa täysin kieroon ja ovat täysin sokeita sille.

Monesti vanhemmat ajattelevat vain omaa egoaan eivätkä lasten etua kun joku yrittää auttaa vilpittömästi sitä viatonta lasta jonka ongelmat ovat selvästi kasvatuksen tulosta.

Todella naiivia typistää ongelmiin puuttuminen ja lapsen etu "rumaksi kritiikiksi".

Juuri näin! YLeensä tällaisilla jotka kieltävät puhumasta kotona olevista ongelmista ulkopuolisille on se oma lehmä ojassa, ja syvällä siellä.

Lapsi voi olla erittäin fiksusti kasvatettu, vaikka ei osaisi kuoria perunoita tai imuroida. Eri vanhemmat arvostavat erilaisia asioita. Jotkut tekevät suhteettoman ongelman jos lapsi ei osaa jotain kotityötä. Parempi keskittyä vahvuuksista puhumiseen, kun mollaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen huono-osaisesta alkoholistiperheestä ja olen perinteinen kympin tyttö. Perheessäni oli sellainen työnjako että äitini hoiti käytännössä ihan kaiken kunnes aina paloi loppuun. Sen jälkeen oli minun vuoroni astua hänen saappaisiin ja yrittää hoitaa asioita, siivota, herättää isoveljeni kouluun jne. Vaikka olin sisaruksista nuorin, minulta odotettiin vastuunkantoa, fksua ja järkevää käytöstä koska olin ainoa tyttö. Laitoin itselleni aamupalat ja pyykkäsin omat vaatteeni jo ekaluokkalaisena. Opiskelua ja koulua rakastin. Lapsuuteni fiktiiviset roolimallit kuten Hermione Granger ja Lisa Simpson varmaan lisäsivät tarmokkuuttani.

Veljeni elämä taas on mennyt jatkuvasti kohti huonompaa. Koulu ei koskaan kiinnostanut ja vanhempani eivät asettaneet mitään rajoja tai puuttuneet hänen antisosiaaliseen käytökseen. Peruskoulusta selvisi nippanappa, meni amikseen, se jäi kesken. Hänen elämänsä on huumeita, sekoilua, rikoksia, mielenterveysongelmia, väkivaltaista käytösta ja hän on päätynyt toistuvasti vankilaan tai psykiatriselle osastolle.

Itse en pysty auttamaan häntä koska pelkään että hän pahoinpitelisi minut tai yrittäisi henkisesti murtaa minut. (Lapsensa harrasti tätä mutta vanhempani eivät tehneet asialle mitään). Olen täysin neuvoton asian kanssa ja ainoa vaihtoehtoni on ollut katkaista välit.

Anteeksi pitkä vuodatus mutta oli pakko avautua siitä miten huono-osaisuus voi vaikuttaa niin eri tavoin lapsiin. Luonne, ikä, sukupuoli, sosiaaliset verkostot, yhteiskunta ja roolimallit vaikuttavat myös erittäin paljon lapsen kasvuun eikä pelkästään vanhemmat tai heidän käytöksensä.

Hyvä pointti. Mulla on samanlainen tarina mutta ei noin rankka. Toivottavasti sulla on asiat hyvin! Mulla on paniikkihäiriö ja toivun burnoutista. Mutta paistaa se päivä vielä...

Kiitos! Asiat ovat nyt itse asiassa paremmin kuin koskaan ennen. Olen siitä äärettömän kiitollinen. Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen parissa työskennelleenä on pakko todeta, että monet vanhemmat vaativat poikalapsiltaan aivan liian vähän. Poikien annetaan perseillä ja sitten naureskellaan että hohhoh onpas tämä meidän purjopaavali vähän villi. Tytöltä samaa käytöstä ei ikinä sallittaisi. 

Yksi iso muutos mikä muuttaisi poikien suunnan olisi se että miehet kollektiivisesti muuttuisivat. Jos oma isä on sohvalla makaava pierukone (samalla kun äiti raataa keittiössä ja hoitaa kodin) niin ei mikään ihme ettei poikalapsikaan osaa muuta kuin lojua. Miesten pitäisi myös lukea enemmän lapsilleen. Ei pienten lasten kulttuurikasvatus voi olla vain äidin vastuulla. 

hei, me eletään kohta 2020-lukua. Missä kuplassa sä elät? Miksi jaottelet nämä sukupuolen mukaan?

Voi jeesus tätä aloitusta, kaikkea sitä maa päällään kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää ei tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Kyllä nämä lapset ovat mieheni ja hänen lastensa äidin yhteisiä lapsia, eivät minun. Minun lapsiani ei kasvatettaisi koskaan ikinä sillä tavalla kun näitä on kasvatettu, en sallisi kenenkään kasvattaa lapsiani niin. Olen iloinen siitä että saan olla näiden lasten elämässä isän vaimona, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Minusta kritiikkisi on rumaa. Lasten äiti kasvattaa lapsia omien periaatteidensa mukaan, ja minusta sinun olisi syytä kunnioittaa hänen periaatteitaan, eikä tehdä tästä asiasta ongelmaa. Rakasta miehesi exää. Arvosta häntä. Hän ansaitsee sen. Älä puhu hänestä pahaa.

Joskus totuus sattuu. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole päteviä kasvattajia. Se että onnistuu siittämään tai synnyttämään jälkeläisen ei takaa että olisi hyvä vanhempi.

Monet kasvattavat lapsensa täysin kieroon ja ovat täysin sokeita sille.

Monesti vanhemmat ajattelevat vain omaa egoaan eivätkä lasten etua kun joku yrittää auttaa vilpittömästi sitä viatonta lasta jonka ongelmat ovat selvästi kasvatuksen tulosta.

Todella naiivia typistää ongelmiin puuttuminen ja lapsen etu "rumaksi kritiikiksi".

Juuri näin! YLeensä tällaisilla jotka kieltävät puhumasta kotona olevista ongelmista ulkopuolisille on se oma lehmä ojassa, ja syvällä siellä.

Lapsi voi olla erittäin fiksusti kasvatettu, vaikka ei osaisi kuoria perunoita tai imuroida. Eri vanhemmat arvostavat erilaisia asioita. Jotkut tekevät suhteettoman ongelman jos lapsi ei osaa jotain kotityötä. Parempi keskittyä vahvuuksista puhumiseen, kun mollaamiseen.

Ketju koskee poikien huonoa koulumenestystä. Jos haluat puhua vuorikiipeilystä tai koiraroduista iin avaa oma ketju niille äläkä tule trollaamaan tänne.

Vierailija kirjoitti:

V*ttu mitä pingottamista. Ei ole ihme, että ahdistaa.

Täälläkin tuntuu viikko toisensa perään yhtä tiettyä ryhmää ahdistavan naisettomuus josta pääsisi helposti eroon juurikin koulutuksen ja työhön hakeutumisen kautta vaan syyksi on annettu yhden tällaisen toimesta periaate. Joillakin moinen aate estää omassa elämässään etenemisen joka ei oikeastaan haittaisi jos kyseinen yksilö ei tekisi siitä elämänsä kokoista ongelmaa.

Poikien huonompi koulumenestys johtuu vain ja ainoastaan miesopettajien vähyydestä. Pojilla ja tytöillä on eri tapa oppia ja nykyinen naisopettajilla kyllästetty peruskoulu suosii tyttöjä. Tämä on fakta, josta ei uskalleta puhua nykyisen hurmiofeminismin takia.

T. Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Poikien huonompi koulumenestys johtuu vain ja ainoastaan miesopettajien vähyydestä. Pojilla ja tytöillä on eri tapa oppia ja nykyinen naisopettajilla kyllästetty peruskoulu suosii tyttöjä. Tämä on fakta, josta ei uskalleta puhua nykyisen hurmiofeminismin takia.

T. Opettaja

Tämän tietävät myös rehtorit, sillä palkkaavat miesopettajan, jos vain on saatavilla.